Lue keskustelun säännöt.
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo edes osaksi pitää paikkaansa, että työvuoroja ei tiedä etukäteen on kyllä outoa. En usko. Miten muut työntekijät siihen suhtautuvat? Tuskin hyväksyvät.
Oliskohan tosiaan niin, että kun tuo kyseinen exä tietää, että mies ei uskalla kieltäytyä ottamasra lasta äidin vuorolla niin äiti ottaa juuri niitä vuoroja joita eivät muut perheelliset tai yh:t huoli tai voi tehdä. Hän saa niistä paremman palkan. Samoin on ilmoittanut, että hänelle voi ilmoittaa jos tulee tarvetta äkkinäisiin paikkauksiin ja että voi tulla töihin lyhyelläkin ilmoitusajalla.
Kun exällä on ilmainen ja aina saatavilla oleva lapsenhoitaja niin hänpäs tienaa nyt kaiken mahdollisen ylimääräisen rahan pussiinsa.Muuten en ymmärrä tuollaista jatkuvaa työvuorojen muuttelua tai ettei etukäteen tiedä työvuorojaan.
Voisiko tuollainen työvuorokuvio tarkoittaa jotain nollatuntisopimusta, tai jos henkilö on joku "tarvittaessa töihin kutsuttava", vuokratyöfirman kaleeriorja tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Anteeksi nyt vaan. Kommentoin 3 lapsen eronneena äitinä. Jonka ex perusti uusperheen. Ajattelimme joka ratkaisussa lapsia, meitä vanhempia, exän uutta puolisoa myös. Ja sitä, että he saivat myös parisuhde aikaa. En käyttänyt lapsiani välineenä, että voin juoksuttaa exää. Tai kyykyttää sen nyxää.
- sivustaEi ollut meidän tapauksessa kyse eksän tai nyksän kyykyttämisestä - olen siis se, jolle vastasit. Meillä oli ihan yhteisymmärryksessä tehdyt tapaamissopimukset, ja olemme lasten isän kanssa ihan hyvissä väleissä. Meidän tapauksessa oli siis niin, että uusi kumppanini oli tyytymätön meidän jo aiemmin tekemisiin sopimuksiin ja meidän tapaamme hoitaa lasten asiat, vaikka me lasten vanhempina olimme sopineet ne yhteisymmärryksessä ja lasten intressejä ajatellen.
Miten paljon tosiasiassa kuuntelit tai ymmärsit mitä uusi kumppani sanoi? Olitko jo valmiiksi poterossasi ja suhtauduit varauksella ja tyrmäsit jo valmiiksi?
Tuntuu, että kovin kylmästi hänestä puhut ja niin kovin olet tyytyväinen yhteisiin intresseihinne exän kanssa. Et ole kovin yhteistyökykyinen ainakaan uuden kumppanin suuntaan.
Jos ottaa uuden ihmisen elämäänsä niin hänelle pitää antaa ainakin mahdollisuus sanoa mielipiteensä. Varsinkin jos häntä rakastaa ja arvostaa. Uusi kumppani on arvoasteikossa samalla viivalla. Jopa hiukan edellä. Koska exä on exä ja tämä on se ihminen jonka kanssa suunnittelee uutta alkua.
Ihmettelen juuri tuota vastakkainasettelua, jopa aliarviointia jota monet (ehkä tajuamattaan) tejevät uutta kumpoaniaan kohtaan.
Ei tunnu kivalta ulkopuolisenakaan lukea, että kun meillä on niin hyvät yhteiset intressit ja järjestelmät exän kanssa ja uusi ihminen kehtaa ja uskaltaa ehdotella jotain muutoksia.
Miksi silloin ottaa uutta ihmistä jos hänelle ja hänen mielipiteilleen ei ole tilaa eikä arvoa? Eihän kukaan ihminen sellaista kohtelua kestä eikä ansaitse. Tämä näkökulma on juuri se joka itsellä aina nostaa karvat pystyyn.
Monesti nämä mielestään oikeassa olevat ovat itse aivan sokeita tälle asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Anteeksi nyt vaan. Kommentoin 3 lapsen eronneena äitinä. Jonka ex perusti uusperheen. Ajattelimme joka ratkaisussa lapsia, meitä vanhempia, exän uutta puolisoa myös. Ja sitä, että he saivat myös parisuhde aikaa. En käyttänyt lapsiani välineenä, että voin juoksuttaa exää. Tai kyykyttää sen nyxää.
- sivustaEi ollut meidän tapauksessa kyse eksän tai nyksän kyykyttämisestä - olen siis se, jolle vastasit. Meillä oli ihan yhteisymmärryksessä tehdyt tapaamissopimukset, ja olemme lasten isän kanssa ihan hyvissä väleissä. Meidän tapauksessa oli siis niin, että uusi kumppanini oli tyytymätön meidän jo aiemmin tekemisiin sopimuksiin ja meidän tapaamme hoitaa lasten asiat, vaikka me lasten vanhempina olimme sopineet ne yhteisymmärryksessä ja lasten intressejä ajatellen.
Miten paljon tosiasiassa kuuntelit tai ymmärsit mitä uusi kumppani sanoi? Olitko jo valmiiksi poterossasi ja suhtauduit varauksella ja tyrmäsit jo valmiiksi?
Tuntuu, että kovin kylmästi hänestä puhut ja niin kovin olet tyytyväinen yhteisiin intresseihinne exän kanssa. Et ole kovin yhteistyökykyinen ainakaan uuden kumppanin suuntaan.
Jos ottaa uuden ihmisen elämäänsä niin hänelle pitää antaa ainakin mahdollisuus sanoa mielipiteensä. Varsinkin jos häntä rakastaa ja arvostaa. Uusi kumppani on arvoasteikossa samalla viivalla. Jopa hiukan edellä. Koska exä on exä ja tämä on se ihminen jonka kanssa suunnittelee uutta alkua.
Ihmettelen juuri tuota vastakkainasettelua, jopa aliarviointia jota monet (ehkä tajuamattaan) tejevät uutta kumpoaniaan kohtaan.Ei tunnu kivalta ulkopuolisenakaan lukea, että kun meillä on niin hyvät yhteiset intressit ja järjestelmät exän kanssa ja uusi ihminen kehtaa ja uskaltaa ehdotella jotain muutoksia.
Miksi silloin ottaa uutta ihmistä jos hänelle ja hänen mielipiteilleen ei ole tilaa eikä arvoa? Eihän kukaan ihminen sellaista kohtelua kestä eikä ansaitse. Tämä näkökulma on juuri se joka itsellä aina nostaa karvat pystyyn.
Monesti nämä mielestään oikeassa olevat ovat itse aivan sokeita tälle asialle.
Aamen. Juuri tätä en ymmärrä, miksi nämä henkilöt eivät vaan ole yksin ja sumpli niiden exiensä kanssa niin paljon kuin sielu sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Anteeksi nyt vaan. Kommentoin 3 lapsen eronneena äitinä. Jonka ex perusti uusperheen. Ajattelimme joka ratkaisussa lapsia, meitä vanhempia, exän uutta puolisoa myös. Ja sitä, että he saivat myös parisuhde aikaa. En käyttänyt lapsiani välineenä, että voin juoksuttaa exää. Tai kyykyttää sen nyxää.
- sivustaEi ollut meidän tapauksessa kyse eksän tai nyksän kyykyttämisestä - olen siis se, jolle vastasit. Meillä oli ihan yhteisymmärryksessä tehdyt tapaamissopimukset, ja olemme lasten isän kanssa ihan hyvissä väleissä. Meidän tapauksessa oli siis niin, että uusi kumppanini oli tyytymätön meidän jo aiemmin tekemisiin sopimuksiin ja meidän tapaamme hoitaa lasten asiat, vaikka me lasten vanhempina olimme sopineet ne yhteisymmärryksessä ja lasten intressejä ajatellen.
Miten paljon tosiasiassa kuuntelit tai ymmärsit mitä uusi kumppani sanoi? Olitko jo valmiiksi poterossasi ja suhtauduit varauksella ja tyrmäsit jo valmiiksi?
Tuntuu, että kovin kylmästi hänestä puhut ja niin kovin olet tyytyväinen yhteisiin intresseihinne exän kanssa. Et ole kovin yhteistyökykyinen ainakaan uuden kumppanin suuntaan.
Jos ottaa uuden ihmisen elämäänsä niin hänelle pitää antaa ainakin mahdollisuus sanoa mielipiteensä. Varsinkin jos häntä rakastaa ja arvostaa. Uusi kumppani on arvoasteikossa samalla viivalla. Jopa hiukan edellä. Koska exä on exä ja tämä on se ihminen jonka kanssa suunnittelee uutta alkua.
Ihmettelen juuri tuota vastakkainasettelua, jopa aliarviointia jota monet (ehkä tajuamattaan) tejevät uutta kumpoaniaan kohtaan.Ei tunnu kivalta ulkopuolisenakaan lukea, että kun meillä on niin hyvät yhteiset intressit ja järjestelmät exän kanssa ja uusi ihminen kehtaa ja uskaltaa ehdotella jotain muutoksia.
Miksi silloin ottaa uutta ihmistä jos hänelle ja hänen mielipiteilleen ei ole tilaa eikä arvoa? Eihän kukaan ihminen sellaista kohtelua kestä eikä ansaitse. Tämä näkökulma on juuri se joka itsellä aina nostaa karvat pystyyn.
Monesti nämä mielestään oikeassa olevat ovat itse aivan sokeita tälle asialle.Aamen. Juuri tätä en ymmärrä, miksi nämä henkilöt eivät vaan ole yksin ja sumpli niiden exiensä kanssa niin paljon kuin sielu sietää.
Siis nythän uusi kumppani vaati sumplimaan hänen takiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Niinpä. Minun lasteni isällä on perussairaus (fyysinen), jonka pahenemisvaiheessa lapset tulevat minun luokseni, oli tapaamissopimus mitä vaan, koska isä ei silloin pysty hoitamaan, ja saattaa joutua menemään sairaalaankin. Ihan sama vaikka olisi mitä treffi-iltoja ja reissuja sovittu seurustelukumppanin kanssa - en voi lapsia yksin kotiinkaan jättää, eli samalla lailla on oltava heidän kanssaan, kuin jos olisimme ydinperhe. Tai siis pakkohan minun ei olisi ottaa, mutta sitten sosiaalihuolto ottaisi heidät huostaan. Mitään 24/7 päiväkoteja ei ole tällaisiin tilanteisiin, joihin lapset voisi laittaa säilöön siksi aikaa, että toinen vanhempi viettää "aikuisten aikaa" uuden kumppanin kanssa ja toinen vanhempi makaa sairaalassa.
Tämä on tietenkin eri asia kuin normaali työstä johtuva hoidon tarve.
Tietysti voi näihinkin isän sairastumistilanteisiin joskus sopia tai järjestää etukäteen jonkun muun hoitajan kuin äiti. Yöllä tietysti eri juttu.
Eihän niinkään voi olla, että äiti on aina itse terve tai aina paikalla kun isä yllättäen sairastuu? Vaikka olisi kotiaitikin.
Joku plan B luulisi olevan hyvä olla olemassa äidilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on virhe. Miehen LAPSEN elämä sääntelee seurusteluamme.
Ja noin tietysti pitääkin.Kyllähän totuus on se että muutamat lasten ÄIDIT rankaisevat seurustelevaa isää lastensa kautta. Nähty ja koettu on. Järkyttävä tapaus eikä todellakaan mikään lapsiaan rakastava äippä. Ei nyt suljeta silmiä tältä kiitos.
TÄMÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota, minullakin on lapsia, neljä ja kyllä hekin tulevat prioriteeteissa aina ensin. Mutta silti minulla on sovitusti joka toinen viikonloppu lapsivapaata samoin kuin minun exälläni ja kaikki voivat hyvin. Näin sen minun mielestäni pitäisi mennä. Selkeää kaikille osapuolille, myös lapsille. Toki lapsella on oikeus tavata vanhempaansa muutenkin siinä välissä, olipa sovittu sykli mikä tahansa.
Vaan nyt sovittua sykliä ei ole lainkaan vaan se leijuu epämääräisenä exän elämänkuvioiden varassa ja saattaa muuttua milloin vain. Mies on vastuullinen isä kyllä ja häntä siinäkin mielessä suuresti arvostan, mutta ei se tarkoita että tarvitsee nöyristellä exälle jatkuvaan. Joku väitti, että lapsi häiritsee seurustelua niin ei, kyllä se on se exä. Lapsi ei todellakaan ole se ongelma, ja elän toivossa että saisin alkaa tapaamaan myös häntä niin voisimme nähdä useammin.
ApSinä ja exäsi olette selvästi tavallisessa toimistotyöajassa, eikä teillä ole koskaan viikonloppuisin töitä.
Helppohan se on silloin sopia.
Kun erotaan tehdään säännölliset tapaamissopimukset joihin kumpikin sitoutuu. Työvuorojen mukaan ensisijaisesti, mutta myös niin, että kun lapsi on lähivanhemmallaan niin hän hankkii työvuorojensa mukaisesti hoitopaikan pääsääntöisesti. Se ei voi aina olla toinen vanhempi. Kukaan etävanhempi ei voi olla 100 % hoitovalmiudessa montaa vuotta.
Tosiaan kun ero on tuore moni tekee ymmärtämättään, syyllisyyttään, toisen mieliksi, exän pelossa, lasten tapaamisten menettämisen pelossa jne. mahdottomia sopimuksia.
Tai niin, että virallista sopimusta ei ole ja lähivanhempi käytännössä voi koska tahansa muutella tai oman mielensä mukaan sumplia tapaamisia.Nimenomaan ihan joka erovanhemmuuden artikkelissa tähdennetään, että on jatkossa kaikkien etu, että tapaamiset ovat mahdollisimman selkeitä ja pysytään sovituissa aikatauluissa. Toki sairastumiset tai äkilliset muutokset ovat ymmärrettäviä.
Exän epäsäännöllisten työvuorojen mukaan ei todellakaab voi mennä kukaan, vaikka ei olisi uutta kumppaniakaan. Jokaisella ihmisellä on tarve omiin suunnittelmiin ja elämään.Juuri näin.
Vuorotöitä tekevä etsii työvuorojensa ajaksi pääasiassa esim. tarhapaikan, eikä niin, että lapsi pomppii milloin mitenkin kodista toiseen. Johan tämän sanoo järkikin. Joustaa voi joskus tiukoissa tilanteissa, mutta ei toisen vanhemman elämä voi rakentua exän menojen mukaan.
Juuri näin!
Vaikka jankataan sitä lapsen etua, on etäisälläkin oikeuksia. Alkaa nimittäin tommoinen tilanne pikku hiljaa kyrsiä niin, että oma jaksaminen on katkolla ja siitä sitten se lapsikin kärsii.
Lasten edusta jankkaajille: järjestely, mikä lyhytnäköisesti palvelee lapsen etua, voi jatkuessaan kuormittaa vanhempia niin, että lapsi alkaakin tuntua taakalta ja siitä on lyhyt matka siihen, että se näkyy lapsellekin. Pitää sopia järjestely, jonka kaikki osapuolet kokevat kohtuulliseksi. Lapsen etu ei ole ainoa huomioonotettava asia; aikuisillakin on oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Niinpä. Minun lasteni isällä on perussairaus (fyysinen), jonka pahenemisvaiheessa lapset tulevat minun luokseni, oli tapaamissopimus mitä vaan, koska isä ei silloin pysty hoitamaan, ja saattaa joutua menemään sairaalaankin. Ihan sama vaikka olisi mitä treffi-iltoja ja reissuja sovittu seurustelukumppanin kanssa - en voi lapsia yksin kotiinkaan jättää, eli samalla lailla on oltava heidän kanssaan, kuin jos olisimme ydinperhe. Tai siis pakkohan minun ei olisi ottaa, mutta sitten sosiaalihuolto ottaisi heidät huostaan. Mitään 24/7 päiväkoteja ei ole tällaisiin tilanteisiin, joihin lapset voisi laittaa säilöön siksi aikaa, että toinen vanhempi viettää "aikuisten aikaa" uuden kumppanin kanssa ja toinen vanhempi makaa sairaalassa.
Tämä on tietenkin eri asia kuin normaali työstä johtuva hoidon tarve.
Tietysti voi näihinkin isän sairastumistilanteisiin joskus sopia tai järjestää etukäteen jonkun muun hoitajan kuin äiti. Yöllä tietysti eri juttu.
Eihän niinkään voi olla, että äiti on aina itse terve tai aina paikalla kun isä yllättäen sairastuu? Vaikka olisi kotiaitikin.
Joku plan B luulisi olevan hyvä olla olemassa äidilläkin.
Ei minulla oikeastaan ole. Ja en ole kotiäiti. Mutta päiväsaikaan toki lastenhoito järjestyy, mutta mitään yöhoitoa tai useamman päivän hoitopaikkaa en pysty järjestämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Anteeksi nyt vaan. Kommentoin 3 lapsen eronneena äitinä. Jonka ex perusti uusperheen. Ajattelimme joka ratkaisussa lapsia, meitä vanhempia, exän uutta puolisoa myös. Ja sitä, että he saivat myös parisuhde aikaa. En käyttänyt lapsiani välineenä, että voin juoksuttaa exää. Tai kyykyttää sen nyxää.
- sivustaEi ollut meidän tapauksessa kyse eksän tai nyksän kyykyttämisestä - olen siis se, jolle vastasit. Meillä oli ihan yhteisymmärryksessä tehdyt tapaamissopimukset, ja olemme lasten isän kanssa ihan hyvissä väleissä. Meidän tapauksessa oli siis niin, että uusi kumppanini oli tyytymätön meidän jo aiemmin tekemisiin sopimuksiin ja meidän tapaamme hoitaa lasten asiat, vaikka me lasten vanhempina olimme sopineet ne yhteisymmärryksessä ja lasten intressejä ajatellen.
Miten paljon tosiasiassa kuuntelit tai ymmärsit mitä uusi kumppani sanoi? Olitko jo valmiiksi poterossasi ja suhtauduit varauksella ja tyrmäsit jo valmiiksi?
Tuntuu, että kovin kylmästi hänestä puhut ja niin kovin olet tyytyväinen yhteisiin intresseihinne exän kanssa. Et ole kovin yhteistyökykyinen ainakaan uuden kumppanin suuntaan.
Jos ottaa uuden ihmisen elämäänsä niin hänelle pitää antaa ainakin mahdollisuus sanoa mielipiteensä. Varsinkin jos häntä rakastaa ja arvostaa. Uusi kumppani on arvoasteikossa samalla viivalla. Jopa hiukan edellä. Koska exä on exä ja tämä on se ihminen jonka kanssa suunnittelee uutta alkua.
Ihmettelen juuri tuota vastakkainasettelua, jopa aliarviointia jota monet (ehkä tajuamattaan) tejevät uutta kumpoaniaan kohtaan.Ei tunnu kivalta ulkopuolisenakaan lukea, että kun meillä on niin hyvät yhteiset intressit ja järjestelmät exän kanssa ja uusi ihminen kehtaa ja uskaltaa ehdotella jotain muutoksia.
Miksi silloin ottaa uutta ihmistä jos hänelle ja hänen mielipiteilleen ei ole tilaa eikä arvoa? Eihän kukaan ihminen sellaista kohtelua kestä eikä ansaitse. Tämä näkökulma on juuri se joka itsellä aina nostaa karvat pystyyn.
Monesti nämä mielestään oikeassa olevat ovat itse aivan sokeita tälle asialle.Aamen. Juuri tätä en ymmärrä, miksi nämä henkilöt eivät vaan ole yksin ja sumpli niiden exiensä kanssa niin paljon kuin sielu sietää.
Siis nythän uusi kumppani vaati sumplimaan hänen takiaan.
Niin, ehkä ihan aiheesta. Mutta kun nämä valopäät sumplivat vaan exiensä kanssa ja eivät halua ottaa vastaan mitään uuden kumppanin ehdotuksia tai edes niitä saisi uudella olla. Mennään junnataan vaan vanhalla tavalla, mutta otetaan kuitenkin uusi siihen hajuttomaksi ja äänettömäksi olioksi.
Uudella on vain läsnäolo- mutta ei puheoikeutta. Eikä äänestysoikeutta.
Eipä ole ihme, että sitten usein ääänestävät jaloillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä antaisin lapselle paljon herkkuja jne.
Osaisin kyllä keksiä kaikkea takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin lapselle paljon herkkuja jne.
Osaisin kyllä keksiä kaikkea takaisin.
Karkkia, jäätelöä, hampurilaisia, ranskalaisia, donitseja jne.
Eikä mitään sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on pieni niin voitaisiin lakkailla kynsiä.
Ja äidin ostamilla hyvillä vaatteilla voidaan maalata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja äidin ostamilla hyvillä vaatteilla voidaan maalata.
Tuon olen oppinut anopilta ja monta muuta juttua millä biologista äitiä saa ärsytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Niinpä. Minun lasteni isällä on perussairaus (fyysinen), jonka pahenemisvaiheessa lapset tulevat minun luokseni, oli tapaamissopimus mitä vaan, koska isä ei silloin pysty hoitamaan, ja saattaa joutua menemään sairaalaankin. Ihan sama vaikka olisi mitä treffi-iltoja ja reissuja sovittu seurustelukumppanin kanssa - en voi lapsia yksin kotiinkaan jättää, eli samalla lailla on oltava heidän kanssaan, kuin jos olisimme ydinperhe. Tai siis pakkohan minun ei olisi ottaa, mutta sitten sosiaalihuolto ottaisi heidät huostaan. Mitään 24/7 päiväkoteja ei ole tällaisiin tilanteisiin, joihin lapset voisi laittaa säilöön siksi aikaa, että toinen vanhempi viettää "aikuisten aikaa" uuden kumppanin kanssa ja toinen vanhempi makaa sairaalassa.
Tämä on ihan eri asia kuin se, että et kerro työvuorojasi etukäteen vaan toisen on pakko kysyä niitä aina erikseen. Sairauttaan ei etukäteen tiedä, työvuorot kyllä. Ja jos tulee yllättävä vuoro, päiväkoti on mahdollinen, teidän tilanteessa ei.
Päiväkotiinkin pitää ilmoittaa hoitoajat paria viikkoa etukäteen, ei se oikein toimi sekään jos on tosi vaihteleva työ. Vaikkapa nyt hoitaja on tämän hetken tilanteessa oikeasti aika pulassa, jos ei ole toista vanhempaa tai muita tukiverkkoja. Ei voi jättää hoidokkejaan hoitamatta, jos seuraavaan vuoroon tulija ei ilmestykään paikalle, mutta lapsi on pakko hakea kun ei siellä päiväkodissa ole resursseja pitää lasta ilmoitettua pidempään. Täällä ihmiset taitaa olla aika pihalla hankalaa vuorotyötä tekevien todellisuudesta... Voi toki olla että kyseinen nainen pompottaa tahallaankin, mikä on tietysti ikävää ja isän pitäisi ihan itse osata myös puolustautua. Ja jos äidillä on tosi hankala työ niin kyllähän sen lapsen voisi olla parempi asua suosiolla isän luona ja äiti ottaa kun pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi menee ensin. Tietenkin.
Ai siis että lapsi lähtee ensin? :, (
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Omalla lastenhoito vuoroillaan? Vanhemmat ei ole enää vanhempia vaan hoitajia, joilla on oma elämä etusijalla? Jos vanhempi esim sairastuu mihin se lapsi laitetaan?
Niinpä. Minun lasteni isällä on perussairaus (fyysinen), jonka pahenemisvaiheessa lapset tulevat minun luokseni, oli tapaamissopimus mitä vaan, koska isä ei silloin pysty hoitamaan, ja saattaa joutua menemään sairaalaankin. Ihan sama vaikka olisi mitä treffi-iltoja ja reissuja sovittu seurustelukumppanin kanssa - en voi lapsia yksin kotiinkaan jättää, eli samalla lailla on oltava heidän kanssaan, kuin jos olisimme ydinperhe. Tai siis pakkohan minun ei olisi ottaa, mutta sitten sosiaalihuolto ottaisi heidät huostaan. Mitään 24/7 päiväkoteja ei ole tällaisiin tilanteisiin, joihin lapset voisi laittaa säilöön siksi aikaa, että toinen vanhempi viettää "aikuisten aikaa" uuden kumppanin kanssa ja toinen vanhempi makaa sairaalassa.
Tämä on ihan eri asia kuin se, että et kerro työvuorojasi etukäteen vaan toisen on pakko kysyä niitä aina erikseen. Sairauttaan ei etukäteen tiedä, työvuorot kyllä. Ja jos tulee yllättävä vuoro, päiväkoti on mahdollinen, teidän tilanteessa ei.
Päiväkotiinkin pitää ilmoittaa hoitoajat paria viikkoa etukäteen, ei se oikein toimi sekään jos on tosi vaihteleva työ. Vaikkapa nyt hoitaja on tämän hetken tilanteessa oikeasti aika pulassa, jos ei ole toista vanhempaa tai muita tukiverkkoja. Ei voi jättää hoidokkejaan hoitamatta, jos seuraavaan vuoroon tulija ei ilmestykään paikalle, mutta lapsi on pakko hakea kun ei siellä päiväkodissa ole resursseja pitää lasta ilmoitettua pidempään. Täällä ihmiset taitaa olla aika pihalla hankalaa vuorotyötä tekevien todellisuudesta... Voi toki olla että kyseinen nainen pompottaa tahallaankin, mikä on tietysti ikävää ja isän pitäisi ihan itse osata myös puolustautua. Ja jos äidillä on tosi hankala työ niin kyllähän sen lapsen voisi olla parempi asua suosiolla isän luona ja äiti ottaa kun pystyy.
Siis koska tilanne on tälle todella satunnaiselle tapailukumppanille epämieluisa, niin lapsen vanhempien pitäisi sumplia arkensa uudelleen? Juuei.
Vuorotöitä tekeviä yh-äitejä on vaikka kuinka paljon. Exä vois kysyä niiltä neuvoja.
Lapsista on pidettävä huolta, mutta ei exän työstä. Jos exä ei pysty hoitamaan lapsia työn takia, niin se on exän ongelma.
Turha sun on kertoa itsestäänselvää asiaa. Vaikka tilanne on mikä on, tuo sääntö pätee silti. Vaikka sä olisit sen isän kanssa yhdessäkin, se päiväkoti olisi teidän paletissa mukana.