Lue keskustelun säännöt.
"Syrjäytynyt", uusi nimitys laiskalle
26.03.2015 |
http://www.hs.fi/m/elama/a1361944620534?jako=eb48f19d9a126726af9651eef1875073&ref=fb-share
Vai mitä ajatuksia teissä herättää tekstin Mira? Laiskahan tuo on, kun ei viitsinyt opiskella. Sosiaalitoimisto maksaa asunnon ja taistelulajiharrastuksen ja KELA kotihoidontuen, lapsilisät ja elarit. Miran mielestä hänellä on oikeus saada rahaa valtiolta, eikä häntä hävetä. Miksi helvetin takia näiltä ei voida katkaista rahahanoja, jos asenne on se että mitään ei tarvitse itse tehdä?
Mikähän se otsikon mainitsema yksi virhe on? Ei tekstissä kyllä käynyt ilmi. Ei se ainakaan kannabis voi olla. Miran tapauksessahan kysymys ei ollut mistään yhdestä kertakokeilusta. Toisaalta, olen minäkin nuorena jäänyt poliisille kiinni kannabiksen käytöstä eikä se ole estänyt minua hakeutumasta hyvään ammattiin.
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 11:07"]Miran haastattelu oli klassinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun nuoren paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon ei puututa ajoissa. Minulle, maallikollekin, oli ihan selvää, että tuo nuori nainen on jättänyt monia tilaisuuksia elämässään käyttämättä, koska hän jännittää liikaa epäonnistumista ja sosiaalisia tilanteita, pelkää pettymyksiä niin ettei uskalla edes yrittää, ja että hänellä on syvällä sellainen peruskokemus, että hän on syvästi erilainen kuin muut, hän on tuottanut pettymyksen kaikille ja on aivan vääränlainen. Ei se ole ihan oma valinta, koska aikuinenkaan ihminen ei kykene selviämään esimerkiksi paniikkohtausten kohdalla ilman apua, saati sitten nuori.
Mitäpä, jos me emme jättäisikään nuoria räpiköimään yksinään ongelmissaan, ja odottamaan että he ovat lopulta kypsiä putoamaan pois systeemistä, vaan auttaisimme nuoria jo silloin, kun ensimmäiset merkit alisuoriutumisesta, heikosta itsetunnosta ja ulkopuolisuudesta alkavat näkyä? Ja mitäpä jos oltaisiin niin radikaaleja, että annettaisiin nuorille työtä, joka toisi elämään merkityksellisyyttä? Aivan kuten haastattelun Mira, monet toimettomat nuoret kokevat, ettei sillä heidän elämällään ole mitään merkitystä, he eivät pääse mukaan yhteiskuntaan eikä mikään, mitä he tekevät, ole muille kovin tärkeää. Ne ovat ihan samoja tuntemuksia kuin mitä kenen tahansa työttömäksi jäävän kohdalla, paitsi että nuorella ei ole sellaista perspektiiviä asioihin eikä muuta roolia, jota kautta sitoutua yhteiskuntaan.
Jos suurilta ikäluokilta olisi vaadittu vuosikausien koulutusta sihen, että pääsivät lopuilta puotipuksuiksi ja läheteiksi ja varastomiehiksi ja sitä kautta elämänsyrjään kiinni, niin suurin osa ei olisi koskaan niitä kouluja käynyt. Työmarkkinat ovat muuttuneet niin, että ei ole enää olemassa töitä, joihin pääsisi ilman koulutusta. Ennen ne olivat merkittävä väylä oman elämän rakentamiseen niillekin, jotka eivät olleet ihan sitä parasta A-luokkaa, mut kuitenkin johonkin pystyivät.
[/quote]
Minä olen kuvailemasi nuori aikuinen. Puhut asiaa. Olen myös tämän miran kanssa samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 11:41"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 11:13"]Nuoria haukkuvat unohtavat usein sen, että nykyajan työt vaativat usein ihan erilailla kykyjä kuin entisajan ojankaivuu. Haluaisitko todella että joku sellainen "syrjäytynyt", jota et missään tapauksessa haluaisi naapuriksesi, hoitaisi kuitenkin vanhoja, hoitajastaan täysin riippuvaisia vanhempiasi? [/quote] Höpö höpö. Itse olen vain muutaman vuoden Miraa vanhempi, joten tiedän kyllä tämän ajan ongelmat. Elämäni ei muuten eroa Miran elämästä kuin että mä menin sinne kouluun, vaikka ei ehkä olisi huvittanutkaan. Kelpuuttaisin kyllä Miran hoitamaan vamhempiani. Onhan hänellä kykyjä hoitaa vauvaakin. Ap
[/quote]
No jos sä sinne kouluun menet, niin sulla ei ole Miran ongelmia. Ja siinä on iso ero teidän kahden elämän välillä.
[/quote]
Näinpä. Eläkää minun elämä ja tulkaa sitten sanomaan uudestaan, kaikilla ei ole ollut niin helppoa, kun suurimmalla osalla. T:elämänkoululainen
Itseä vituttaa niin pirun perkeleesti tämä sossun luukulla roikkuminen. Olen syvästä masennuksesta parantunut kohta 22- vuotias naisenalku, ja valmistun toiseen ammattiini ennen joulua. Kyllä minullakin teki terapian ohella tosi tiukkaa tuon koulun kanssa ja ihan häpeilemättä myönnän että patalaiska olen myös. Silti ei ole tullut missään vaiheessa mieleen että elättäisin itseni valtionrahoilla hautaan asti. Kun kukaan ei ole silittelemässä päätä ja voivotelemassa vieressä, sitä vaan laittaa itsensä tekemään. Mira on ihan samaa sarjaa näiden työttömien paskahousujen kanssa jotka istuu kotona kittaamassa kaljaa kun ei huvita tehdä mitään. Kaikkia jännittää ja ahdistaa joskus, mutta se on vain asenteesta kiinni kokeilenko omia rajojaan vai jääkö kotiin makoilemaan niin pitkäksi aikaa että kynnyksen yli on melkein mahdoton päästä.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 11:49"]Pari asiaa tuli mieleen.
Miran harrastuksen rahoittaminen tulee tod. näk. yhteiskunnalle halvemmaksi kuin hänen kalliit mielenterveyspalvelunsa myöhemmin. Harrastus pitää ihmisen henkisesti ja fyysiesti liikkeessä.
Ja mitä sosiaalisten tilanteiden pelkoon taas tulee ... Tässä kaiken sairaudeksi määrittelevässä nykykulttuurissa ei aina tiedä mikä on mitä. Mutta kannattaa muistaa, kun siihen vielä on tilaisuus, että vanhempien velvollisuus on kasvattaa lapsensa, tukea ja kannustaa heitä niin, että he uskaltavat olla oma itsensä eivätkä pelkää muita ihmisiä, näe heitä vihollisina.
[/quote]
Ei se sosiaalisten tilanteiden pelko aina ole vanhemmista kiinni, minun tapauksessa siihen johti päiväkoti/koulukiusaaminen, huono itsetunto ja päihteiden liikakäyttö.
Kyllä vähän pelottaa että miten käy kun me +30 jäädään eläkkeelle.Jos puolet työikäisestä porukasta jäpittää kotona verorahoilla maksetulla tuella ei riitä kyllä valtion rahat mihkään eläkkeiden maksuun tai mihinkään muuhunkaan.On tehty vähän liian helpoksi se että voit viettää koko elämän vaikka tekemättä päivääkään töitä.Tiedän monta tapausta joissa ihan terveet ihmiset on jollain tempulla saaneet kusetettua itselleen eläkepaperit nuorena jo ja kehtaavat vielä kehuskella sillä.Kiva käydä töissä kun joka tilistä menee tämmösille loisille osa rahoista eikä siihen mihinkä pitäisi.Se on sit tietenkin eriasia jos on oikeasti sairas tai muuten ettei voi tehdä normisti töitä mutta jos terveet ihmiset istuu kotona vaan ja toiset painaa selkä vääränä elättääkseen he niin se on kyllä väärin.Toivottavasti tulee lähivuosina tähän muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:27"]Syrjäytymisessä ei ole kyse mistään laiskuudesta vaikka kokomuus pellet niin väittääkin. Itse olen syrjäytynyt nuori ja oma syy syrjäytymiseeni ja siihen miksi en ole saanut ammattikoulua käytyä loppuun ovat masennus ja paniikkihäiriö. En yksinkertasesti vaan pysty opiskelemaan. Ja en ole saanut tarpeeksi apua mielenterveysongelmiin vaikka apua hakenut olenkin monesti. Lääkkeitä vaan tyrkytetää mistä ole mitään helvetin apua. Helppo terveyden ihmisten tulla haukkumaan ja tuomitsemaan syrjäytyneitä mutta erittäin harvoin kukaan valitsee että hei minäpä syrjäytyneeksi.
[/quote]
Mitä sinunlaisille nuorille pitäisi tehdä? Lääkkeet eivät kelpaa eivätkä auta. Et pysty opiskelemaan. Et hakea töitä. Et osaa hakea apua. Et ole valinnut syrjäytymistä. Haukut kokoomuksen, joka ei ymmärrä. ! Miten selviäisit töistä, jos et kykrne efes koulussa käymään?
Kerro millä tukitoimilla sinut saataisiin pois sieltä syrjästä? Jos et kerran ole laiska, niin auta meitä auttamaan sinua. Ahkerana ihmisenä, niin mitä kykenet samaan aikaan, vaikka oletkin sairas? Ihan mitä tahansa voit sanoa?
Näytä se kohta mistä sinä alat ottamaan vastuuta ja missä kohtaa muiden on tehtävä sinunkin tehtäväsi? Kykenetkö pitämään itsesi puhtaana? Oman kotisi puhtaana? Saatko tehtyä ruokaa? Saatko ulkoiltua? Saatko kirjoitettua hakemuksia? Entä soitettua? Etsittyä tietoa netistä? Mikä on se kynnys jonka yli et pääse ja jäät kotiin syrjäytyneeksi?
[/quote]
Jos sais ne eläkepaperit niin siitä olisi apua. Ei tarvitsi käydä missään kuntouttavassa työtoiminnassa ynnämuissa jotka ovat pelkkää orjatyötä. Mutta eipä näin nuori eläkkeelle pääse.
[/quote]
Ei nuoria millekään pysyvälle eläkkeelle laiteta. Mä olin 25-26-vuotiaana eläkkeellä jonka jälkeen jatkoin opiskelua kuntoutuksen avulla. Tärkeintä yrittää tehdä edes vähän jotain. Ajattelin silloin samalla tavalla kuin sinä mutta nyt olen tajunnut etten pysty tekemään töitä yhtä kovaa kuin yhteiskunta terveiltä vaatii. En pysty suorittamaan 60 opintopistettä vuodessa, vaan pelkästään 20. Mutta laskin nopeasti että se on enemmän kuin 0 ja tekemällä edes jotain mielenterveys kohenee ja itsetunto parantuu.
[/quote]
Näin ohiksena sanon, että mulla ainakin on niin pahoja psyykkisiä esteitä ja lisäksi olen hyvin vähä-älyinen, jonka takia en pärjää opiskeluissa (kokeiltu on) joten mulla ei ole mahdollisuutta saada ikinä ammattia tai mennä töihin. Siivoustyötä ehkä osaisin tehdä, mutta niin raskaassa työssä tulisi mulla se psyykkinen este ja jaksamattomuus.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:27"]Syrjäytymisessä ei ole kyse mistään laiskuudesta vaikka kokomuus pellet niin väittääkin. Itse olen syrjäytynyt nuori ja oma syy syrjäytymiseeni ja siihen miksi en ole saanut ammattikoulua käytyä loppuun ovat masennus ja paniikkihäiriö. En yksinkertasesti vaan pysty opiskelemaan. Ja en ole saanut tarpeeksi apua mielenterveysongelmiin vaikka apua hakenut olenkin monesti. Lääkkeitä vaan tyrkytetää mistä ole mitään helvetin apua. Helppo terveyden ihmisten tulla haukkumaan ja tuomitsemaan syrjäytyneitä mutta erittäin harvoin kukaan valitsee että hei minäpä syrjäytyneeksi. [/quote] Mitä sinunlaisille nuorille pitäisi tehdä? Lääkkeet eivät kelpaa eivätkä auta. Et pysty opiskelemaan. Et hakea töitä. Et osaa hakea apua. Et ole valinnut syrjäytymistä. Haukut kokoomuksen, joka ei ymmärrä. ! Miten selviäisit töistä, jos et kykrne efes koulussa käymään? Kerro millä tukitoimilla sinut saataisiin pois sieltä syrjästä? Jos et kerran ole laiska, niin auta meitä auttamaan sinua. Ahkerana ihmisenä, niin mitä kykenet samaan aikaan, vaikka oletkin sairas? Ihan mitä tahansa voit sanoa? Näytä se kohta mistä sinä alat ottamaan vastuuta ja missä kohtaa muiden on tehtävä sinunkin tehtäväsi? Kykenetkö pitämään itsesi puhtaana? Oman kotisi puhtaana? Saatko tehtyä ruokaa? Saatko ulkoiltua? Saatko kirjoitettua hakemuksia? Entä soitettua? Etsittyä tietoa netistä? Mikä on se kynnys jonka yli et pääse ja jäät kotiin syrjäytyneeksi? [/quote] Jos sais ne eläkepaperit niin siitä olisi apua. Ei tarvitsi käydä missään kuntouttavassa työtoiminnassa ynnämuissa jotka ovat pelkkää orjatyötä. Mutta eipä näin nuori eläkkeelle pääse. [/quote] Ei nuoria millekään pysyvälle eläkkeelle laiteta. Mä olin 25-26-vuotiaana eläkkeellä jonka jälkeen jatkoin opiskelua kuntoutuksen avulla. Tärkeintä yrittää tehdä edes vähän jotain. Ajattelin silloin samalla tavalla kuin sinä mutta nyt olen tajunnut etten pysty tekemään töitä yhtä kovaa kuin yhteiskunta terveiltä vaatii. En pysty suorittamaan 60 opintopistettä vuodessa, vaan pelkästään 20. Mutta laskin nopeasti että se on enemmän kuin 0 ja tekemällä edes jotain mielenterveys kohenee ja itsetunto parantuu. [/quote] Näin ohiksena sanon, että mulla ainakin on niin pahoja psyykkisiä esteitä ja lisäksi olen hyvin vähä-älyinen, jonka takia en pärjää opiskeluissa (kokeiltu on) joten mulla ei ole mahdollisuutta saada ikinä ammattia tai mennä töihin. Siivoustyötä ehkä osaisin tehdä, mutta niin raskaassa työssä tulisi mulla se psyykkinen este ja jaksamattomuus.
[/quote]
Ainakin sä kirjoitat äidinkieltäni niin hyvin, että vähä-älyiseksi sua ei voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkea, mutta kyllä syrjäytynyt tarkoittaa paljon muuta kuin laiska.
Joo, lähtökohtaisesti laiska, muttei häntä ole edes kasvatettu tekemään duunia ja opiskelemaan. Laiskat usein tekee duunipaskan väkipakolla. Mä tiedän meitä monta. Juonin ja vänkyröin, ettei tarvii tehdä hommiaan ja onhan ne sitten pakko tehdä. Teen mielelläni pätkähommia, että välillä saan vaan ollakin. Viime aikoina valitettavan vähän olen saanut olla, kun tämä pätkä vaan kestää ja kestää... mä en tajua miten mä tähän olen joutunut.
Mira ja syrjäytyneet eivät ole edes oppineet duunikulttuuria.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:29"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:56"]On niin tyypillistä, kun terveet kertoo omasta vinkkelistään kipeille, miten toimia. Päähän pitää tulla joka tapauksessa, mutta kuinka monta kertaa? Kuinka monta epäonnistumista saa olla ja kuinka paljon aikaa on varattu onnistumiselle, ennen kuin syrjäytymiskierre alkaa? [/quote] Kenen heitä pitäisi auttaa? Sairaiden? Ei ole mitään taikatemppua syrjäytyneille. Heidän on myös itse yritettävä. Muut eivät voi heitä parantaa, jos he eivät suostu yrittämään mitään. Eivät lääkitystä, eivät edes pienintä juttua. Mutta raha kelpaisi. Se on ihmeellistä. Syyt syrjäytymiselle voivat olla vaikka mitkä. Se vaan ei ole se ongelma, vaan se etteivät halua neuvoja, lääkkeitä, ohjeita, potkua persuksiin. Ei mitään. He haluavat olla kotona rauhassa, koska tuntuu pahalta ja joku muu voisi maksaa, koska sen rahan itse tienaaminenkin tuntuu pahalta. Mielellään tulisi joku ulkopuolinen ja parantaisi heidät. Itse kun ei voida, haluta, kyetä, pystytä, jakseta, uskalleta ja mitä muita sanoja nyt käyttävätkin, selittääksen miksi tilanne ei muutu. Mitä jos vaihtaisitte nuo sanat, katsoisitte sitä mörköä silmiin. Ette kuuntele enää sitä ahdistusta. Siedätätte itseänne, kuten lentopelkoiset. Haluatte, osaatte, pystytte, jaksatte, yritätte, viitsitte, jaksatte, tahdotte ja jätätte ne vanhat selitykset romukoppaan. Avaatte ne verhot ja menette ulos, niin kuin monet muutkin sairaat ja kauheuksia kohdanneet.
[/quote]Eli mihin ulos tarkalleen ottaen pitäisi mennä jotta parantuisin mielenterveysongelmistani? Haluan parantua. En osaa hirveästi mitään. Jaksaminen on vähän niin ja näin (toisinsanoen olen moneen kertaan tänään itkenyt väsymystäni). Tahtoisin kyllä parantua. Lääkityksiä on kokeiltu suurinpiirtein kaikkea mahdollista. Ja tälläkin hetkellä lääkitys mikä ei vaan auta. Olisin valmis maksamaan parantumisestani kaikki rahani. Vaikea kuunnella ahdistusta varsinkin hyperventiloidessa, se näyttää epilepsia+astma -kohtaukselta ulospäin :s
[/quote]
Tottakai erittäin vakavia mielenterveyssairauksia on kuten vaikka väkivaltainen skitsofrenia tai maanisuus, anoreksia jne. Mutta nyt ei puhuta heistä. He ovat sairaita ja tottakai yhteiskunnan kuuluu pitää huolta heistä. Jos olette sairaita, niin miksi suututte näistä teksteistä? Eihän se kosketa teitä. Saatte ihan samaa tukea, ihan yhtä oikeutetusti, kuin minkä muun tahansa sairauden kanssa kamppaileva. Eihän kukaan syytä syöpäpotilaitakaan, vaikka makaisivat sängyssä koko päivän.
Mutta nyt on kyse terveistä, jotka eivät halua. Syrjäytyneistä, ei sairaista. Mitä heille pitäisi tehdä? Leikkiä, että hekin ovat sairaita, vaikkeivat olekaan? Heitä joita ei kiinnosta, koska ei kannata. Mitä heille pitäisi sanoa?
[/quote]
Minunkin syrjäytymisen syyt näyttävät ulospäin siltä että olen vaan laiska. Asia ei ole näin olen lamaantunut, vakavasti masentunut, kärsin paniikkihäiriöstä, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen myös täysin eri tasolla älyltäni, kun kukaan joka opiskelee tai käy töissä. En siis osaa mitään, olen oppimiskyvytön esim.matikassa yksinkertaisimmissakin asioissa. Enkä näin ollen kykene mihinkään työntekoon, koska en osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas näitä topikkeja, joissa ahneet ihmiset, joita kiinnostaa vain, ovat valittamassa.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:41"]Kyllä vähän pelottaa että miten käy kun me +30 jäädään eläkkeelle.Jos puolet työikäisestä porukasta jäpittää kotona verorahoilla maksetulla tuella ei riitä kyllä valtion rahat mihkään eläkkeiden maksuun tai mihinkään muuhunkaan.On tehty vähän liian helpoksi se että voit viettää koko elämän vaikka tekemättä päivääkään töitä.Tiedän monta tapausta joissa ihan terveet ihmiset on jollain tempulla saaneet kusetettua itselleen eläkepaperit nuorena jo ja kehtaavat vielä kehuskella sillä.Kiva käydä töissä kun joka tilistä menee tämmösille loisille osa rahoista eikä siihen mihinkä pitäisi.Se on sit tietenkin eriasia jos on oikeasti sairas tai muuten ettei voi tehdä normisti töitä mutta jos terveet ihmiset istuu kotona vaan ja toiset painaa selkä vääränä elättääkseen he niin se on kyllä väärin.Toivottavasti tulee lähivuosina tähän muutos.
[/quote]
Ei kukaan pääse suomessa työkykyisenä eläkkeelle, kun ei pääse työkyvyttömätkään ainakaan, jos on alle 40vuotta. Mieheni eläkepäätös hylättiin, ilman mitään syytä. Hänellä on mm. Vakava persoonallisuushäiriö, psykoottinen masennus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, traumaperäinen stressihäiriö, selkä murtunut (ollut kohta 20 vuotta), maksakirroosi yms. Hänellä oli kahden eri lääkärin todistukset että on kykenemätön tekemään töitä. Eikun vaan työttömäksi työnhakijaksi uudestaan. Hänestä kyllä näkee jo kaukaa, ettei ole työkykyinen, mutta eihän nämä päätöksen tekijät ole tietenkään häntä nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:55"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:27"]Syrjäytymisessä ei ole kyse mistään laiskuudesta vaikka kokomuus pellet niin väittääkin. Itse olen syrjäytynyt nuori ja oma syy syrjäytymiseeni ja siihen miksi en ole saanut ammattikoulua käytyä loppuun ovat masennus ja paniikkihäiriö. En yksinkertasesti vaan pysty opiskelemaan. Ja en ole saanut tarpeeksi apua mielenterveysongelmiin vaikka apua hakenut olenkin monesti. Lääkkeitä vaan tyrkytetää mistä ole mitään helvetin apua. Helppo terveyden ihmisten tulla haukkumaan ja tuomitsemaan syrjäytyneitä mutta erittäin harvoin kukaan valitsee että hei minäpä syrjäytyneeksi. [/quote] Mitä sinunlaisille nuorille pitäisi tehdä? Lääkkeet eivät kelpaa eivätkä auta. Et pysty opiskelemaan. Et hakea töitä. Et osaa hakea apua. Et ole valinnut syrjäytymistä. Haukut kokoomuksen, joka ei ymmärrä. ! Miten selviäisit töistä, jos et kykrne efes koulussa käymään? Kerro millä tukitoimilla sinut saataisiin pois sieltä syrjästä? Jos et kerran ole laiska, niin auta meitä auttamaan sinua. Ahkerana ihmisenä, niin mitä kykenet samaan aikaan, vaikka oletkin sairas? Ihan mitä tahansa voit sanoa? Näytä se kohta mistä sinä alat ottamaan vastuuta ja missä kohtaa muiden on tehtävä sinunkin tehtäväsi? Kykenetkö pitämään itsesi puhtaana? Oman kotisi puhtaana? Saatko tehtyä ruokaa? Saatko ulkoiltua? Saatko kirjoitettua hakemuksia? Entä soitettua? Etsittyä tietoa netistä? Mikä on se kynnys jonka yli et pääse ja jäät kotiin syrjäytyneeksi? [/quote] Jos sais ne eläkepaperit niin siitä olisi apua. Ei tarvitsi käydä missään kuntouttavassa työtoiminnassa ynnämuissa jotka ovat pelkkää orjatyötä. Mutta eipä näin nuori eläkkeelle pääse. [/quote] Ei nuoria millekään pysyvälle eläkkeelle laiteta. Mä olin 25-26-vuotiaana eläkkeellä jonka jälkeen jatkoin opiskelua kuntoutuksen avulla. Tärkeintä yrittää tehdä edes vähän jotain. Ajattelin silloin samalla tavalla kuin sinä mutta nyt olen tajunnut etten pysty tekemään töitä yhtä kovaa kuin yhteiskunta terveiltä vaatii. En pysty suorittamaan 60 opintopistettä vuodessa, vaan pelkästään 20. Mutta laskin nopeasti että se on enemmän kuin 0 ja tekemällä edes jotain mielenterveys kohenee ja itsetunto parantuu. [/quote] Näin ohiksena sanon, että mulla ainakin on niin pahoja psyykkisiä esteitä ja lisäksi olen hyvin vähä-älyinen, jonka takia en pärjää opiskeluissa (kokeiltu on) joten mulla ei ole mahdollisuutta saada ikinä ammattia tai mennä töihin. Siivoustyötä ehkä osaisin tehdä, mutta niin raskaassa työssä tulisi mulla se psyykkinen este ja jaksamattomuus.
[/quote]
Ainakin sä kirjoitat äidinkieltäni niin hyvin, että vähä-älyiseksi sua ei voi sanoa.
[/quote]
Kirjoitustaito ei välttämättä liity älykkyyteen, matemaattinen lahjakkuus (tässä tapauksessa lahjattomuus) sen sijaan on älykkyyttä mittaavampaa.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:56"]On niin tyypillistä, kun terveet kertoo omasta vinkkelistään kipeille, miten toimia. Päähän pitää tulla joka tapauksessa, mutta kuinka monta kertaa? Kuinka monta epäonnistumista saa olla ja kuinka paljon aikaa on varattu onnistumiselle, ennen kuin syrjäytymiskierre alkaa? [/quote] Kenen heitä pitäisi auttaa? Sairaiden? Ei ole mitään taikatemppua syrjäytyneille. Heidän on myös itse yritettävä. Muut eivät voi heitä parantaa, jos he eivät suostu yrittämään mitään. Eivät lääkitystä, eivät edes pienintä juttua. Mutta raha kelpaisi. Se on ihmeellistä. Syyt syrjäytymiselle voivat olla vaikka mitkä. Se vaan ei ole se ongelma, vaan se etteivät halua neuvoja, lääkkeitä, ohjeita, potkua persuksiin. Ei mitään. He haluavat olla kotona rauhassa, koska tuntuu pahalta ja joku muu voisi maksaa, koska sen rahan itse tienaaminenkin tuntuu pahalta. Mielellään tulisi joku ulkopuolinen ja parantaisi heidät. Itse kun ei voida, haluta, kyetä, pystytä, jakseta, uskalleta ja mitä muita sanoja nyt käyttävätkin, selittääksen miksi tilanne ei muutu. Mitä jos vaihtaisitte nuo sanat, katsoisitte sitä mörköä silmiin. Ette kuuntele enää sitä ahdistusta. Siedätätte itseänne, kuten lentopelkoiset. Haluatte, osaatte, pystytte, jaksatte, yritätte, viitsitte, jaksatte, tahdotte ja jätätte ne vanhat selitykset romukoppaan. Avaatte ne verhot ja menette ulos, niin kuin monet muutkin sairaat ja kauheuksia kohdanneet.
[/quote]
Kerropas vielä konkreettinen deadline tälle parantumiselle, niin ollaan matkan puolivälissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:56"]On niin tyypillistä, kun terveet kertoo omasta vinkkelistään kipeille, miten toimia. Päähän pitää tulla joka tapauksessa, mutta kuinka monta kertaa? Kuinka monta epäonnistumista saa olla ja kuinka paljon aikaa on varattu onnistumiselle, ennen kuin syrjäytymiskierre alkaa? [/quote] Kenen heitä pitäisi auttaa? Sairaiden? Ei ole mitään taikatemppua syrjäytyneille. Heidän on myös itse yritettävä. Muut eivät voi heitä parantaa, jos he eivät suostu yrittämään mitään. Eivät lääkitystä, eivät edes pienintä juttua. Mutta raha kelpaisi. Se on ihmeellistä. Syyt syrjäytymiselle voivat olla vaikka mitkä. Se vaan ei ole se ongelma, vaan se etteivät halua neuvoja, lääkkeitä, ohjeita, potkua persuksiin. Ei mitään. He haluavat olla kotona rauhassa, koska tuntuu pahalta ja joku muu voisi maksaa, koska sen rahan itse tienaaminenkin tuntuu pahalta. Mielellään tulisi joku ulkopuolinen ja parantaisi heidät. Itse kun ei voida, haluta, kyetä, pystytä, jakseta, uskalleta ja mitä muita sanoja nyt käyttävätkin, selittääksen miksi tilanne ei muutu. Mitä jos vaihtaisitte nuo sanat, katsoisitte sitä mörköä silmiin. Ette kuuntele enää sitä ahdistusta. Siedätätte itseänne, kuten lentopelkoiset. Haluatte, osaatte, pystytte, jaksatte, yritätte, viitsitte, jaksatte, tahdotte ja jätätte ne vanhat selitykset romukoppaan. Avaatte ne verhot ja menette ulos, niin kuin monet muutkin sairaat ja kauheuksia kohdanneet.
[/quote]Eli mihin ulos tarkalleen ottaen pitäisi mennä jotta parantuisin mielenterveysongelmistani? Haluan parantua. En osaa hirveästi mitään. Jaksaminen on vähän niin ja näin (toisinsanoen olen moneen kertaan tänään itkenyt väsymystäni). Tahtoisin kyllä parantua. Lääkityksiä on kokeiltu suurinpiirtein kaikkea mahdollista. Ja tälläkin hetkellä lääkitys mikä ei vaan auta. Olisin valmis maksamaan parantumisestani kaikki rahani. Vaikea kuunnella ahdistusta varsinkin hyperventiloidessa, se näyttää epilepsia+astma -kohtaukselta ulospäin :s
Siis vaikea olla kuuntelematta ahdistusta * -53
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:56"]On niin tyypillistä, kun terveet kertoo omasta vinkkelistään kipeille, miten toimia. Päähän pitää tulla joka tapauksessa, mutta kuinka monta kertaa? Kuinka monta epäonnistumista saa olla ja kuinka paljon aikaa on varattu onnistumiselle, ennen kuin syrjäytymiskierre alkaa? [/quote] Kenen heitä pitäisi auttaa? Sairaiden? Ei ole mitään taikatemppua syrjäytyneille. Heidän on myös itse yritettävä. Muut eivät voi heitä parantaa, jos he eivät suostu yrittämään mitään. Eivät lääkitystä, eivät edes pienintä juttua. Mutta raha kelpaisi. Se on ihmeellistä. Syyt syrjäytymiselle voivat olla vaikka mitkä. Se vaan ei ole se ongelma, vaan se etteivät halua neuvoja, lääkkeitä, ohjeita, potkua persuksiin. Ei mitään. He haluavat olla kotona rauhassa, koska tuntuu pahalta ja joku muu voisi maksaa, koska sen rahan itse tienaaminenkin tuntuu pahalta. Mielellään tulisi joku ulkopuolinen ja parantaisi heidät. Itse kun ei voida, haluta, kyetä, pystytä, jakseta, uskalleta ja mitä muita sanoja nyt käyttävätkin, selittääksen miksi tilanne ei muutu. Mitä jos vaihtaisitte nuo sanat, katsoisitte sitä mörköä silmiin. Ette kuuntele enää sitä ahdistusta. Siedätätte itseänne, kuten lentopelkoiset. Haluatte, osaatte, pystytte, jaksatte, yritätte, viitsitte, jaksatte, tahdotte ja jätätte ne vanhat selitykset romukoppaan. Avaatte ne verhot ja menette ulos, niin kuin monet muutkin sairaat ja kauheuksia kohdanneet.
[/quote]
Ihan niin kuin oletuksesi olisi, että kun nämä syrjäytyneet saavat ilmaista rahaa kouraan, kaikki on vallan hyvin ja hirveän kivaa. Ymmärrätkö, että tällaisissa tapauksissa on paljon laajemmista asioista kyse kuin siitä, että ei vain viitsi tai ei huvita, tai että ei ole tarpeeksi selkärankaa "ottaa itseään niskasta kiinni"? Minä väitän, että näissä tapauksissa usein väliintulo on tapahtunut liian myöhään tai se on ollut liian tehotonta. Pitkälliset mielenterveysongelmat eivät parane sillä, että lykätään vain pilleriresepti kouraan ja toivotetaan hyvää päivänjatkoa, ja liian monissa tapauksissa tämä on se pääsääntöisesti tarjottu hoitomuoto, ja terapiassa joutuu vain pitkään ja loputtomaan jonoon, vaikka hätä olisi juuri sillä hetkellä suurimmillaan.
En väitä, etteikö laiskoja elämäntapahaluttomia olisi ollenkaan olemassa. Minua pelottaa pikemminkin se, että sitä leimaa lyödään niidenkin otsaan, joilla ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin mukavuudenhalussa ja henkisessä laiskuudessa.
Keskityn olemaan vaan laiska paska koska siinä olen ainaki taitava
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:13"]Minulle EI tarjottu muuta apua kuin sanat "pilaat luokan maineen" ja "sinusta ei tule yhtään mitään, ei edes työtöntä". Enkä nyt valehtele. Opo EI auttanut ammatin valinnassa, ja kuutosen keskiarvolla en minnekään yläasteen jälkeen päässyt. Minun ongelma ei kuulunut kenellekään. Eli se, että pelkäsin niin ettei oppimisesta tullut mitään. **** Ja minä EN juonut, en polttanut tupakkaa, en viilellyt itseäni, en harrastanut seksiä, en seurustellut. Ei minulla ollut kavereitakaan. Ensin jäin jälkeen, sitten häpesin sitä, sitten jouduin kiusatuksi, häpesin lisää ja pelkäsin. Lopulta aloin lintsata kun enää kestänyt enempää. *** * Mitään muuta en toivonut kuin että olisin pärjännyt koulussa siinä missä muutkin. Haaveilin yliopisto-opinnoista. Ja missä vanhemmat olivat? Äiti joi, isällä uusi nainen ja minä yksin.
[/quote]
Miksi tähän ei ole kellään mitään sanottavaa?!
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:22"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:33"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:27"]Syrjäytymisessä ei ole kyse mistään laiskuudesta vaikka kokomuus pellet niin väittääkin. Itse olen syrjäytynyt nuori ja oma syy syrjäytymiseeni ja siihen miksi en ole saanut ammattikoulua käytyä loppuun ovat masennus ja paniikkihäiriö. En yksinkertasesti vaan pysty opiskelemaan. Ja en ole saanut tarpeeksi apua mielenterveysongelmiin vaikka apua hakenut olenkin monesti. Lääkkeitä vaan tyrkytetää mistä ole mitään helvetin apua. Helppo terveyden ihmisten tulla haukkumaan ja tuomitsemaan syrjäytyneitä mutta erittäin harvoin kukaan valitsee että hei minäpä syrjäytyneeksi.
[/quote]
Mitä sinunlaisille nuorille pitäisi tehdä? Lääkkeet eivät kelpaa eivätkä auta. Et pysty opiskelemaan. Et hakea töitä. Et osaa hakea apua. Et ole valinnut syrjäytymistä. Haukut kokoomuksen, joka ei ymmärrä. ! Miten selviäisit töistä, jos et kykrne efes koulussa käymään?
Kerro millä tukitoimilla sinut saataisiin pois sieltä syrjästä? Jos et kerran ole laiska, niin auta meitä auttamaan sinua. Ahkerana ihmisenä, niin mitä kykenet samaan aikaan, vaikka oletkin sairas? Ihan mitä tahansa voit sanoa?
Näytä se kohta mistä sinä alat ottamaan vastuuta ja missä kohtaa muiden on tehtävä sinunkin tehtäväsi? Kykenetkö pitämään itsesi puhtaana? Oman kotisi puhtaana? Saatko tehtyä ruokaa? Saatko ulkoiltua? Saatko kirjoitettua hakemuksia? Entä soitettua? Etsittyä tietoa netistä? Mikä on se kynnys jonka yli et pääse ja jäät kotiin syrjäytyneeksi?
[/quote]
Jos sais ne eläkepaperit niin siitä olisi apua. Ei tarvitsi käydä missään kuntouttavassa työtoiminnassa ynnämuissa jotka ovat pelkkää orjatyötä. Mutta eipä näin nuori eläkkeelle pääse.
[/quote]
Ei nuoria millekään pysyvälle eläkkeelle laiteta. Mä olin 25-26-vuotiaana eläkkeellä jonka jälkeen jatkoin opiskelua kuntoutuksen avulla. Tärkeintä yrittää tehdä edes vähän jotain. Ajattelin silloin samalla tavalla kuin sinä mutta nyt olen tajunnut etten pysty tekemään töitä yhtä kovaa kuin yhteiskunta terveiltä vaatii. En pysty suorittamaan 60 opintopistettä vuodessa, vaan pelkästään 20. Mutta laskin nopeasti että se on enemmän kuin 0 ja tekemällä edes jotain mielenterveys kohenee ja itsetunto parantuu.
[/quote]
Yrittäää edes vähän jotain? No jos menisin uudestaan vaikka ammattikouluun niin pitäisi se 8 tuntia päivässä jaksaa opiskella mihin en pysty. En ole täysin työ ja opiskelukyvytön mutta 8 tuntia on liikaa minulle.
[/quote]
Mä menin tuossa tilanteessa aikuislukioon ja sain sieltä lakin. Mulle on 8 tuntia vieläkin liikaa, 4 tuntia päivässä on maksimi mitä pystyn olemaan koulussa. Mutta sen sijaan etten mene ollenkaan olen sen verran kuin pystyn, ja toivon että vuoden päästä voisi olla välillä vaikka 6 tuntia.
[/quote]
Itsekin venytin lukion neljään vuoteen masennuksen vuoksi ja opiskelen nyt yliopistossa kevyempään tahtiin. Laiskanahan minua varmasti pidetään, koska masennus ei näy ulospäin, mutta omaa jaksamista on kuunneltava. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti jaksat myöhemmin enemmän.