Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä vaatteisiin käytettävä summa rahana lapsen tilille.

Hah. Luuletko vakavissasi, että tällainen isovanhempi siihen lähtee?

Hah, onko todellakin niin vaikeaa vetää rajat?

On. Minut on ainakin kasvatettu kiltiksi, ottamaan muut huomioon vaikka sitten itseni kustannuksella. Tunnen hyökyaaltomaista pahaa oloa jos vaikka loukkaan jotakuta.

Jos sanon äidille ei vähän rumasti, hän alkaa itkeä, huokailee, että en rakasta häntä yhtään ja ihan sama vaikka hän kuolisi pois kun kerta oma lapsi inhoaa. 

Sitten kun taas kerran annan periksi niin kyyneleet menee pikavauhtia takaisin kyynelkanaviin.

Itse olin ihan samanlainen, joskaan minulla ei ollut ihan noin dramaattisia sukulaisia. Mutta tuon hyökyaaltomaisen pahan olon saamiseen riitti jo se, että luulin loukanneeni jotakuta vahingossa. Nyt olen terapiassa saanut sitä suitsittua, en esimerkiksi ikimaailmassa kuvitellut kykeneväni jättämään vastaamatta jonkun epätoivotun henkilön viesteihin! Suosittelen opettelemaan vetämään rajat. Helppoa se ei ole, ja alkuun koet varmasti pahaa oloa, mutta se todellakin kannattaa. Tottakai nämä hyvyyttäsi hyväksikäyttävät tulevat kipuilemaan sen kanssa, mahdollisesti räyhäävät, mutta pysy lujana, äläkä ala selittelemään tai perumaan sanomisiasi. Kyllä hekin tottuvat uuteen normaaliin (eli siihen, että sinullakin on omanarvontunto!). Olet itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi, ja jos kärsit jatkuvasti ovimattona olemisesta, on sinun velvollisuutesi itseäsi kohtaan katkaista se. Jatkuva ahdistus ei tee ihmiselle fyysisestikään hyvää.

Itseltä ainakin tuntui, kun valtava taakka olisi nostettu harteilta, kun jätin vastaamatta häiriköivälle tädille. Ja ensimmäisen kerran jälkeen se muuttui tuhat kertaa helpommaksi. Ensimmäinen kerta on oikeasti vaikein. Ehkä yksi tärkeimmistä opeista on ollut se, ettei minun tarvitse selitellä tekemisiäni kenellekään. Jos jokin ihminen tuottaa toiminnallaan pahaa vointia, voin laittaa tilanteelle stopin alkamatta selittelemään, että miksi se nyt ei oikein sovi. Selittely merkitsee käytännössä sitä, että pidät omia tunteitasi ja ajatuksiasi huonompina kuin kaikkien muiden ja siksi sinun täytyy juurta jaksain perustella oma mielipiteesi, ennen kuin se voidaan hyväksyä. Lisäksi se mitätöi sanoman voimaa.

Olen samoja asioita opettelemassa omassa elämässäni ja samoja tunteita joudun käymään läpi.

Kirjoittamasi oli ihana viesti, ja antoi toivoa, että elämästä tulee loppujen lopuksi paljon parempaa kun osaan pitää omat rajani.

Mun äiti on se rajaton tapaus elämässäni. Kantaa myös vanhoja romuja meille, jos minä tai teini-ikäiset tyttäremme niille käyttöä.

No ei löydetä, mutta joudun sitten järjestämään loppusijoituksen niille romuille. Ehkä tämä oli äitini perimmäinen tarkoituskin.

Kieltäytymisestä saa päälleen sen kaamean marttyyrishow'n että reissu kierrätyskeskukseen vapaapäivänä on se helpompi tapa.

Ja nämä roinat ja epäsopivat lastenvaatteet (tätä ei enää juurikaan tapahdu, tyttäret ovat päätään pidempiä kuin mummo, joten lastenvaatteiden sijaan saavat samoja romuja kuin minäkin) ja ruokakassit joiden sisältöä kukaan meillä ei voinut käyttää, ovat vain jäävuoren huippu, sellainen fyysinen ilmentymä vallankäytöstä, toisen ihmisen mitätöimisestä, toisen tarpeiden ja halujen ainaisesta ohittamisesta.

Lasten ollessa pieniä, 'auttaminen' oli myös kätevä tapa ilmentää omaa kontrollointia ja vallankäyttöä äidilleni. Opin kyllä, että apua ei kannata pyytää, koska sitä ei saa, ei edes silloin kun mies joutuu yllättäen sairaalaan vakavan sairauskohtauksen vuoksi.

Äitini halusi auttaa vain ja ainoastaan kun hänelle sopi ja sellaisilla tavoilla, jotka hän näki sopiviksi. Usein tästä ei ollut meille mitään apua, vaan enimmäkseen haittaa. Ja jälleen, jos asian nosti esiin, marttyyrishow!

Mikään keskustelu, pyytäminen, kohteliaat kiellot, suuttuminenkaan, eivät auta. Äitini on aina epämieluisia asioita kohdatessaan kadonnut voivottelun, päivittelyn ja valituksen taakse, niin oli jo omassa lapsuudessani.

Lisään vielä, että en ole koko elämäni aikana saanut äidiltäni yhtä ainutta toivomaani lahjaa. Pikkutytölle se oli joskus niin katkera pala, että itku tuli, jolloin sain kuulla olevani itsekäs ja kiittämätön.

Ei muu auta kuin opetella pitämään niitä rajoja. Välillä tuntuu kuin olisin ollut vuosikausia taipuneena niin kummallisille mutkille, että hengittäminenkin on työlästä, nyt vähän kerrallaan olen saanut selkääni suoristetuksi, hengitys on helpompaa ja maailma alkaa näyttäytyä toisella tavalla kun sitä katselee pää pystyssä.

Mutta opettelua tämä vaatii ja todella ikävien tunteiden kohtaamista.

Ihanaa vertaistukea ketjussa, kiitos kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Anna liian pienet vaatteet hänelle takaisin ja käske viemään kirpparille. Tuoko uutta vaatetta vai kulahtaneita käytettyjä? jos tuo vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja niin annat takaisin ja sanot että säilyttää omassa kodissaan ja tuo vuoden päästä kun vaatteet tuleva käyttöön, teillä ei ole tilaa säilyttää.

itse tekisin noin ja säästäisin omat rahat jos tuo kuitenkin ihan käyttökelpoista tavaraa, ylitse jäävät tai pienet jos uudenveroisia niin laittaisin kirpparille jossa on täysipalvelu eli he hinnoittelevat ja hoitavat ja sinä vain kuskaisit sinne kerran kuussa vaatteet. tuosta voisi tienatakin jo kivasti ja sitten vaan ulkomaille.

Jos vaatteet antaa takaisin niin ne riippuvat seuraavalla viikolla oven kahvassa tai ovat postilaatikossa. Valitettavasti vaatteet ovat sellaisia, että niitä ei saa edes myytyä kirpparilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna liian pienet vaatteet hänelle takaisin ja käske viemään kirpparille. Tuoko uutta vaatetta vai kulahtaneita käytettyjä? jos tuo vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja niin annat takaisin ja sanot että säilyttää omassa kodissaan ja tuo vuoden päästä kun vaatteet tuleva käyttöön, teillä ei ole tilaa säilyttää.

itse tekisin noin ja säästäisin omat rahat jos tuo kuitenkin ihan käyttökelpoista tavaraa, ylitse jäävät tai pienet jos uudenveroisia niin laittaisin kirpparille jossa on täysipalvelu eli he hinnoittelevat ja hoitavat ja sinä vain kuskaisit sinne kerran kuussa vaatteet. tuosta voisi tienatakin jo kivasti ja sitten vaan ulkomaille.

Jos vaatteet antaa takaisin niin ne riippuvat seuraavalla viikolla oven kahvassa tai ovat postilaatikossa. Valitettavasti vaatteet ovat sellaisia, että niitä ei saa edes myytyä kirpparilla.

Anoppi itse ei osta itselleen risoja vaatteita. Miksi niiden risojen vaatteiden pitäisi kelvata lapsille? Joo, lapset sotkee, mutta sitä varten on pesukone.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.

Ehkä kuitenkin pyytäisin vaihtamaan oikean kokoiseen. Jos ei "käy", niin sitten kerron, että yleensä käy jos kertoo, että ostaa lahjaksi ja säilyttää kuitin, ja sitten painotan, että sen kuitin säilyttäminen on todella tärkeää muuten lahjalle ei ole mitään käyttöä.     

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.

Ehkä kuitenkin pyytäisin vaihtamaan oikean kokoiseen. Jos ei "käy", niin sitten kerron, että yleensä käy jos kertoo, että ostaa lahjaksi ja säilyttää kuitin, ja sitten painotan, että sen kuitin säilyttäminen on todella tärkeää muuten lahjalle ei ole mitään käyttöä.     

Voi jee***.

Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.

Ehkä kuitenkin pyytäisin vaihtamaan oikean kokoiseen. Jos ei "käy", niin sitten kerron, että yleensä käy jos kertoo, että ostaa lahjaksi ja säilyttää kuitin, ja sitten painotan, että sen kuitin säilyttäminen on todella tärkeää muuten lahjalle ei ole mitään käyttöä.     

Minkäännäköiset painottamiset ei noita rajattomia kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä kiva huomata, että en ole ainoa, jolla on tollanen anoppi niin kuin näköjään melkein kaikilla tätä ketjua seuraavilla, mutta on kyllä surullista, että anoppi käyttää rahaa minun lapsiini, mutta ostaa jotain, mitä ei tarvita. Että kun hän kerran käyttää sitä rahaa minun lapsiini, niin miksi ei osta sellaista mitä on toivottu? Kun pyysin kokoa 92, niin miksi hän luulee, että kirjoitin ysin väärin päin ja ostaa kokoa 62? 🙄😳

Mun puolesta mummeli käyttäköön rahansa mihin haluaa, perheeni ei tarvitse häneltä mitään. Mulle riittää, ettei hän täytä mun kotia tavaroilla, joita kukaan meistä ei tarvitse.

Äitini haluaa että meidän lapsilla on lämpimät ja ehjät vaatteet. Nyt kun on rahaa, niin on kiva ostella ja peuhata lastenvaatteiden kanssa.

Se oli toista silloin kun itse elivät lapsiperheen arkea 90-luvun lamassa, molemmat työttömänä ja uusi omakotitalo maksettavana. Mutta siitäkin selvisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.

Ehkä kuitenkin pyytäisin vaihtamaan oikean kokoiseen. Jos ei "käy", niin sitten kerron, että yleensä käy jos kertoo, että ostaa lahjaksi ja säilyttää kuitin, ja sitten painotan, että sen kuitin säilyttäminen on todella tärkeää muuten lahjalle ei ole mitään käyttöä.     

ja taas joku täysi pelle ohjeistamassa

Vierailija kirjoitti:

Äitini haluaa että meidän lapsilla on lämpimät ja ehjät vaatteet. Nyt kun on rahaa, niin on kiva ostella ja peuhata lastenvaatteiden kanssa.

Se oli toista silloin kun itse elivät lapsiperheen arkea 90-luvun lamassa, molemmat työttömänä ja uusi omakotitalo maksettavana. Mutta siitäkin selvisivät.

Peuhata lastenvaatteiden kanssa? Onko se joku pervo? Kuvitteleeko se että lapsen vanhemmat ei osaa itse hankkia niitä?

Vierailija kirjoitti:

Äitini haluaa että meidän lapsilla on lämpimät ja ehjät vaatteet. Nyt kun on rahaa, niin on kiva ostella ja peuhata lastenvaatteiden kanssa.

Se oli toista silloin kun itse elivät lapsiperheen arkea 90-luvun lamassa, molemmat työttömänä ja uusi omakotitalo maksettavana. Mutta siitäkin selvisivät.

Ja kun lapselleen on tarjonnut paskan lapsuuden, siltä voi saman tien vielä pilata sitten aikuisuudenkin? 

Vierailija kirjoitti:

Äitini haluaa että meidän lapsilla on lämpimät ja ehjät vaatteet. Nyt kun on rahaa, niin on kiva ostella ja peuhata lastenvaatteiden kanssa.

Se oli toista silloin kun itse elivät lapsiperheen arkea 90-luvun lamassa, molemmat työttömänä ja uusi omakotitalo maksettavana. Mutta siitäkin selvisivät.

Tämä taas on ihan eri asia, kuin mistä ketjussa on puhe. En pistäisi pahakseni jos mummut toisivat lapsille käyttökelpoisia vaatteita kohtuullisissa määrissä. Rikkinäiset, likaiset väärän kokoiset kirppisryysyt eivät tätä kriteeriä. Varsinkaan, kun määrä korvaa laadun. Pahinta, että näissä ryysyissä on vielä antajansa puolelta velvoite käyttää näitä aarteita, vaikka ne eivät edes mahdu päälle. Kun en ole pukenut pojalle pinkkejä liian pieniä sukkahousuja, olen kiittämätön ja kuullut saarnan nöyryydestä (tai sen puutteesta), ja kuinka kaikesta saadusta materiasta pitäisi olla kiitollinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.

Ehkä kuitenkin pyytäisin vaihtamaan oikean kokoiseen. Jos ei "käy", niin sitten kerron, että yleensä käy jos kertoo, että ostaa lahjaksi ja säilyttää kuitin, ja sitten painotan, että sen kuitin säilyttäminen on todella tärkeää muuten lahjalle ei ole mitään käyttöä.     

Minkäännäköiset painottamiset ei noita rajattomia kiinnosta.

Juu ei todellakaan!

Lähinnä saavat lisää virtaa.

Ei noille järkipuhe mene perille, eivät toimi kuten normaalit ihmiset.

Ostavat mitä itse haluavat, yleensä turhaa krääsää tai aivan väärää kokoa, sitten kiukuttelevat kun ei käytetä.

Täällä monella kokemukset on kun lapset ovat vielä pieniä. Mun vanhin on jo täysikäinen ja sai lätkämailan. Toki vääräkätisen. Mut hei olihan se lapselle pakko ostaa kun halvalla sai.

Mulle sama isovanhempi toi viinipulloja kun olin 15v. Ei näitä hölmöilyjä meidän lapsetkaan käsitä, on kyllä puhuttu näistäkin asioista sen verran että eivät ota itseensä, tietävät että höperöjä ovat.

Kukaan ei pidä heihin päin yhteyttä, mun vanhempiin siis.

Sen sijaan miehen äiti ja isäpuoli ovat aivan ihania ihmisiä ja meille kaikille läheisempiä, myös minulle. He tuntevat minutkin paremmin kuin omat ns. vanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Äitini haluaa että meidän lapsilla on lämpimät ja ehjät vaatteet. Nyt kun on rahaa, niin on kiva ostella ja peuhata lastenvaatteiden kanssa.

Se oli toista silloin kun itse elivät lapsiperheen arkea 90-luvun lamassa, molemmat työttömänä ja uusi omakotitalo maksettavana. Mutta siitäkin selvisivät.

Tässä ajattelumallissa menee useampi seikka pieleen

- Sinä olet lastesi vanhempi, ei äitisi

- Hän voi haluta mitä haluaa, mutta ei toisen perheessä

- Lapsenlapset eivät ole mikään isoäidin uusintakierros

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini haluaa että meidän lapsilla on lämpimät ja ehjät vaatteet. Nyt kun on rahaa, niin on kiva ostella ja peuhata lastenvaatteiden kanssa.

Se oli toista silloin kun itse elivät lapsiperheen arkea 90-luvun lamassa, molemmat työttömänä ja uusi omakotitalo maksettavana. Mutta siitäkin selvisivät.

Tämä taas on ihan eri asia, kuin mistä ketjussa on puhe. En pistäisi pahakseni jos mummut toisivat lapsille käyttökelpoisia vaatteita kohtuullisissa määrissä. Rikkinäiset, likaiset väärän kokoiset kirppisryysyt eivät tätä kriteeriä. Varsinkaan, kun määrä korvaa laadun. Pahinta, että näissä ryysyissä on vielä antajansa puolelta velvoite käyttää näitä aarteita, vaikka ne eivät edes mahdu päälle. Kun en ole pukenut pojalle pinkkejä liian pieniä sukkahousuja, olen kiittämätön ja kuullut saarnan nöyryydestä (tai sen puutteesta), ja kuinka kaikesta saadusta materiasta pitäisi olla kiitollinen!

Kuvaat sairasta ihmistä. Himohamstraus on sairaus, kompensaatiokäyttäytyminen toiseen ongelmaan. Ellei toinen tunnista ongelmaa et voi muuta kuin rajoittaa kanssakäymistä ja toivoa et asianomainen saa ammattiapua tai addiktion kohde muuttuu kotisi ja lapsesi varustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.

Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.

Toisaalta hienotunteisuudella voisi päästä pitemmälle... Radikaali toiminta jatkossa kostautuu. Onko kompomisseja? Kohteliaasti kiität tuomisista, koska usein ihmisten välillä ja Suomessa tavaran antaminen (tässä tapauksessa ne v- vaatteet) on tapa osoittaa välittämistä. Onhan täällä taustalla todellista pulaa ja sota-ajan traumat.

En olisi huolissani jos liian iso koko, lapsi kasvaa vääjäämättä jolloin voi vaatteen ottaa käyttöön, vaikka kun muut kuteet pyykissä.

Pitääkö lapset mummon valitsemista vaatteista? Onko tuo vain juttu johon projisoitte muut ongelmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini haluaa että meidän lapsilla on lämpimät ja ehjät vaatteet. Nyt kun on rahaa, niin on kiva ostella ja peuhata lastenvaatteiden kanssa.

Se oli toista silloin kun itse elivät lapsiperheen arkea 90-luvun lamassa, molemmat työttömänä ja uusi omakotitalo maksettavana. Mutta siitäkin selvisivät.

Tässä ajattelumallissa menee useampi seikka pieleen

- Sinä olet lastesi vanhempi, ei äitisi

- Hän voi haluta mitä haluaa, mutta ei toisen perheessä

- Lapsenlapset eivät ole mikään isoäidin uusintakierros

Tämä!

Järkyttävää, kuinka moni altistaa lapsensa tälle rajattomalle käytökselle!

”Kun mummi nyt haluaa, ei nyt pahoiteta mummin mieltä, hyvää mummi vain tarkoittaa” ja sitten lapset joutuvat kestämään kaikkea sitä sontaa mitä tässäkin ketjussa, kymmenissä viesteissä ihmiset tunnistaa vallankäytöksi!

Lopettakaa kynnysmattoilu ja pitäkää lastenne puolta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.

Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.

Toisaalta hienotunteisuudella voisi päästä pitemmälle... Radikaali toiminta jatkossa kostautuu. Onko kompomisseja? Kohteliaasti kiität tuomisista, koska usein ihmisten välillä ja Suomessa tavaran antaminen (tässä tapauksessa ne v- vaatteet) on tapa osoittaa välittämistä. Onhan täällä taustalla todellista pulaa ja sota-ajan traumat.

En olisi huolissani jos liian iso koko, lapsi kasvaa vääjäämättä jolloin voi vaatteen ottaa käyttöön, vaikka kun muut kuteet pyykissä.

Pitääkö lapset mummon valitsemista vaatteista? Onko tuo vain juttu johon projisoitte muut ongelmat?

Mitkä ihmeen sota-ajan traumat?

Kenelläkään ei ole tilaa säilöä niitä ylimääräisiä rajattomasti.

Miksi pitää olla hienotunteinen ihmiselle joka tunkee huusholliin kuin raivaustraktori?

Ja kyllä, samojen krääsän kärrääjien kanssa yleensä on myös muita rajattomuusongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa voi hyvin olla taustalla se, että kun isovanhemman omat lapset olivat pieniä, niin hänellä ei ollut rahaa ostaa lapsille sitä, mitä olisi halunnut. Nyt hänellä on toiset mahdollisuudet, hänestä on kivaa valita ja ostaa vaatteita lapsille, joten hän haluaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Mutta onhan se vanhempien mielestä ikävää, jos vaatteita tulee paljon eivätkä ne ole vanhempien mielen mukaisia. Yrittäisin päästä tuossa jonkinlaiseen kompromissiin eli sopimukseen isovanhemman kanssa siitä, että hän ostaa vuoden aikana korkeintaan vain sovitun määrän vaatteita. Näin vaatekaapissa on korkeintaan muutama ylimääräinen vaate kerrallaan.

No eikö se ole jo tullut selväksi tässä ettei noitten kanssa voi mistään sopia tai tehdä kompromisseja? Jos voisi niin eihän tuota ongelmaa edes olisi. Kyllä vanhemmat osaavat kertoa mitä tarvitaan. Mutta nämä rajattomat eivät kuuntele. Koskaan.

On kaikenlaista kivaa mitä minäkin nyt haluan tehdä kun en aikaisemmin voinut, mutta en silti voi tunkea sen kivan tekemisen tuotoksia väen väkisin jonkun toisen ihmisen kotiin ja olettaa että hän on sitten onnelllinen.

Samaa rajattomuutta on tämä loputon no tehän voitte käyttää niitä huonoja vaatteita pihavaatteina tai heittää huonot vaatteet pois ja ottaa näitä hyviä tilalle tai tehän voitte kutsua koko suvun kylään niin tarvitsette sen 12 hengen juhla-astiaston -selittäjät.

Noilla samoilla saatesanoilla ne roinat syydetään sinne tyttären tai miniän kotiin riesaksi. Uusi ja hyvälaatuinenkin tavara muuttuu roinaksi, kun se on täysin vääränlaista. Väärän sukupuolen vaatteet, liian pienet kengät, kaapillinen juhlamekkoja tai toppahaalareita, 50 cm toppahaalari kesävauvalle tai 80 cm toppahaalari talvivauvalle.

Mun tammikuussa syntyneellä vauvalla oli kyllä 80cm kokoinen haalarikin.. sit seuraavana talvena. Eli kyllä se käyttöön tuli, oli siis äitiyspakkauksen haalari.