Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Minua ärsyttää se että nuorin lapsi nähdään kaatopaikkana, tuodaan kahdelle vanhemmalle ihan mitä sattuu ja selitetään että kyllä se x sitten käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ymmärrän mitä naapurin vanha rouva tarkoittaa puhuessaan itseään täynnä olevasta miniästään. Puhuu kovasti miten mukavaa olisi kun poika ja lapsenlapset tulisivat tänäkin jouluna käymään Helsingistä pidemmäksikin aikaa niinkuin viime vuonna. Miniää ei maininnut.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ymmärrän mitä naapurin vanha rouva tarkoittaa puhuessaan itseään täynnä olevasta miniästään. Puhuu kovasti miten mukavaa olisi kun poika ja lapsenlapset tulisivat tänäkin jouluna käymään Helsingistä pidemmäksikin aikaa niinkuin viime vuonna. Miniää ei maininnut.
Jättikö kertomasta tuoreesta lähestymiskiellosta? Tommosia se minunkin äitini naapureilleen juttelee, mutta kun on toi lähestymiskielto.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ymmärrän mitä naapurin vanha rouva tarkoittaa puhuessaan itseään täynnä olevasta miniästään. Puhuu kovasti miten mukavaa olisi kun poika ja lapsenlapset tulisivat tänäkin jouluna käymään Helsingistä pidemmäksikin aikaa niinkuin viime vuonna. Miniää ei maininnut.
Se, että toivoo lapsien viettämän joulu erossa äidistään, Kertoo hyvin paljon ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Mä en vietä juhlapyhiä persoonallisuushäiriöisen kanssa, vaikka hän lasteni isoäiti onkin.
Vanhala kysyy: ”Olekkos koskaan aatellu jos vika oliskin sinussa?”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Mä en vietä juhlapyhiä persoonallisuushäiriöisen kanssa, vaikka hän lasteni isoäiti onkin.
Vanhala kysyy: ”Olekkos koskaan aatellu jos vika oliskin sinussa?”
Kunnon narsistin tapaan yrittää gaslightningia...
Täällä on nyt noussut monessa postissa esiin köyhyys ja puute ja auttamisen halu motivaationa tähän touhuun. Voi olla, että tuollainen puoli on joissain tapauksissa mukana, mutta tätä käytöstä esiintyy kyllä ihan ilman minkäänlaista puutettakaan. Meillä kaikki osalliset ovat vauraita. Me "nuoren perheen" vanhemmat olemme 40-vuotiaita ja johtavissa asemissa työelämässä, tavaraa roudaava isoäiti on myös hyvin varakas lukuun ottamatta ihan lapsuuttaan heti sotien jälkeen. Kysymys ei meidän tapauksessa ole koskaan ollut pärjäämisestä ja siitä onko johonkin varaa.
Kun nyt sitten kysellään, että miksi ei tavaroita voi viedä kirpputorille, niin siksi: Ajasta meillä on krooninen pula. Ollaan niissä kuuluisissa vaativissa ammateissa jotka leviävät joskus vapaa-ajallekin. Lisäksi itse joudun vähän pakosta johtamaan yhtä aktiivista yhdistystä paikallisen kyläkoulun olemassaolon varmistamiseksi. Miehen vastuulla tienhoitokunta tällä hetkellä. Harrastuksia on, ystäviä on. Lasten tavallisten kausivaatteiden etsiminen nettikaupoista uutena ja pakettien haku postista on riittävä rumba minulle, samoin niiden myyminen netissä käytettynä.
Tuo rihkamatavara on sellaista, että en ikimaailmassa yrittäisi myydä sitä netissä. Minulle ei kestäisi pokka myydä omalla nimelläni huonoa tavaraa ilman että ostaja saa ensin nähdä sen. Lähimmälle kirpputorille on meiltä puolen tunnin matka. En yhtään kaipaa elämääni sellaista harrastusta, että kyörään kiinaroskaa myyntiin sen sijaan että olisin rauhassa lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini haluaa että meidän lapsilla on lämpimät ja ehjät vaatteet. Nyt kun on rahaa, niin on kiva ostella ja peuhata lastenvaatteiden kanssa.
Se oli toista silloin kun itse elivät lapsiperheen arkea 90-luvun lamassa, molemmat työttömänä ja uusi omakotitalo maksettavana. Mutta siitäkin selvisivät.
Ja kun lapselleen on tarjonnut paskan lapsuuden, siltä voi saman tien vielä pilata sitten aikuisuudenkin?
Paskan lapsuuden... en nyt sitä noin sanoisi. Parhaansa varmasti yrittivät ja olisivat tarjonneet kuun taivaalta jos mahdollista. Isäni teki kahta työtä kun sitä lopulta sai ja kuoli nuorimman lapsensa 18-v syntymäpäivänä sydänkohtaukseen, töissä.
Kunnioitan heidän työtään ja yritän suhtautua kohteliaasti ja ymmärtäväisesti äitini tavaran tuputtamiseen. Ei hän pahaa tarkoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa voi hyvin olla taustalla se, että kun isovanhemman omat lapset olivat pieniä, niin hänellä ei ollut rahaa ostaa lapsille sitä, mitä olisi halunnut. Nyt hänellä on toiset mahdollisuudet, hänestä on kivaa valita ja ostaa vaatteita lapsille, joten hän haluaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Mutta onhan se vanhempien mielestä ikävää, jos vaatteita tulee paljon eivätkä ne ole vanhempien mielen mukaisia. Yrittäisin päästä tuossa jonkinlaiseen kompromissiin eli sopimukseen isovanhemman kanssa siitä, että hän ostaa vuoden aikana korkeintaan vain sovitun määrän vaatteita. Näin vaatekaapissa on korkeintaan muutama ylimääräinen vaate kerrallaan.
No eikö se ole jo tullut selväksi tässä ettei noitten kanssa voi mistään sopia tai tehdä kompromisseja? Jos voisi niin eihän tuota ongelmaa edes olisi. Kyllä vanhemmat osaavat kertoa mitä tarvitaan. Mutta nämä rajattomat eivät kuuntele. Koskaan.
On kaikenlaista kivaa mitä minäkin nyt haluan tehdä kun en aikaisemmin voinut, mutta en silti voi tunkea sen kivan tekemisen tuotoksia väen väkisin jonkun toisen ihmisen kotiin ja olettaa että hän on sitten onnelllinen.
Samaa rajattomuutta on tämä loputon no tehän voitte käyttää niitä huonoja vaatteita pihavaatteina tai heittää huonot vaatteet pois ja ottaa näitä hyviä tilalle tai tehän voitte kutsua koko suvun kylään niin tarvitsette sen 12 hengen juhla-astiaston -selittäjät.
Noilla samoilla saatesanoilla ne roinat syydetään sinne tyttären tai miniän kotiin riesaksi. Uusi ja hyvälaatuinenkin tavara muuttuu roinaksi, kun se on täysin vääränlaista. Väärän sukupuolen vaatteet, liian pienet kengät, kaapillinen juhlamekkoja tai toppahaalareita, 50 cm toppahaalari kesävauvalle tai 80 cm toppahaalari talvivauvalle.
Mun tammikuussa syntyneellä vauvalla oli kyllä 80cm kokoinen haalarikin.. sit seuraavana talvena. Eli kyllä se käyttöön tuli, oli siis äitiyspakkauksen haalari.
No mulla on lapset, toinen toukokuulta, toinen syyskuulta. Se syyskuinen oli aina väärään aikaan sopivankokoinen. Mitkään vanhemmalta jääneet sesonkivaatteet ei osu.
Ei näitä voi tietää joten aivan turha se on erikseen kärrätä niitä vaatteita sinne huusholliin.
Näinhän sen voisi kuvitella menevän, mun toinen lapsi on syyskuussa syntynyt. Kummasti ne vaatteet on kuitenkin aina tullut käytettyä sillä nuoremmallakin jossain vaiheessa elämää. Nyt kun ovat 19 ja 14 ja tuon nuoremman jalka kasvaa numeron kahdessa kuukaudessa, kenkien kanssa voi käydä välillä niin, että oikeaa sesonkia ei ikinä osunut kohdalle. Mutta tämä on kyläl ainoa, missä tosiaan sesonkivaihtelu on estänyt vaatteiden käytön nuoremmalla. Anoppia ei ole ollutkaan (kuoli ennen kuin ehdittiin naimisiin mieheni kanssa) ja omakin äiti kuoli kun kuopus oli 1v eli ihan oma ostamia on joka rätti ja riepu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini haluaa että meidän lapsilla on lämpimät ja ehjät vaatteet. Nyt kun on rahaa, niin on kiva ostella ja peuhata lastenvaatteiden kanssa.
Se oli toista silloin kun itse elivät lapsiperheen arkea 90-luvun lamassa, molemmat työttömänä ja uusi omakotitalo maksettavana. Mutta siitäkin selvisivät.
Ja kun lapselleen on tarjonnut paskan lapsuuden, siltä voi saman tien vielä pilata sitten aikuisuudenkin?
Paskan lapsuuden... en nyt sitä noin sanoisi. Parhaansa varmasti yrittivät ja olisivat tarjonneet kuun taivaalta jos mahdollista. Isäni teki kahta työtä kun sitä lopulta sai ja kuoli nuorimman lapsensa 18-v syntymäpäivänä sydänkohtaukseen, töissä.
Kunnioitan heidän työtään ja yritän suhtautua kohteliaasti ja ymmärtäväisesti äitini tavaran tuputtamiseen. Ei hän pahaa tarkoita.
Mitä hän tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa voi hyvin olla taustalla se, että kun isovanhemman omat lapset olivat pieniä, niin hänellä ei ollut rahaa ostaa lapsille sitä, mitä olisi halunnut. Nyt hänellä on toiset mahdollisuudet, hänestä on kivaa valita ja ostaa vaatteita lapsille, joten hän haluaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Mutta onhan se vanhempien mielestä ikävää, jos vaatteita tulee paljon eivätkä ne ole vanhempien mielen mukaisia. Yrittäisin päästä tuossa jonkinlaiseen kompromissiin eli sopimukseen isovanhemman kanssa siitä, että hän ostaa vuoden aikana korkeintaan vain sovitun määrän vaatteita. Näin vaatekaapissa on korkeintaan muutama ylimääräinen vaate kerrallaan.
No eikö se ole jo tullut selväksi tässä ettei noitten kanssa voi mistään sopia tai tehdä kompromisseja? Jos voisi niin eihän tuota ongelmaa edes olisi. Kyllä vanhemmat osaavat kertoa mitä tarvitaan. Mutta nämä rajattomat eivät kuuntele. Koskaan.
On kaikenlaista kivaa mitä minäkin nyt haluan tehdä kun en aikaisemmin voinut, mutta en silti voi tunkea sen kivan tekemisen tuotoksia väen väkisin jonkun toisen ihmisen kotiin ja olettaa että hän on sitten onnelllinen.
Samaa rajattomuutta on tämä loputon no tehän voitte käyttää niitä huonoja vaatteita pihavaatteina tai heittää huonot vaatteet pois ja ottaa näitä hyviä tilalle tai tehän voitte kutsua koko suvun kylään niin tarvitsette sen 12 hengen juhla-astiaston -selittäjät.
Noilla samoilla saatesanoilla ne roinat syydetään sinne tyttären tai miniän kotiin riesaksi. Uusi ja hyvälaatuinenkin tavara muuttuu roinaksi, kun se on täysin vääränlaista. Väärän sukupuolen vaatteet, liian pienet kengät, kaapillinen juhlamekkoja tai toppahaalareita, 50 cm toppahaalari kesävauvalle tai 80 cm toppahaalari talvivauvalle.
Mun tammikuussa syntyneellä vauvalla oli kyllä 80cm kokoinen haalarikin.. sit seuraavana talvena. Eli kyllä se käyttöön tuli, oli siis äitiyspakkauksen haalari.
No mulla on lapset, toinen toukokuulta, toinen syyskuulta. Se syyskuinen oli aina väärään aikaan sopivankokoinen. Mitkään vanhemmalta jääneet sesonkivaatteet ei osu.
Ei näitä voi tietää joten aivan turha se on erikseen kärrätä niitä vaatteita sinne huusholliin.
Näinhän sen voisi kuvitella menevän, mun toinen lapsi on syyskuussa syntynyt. Kummasti ne vaatteet on kuitenkin aina tullut käytettyä sillä nuoremmallakin jossain vaiheessa elämää. Nyt kun ovat 19 ja 14 ja tuon nuoremman jalka kasvaa numeron kahdessa kuukaudessa, kenkien kanssa voi käydä välillä niin, että oikeaa sesonkia ei ikinä osunut kohdalle. Mutta tämä on kyläl ainoa, missä tosiaan sesonkivaihtelu on estänyt vaatteiden käytön nuoremmalla. Anoppia ei ole ollutkaan (kuoli ennen kuin ehdittiin naimisiin mieheni kanssa) ja omakin äiti kuoli kun kuopus oli 1v eli ihan oma ostamia on joka rätti ja riepu...
Miten? Meillä talvihaalari oli aina joko ihan liian iso tai ihan liian pieni kun oli nuoremman vuoro. Sandaalit mahtui talvella ja talvikengät kesällä.
Nyt on toki tasaantunut kun ovat teinejä, mutta edelleenkään kengät esim ei käy, kun toisella on litteä kapea jalka ja toisella korkea ja leveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä, miten nykyisovanhemman mielestä lapsenlapselle voidaan tuoda kirpparilta vaikka mitä rikkinäistä (meillä tämä tilanne). Oma jo edesmennyt mummini (s.1920-luvun alussa) kääntyisi haudassaan, jos lapsensa olisivat aikanaa 50-luvulla olleet reikäisissä ja huonoissa vaatteissa. Rahaa oli todella vähän sodan jälkeisinä vuosikymmeninä maalla, mutta oli kunnia-asia, että vaatteet olivat lapsilla ehjät. Mummi siis teki itse vaatteet, kun ei ollut vara ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Mä en vietä juhlapyhiä persoonallisuushäiriöisen kanssa, vaikka hän lasteni isoäiti onkin.
Vanhala kysyy: ”Olekkos koskaan aatellu jos vika oliskin sinussa?”
Varmasti joskus on näin käynyt. Anoppini kohdalla vaan on oman mielenterveyden vuoksi unohdettava normaalit käytöstavat ja keskittyä omaan ja lasten selviytymiseen tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt ymmärrän mitä naapurin vanha rouva tarkoittaa puhuessaan itseään täynnä olevasta miniästään. Puhuu kovasti miten mukavaa olisi kun poika ja lapsenlapset tulisivat tänäkin jouluna käymään Helsingistä pidemmäksikin aikaa niinkuin viime vuonna. Miniää ei maininnut.
Muuten voisi olla mun anoppi, mutta ei asuta Helsingissä. Ja kun mies ja lapset saapuisivat perille, miehelle annetaan kilometrin mittainen lista tehtävistä, jotka tulee suorittaa mieluiten eilen. Lapsille taas syötettäisiin herkkuja kunnes molemmat oksentaa. Sitten voidaankin haukkua miniä, joka on kipeät lapset pistänyt reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ymmärrän mitä naapurin vanha rouva tarkoittaa puhuessaan itseään täynnä olevasta miniästään. Puhuu kovasti miten mukavaa olisi kun poika ja lapsenlapset tulisivat tänäkin jouluna käymään Helsingistä pidemmäksikin aikaa niinkuin viime vuonna. Miniää ei maininnut.
Muuten voisi olla mun anoppi, mutta ei asuta Helsingissä. Ja kun mies ja lapset saapuisivat perille, miehelle annetaan kilometrin mittainen lista tehtävistä, jotka tulee suorittaa mieluiten eilen. Lapsille taas syötettäisiin herkkuja kunnes molemmat oksentaa. Sitten voidaankin haukkua miniä, joka on kipeät lapset pistänyt reissuun.
Luulen että hieman liioittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ymmärrän mitä naapurin vanha rouva tarkoittaa puhuessaan itseään täynnä olevasta miniästään. Puhuu kovasti miten mukavaa olisi kun poika ja lapsenlapset tulisivat tänäkin jouluna käymään Helsingistä pidemmäksikin aikaa niinkuin viime vuonna. Miniää ei maininnut.
Muuten voisi olla mun anoppi, mutta ei asuta Helsingissä. Ja kun mies ja lapset saapuisivat perille, miehelle annetaan kilometrin mittainen lista tehtävistä, jotka tulee suorittaa mieluiten eilen. Lapsille taas syötettäisiin herkkuja kunnes molemmat oksentaa. Sitten voidaankin haukkua miniä, joka on kipeät lapset pistänyt reissuun.
Luulen että hieman liioittelet.
Ei sun luulosi totuutta muuta.
Täällä se, joka eilen riiteli miehensä kanssa tuputtajaisoäidin vaatekassista.
Kohtasin anopin eilen. Rouva hymyili maireasti, että on niin mukava nähdä. Kävin läpi eilen tapahtuneen. Kerroin mielestäni rakentavasti, että olen tottunut sopimaan asioista sanallisesti, ja minua stressaa jos tapahtuu muita kuin sovittuja asioita. Kerroin, että tämä on erityisen raskasta hänen pojalleen. Muori myhäili ja viittasi kädellään sanoen, että se nyt on mennyttä. Hän ihan mielellään antaa meidän päättää omista asioistamme (millainen ihminen sanoo noin ääneen, onko muka vaihtoehtoja?). Sitten muori jatkoi muihin aiheisiin. Kun olin lähdössä, muori silmiin katsoen ja maireasti hymyillen sanoi: "Kuule, muista tämä jatkossa. Mitä. Ikinä. Minä. Teen. Teen. Sen. Aina. Hyvällä. Tarkoituksella. Jos sinä kuvittelet koskaan jotain muuta, se on virhe."
En keksinyt tuohon mitään rehellistä vastattavaa. Näin tuputtajamuori jälleen kerran petasi itselleen oikeiden tehdä ihan mitä vaan ja astua varpaille, koska hyvällähän hän vain.
Mies oli vetäytynyt työhuoneeseen ovi kiinni ja jäi sinne myös nukkumaan. Tänä aamuna katosi töihin hyvästelemättä. Hän siis edelleen on vihainen siitä että arvostelin hänen rakasta äitimuoriaan, vaikka muori itse ei ole moksiskaan.
Kunpa voisi vain ottaa lapset ja lähteä pois jonnekin onnelliseen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä se, joka eilen riiteli miehensä kanssa tuputtajaisoäidin vaatekassista.
Kohtasin anopin eilen. Rouva hymyili maireasti, että on niin mukava nähdä. Kävin läpi eilen tapahtuneen. Kerroin mielestäni rakentavasti, että olen tottunut sopimaan asioista sanallisesti, ja minua stressaa jos tapahtuu muita kuin sovittuja asioita. Kerroin, että tämä on erityisen raskasta hänen pojalleen. Muori myhäili ja viittasi kädellään sanoen, että se nyt on mennyttä. Hän ihan mielellään antaa meidän päättää omista asioistamme (millainen ihminen sanoo noin ääneen, onko muka vaihtoehtoja?). Sitten muori jatkoi muihin aiheisiin. Kun olin lähdössä, muori silmiin katsoen ja maireasti hymyillen sanoi: "Kuule, muista tämä jatkossa. Mitä. Ikinä. Minä. Teen. Teen. Sen. Aina. Hyvällä. Tarkoituksella. Jos sinä kuvittelet koskaan jotain muuta, se on virhe."
En keksinyt tuohon mitään rehellistä vastattavaa. Näin tuputtajamuori jälleen kerran petasi itselleen oikeiden tehdä ihan mitä vaan ja astua varpaille, koska hyvällähän hän vain.
Mies oli vetäytynyt työhuoneeseen ovi kiinni ja jäi sinne myös nukkumaan. Tänä aamuna katosi töihin hyvästelemättä. Hän siis edelleen on vihainen siitä että arvostelin hänen rakasta äitimuoriaan, vaikka muori itse ei ole moksiskaan.
Kunpa voisi vain ottaa lapset ja lähteä pois jonnekin onnelliseen paikkaan.
Tekee hyvällä. Ketä ajatellen hän tekee hyvällä?
Tuota munkin anoppi hoki. Saattaa olla, että hän uskoo tuohon itse.
Mulla meni appivanhempiin välit poikki vastaavassa tilanteessa, avauduin siitä silloin tännekin.
Meillä appivanhemmat tekivät juuri tuota ja kun aikanaan olimme menossa perhekuvaukseen, joka on ehkä turhaa hössötystä, mutta mulle tärkeä, koska ajatuksena oli teettää taulu niistä kuvauksista. Niin anoppihan oli mennyt omin nokkineen hankkimaan lapsille kuvausvaatteet, vaikka itse olin jo kaiken hankkinut valmiiksi ja suoraan sanoen meillä on hyvin erilainen maku. Sain taas hankalan miniän maineen. Meille ollaan myös raahattu vanhaa kattolamppua ja mattoja jostain varaston perältä ja suuttuipa anoppi mulle siitäkin, kun en istuttanut pihallemme niitä kasveja joitan hän olisi halunnut. Ja heillä on siis iso oma piha, mihin hän voi istuttaa ihan mitä haluaa. Vihaan sitä, kun meidän pitäisi hymyssä suin ottaa kaikki vastaan ja kateellisena kuuntelen ystäviäni, joilla appivanhemmat tai omat vanhemmat ovat pyytäneet shoppailureissulle, ja yhdessä ovat katsoneet, mitä hankitaan.
Tästä on jo muutama vuosi, kun appivanhempani mulle suuttuivat, koska mikään ei koskaan kelpaa mulle ja olen kiittämätön ja emme ole olleet enää missään tekemisissä. Ikävä kyllä he eivät ole enää olleet omiin lapsenlapsiinkaan tekemisissä tai omaan poikaansa, niin kovin mulle suuttuivat. Joten en suosittele kauhean suoraan sanomaan, ellei halua samanlaiseen tilanteeseen mikä meillä on.
Kaikin tvoin siis UHMATAAN.
En pysty hahmottamaan tällaisen aggressiivisen käytöksen syytä.