Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.
Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.
Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.
Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.
vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.
Tarkoitan, että sehän sen syyn pitääkin olla, kun lapsi on 1-3 vuotias, että se menee päiväkotiin vanhempien työn takia. Ei lapsi hyödy vielä ennen 3 ikävuotta mistään leikkiopeista jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä koen että on huonot vanhemmat jos laittavat 1v päiväkotiin. Moni sanoo että rahan takia pakko mutta näin EI oikeasti ole. Pari vuotta voi tinkiä matkustelusta, ulkona syömisestä, shoppailusta, asua halvemmassa asunnossa tai ottaa lainanlyhennyksestä vapaata.
On ihanaa, että joillakin on tuollainen tilanne elämässä ja ystäväpiirissä, eikä tietoa mistään huonommasta tilanteesta. Omassa ystäväpiirissä kaikki lapsiperheet tinkivät matkustelusta, ulkona syömisestä, shoppailusta ja asuvat pienissä ahtaissa asunnoissa jo siinä vaiheessa, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Eipä ole enää mistä tinkiä, joten kotiin ei voi jäädä vain toisen palkalla elämään.
Mä kans mietin, että mistähän hvtistä tässä nyt enää voisi tinkiä. No joo, ehkä voitaisiin muuttaa jonnekin pieneen kehyskuntaan, mutta mieheni tekee 10-tuntisia työpäiviä ja jos työmatka vielä pitenisi ei hän näkisi lastamme koskaan. Sehän se olisikin hyvä juttu. Ja silti joutuisimme elämään supersäästeliäästi,
Olisiko miehen aika todeta, että tällä hetkellä yrittäminen ei kannata ja mennä palkkatöihin siksi aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan monella on rahakysymys ja mielestäni siitä on aivan turha vanhempia syyllistää. Sormea kannattaa heristää yhteiskunnan suuntaan, sillä kotihoitoa ei tueta melkein ollenkaan eikä siinä mielessä kannusteta vanhempia olemaan kotona, ei sille ole mahdollisuuksia kuin oikeasti varakkailla. Keskituloisillakin saattaa olla hankalaa, varsinkin jos solahdat siihen porukkaan, joka ei saa tukia mistään ja maksaa kaiken itse täydellä hinnalla. Siinä on herkästi taloudellisesti huonommassa jamassa mitä pienituloinen ja sinne töihin on palattava. Onhan siinä huima ero, jos perheen tuloista toisen palkka vaihtuu 300e kotihoidontukeen. Se on iso pudotus. Säästää toki voi, mutta monella palkansaajalla ei ole mahdollisuuksia pistää sivuun tuhansia euroja kotihoitoa varten.
Miten heillä kuitenkin on mahdollisuus maksaa ne lähes 300e päivähoitomaksut joka kuukausi, jos ei samaa summaa saa säästöön ennen lapsen syntymää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää että moni laittaa työnsä lapsen hyvinvoinnin edelle. Pienen paikka on kotona.
Voiko lapsi hyvin, kun perheen elintaso romahtaa? Kotihoidontuki on pieni ja siihen vaikuttaa puolison tulot. Sen sijaan töihin mennessä äiti voi tienata moninkertaisena tuon summan. Säälittävä olet itse, joka haluat asettaa mielessäsi perheet tällaiseen lokeroon.
Vaikuttaako lapsen hyvinvointiin se, siirrytäänkö paikasta toiseen bussilla vai lainarahalla ostetulla maasturilla? Tai se, ettei ole käynyt lomamatkoilla tai ulkona syömässä? Tai se, onko äidin tukka leikattu kotona vai kampaajalla? Näitähän se elintason romahtaminen yleensä tarkottaa, eikä sitä, etteikö yhtäkkiä olisi varaa enää ostaa ruokaa tai vessapaperia.
Kyllä se pieni lapsikin sen vaistoaa, jos kotona joka päivä riidellään rahasta. Olen ollut nuorimmaisesta lapsesta kotihoidontuella, ja se oli kyllä rahallisesti ihan hirveää. Aamupäivisin en syönyt koko vuoden aikana kuin puuroa ja mies ei syönyt töissä mitään. Lapsille oli toki ruokaa. Yritettiin pitää kiinni siitä, että isommat lapset saivat pitää harrastuksensa ja velkaannuttiinkin luottokorteilla tuhansia euroja sen vuoden aikana. Ihan siitäkin syystä, että oli vain välillä pakko ostaa luottokortilla vaikka vessapaperia ja maitoa, kun rahaa ei ollut. Huh, onneksi siitä on jo kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kehityksen kannalta paras ikä päiväkotiin, on kolmi vuotiaana. Nykyään harva jaksaa olla kotona niin pitkään, on helpompi työntää lapsi päiväkotiin ja mennä töihin. Kotona olo on niin rankkaa, ettei sitä työssä käyvät ymmärrä ollenkaan. Vain lujahermoiset pystyvät siihen. Lapsen etu jää silloin tois sijaiseksi, niillä mennään mihin rahkeet riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.
Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.
Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.
Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.
vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.
Paitsi että nykyään yhä useampi 1-3-vuotias menee päiväkotiin sen takia, että kotiin syntyy vauva. Äidin pitää saada keskittyä uuden vauvan hoitoon ja 1-3-vuotias tarvitsee sen ajaksi virikkeitä ja kavereiden seuraa (:D).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.
On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.
Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.
Ei se meillä ainakaan tulisi olemaan kiinni nimenomaan siitä, että pitää olla hieno ja kallis asunto. Valitettavasti vaan asunnot maksaa nykyään sen verran, että mitään remonttipesää tai homepesää ei ole mitään järkeä ostaa. Ja kun lapsia on jo ennestään kaksi toisella osapuolella, ei voi ostaa mitään kaksiota tai kolmiota, koulujen pitää säilyä ennallaan, eli ei voi ostaa kuin tietyltä alueelta. Tässä tulee jo useita, varsin määrääviä syitä sille, miksi ostimme hieman kalliimman asunnon niin, että kotona ei ole varaa olla äitiysloman jälkeen. Säästöt taas menivät asunnon omavastuuosuuteen, joita on nykyään pakko olla vähintään 10 % ostohinnasta. Ei mikään pieni summa.
Tuttu joutui laittamaan 3- ja 1-vuotiaansa päiväkotiin, vaikka olisi halunnut jäädä vielä kotiin lasten kanssa, mutta ei voinut taloudellisista syistä.
Jos äiti jää kotiin hoitamaan lapsia, palstoilla ja mediassa valitetaan, että veroeurot jäävät uupumaan ja naisten olisi palattava nopeammin töihin. Tuet tarkoituksella surkeat, ettei nainen vaan jää liian kauaksi aikaa kotiäidiksi. "Me emme maksa äitien kotileikeistä!" Mutta kun nainen sitten vie vauvansa päivähoitoon yhteiskunnan ohjaamana, saa hän kuulla: "Hoida itse omat lapsesi!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.
On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.
Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.
Ei se meillä ainakaan tulisi olemaan kiinni nimenomaan siitä, että pitää olla hieno ja kallis asunto. Valitettavasti vaan asunnot maksaa nykyään sen verran, että mitään remonttipesää tai homepesää ei ole mitään järkeä ostaa. Ja kun lapsia on jo ennestään kaksi toisella osapuolella, ei voi ostaa mitään kaksiota tai kolmiota, koulujen pitää säilyä ennallaan, eli ei voi ostaa kuin tietyltä alueelta. Tässä tulee jo useita, varsin määrääviä syitä sille, miksi ostimme hieman kalliimman asunnon niin, että kotona ei ole varaa olla äitiysloman jälkeen. Säästöt taas menivät asunnon omavastuuosuuteen, joita on nykyään pakko olla vähintään 10 % ostohinnasta. Ei mikään pieni summa.
Ja tuohon tilanteeseen oli pakko tehdä uusi lapsi, vaikka ei olisi ollut oikein varaakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No niin ja hyvätuloinen työpaikkakin voi olla vaikka joku maailmaa mullistava syöpähoidon tutkimus, tai rokotteen kehittäjä. Kyllä varmaan koko maailma patistaisi töihin, jotta saadaan nopeammin kehitettyä tehokkaampi rokotus tai ratkaisu syövän voittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.
On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.
Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.
Ei se meillä ainakaan tulisi olemaan kiinni nimenomaan siitä, että pitää olla hieno ja kallis asunto. Valitettavasti vaan asunnot maksaa nykyään sen verran, että mitään remonttipesää tai homepesää ei ole mitään järkeä ostaa. Ja kun lapsia on jo ennestään kaksi toisella osapuolella, ei voi ostaa mitään kaksiota tai kolmiota, koulujen pitää säilyä ennallaan, eli ei voi ostaa kuin tietyltä alueelta. Tässä tulee jo useita, varsin määrääviä syitä sille, miksi ostimme hieman kalliimman asunnon niin, että kotona ei ole varaa olla äitiysloman jälkeen. Säästöt taas menivät asunnon omavastuuosuuteen, joita on nykyään pakko olla vähintään 10 % ostohinnasta. Ei mikään pieni summa.
Ja tuohon tilanteeseen oli pakko tehdä uusi lapsi, vaikka ei olisi ollut oikein varaakaan?
Minä taas ymmärsin, että kommentoijalla on tähän ihan hyvin varaa, kun vaan käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Ei kaikki saa toimeentulotukea.
Miehet valittaa, kun naiset ei halua köyhää miestä. Samat miehet valittaa, kun naiset vievät yksivuotiaansa päivähoitoon, miehistä äitien pitäisi olla kotona lasten kanssa, mutta kun ei perheen rahat riitä vuosikausia yhdellä palkalla elämiseen.
Asuntolainaa maksetaan vähintään 15 vuotta. Harva pystyy tekemään sen ennen lastensaantia ja ottamaan isoa lainaa opiskelijana. Siten ne lapset tehdään lainan keskelle ja palkkaa on pakko saada. Eri asia on tietysti vuokra-asujilla, heillä saattaa riittääkin yhden aikuisen palkka elämiseen.
Mikä viha? En ole kokenut mitään vihaa. Missä te pyöritte?
Vierailija kirjoitti:
Miehet valittaa, kun naiset ei halua köyhää miestä. Samat miehet valittaa, kun naiset vievät yksivuotiaansa päivähoitoon, miehistä äitien pitäisi olla kotona lasten kanssa, mutta kun ei perheen rahat riitä vuosikausia yhdellä palkalla elämiseen.
Miksei se köyhä mies jää kotiin lasten kanssa, jotta hyväpalkkainen äiti pääsee elättämään perheen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.
Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.
Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.
Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.
vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.Paitsi että nykyään yhä useampi 1-3-vuotias menee päiväkotiin sen takia, että kotiin syntyy vauva. Äidin pitää saada keskittyä uuden vauvan hoitoon ja 1-3-vuotias tarvitsee sen ajaksi virikkeitä ja kavereiden seuraa (:D).
Tätä en ole oikein koskaan ymmärtänyt, koska
- Se päiväkodissa oleva tuo kotiin kaikki flunssat, mahataudit, täit ja kihomadot, kun kotihoidossa olevana sairastaisi ehkä yhden flunssan talvessa. Koko perhe valvoo ja juoksee lääkärissä ihan turhaan.
-Aamut ja iltapäivät olisivat rauhallisia, kun ei tarvitsisi kuljettaa isompaa hoitoon.
- Isomman ja vauvan sisarussuhde on paljon tiiviimpi, kun molemmat ovat kotona. Lisäksi heistä on seuraa toisilleen ihan riittävästi, koska alle 3v:aat harvemmin mitenkään leikkii yhdessä.
- Vauva nukkuu yöt paremmin, kun päivällä on touhua sen sisaruksen kanssa.
Eli moni pääsisi oikeasti paljon helpommalla, kun hoitaisi vain kaikki lapset kotona.
Ymmärrän ap sinua.
Olen elänyt aikaa, jolloin ns seimeen vietiin 3 kk vanhoja vauvoja, kun äidin oli pakko mennä töihin.
Sitten vauvaloma piteni 6 kuukauteen. Ketään ei syyllistetty asiasta, kun se oli useille ihan pakko.
Nykyäänkin voi olla tilanteita, että on pakko olla työssä. Toinen ihminen ei voi, eikä saa arvostella, kun ei tiedä totuutta.🤓