Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Palkataan tietenkin ulkopuolinen hoitaja, kun on se oma hoitovuoro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Anteeksi nyt vaan. Kommentoin 3 lapsen eronneena äitinä. Jonka ex perusti uusperheen. Ajattelimme joka ratkaisussa lapsia, meitä vanhempia, exän uutta puolisoa myös. Ja sitä, että he saivat myös parisuhde aikaa. En käyttänyt lapsiani välineenä, että voin juoksuttaa exää. Tai kyykyttää sen nyxää.
- sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Sellaista työpaikkaa ei olekaan missä työvuorolistat eivät olisi tiedossa etukäteen. Toki voi tulla paikkaamistarvetta, mutta ei sentään aina ja joka vko. Laki jo estää tällaisen tilanteen.
Tässäkin kuussa ole tehnyt muidenkin vuoroja, kun tilanne on se mikä on hoitoalalla.
Kuten sanoin, paikkaamisia tulee, mutta ei jatkuvasti. Ja silloin lapsi menee päiväkotiin, jos isällä on muuta, ei se isä voi olla aina se hoitaja, joka laittaa sun vuoksi muun sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Niinpä. Minun lasteni isällä on perussairaus (fyysinen), jonka pahenemisvaiheessa lapset tulevat minun luokseni, oli tapaamissopimus mitä vaan, koska isä ei silloin pysty hoitamaan, ja saattaa joutua menemään sairaalaankin. Ihan sama vaikka olisi mitä treffi-iltoja ja reissuja sovittu seurustelukumppanin kanssa - en voi lapsia yksin kotiinkaan jättää, eli samalla lailla on oltava heidän kanssaan, kuin jos olisimme ydinperhe. Tai siis pakkohan minun ei olisi ottaa, mutta sitten sosiaalihuolto ottaisi heidät huostaan. Mitään 24/7 päiväkoteja ei ole tällaisiin tilanteisiin, joihin lapset voisi laittaa säilöön siksi aikaa, että toinen vanhempi viettää "aikuisten aikaa" uuden kumppanin kanssa ja toinen vanhempi makaa sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Tämä on yksi tapa toimia. Toinen on se, että vanhemmat joustavat ja sumplivat yhdessä. Se, mikä on yhden mielestä huono ja toimimaton systeemi, voi jonkun muun mielestä olla ihan hyvä.
No millä ihmeellä sä saat apn kuvauksesta käsityksen, että tuo susteemi on hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Tämä on yksi tapa toimia. Toinen on se, että vanhemmat joustavat ja sumplivat yhdessä. Se, mikä on yhden mielestä huono ja toimimaton systeemi, voi jonkun muun mielestä olla ihan hyvä.
Kyllä jos siihen kuvioon ei edes yritä ottaa mitään uusia seurustelukumppaneita. Jos valitsee tuollaisen ”yhdessäsumplimissysteemin, ei ole oikeasti eronnut vaan yhä kiinni siinä vanhassa perheessä. Mihin siinä edes tarvitsee uutta kumppania? Ei mihinkään, joten älkää edes yrittäkö, aiheutatte vaan tuhoa toiselle ihmiselle kun ette pysty irtautumaan vanhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Näin. Aivan päivänselvää kiusantekoa lapsi lyömäaseena. Hänet heitetään muutaman minuutin varoajalla kuin riepu reppunsa kanssa edestakaisin. Hyväksi hänelle??? Missä työssä ei tiedä seuraavan päivän työaikoja?
Jos on näin, niin miten homma hoituisi jos mies sairastuisi? Miehellä on myös oma elämänsä, vaikka on osallistuva ja hyvä isä, mutta noin ei voi homma mennä. Kuinka kauan tuota vielä, 15 vuottako?
Mies ei siis voi viettää kesälomaansakaan kuin kotonaan ja odotella puhelinsoittoa. Vangin elämä, henkistä julmuutta. Hirviö tuo exä, ja tossukkamies. Mä jättäisin jo kun on noin selkärangaton vässykkä. Pitää ap:tä vain varalla, sit ku...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Niinpä. Minun lasteni isällä on perussairaus (fyysinen), jonka pahenemisvaiheessa lapset tulevat minun luokseni, oli tapaamissopimus mitä vaan, koska isä ei silloin pysty hoitamaan, ja saattaa joutua menemään sairaalaankin. Ihan sama vaikka olisi mitä treffi-iltoja ja reissuja sovittu seurustelukumppanin kanssa - en voi lapsia yksin kotiinkaan jättää, eli samalla lailla on oltava heidän kanssaan, kuin jos olisimme ydinperhe. Tai siis pakkohan minun ei olisi ottaa, mutta sitten sosiaalihuolto ottaisi heidät huostaan. Mitään 24/7 päiväkoteja ei ole tällaisiin tilanteisiin, joihin lapset voisi laittaa säilöön siksi aikaa, että toinen vanhempi viettää "aikuisten aikaa" uuden kumppanin kanssa ja toinen vanhempi makaa sairaalassa.
Tässä on nyt taas ihan eri tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Niinpä. Minun lasteni isällä on perussairaus (fyysinen), jonka pahenemisvaiheessa lapset tulevat minun luokseni, oli tapaamissopimus mitä vaan, koska isä ei silloin pysty hoitamaan, ja saattaa joutua menemään sairaalaankin. Ihan sama vaikka olisi mitä treffi-iltoja ja reissuja sovittu seurustelukumppanin kanssa - en voi lapsia yksin kotiinkaan jättää, eli samalla lailla on oltava heidän kanssaan, kuin jos olisimme ydinperhe. Tai siis pakkohan minun ei olisi ottaa, mutta sitten sosiaalihuolto ottaisi heidät huostaan. Mitään 24/7 päiväkoteja ei ole tällaisiin tilanteisiin, joihin lapset voisi laittaa säilöön siksi aikaa, että toinen vanhempi viettää "aikuisten aikaa" uuden kumppanin kanssa ja toinen vanhempi makaa sairaalassa.
Tämä on ihan eri asia kuin se, että et kerro työvuorojasi etukäteen vaan toisen on pakko kysyä niitä aina erikseen. Sairauttaan ei etukäteen tiedä, työvuorot kyllä. Ja jos tulee yllättävä vuoro, päiväkoti on mahdollinen, teidän tilanteessa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Anteeksi nyt vaan. Kommentoin 3 lapsen eronneena äitinä. Jonka ex perusti uusperheen. Ajattelimme joka ratkaisussa lapsia, meitä vanhempia, exän uutta puolisoa myös. Ja sitä, että he saivat myös parisuhde aikaa. En käyttänyt lapsiani välineenä, että voin juoksuttaa exää. Tai kyykyttää sen nyxää.
- sivusta
Ei ollut meidän tapauksessa kyse eksän tai nyksän kyykyttämisestä - olen siis se, jolle vastasit. Meillä oli ihan yhteisymmärryksessä tehdyt tapaamissopimukset, ja olemme lasten isän kanssa ihan hyvissä väleissä. Meidän tapauksessa oli siis niin, että uusi kumppanini oli tyytymätön meidän jo aiemmin tekemisiin sopimuksiin ja meidän tapaamme hoitaa lasten asiat, vaikka me lasten vanhempina olimme sopineet ne yhteisymmärryksessä ja lasten intressejä ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo edes osaksi pitää paikkaansa, että työvuoroja ei tiedä etukäteen on kyllä outoa. En usko. Miten muut työntekijät siihen suhtautuvat? Tuskin hyväksyvät.
Oliskohan tosiaan niin, että kun tuo kyseinen exä tietää, että mies ei uskalla kieltäytyä ottamasra lasta äidin vuorolla niin äiti ottaa juuri niitä vuoroja joita eivät muut perheelliset tai yh:t huoli tai voi tehdä. Hän saa niistä paremman palkan. Samoin on ilmoittanut, että hänelle voi ilmoittaa jos tulee tarvetta äkkinäisiin paikkauksiin ja että voi tulla töihin lyhyelläkin ilmoitusajalla.
Kun exällä on ilmainen ja aina saatavilla oleva lapsenhoitaja niin hänpäs tienaa nyt kaiken mahdollisen ylimääräisen rahan pussiinsa.
Muuten en ymmärrä tuollaista jatkuvaa työvuorojen muuttelua tai ettei etukäteen tiedä työvuorojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Kyllä sinun Sirpa pitää tehdä uusi tapaamissopimus, että lapsesi olisi enenmän isällään, että me saamme enemmän yhteistä aikaa. Haluaisin niin olla läsnä tuossa keskustelussa.
Ja isälle soiton sijasta maksetaan lastenhoitajalle ja lapsi laitetaan vuorohoitoon, eikä isälle.
Mun lapsen isä loukkaantuisi jos hommaisin ennemmin lastenhoitajan kun soittaisin isälle.
Näitäkin isiä kun on jotka ihan vapaasta tahdostaan haluavat olla lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Sellaista työpaikkaa ei olekaan missä työvuorolistat eivät olisi tiedossa etukäteen. Toki voi tulla paikkaamistarvetta, mutta ei sentään aina ja joka vko. Laki jo estää tällaisen tilanteen.
Tässäkin kuussa ole tehnyt muidenkin vuoroja, kun tilanne on se mikä on hoitoalalla.
Kuten sanoin, paikkaamisia tulee, mutta ei jatkuvasti. Ja silloin lapsi menee päiväkotiin, jos isällä on muuta, ei se isä voi olla aina se hoitaja, joka laittaa sun vuoksi muun sivuun.
Pari vuotta sitten tämä pitkin paikkansa, mutta nyt tässä on saanut sopeutua erilaiseen tilanteeseen.
Lapanen ei pidä puoliaan ja kokee syyllisyyttä
Ja siksi myöntyy kaikkeen.
Toki joustavuutta pitää olla muttei markkina pallo
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo edes osaksi pitää paikkaansa, että työvuoroja ei tiedä etukäteen on kyllä outoa. En usko. Miten muut työntekijät siihen suhtautuvat? Tuskin hyväksyvät.
Oliskohan tosiaan niin, että kun tuo kyseinen exä tietää, että mies ei uskalla kieltäytyä ottamasra lasta äidin vuorolla niin äiti ottaa juuri niitä vuoroja joita eivät muut perheelliset tai yh:t huoli tai voi tehdä. Hän saa niistä paremman palkan. Samoin on ilmoittanut, että hänelle voi ilmoittaa jos tulee tarvetta äkkinäisiin paikkauksiin ja että voi tulla töihin lyhyelläkin ilmoitusajalla.
Kun exällä on ilmainen ja aina saatavilla oleva lapsenhoitaja niin hänpäs tienaa nyt kaiken mahdollisen ylimääräisen rahan pussiinsa.Muuten en ymmärrä tuollaista jatkuvaa työvuorojen muuttelua tai ettei etukäteen tiedä työvuorojaan.
Mikä taas on jatkuvaa ja mikä ap:n tulkinta jatkuvasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Kyllä sinun Sirpa pitää tehdä uusi tapaamissopimus, että lapsesi olisi enenmän isällään, että me saamme enemmän yhteistä aikaa. Haluaisin niin olla läsnä tuossa keskustelussa.
Ja isälle soiton sijasta maksetaan lastenhoitajalle ja lapsi laitetaan vuorohoitoon, eikä isälle.
Mun lapsen isä loukkaantuisi jos hommaisin ennemmin lastenhoitajan kun soittaisin isälle.
Näitäkin isiä kun on jotka ihan vapaasta tahdostaan haluavat olla lastensa kanssa.
No voi luoja! Eiköhän suurin osa ihan vapaasta tahdostaan ole lapsensa kanssa ja äkillisessä tilanteessa ottaa lapsen luokseen mielummin kuin päiväkotiin. Mutta jos se on jatkuvaa ja vaatii kaiken muun elämän sivuunlaittamista koko ajan, niin silloin se täytyy ihan yksiselitteisesti estää sopimalla ettei edes kysytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo edes osaksi pitää paikkaansa, että työvuoroja ei tiedä etukäteen on kyllä outoa. En usko. Miten muut työntekijät siihen suhtautuvat? Tuskin hyväksyvät.
Oliskohan tosiaan niin, että kun tuo kyseinen exä tietää, että mies ei uskalla kieltäytyä ottamasra lasta äidin vuorolla niin äiti ottaa juuri niitä vuoroja joita eivät muut perheelliset tai yh:t huoli tai voi tehdä. Hän saa niistä paremman palkan. Samoin on ilmoittanut, että hänelle voi ilmoittaa jos tulee tarvetta äkkinäisiin paikkauksiin ja että voi tulla töihin lyhyelläkin ilmoitusajalla.
Kun exällä on ilmainen ja aina saatavilla oleva lapsenhoitaja niin hänpäs tienaa nyt kaiken mahdollisen ylimääräisen rahan pussiinsa.Muuten en ymmärrä tuollaista jatkuvaa työvuorojen muuttelua tai ettei etukäteen tiedä työvuorojaan.
Mikä taas on jatkuvaa ja mikä ap:n tulkinta jatkuvasta?
No jos he on vuoden olleet yhdessä, niin tuskinpa muutamasta kerrasta keittää yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Kyllä sinun Sirpa pitää tehdä uusi tapaamissopimus, että lapsesi olisi enenmän isällään, että me saamme enemmän yhteistä aikaa. Haluaisin niin olla läsnä tuossa keskustelussa.
Ja isälle soiton sijasta maksetaan lastenhoitajalle ja lapsi laitetaan vuorohoitoon, eikä isälle.
Mun lapsen isä loukkaantuisi jos hommaisin ennemmin lastenhoitajan kun soittaisin isälle.
Näitäkin isiä kun on jotka ihan vapaasta tahdostaan haluavat olla lastensa kanssa.
Loukkaavaa puhua niistäkin iseistä. Suurin osa iseistä kuitenkin sen tonttinsa hoitaa. Näyttää vaan olevan naisten sitä vaikea hyväksyä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on yksi tapa toimia. Toinen on se, että vanhemmat joustavat ja sumplivat yhdessä. Se, mikä on yhden mielestä huono ja toimimaton systeemi, voi jonkun muun mielestä olla ihan hyvä.