Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?

Se viha taitaa olla lähinnä palstoilla. Ja täällä nyt monella ei ole kykyä nähdä asioita oman kuplan ulkopuolelle.

Imho 1 vuotta on liian vähän.

3 vuotta alkaa olla ok.

1 vuotias on vielä ihan raakile, ja on aika raakaa heittää ulos kylmään maailmaan.

Kaikki vihaa nykyään kaikkia.

Itse vastustan vauvojen päivähoitoa, jos vain jommallakummalla vanhemmalla olisi mahdollisuus jäädä kotiin. Lue vaikka Liisa Keltinkankaan näkemyksiä siitä, milloin lapsi selviää päiväkotiympäristössä. Lapset ovat tietysti yksilöitä, mutta nyky-yhteiskunta toitottaa vanhempien oikeuksia ja unohtaa lapsen biologisen kehityksen tosiasiat, joita ei voi kiirehtiä millään "vanhemmat heti takaisin töihin" -puheella. Puhun vanhemmista, en vain äideistä. Miesten palkat ovat paremmat kuin naisten, joten pakon edessä se on usein nainen, joka jää kotiin, jos vauvaa halutaan varjella päiväkodilta. 

Ainahan se on niin, että teet niin tai näin, se on jonkun mielestä väärin. Tilanteet on aina yksilöllisiä, eikä ulkopuolelta kannata arvailla syitä, miksi lapsi on hoidossa. En itsekään alkaisi tilittää henkilökohtaisia asioita muille. 

Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.

Vierailija kirjoitti:

Itse vastustan vauvojen päivähoitoa, jos vain jommallakummalla vanhemmalla olisi mahdollisuus jäädä kotiin. Lue vaikka Liisa Keltinkankaan näkemyksiä siitä, milloin lapsi selviää päiväkotiympäristössä. Lapset ovat tietysti yksilöitä, mutta nyky-yhteiskunta toitottaa vanhempien oikeuksia ja unohtaa lapsen biologisen kehityksen tosiasiat, joita ei voi kiirehtiä millään "vanhemmat heti takaisin töihin" -puheella. Puhun vanhemmista, en vain äideistä. Miesten palkat ovat paremmat kuin naisten, joten pakon edessä se on usein nainen, joka jää kotiin, jos vauvaa halutaan varjella päiväkodilta. 

Ainahan se on niin, että teet niin tai näin, se on jonkun mielestä väärin. Tilanteet on aina yksilöllisiä, eikä ulkopuolelta kannata arvailla syitä, miksi lapsi on hoidossa. En itsekään alkaisi tilittää henkilökohtaisia asioita muille. 

Siksi onkin naurettavaa, että perhepäivähoidosta on lähes luovuttu. 

Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.

Hallitus on määrännyt vanhempainvapaan pituuden. Kun vanhempainvapaat loppuvat, sitten lähdetään töihin. Kotihoidontuki on naurettavan pieni, ei sillä elä.

En mä niitä vanhempia vihaa, pidän niitä vaan tietämättöminä lapsen varhaiskehityksestä ja nykypäivähoidon tilasta. Lyhyet päivät vielä menis, mutta usein ne lapset tekee työmatkoista johtuen 2h pidempää päivää kun vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.

Sanoisin että jos on eletty omien resurssien mukaan niin kenellä tahansa on mahdollisuus hoitaa lasta kotona se pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.

Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?

Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.

Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.

Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.

En vihaa ketään, mutta omista lapsistani olen selkeästi nähnyt, etteivät he ole olleet valmiita päiväkotiin yksivuotiaana.

Suomen pitkät äitiyslomat ja vanhempainvapaat ovat luksusta. Vuoden vanhan voi hyvin laittaa todella superedulliseen päivähoitopaikkaan, jos kunnallisen päivähoitopaikan saa ja nykyisin se taitaa olla helppo saada. Työpaikasta on pidettävä kiinni.

Silloin kun on töissä,eikä ole lapsia,kannattaa laittaa rahaa säästöön että pystyy olemaan sen 3v kotona vauvan kanssa.

Se särkee sydäntä kun niitä puoliunessa olevia vauvoja raahataan seitsemäksi hoitoon,koko pitkäksi päiväksi.

Ekat sanat,ekat askeleet,kaikki jää sinne päiväkotiin.

Surullista.

Ei vauva tarvitse virikkeitä,tarvitsee vanhemman syliä ja rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.

Tässäkin puhutaan ihan pelkällä mutu-tuntumalla. Edelleen, lapset ovat erilaisia. Omani oli 1v 4kk kun aloitti päiväkodissa. Todella kova temmeltämään, osasi jo juosta ja rakasti kiipeilyä ja kaikessa mahdollisessa mukana oloa. Söi hienosti itsenäisesti käsillään ja auttavasti lusikallakin. Osasi ilmaista halujaan osoittamalla. Hän oli myös jo silloin todella sosiaalinen ja halusi kovasti touhuta muiden lasten kanssa joita ei valitettavasti meiltä tuttavapiiristä löytynyt.

Ja yli 1-vuotias ei ole enää vauva

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun on töissä,eikä ole lapsia,kannattaa laittaa rahaa säästöön että pystyy olemaan sen 3v kotona vauvan kanssa.

Se särkee sydäntä kun niitä puoliunessa olevia vauvoja raahataan seitsemäksi hoitoon,koko pitkäksi päiväksi.

Ekat sanat,ekat askeleet,kaikki jää sinne päiväkotiin.

Surullista.

Ei vauva tarvitse virikkeitä,tarvitsee vanhemman syliä ja rakkautta.

Mitä sönkkäät siinä? Meillä ainakin ehdittiin ekat askeleet ja sanat kuulla ihan kotona vaikka vähän reilu vuoden vanhana lapsi aloittikin päiväkodissa.

1-vuotias ei ole mikään sylivauva ellei ole kehityksellisiä haasteita.

Mun siskon lapsi meni hoitoon 1v. Sisko oli yksinhuoltaja, joten oli vähän pakko. Ihan täysipäinen ihminen tuosta lapsesta kasvoi. On nyt 27v, fiksu ja kiva ihminen. Äitiinsäkin edelleen lämpimät välit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun on töissä,eikä ole lapsia,kannattaa laittaa rahaa säästöön että pystyy olemaan sen 3v kotona vauvan kanssa.

Se särkee sydäntä kun niitä puoliunessa olevia vauvoja raahataan seitsemäksi hoitoon,koko pitkäksi päiväksi.

Ekat sanat,ekat askeleet,kaikki jää sinne päiväkotiin.

Surullista.

Ei vauva tarvitse virikkeitä,tarvitsee vanhemman syliä ja rakkautta.

Mitä sönkkäät siinä? Meillä ainakin ehdittiin ekat askeleet ja sanat kuulla ihan kotona vaikka vähän reilu vuoden vanhana lapsi aloittikin päiväkodissa.

1-vuotias ei ole mikään sylivauva ellei ole kehityksellisiä haasteita.

Hieman surullista, jos edes oma vanhempi ei näe yksivuotiasta pienenä ja tarvitsevana.

Mulla on 2v edelleen kotihoidossa, mutta mielestäni lapsi olisi alkanut olla päiväkotikuntoinen siinä 1,5v paikkeilla. Silloin alkoi olla niin kehittynyt että olisin luottanut hänen pärjäävän hyvin hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.

Sanoisin että jos on eletty omien resurssien mukaan niin kenellä tahansa on mahdollisuus hoitaa lasta kotona se pari vuotta.

Ilmeisesti kuulut juuri tuohon mainittuun joukkoon, joka ajattelee, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet. Itse taas ajattelen, että aika paljon ratkaisee, millainen elämäntilanne on, onko yksinhuoltaja, onko perheessä miten monta isompaa lasta, jotka kuluttavat paljon, onko pätkätyöläinen, jonka on pidettävä kiinni työpaikastaan jne. Omassa tuttavapiirissä ei ainakaan ole ollut ketään, joka olisi halunnut mennä töihin, mutta kaikkien on melkein ollut pakko.