Lue keskustelun säännöt.
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Etäisän ei oo pakko sopeutua mihinkään eksän vaatimuksiin lapsen tapaamisesta. Lasten tapaamisesta voidaan tehdä sopimus, jota on hyvä toki noudattaa, mutta etävanhempaa ei voi siihen velvoittaa. Noin muutoinkin säännöllisyys ja etukäteissopiminen on se juttu, jotta omalle elämälle kun jää aikaa. Isän ei tarvitse olla rähmällään ex vaimon edessä. Ei enää nykyaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse juuri lopetin seurustelun miehen kanssa, jolla on lapsi ja voin sanoa, etten enää ikinä rupea edes tapailemaan sellaisia miehiä. Jo seurustelun alkuvaiheessa mies sanoi, että jos hänen pitäisi pelastaa 5 ihmistä vaikka joltain vedenpaisumukselta, niin ensimmäisenä hän pelastaisi lapsensa. Sen jälkeen tulisi lapsen äiti (koska hän on tärkeä lapselle). Sitten tulisi lapsen mummot ja kummitäti, jotka ovat myös tärkeitä lapselle. Itse en mahtunut pelastettavien listalle! Tuolloin vielä ajattelin vaaleanpunaiset lasit silmillä, että onpa hyvä isä. Vasta myöhemmin selvisi, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri lopetin seurustelun miehen kanssa, jolla on lapsi ja voin sanoa, etten enää ikinä rupea edes tapailemaan sellaisia miehiä. Jo seurustelun alkuvaiheessa mies sanoi, että jos hänen pitäisi pelastaa 5 ihmistä vaikka joltain vedenpaisumukselta, niin ensimmäisenä hän pelastaisi lapsensa. Sen jälkeen tulisi lapsen äiti (koska hän on tärkeä lapselle). Sitten tulisi lapsen mummot ja kummitäti, jotka ovat myös tärkeitä lapselle. Itse en mahtunut pelastettavien listalle! Tuolloin vielä ajattelin vaaleanpunaiset lasit silmillä, että onpa hyvä isä. Vasta myöhemmin selvisi, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ja olet sitten mennyt tuollaista kyselemään mieheltä seurustelun alkuvaiheessa ja odotit toisenlaista vastausta? Oukei.
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri lopetin seurustelun miehen kanssa, jolla on lapsi ja voin sanoa, etten enää ikinä rupea edes tapailemaan sellaisia miehiä. Jo seurustelun alkuvaiheessa mies sanoi, että jos hänen pitäisi pelastaa 5 ihmistä vaikka joltain vedenpaisumukselta, niin ensimmäisenä hän pelastaisi lapsensa. Sen jälkeen tulisi lapsen äiti (koska hän on tärkeä lapselle). Sitten tulisi lapsen mummot ja kummitäti, jotka ovat myös tärkeitä lapselle. Itse en mahtunut pelastettavien listalle! Tuolloin vielä ajattelin vaaleanpunaiset lasit silmillä, että onpa hyvä isä. Vasta myöhemmin selvisi, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ei hitto mikä urpo äijä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on pidettävä huolta, mutta ei exän työstä. Jos exä ei pysty hoitamaan lapsia työn takia, niin se on exän ongelma.
On se vähän lastenkin ongelma, jos heistä ei pidetä huolta, ja sitä kautta se on lasten toisen vanhemmankin ongelma.
Työtä voi vaihtaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on pidettävä huolta, mutta ei exän työstä. Jos exä ei pysty hoitamaan lapsia työn takia, niin se on exän ongelma.
Jos isä ja äitipuoli vie puolestaan lapsen anopille tai muulle sukulaiselle tai ystävälle hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on pidettävä huolta, mutta ei exän työstä. Jos exä ei pysty hoitamaan lapsia työn takia, niin se on exän ongelma.
Jos isä ja äitipuoli vie puolestaan lapsen anopille tai muulle sukulaiselle tai ystävälle hoitoon.
Tai naapurille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläpäin yksi isä vie lapsen mummulaan yöksi hoitoon, kun haluaa olla naisystävän kanssa kahdestaan.
Hienoa, että lapsesta huolehditaan, eikä tarvitse olla vuoropäiväkodissa. Vuorotyö esim. hoitoalalla on just noin typerää, vuorot saa vain kolmeksi viikoksi kerrallaan. Ongelma on se, että mies ei halua sinun tapaavan lastaan. Siitä kannattaa alkaa keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Ainakin erään puolueen pj käyttää tätä instassaan kun on hänen lastenhoitovuoronsa . Ydinperhe nähdäkseni ja vauva. Eli ihan normikommentti.
Sama nainen oli iloinen kun sai hoitajan kotiin sairaalle lapselleen että lapsi sai toipua vielä rauhassa kotona ennen tarhaan menoa. Sitä muuta vaihtoehtoa ei siis ollut että olisi itse jäänyt kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri lopetin seurustelun miehen kanssa, jolla on lapsi ja voin sanoa, etten enää ikinä rupea edes tapailemaan sellaisia miehiä. Jo seurustelun alkuvaiheessa mies sanoi, että jos hänen pitäisi pelastaa 5 ihmistä vaikka joltain vedenpaisumukselta, niin ensimmäisenä hän pelastaisi lapsensa. Sen jälkeen tulisi lapsen äiti (koska hän on tärkeä lapselle). Sitten tulisi lapsen mummot ja kummitäti, jotka ovat myös tärkeitä lapselle. Itse en mahtunut pelastettavien listalle! Tuolloin vielä ajattelin vaaleanpunaiset lasit silmillä, että onpa hyvä isä. Vasta myöhemmin selvisi, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ei hitto mikä urpo äijä 😂
No oli kyllä. Kysyin saman omalta mieheltäni taannoin ja hän vastasi ettei tuollaiseen kysymykseen voi vastata. Kaikki ovat tärkeitä ja ykkösiä. En tiedä toki mitä tositilanteessa tekisi mutta osasi ainakin antaa fiksun vastauksen.
Ja kyllä, itsekin: omat lapset ja nykyinen mieheni, kaikki ovat ykkösiä.
Meillä ei siis ole yhteisiä lapsia, vain aiemmista liitoista olevia.
Miksi ihmeessä te, jotka elätte täysin lapsillenne, alatte edes seurustella uuden kumppanin kanssa jos hän on joku kumminkaiman naapurin jälkeen tuleva sijalla 30 oleva henkilö? Pelkän sänkyseuranko takia, muuta en keksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota, minullakin on lapsia, neljä ja kyllä hekin tulevat prioriteeteissa aina ensin. Mutta silti minulla on sovitusti joka toinen viikonloppu lapsivapaata samoin kuin minun exälläni ja kaikki voivat hyvin. Näin sen minun mielestäni pitäisi mennä. Selkeää kaikille osapuolille, myös lapsille. Toki lapsella on oikeus tavata vanhempaansa muutenkin siinä välissä, olipa sovittu sykli mikä tahansa.
Vaan nyt sovittua sykliä ei ole lainkaan vaan se leijuu epämääräisenä exän elämänkuvioiden varassa ja saattaa muuttua milloin vain. Mies on vastuullinen isä kyllä ja häntä siinäkin mielessä suuresti arvostan, mutta ei se tarkoita että tarvitsee nöyristellä exälle jatkuvaan. Joku väitti, että lapsi häiritsee seurustelua niin ei, kyllä se on se exä. Lapsi ei todellakaan ole se ongelma, ja elän toivossa että saisin alkaa tapaamaan myös häntä niin voisimme nähdä useammin.
ApSinä ja exäsi olette selvästi tavallisessa toimistotyöajassa, eikä teillä ole koskaan viikonloppuisin töitä.
Helppohan se on silloin sopia.
Kun erotaan tehdään säännölliset tapaamissopimukset joihin kumpikin sitoutuu. Työvuorojen mukaan ensisijaisesti, mutta myös niin, että kun lapsi on lähivanhemmallaan niin hän hankkii työvuorojensa mukaisesti hoitopaikan pääsääntöisesti. Se ei voi aina olla toinen vanhempi. Kukaan etävanhempi ei voi olla 100 % hoitovalmiudessa montaa vuotta.
Tosiaan kun ero on tuore moni tekee ymmärtämättään, syyllisyyttään, toisen mieliksi, exän pelossa, lasten tapaamisten menettämisen pelossa jne. mahdottomia sopimuksia.
Tai niin, että virallista sopimusta ei ole ja lähivanhempi käytännössä voi koska tahansa muutella tai oman mielensä mukaan sumplia tapaamisia.Nimenomaan ihan joka erovanhemmuuden artikkelissa tähdennetään, että on jatkossa kaikkien etu, että tapaamiset ovat mahdollisimman selkeitä ja pysytään sovituissa aikatauluissa. Toki sairastumiset tai äkilliset muutokset ovat ymmärrettäviä.
Exän epäsäännöllisten työvuorojen mukaan ei todellakaab voi mennä kukaan, vaikka ei olisi uutta kumppaniakaan. Jokaisella ihmisellä on tarve omiin suunnittelmiin ja elämään.Juuri näin.
Vuorotöitä tekevä etsii työvuorojensa ajaksi pääasiassa esim. tarhapaikan, eikä niin, että lapsi pomppii milloin mitenkin kodista toiseen. Johan tämän sanoo järkikin. Joustaa voi joskus tiukoissa tilanteissa, mutta ei toisen vanhemman elämä voi rakentua exän menojen mukaan.
Juuri näin!
Vaikka jankataan sitä lapsen etua, on etäisälläkin oikeuksia. Alkaa nimittäin tommoinen tilanne pikku hiljaa kyrsiä niin, että oma jaksaminen on katkolla ja siitä sitten se lapsikin kärsii.
Lasten edusta jankkaajille: järjestely, mikä lyhytnäköisesti palvelee lapsen etua, voi jatkuessaan kuormittaa vanhempia niin, että lapsi alkaakin tuntua taakalta ja siitä on lyhyt matka siihen, että se näkyy lapsellekin. Pitää sopia järjestely, jonka kaikki osapuolet kokevat kohtuulliseksi. Lapsen etu ei ole ainoa huomioonotettava asia; aikuisillakin on oikeuksia.
Tiedän tapauksen jossa oli hiukan sama kuvio kun ap:lla. Eli äiti pompotti lapsien avulla liian kiltin ex-miehensä suhteen lapsien hoitovuoroja. Isä ei pystynyt luomaan mitään uutta elämää, seurustelut kaikki katkesivat koska kukaan nainen ei tuohon mukautunut. Aiemmin lähes raitis mies masentui tästä ja alkoi käyttämään alkoholia reippaasti. Ei mennyt vuottakaan kun oltiin tilanteessa ettei lapsia enää voinut viedä käytännössä koskaan isälleen koska isälle oli kehittynyt niin paha alkoholiongelma. Työnsä pystyi jotenkin tekemään mutta ei hänestä ollut enää isäksi silloin 8 ja 10 vuotiaille lapsilleen. Joten tätäkin puolta kannattaa miettiä kun alkaa liikaa tyrannisoimaan. Lopputulos oli kaikkien kannalta surullinen.
Mies ei enää kyennyt uusiin naissuhteisiin, nyt ongelmana oli jo pahentunut alkoholiongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Niinpä. Minun lasteni isällä on perussairaus (fyysinen), jonka pahenemisvaiheessa lapset tulevat minun luokseni, oli tapaamissopimus mitä vaan, koska isä ei silloin pysty hoitamaan, ja saattaa joutua menemään sairaalaankin. Ihan sama vaikka olisi mitä treffi-iltoja ja reissuja sovittu seurustelukumppanin kanssa - en voi lapsia yksin kotiinkaan jättää, eli samalla lailla on oltava heidän kanssaan, kuin jos olisimme ydinperhe. Tai siis pakkohan minun ei olisi ottaa, mutta sitten sosiaalihuolto ottaisi heidät huostaan. Mitään 24/7 päiväkoteja ei ole tällaisiin tilanteisiin, joihin lapset voisi laittaa säilöön siksi aikaa, että toinen vanhempi viettää "aikuisten aikaa" uuden kumppanin kanssa ja toinen vanhempi makaa sairaalassa.
Tämä on ihan eri asia kuin se, että et kerro työvuorojasi etukäteen vaan toisen on pakko kysyä niitä aina erikseen. Sairauttaan ei etukäteen tiedä, työvuorot kyllä. Ja jos tulee yllättävä vuoro, päiväkoti on mahdollinen, teidän tilanteessa ei.
Päiväkotiinkin pitää ilmoittaa hoitoajat paria viikkoa etukäteen, ei se oikein toimi sekään jos on tosi vaihteleva työ. Vaikkapa nyt hoitaja on tämän hetken tilanteessa oikeasti aika pulassa, jos ei ole toista vanhempaa tai muita tukiverkkoja. Ei voi jättää hoidokkejaan hoitamatta, jos seuraavaan vuoroon tulija ei ilmestykään paikalle, mutta lapsi on pakko hakea kun ei siellä päiväkodissa ole resursseja pitää lasta ilmoitettua pidempään. Täällä ihmiset taitaa olla aika pihalla hankalaa vuorotyötä tekevien todellisuudesta... Voi toki olla että kyseinen nainen pompottaa tahallaankin, mikä on tietysti ikävää ja isän pitäisi ihan itse osata myös puolustautua. Ja jos äidillä on tosi hankala työ niin kyllähän sen lapsen voisi olla parempi asua suosiolla isän luona ja äiti ottaa kun pystyy.
JA entäs jos lapsen mies kuolee?! Tämäkin on mahdollista.
Vähän mietittävää teille "lapsen etu" jankkaajille myös!
Ei ole enää silloin sitä pompoteltavaa isää kun hän makaa mullan alla!
Tai muuttaa Ivaloon tai Lissaboniin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä taas, exä pompottelee kun käy TÖISSÄ ja siihen ei tarvitse etävanhemman suostua ja mitä vielä...
News flash, ne työvuorot aika pitkälti sääntelee ihan ydinperheidenkin lapsenvahtivuoroja: se hoitaa, joka ei ole töissä!
Tämä ei ole eroperheen lapselle kiva kuvio, ja parasta olisi, jos äitikin olisi päivätöissä mutta se ei aina ole mahdollista. Toisiksi parasta olisi, että isä menisi sinne lapsen kotiin aina äidin ilta/yövuoron ajaksi, ettei lasta tarvitse pallotella. Mutta tämä lapselle paras vaihtoehto tuskin sopii uudelle tyttöystävälle, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki; älä haksahda mieheen/naiseen jolla on jo lapsia jonkun toisen kanssa. Ne kuviot harvoin toimivat ja ovat hankalia. Kokemusta on.
Sitten voisi toimia jos ne lapset ovat jo sen ikäisiä että asuvat omillaan.
Sitten tulee lapsenlapset ja Millaemilian talonrakennusprojekti joissa isukki käy "auttamassa" kaiket vapaat. Uusi nainen voi tehdä vaikka 100 villapaitaa niinä iltoina kun yksin on kotonaan.
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri lopetin seurustelun miehen kanssa, jolla on lapsi ja voin sanoa, etten enää ikinä rupea edes tapailemaan sellaisia miehiä. Jo seurustelun alkuvaiheessa mies sanoi, että jos hänen pitäisi pelastaa 5 ihmistä vaikka joltain vedenpaisumukselta, niin ensimmäisenä hän pelastaisi lapsensa. Sen jälkeen tulisi lapsen äiti (koska hän on tärkeä lapselle). Sitten tulisi lapsen mummot ja kummitäti, jotka ovat myös tärkeitä lapselle. Itse en mahtunut pelastettavien listalle! Tuolloin vielä ajattelin vaaleanpunaiset lasit silmillä, että onpa hyvä isä. Vasta myöhemmin selvisi, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Ei hitto mikä urpo äijä 😂
No oli kyllä. Kysyin saman omalta mieheltäni taannoin ja hän vastasi ettei tuollaiseen kysymykseen voi vastata. Kaikki ovat tärkeitä ja ykkösiä. En tiedä toki mitä tositilanteessa tekisi mutta osasi ainakin antaa fiksun vastauksen.
Ja kyllä, itsekin: omat lapset ja nykyinen mieheni, kaikki ovat ykkösiä.
Meillä ei siis ole yhteisiä lapsia, vain aiemmista liitoista olevia.
Miksi ihmeessä te, jotka elätte täysin lapsillenne, alatte edes seurustella uuden kumppanin kanssa jos hän on joku kumminkaiman naapurin jälkeen tuleva sijalla 30 oleva henkilö? Pelkän sänkyseuranko takia, muuta en keksi?
Jos hän tulee omien lasten jälkeen, niin onko se kumminkaiman naapurin jälkeen? Aika harvalla taitaa olla 29 lasta.
Mutta miksi ihmeessä kyselet miehiltäsi noin typerää kysymystä?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
On myös sellainen vaihtoehto, että ehkä hän ei koe tekevänsä niin, vaan vanhemmat yrittävät vain hoitaa lapsensa parhaansa mukaan joustavasti, kuten hyvä onkin.
On se vähän lastenkin ongelma, jos heistä ei pidetä huolta, ja sitä kautta se on lasten toisen vanhemmankin ongelma.