Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Ei varmaan ollut miehellekään mikään suuri menetys. Miksi edes aloit seurustella, jos et kykene ottamaan huomioon muuta kuin exäsi ja omat toiveesi?
Ajankuluksi? Parisuhteet voi olla vuonna 2021 hyvinkin monimuotoisia.Moni seurusteleva pari ei esim muuta yhteen ennen kuun ne lapset on omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Käyttää hyväksi toisten ihmisten tunteita? Eikö ihmiset enää puhu esim mitä odottaa suhteelta, tulevaisuudelta, omista toiveistaan jne. He vaan olettaa, että tästä jaksetaan niin ja niin kun minä haluan ja suunnittelen? Ap, avaa se suusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Ehkä ex ei tiedä olevansa ex...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs tässä on kummallista? Voin kertoa, että olisitte täysin eri jamassa, jos lapsi olisi teillä koko ajan. Tuohan mahdollistaa teille aikuisille yhteistä aikaa kuitenkin aika usein. Eihän sellainen ole yhdessä pysyvälle parille realismia, paitsi jos isovanhemmat satunnaisesti ottaa hoitoon tms. (mutta kuten olemme täältäkin lukenee, ei ne kaikki ota...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Riippuen mistä syystä pitäisi vaihtaa jouluja niin kyllä mä sen ainakin kuuntelisin ja mahdollisesti, jos on hyvä idea, niin yrittäisin toteuttaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei kiitos lapselliselle miehelle, pysykööt lastensa äidin kanssa niin lastenhoito sujuu, muuten ex-vaimo sotkeentuu kaikkiin tekemisiin ja suunnitelmiin, ei välttämättä ajatellen lasten parasta. Kummasti nämä pikkulasten isät kuitenkin pyörivät deittiskenessä hakemassa seuraa itselleen. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Kyllä sinun Sirpa pitää tehdä uusi tapaamissopimus, että lapsesi olisi enenmän isällään, että me saamme enemmän yhteistä aikaa. Haluaisin niin olla läsnä tuossa keskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Kyllä sinun Sirpa pitää tehdä uusi tapaamissopimus, että lapsesi olisi enenmän isällään, että me saamme enemmän yhteistä aikaa. Haluaisin niin olla läsnä tuossa keskustelussa.
Kyllä kumppanin tukena saa olla. Kyllä uusi kumppanikin saa mielipiteensä sanoa, jos näkee ettei homma toimi. Silloin, jos uusi kumppani on yhdentekevä, koska edellisen kanssa on siitetty lapsi, ei seurustele lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Koettakaa jo päättää mitä te miehiltä haluatte. Lapsi pitäisi laittaa päiväkotiin sen sijaan, että isä kantaisi vastuuna, koska nainen kokee itsensä laiminlyödyksi.
Isä kantaa ihan varmaan vastuunsa vaikka ei ole passissa 24/7.
Isän vastuu on eri asia kuin olla kokoaikaisessa valmiustilassa.
Monet lapset ovat päiväkodissa, niin varmaan tämäkin lapsi ainakin toisinaa koska isällä on oletetusti päivätyö. Ja äitikään tuskin aina yö- tai iltatyössä.
Niidenkin vanhempien, vaikka ovat yhdessä, pitää laittaa lapsi päiväkotiin kun molemmat ovat päivisin työssä.
Ei kait se isä voi toimia päiväkotina silloinkaan?
Kukaan työssäoleva ei voi elää niin, että toinen vanhempi tai erovanhempi on automaattisesti valmiina ottamaan lapsen luokseen. Järkikin sen jo sanoo.
Kun erovanhempi on työssä, oli se työ millaista hyvänsä, pitää hankkia lapselle omalla hoitovuorolla joku hoitopaikka, muu kuin se isä. Tai vastaavasti äiti isän hoitovuorolla.
Kukaan erovanhempi ei voi elää niin, että toinen ei koskaan sairastu, ei ole matkoilla, tule työmatkoja, odottamattomia työvuoroja molemmille yhtäaikaa, aina viettää vapaa-aikaa niin että on tavoitettavissa kotoa tai läheltä kotoa.
Eron alussa voi hetken näin olla, mutta aikaa myöten on mahdotonta. On todella itsekästä edes niin ajatella olevan.
Vaikka on lapsia ja niistä kantaa vastuun on oltava myös muuta elämää. Niinkuin ydinperheessäkin. Mutta varsinkin kun on erottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinkki; älä haksahda mieheen/naiseen jolla on jo lapsia jonkun toisen kanssa. Ne kuviot harvoin toimivat ja ovat hankalia. Kokemusta on.
Sitten voisi toimia jos ne lapset ovat jo sen ikäisiä että asuvat omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.
Eli jos uusi kumppanisi sanoisi, että hänen mielestään teidän pitäisi tehdä uudenlainen tapaamissopimus, tai haluaisi muutoksia siihen, kenen seurassa lapsesi viettävät seuraavan joulun, sinä järjestäisit nämä muutokset?
Kyllä sinun Sirpa pitää tehdä uusi tapaamissopimus, että lapsesi olisi enenmän isällään, että me saamme enemmän yhteistä aikaa. Haluaisin niin olla läsnä tuossa keskustelussa.
Ja isälle soiton sijasta maksetaan lastenhoitajalle ja lapsi laitetaan vuorohoitoon, eikä isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Sellaista työpaikkaa ei olekaan missä työvuorolistat eivät olisi tiedossa etukäteen. Toki voi tulla paikkaamistarvetta, mutta ei sentään aina ja joka vko. Laki jo estää tällaisen tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Jos exällä on tällainen tilanne, lapsi menee päiväkotiin eikä isälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Ihan turha jauhaa tätä bullshittiä. Eroperhe ei ole ydinperhe eikä mainitsemasi kuvio toimi millään lailla eron jälkeen. Se, joka ei saa omalla lastenhoitovuorollaan lasta hoidettua omin avuin, joko vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa tapaamissopimusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Sellaista työpaikkaa ei olekaan missä työvuorolistat eivät olisi tiedossa etukäteen. Toki voi tulla paikkaamistarvetta, mutta ei sentään aina ja joka vko. Laki jo estää tällaisen tilanteen.
Tässäkin kuussa ole tehnyt muidenkin vuoroja, kun tilanne on se mikä on hoitoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Jos et yhtään tiedä, edes kahta vkoa eteenpäin milloin lapsi on sun kanssa ja milloin ei, ei se ole enää mitään joustoa tai sumplimista, se on mahdoton yhtälö. Se olisi mahdoton yhtälö ydinperheenäkin, jos et tietäisi toisen työvuoroja tai sitä milloin sun tulee olla kotona lapsen kanssa. Ihan uskomatonta huomata, että täällä on niin monta ihmistä, joiden mielestä tuo on ok. Pidättekö te kaikki miehiänne lieassa ja päätätte jänen tekemisensä ja aikataulunsa? Henkistä väkivaltaa tuo on eikä mitään ”lapsiperheissä nyt tulee yllätyksiä”-tilanne.
Aon mies on munaton tossukka, ex on narsisti tai sitten vielä exäänsä umpirakastunut. Oli miten oli, ap juokse ja kovaa!
Jos työvuoroja ei tiedä etukäteen, niin sitten niitä ei tiedä. Ei ydinperheessäkään voi asialle mitään, jos toisella on ikävät työehdot ja paska työpaikka. Ystäväni mies on lääkäri, ja kyllä hänkin joutuu aina huomioimaan miehensä päivystysvuorot yms. Ei se mitään lieassa pitämistä ole, vaan se on kyseiseen ammattiin liittyvä realiteetti. Eikä se tarkoita sitä, että tuollainen olisi ok, että ei tiedä työaikoja monta viikkoa etukäteen - ei, ei se ole ok, mutta kaikilla työntekijöillä ei ole neuvoptteluvaraa, joillain on ikävä pomo, joillain on pompotteleva pomo, eikä kaikilla ole mahdollisuutta pistää kampoihin. Ikävä kyllä.
Jos exällä on tällainen tilanne, lapsi menee päiväkotiin eikä isälleen.
Lapsen vanhemmathan sen päättävät, meneekö lapsi päiväkotiin vai isälleen.
Alue: Aihe vapaa
Se vastakkainasettelu tulee jo pelkästä asenteestasi. Nämä ”lapset menevät kaiken edelle” -ihmiset voisivat pysyä niissä ydinperheissään tai olla ihan vaan yksin eikä yrittää käyttää hyväkseen toisten ihmisten tunteita.
Itselleni lapseni on hyvin rakas, mutta niin on myös seurustelukumppanini. Pyrin ottamaan kaikki huomioon tässä kuviossa ja hyvin on mennyt. En laita lähelläni olevia ihmisiä mihinkään tärkeysjärjestykseen, vaan heillä on kaikilla oma tärkeä paikkansa elämässäni.