Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
No minä koen että on huonot vanhemmat jos laittavat 1v päiväkotiin. Moni sanoo että rahan takia pakko mutta näin EI oikeasti ole. Pari vuotta voi tinkiä matkustelusta, ulkona syömisestä, shoppailusta, asua halvemmassa asunnossa tai ottaa lainanlyhennyksestä vapaata.
Miksi luulet, että vanhemmat menevät töihin juuri noiden mainitsemiesi asioiden vuoksi? Miksi ihmeessä lapsen vuoksi pitäisi luopua kaikista hankinnoista mm. kodista. Olet katkera ihminen.
Hyvä elintaso, taattu lapsen perusturva. Voisiko nuo olla ensisijaiset syyt?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se sääntö olikaan? Tunti per elinkuukausi taikka päivä per elinvuosi? Siihen nähden yksivuotias lapsi pärjää kyllä vanhemman työpäivän ajan hoidossa. Päiväkodissa on kuitenkin samat tutut hoitajat.
Tervemenoa vaan päiväkodin arkeen: riittämätön määrä vaihtuvia hoitajia. Isommillakin taaperoilla käy pikku vahinkoja siellä täällä ja kaoottisuus päivissä on kokoajan läsnä. Ihan karmeeta olisi laittaa sekaan vielä vasta 1-vuotias.
Tämän tiedän todeksi lastenhoitajana. Vaikka olisi miten koulutettu aikuinen, ei jokaista lasta ehdi huomioida. Pienimmätkin ovat välillä ilman aikuista toisessa huoneessa, kun ainoa paikalla oleva jakaa välipalaa tai auttaa vessassa lasta. Yksi aikuinen sairas ja kolmannella loppui työaika. Viereisessä ryhmässäkin tilanne päällä eikä kukaan ehdi auttamaan. Varsinainen oppimisympäristö.
Kannattaa muistaa, että niillä 1-vuotiailla päiväkotilapsilla se on ollut yleensä äiti joka on hoitanut ensimmäisen elinvuoden ajan kotona.
Syyttävää sormea ei siis kannata osoittaa sukupuolineutraalisti vanhempiin, vaan isiin. Jos he kantaisivat vastuuta tasavertaisesti ja jäisivät kotiin yhtä pitkäksi aikaa kuin äiditkin, niin kukaan ei päätyisi enää hoitoon alle 2-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää että moni laittaa työnsä lapsen hyvinvoinnin edelle. Pienen paikka on kotona.
Voiko lapsi hyvin, kun perheen elintaso romahtaa? Kotihoidontuki on pieni ja siihen vaikuttaa puolison tulot. Sen sijaan töihin mennessä äiti voi tienata moninkertaisena tuon summan. Säälittävä olet itse, joka haluat asettaa mielessäsi perheet tällaiseen lokeroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun on töissä,eikä ole lapsia,kannattaa laittaa rahaa säästöön että pystyy olemaan sen 3v kotona vauvan kanssa.
Se särkee sydäntä kun niitä puoliunessa olevia vauvoja raahataan seitsemäksi hoitoon,koko pitkäksi päiväksi.
Ekat sanat,ekat askeleet,kaikki jää sinne päiväkotiin.
Surullista.
Ei vauva tarvitse virikkeitä,tarvitsee vanhemman syliä ja rakkautta.
Mitä sönkkäät siinä? Meillä ainakin ehdittiin ekat askeleet ja sanat kuulla ihan kotona vaikka vähän reilu vuoden vanhana lapsi aloittikin päiväkodissa.
1-vuotias ei ole mikään sylivauva ellei ole kehityksellisiä haasteita.
Hieman surullista, jos edes oma vanhempi ei näe yksivuotiasta pienenä ja tarvitsevana.
Ei tässä ole mistään vanhempien kyvyttömyydestä kyse. Vanhemmilla on oikeus käydä ansiotyössä. Mitä lapsen etuun tulee on vanhempien velvollisuus huolehtia lapsen tarpeista, koti, vaatteet, ruoka, perusturva. Kysyttävää?
On yksi kysymys. Satuitko lukemaan HS:n mielenkiintoisen artikkelin n*tsien lastenkodeista? Sielläkin ajatellaan, että lasten tarpeet ovat yksinomaan fyysisiä: ruokaa ja vaatteita ja lämpöä. Tällaisella ajattelumallilla on pitkät juuret Suomessa, koska niin moni täkäläinen vanhan puolen lääkäri kouluttautui Saksassa. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli suorastaan tavoitteena, että lapsi esimerkiksi sairaalahoidossa unohtaisi omat vanhempansa.
Yksivuotiaita päiväkodissa hoitanut ystäväni kertoi, että pienimpien kanssa käydään kesken päivää katselemassa vanhempien kuvaa, ettei mielikuva omista vanhemmista hajoaisi. Niistä vanhemmista, joiden ”oikeus on olla ansiotyössä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä koen että on huonot vanhemmat jos laittavat 1v päiväkotiin. Moni sanoo että rahan takia pakko mutta näin EI oikeasti ole. Pari vuotta voi tinkiä matkustelusta, ulkona syömisestä, shoppailusta, asua halvemmassa asunnossa tai ottaa lainanlyhennyksestä vapaata.
🖕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää että moni laittaa työnsä lapsen hyvinvoinnin edelle. Pienen paikka on kotona.
Voiko lapsi hyvin, kun perheen elintaso romahtaa? Kotihoidontuki on pieni ja siihen vaikuttaa puolison tulot. Sen sijaan töihin mennessä äiti voi tienata moninkertaisena tuon summan. Säälittävä olet itse, joka haluat asettaa mielessäsi perheet tällaiseen lokeroon.
Kai perhettä pitää tosiaan ajatella kokonaisuutena. Monissa perheissä kotiin jääminen veisi talouden niin tiukille, että isompien lasten pitäisi olla nälässä ja rikkinäisissä kengissä jne. Kyllä se perheen ilmapiiriin vaikuttaa sekin, jos rahasta on niin tiukkaa, että ei voi ostaa uusia sukkia rikkinäisten tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano että viha on missään tapauksessa oikeutettua, mutta ärtymystä aiheuttaa ainakin henkilökunnan keskuudessa se, kun työntekijöitä ei yksinkertaisesti riitä, ja yhä pienempiä lapsia tuodaan tässä epävarmassa tilanteessa hoitoon.
Itse ainakin hoitaisin lapseni niin pitkään kotona kun suinkin mahdollista, koska tiedän millaisessa kriisitilanteessa varhaiskasvatusalalla tällä hetkellä eletään. Mutta jokainen tapaus on toki yksilöllinen eikä ketään voi lähteä tuomitsemaan. Sanoisin että jos et kertakaikkiaan pysty hoitamaan kotona, vie hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kotiin jääminen ole kaikilla rahasta kiinni. Voin sanoa, että oma pää ei kestänyt olla kotona kummankaan lapsen kanssa pidempään. Olin nuori kun sain lapset, ja kenelläkään tutulla ei ollut lapsia, ja mies aamusta iltaan töissä juuri aloittaneena yrittäjänä, eikä muitakaan sukulais turvaverkkoja saatavilla. Päivät olin käytännössä kahden lapsen kanssa enkä koskaan päässyt yksin edes kampaajalle, hammaslääkäriin tms.
Töihin meno piti mielenterveyteni kasassa. Voin sanoa, että avioero olisi tullut jos olisin viisi vuotta ollut kotona putkeen.
Mulla oli sama juttu. Tähän päälle että musta ei ole kotiäidiksi. Työ tarjoaa älyllistä haastetta, toisin kuin vauvan hoito jossa päivän suurin yllätys on niskapaskan ajankohta. Lapset on ihania, mutta olen parempi äiti kun saan käydä myös töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä koen että on huonot vanhemmat jos laittavat 1v päiväkotiin. Moni sanoo että rahan takia pakko mutta näin EI oikeasti ole. Pari vuotta voi tinkiä matkustelusta, ulkona syömisestä, shoppailusta, asua halvemmassa asunnossa tai ottaa lainanlyhennyksestä vapaata.
On ihanaa, että joillakin on tuollainen tilanne elämässä ja ystäväpiirissä, eikä tietoa mistään huonommasta tilanteesta. Omassa ystäväpiirissä kaikki lapsiperheet tinkivät matkustelusta, ulkona syömisestä, shoppailusta ja asuvat pienissä ahtaissa asunnoissa jo siinä vaiheessa, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Eipä ole enää mistä tinkiä, joten kotiin ei voi jäädä vain toisen palkalla elämään.
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää että moni laittaa työnsä lapsen hyvinvoinnin edelle. Pienen paikka on kotona.
Tjaa, eipä noista nyt teineistä huomaa että olisivat kärsineet tarhassaolemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kotiin jääminen ole kaikilla rahasta kiinni. Voin sanoa, että oma pää ei kestänyt olla kotona kummankaan lapsen kanssa pidempään. Olin nuori kun sain lapset, ja kenelläkään tutulla ei ollut lapsia, ja mies aamusta iltaan töissä juuri aloittaneena yrittäjänä, eikä muitakaan sukulais turvaverkkoja saatavilla. Päivät olin käytännössä kahden lapsen kanssa enkä koskaan päässyt yksin edes kampaajalle, hammaslääkäriin tms.
Töihin meno piti mielenterveyteni kasassa. Voin sanoa, että avioero olisi tullut jos olisin viisi vuotta ollut kotona putkeen.Mulla oli sama juttu. Tähän päälle että musta ei ole kotiäidiksi. Työ tarjoaa älyllistä haastetta, toisin kuin vauvan hoito jossa päivän suurin yllätys on niskapaskan ajankohta. Lapset on ihania, mutta olen parempi äiti kun saan käydä myös töissä.
Jos mielenterveys on pettämässä, niin totta kai täytyy laittaa lapsi hoitoon. Sitä ei kukaan ole kiistämässä.
Mutta olen hieman eri mieltä vauvoista. Mitä enemmän minulle on tullut kokemusta vauvoista, sitä mielenkiintoisempia niistä on tullut. Pienikin vauva viestittää hämmästyttävän paljon, jos ymmärtää vaikkapa seurata hänen katsettaan. Toki vauvan viestit voi myös sulkea tajunnastaan sitä niskap*skaa lukuun ottamatta.
Sanon suoraan etten ymmärrä minkälainen äiti heittää 1-vuotiaan lapsensa vieraiden hoitoon, se on lapselle hirveä hylkäys ja perusturvallisuus jää syntymättä. Jos ei voi olla 2,5 - 3 vuotta pois työelämästä niin ei kannata hankkia lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää että moni laittaa työnsä lapsen hyvinvoinnin edelle. Pienen paikka on kotona.
Voiko lapsi hyvin, kun perheen elintaso romahtaa? Kotihoidontuki on pieni ja siihen vaikuttaa puolison tulot. Sen sijaan töihin mennessä äiti voi tienata moninkertaisena tuon summan. Säälittävä olet itse, joka haluat asettaa mielessäsi perheet tällaiseen lokeroon.
Kai perhettä pitää tosiaan ajatella kokonaisuutena. Monissa perheissä kotiin jääminen veisi talouden niin tiukille, että isompien lasten pitäisi olla nälässä ja rikkinäisissä kengissä jne. Kyllä se perheen ilmapiiriin vaikuttaa sekin, jos rahasta on niin tiukkaa, että ei voi ostaa uusia sukkia rikkinäisten tilalle.
90-luvun laman lapsena olen tästä samaa mieltä. Päiväkodista on vain hyviä muistoja, perhettäni koetelleesta köyhyydestä sen sijaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kotiin jääminen ole kaikilla rahasta kiinni. Voin sanoa, että oma pää ei kestänyt olla kotona kummankaan lapsen kanssa pidempään. Olin nuori kun sain lapset, ja kenelläkään tutulla ei ollut lapsia, ja mies aamusta iltaan töissä juuri aloittaneena yrittäjänä, eikä muitakaan sukulais turvaverkkoja saatavilla. Päivät olin käytännössä kahden lapsen kanssa enkä koskaan päässyt yksin edes kampaajalle, hammaslääkäriin tms.
Töihin meno piti mielenterveyteni kasassa. Voin sanoa, että avioero olisi tullut jos olisin viisi vuotta ollut kotona putkeen.Mulla oli sama juttu. Tähän päälle että musta ei ole kotiäidiksi. Työ tarjoaa älyllistä haastetta, toisin kuin vauvan hoito jossa päivän suurin yllätys on niskapaskan ajankohta. Lapset on ihania, mutta olen parempi äiti kun saan käydä myös töissä.
Jos mielenterveys on pettämässä, niin totta kai täytyy laittaa lapsi hoitoon. Sitä ei kukaan ole kiistämässä.
Mutta olen hieman eri mieltä vauvoista. Mitä enemmän minulle on tullut kokemusta vauvoista, sitä mielenkiintoisempia niistä on tullut. Pienikin vauva viestittää hämmästyttävän paljon, jos ymmärtää vaikkapa seurata hänen katsettaan. Toki vauvan viestit voi myös sulkea tajunnastaan sitä niskap*skaa lukuun ottamatta.
No onhan niillä. Mullakin on kolme, että tiedän kyllä. Ja onhan se hauskaa seurata miten joka päivä ne oppii jotain uutta. Mutta ei se vauvan kanssa oleminen vaan millään tarjoa mulle riittävää haastetta. Ei mikään mikroviestinnän seuraaminen tai mikään muukaan. Ja pahenee vain joka vauvan kanssa. Ensimmäisen kanssa sentään joka päivä toi tullessaan jotain oikeasti uutta. Haluaisin olla pullantuoksuinen kotiäiti, mutten ole.
Vierailija kirjoitti:
Sanon suoraan etten ymmärrä minkälainen äiti heittää 1-vuotiaan lapsensa vieraiden hoitoon, se on lapselle hirveä hylkäys ja perusturvallisuus jää syntymättä. Jos ei voi olla 2,5 - 3 vuotta pois työelämästä niin ei kannata hankkia lapsia ollenkaan.
Syntyvyys on ollut pitkään laskussa. Kenenkäs ajattelit vaihtavan sun vaipat vanhainkodissa, jos suomalaiset lakkaavat lisääntymästä.
Kuinka kauan muuten itse tulisit toimeen 200 eurolla kuussa?
Onhan se sellainen merkki että aika nopeasti kyllästyi omaan lapseensa ja pisti pois,
Vierailija kirjoitti:
Sanon suoraan etten ymmärrä minkälainen äiti heittää 1-vuotiaan lapsensa vieraiden hoitoon, se on lapselle hirveä hylkäys ja perusturvallisuus jää syntymättä. Jos ei voi olla 2,5 - 3 vuotta pois työelämästä niin ei kannata hankkia lapsia ollenkaan.
Tällä logiikalla juuri kukaan ei hankkisi lapsia. Vain rikkaat ja köyhät.
Lukekaa instassa @varhaiskasvatuksenkertomuksia niin silmänne avautuvat.
Toisekseen, pienten ryhmässä on 12 lasta kolmella aikuisella. Iltavuoro tulee töihin 9-10 välillä ja aamuvuoro lähtee joka päivä viimeistään klo 14. Siitä ajasta, kun 3 työntekijää on paikalla, kuluu monta tuntia palavereihin, sak-aikoihin ja tauotukseen (joita ei edes joka paikassa pystytä pitämään). Lasten kannalta tuona aikana lähinnä ulkoillaan, syödään ja nukutaan.
2 aikuista vaipattaa ja pukee koko ryhmän iltapäivällä ulos, joka päivä. Mieti jos sinä ja miehesi pukisitte 12 lasta kuravaatteisiin uudestaan ja uudestaan? Kyllä, siinä tulee itku ja uhmaraivo ja hiki ja hätä. Sitä on päivittäinen varhaiskasvatus tällä hetkellä. Todellakin lasten on parempi olla vanhempiensa hoidossa.
Säälittävää että moni laittaa työnsä lapsen hyvinvoinnin edelle. Pienen paikka on kotona.