"Syrjäytynyt", uusi nimitys laiskalle

Kun laiskuudesta puhutaan, niin mitä sillä tarkoitetaan?

Onko silloin laiska, jos ei saa aukollista CV:tä muokattua raflaavammaksi ja enemmän potentiaalista työpaikkaa silmällä pitäen yksilöidymmäksi? Ja mikä on aikajana CV:n muokkaukselle? Entäpä kodin siivoamiselle? Kuinka monta kertaa viikossa pitää käydä suihkussa, vai onko tämä enemmänkin hajuaistin mukaan etenevä totuus? Aukaistaanko ovetkin tietyllä tavalla?

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:31"]

Siis jumalauta mitä porukkaa yhteiskunnan tuilla elätetään ja hyysätään!

Hyvinvointiyhteiskunta täytyy purkaa, jos ei nappaa hoitaa asioitaan niin kukaan ei pakota. Mutta sitten ei pidä rahaakaan tulla.

Ihan sama mitä noille tapahtuu, ei kiinnosta.

Kurinpalautusta nuo tarvitsevat eivätkä mitään muuta.

[/quote]

Mutta se ongelma on siinä, että noi alkavat "tapahtumaan" elämässäsi, jos noita ei pidetä tuilla joten kuten mukana yhteiskunnassa. Täysi vatsa pitää kansan rauhallisena. Tai halpa viina, kuten tiedettiin jo Neuvostoliitossa.

Ihan hyvinhä toi on eteenpäi porskuttanu jos muistelee sitä hilton dokumentin aikaa

Ei tuo porukka saa aikaan mitään. Rikolliseksi ryhtyminen ei ole mikään helppo nakki vaan tosi tosi rankka jopi, jossa ei moni pärjää. Tuo porukka linnoittautuu kotiinsa ja muumioituu sinne, ikävä kyllä. Auttaminen on vaan todella vaikeaa ellei mahdotonta, jos sitä apua (muuta kuin eläkettä) ei haluta.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:31"]

Siis jumalauta mitä porukkaa yhteiskunnan tuilla elätetään ja hyysätään!

Hyvinvointiyhteiskunta täytyy purkaa, jos ei nappaa hoitaa asioitaan niin kukaan ei pakota. Mutta sitten ei pidä rahaakaan tulla.

Ihan sama mitä noille tapahtuu, ei kiinnosta.

Kurinpalautusta nuo tarvitsevat eivätkä mitään muuta.

[/quote]

Mutta se ongelma on siinä, että noi alkavat "tapahtumaan" elämässäsi, jos noita ei pidetä tuilla joten kuten mukana yhteiskunnassa. Täysi vatsa pitää kansan rauhallisena. Tai halpa viina, kuten tiedettiin jo Neuvostoliitossa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:33"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:27"]Syrjäytymisessä ei ole kyse mistään laiskuudesta vaikka kokomuus pellet niin väittääkin. Itse olen syrjäytynyt nuori ja oma syy syrjäytymiseeni ja siihen miksi en ole saanut ammattikoulua käytyä loppuun ovat masennus ja paniikkihäiriö. En yksinkertasesti vaan pysty opiskelemaan. Ja en ole saanut tarpeeksi apua mielenterveysongelmiin vaikka apua hakenut olenkin monesti. Lääkkeitä vaan tyrkytetää mistä ole mitään helvetin apua. Helppo terveyden ihmisten tulla haukkumaan ja tuomitsemaan syrjäytyneitä mutta erittäin harvoin kukaan valitsee että hei minäpä syrjäytyneeksi.
[/quote]
Mitä sinunlaisille nuorille pitäisi tehdä? Lääkkeet eivät kelpaa eivätkä auta. Et pysty opiskelemaan. Et hakea töitä. Et osaa hakea apua. Et ole valinnut syrjäytymistä. Haukut kokoomuksen, joka ei ymmärrä. ! Miten selviäisit töistä, jos et kykrne efes koulussa käymään?

Kerro millä tukitoimilla sinut saataisiin pois sieltä syrjästä? Jos et kerran ole laiska, niin auta meitä auttamaan sinua. Ahkerana ihmisenä, niin mitä kykenet samaan aikaan, vaikka oletkin sairas? Ihan mitä tahansa voit sanoa?

Näytä se kohta mistä sinä alat ottamaan vastuuta ja missä kohtaa muiden on tehtävä sinunkin tehtäväsi? Kykenetkö pitämään itsesi puhtaana? Oman kotisi puhtaana? Saatko tehtyä ruokaa? Saatko ulkoiltua? Saatko kirjoitettua hakemuksia? Entä soitettua? Etsittyä tietoa netistä? Mikä on se kynnys jonka yli et pääse ja jäät kotiin syrjäytyneeksi?

[/quote]
Jos sais ne eläkepaperit niin siitä olisi apua. Ei tarvitsi käydä missään kuntouttavassa työtoiminnassa ynnämuissa jotka ovat pelkkää orjatyötä. Mutta eipä näin nuori eläkkeelle pääse.
[/quote]

Ei nuoria millekään pysyvälle eläkkeelle laiteta. Mä olin 25-26-vuotiaana eläkkeellä jonka jälkeen jatkoin opiskelua kuntoutuksen avulla. Tärkeintä yrittää tehdä edes vähän jotain. Ajattelin silloin samalla tavalla kuin sinä mutta nyt olen tajunnut etten pysty tekemään töitä yhtä kovaa kuin yhteiskunta terveiltä vaatii. En pysty suorittamaan 60 opintopistettä vuodessa, vaan pelkästään 20. Mutta laskin nopeasti että se on enemmän kuin 0 ja tekemällä edes jotain mielenterveys kohenee ja itsetunto parantuu.
[/quote]
Yrittäää edes vähän jotain? No jos menisin uudestaan vaikka ammattikouluun niin pitäisi se 8 tuntia päivässä jaksaa opiskella mihin en pysty. En ole täysin työ ja opiskelukyvytön mutta 8 tuntia on liikaa minulle.
[/quote]

Laiska mikä laiska, saatko paniikkikohtauksen koulussa silloin kahdeksannella tunnilla vai mikä mättää ettet jaksa istua siellä?
Saan syövän sinunlaisistasi :(

Ollaanpas sitä nyt niin sosiaalidarwinistia, että...

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:33"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:27"]Syrjäytymisessä ei ole kyse mistään laiskuudesta vaikka kokomuus pellet niin väittääkin. Itse olen syrjäytynyt nuori ja oma syy syrjäytymiseeni ja siihen miksi en ole saanut ammattikoulua käytyä loppuun ovat masennus ja paniikkihäiriö. En yksinkertasesti vaan pysty opiskelemaan. Ja en ole saanut tarpeeksi apua mielenterveysongelmiin vaikka apua hakenut olenkin monesti. Lääkkeitä vaan tyrkytetää mistä ole mitään helvetin apua. Helppo terveyden ihmisten tulla haukkumaan ja tuomitsemaan syrjäytyneitä mutta erittäin harvoin kukaan valitsee että hei minäpä syrjäytyneeksi.
[/quote]
Mitä sinunlaisille nuorille pitäisi tehdä? Lääkkeet eivät kelpaa eivätkä auta. Et pysty opiskelemaan. Et hakea töitä. Et osaa hakea apua. Et ole valinnut syrjäytymistä. Haukut kokoomuksen, joka ei ymmärrä. ! Miten selviäisit töistä, jos et kykrne efes koulussa käymään?

Kerro millä tukitoimilla sinut saataisiin pois sieltä syrjästä? Jos et kerran ole laiska, niin auta meitä auttamaan sinua. Ahkerana ihmisenä, niin mitä kykenet samaan aikaan, vaikka oletkin sairas? Ihan mitä tahansa voit sanoa?

Näytä se kohta mistä sinä alat ottamaan vastuuta ja missä kohtaa muiden on tehtävä sinunkin tehtäväsi? Kykenetkö pitämään itsesi puhtaana? Oman kotisi puhtaana? Saatko tehtyä ruokaa? Saatko ulkoiltua? Saatko kirjoitettua hakemuksia? Entä soitettua? Etsittyä tietoa netistä? Mikä on se kynnys jonka yli et pääse ja jäät kotiin syrjäytyneeksi?

[/quote]
Jos sais ne eläkepaperit niin siitä olisi apua. Ei tarvitsi käydä missään kuntouttavassa työtoiminnassa ynnämuissa jotka ovat pelkkää orjatyötä. Mutta eipä näin nuori eläkkeelle pääse.
[/quote]

Ei nuoria millekään pysyvälle eläkkeelle laiteta. Mä olin 25-26-vuotiaana eläkkeellä jonka jälkeen jatkoin opiskelua kuntoutuksen avulla. Tärkeintä yrittää tehdä edes vähän jotain. Ajattelin silloin samalla tavalla kuin sinä mutta nyt olen tajunnut etten pysty tekemään töitä yhtä kovaa kuin yhteiskunta terveiltä vaatii. En pysty suorittamaan 60 opintopistettä vuodessa, vaan pelkästään 20. Mutta laskin nopeasti että se on enemmän kuin 0 ja tekemällä edes jotain mielenterveys kohenee ja itsetunto parantuu.
[/quote]
Yrittäää edes vähän jotain? No jos menisin uudestaan vaikka ammattikouluun niin pitäisi se 8 tuntia päivässä jaksaa opiskella mihin en pysty. En ole täysin työ ja opiskelukyvytön mutta 8 tuntia on liikaa minulle.
[/quote]

Laiska mikä laiska, saatko paniikkikohtauksen koulussa silloin kahdeksannella tunnilla vai mikä mättää ettet jaksa istua siellä?
Saan syövän sinunlaisistasi :(
[/quote]
masennus ja paniikkihäiriö niinku mainitsin. Siitä syystä en jaksa.

Kohtelu on eriarvoista. Se on yksi suuri ongelma. Miroille tarjottaisiin kaikki kultalautaselle. Itse en saanut apua, mistä syystä perustutkinnon suorittamiseen meni lopulta viisi vuotta aikaa.

Tuet pois vuoden jälkeen. Jokainen työikäinen huolehtikoot itsestään. Ei täällä tarvitse muiden maksaa toisten virheistä. Epäonni voi kohdata ketä tahansa ja siksi antaisin vuoden aikaa laittaa elämänsä yhteiskunnan tuen avulla kuntoon. Sen jälkeen on tultava toimeen omillaan ja tehtävä itsekin elantonsa eteen jotain. Ei helvetissä mitään harrastus- tai lomakustannuksia maksella! Lapset pois tuollaisesta vahingollisesta kasvuympäristöstä, oppivat aivan vääränlaisen elämän mallin.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:33"]Tuet pois vuoden jälkeen. Jokainen työikäinen huolehtikoot itsestään. Ei täällä tarvitse muiden maksaa toisten virheistä. Epäonni voi kohdata ketä tahansa ja siksi antaisin vuoden aikaa laittaa elämänsä yhteiskunnan tuen avulla kuntoon. Sen jälkeen on tultava toimeen omillaan ja tehtävä itsekin elantonsa eteen jotain. Ei helvetissä mitään harrastus- tai lomakustannuksia maksella! Lapset pois tuollaisesta vahingollisesta kasvuympäristöstä, oppivat aivan vääränlaisen elämän mallin.
[/quote]
Onneksi sinä et näistä asioista päätä. (:

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:33"]Tuet pois vuoden jälkeen. Jokainen työikäinen huolehtikoot itsestään. Ei täällä tarvitse muiden maksaa toisten virheistä. Epäonni voi kohdata ketä tahansa ja siksi antaisin vuoden aikaa laittaa elämänsä yhteiskunnan tuen avulla kuntoon. Sen jälkeen on tultava toimeen omillaan ja tehtävä itsekin elantonsa eteen jotain. Ei helvetissä mitään harrastus- tai lomakustannuksia maksella! Lapset pois tuollaisesta vahingollisesta kasvuympäristöstä, oppivat aivan vääränlaisen elämän mallin. [/quote] Onneksi sinä et näistä asioista päätä. (:

[/quote]

Älähän sano - siellähän voi olla vaikka itse Saul Schubak linjoilla. :o

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:33"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:23"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 12:27"]Syrjäytymisessä ei ole kyse mistään laiskuudesta vaikka kokomuus pellet niin väittääkin. Itse olen syrjäytynyt nuori ja oma syy syrjäytymiseeni ja siihen miksi en ole saanut ammattikoulua käytyä loppuun ovat masennus ja paniikkihäiriö. En yksinkertasesti vaan pysty opiskelemaan. Ja en ole saanut tarpeeksi apua mielenterveysongelmiin vaikka apua hakenut olenkin monesti. Lääkkeitä vaan tyrkytetää mistä ole mitään helvetin apua. Helppo terveyden ihmisten tulla haukkumaan ja tuomitsemaan syrjäytyneitä mutta erittäin harvoin kukaan valitsee että hei minäpä syrjäytyneeksi.
[/quote]
Mitä sinunlaisille nuorille pitäisi tehdä? Lääkkeet eivät kelpaa eivätkä auta. Et pysty opiskelemaan. Et hakea töitä. Et osaa hakea apua. Et ole valinnut syrjäytymistä. Haukut kokoomuksen, joka ei ymmärrä. ! Miten selviäisit töistä, jos et kykrne efes koulussa käymään?

Kerro millä tukitoimilla sinut saataisiin pois sieltä syrjästä? Jos et kerran ole laiska, niin auta meitä auttamaan sinua. Ahkerana ihmisenä, niin mitä kykenet samaan aikaan, vaikka oletkin sairas? Ihan mitä tahansa voit sanoa?

Näytä se kohta mistä sinä alat ottamaan vastuuta ja missä kohtaa muiden on tehtävä sinunkin tehtäväsi? Kykenetkö pitämään itsesi puhtaana? Oman kotisi puhtaana? Saatko tehtyä ruokaa? Saatko ulkoiltua? Saatko kirjoitettua hakemuksia? Entä soitettua? Etsittyä tietoa netistä? Mikä on se kynnys jonka yli et pääse ja jäät kotiin syrjäytyneeksi?

[/quote]
Jos sais ne eläkepaperit niin siitä olisi apua. Ei tarvitsi käydä missään kuntouttavassa työtoiminnassa ynnämuissa jotka ovat pelkkää orjatyötä. Mutta eipä näin nuori eläkkeelle pääse.
[/quote]

Ei nuoria millekään pysyvälle eläkkeelle laiteta. Mä olin 25-26-vuotiaana eläkkeellä jonka jälkeen jatkoin opiskelua kuntoutuksen avulla. Tärkeintä yrittää tehdä edes vähän jotain. Ajattelin silloin samalla tavalla kuin sinä mutta nyt olen tajunnut etten pysty tekemään töitä yhtä kovaa kuin yhteiskunta terveiltä vaatii. En pysty suorittamaan 60 opintopistettä vuodessa, vaan pelkästään 20. Mutta laskin nopeasti että se on enemmän kuin 0 ja tekemällä edes jotain mielenterveys kohenee ja itsetunto parantuu.
[/quote]
Yrittäää edes vähän jotain? No jos menisin uudestaan vaikka ammattikouluun niin pitäisi se 8 tuntia päivässä jaksaa opiskella mihin en pysty. En ole täysin työ ja opiskelukyvytön mutta 8 tuntia on liikaa minulle.
[/quote]
Mitä jos valitsisit jonkun helpomman koulun, jossa on lyhyemmät päivät? Osa-aika työ? Joku kurssi?

Ei, sinusta helpotusta toisi eläkepaperit, jotta ei tarvitse tehdä mitään. Eläke on rahoitus muoto. Lähinnä ihmisille, jotka ovat sen aikoinaan itse itselleen maksaneet.
Elämä on sellaista, että vaikka kaikki ei ole niin kivaa, niin silti on vaan jaksettava yrittää. Sinun, ei meidän muiden, sinun puolestasi.
Ellet ole tietenkin pikkulapsi, jolloin vanhempasi huolehti sinusta. Sitten kasvoit aikuiseksi ja vanhempiesi tehtävän kuului loppua. Nyt on sinun vuorosi. Ei kelan , ei äitisi, ei muiden veronmaksajien, vaan sinun. Älä piiloudu selitysten taakse, koska sitä ja koska tätä.
Jos haluat voit kouluttautua, vaikka nettiopetuksessa. Voit tehdä töitä kotoa käsin. Voit kutoa vaikka sukkia ja myydä niitä netissä, pelata youtubessa nettipelejä jne. jne.
Mutta mitä teet?
Loukkaannut ja selittelet miksi juuri sinä et voi ja miksi juuri sinun pitäisi saada muiden kovalla työllä keräämät verorahat eläkkeenä itsellesi.

Vaihda asennetta. Ota vastuuta ja ennen kaikkea, tee jotain. Muuten olet siellä kotona vielä 20 vuoden päästä köyhänä ja katkerana, kun muut eivät suostu antamaan ja maksamaan eläkettäsi.

Heh, voi se tuntua mukavalta ajatukselta ettei tarvis tehä mitään. Mut todellisuus on vähän muuta. Se on ku vankila, siis se ettei ahdistuksen takia PYSTY vaan lähteä ulos. Vankilassaki on rennompaa, siel sä pystyt puhua ihmisille, nähä vartijoita ja käydä ulkona. Se on normaalimpaa elämää ku oikeasti paniikin/ahdistuksen takia pelätä kodissaan verhot kiinni pimeässä. En toki tiedä tarkalleen ton naisen tilanteesta, mut harva niitä pahimpia pelkojaan julkisesti kailottelee..

On niin tyypillistä, kun terveet kertoo omasta vinkkelistään kipeille, miten toimia. Päähän pitää tulla joka tapauksessa, mutta kuinka monta kertaa? Kuinka monta epäonnistumista saa olla ja kuinka paljon aikaa on varattu onnistumiselle, ennen kuin syrjäytymiskierre alkaa?

Mulla syrjäytyminen vaati joukkoraiskatuksi joutumisen.

Nuo mirat näkyvät jo teini-iässä ja saavat ison osan kaikista tukitoimista. On käytetty erityisopettajan, kuraattorin, koulupsykologin ja nuorispolin palveluja. On tarjottu tukiopetusta, pienryhmää, mukautettua opetusta, työharjoittelua, erityisluokkaa. Ennen kuin mirat on saatu peruskoulusta ulos, on käytetty yhteiskunnan resursseja aimo annos. Miksi se ei auta? Miksi tarjota palveluja, jotka eivät lainkaan hyödytä ja lopputulos on sama kuin ei olisi tehty mitään? Missä vika?

Minäkin käännän katseeni mirojen vanhempiin. Taustalla on usein vanhemmat, jotka kaikilla toimillaan tukevat nuoren syrjäytymistä ja kotiin jämähtämistä. Ei tarvitse mennä kouluun, ei tarvitse oppia mitään, ei tarvitse käydä lääkärissä eikä tarvitse tarttua kiinni elämänsyrjään. Kotona saa vaan maata ja olla, kunnes vanhemmilta loppuu ymmärrys. Sitten se on jo vähän myöhäistä.

Parhaiten pärjäävät ne lapset, joiden vanhemmat hakevat sitä apua aktiivisesti eivätkä anna lastensa millään syyllä jäädä neljän seinän sisälle möllöttämään. Vaihtoehtoja on, jos oikeasti niitä haluaa nähdä, mutta jos kaikki apu torpataan sekä nuoren että vanhempien toimesta, niin eihän siinä kasva yhteiskuntakelpoinen yksilö - ei millään. Surullisinta tässä on se resurssien hukkaanheittäminen. Kun näitä miroja tuetaan kalliilla rahalla, on se pois niiltä, jotka onnistuvat rämpimään peruskoulun läpi jotenkuten. Kaikissa tukitoimissa pitäisi olla se tulosvastuullisuus. Miksi ihmeessä paapotaan ihmistä, joka haraa vastaan vaan ennemmin näytetään se lapio ja käsketään kaivamaan ihan ilman mitään terapiaa? Voisi se terapia ja opiskeluu sitten vähän maistuakin, kun vaihtoehdot ovat selvillä.

Pisti silmään tuossa hesarin jutussa se: "nuoria ei saa huiputtaa uskomaan tiettyihin aloihin". Ei saa huiputtaa vaan pitäisi ennemminkin puhua siitä, mitä varsinkin kulttuurialan ammatissa pärjääminen vaatii. Itse hakeuduin tietoisesti kulttuurialalle ja perheeni oli asiasta kauhuissaan. On totta, että vaatii ihan hirveästi henkistä kanttia ja viitsimistä jotta siitä saa elannon. Siihen voi mennä ja yleensä menee vuosia. Varsinkin kulttuurialan ammatit eivät ole Miran kaltaisia laiskoja varten.

Karua kyllä, usein se sairastavalle helpoin koulu on yliopisto. Siellä pystyy itse määrittelemään, kuinka paljon opiskelee, ja osa-aikainen opiskelu onnistuu hyvin. Alemmilla tasoilla pari kesken jäänyttä tai suorittamatonta kurssia aiheuttaa helposti etenemisesteen, jonka jälkeen ei pääse muillekaan kursseille.

Tuossa voisi olla yksi konkreettinen apukeino, hitaammin, mutta kohti tutkintoa etenevät opinnnot. Tietysti nyt kun koulutuksesta leikataan, niin tällainen ajatus on kauhistus kun sehän näyttäisi tilastoilta siltä, että opinnot venyvät.

Ei sillä, tuomitsen itsekin sellaiset tapaukset, jotka eivät edes yritä. Mutta siinä vaiheessa kun yritystä on, niin pitäisi olla kannustusta. Ja sossun tuissa voisi ihan hyvin olla jokin porrastus, jossa kouluttamaton nuori saa vähemmän kuin koulutettu/koulussa oleva. Se olisi ihan selkeä porkkana. (Diagnosoitu sairaus on asia erikseen, viittaan tässä terveisiin ihmisiin.)

Minulle EI tarjottu muuta apua kuin sanat "pilaat luokan maineen" ja "sinusta ei tule yhtään mitään, ei edes työtöntä". Enkä nyt valehtele. Opo EI auttanut ammatin valinnassa, ja kuutosen keskiarvolla en minnekään yläasteen jälkeen päässyt. Minun ongelma ei kuulunut kenellekään. Eli se, että pelkäsin niin ettei oppimisesta tullut mitään. **** Ja minä EN juonut, en polttanut tupakkaa, en viilellyt itseäni, en harrastanut seksiä, en seurustellut. Ei minulla ollut kavereitakaan. Ensin jäin jälkeen, sitten häpesin sitä, sitten jouduin kiusatuksi, häpesin lisää ja pelkäsin. Lopulta aloin lintsata kun enää kestänyt enempää. *** * Mitään muuta en toivonut kuin että olisin pärjännyt koulussa siinä missä muutkin. Haaveilin yliopisto-opinnoista. Ja missä vanhemmat olivat? Äiti joi, isällä uusi nainen ja minä yksin.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:56"]On niin tyypillistä, kun terveet kertoo omasta vinkkelistään kipeille, miten toimia. Päähän pitää tulla joka tapauksessa, mutta kuinka monta kertaa? Kuinka monta epäonnistumista saa olla ja kuinka paljon aikaa on varattu onnistumiselle, ennen kuin syrjäytymiskierre alkaa?
[/quote]
Kenen heitä pitäisi auttaa? Sairaiden? Ei ole mitään taikatemppua syrjäytyneille. Heidän on myös itse yritettävä. Muut eivät voi heitä parantaa, jos he eivät suostu yrittämään mitään. Eivät lääkitystä, eivät edes pienintä juttua. Mutta raha kelpaisi. Se on ihmeellistä.
Syyt syrjäytymiselle voivat olla vaikka mitkä. Se vaan ei ole se ongelma, vaan se etteivät halua neuvoja, lääkkeitä, ohjeita, potkua persuksiin. Ei mitään. He haluavat olla kotona rauhassa, koska tuntuu pahalta ja joku muu voisi maksaa, koska sen rahan itse tienaaminenkin tuntuu pahalta. Mielellään tulisi joku ulkopuolinen ja parantaisi heidät.
Itse kun ei voida, haluta, kyetä, pystytä, jakseta, uskalleta ja mitä muita sanoja nyt käyttävätkin, selittääksen miksi tilanne ei muutu.
Mitä jos vaihtaisitte nuo sanat, katsoisitte sitä mörköä silmiin. Ette kuuntele enää sitä ahdistusta. Siedätätte itseänne, kuten lentopelkoiset.
Haluatte, osaatte, pystytte, jaksatte, yritätte, viitsitte, jaksatte, tahdotte ja jätätte ne vanhat selitykset romukoppaan. Avaatte ne verhot ja menette ulos, niin kuin monet muutkin sairaat ja kauheuksia kohdanneet.