Lue keskustelun säännöt.
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
No hohhoijaa juuri tuollainen katkera, kostonhimoinen ja manipuloiva on minunkin miehen exä joka alkuun yritti -ja siihen aikaan vielä onnistui- aina kontrolloida mieheni elämää, menemisiä ja tulemista lasten avulla. Saattoi kersat varoittamatta määrittämättömäksi ajaksi tai vain ilmoitteli päivämääriä milloin hän toisi lapset. Tämä aiheutti paljon kitkaa meidän suhteessa mikä tietysti oli tuon katkeran mansikin tarkoituskin.
Mies on hyvä isä ja yhteydessä lapsiinsa päivittäin viestien ja puheluin ja lapset vierailee meillä vähintään kerran kuussa viikonlopun.
Exä myös lasten kertoman mukaan puhuu minusta kauheita lapsilleen ja haukkuu h*oraksi eikä lapset saa kotonaan mainita sanallakaan minua.
Välillä on soitellut tai laittanut miehelleni viestiä ja mankunut takaisin, ja heidän erosta 5 vuotta, kastui exän pettämisiin ja rahankäyttöön. Eli ei mitään kunnioitusta minua kohtaan.Mutta onneksi kun muutimme toiselle paikkakunnalle, mansikin ote ei enää ylläkään ja miehenkin on jämäköitynyt eikä anna ämmän enää sanella sääntöjä. Nytkin joulukuussa kun oli työntämässä lapsia meille, mies sanoi ettei onnistu koska meillä on kotona kiireitä ja omaakin tekemistä. Mansikki ei tästä pidä sitten yhtään mutta eipä voi enää yhtään mitään.
Nuo "lapset menee aina edelle"- tyypit voisi palata vaan rauhassa sen exänsä kanssa ja olla onneton siellä, tai elää yksin ja vain ja ainoastaan lapsilleen. Koska mä ja meidän parisuhde tulen mun miehelle ykkösenä, minä kuulun hänen elämäänsä ja tulevaisuutensa, exä ja entinen perhe menneisyyteen. En voisi kuvitella ikinä olevani lisääntyneen miehen kanssa joka pistäisi vanhan elämänsä jollain tavalla minun ja meidän edelle.
Kauhea kasa alapeukkuja tähän tulee satelemaan vastaavilta katkerilta exiltä, mutta uskokaa että niin se vain on. Oikea mies on mies isolla M:llä ja antaa kaikkensa rakkaudelle, ei exälleen vaikka satuittekin joskus lisääntymään.
Ja missä ne lapset oli tässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
On myös sellainen vaihtoehto, että ehkä hän ei koe tekevänsä niin, vaan vanhemmat yrittävät vain hoitaa lapsensa parhaansa mukaan joustavasti, kuten hyvä onkin.
Tuon ja pompottelun ero on kyllä ihan hiuksenhieno. Tuota voi käyttää niin väärin kuin olla ja voi, ja nimenomaan lapsen kautta pidetään se toinen löysässä hirressä.
Äiti tässä ap:n tapauksessa todennäköisesti haluaa järjestää OMAN elämänsä helpoksi, ja siksi pompottaa lasta paikasta toiseen muka ennakoimattomien syiden takia. Se ei viitsi luopua helpoista lastenhoitopalveluista, kun ne on aina saatavilla ilman että hänen tarvitsee tehdä asialle mitään. Toivottavasti sama menee myös toisin päin, tämä on vastavuoroista ja isäkin toimii samoin. Jos yksipuolista, niin se on vain vallankäyttöä.
Mikä ihmeen helppo lastenhoitopalvelu? Se on lapsen ISÄ jolla on VASTUU hoitaa lasta yhtälailla kuin äidillä, se joka pystyy paremmin joustamaan, joustaa. Tämä on päivän selvä asia työvuorojen osalta, mutta minusta se pätee myös kaikkeen muuhun.
Lapsesta, eikä edes YHTEISvastuusta voi irtisanoutua eron perusteella. Vaikka olisikin kirjattu peräti se viikko/viikko systeemi, ja tulee vaikka yllättävä päivystysreissu illalla, ei se toinen vanhempi voi kieltäytyä hoitamasta omaa lastaan toteamalla että "sori, sun viikko sun ongelma, minulla on vapaapäivä ja sinähän et minua pompottele!".
Ei ole vastuu hoitaa äidin vuorolla lapsia, vaan sopimuksen mukaan. Meillä esim. lapset on joka toinen viikonloppu, sekä yhden yön viikon keskellä. Jos meillä olisi meno viikonlopulle kun lapset ovat meillä, pyydämme miehen vanhempia, koska eksän mielestä lasten pitää olla meillä silloin kun sopimuksessa lukee. Jos äiti haluaa vapaan silloin kun on hänen lapsiviikonloppunsa, niin meidän pitäisi ottaa lapset koska mieheni on näiden lasten isä. Sanomattakin selvää ettemme ota lapsia koska hänkään ei ota lapsia. Jousto toimii vain silloin kun joustoa on molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ajattelee ihan puhtaasti lapsen etua, niin onhan se lapselle parempi olla toisen vanhempansa luona silloin kun toisella on yö-/iltavuoro kuin vuoropäiväkodissa. Jos itse olisin tuo etäisä, HALUAISIN lapsen mieluummin luokseni kuin että lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin, siitäkin huolimatta, että joutuisin tinkimään omista menoistani. Joutuuhan lähivanhempikin niin tekemään. Jos ydinperheessä toisella on vuorotyö, elää toinen vanhempi silloinkin täysin vuorotyöläisen ehdoilla lastenhoidon suhteen. Eikä vuoroja aina tiedä ajoissa etukäteen, ainakin hoitoalalla muutoksia tulee. Jos etäisä haluaa suunnitella itselleen vaikka konsertti-illan, eikä hoitovuorot ole vielä tiedossa, varautuu hän hommaamaan lastenvahdin sille illalle. Näin ydinperheissäkin toimitaan, eli ihan normaalia vanhemmuutta. Vanhempi on vanhempi eikä siitä mihinkään pääse. Pallo on jalassa ja pysyy.
Suorastaan pallopeli!
Ja tuohon kuvioon ei kyllä kannata uutta daamia alkaa säätämään. Hänelle ei ole sijaa, ei aikaa, ei ajatusta. Hyvänen aika. Eihän siinä voisi uuden rakkauden kanssa edes hikistä risteilyä ikinä varata koska aina voi miehen lapset putkahtaa paikalle kun tämän eksä sai jonkin tuurausvuoron.
Oletkos tullut ajatelleeksi, että lasten äiti voi vaikka sairastua vakavasti, seota tai herran isä sentään potkaista tyhjää? Mihis sitten arvelit ne lapset laittaa kun sulla haluttaa varata kahdenkeskinen risteily?
Kun alkaa yhteen sellaisen ihmisen kanssa, kenellä on jälkikasvua, niin joutuu vaan ottamaan huomioon heidän tarpeensa ja ennen kaikkea sen uuden kumppanin valtavan kunnian kantaa heistä vastuuta. Lapseton kumppanihan voi sitä paitsi haluta vaikka muuttaa muistisairaan vanhempansa kanssa yksiin (tämä vaan huomautuksena sille kirjoittajalle, joka ei sietänyt ajatusta kumppanin lapsenlapsista tai lasten raksaprojekteista).
Miksi edes haluaisit jakaa elämäsi ihmisen kanssa, joka ei osoita vastuuta ja välittämistä omia lapsiaan kohtaan? HRRHH..
Esimerkiksi miehen vanhemmille sovitusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
On myös sellainen vaihtoehto, että ehkä hän ei koe tekevänsä niin, vaan vanhemmat yrittävät vain hoitaa lapsensa parhaansa mukaan joustavasti, kuten hyvä onkin.
Tuon ja pompottelun ero on kyllä ihan hiuksenhieno. Tuota voi käyttää niin väärin kuin olla ja voi, ja nimenomaan lapsen kautta pidetään se toinen löysässä hirressä.
Äiti tässä ap:n tapauksessa todennäköisesti haluaa järjestää OMAN elämänsä helpoksi, ja siksi pompottaa lasta paikasta toiseen muka ennakoimattomien syiden takia. Se ei viitsi luopua helpoista lastenhoitopalveluista, kun ne on aina saatavilla ilman että hänen tarvitsee tehdä asialle mitään. Toivottavasti sama menee myös toisin päin, tämä on vastavuoroista ja isäkin toimii samoin. Jos yksipuolista, niin se on vain vallankäyttöä.
Mikä ihmeen helppo lastenhoitopalvelu? Se on lapsen ISÄ jolla on VASTUU hoitaa lasta yhtälailla kuin äidillä, se joka pystyy paremmin joustamaan, joustaa. Tämä on päivän selvä asia työvuorojen osalta, mutta minusta se pätee myös kaikkeen muuhun.
Lapsesta, eikä edes YHTEISvastuusta voi irtisanoutua eron perusteella. Vaikka olisikin kirjattu peräti se viikko/viikko systeemi, ja tulee vaikka yllättävä päivystysreissu illalla, ei se toinen vanhempi voi kieltäytyä hoitamasta omaa lastaan toteamalla että "sori, sun viikko sun ongelma, minulla on vapaapäivä ja sinähän et minua pompottele!".Meillä nämä asiat hoidetaan siten, että jos tiedän exälläni olevan vaikkapa se kuuluisa risteily tyttöystävänsä kanssa, niin en minä lähde edes kyselemään ja työntämään lapsia hänelle. Silloin hommaan kaikessa hiljaisuudessa hoitajan muualta. Näin se on toiminut varsin hyvin ja kaikki ovat iloisia ja tyytyväisiä.
En nyt oikein ymmärtänyt, miten tämä tähän liittyi? Jos mies on risteilyllä niin ei hän tietenkään laivasta voi hypätä ja tulla lasta hoitamaan yllätyksen sattuessa ja jos taas meno on etukäteen tiedossa niin silloinhan sitä onkin aikaa järjestää lastenhoito tai siirtää jomman kumman menoja...
Tahallaan ei tietenkään kenenkään tule toisen vapaa-aikaa sabotoida mutta pointti tässä nyt olikin se, ettei vanhemmuus ole mitenkään tauolla vaikka lapsi onkin toisella vanhemmalla, ja kyllä se ensisijainen apu on aina se toinen vanhempi. Aina tämä ei tietenkään onnistu mutta en minä ainakaan katselisi sitäkään hyvällä, että se toinen tunkee lapset aina jollekin hoitajalle vaikka minäkin olisin käytettävissä.Lapsen edusta voi huolehtia niin monella tavalla. Ja on tärkeää ymmärtää se, että lapsen etu on myös ennustettava elämä ja vaihdot. Se turvallisuudentunne on hyvin tärkeää.
Äskeiseen, toinen vanhempi voi tietenkin ajatella eri tavalla tuosta lastenhoidosta, voi olla että pitää jopa tärkeänä että pystyy olemaan ihan yksinkin vastuussa lapsestaan. Vaikka tukeutumalla omiin ystäviinsä tai sukulaisiinsa lastenhoidossa.
Ja voi toiselta kysyä jos jotain pakottavaa tulee, mutta en ainakaan olettaisi että se toiselle käy välttämättä, pitää olla se mahdollisuus hoitaa asia muutenkin. Vaikka se kuuluisa risteily sitten, eihän tuollaiset viikonloppumenot ole ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Ihan hullua että pitäisi kertoa exälle mitä teen tai missä olen, miksi sitten erota jos tällaisen suhteen haluaaa säilyttää?
Minä ymmärsin, että tässä on nyt kysymys siitä, että lapsen äiti tekee vuorotyötä, elättää siis itsensä ja suureksi osaksi lapsensa sillä tekemällään työllä. Ja lapsen isä ilmeisesti joko työtön tai päivätyössä. Yhdessä ovat sitten päättäneet, että lapsen hoito äidin ilta/yötyövuorojen ajan järjestyy heidän yhdessä sopimalla. Ja tämä nyt uutta kumppania harmittaa kun toisinaan joku yhdessä suunniteltu meno peruuntuu lasten hoidontarpeen vuoksi kun äidin työvuorolistat ilmestyy. Ymmärsinkö oikein?
Sitä en ihan ymmärtänyt kuinka tämä on nyt sen lasten äidin narujen vetelyä tai lasten äidin elämän säätelevää vaikutusta heidän seurusteluunsa? Minusta kuulostaa, että heidän seurusteluaan 'sääntelee' lähinnä lasten isän tahto osallistua lastensa hoivaan (ja pitää uusi kumppani toistaiseksi erossa perhe-elämästään)
Viime viikolla lastenvalvojan kanssa puhuneena voin sanoa että sopimuksia muutetaan usein vastaamaan paremmin kulloistakin elämäntilannetta.
Te, jotka sanotte, että vuorotyössä ei pysty vaikuttamaanntyövuoroihinsa ja ne vaihtuvat nopealla aikataululla:
Miten te järjestätte elämänne, jos teillä ei ole miestä, joka päivystää lastenhoitovuorot? Ja kun lapsi ei ole päiväkoti-ikäinen, eli häntä ei voi vuoropäiväkotiinkaan laittaa.
Miten sitten elämänme hoidatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme kommentteja. Kyseessähän on päiväkoti-ikäinen lapsi ja noin pienen kanssa nyt vaan joutuu kaikki tuohon kuvioon kuuluvat joustamaan. Välillä se tarkoittaa ylläritilanteita ja menojen peruuntumista eikä niille vaan voi mitään. Niin se menee ydinperheissäkin.
Eipä olisi minulla pokkaa sanoa ex-miehelle jonkun yllätystilanteen sattuessa ettei lapsi saa tulla kotiin koska nyt on minun lapsivapaani. Se vanhemmuus kun ei ole millään tauolla sillä aikaa kun lapsi on toisen vanhemman luona. Vanhempana sitä kun on ihan luonnostaan jatkuvassa hälytysvalmiudessa oli lapsi sitten kotona tai ei.
Jos kerran ap.:n mies ja exänsä ovat tuon kuvionsa sopineet ja kaikki siihen tyytyväisiä niin turha tuota alkaa sotkemaan tai ulkopuolisten vänkäämään mistään hyväksikäytöstä.
Tuo tapa toimii, kun eksä on täyspäinen. Mutta jos hän ei ole, niin pakko toimia toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
On myös sellainen vaihtoehto, että ehkä hän ei koe tekevänsä niin, vaan vanhemmat yrittävät vain hoitaa lapsensa parhaansa mukaan joustavasti, kuten hyvä onkin.
Tuon ja pompottelun ero on kyllä ihan hiuksenhieno. Tuota voi käyttää niin väärin kuin olla ja voi, ja nimenomaan lapsen kautta pidetään se toinen löysässä hirressä.
Äiti tässä ap:n tapauksessa todennäköisesti haluaa järjestää OMAN elämänsä helpoksi, ja siksi pompottaa lasta paikasta toiseen muka ennakoimattomien syiden takia. Se ei viitsi luopua helpoista lastenhoitopalveluista, kun ne on aina saatavilla ilman että hänen tarvitsee tehdä asialle mitään. Toivottavasti sama menee myös toisin päin, tämä on vastavuoroista ja isäkin toimii samoin. Jos yksipuolista, niin se on vain vallankäyttöä.
Mikä ihmeen helppo lastenhoitopalvelu? Se on lapsen ISÄ jolla on VASTUU hoitaa lasta yhtälailla kuin äidillä, se joka pystyy paremmin joustamaan, joustaa. Tämä on päivän selvä asia työvuorojen osalta, mutta minusta se pätee myös kaikkeen muuhun.
Lapsesta, eikä edes YHTEISvastuusta voi irtisanoutua eron perusteella. Vaikka olisikin kirjattu peräti se viikko/viikko systeemi, ja tulee vaikka yllättävä päivystysreissu illalla, ei se toinen vanhempi voi kieltäytyä hoitamasta omaa lastaan toteamalla että "sori, sun viikko sun ongelma, minulla on vapaapäivä ja sinähän et minua pompottele!".
Tämähän ei oikeasti pidä paikkaansa. Etävanhemmalla ei ole mitään velvollisuuksia lastaan kohtaan, elatusmaksu on ainoa velvollisuus. Etävanhempaa ei voi pakottaa hoitamaan tai edes tapaamaan lastaan ikinä, oli lähivanhemman tilanne ihan mikä hyvänsä. Ja tämä on ihan kauhea vääryys. Mutta ei siis voi väittää, etteikö se toinen vanhempi voisi kieltäytyä hoitamasta lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Meillä taas meni niin että nykyinen vaimoni järkevöitti lasten tapaamiset. Ennen se oli lasteni äidin pillin mukaan tanssimista, ja huudot ja haukut päälle, mutta kun silloinen seurustelukumppanini, nykyinen vaimoni sanoi miten hänen mielestään kannattaisi asiat järjestää, ja niin tehtiin, niin elämä muuttui ihanan helpoksi ja ennustettavaksi <3
Vähän sama kuvio. Joskus kauempana näkee tilanteen selkeästi. Äiti ja isä ovat ehkä liian syvällä
Toimimattomassa kuviossa. Lopputulema meillä oli hyvä kaikki osapuolet oli tyytyväisiä. Eihän se ole helppoa uusiopuolison lähtee hämmentämään soppaa mutta joskus on pakko. Ja huom. Kaikki ovat tässä päässä selväjärkisiä ihmisiä, ei mitään sekoja tai katkeria, ja eroistakin jo aikaa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Meillä taas meni niin että nykyinen vaimoni järkevöitti lasten tapaamiset. Ennen se oli lasteni äidin pillin mukaan tanssimista, ja huudot ja haukut päälle, mutta kun silloinen seurustelukumppanini, nykyinen vaimoni sanoi miten hänen mielestään kannattaisi asiat järjestää, ja niin tehtiin, niin elämä muuttui ihanan helpoksi ja ennustettavaksi <3
Vähän sama kuvio. Joskus kauempana näkee tilanteen selkeästi. Äiti ja isä ovat ehkä liian syvällä
Toimimattomassa kuviossa. Lopputulema meillä oli hyvä kaikki osapuolet oli tyytyväisiä. Eihän se ole helppoa uusiopuolison lähtee hämmentämään soppaa mutta joskus on pakko. Ja huom. Kaikki ovat tässä päässä selväjärkisiä ihmisiä, ei mitään sekoja tai katkeria, ja eroistakin jo aikaa paljon.
Joo, juuri kuten kirjoitit. Se etäisempi aikuinen osaa paremmin katsoa kokonaiskuviota, usein ne väleissäkin olevat vanhemmat ajauvat johonkin ihme symbioosiin. Ja aika moni olettaa että kukaan ei koskaa manipuloi, ja vaikka manipuloisikin niin lapsen etua ajatellen kaikkeen vaan pitää suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai isä haluaisi viikko/viikko systeemin, kun se hänen työaikatauluihinsa sopisi. Äiti ei halua, koska no, se ei yksinkertaisesti hänen työaikataulunsa huomioon ottaen ole mahdollinen: lapsi on pakko hoitaa vuorotyön mukaisesti ja ilmeisesti isällä on mahdollisuus ja halua tämä vastuu kantaa, niin kuin kuuluukin.
Uudella tyttöystävällä on kaksi vaihtoehtoa: ymmärrä ja sopeudu, tai vaihda miestä.
On myös sellainen vaihtoehto, että mies ottaa munan käteensä ja lopettaa tanssimasta exänsä pillin mukaan.
Miten niin exän pillin munaan? Todennäköisesti hän on ihan tietoisesti tehnyt lapsen sellaisen naisen kanssa, joka työskentelee alalla, jolla tehdään vuorotyötä. Tämä on tietoinen päätös hoitaa lasta, kun äiti on töissä. Ei se muutu miksikään, kun tulee ero.
Ei se mies voi irtisanoa vastuutaan lapsesta joka toiseksi viikoksi, vaikka onkin nyt eronnut lapsen äidistä. Kyllä siinä on vähän molempien pakko ottaa myös sen ex puolison työaikataulut yms. puolin ja toisin huomioon elämänsä järjestelyssä niin kauan, kun sen yhteisen lapsen asioita pitää hoitaa.
Tämä kun tätä en tajua, miten ihmiset kuvittevat että vastuu lapsesta päättyy joka toiseksi viikoksi eron myötä. Mitä helv.
Päättyyhän äidinkin vastuu joka kerta kun joku tarjoaa ylimääräisiä töitä.
Jep, vinoutuneissa suhteissa mennään juuri tähän. Vain toisen menot on sellaisia joiden mukaan kaikki muuttavat kuvioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että vuorotyössä ei pysty vaikuttamaanntyövuoroihinsa ja ne vaihtuvat nopealla aikataululla:
Miten te järjestätte elämänne, jos teillä ei ole miestä, joka päivystää lastenhoitovuorot? Ja kun lapsi ei ole päiväkoti-ikäinen, eli häntä ei voi vuoropäiväkotiinkaan laittaa.Miten sitten elämänme hoidatte?
Tässä ketjussa on ollut aika monta sellaista manipuloivaa äitihahmoa, jotka sen lapsen edun ja oman katkeruutensa nimissä katsovat oikeudekseen määrätä exänsä elämästä. Naiset osaa kyllä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että vuorotyössä ei pysty vaikuttamaanntyövuoroihinsa ja ne vaihtuvat nopealla aikataululla:
Miten te järjestätte elämänne, jos teillä ei ole miestä, joka päivystää lastenhoitovuorot? Ja kun lapsi ei ole päiväkoti-ikäinen, eli häntä ei voi vuoropäiväkotiinkaan laittaa.Miten sitten elämänme hoidatte?
Etsiskelin yhtä toista keskustelua ja löysin tämän, vastailen vaikka jo vanha ketju on.
Mutta niin. Olen itse eronnut, ja todettava omalta kohdalta eron kaaren olevan sitä, että ensin prosessoituu siihen, ettei olla enää yksi yhteinen yksikkö, sitten lopulta alkaa toimimaan omana yksikkönä. Eli tarkoittaa sitä, että eroäitinä pidän elämäni sellaisena, että voin omat lapsiaikani hoitaa. En menisi vuorotyöhön ajatellen, että exän on oltava ottamassa lapsi aina vuorojeni mukaan. Ja ne vuorotyöt mitä olen joskus tehnyt, niin vuorolistat on tehty n. kuuden viikon ajalle.
Vuorotöissäkin vuorot tehdään kyllä yleensä neljäksi vkoksi kerrallaan. Apn miehen tulisi pyytää ne vuorot kerrasta eikä joutua kyselemään jokaista vuoroa erikseen. Ne tapaamiset sovitaan aina silloin, kun ne vuorot tulee, eikä tipotellen vkoksi eteenpäin. Lapsi tietenkin ensin, mutta vallankäytön väline lapsi ei koskaan saa olla.[/quote]
Suosittelen AP:lle ja miehelleen tätä systeemiä:
Ex laittaa valokuvan työvuorolistasta heti kun se tulee. Siitä näkee heti, milloin on yövuoro/iltavuoro milloin tarvitsee isän hoitoapua. Voi yrittää sopia että muusta hoidontarpeesta pitää neuvotella.
Terveisin eronnut sh, kolmivuorotyössä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö heillä ole siis minkäänlaista tapaamissopimusta? Kannustaisin miestä neuvottelemaan ja vahvistamaan tapaamissopimuksen lastenvalvojalla. Pitää kummankin osapuolen pystyä suunnittelemaan elämää ja menojaan. Mutta muista että lapsi oli ennen ja lapsen kuuluu tulla ensin
Vierailija kirjoitti:
Vinkki; älä haksahda mieheen/naiseen jolla on jo lapsia jonkun toisen kanssa. Ne kuviot harvoin toimivat ja ovat hankalia. Kokemusta on.
Mikä siinä sitten on niin hankalaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki; älä haksahda mieheen/naiseen jolla on jo lapsia jonkun toisen kanssa. Ne kuviot harvoin toimivat ja ovat hankalia. Kokemusta on.
Mikä siinä sitten on niin hankalaa?
No voihan vttu, lue nyt vaikka ekaksi tämä ketju alusta asti.
Päättyyhän äidinkin vastuu joka kerta kun joku tarjoaa ylimääräisiä töitä.