Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen exän elämä sääntelee seurusteluamme
16.12.2021 |
Miehelläni siis lapsi edellisestä liitosta ja ovat sopineet (tai siis nainen on sanellut), että lapsi on äidin luona pääosin ja isän luona silloin kun äidin vuorotyö ei natsaa päivähoidon kanssa tai kun äiti/lapsi on kipeänä ymv. Miehelläni siis säännöllinen päivätyö ja pystyy paremmin joustamaan työkuvioissaan.
Alkanut hiljalleen rassata se, että aina kun yritetään suunnitella jotain yhteistä menoa tai vaikka yleensä ottaen tapaamista niin miehen vastaus on, että pitää tarkistaa exän vuorot ensin. Esim.piti viettää ensi viikonloppu ja sitten uusi vuosi yhdessä, mutta viikonloppu estyi kun kuulemma exällä onkin töitä ja uutta vuotta varten pitää odottaa että ex kertoo seuraavat työvuoronsa. Mies ei uskalla antaa minun tavata lastaan, ettei ex vaan suutu, joten tämä kuvio voi kätevästi blokata meidän seurustelua vaikka kuinka kauan. Mies vaan levittelee käsiään, vaikka toisaalta sanoo rakastavansa minua eikä missään nimessä tahdo menettää.
On neuvoton olo. En tahtoisi luopua tästä, koska parisuhde muutoin toimii niin hyvin, mutta ei tämä kuvio kyllä hyvällekään tunnu. Mitä mietteitä nostaa muille?
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
Isänä en pystyisi koskaan pistämään puhelinta kiinni. Haluan olla lapseni saatavilla. Lapsen kustannuksella pitäisi näyttää mikä on sen entisen puolison paikka? Hän on lapseni äiti ja teen kaikkeni, että hänellä ja lapsella on hyvä vaikka sitten oman elämäni kustannuksella. Elämään sitä omaa elämää? Lapseni on osa sitä minun elämää ja elämä hänen kanssa on sitä minun elämää. Ei elämässä voi miettiä meneekö kaikki tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Nämä "hän on lapseni äiti"-miehet ovat niitä joita naisten kannattaa kiertää kaukaa parisuhdemielessä.
Myös näillä ko. miehillä itsellään pitäisi olla järkeä ottamatta ketään naista elämäänsä. Yleensä he ovatkin juuri niitä, jotka jumaloivat ja palvovat exiään niin intohimoisesti ettei muihin naisiin intohimoja, onneksi, riitä.
Jos kuitenkin ottavat jostain syystä (seksi, kodinhoitaja, alistettava) uuden kumppanin niin kohtelevat heitä kuin toisen luokan kansalaista. Kun riitaa tulee tai muuten uusi nainen käyttäytyy miehen mielestä "huonosti", saati yrittää pitää suhteen puolia exän pompotukselta, niin mies vetää maton alta. "Sinä et ole mikään minua neuvomaan tai sanomaan miten toimitaan, mutta xxxxx on aina ja on aina oleva lapseni äiti".
Joku vamma tai kieroutuma heillä on jäänyt exänsä suhteen. Lapsen etua ei tällä haeta, mutta on mukava keino naamioda toiminta ja pääkopan tila "lapsen etuun".Niitä on naisia, joilla on terve itsetunto ja jalat maassa ja olen sellaisen itselleni löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sh ja kolmivuorotöissä. Jos joskus eroaisin, toivoisin mieheni hoitavan samanlailla lapsen hoidon kun AP:n mies. Listat on kyllä 3 viikoksi, mutta usein pyydetään vaihtamaan vuoroja. Välillä viikonloppuisin on itse vastuussa sijaisten hankkimisesta poissaoloihin, ja joutuu itse jäämään töihin tuplavuoroon
Ällöttää AP:n vinkuminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta tuntuisi vaihtaa kotia, joka toinen viikko? Minusta siinä ajetaan jo valmiiksi maassa makaavan lapsen yli joka mutkassa uudelleen ja uudelleen. Johonkin lasten on saatava ne juurensa kasvattaa, eikä repiä niitä ylös juuri kun ne on alkanut kasvaa.
Tätä olen minäkin usein miettinyt. Miltä lapsesta tuntuu vaihtaa kotia vuoroviikoin? Onko kukaan koskaan tutkinut tätä zydeemiä lapsen kannalta: tällä viikolla isän luona (plus uusi naisystävä), seuraavalla viikolla taas kamat kassiin ja äidin luokse (plus uusi miesystävä).
+ sen, sen ja sen lapset
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Ihan tällainen ohisheitto, että mitä eroa on seurustelulla ja parisuhteella?😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin karmean kuvan saa suomalaisten perhe-elämästä ja siihen liittyvistä ajatuksista kun näitä kommentteja lukee. On ihan itsestään selvää että lapsistaan ei noin vain voi erota, vaikka parisuhde päättyisikin.
Nämä uusperhe-kuviot ovat usein todella haitallisia lasten kannalta, mutta siitä ei kai saisi puhua kun erot lapsiperheissä ovat niin yleisiä. Tämänkin keskustelun aloittajalla ilmeisesti on useampi lapsi aiemmasta liitosta, mikäli ymmärsin oikein. Jo vanhempien ero on varmasti ollut näille lapsille vahingollinen ja nyt sitten kuormitetaan lapsia entisestään uusperhesäädöillä ja syyllistetään uuden puolison lapsen äitiä, joka ajattelee lapsensa parasta.
Ymmärrän että eroperheissä kaikki ei aina toteudu lapsen edun mukaisesti, eihän lapsen etua välttämättä voida laittaa etusijalle ihan joka hetki niissäkään perheissä joissa vanhemmat ovat pysyneet yhdessä. Täällä on kuitenkin esitetty todella vastuuttomia ajatuksia, esim. tuo että on muka ihan ok viedä lapsi päiväkotiin öisinkin äidin töiden takia, vaikka isä olisi vapaalla. Ja ihan vain sen takia että isä saisi olla rauhassa uuden puolisonsa kanssa tai muuten vain viettää lapsivapaata aikaa. Sitten ihmetellään lasten ja nuorten lisääntyviä mielenterveysongelmia ja muita haasteita...
Oikeasti, miten isä sinun mielestä pystyy järjestämään omat menonsa, jos hän hoitaa päivähoidon äidin "vuoroilla".
Ei hän hoida päivähoitoa äidin vuoroilla, vaan hän on isä lapsilleen. Monesti isillä ja äideillä on vaikea järjestää omia menojaan. Se on asia joka on syytä tunnistaa ja tunnustaa kun lapsia tekee. Ero ei muuta isyytttä mitenkään.
Mutta eron jälkeen ei ole millään tavalla vastuussa exästä, vain lapsista.
No exääkö hän hoitaa?
Ei, kuten ei myöskään tarvitse suunnitella elämäänsä exän työvuorojen mukaan.
Eli sinusta on parempi se, että lapsi on usein vaihtuvissa vuorohoitopaikoissa kuin se, että isä pitää huolta lapsestaan joustavasti lähivanhemman työaikataulujen mukaan? No, isä on onneksi ollut niin fiksu että on valinnut lapselleen jälkimmäisen. Hatunnosto hänelle siitä.
Exä hoitaa oman elämänsä niin, että lapsella on turvallista olla. Ap:n mies on esimerkillisesti tehnyt itse näin, joten turha syyllistää ap:n miestä, jos ex aiheuttaa turvattomuuden tunnetta lapsille.
Yhä, kukaan ei ole vastuussa exästä, hän hoitaa ihan itse omat asiat.
Ei vanhemmuudessa ole mitään äidin ja isän elämää vaan näiden elämien on nivouduttava yhteen niin, että se lapsen etu toteutuu. Erossa ei ole lapsen kanalla ihanne ratkaisua vaan pitää valita huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono. Eikä niitä valintoja muuteta sen mukaan mikä milloinkin sattuu sopimaan kenenkin elämään. Nämä vanhemmat on valinneet tämän vaihtoehdot ja muut joko sopeutuu siihen tai ei sopeudu.
Eihän ne vanhemmat pääse omiin elämiinsä ikinä, jos se vanha perhe on aina ensin. On oltava hyvin varovainen siinä missä kohtaa puhutaan aidosti lapsen edusta, ja milloin se on vaan simputusta puolelta tai toiselta. Kukaan ei saa kontrolloida exänsä elämää, siihen ei ole oikeutta.
Joskus paras vaihtoehto on se, että vanhemmat ovat mahdollisimman vähän tekemisissä, ja hoitavat lapsen asiat mahdollisimman samansuuntaisesti mutta täysin itsenäisesti apuja kyselemättä. Ero on kuitenkin ero.
Isän pitäisi päästä jo elämään omaa elämää. AP tuo tullessaan lisää neljä lasta. Eli exän lapsi vuoropäiväkotiin, koska elämään on tulossa lisäksi suurperhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
Niin no tässä nyt vaikuttaa aika paljon se, että mikä meno lapsen äidillä olisi ja kuinka usein se toistuu. Jos lapsen äidin tarvitsee mennä vaikkapa katsomaan sairaalaan joutunutta isäänsä niin C olisi reiluin tapa toimia. Jos äidillä on tapana lähteä johonkin hupimatkoille harva se viikonloppu niin A olisi varmaan fiksuinta (johtaa vaan helposti tilanteeseen B). Jos kyse on työvuorosta niinkuin tässä tapauksessa niin riippuu ehkä siitä miten tärkeitä menoja etällä olisi ja kuinka usein tilanne toistuu... Joka tapauksessa minusta on aika epäreilua verrata vuorotöistä johtuvaa epävarmuutta johonkin hupireissuihin. Eiköhän äiti itsekin mieluummin suunnittelisi menonsa hyvissä ajoin etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen sh ja kolmivuorotöissä. Jos joskus eroaisin, toivoisin mieheni hoitavan samanlailla lapsen hoidon kun AP:n mies. Listat on kyllä 3 viikoksi, mutta usein pyydetään vaihtamaan vuoroja. Välillä viikonloppuisin on itse vastuussa sijaisten hankkimisesta poissaoloihin, ja joutuu itse jäämään töihin tuplavuoroon
Ällöttää AP:n vinkuminen
Jätä koronapotilaat hoitamatta ja anna exällesi vihdoin oma elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni täällä hokee, kuinka lapsi tulee ensin. Jos te olette sitä mieltä, niin miksi te ette samalla tartu siihen, että AP:n mies vain levittelee käsiään tälle asialle? Eikö hänen silloin pitäisi olla se, joka sanoo AP:lle, että lapsi on hänen elämässään ykkönen ja AP:n täytyy vain joustaa? Mulle itselle tulee se tunne, että mies ei otan mitään vastuuta tästä hänen ja AP:n välisestä vaikeasta tilanteesta, vaan ehkä jopa piiloutuu eksänsä taakse.
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähivanhemmalla eli pääsääntöisesti äidillä on mahdollisuus olla hankala. Yhteiskunta sallii tällaisen toiminnan.
Olisi tosi hyvä, että lapsella olisi molemmat vanhemmat.
Ja etälläkös ei ole mahdollisuutta olla hankala, vain "lähillä eli pääsääntöisesti äidillä?
Valistan sinua, että etällä on mahdollisuus olla hakematta ja tapaamatta lasta ilman minkäänlaista sanktiota, vaikka lapsi odottaa kuumissaan eteisessä puettuna ja reppu selässä. Lähin on puolestaan sakon uhalla noudatettava tapaamisten toteutumista. Etä voi jättää elatusmaksut yhteiskunnan maksettavaksi. Etä voi tehdä aiheettomia lastensuojeluilmoituksia ja järjestää lähin vuosiksi lasun myllyyn, vaikka mitään nuhdetta lähin toimista ei perusteellisista kaiveluista huolimatta löydykään.
Etä voi haastaa lähin vuosien huolto- ja tapaamiskiistaan hovioikeuteen asti, vaikka lopulta häviääkin. Etä voi viivyttää yli puoli vuotta lapsen osoitteen siirtymisen lähille, vaikka lapsen asuinpaikaksi on määrätty lähin osoite. Etä voi varastaa lähin hankkimat lapsen uudet vaatteet ja talvikamppeet itselleen, ja palauttaa lapsen lumpuissa ja vähissä pukeissa, niin että päiväkotiin ei ole seuraavaksi päiväksi asianmukaisia talvikamppeita. Etä voi käydä lähin kimppuun lapsen vaihtopaikalla lapsen nähden. Haluatko että jatkan, vai tuliko asia selväksi? Kaikki tuo ja paljon muutakin on tullut koettua ihan tosielämässä.
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni täällä hokee, kuinka lapsi tulee ensin. Jos te olette sitä mieltä, niin miksi te ette samalla tartu siihen, että AP:n mies vain levittelee käsiään tälle asialle? Eikö hänen silloin pitäisi olla se, joka sanoo AP:lle, että lapsi on hänen elämässään ykkönen ja AP:n täytyy vain joustaa? Mulle itselle tulee se tunne, että mies ei otan mitään vastuuta tästä hänen ja AP:n välisestä vaikeasta tilanteesta, vaan ehkä jopa piiloutuu eksänsä taakse.
Onhan hän tehnyt selväksi että lapsi tulee ensin. Toinen asia on se, että ap ei tätä tunnu hyväksyvän.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Uskomatonta mutta totta on, että jotkut, jopa jotkut miehet, ihan oikeasti haluaa olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon, eikä pidä sitä rangaistuksena. Ei kaikki välttämättä haluakaan kilpailla siitä, kumpi saa enemmän "vapaa-aikaa" ilman lapsiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Miksi isällä pitäisi olla viikonloppuvapaa? Siis isällä vapaa lapsistaan? Ei minulla ole ollut ikinä viikonloppuvapaata omista lapsistani, paitai ehkä jonkun lomamatkan aikana.
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.
Ai siis että heti tapailun alusta pitää elää samanlaista elämää kuin eläisi vakiintuneessa parisuhteessa? Voi morjens.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän oikeasta elämästä tapauksen, missä ex (nainen) vaatii lasten isää olemaan kaiken vapaa-ajan mikä isän vuorotyöltä jää, lasten kanssa. Siksi, että äidin mielestä on tasapuolista hoitaa lapsia yhtä paljon. Ja nössykkä isukki vielä suostuu. Tällä isällä ei siis esim. ole koskaan yhden yhtä viikonloppuvapaata. Reilua?
Uskomatonta mutta totta on, että jotkut, jopa jotkut miehet, ihan oikeasti haluaa olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon, eikä pidä sitä rangaistuksena. Ei kaikki välttämättä haluakaan kilpailla siitä, kumpi saa enemmän "vapaa-aikaa" ilman lapsiaan!
Just just. Tässä esimerkin tapauksessa eukko kuitenkin nautiskelee vähintään kerran kuukaudessa vapailla viikonlopuillaan milloin missäkin bilettäen eikä tulisi kuuloonkaan, että hänellä ei tätä etuoikeutta olisi. Ja siis kyllä tämä mies kärsii tästä todella, mutta ei uskalla tehdä asialle mitään kun ei halua riitaa eikä hankaloittaa lasten asioita.
Aika harvassa ovat ne eronneet tai ihan ei-eronneetkin ihmiset, jotka eivät koskaan päivän päivää omaa aikaa tarvitse tai halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä nyssykkämies on eniten vastuussa. Hänen ei tarvitse sanoa mitään muuta exälle kuin "mä hoidan lapset XXX, päivinä, sinä XXX päivinä, niin kuin on sovittu. Jos tulee ongelmia, älä soita mulle. Ja muuten, mun uusi nainen tapaa lapset, halusit tai et". Exällä ei ole mitää muuta mahdollisuutta sopeutua tai itkeä ja sopeutua.
En voisi ikinä tehdä lapsilleni niin. Toivon ettei kukaan muukaan, vaan ongelmatilanteissa soitetaan aina toiselle vanhemmalle ja pyritään löytämään lapsen kannalta paras ratkaisu.
Lasta, ja hänen etuaan on niiin helppo käyttää omaan etuun, joten tämä ei toimi. Olen nähnyt monta tilannetta jossa vedotaan lapsen etuun jotta itse saadaan omaa etua.
Ihan klassikkotilanne. Sopimuksen mukaan lapsen paikka viikonloppuna x lähillä. Etä on sopinut omia juttujaan tuolle viikonlopulle. Lähi ilmoittaa että onkin lähdössä paikkaan y tuona viikonloppuna, joten lapsi tulee tällöin etälle, koska se on lapsen edun mukaista.
Totta on, että tuossa tilanteessa on varmasti lapsen edun mukaista että hän menee sopimuksen vastaisesti etälle, kun lähi ei halua lapsen kanssa sopimuksen mukaisesti olla, vaan haluaa lähteä tuolloin reissuun, mutta jokainen varmaan näkee että tilanteeseen on jouduttu lähin käytöksen takia, jota etän pitää rientää pelastamaan.
Nyt sitten joko A, etä sanoo että ei onnistu, ja laittaa puhelimen kiinni jotta saa rauhassa viettää hänelle sopimuksen mukaan kuuluvan vapaaviikonlopun menoissa jotka on jo sopinut.
B, Alkaa riitelemään asiasta,
Tai C, ottaa lapsen luokseen ja peruu omat menonsa.
Lapsen edun mukaista on kaksi asiaa, se että lähi tottelee sopimusta jonka on itse allekirjoittanut, ja se että etä peruu menonsa ett ävoi ottaa lapsen luokseen. Mahdollisesti jatkuvasti, jolloin etä ei pysty elämään omaa elmäänsä juuri ollenkaan.
Nyt kuulostaisi tietää mitä tämä peruskeissi herättää teissä?
Isänä en pystyisi koskaan pistämään puhelinta kiinni. Haluan olla lapseni saatavilla. Lapsen kustannuksella pitäisi näyttää mikä on sen entisen puolison paikka? Hän on lapseni äiti ja teen kaikkeni, että hänellä ja lapsella on hyvä vaikka sitten oman elämäni kustannuksella. Elämään sitä omaa elämää? Lapseni on osa sitä minun elämää ja elämä hänen kanssa on sitä minun elämää. Ei elämässä voi miettiä meneekö kaikki tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Nämä "hän on lapseni äiti"-miehet ovat niitä joita naisten kannattaa kiertää kaukaa parisuhdemielessä.
Myös näillä ko. miehillä itsellään pitäisi olla järkeä ottamatta ketään naista elämäänsä. Yleensä he ovatkin juuri niitä, jotka jumaloivat ja palvovat exiään niin intohimoisesti ettei muihin naisiin intohimoja, onneksi, riitä.
Jos kuitenkin ottavat jostain syystä (seksi, kodinhoitaja, alistettava) uuden kumppanin niin kohtelevat heitä kuin toisen luokan kansalaista. Kun riitaa tulee tai muuten uusi nainen käyttäytyy miehen mielestä "huonosti", saati yrittää pitää suhteen puolia exän pompotukselta, niin mies vetää maton alta. "Sinä et ole mikään minua neuvomaan tai sanomaan miten toimitaan, mutta xxxxx on aina ja on aina oleva lapseni äiti".
Joku vamma tai kieroutuma heillä on jäänyt exänsä suhteen. Lapsen etua ei tällä haeta, mutta on mukava keino naamioda toiminta ja pääkopan tila "lapsen etuun".Niitä on naisia, joilla on terve itsetunto ja jalat maassa ja olen sellaisen itselleni löytänyt.
Nimenomaan nämä miehet eivät hae sellaista naista joilla on terve itsetunto. Tai toisinpäin, terveitsetuntoiset naiset eivät katsele tuota peliä. Tai sitten se uusi nainenkin ihailee entistä miestään "hän on lapseni isä". Vakka ja kansi.
Olen ollut sinkkuna ja kuullut (ja kokenut) tuon mantran tarpeeksi monta kertaa. Tiedän mistä puhun, itsetunnossani ei ole mitään vikaa. Jalat ovat kyllä välillä ilmassa, mutta hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihaerikko kirjoitti:
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
Miten suhde etenee parisuhteeksi kun seurustellessa ei voida koskaan sopia mitään tai sovitut peruuntuu?
Kuka uskaltaa lähteä parisuhteeseen miehen kanssa jos ex-vaimoa täytyy pelätä tai täytyy totella hänen aikataulujaan jne. ?
Mielestäni jo seurustelu tai tapailu on esimakua siitä mitä parisuhde tulee olemaan. Ei se niin voi mennä että ensin ollaan tyylillä x ja sitten parisuhteessa tyylillä xx.Ai siis että heti tapailun alusta pitää elää samanlaista elämää kuin eläisi vakiintuneessa parisuhteessa? Voi morjens.
Morjen morjens. Et ymmärtänyt mitä tarkoitin.
En jaksa käyttää rautalankaa.
Vuoropäiväkoti on keksitty. Kannattaisi varmaan vanhempien sopia selkeät ajat tapaamisille.
Alue: Aihe vapaa
Siis teidän suhde on vasta seurustelutasolla ja siksi tuossa ei ole mitään pahaa... Sitten kun oikeasti voidaan puhua parisuhteesta niin pitää sen kumppanin mennä etusijalle.
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.