Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa voi hyvin olla taustalla se, että kun isovanhemman omat lapset olivat pieniä, niin hänellä ei ollut rahaa ostaa lapsille sitä, mitä olisi halunnut. Nyt hänellä on toiset mahdollisuudet, hänestä on kivaa valita ja ostaa vaatteita lapsille, joten hän haluaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Mutta onhan se vanhempien mielestä ikävää, jos vaatteita tulee paljon eivätkä ne ole vanhempien mielen mukaisia. Yrittäisin päästä tuossa jonkinlaiseen kompromissiin eli sopimukseen isovanhemman kanssa siitä, että hän ostaa vuoden aikana korkeintaan vain sovitun määrän vaatteita. Näin vaatekaapissa on korkeintaan muutama ylimääräinen vaate kerrallaan.
No eikö se ole jo tullut selväksi tässä ettei noitten kanssa voi mistään sopia tai tehdä kompromisseja? Jos voisi niin eihän tuota ongelmaa edes olisi. Kyllä vanhemmat osaavat kertoa mitä tarvitaan. Mutta nämä rajattomat eivät kuuntele. Koskaan.
On kaikenlaista kivaa mitä minäkin nyt haluan tehdä kun en aikaisemmin voinut, mutta en silti voi tunkea sen kivan tekemisen tuotoksia väen väkisin jonkun toisen ihmisen kotiin ja olettaa että hän on sitten onnelllinen.
Samaa rajattomuutta on tämä loputon no tehän voitte käyttää niitä huonoja vaatteita pihavaatteina tai heittää huonot vaatteet pois ja ottaa näitä hyviä tilalle tai tehän voitte kutsua koko suvun kylään niin tarvitsette sen 12 hengen juhla-astiaston -selittäjät.
Noilla samoilla saatesanoilla ne roinat syydetään sinne tyttären tai miniän kotiin riesaksi. Uusi ja hyvälaatuinenkin tavara muuttuu roinaksi, kun se on täysin vääränlaista. Väärän sukupuolen vaatteet, liian pienet kengät, kaapillinen juhlamekkoja tai toppahaalareita, 50 cm toppahaalari kesävauvalle tai 80 cm toppahaalari talvivauvalle.
Mun tammikuussa syntyneellä vauvalla oli kyllä 80cm kokoinen haalarikin.. sit seuraavana talvena. Eli kyllä se käyttöön tuli, oli siis äitiyspakkauksen haalari.
No mulla on lapset, toinen toukokuulta, toinen syyskuulta. Se syyskuinen oli aina väärään aikaan sopivankokoinen. Mitkään vanhemmalta jääneet sesonkivaatteet ei osu.
Ei näitä voi tietää joten aivan turha se on erikseen kärrätä niitä vaatteita sinne huusholliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Onko mummolla sellaisia?
Meille sitä jouluna tungetaan ja mökkikin on minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Pätee. Ei sen rajattoman käytöksen vuoksi pystytä olemaan siellä jouluna tai juhannuksena. Jouluna ollaan toisella mummolla ja juhannuksena oman perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Tuon mummon notkuva joulupöytä = lämmitetään itse eineksiä mikrossa eriparilautasilta keittiössä, missä sukat tarttuu lattiaan. Koirankarvaakin löytyy ihan joka paikasta. Mieluummin syön kylmän eineshampurilaisen autossa kuin menen anoppilaan. Kerran olin, en mene toisten jouluani pilaamaan.
Mökillä on myös tuo siisteysongelma sekä anoppi itse paikalla. Mies käy siellä lasten kanssa yhden yön melkein joka kesä. Mä jään ihan mielelläni kotiin tuolta reissulta. En halua viettää yhtäkään päivää anopin kitinää kuunnellen ja koirankakkoja väistellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Mun anopin ruoat on ihan hirveitä. Rasvaisia suolattomia sössöjä. Sauna on niin saastainen, ettei sinne voi mennä. Olen pari kertaa teeskennellyt, mennyt porstuaan istumaan puoleksi tunniksi ja sitten väittänyt saunoneeni.
Joulua en ole kertaakaan anoppilassa viettänyt, enkä juhannusta liioin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Joulua vietämme ihan mielellämme kotona, kiitos. Mummo on tervetullut mukaan, kunhan muistaa kunnioittaa muiden rajoja. Mökkiä ei mummilla ole, meillä sen sijaan on, ja sinnekin mummo on tervetullut samoilla ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Jos mummeli on rajaton arjessa, miksi oletat, että tämän saman mummelin kanssa viettäisi ilomielin juhlia? Ihan yhtä kauheita hän on silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Mä en vietä juhlapyhiä persoonallisuushäiriöisen kanssa, vaikka hän lasteni isoäiti onkin.
Aikoinaan ärsytti itseä, kun anoppi osteli meidän lapsille koko ajan jotain halpahalli-vaatteita ja muuta kiinalaista krääsää. Ei mitään jälleenmyyntiarvoa edes. Lelut hetkessä rikki tai jäivät heti lojumaan käyttämättöminä. Vaatteet ei pitäneet vettä ja värit oli kamalat. Kaikki sellasta kertakäyttötavaraa. Näitä raahasivat meille jatkuvasti. Onneksi lapset on jo niin isoja ja muitakin syitä, että ei näitä enää meille raahaa. Vieläkin kaapeista näitä löytyy. Eivät kyllä ikinä miettineet mitään ilmastonmuutos ja jäteongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Eli vanha tuttu kiristyskuvio: "Siedä hävytöntä rajatonta häirintääni tai...."
Pisteen kohdalle voi sitten lisätä vaihtoehtoja
- Haukun selän takana
- Teen ilmoituksia
- Jätän perinnöttä
- Nostan mekkalan
- En tarjoa pahaa jouluruokaani
- En kinua juhannuksenviettoon kanssani
Ja niin edelleen. Kuulostaapa tutulta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.
Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.
Toisaalta hienotunteisuudella voisi päästä pitemmälle... Radikaali toiminta jatkossa kostautuu. Onko kompomisseja? Kohteliaasti kiität tuomisista, koska usein ihmisten välillä ja Suomessa tavaran antaminen (tässä tapauksessa ne v- vaatteet) on tapa osoittaa välittämistä. Onhan täällä taustalla todellista pulaa ja sota-ajan traumat.
En olisi huolissani jos liian iso koko, lapsi kasvaa vääjäämättä jolloin voi vaatteen ottaa käyttöön, vaikka kun muut kuteet pyykissä.
Pitääkö lapset mummon valitsemista vaatteista? Onko tuo vain juttu johon projisoitte muut ongelmat?
Olen vanhahko isovanhempi ja luen ketjua siksi, koska en halua toimia väärin. Haluan korjata, että mykyisten isovanhempien taustalla ei tosiaan ole sota- ajan traumoja. Minun äitini on syntynyt vuonna 40, eli hän on ollut pikkulapsi jatkosodan aikana. Minä olen ollut lapsi 60- luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Eli vanha tuttu kiristyskuvio: "Siedä hävytöntä rajatonta häirintääni tai...."
Pisteen kohdalle voi sitten lisätä vaihtoehtoja
- Haukun selän takana
- Teen ilmoituksia
- Jätän perinnöttä
- Nostan mekkalan
- En tarjoa pahaa jouluruokaani
- En kinua juhannuksenviettoon kanssani
Ja niin edelleen. Kuulostaapa tutulta!
Tuota haukkumista tapahtuu, oli sille rajattomalle mukava tai ei. Perintökin menee taatusti lempilapselle lakiosaa lukuunottamatta. Meille toki on helpotus, kun kutsuja ei tule. Ei tarvitse keksiä tekosyytä, miksi ei mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.
Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.
Toisaalta hienotunteisuudella voisi päästä pitemmälle... Radikaali toiminta jatkossa kostautuu. Onko kompomisseja? Kohteliaasti kiität tuomisista, koska usein ihmisten välillä ja Suomessa tavaran antaminen (tässä tapauksessa ne v- vaatteet) on tapa osoittaa välittämistä. Onhan täällä taustalla todellista pulaa ja sota-ajan traumat.
En olisi huolissani jos liian iso koko, lapsi kasvaa vääjäämättä jolloin voi vaatteen ottaa käyttöön, vaikka kun muut kuteet pyykissä.
Pitääkö lapset mummon valitsemista vaatteista? Onko tuo vain juttu johon projisoitte muut ongelmat?
Huomaa ettet ole kohdannut rajatonta ihmistä. Hienotunteisuus ja hiljaiset vinkit eivät mene perille kuten normaaleille ihmisille ja eikä mene perille suoraan sanominenkaan. Itse yritin vuosia ja vaikka mitä ja erilaisilla keinoilla ja lopulta pistin välit poikki. Elämä helpottui huomattavasti. Erityisen pahalta tuntui kommenttisi että projisoin muut mahdolliset ongelmani tilanteeseen. Kyseinen rajaton ihminen on äitini ja olen vuosia työstänyt lapsuuteni ja nuoruuteni aikaisia hänestä johtuvia traumoja. Älä tule pätemään asiassa josta et mitään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.
Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.
Toisaalta hienotunteisuudella voisi päästä pitemmälle... Radikaali toiminta jatkossa kostautuu. Onko kompomisseja? Kohteliaasti kiität tuomisista, koska usein ihmisten välillä ja Suomessa tavaran antaminen (tässä tapauksessa ne v- vaatteet) on tapa osoittaa välittämistä. Onhan täällä taustalla todellista pulaa ja sota-ajan traumat.
En olisi huolissani jos liian iso koko, lapsi kasvaa vääjäämättä jolloin voi vaatteen ottaa käyttöön, vaikka kun muut kuteet pyykissä.
Pitääkö lapset mummon valitsemista vaatteista? Onko tuo vain juttu johon projisoitte muut ongelmat?Olen vanhahko isovanhempi ja luen ketjua siksi, koska en halua toimia väärin. Haluan korjata, että mykyisten isovanhempien taustalla ei tosiaan ole sota- ajan traumoja. Minun äitini on syntynyt vuonna 40, eli hän on ollut pikkulapsi jatkosodan aikana. Minä olen ollut lapsi 60- luvulla.
Olen ilmeisesti kanssasi samaa polvea ja olenctätä myös lukenut 'oppimismielessä' - ja täytyy sanoa, että melkoisten perheiden lapsia nämä vävyt ja miniät ovat puolisoikseen löytäneet ja halunneet. Itse en tuttavapiirissäni tunnista lainkaan näitä mummeleita.
Uskoisin ettå aika isolle osalle meistä 60-70 luvun lapsista tuttua on se, että saatiin "vain vähän ja tarpeeseen" ja suvussa kierrätettiin vaatteet ja pyörät ja luistimet -- mutta kaikkea oli 'riittävästi'. Puutteessa ei eletty.
Nykyään tuttavapiiriäni kuvastaa ekologinen ajattelutapa, ostetaan yhä 'tarpeeseen' ja 'laadukasta'. Suomalaista usein suosien.
Lahjat ostetaan nuorien 'täsmätoiveiden' mukaan tai sitten vaan annetaan rahaa / lahjakortteja.
Toki meilläkin on esim vanhoja duploja, brio-junarata, kirjoja ja ne vanhat (jo edellisten sukupolvien hankkimat) kastemalja ja mekko.
Mutta niitä 'tarjotaan' muttei kukaan silti mieltään pahoita jos jäävät käyttämättä (ja lelut itse asiassa pidämme mielellään meillä, niin mummolassakin on jotain tekemistä - itse muistan miten tylsää oli, kun aina piti raahata myös leluja edestakaisin).
Ja uskallan väittää, että suurin osa meidät nykymummoista ja anopeista on ihan täyspäisiä, kivoja ja korvilla varustettuja.
Olen pahoillani teidän jokaisen puolesta, joille on osunut huonompi nakki.
Varmaan heidänkin käytökselle löytyy joku perustelu, mutta aika kamalalta tuo kuulostaa. Ja pistää pohtimaan, minkälaisia heidän lapsensa ovat, onko nuo rajattomuudet ja tuo itsekkyys opittua myös heidän käytökseen? (Piirteet voimistuvat kun ihminen ikääntyy..)
Meillä on pitänyt rajata jo ennen lapsen syntymää, että jouluaatto vietetään vain oman perheen kesken kotona. Isovanhemmat tulisivat muuten kylään tai haluaisivat meidän heidän luokseen. On sovittu, että vasta joulupäivänä tai tapaninpäivänä nähdään miehen vanhempia. Heillä hirveä hinku nähdä, omat vanhempani saavat aina odottaa myöhempään ajankohtaan.
Nuo appivanhempien kanssa vietettävät joulupäivät/tapaninpäivät sujuvat ihan hyvin. Anoppi tekee tosi hyvää ruokaa ja istutaan ruokapöydässä kauan. Tunnelmakin on ihan okei. Ongelma on vaan siinä tavaramäärässä, mikä jouluun liittyy. Ei riitä, että jokaiselle olisi yksi paketti, vaan appivanhemmat antavat kassikaupalla tavaraa, jota emme tarvitse. Yhtenä vuonna sain lahjaksi suklaata sekä sopivaa shampoota ja hoitoainetta. Oli paras lahja, kun kului käytössä pois ja oli hyvää. Yritin kehua tuota lahjaa moneen otteeseen, mutta seuraavana jouluna jatkui taas tämä tarpeettoman tavaran tuonti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳
Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?
Onko mummolla sellaisia?
Meille sitä jouluna tungetaan ja mökkikin on minun.
Näin meilläkin. Minä valmistan notkuvat joulupöydät, joiden ääressä anoppi muistelee oman äitinsä loihtimaa maailman ihaninta joulutunnelmaa, "voi kun teidän olisi pitänyt nähdä se". Mökkisauna on minun, sinne ei kutsuta kuin harvoja ja valittuja vieraita.
Anopille on tyypillistä valmistaa vieraille 6 hengen ateriaksi esimerkiksi marjapiirakka piirakkavuokaan. Jälkiruuaksi keitetään kahvit. "On muuten täyttävä!" Mitä tahansa kokkaustaidon näytettä pitää kehua maasta taivaisiin kun on päästy maistamaan. Muuta ohjelmaa ei ole tiedossa kuin hänen itseään koskevat monologit ja tavaroiden, elämänvalintojen ja mielipiteiden tyrkyttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.
Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.
Toisaalta hienotunteisuudella voisi päästä pitemmälle... Radikaali toiminta jatkossa kostautuu. Onko kompomisseja? Kohteliaasti kiität tuomisista, koska usein ihmisten välillä ja Suomessa tavaran antaminen (tässä tapauksessa ne v- vaatteet) on tapa osoittaa välittämistä. Onhan täällä taustalla todellista pulaa ja sota-ajan traumat.
En olisi huolissani jos liian iso koko, lapsi kasvaa vääjäämättä jolloin voi vaatteen ottaa käyttöön, vaikka kun muut kuteet pyykissä.
Pitääkö lapset mummon valitsemista vaatteista? Onko tuo vain juttu johon projisoitte muut ongelmat?Olen vanhahko isovanhempi ja luen ketjua siksi, koska en halua toimia väärin. Haluan korjata, että mykyisten isovanhempien taustalla ei tosiaan ole sota- ajan traumoja. Minun äitini on syntynyt vuonna 40, eli hän on ollut pikkulapsi jatkosodan aikana. Minä olen ollut lapsi 60- luvulla.
Olen ilmeisesti kanssasi samaa polvea ja olenctätä myös lukenut 'oppimismielessä' - ja täytyy sanoa, että melkoisten perheiden lapsia nämä vävyt ja miniät ovat puolisoikseen löytäneet ja halunneet. Itse en tuttavapiirissäni tunnista lainkaan näitä mummeleita.
Uskoisin ettå aika isolle osalle meistä 60-70 luvun lapsista tuttua on se, että saatiin "vain vähän ja tarpeeseen" ja suvussa kierrätettiin vaatteet ja pyörät ja luistimet -- mutta kaikkea oli 'riittävästi'. Puutteessa ei eletty.Nykyään tuttavapiiriäni kuvastaa ekologinen ajattelutapa, ostetaan yhä 'tarpeeseen' ja 'laadukasta'. Suomalaista usein suosien.
Lahjat ostetaan nuorien 'täsmätoiveiden' mukaan tai sitten vaan annetaan rahaa / lahjakortteja.
Toki meilläkin on esim vanhoja duploja, brio-junarata, kirjoja ja ne vanhat (jo edellisten sukupolvien hankkimat) kastemalja ja mekko.
Mutta niitä 'tarjotaan' muttei kukaan silti mieltään pahoita jos jäävät käyttämättä (ja lelut itse asiassa pidämme mielellään meillä, niin mummolassakin on jotain tekemistä - itse muistan miten tylsää oli, kun aina piti raahata myös leluja edestakaisin).
Ja uskallan väittää, että suurin osa meidät nykymummoista ja anopeista on ihan täyspäisiä, kivoja ja korvilla varustettuja.
Olen pahoillani teidän jokaisen puolesta, joille on osunut huonompi nakki.
Varmaan heidänkin käytökselle löytyy joku perustelu, mutta aika kamalalta tuo kuulostaa. Ja pistää pohtimaan, minkälaisia heidän lapsensa ovat, onko nuo rajattomuudet ja tuo itsekkyys opittua myös heidän käytökseen? (Piirteet voimistuvat kun ihminen ikääntyy..)
Minä olen syntynyt 1960.
Minun isäni toimi kuten kuvaat, äitini ei osannut eikä osaa käsitellä rahaa. Se polttelee taskussa tasan niin kauan kuin se on tuhlattu riepuihin ja krääsään.
Äitini on myös täysin rajaton, ei hahmota rajoja, eikä ymmärrä ollenkaan rooliaan isoäitinä. Hänen mielestään hän sai nyt jotenkin luvan alkaa elää uutta kotirouvavaihetta minun lasteni kanssa.
Emme ole missään tekemisissä.
555 jatkaa...
Ai niin, ja kirppareita ei kerta kaikkiaan ollut, ei juurikaan edes omien lasten lapsuudessa - ehkäpä tämä selittää sitä kirpparihamstrausta? Tuntuu ehkä koukuttavalta "miten paljon saa niin vähällä rahalla" - ja toki muistan omasta lapsuudesta, että sen koon kanssa ei ollut niin tarkkaa - housujen lahkeisiin voitiin hyvin ommella lisäpalat, puhkikulunut kyynärpää korjata jne. Varsinkin siis lapsilla.
Ja juurikin tuo lahjatoiveiden kysyminen ja täyttämättä jättäminen: se on varmaan jonkun sortin kasvatusta, " kaikkea ei tarvitse saada" (ei tarvitsekaan) ja "aina ne lapset on toivonut pöhköjä asioita" (varmasti) - itsekin muistan joskus miettineeni "mitä minun mahtaa kuulua toivoa, mikä on hyväksyttävää"...
Tämä ei tokikaan siltikään tarkoita, että teidän nyky-vanhempien tarvisisi heidän käytöstä hyväksyä, ajat ovat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
555 jatkaa...
Ai niin, ja kirppareita ei kerta kaikkiaan ollut, ei juurikaan edes omien lasten lapsuudessa - ehkäpä tämä selittää sitä kirpparihamstrausta? Tuntuu ehkä koukuttavalta "miten paljon saa niin vähällä rahalla" - ja toki muistan omasta lapsuudesta, että sen koon kanssa ei ollut niin tarkkaa - housujen lahkeisiin voitiin hyvin ommella lisäpalat, puhkikulunut kyynärpää korjata jne. Varsinkin siis lapsilla.
Ja juurikin tuo lahjatoiveiden kysyminen ja täyttämättä jättäminen: se on varmaan jonkun sortin kasvatusta, " kaikkea ei tarvitse saada" (ei tarvitsekaan) ja "aina ne lapset on toivonut pöhköjä asioita" (varmasti) - itsekin muistan joskus miettineeni "mitä minun mahtaa kuulua toivoa, mikä on hyväksyttävää"...Tämä ei tokikaan siltikään tarkoita, että teidän nyky-vanhempien tarvisisi heidän käytöstä hyväksyä, ajat ovat muuttuneet.
kun kyse ei ole vaatteiden tuunaamisesta tms vaan siitä että tuodaan metriselle lapselle koon 62 body tai teinille kypärämyssy. Ei teinit koskaan olw käyttäneet vauvanvaatteita.
Ja kilpaillaan vanhempien kanssa ja sabotoidaan näiden kasvatustyötä. sallitaan kaikki mikä just kielletty tai syötetään allergiselle sitä mille tämä on allerginen
Mietin vaan, että koskeeko tuo ohje myös mummelin notkuvaa joulupöytää tai mummelin kesämökin lämpenevää saunaa juhannuksena? Päteekö siinäkin, ei kiitos, ei kiinnosta?