Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Miksi isällä pitäisi olla viikonloppuvapaa? Siis isällä vapaa lapsistaan? Ei minulla ole ollut ikinä viikonloppuvapaata omista lapsistani, paitai ehkä jonkun lomamatkan aikana.
En tiedä miksi sinulla ei ole vapaa-aikaa.
Mutta jos erotaan ja molemmat ovat täysipäisiä ja selkeä tapaamissopimus niin yleensä kummallakin vanhemmalla eron jälkeen on lapsivapaatakin aikaa. Tietysti vuorotellen.
Miksi ihmeessä ei niin olisi? Eihän edes ole mahdollista, että lapsi on samaan aikaan molemmissa kodeissa.
Eron jälkeen ei eletä niinkuin ydinperheessä. Koska asutaan omissa asunnoissa ja kumpikin elää omaa elämäänsä. Lapset hoidetaan ja huolehditaan silti.
Niinpä. Jos eron jälkeen toisella ei ole lainkaan vapaa-aikaa, tarkoittaa se että toisella sitä on taas rutkasti.
Muutenkin lähinnä säälittää nämä ”ei minulla ole ollut ikinä vapaata lapsistani”- ihmiset. Kenelle lie yrittävät jotain todistella hurskaudellaan ja iltaisin itkevät tyynyynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ajatuksia, että isän on kannettava ensisijaisesti lapsestaan vastuu.
Tämä tuli minullekin ensiksi mieleen, mutta ettei anna uuden kumppaninsa tavata lasta? Tämä kohta on kyllä jo outo.
Ai, minusta tuo fiksua. Miksi lapsen tarvitsisi tavata?
Parempi, että hänellä on oma suhde äitiin ja oma suhde isään.
Ei tarvi säätöjä tapailla.
Sitten, kun olette naimisissa, niin sitten. Muuten in ihan turhaa taakkaa lapselle.
Kyllä hänelle riittää taakaksi tuo vanhempiensa ero.
Vierailija kirjoitti:
Vuoropäiväkoti on keksitty. Kannattaisi varmaan vanhempien sopia selkeät ajat tapaamisille.
Sepä se onkin lapsen etu joutua vaihtamaan päiväkotia ja kaveriporukkaa isän uuden säädön takia. Ja entäs sitten kun lapsi menee kouluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Miksi isällä pitäisi olla viikonloppuvapaa? Siis isällä vapaa lapsistaan? Ei minulla ole ollut ikinä viikonloppuvapaata omista lapsistani, paitai ehkä jonkun lomamatkan aikana.
En tiedä miksi sinulla ei ole vapaa-aikaa.
Mutta jos erotaan ja molemmat ovat täysipäisiä ja selkeä tapaamissopimus niin yleensä kummallakin vanhemmalla eron jälkeen on lapsivapaatakin aikaa. Tietysti vuorotellen.
Miksi ihmeessä ei niin olisi? Eihän edes ole mahdollista, että lapsi on samaan aikaan molemmissa kodeissa.
Eron jälkeen ei eletä niinkuin ydinperheessä. Koska asutaan omissa asunnoissa ja kumpikin elää omaa elämäänsä. Lapset hoidetaan ja huolehditaan silti.Niinpä. Jos eron jälkeen toisella ei ole lainkaan vapaa-aikaa, tarkoittaa se että toisella sitä on taas rutkasti.
Muutenkin lähinnä säälittää nämä ”ei minulla ole ollut ikinä vapaata lapsistani”- ihmiset. Kenelle lie yrittävät jotain todistella hurskaudellaan ja iltaisin itkevät tyynyynsä.
Öööh. Minä tein lapset sillä ajatuksella, että he ovat perheeni ja elämme yhteistä elämää ihan koko ajan. Ei eronole tätä ajatusta muuttanut. Jos itken, niin itken sitä että ikävöin lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vuoropäiväkoti on keksitty. Kannattaisi varmaan vanhempien sopia selkeät ajat tapaamisille.
Kyllä, kyllä. Lasta pitää pompottaa sinne päiväkotiin eri hoitajille, eri lapsi kokoonpanoille, eri aikoihin, jne ja väistyä isän uuden onnen tieltä.
Miksi teidän naisten on niin vaikea hyväksyä, että isä on valinnut lapsen naisen sijasta? Käykö luonnon päälle, kun pillu ei olekaan se prio 1 miesten elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Miksi isällä pitäisi olla viikonloppuvapaa? Siis isällä vapaa lapsistaan? Ei minulla ole ollut ikinä viikonloppuvapaata omista lapsistani, paitai ehkä jonkun lomamatkan aikana.
En tiedä miksi sinulla ei ole vapaa-aikaa.
Mutta jos erotaan ja molemmat ovat täysipäisiä ja selkeä tapaamissopimus niin yleensä kummallakin vanhemmalla eron jälkeen on lapsivapaatakin aikaa. Tietysti vuorotellen.
Miksi ihmeessä ei niin olisi? Eihän edes ole mahdollista, että lapsi on samaan aikaan molemmissa kodeissa.
Eron jälkeen ei eletä niinkuin ydinperheessä. Koska asutaan omissa asunnoissa ja kumpikin elää omaa elämäänsä. Lapset hoidetaan ja huolehditaan silti.Niinpä. Jos eron jälkeen toisella ei ole lainkaan vapaa-aikaa, tarkoittaa se että toisella sitä on taas rutkasti.
Muutenkin lähinnä säälittää nämä ”ei minulla ole ollut ikinä vapaata lapsistani”- ihmiset. Kenelle lie yrittävät jotain todistella hurskaudellaan ja iltaisin itkevät tyynyynsä.
Öööh. Minä tein lapset sillä ajatuksella, että he ovat perheeni ja elämme yhteistä elämää ihan koko ajan. Ei eronole tätä ajatusta muuttanut. Jos itken, niin itken sitä että ikävöin lapsiani.
Ihan tyrskähdin ääneen. Kiitos päivän nauruista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Miksi isällä pitäisi olla viikonloppuvapaa? Siis isällä vapaa lapsistaan? Ei minulla ole ollut ikinä viikonloppuvapaata omista lapsistani, paitai ehkä jonkun lomamatkan aikana.
En tiedä miksi sinulla ei ole vapaa-aikaa.
Mutta jos erotaan ja molemmat ovat täysipäisiä ja selkeä tapaamissopimus niin yleensä kummallakin vanhemmalla eron jälkeen on lapsivapaatakin aikaa. Tietysti vuorotellen.
Miksi ihmeessä ei niin olisi? Eihän edes ole mahdollista, että lapsi on samaan aikaan molemmissa kodeissa.
Eron jälkeen ei eletä niinkuin ydinperheessä. Koska asutaan omissa asunnoissa ja kumpikin elää omaa elämäänsä. Lapset hoidetaan ja huolehditaan silti.Niinpä. Jos eron jälkeen toisella ei ole lainkaan vapaa-aikaa, tarkoittaa se että toisella sitä on taas rutkasti.
Muutenkin lähinnä säälittää nämä ”ei minulla ole ollut ikinä vapaata lapsistani”- ihmiset. Kenelle lie yrittävät jotain todistella hurskaudellaan ja iltaisin itkevät tyynyynsä.
Öööh. Minä tein lapset sillä ajatuksella, että he ovat perheeni ja elämme yhteistä elämää ihan koko ajan. Ei eronole tätä ajatusta muuttanut. Jos itken, niin itken sitä että ikävöin lapsiani.
Ihan tyrskähdin ääneen. Kiitos päivän nauruista.
Eipä kestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia ajatuksia, että isän on kannettava ensisijaisesti lapsestaan vastuu.
Tämä tuli minullekin ensiksi mieleen, mutta ettei anna uuden kumppaninsa tavata lasta? Tämä kohta on kyllä jo outo.
En ole vielä lukenut koko ketjua, mutta olisko syy juuri se, että kyseessä on UUSI kumppani? Aika harva haluaa suhteen alussa sotkea uutta kumppania lapsen elämään, jos uusi suhde ei ole vielä vakiintunut. Tätä vaan ei aina tunnu niin luontevalta selittää sille uudelle kumppanile, joka ei lapsettomana asiaa tajua, ja ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena. Siksi asia selitetään jotenkin muuten, vaikka vedotaan vaikeaan eksään. Oikeasti syy on se, että suhteen pitää ensin syventyä ja vakiintua, ja vasta sitten lapsen elämään tuodaan uusi aikuinen.
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Ei uuden kumppanin koskaan pidä mennä omien, etenkään alaikäisten, lasten edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koettakaa jo päättää mitä te miehiltä haluatte. Lapsi pitäisi laittaa päiväkotiin sen sijaan, että isä kantaisi vastuuna, koska nainen kokee itsensä laiminlyödyksi.
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.
Niin, ja se, että henkilöllä on lapsia, tarkoittaa aina sitä, että lapsiin liittyvät asiat voivat muuttaa suunnitelmia. Niin se on ydinperheessäkin välillä. Seurustellessa voi tosiaan tunnustella, onko sinut sen asian kanssa, että kumppanilla on muitakin sitoumuksia, sellaisia, joiden vuoksi välillä muut asiat joutuvat joustamaan. Lasten kanssa tuppaa olemaan sellaista. Toki tilanne helpottuu, kun lapset kasvavat, muuta mitä nuorempia ovat, sitä enemmän heidän takiaan joutuu joustamaan ja muuttamaan suunnitelmiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna olisin tyytyväinen. Mies ottaa vastuun lapsestaan ja myös hoitaa sen itse eikä lykkää sitä uuden kumppanin hoidettavaksi ja katoa itse omiin menoihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Minulta meni ohi miksei lasten äiti maksa lastenhoitajaa noihin yllättäviin tilanteisiin?
Ehkäpä lasten kannalta on parempi olla oman vanhemman eikä ulkopuolisen lastenhoitajan kanssa. Ja ehkä lasten äidillä ei ole varaa maksaa lastenhoitajalle. Tuollainen hankala vuorotyö viittaisi juuri matalapalkka-alaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän varten seurustellaan, että nähdään onko toinen sopiva kumppani. Tämä mies ei sitä ole.
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Ei varmaan ollut miehellekään mikään suuri menetys. Miksi edes aloit seurustella, jos et kykene ottamaan huomioon muuta kuin exäsi ja omat toiveesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Ei varmaan ollut miehellekään mikään suuri menetys. Miksi edes aloit seurustella, jos et kykene ottamaan huomioon muuta kuin exäsi ja omat toiveesi?
En ymmärrä kysymystä. Tietenkään päätöksiä lasten tapaamisista, lomista tai kenen kanssa he viettävät juhlapyhiä ei tehdä uusien kumppaneiden intressien mukaan, vaan lasten etua ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Ei varmaan ollut miehellekään mikään suuri menetys. Miksi edes aloit seurustella, jos et kykene ottamaan huomioon muuta kuin exäsi ja omat toiveesi?
Varmaankin siksi, että fiksu aikuinen tajuaa, että lapsia koskevat asiat tulevat ensin eikä ala kehittää mitään mustasukkaisuusdraamaa ja kilpailuasetelmaa kumppaninsa lapsen kanssa. Kaikki eivät toki osaa olla niin aikuisia ja ego saa kolauksen kun äidille oma lapsi onkin etusijalla. Sellaista kiukuttelevaa miestä on vaikea kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse lukenut koko ketjua, mutta mikään ei takaa suhteen päättymistä paremmin kuin se, että uusi kumppani puuttuu lastenhoitojärjestelyihin ja alkaa sanella omia vaatimuksiaan siitä näkökulmasta, mitä hän itse haluaisi. Itselläni on tästä valitettavasti kokemusta (ja olen siis nainen). Seurustelin vähän aikaa ihmisen kanssa, joka olisi halunnut milloin mitäkin muutoksia minun ja eksäni yhdessä sopimiin käytäntöihin koskien mm. lasten lomia, juhlapyhien viettoja, kuinka paljon lapset ovat isänsä luona ja milloin, jne. Vaikka kumppanini muuta väitti, niin asetelma oli näissä keskusteluissa koko ajan se, että häntä ei huomioida ja vastakkain olivat hänen toiveensa ja minun lapseni. Ja ikävä sanoa, että tuollaisen vastakkain asettelun tekeminen on varmin keino jäädä aina kaikissa tilanteissa kakkoseksi.
Ei varmaan ollut miehellekään mikään suuri menetys. Miksi edes aloit seurustella, jos et kykene ottamaan huomioon muuta kuin exäsi ja omat toiveesi?
En ymmärrä kysymystä. Tietenkään päätöksiä lasten tapaamisista, lomista tai kenen kanssa he viettävät juhlapyhiä ei tehdä uusien kumppaneiden intressien mukaan, vaan lasten etua ajatellen.
Jostain kumman syystä tämä ei ole mikään itsestäänselvyys. Vauva-lehden keskustelupalstalla, kaikista mahdollisista paikoista 🙄.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä miksi sinulla ei ole vapaa-aikaa.
Mutta jos erotaan ja molemmat ovat täysipäisiä ja selkeä tapaamissopimus niin yleensä kummallakin vanhemmalla eron jälkeen on lapsivapaatakin aikaa. Tietysti vuorotellen.
Miksi ihmeessä ei niin olisi? Eihän edes ole mahdollista, että lapsi on samaan aikaan molemmissa kodeissa.
Eron jälkeen ei eletä niinkuin ydinperheessä. Koska asutaan omissa asunnoissa ja kumpikin elää omaa elämäänsä. Lapset hoidetaan ja huolehditaan silti.