Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä koen että on huonot vanhemmat jos laittavat 1v päiväkotiin. Moni sanoo että rahan takia pakko mutta näin EI oikeasti ole. Pari vuotta voi tinkiä matkustelusta, ulkona syömisestä, shoppailusta, asua halvemmassa asunnossa tai ottaa lainanlyhennyksestä vapaata.

On ihanaa, että joillakin on tuollainen tilanne elämässä ja ystäväpiirissä, eikä tietoa mistään huonommasta tilanteesta. Omassa ystäväpiirissä kaikki lapsiperheet tinkivät matkustelusta, ulkona syömisestä, shoppailusta ja asuvat pienissä ahtaissa asunnoissa jo siinä vaiheessa, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Eipä ole enää mistä tinkiä, joten kotiin ei voi jäädä vain toisen palkalla elämään.

Mä kans mietin, että mistähän hvtistä tässä nyt enää voisi tinkiä. No joo, ehkä voitaisiin muuttaa jonnekin pieneen kehyskuntaan, mutta mieheni tekee 10-tuntisia työpäiviä ja jos työmatka vielä pitenisi ei hän näkisi lastamme koskaan. Sehän se olisikin hyvä juttu. Ja silti joutuisimme elämään supersäästeliäästi,

Hyviä ihmisiä kasvaa varmaan molemmissa, päiväkodissa ja kotihoidossa. Minut on aikoinaan laitettu päiväkotiin alle vuoden vanhana. Ihan täyspäinen minusta kai kasvoi. :D Olin kyllä sairastellut silloin hirveästi. Omat lapseni olen kuitenkin hoitanut melko pitkään kotona. Tämä ihan sen vuoksi, että koen, että paras paikka alle 3 v:lle on olla kotihoidossa. Pieni tarvitsee turvallisen hoitajan, ja pysyvän ja ennakoitavan ympäristön. Meillä sisaruksista oli vielä toisilleen seuraa ja leikkikaveria, joten valinta oli helppo.

Meillä lapset menivät päiväkotiin samaan aikaan 2,5- ja 5-vuotiaina. Nuorempi ei viihtynyt hoidossa yhtään. Itki joka päivä. Isompi solahti joukkoon paremmin. Lapset sairastelivat myös paljon, ja päivät olivat kiireen täyttämiä sekä meillä aikuisilla että lapsilla. Siksi suosittelen kotihoitoa, jos se vain mitenkään on mahdollista. Ymmärrän kyllä, että kaikille kotiin jääminen ei ole taloudellisesti mahdollista tai muuten vain sovi. Pitää olla aika oma-aloitteinen, hyvä organisoija, touhukas ja kekseliäs, ettei pää hajoa.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa instassa @varhaiskasvatuksenkertomuksia niin silmänne avautuvat.

Toisekseen, pienten ryhmässä on 12 lasta kolmella aikuisella. Iltavuoro tulee töihin 9-10 välillä ja aamuvuoro lähtee joka päivä viimeistään klo 14. Siitä ajasta, kun 3 työntekijää on paikalla, kuluu monta tuntia palavereihin, sak-aikoihin ja tauotukseen (joita ei edes joka paikassa pystytä pitämään). Lasten kannalta tuona aikana lähinnä ulkoillaan, syödään ja nukutaan.

2 aikuista vaipattaa ja pukee koko ryhmän iltapäivällä ulos, joka päivä. Mieti jos sinä ja miehesi pukisitte 12 lasta kuravaatteisiin uudestaan ja uudestaan? Kyllä, siinä tulee itku ja uhmaraivo ja hiki ja hätä. Sitä on päivittäinen varhaiskasvatus tällä hetkellä. Todellakin lasten on parempi olla vanhempiensa hoidossa.

Tämä. Monessa paikassa on pakko alkaa pukea lapsia suoraan ulos heti välipalan jälkeen 14:30, jotta sinne ehditään ennen kun välivuorolaisen työaika klo 15:39 päättyy. Kuka haluaa, että lapsen päivä kuluu pukiessa tai muiden pukemista odotellessa? Eikä ole yhtään liioittelua tämä, voin vakuuttaa.

Mun mielestä syyttävän sormen voisi osoittaa myös kuntspoliitikkoihin, jotka esim. Helsingissä leikkasivat kuntalisän 1 vuotta täyttäneiltä. Sanoma oli, että lasten on parempi päiväkodissa ja äitien töissä veroja maksamassa. Tämän päätöksen myötä 1-vuotiaiden määrä päiväkodeissa on varmasti lisääntynyt.

Mielelläni olisin hoitanut lapset kotona vaikka eskariin asti mutta kun jotakin pitäisi niille lapsille pystyä syöttämäänkin ja jollakin hankkia heille vaatteet ja muut tarvikkeet. Ei oikein onnistu jos rahaa ei ole eli pakko mennä töihin jotta voi elättää ne lapset jotka olen tähän maailmaan tehnyt.

Voi luoja näitä kommentteja. Mitenköhän muualla maailmassa voi logiikkanne mukaan edes kasvaa täysjärkisiä ihmisiä, vaikka monet lapset menee reippaasti alle 1-vuotiaina päivähoitoon. Tuntuu muutenkin, että monelle täällä elämän ainoa saavutus on se, että on hoitanut lapsia kotona pitkään ja tästä sitten saa kokea paremmuutta muita kohtaan.

Kyllä se vaan monella on rahakysymys ja mielestäni siitä on aivan turha vanhempia syyllistää. Sormea kannattaa heristää yhteiskunnan suuntaan, sillä kotihoitoa ei tueta melkein ollenkaan eikä siinä mielessä kannusteta vanhempia olemaan kotona, ei sille ole mahdollisuuksia kuin oikeasti varakkailla. Keskituloisillakin saattaa olla hankalaa, varsinkin jos solahdat siihen porukkaan, joka ei saa tukia mistään ja maksaa kaiken itse täydellä hinnalla. Siinä on herkästi taloudellisesti huonommassa jamassa mitä pienituloinen ja sinne töihin on palattava. Onhan siinä huima ero, jos perheen tuloista toisen palkka vaihtuu 300e kotihoidontukeen. Se on iso pudotus. Säästää toki voi, mutta monella palkansaajalla ei ole mahdollisuuksia pistää sivuun tuhansia euroja kotihoitoa varten.

Harmittaa vaan lapsen puolesta, kun joutuu vauvana laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä syyttävän sormen voisi osoittaa myös kuntspoliitikkoihin, jotka esim. Helsingissä leikkasivat kuntalisän 1 vuotta täyttäneiltä. Sanoma oli, että lasten on parempi päiväkodissa ja äitien töissä veroja maksamassa. Tämän päätöksen myötä 1-vuotiaiden määrä päiväkodeissa on varmasti lisääntynyt.

Jos posket einäy takaapäin, niin missä vika on? No sosiaalihuoltohan on ollut vastuuton.

Omaa vastuuta kun ihmisellä ei ole, yhteiskunta on aina syyllinen. Aina ja kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.

Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?

Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.

Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.

Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.

Minä taas en ymmärrä, että miksi sen pienen 1-vuotiaan pitää kantaa vastuu siitä, että vanhemmat eivät halua tinkiä elintasosta, mutta lapsia pitää tehdä enemmän? Kehityspsykologisesta näkökulmasta miettisin, että onko 1-vuotias valmis viettämään aikansa suuressa päiväkotiryhmässä vieraiden ihmisten keskellä, kun on vasta muutama kuukausi takaperin ollut kehityksessään siinä pisteessä, että ymmärtää olevansa erillinen olento äidistään? Tähän kun ottaa lisäksi varhaiskasvatuksen nykytilanteen, jossa pätevästä henkilökunnasta ja sijaisista on pulaa, niin kyllä ne reippaimmat ja sosiaalisimmatkin 1-vuotiaat ovat aika yksin "pärjäämässä" ja taistelemassa aikuisen huomiosta muiden yhtä pienten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kotiin jääminen ole kaikilla rahasta kiinni. Voin sanoa, että oma pää ei kestänyt olla kotona kummankaan lapsen kanssa pidempään. Olin nuori kun sain lapset, ja kenelläkään tutulla ei ollut lapsia, ja mies aamusta iltaan töissä juuri aloittaneena yrittäjänä, eikä muitakaan sukulais turvaverkkoja saatavilla. Päivät olin käytännössä kahden lapsen kanssa enkä koskaan päässyt yksin edes kampaajalle, hammaslääkäriin tms.

Töihin meno piti mielenterveyteni kasassa. Voin sanoa, että avioero olisi tullut jos olisin viisi vuotta ollut kotona putkeen.

Mulla oli sama juttu. Tähän päälle että musta ei ole kotiäidiksi. Työ tarjoaa älyllistä haastetta, toisin kuin vauvan hoito jossa päivän suurin yllätys on niskapaskan ajankohta. Lapset on ihania, mutta olen parempi äiti kun saan käydä myös töissä.

Jos mielenterveys on pettämässä, niin totta kai täytyy laittaa lapsi hoitoon. Sitä ei kukaan ole kiistämässä.

Mutta olen hieman eri mieltä vauvoista. Mitä enemmän minulle on tullut kokemusta vauvoista, sitä mielenkiintoisempia niistä on tullut. Pienikin vauva viestittää hämmästyttävän paljon, jos ymmärtää vaikkapa seurata hänen katsettaan. Toki vauvan viestit voi myös sulkea tajunnastaan sitä niskap*skaa lukuun ottamatta.

No onhan niillä. Mullakin on kolme, että tiedän kyllä. Ja onhan se hauskaa seurata miten joka päivä ne oppii jotain uutta. Mutta ei se vauvan kanssa oleminen vaan millään tarjoa mulle riittävää haastetta. Ei mikään mikroviestinnän seuraaminen tai mikään muukaan. Ja pahenee vain joka vauvan kanssa. Ensimmäisen kanssa sentään joka päivä toi tullessaan jotain oikeasti uutta. Haluaisin olla pullantuoksuinen kotiäiti, mutten ole.

Kumma että niitä vauvoja täytyy tehdä, vaikka yhdessäolon kokemus ”vain pahenee joka vauvan kanssa”. Joku statuskysymys?

Olen töissä yksityisellä puolella kilpaillulla alalla. En voi olla pois vuosia kotona koska pidemmän päälle seuraus olisi luultavasti työttömyys. Valitettavasti äitiyden ja työelämän yhdistäminen ei ole mitenkään yksinkertaista ja vaikka lapselle olisi parempi olla kotona, on pidemmän päälle koko perheen etu että on kaksi palkkatyössä käyvää aikuista.

Eläminen on kallista muutenkin ja olen kovalla työllä säästänyt saadakseni ihan perus kerrostaloasunnot hankittua kumppanini kanssa. Se että menen töihin ei tuo mitään luksus elintasoa mutta tekee arjesta rahallisesti rennompaa ja on varaa tankata auto, ostaa vaatteita ja hyvää ruokaa katsomatta ihmeellisemmin hintalappua. Valitettavsti itselläni ei ole mitään kovin suuria säästöjä kotiäitiyden varalle (kaikki on kiinni asunnoissa + normaali säästötili) joiden varaan uskaltaisi jäädä kotiäiteilemään.

Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse vastustan vauvojen päivähoitoa, jos vain jommallakummalla vanhemmalla olisi mahdollisuus jäädä kotiin. Lue vaikka Liisa Keltinkankaan näkemyksiä siitä, milloin lapsi selviää päiväkotiympäristössä. Lapset ovat tietysti yksilöitä, mutta nyky-yhteiskunta toitottaa vanhempien oikeuksia ja unohtaa lapsen biologisen kehityksen tosiasiat, joita ei voi kiirehtiä millään "vanhemmat heti takaisin töihin" -puheella. Puhun vanhemmista, en vain äideistä. Miesten palkat ovat paremmat kuin naisten, joten pakon edessä se on usein nainen, joka jää kotiin, jos vauvaa halutaan varjella päiväkodilta. 

Ainahan se on niin, että teet niin tai näin, se on jonkun mielestä väärin. Tilanteet on aina yksilöllisiä, eikä ulkopuolelta kannata arvailla syitä, miksi lapsi on hoidossa. En itsekään alkaisi tilittää henkilökohtaisia asioita muille. 

Nimi on Liisa Keltikangas-Järvinen.

Täällä nyt porukka vaahtoaa naama punaisena kaikesta, ei siitä kannata välittää. On ihan tosiasia, että lapsen on parempi olla kotona tuossa vaiheessa ja vanhempien tulisi miettiä lsta ennen omaa ”tarvitsen aikuisten seuraa ja virikkeitä”, mutta, jos todella tilanne on se, että rahaa ei lapsen elättämiseen kotona ollessa ole, parempi se lapsi on hoitoon laittaa kuin jättää ruoka ostamatta.

Tätä toki yleensä mietitään jo lasta suunnitellessa, mutta kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.

Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.

Miksi niitä lapsia tehdään, jos ei ole varaa hoitaa kotona edes vaikka 2-vuotiaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.

On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.

Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.

Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.

Jää sitten pois se talo, mökki, auto ja harrastukset, jos esim. 60000 euroa tienaava asiantuntijaäiti jää kotiin kuudeksi vuodeksi hoitamaan kahta lasta. hmisillä on hieman epärealistiset käsitykset siitä, mitä palkalla saa.

Ei ole myöskään mitään hyvin tienaavaa asiantuntijaa, jos on vuosia kotona. Lapsia kannattaa käytännössä tehdä noin 22-35-vuotiaana, jolloin samaan aikaan pitäisi opinnot edetä ja saada ura luistamaan. Kärjistetysti 40+ on sitten jo ikäloppu työelämään ja lasten saamiseen.

Osa toki tuurilla saa lapsen myös vanhempana, kuten itsekin tein. Urani tosin kärsi sitä lasta 10 vuotta yrittäessä, mutta onpa vakituinen virka kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää että moni laittaa työnsä lapsen hyvinvoinnin edelle. Pienen paikka on kotona.

Voiko lapsi hyvin, kun perheen elintaso romahtaa? Kotihoidontuki on pieni ja siihen vaikuttaa puolison tulot. Sen sijaan töihin mennessä äiti voi tienata moninkertaisena tuon summan. Säälittävä olet itse, joka haluat asettaa mielessäsi perheet tällaiseen lokeroon.

Vaikuttaako lapsen hyvinvointiin se, siirrytäänkö paikasta toiseen bussilla vai lainarahalla ostetulla maasturilla? Tai se, ettei ole käynyt lomamatkoilla tai ulkona syömässä? Tai se, onko äidin tukka leikattu kotona vai kampaajalla? Näitähän se elintason romahtaminen yleensä tarkottaa, eikä sitä, etteikö yhtäkkiä olisi varaa enää ostaa ruokaa tai vessapaperia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.

Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.

Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.

Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.

vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.