Miltä tuntuu asua ulkomailla?

Parasta on se uutuudenviehätys, etenkin kun asuu suuressa kaupungissa niin paljon uutta näkemistä ja kokemista. Mutta kyllä sekin jossain vaiheessa katoaa ja elämä alkaa tuntua arkiselta. Vaikeinta on huoli kaukana asuvista ikääntyvistä vanhemmista.

Tulee ikävä sukulaisia ja tuttuja. Arkiston arkea, kiinnostavaa nähtävää tietty alkuun paljon.

Riippuu ulkomaasta. Ei kai se joka maassa samalta tunnu. Itsella tuntuu normaalilta elamalta kun on asunut maassa jo vuosikymmenia. Toita on tehty, veroja maksettu, asuntolaina otettu ja maksettu jo poiskin. Menty naimisiin, erottu, ja uudestaankin astuttu vihille. Ihan tavallista elamaa siis.

Parasta oli uudet maisemat, uudet ystävät, uuden oppiminen jne. Pahinta oli satunnainen koti-ikävä. Kaiken kaikkiaan se oli elämäni parasta aikaa.

Avartavaa kaikin puolin.

Olen asunut Intiassa ja Sveitsissä.

Parasta Intiassa: rahaa palveluihin. Mulla oli kokki, autonkuljettaja firman puolesta ja siivooja. Jos olisi ollut lapsia, myös lastenhoitajan 24/7 saa helposti ja halvalla. Itse ei tarvitse edes tiskata. Huono puoli on että apulaiset saattavat varastaa, joten heitä on vahdittava tiukasti sekä ilmansaasteet. Myös ruuhkat ovat toista kun Suomessa ja samanlaista puhtautta ei ole. Länsimaisia työssäkäyviä ihmisiä (expatit) vähän, koska intialaiset ovat halpaa työvoimaa. Tutustuin muutamaan paikalliseen sekä muutamaan ulkomaalaiseen hyvin ja pystyin tukeutumaan heihin, silti ikävä omia vanhempia.

Parasta ja huonointa Sveitsissä: kallis maa, mutta niin puhdas. Mahtavat julkiset yhteydet jopa laskettelukeskuksiin ja vaeltamaan pääsee junalla. Hyvät palkat ja hyvä elintaso. Miinusta että jos lapsia, vaikea olla äidin töissä ellei ole au pairia. Ihmisiin oli vaikeampi tutustua kuin Intiassa vaikka puhun saksaa (mutten sveitsinsaksaa). Tutustuin tasan yhteen paikalliseen. Maahanmuuttajia (eli muita länsimaalaisia) tosi paljon, heihin helppo tutustua mutta moni muuttaa usein/ei jää maahan pysyvästi. Monia ei kiinnosta opetella saksaa.

Ihan samanlaista kun muuallakin, töitä vain täytyy tehdä elääkseen, toisin kun Suomessa.

Täällä ulkomailla varsinkin Suomen poliitikot tuntuu todella tyhmiltä. Autovero, alkoholivero; joka ei ole verotettua niin on sitten kiellettyä.

Asun Italiassa ja elämä oli ihanaa. Joka ikinen päivä oli mahtava töissä ja vapaalla. Kun oli pakko palata Suomeen ja Helsinkiin, masennuin todella pahasti.

Talvi alkaa tammikuussa, jos alkaa, ja kevät tulee helmikuussa. Mikäs sen ihanampaa.

Näin melkein kolmenkymmenen vuoden ja kolmen maan jälkeen, en kovinkaan usein ajattele että ooh vau asun ulkomailla. Ihan arkea tämä on duuneineen, perhe-elämineen ja pyykinpesuineen. 

Parasta on se että oma maailmankuva avartuu ja huomaa pärjäävänsä missä vaan, huonointa on ikääntyvät vanhemmat ja sisarusten ja ystävien kasvavat perheet Suomessa joiden arjesta jää paitsi. 

Itse olen todennut vain kahdessa maassa asuneille lapsilleni että pahinta tässä maasta toiseen muuttamisessa on se että aina on ikävä jonnekin. 

Ihan kivalta tuntuu, vaikka kuherruskuukauden ja uutuudenviehätyksen jälkeen onkin ajoittain ollut pahaakin ärsyyntymistä maan tapoihin ja byrokratiaan. 

n43 Ulkomailla 5 vuotta 

Ihan tavalliselta täällä asuminen tuntuu, arki pyörii niinkuin pyörisi Suomessakin. Maisemat, ihmiset ympärillä ja kulttuuri toki erilaiset.

Samaan aikaan parasta ja pahinta on se oma rauha ja etäisyys sukulaisiin Suomessa, toisaalta on ihanaa kun jokaiseen sukudraamaan ei joudu osallistumaan mutta samalla harmittaa ettei jokaisiin synttäreihin ym. pääse osallistumaan.

Aiemmin joku sanoikin hyvin, että aina on ikävä jonnekin.

Ei se TUNNU miltään muulta kuin asuminen jossain yleensäkin. Maita on monia ja niissä tietysti eroja. Ruokavalio vaihtuu, kieli vaihtuu, vapaa-aika vaihtuu.

Tämä on kotimaa, ei sitä mieti miltä tuntuu.

Täällä on kaikki, oma koti, työ, ystävät. Pois en halua.

Suomi tuntuu täysin vieraalta paikalta näin netin kautta katsottuna. Muistan yli kolmenkymmenen vuoden takaista Suomea josta lähdin, enkä enää tunne samaksi. En kaipaa takaisin.

Käyn erittäin harvoin siellä, sillä ketään jonka takia kävisin ei enää ole siellä. Sisko asuu ulkomailla myös, Vanhemmat kuolleet. Muita sisaruksia ei ole. Paras ystävätär asuu ulkomailla, eri maassa kuin minä mutta yhteydessä ollaan ahkerasti ja tavataankin.

Yksi asia mikä Suomesta  aina pysäyttää ja aiheuttaa wau-elämyksen on valkoiset koivunrungot. Koivumetsä on uskomattoman kaunis. Sitä ei silloin edes huomannut, nyt sen näkeminen vaikka vain kuvassa sykähdyttää kauneudellaan.

Lunta ja talvea en totisesti kaipaa. Vihaan kylmää. 

Ihanaa lukea näitä tainoita. Olen muuttamassa Ruotsiin enkä malttaisi odottaa muuttoa enää!

Töitä 9-19.

Ensimmäisenä vuotena kaikki oli hienoa ja ihmeellistä, monet asiat huvitti. Sitten alkoi tottua, ja muutaman vuoden jälkeen alkoi tajuta että hitto, Suomessahan onkin perusasiat itseasiassa todella hyvin. Vuosi vuodelta ärsytti monet asiat enemmän ja oli todella upeaa palata Suomeen 10 vuoden jälkeen. Ainoa asia mihin ei koskaan kyllästynyt ja mitä jäi ikävä oli miellyttävämpi ilmasto.

Nyt ärsyttää kun joku suomalainen pohtii ääneen ulkomaille muuttoa koska Suomessa on muka kaikki niin perseestä ja muualla paremmin. Sanon aina kaikille että siitä vaan, passilla pääsee pois. Mutta nämä ääneen valittajat ja uhoavat ovat aina niitä, jotka eivät koskaan oikeasti lähde.

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Suomessa on todella monet asiat erittäin hyvin. Yksi parhaita puolia on, että suomalainen voi hyvin pitkälle itse valita, missä asuu. 

Täällä, missä minä nyt asun on parempi ilmasto. Inhoan Suomessa kylmyyttä ja pimeyttä ja räntää.

Täällä on minusta myös kauniimpaa, suotuisan ilmaston vaikutuksesta kaikki kasvaa ja kukoistaa. Suomessa on aika karua ja toisinaan jopa ankeaa. 

Mutta monet asiat ovat täällä myös huonosti. On köyhyyttä ja nälkäisiä lapsia, epätasa-arvoa, korruptiota ja diktaattorimaisia otteita johtamisessa. Olen usein ajatellut, että jos suurin ongelma jossain maassa on ilmasto, niin silloin ongelmia on aika vähän.