Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Täällä se, joka eilen riiteli miehensä kanssa tuputtajaisoäidin vaatekassista.
Kohtasin anopin eilen. Rouva hymyili maireasti, että on niin mukava nähdä. Kävin läpi eilen tapahtuneen. Kerroin mielestäni rakentavasti, että olen tottunut sopimaan asioista sanallisesti, ja minua stressaa jos tapahtuu muita kuin sovittuja asioita. Kerroin, että tämä on erityisen raskasta hänen pojalleen. Muori myhäili ja viittasi kädellään sanoen, että se nyt on mennyttä. Hän ihan mielellään antaa meidän päättää omista asioistamme (millainen ihminen sanoo noin ääneen, onko muka vaihtoehtoja?). Sitten muori jatkoi muihin aiheisiin. Kun olin lähdössä, muori silmiin katsoen ja maireasti hymyillen sanoi: "Kuule, muista tämä jatkossa. Mitä. Ikinä. Minä. Teen. Teen. Sen. Aina. Hyvällä. Tarkoituksella. Jos sinä kuvittelet koskaan jotain muuta, se on virhe."
En keksinyt tuohon mitään rehellistä vastattavaa. Näin tuputtajamuori jälleen kerran petasi itselleen oikeiden tehdä ihan mitä vaan ja astua varpaille, koska hyvällähän hän vain.
Mies oli vetäytynyt työhuoneeseen ovi kiinni ja jäi sinne myös nukkumaan. Tänä aamuna katosi töihin hyvästelemättä. Hän siis edelleen on vihainen siitä että arvostelin hänen rakasta äitimuoriaan, vaikka muori itse ei ole moksiskaan.
Kunpa voisi vain ottaa lapset ja lähteä pois jonnekin onnelliseen paikkaan.
Ikävä sanoa, mutta se on parisuhdeterapian paikka tai liittosi on karilla. Mies ei tue näkemystäsi, joten olet yksin tilanteessa. Mitä vielä odotat? Että mies ilmoittaa ettei halua jatkaa kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä se, joka eilen riiteli miehensä kanssa tuputtajaisoäidin vaatekassista.
Kohtasin anopin eilen. Rouva hymyili maireasti, että on niin mukava nähdä. Kävin läpi eilen tapahtuneen. Kerroin mielestäni rakentavasti, että olen tottunut sopimaan asioista sanallisesti, ja minua stressaa jos tapahtuu muita kuin sovittuja asioita. Kerroin, että tämä on erityisen raskasta hänen pojalleen. Muori myhäili ja viittasi kädellään sanoen, että se nyt on mennyttä. Hän ihan mielellään antaa meidän päättää omista asioistamme (millainen ihminen sanoo noin ääneen, onko muka vaihtoehtoja?). Sitten muori jatkoi muihin aiheisiin. Kun olin lähdössä, muori silmiin katsoen ja maireasti hymyillen sanoi: "Kuule, muista tämä jatkossa. Mitä. Ikinä. Minä. Teen. Teen. Sen. Aina. Hyvällä. Tarkoituksella. Jos sinä kuvittelet koskaan jotain muuta, se on virhe."
En keksinyt tuohon mitään rehellistä vastattavaa. Näin tuputtajamuori jälleen kerran petasi itselleen oikeiden tehdä ihan mitä vaan ja astua varpaille, koska hyvällähän hän vain.
Mies oli vetäytynyt työhuoneeseen ovi kiinni ja jäi sinne myös nukkumaan. Tänä aamuna katosi töihin hyvästelemättä. Hän siis edelleen on vihainen siitä että arvostelin hänen rakasta äitimuoriaan, vaikka muori itse ei ole moksiskaan.
Kunpa voisi vain ottaa lapset ja lähteä pois jonnekin onnelliseen paikkaan.
Mun äidin vastaava lause on 'ilman sarvia tai hampaita teen tämän tai sanon tämän'.
Ja sillä varjolla tekee ja sanoo ihan mitä huvittaa.
Meilläkin on ollut tuota samaa vanhojen romujen ja rättien raijaamista, ja aivan hirveää uhriutumista kun olen niin kiittämätön ja itsekäs, ettei hyvä tavara kelpaa.
Näistä on kyllä auttamisen halu ja hyvä tarkoitus kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni appivanhempiin välit poikki vastaavassa tilanteessa, avauduin siitä silloin tännekin.
Meillä appivanhemmat tekivät juuri tuota ja kun aikanaan olimme menossa perhekuvaukseen, joka on ehkä turhaa hössötystä, mutta mulle tärkeä, koska ajatuksena oli teettää taulu niistä kuvauksista. Niin anoppihan oli mennyt omin nokkineen hankkimaan lapsille kuvausvaatteet, vaikka itse olin jo kaiken hankkinut valmiiksi ja suoraan sanoen meillä on hyvin erilainen maku. Sain taas hankalan miniän maineen. Meille ollaan myös raahattu vanhaa kattolamppua ja mattoja jostain varaston perältä ja suuttuipa anoppi mulle siitäkin, kun en istuttanut pihallemme niitä kasveja joitan hän olisi halunnut. Ja heillä on siis iso oma piha, mihin hän voi istuttaa ihan mitä haluaa. Vihaan sitä, kun meidän pitäisi hymyssä suin ottaa kaikki vastaan ja kateellisena kuuntelen ystäviäni, joilla appivanhemmat tai omat vanhemmat ovat pyytäneet shoppailureissulle, ja yhdessä ovat katsoneet, mitä hankitaan.
Tästä on jo muutama vuosi, kun appivanhempani mulle suuttuivat, koska mikään ei koskaan kelpaa mulle ja olen kiittämätön ja emme ole olleet enää missään tekemisissä. Ikävä kyllä he eivät ole enää olleet omiin lapsenlapsiinkaan tekemisissä tai omaan poikaansa, niin kovin mulle suuttuivat. Joten en suosittele kauhean suoraan sanomaan, ellei halua samanlaiseen tilanteeseen mikä meillä on.
Mulla myös välit poikki anoppiin. Mun lapsiin hän ei ole yhteyttä, mutta miestäni hän yrittää hyppyyttää entiseen malliin.
Mua ei haittaa yhtään, ettei anoppi ole yhteydessä lapsiini. Arvaamattomasti käyttäytyvä rajaton ties mitä "totuuksia" suustansa päästävä ihminen ei ole lapsilleni toivottavaa seuraa. Mieheni käy satunnaisesti lasten kanssa äitinsä luona. Hänkin on sitä mieltä, että lapsia ei voi jättää keskenään mummunsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä se, joka eilen riiteli miehensä kanssa tuputtajaisoäidin vaatekassista.
Kohtasin anopin eilen. Rouva hymyili maireasti, että on niin mukava nähdä. Kävin läpi eilen tapahtuneen. Kerroin mielestäni rakentavasti, että olen tottunut sopimaan asioista sanallisesti, ja minua stressaa jos tapahtuu muita kuin sovittuja asioita. Kerroin, että tämä on erityisen raskasta hänen pojalleen. Muori myhäili ja viittasi kädellään sanoen, että se nyt on mennyttä. Hän ihan mielellään antaa meidän päättää omista asioistamme (millainen ihminen sanoo noin ääneen, onko muka vaihtoehtoja?). Sitten muori jatkoi muihin aiheisiin. Kun olin lähdössä, muori silmiin katsoen ja maireasti hymyillen sanoi: "Kuule, muista tämä jatkossa. Mitä. Ikinä. Minä. Teen. Teen. Sen. Aina. Hyvällä. Tarkoituksella. Jos sinä kuvittelet koskaan jotain muuta, se on virhe."
En keksinyt tuohon mitään rehellistä vastattavaa. Näin tuputtajamuori jälleen kerran petasi itselleen oikeiden tehdä ihan mitä vaan ja astua varpaille, koska hyvällähän hän vain.
Mies oli vetäytynyt työhuoneeseen ovi kiinni ja jäi sinne myös nukkumaan. Tänä aamuna katosi töihin hyvästelemättä. Hän siis edelleen on vihainen siitä että arvostelin hänen rakasta äitimuoriaan, vaikka muori itse ei ole moksiskaan.
Kunpa voisi vain ottaa lapset ja lähteä pois jonnekin onnelliseen paikkaan.
Mun äidin vastaava lause on 'ilman sarvia tai hampaita teen tämän tai sanon tämän'.
Ja sillä varjolla tekee ja sanoo ihan mitä huvittaa.
Meilläkin on ollut tuota samaa vanhojen romujen ja rättien raijaamista, ja aivan hirveää uhriutumista kun olen niin kiittämätön ja itsekäs, ettei hyvä tavara kelpaa.
Näistä on kyllä auttamisen halu ja hyvä tarkoitus kaukana.
- kun mikään ei kelpaa
- ihan hyvää hyvyyttänihän minä
- aina sinä olet hankala
- mikä sinä luulet olevasi
- minä olen rehellinen ihminen
Näitä seuraa aina paskaa niskaan.
Joskus auttaa, että toimii kuten vastapuolikin, eli yhtä härkäpäisen jyräävästi mutta omaa hyväntahtoisuutta ja hyvää mieltä korostaen. Siis esim. näin: Iso kori eteiseen, vaikka pyykkikori. Kun anoppi tulee vierailulle ei-toivottuine lahjasäkkeineen, otetaan se vastaan ja kiitellään vuolaasti: "Voi kun ihanaa, kiitos paljon, onpa mukavaa!". Kiittelyn lomassa laitetaan kaikki tuliaiset katsomatta pyykkikoriin ja iloisesti selitetään: "Minä käyn nämä tavarat sitten paremmalla ajalla läpi, mitkä näistä voi myydä kirpputorilla tai lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. En tiedä, löytyykö sieltä mitään meidän omaan käyttöön, viimeksi ei tainnut löytyä. Mutta älä yhtään huoli, minä kyllä varmistan, että nämä päätyvät tarvitseville käyttöön!" Sitten tiukka ote korista ja siirretään se johonkin varastotilaan, mielellään vaikka lukolliseen pihavarastoon, johon anoppi ei pääse. (Tämä oli nyt vain yksi esimerkki, kukin muokatkoon tätä skenaariota oman tilanteensa mukaan.)
Huom. Tässä vaarana on, että toinen käy aggressiiviseksi, kun asiat eivät menekään hänen käsikirjoituksensa mukaan. Siihen kannattaa olla henkisesti valmistautunut. Ikävä tilanne se on, mutta ainakin toisen osapuolen todellinen karva paljastuu eikä tarvitse enää epäillä omia ajatuksiaan (nämä rajattomat ihmiset kun usein yrittävät kääntää kaiken ylösalaisin ja saada toiset syyllistymään rajojen asettamisesta).
Tsemppiä kaikille rajattomien sukulaisten kanssa tekemisissä oleville!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei oo ihan yhtä paha tilanne kuin monella tässä ketjussa. Anopillani on joissain asioissa hyvä maku ja värisilmä: on ostanut lapselle joitakin tosi kivoja vaatteita alennusmyynnistä, on ommellut minulle muutaman tosi kivan mekon jne. Näitä on käytetty mielellään ja arvostettu paljon. Sitten jostain syystä tuo hyvä maku unohtuu, kun anoppi pääsee nettikirppareita tai jotain pikkukaupunkien kirppareita lomareissuilla selaamaan. Minulle ei onneksi sieltä hanki mitään, mutta lapselle on hankittu kaikki mahdollinen haalareista lähtien. Erään kerran toi kirpparilta lapsen ollessa vauva kahdet mielestään hienot sukat, mutta ne olivat kuluneet pohjasta jo läpinäkyviksi. En ymmärrä anopin logiikkaa. Jos itse näen kaupassa vaikka yhden jäljellä olevan, kivan lastenvaatteen, jonka sauma repsottaa tai joku lanka on alkanut purkautua, jätän ostamatta. Jos anoppi jättäisi nämä kuluneet kirppari"löydöt" pois, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä se, joka eilen riiteli miehensä kanssa tuputtajaisoäidin vaatekassista.
Kohtasin anopin eilen. Rouva hymyili maireasti, että on niin mukava nähdä. Kävin läpi eilen tapahtuneen. Kerroin mielestäni rakentavasti, että olen tottunut sopimaan asioista sanallisesti, ja minua stressaa jos tapahtuu muita kuin sovittuja asioita. Kerroin, että tämä on erityisen raskasta hänen pojalleen. Muori myhäili ja viittasi kädellään sanoen, että se nyt on mennyttä. Hän ihan mielellään antaa meidän päättää omista asioistamme (millainen ihminen sanoo noin ääneen, onko muka vaihtoehtoja?). Sitten muori jatkoi muihin aiheisiin. Kun olin lähdössä, muori silmiin katsoen ja maireasti hymyillen sanoi: "Kuule, muista tämä jatkossa. Mitä. Ikinä. Minä. Teen. Teen. Sen. Aina. Hyvällä. Tarkoituksella. Jos sinä kuvittelet koskaan jotain muuta, se on virhe."
En keksinyt tuohon mitään rehellistä vastattavaa. Näin tuputtajamuori jälleen kerran petasi itselleen oikeiden tehdä ihan mitä vaan ja astua varpaille, koska hyvällähän hän vain.
Mies oli vetäytynyt työhuoneeseen ovi kiinni ja jäi sinne myös nukkumaan. Tänä aamuna katosi töihin hyvästelemättä. Hän siis edelleen on vihainen siitä että arvostelin hänen rakasta äitimuoriaan, vaikka muori itse ei ole moksiskaan.
Kunpa voisi vain ottaa lapset ja lähteä pois jonnekin onnelliseen paikkaan.
Tekee hyvällä. Ketä ajatellen hän tekee hyvällä?
Tuota munkin anoppi hoki. Saattaa olla, että hän uskoo tuohon itse.
Uskovat tietenkin, ja täysin hyvällä sen tekevät. Itselleen.
Oma hyvä = muiden hyvä. Näitä tulee elämässä vastaan. Töissäkin esimies ajattelee, että kun hän tykkää Riikasta ja haluaa antaa Riikalle joulun välipäivät ja hiihtoloman vapaaksi, kaikki muutkin ovat samaa mieltä. Riikka on lomalla ja muut töissä ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Kun ei olla tyytyväisiä ja tuosta sanoo, ei ymmärretä omaa toimintaa ollenkaan. "Noku mä ajattelin/no mä nyt päätin näin/saatte te muutkin pääsiäisenä pitkän viikonlopun/voihan sitä olla lomalla vaikka marraskuussa/ensi vuonna sitten/eiks oo kiva että ees joku saa lomaa."
Nämä ovat yleensä ns. kilttejä tyttöjä, joita pidetään sovinnollisina ihmisinä ja jotka joustavat itse liikaa. Pienikin valta saa heidät käyttäytymään päinvastaisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oon yrittänyt ohjailla rajatonta sukulaista kehumalla silloin, jos vaatekasan joukossa on ollut joku helmi. logiikka tällä eläkeikäisellä sukulaisella kuitenkin on, että jos kehun jonkun firman vaatetta, niin ei enää osta niitä. kai hän jotenkin kokee, että ei ole hankkimassa vaatteita minua varten tai minun ilokseni, vaan omaksi ilokseen ja lastamme varten.
kerran toi vauvalle polarn o pyretin vaatteita ja ne oli tosi hyviä, minulla ei ollut niistä aiempaa kokemusta. kun mainittiin tälle sukulaiselle, että voisiko hän auttaa ja käydä hakemassa vauvalle ko. kaupasta kovasti kehuttuja jarrusukkia, niin arvaatkaa suostuiko. :D meillä ei siis kyseistä kauppaa ole lähiseudulla, niin olisi ollut avuksi, kun sukulainen asuu ihan liikkeen vieressä.
pitäisiköhän joskus kokeilla oikein parjata jotain hyvää lastenvaatemerkkiä ja katsoa, ilmestyykö sitä nurkkiimme seuraavaksi? :D
Voi apua, stalkkaakohan äiti tietokoneeni selaushistoriaa!
Äitini soitti äsken ja olin hetkeä aiemmin lukenut tätä keskustelua. Äitini tietää, että mieheni äiti hankkii meille kaikkea turhaa tavaraa kuluneista vaatteista lähtien ja tuo niitä kielloista huolimatta joka kerta kylään tullessaan. Meillä siis on ihan itse hankittuna vauvan vaatteet ja äitiyspakkauksen vaatteilla on pärjätty pitkälle. Juttelimme puhelimessa siitä, että vanhempani tulisivat käymään joulun jälkeen pitkän matkan päästä. Äiti totesi yhtäkkiä ilman, että aihe tuli edes puheeksi:
"Niin, sitten kun tullaan, niin me katsotaan vauvaa ja ostetaan kaikki ruoat, vaipat, pesuaineet ja muuta, mitä kaappeihin tarvitsette. Ostetaan sitten kerralla paljon, kun tullaan käymään. Me ei osteta vauvanvaatteita, kun ei niille teillä ole tarvetta ja tästä on enemmän iloa."
Voi ihana äiti <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä se, joka eilen riiteli miehensä kanssa tuputtajaisoäidin vaatekassista.
Kohtasin anopin eilen. Rouva hymyili maireasti, että on niin mukava nähdä. Kävin läpi eilen tapahtuneen. Kerroin mielestäni rakentavasti, että olen tottunut sopimaan asioista sanallisesti, ja minua stressaa jos tapahtuu muita kuin sovittuja asioita. Kerroin, että tämä on erityisen raskasta hänen pojalleen. Muori myhäili ja viittasi kädellään sanoen, että se nyt on mennyttä. Hän ihan mielellään antaa meidän päättää omista asioistamme (millainen ihminen sanoo noin ääneen, onko muka vaihtoehtoja?). Sitten muori jatkoi muihin aiheisiin. Kun olin lähdössä, muori silmiin katsoen ja maireasti hymyillen sanoi: "Kuule, muista tämä jatkossa. Mitä. Ikinä. Minä. Teen. Teen. Sen. Aina. Hyvällä. Tarkoituksella. Jos sinä kuvittelet koskaan jotain muuta, se on virhe."
En keksinyt tuohon mitään rehellistä vastattavaa. Näin tuputtajamuori jälleen kerran petasi itselleen oikeiden tehdä ihan mitä vaan ja astua varpaille, koska hyvällähän hän vain.
Mies oli vetäytynyt työhuoneeseen ovi kiinni ja jäi sinne myös nukkumaan. Tänä aamuna katosi töihin hyvästelemättä. Hän siis edelleen on vihainen siitä että arvostelin hänen rakasta äitimuoriaan, vaikka muori itse ei ole moksiskaan.
Kunpa voisi vain ottaa lapset ja lähteä pois jonnekin onnelliseen paikkaan.
Mun äidin vastaava lause on 'ilman sarvia tai hampaita teen tämän tai sanon tämän'.
Ja sillä varjolla tekee ja sanoo ihan mitä huvittaa.
Meilläkin on ollut tuota samaa vanhojen romujen ja rättien raijaamista, ja aivan hirveää uhriutumista kun olen niin kiittämätön ja itsekäs, ettei hyvä tavara kelpaa.
Näistä on kyllä auttamisen halu ja hyvä tarkoitus kaukana.- kun mikään ei kelpaa
- ihan hyvää hyvyyttänihän minä
- aina sinä olet hankala
- mikä sinä luulet olevasi
- minä olen rehellinen ihminen
Näitä seuraa aina paskaa niskaan.
Mä niin toivon, että olisin saanut taltioitua tilanteen, kun anoppi polki jalkaa ja huusi mulle pää punaisena, että mun pitää totella häntä.
Lisäksi anoppi on moittinut, kun en ole riittävän nöyrä ja kiitollinen. Nirsokin.
Listasta puuttuu vielä klassikko "totuuden saa aina sanoa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä se, joka eilen riiteli miehensä kanssa tuputtajaisoäidin vaatekassista.
Kohtasin anopin eilen. Rouva hymyili maireasti, että on niin mukava nähdä. Kävin läpi eilen tapahtuneen. Kerroin mielestäni rakentavasti, että olen tottunut sopimaan asioista sanallisesti, ja minua stressaa jos tapahtuu muita kuin sovittuja asioita. Kerroin, että tämä on erityisen raskasta hänen pojalleen. Muori myhäili ja viittasi kädellään sanoen, että se nyt on mennyttä. Hän ihan mielellään antaa meidän päättää omista asioistamme (millainen ihminen sanoo noin ääneen, onko muka vaihtoehtoja?). Sitten muori jatkoi muihin aiheisiin. Kun olin lähdössä, muori silmiin katsoen ja maireasti hymyillen sanoi: "Kuule, muista tämä jatkossa. Mitä. Ikinä. Minä. Teen. Teen. Sen. Aina. Hyvällä. Tarkoituksella. Jos sinä kuvittelet koskaan jotain muuta, se on virhe."
En keksinyt tuohon mitään rehellistä vastattavaa. Näin tuputtajamuori jälleen kerran petasi itselleen oikeiden tehdä ihan mitä vaan ja astua varpaille, koska hyvällähän hän vain.
Mies oli vetäytynyt työhuoneeseen ovi kiinni ja jäi sinne myös nukkumaan. Tänä aamuna katosi töihin hyvästelemättä. Hän siis edelleen on vihainen siitä että arvostelin hänen rakasta äitimuoriaan, vaikka muori itse ei ole moksiskaan.
Kunpa voisi vain ottaa lapset ja lähteä pois jonnekin onnelliseen paikkaan.
Mun äidin vastaava lause on 'ilman sarvia tai hampaita teen tämän tai sanon tämän'.
Ja sillä varjolla tekee ja sanoo ihan mitä huvittaa.
Meilläkin on ollut tuota samaa vanhojen romujen ja rättien raijaamista, ja aivan hirveää uhriutumista kun olen niin kiittämätön ja itsekäs, ettei hyvä tavara kelpaa.
Näistä on kyllä auttamisen halu ja hyvä tarkoitus kaukana.- kun mikään ei kelpaa
- ihan hyvää hyvyyttänihän minä
- aina sinä olet hankala
- mikä sinä luulet olevasi
- minä olen rehellinen ihminen
Näitä seuraa aina paskaa niskaan.
Mä niin toivon, että olisin saanut taltioitua tilanteen, kun anoppi polki jalkaa ja huusi mulle pää punaisena, että mun pitää totella häntä.
Lisäksi anoppi on moittinut, kun en ole riittävän nöyrä ja kiitollinen. Nirsokin.
Listasta puuttuu vielä klassikko "totuuden saa aina sanoa".
"Totuuden saa aina sanoa" on kytköksissä tuohon "minä olen rehellinen ihminen" -osastoon.
Minulle sanottiin omissa häissäni, että "sinä et ole yhtään itsesi näköinen, olet suorastaan kaunis". Ja tämä on kuulemma vain "rehellisen ihmisen puhetta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oon yrittänyt ohjailla rajatonta sukulaista kehumalla silloin, jos vaatekasan joukossa on ollut joku helmi. logiikka tällä eläkeikäisellä sukulaisella kuitenkin on, että jos kehun jonkun firman vaatetta, niin ei enää osta niitä. kai hän jotenkin kokee, että ei ole hankkimassa vaatteita minua varten tai minun ilokseni, vaan omaksi ilokseen ja lastamme varten.
kerran toi vauvalle polarn o pyretin vaatteita ja ne oli tosi hyviä, minulla ei ollut niistä aiempaa kokemusta. kun mainittiin tälle sukulaiselle, että voisiko hän auttaa ja käydä hakemassa vauvalle ko. kaupasta kovasti kehuttuja jarrusukkia, niin arvaatkaa suostuiko. :D meillä ei siis kyseistä kauppaa ole lähiseudulla, niin olisi ollut avuksi, kun sukulainen asuu ihan liikkeen vieressä.
pitäisiköhän joskus kokeilla oikein parjata jotain hyvää lastenvaatemerkkiä ja katsoa, ilmestyykö sitä nurkkiimme seuraavaksi? :D
Ainakin meillä kyse on siitä, että mikä tahansa ulkoa annettu toive katsotaan vaatimukseksi ja merkiksi siitä, että itsevalittu kelpaa plus lahja saa olla antajansa näköinen ja lahjahevosen suuhun ei sovi katsoa ja lahja on rakkaudella valittu ja hyvää hyvyyttään ja hän haluaa vain auttaa.
Eniten auttaisi se, että ostaa mitä pyydetään. Mutta kun ei, vähintään pitää väri saada valita itse - tai jos pyytää tuomaan paidan, värin saa valita itse, pitää saada valita se tuote itse - tai kengissä se koko itse. Selityksenä aina "nää näytti paremmalta". Ja odotetaan, että sinä itsekin toteat "totta, mä oisinkin pyytänyt lapselle liian isot kengät, hyvä kun sä huomasit ja toit oikeankokoiset!". Vasta sitten hän voisi kokea olevansa oikeasti tyytyväinen ja onnistunut. Se toisen toiveen täyttäminen ei sitä ole. Se oli vain pikkupiikana kaupassa juoksemista, sillä lailla käskettiin ostamaan jotain tiettyä.
Ja näin päästään kierteeseen, että äiti mielestään tekee kaiken, uhrautuu ja joustaa, mutta tytär on kiittämätön ja röyhkeä. Tytär kokee äidin kiusaavan.
Tajusin tämän koko kuvion absurdiuden viimeistään silloin, kun sain vauvan ja se oli mummin sylissä. Huomasin, että vauvalle tuli nälkä ja sanoin siitä ihan tavallisesti. Mummi kaivaa lelun. Sanoin edelleen ihan neutraalisti, että anna vauva tänne, syötän sen. Mummi alkaa loukkaantuneena rutistaa vauvaa enemmän syliinsä. Lopulta riitelimme siitä saanko lapseni vai en, kun en sitä voinut käsistäkään repiä.
Silloin ymmärsin myös, että todennäköisesti omatkin tarpeeni on jo vauvana ohitettu vastaavalla tavalla. Minähän tietenkin olin "hankala vauva, joka itki paljon".
Meillä ongelmana se, että on pyydetty isovanhemmilta apua. Että joskus katsoisivat vauvaa, auttaisivat kotitöissä jne. Eivät ole tulleet avuksi - sen sijaan haluavat nähdä vauvaa usein ja tuoda lahjaksi kaikkea krääsää.
Arvaatkaa, ketuttaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelmana se, että on pyydetty isovanhemmilta apua. Että joskus katsoisivat vauvaa, auttaisivat kotitöissä jne. Eivät ole tulleet avuksi - sen sijaan haluavat nähdä vauvaa usein ja tuoda lahjaksi kaikkea krääsää.
Arvaatkaa, ketuttaako?
Hyvin tyypillistä. Älä ota heitä kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä se, joka eilen riiteli miehensä kanssa tuputtajaisoäidin vaatekassista.
Kohtasin anopin eilen. Rouva hymyili maireasti, että on niin mukava nähdä. Kävin läpi eilen tapahtuneen. Kerroin mielestäni rakentavasti, että olen tottunut sopimaan asioista sanallisesti, ja minua stressaa jos tapahtuu muita kuin sovittuja asioita. Kerroin, että tämä on erityisen raskasta hänen pojalleen. Muori myhäili ja viittasi kädellään sanoen, että se nyt on mennyttä. Hän ihan mielellään antaa meidän päättää omista asioistamme (millainen ihminen sanoo noin ääneen, onko muka vaihtoehtoja?). Sitten muori jatkoi muihin aiheisiin. Kun olin lähdössä, muori silmiin katsoen ja maireasti hymyillen sanoi: "Kuule, muista tämä jatkossa. Mitä. Ikinä. Minä. Teen. Teen. Sen. Aina. Hyvällä. Tarkoituksella. Jos sinä kuvittelet koskaan jotain muuta, se on virhe."
En keksinyt tuohon mitään rehellistä vastattavaa. Näin tuputtajamuori jälleen kerran petasi itselleen oikeiden tehdä ihan mitä vaan ja astua varpaille, koska hyvällähän hän vain.
Mies oli vetäytynyt työhuoneeseen ovi kiinni ja jäi sinne myös nukkumaan. Tänä aamuna katosi töihin hyvästelemättä. Hän siis edelleen on vihainen siitä että arvostelin hänen rakasta äitimuoriaan, vaikka muori itse ei ole moksiskaan.
Kunpa voisi vain ottaa lapset ja lähteä pois jonnekin onnelliseen paikkaan.
Mun äidin vastaava lause on 'ilman sarvia tai hampaita teen tämän tai sanon tämän'.
Ja sillä varjolla tekee ja sanoo ihan mitä huvittaa.
Meilläkin on ollut tuota samaa vanhojen romujen ja rättien raijaamista, ja aivan hirveää uhriutumista kun olen niin kiittämätön ja itsekäs, ettei hyvä tavara kelpaa.
Näistä on kyllä auttamisen halu ja hyvä tarkoitus kaukana.- kun mikään ei kelpaa
- ihan hyvää hyvyyttänihän minä
- aina sinä olet hankala
- mikä sinä luulet olevasi
- minä olen rehellinen ihminen
Näitä seuraa aina paskaa niskaan.
Mä niin toivon, että olisin saanut taltioitua tilanteen, kun anoppi polki jalkaa ja huusi mulle pää punaisena, että mun pitää totella häntä.
Lisäksi anoppi on moittinut, kun en ole riittävän nöyrä ja kiitollinen. Nirsokin.
Listasta puuttuu vielä klassikko "totuuden saa aina sanoa".
"Totuuden saa aina sanoa" on kytköksissä tuohon "minä olen rehellinen ihminen" -osastoon.
Minulle sanottiin omissa häissäni, että "sinä et ole yhtään itsesi näköinen, olet suorastaan kaunis". Ja tämä on kuulemma vain "rehellisen ihmisen puhetta".
Ai että, kyllä. Meidän krääsämummu sanoo myös ääneen kaiken rehellisesti, hyvää kun tarkoittaa.
Ihmisten ulkonäöt ja painot arvostellaan päin naamaa. "Ihan kuin olisit vähän laihtunut" on sellainen kiva aloitus aina kun nähdään pienen tauon jälkeen. Vieraiden ihmisten ylipainoa kauhistellaan kadulla ääneen, ja kun siitä huomauttaa, "minä vain olen niin huolissani ihmisten terveydestä kun ei se ole terveellistä tuollainen! Pitäisi olla tyytyväinen että joku välittää". Mummeli itse on täydellinen sohvaperuna, mutta tosiaan laiha eli onnistunut ihminen.
Lapsia arvottaa ulkonäön mukaan ihan avoimesti. Minua sylettää, kun kehuu jatkuvasti lapsiamme käyttäen täysin ala-arvoista kieltä vieraista lapsista. Näistä räjähdän ihan kunnolla. "On se Wilma niin nätti, ihan kuin enkeli, niin suora nenäprofiilikin, tuollakin tytöllä liukumäessä on tuollainen kärsä." "No minä vain sanoin että meidän Wilma on kaunis! Ihan on kuin minä nuorena. Ei siinä mitään pahaa ole jos totuuden sanoo." ON SIINÄ, jos on niin kiero pää että sieltä käsin vaikuttaa totuudelta haukkua pieniä lapsia. Tai yhtään ketään, oikeastaan.
Minultakin on koettanut saada lisäpisteitä julistamalla "Olenhan minä sentään parempi kuin sinun äitisi kun minulla ei ole vielä tukkakaan kokonaan harmaantunut, ja minä olen laajemmin matkustellut." Siis parempi. Millainen ihminen ensinnäkään pitää päässään tällaista kilpailua yllä, että kuka sukulaisista on PARAS, ja millaista sahanpurua täytyy olla päässä että kuvittelee jonkun pitävän sinusta enemmän kun haukut hänen äitiään nostaaksesi itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, stalkkaakohan äiti tietokoneeni selaushistoriaa!
Äitini soitti äsken ja olin hetkeä aiemmin lukenut tätä keskustelua. Äitini tietää, että mieheni äiti hankkii meille kaikkea turhaa tavaraa kuluneista vaatteista lähtien ja tuo niitä kielloista huolimatta joka kerta kylään tullessaan. Meillä siis on ihan itse hankittuna vauvan vaatteet ja äitiyspakkauksen vaatteilla on pärjätty pitkälle. Juttelimme puhelimessa siitä, että vanhempani tulisivat käymään joulun jälkeen pitkän matkan päästä. Äiti totesi yhtäkkiä ilman, että aihe tuli edes puheeksi:
"Niin, sitten kun tullaan, niin me katsotaan vauvaa ja ostetaan kaikki ruoat, vaipat, pesuaineet ja muuta, mitä kaappeihin tarvitsette. Ostetaan sitten kerralla paljon, kun tullaan käymään. Me ei osteta vauvanvaatteita, kun ei niille teillä ole tarvetta ja tästä on enemmän iloa."
Voi ihana äiti <3
mun äiti samanlainen! joskus laittaa rahana, kun on pitkä välimatka. mainitsin tästä joskus piruuttani tuollaiselle anopille, joka ostaa kaikkea turhaa kirpputorilta ja tuo meille kysymättä. anoppi ei ole ottanut onkeensa, kun olen kehunut miten ihana on saada toiveiden mukaista käyttötavaraa. anoppi taitaa vain olla äidilleni kade, mutta ei tietenkään alennu toimimaan samalla tavalla, kun häntä ei määräillä. :D
”Hyvää hyvyyttään” on ihan hirveä perustelu millekään. Omaa rajattomuuttaan ei voi oikeuttaa sillä, että toimii hyvyyttään. Ei toimi, jos toinen ei pidä sitä hyvänä.
Sulkekaa ovenne ja katkaiskaa välinne niihin hirviö boomeri iso-vahempiin , niin ei tarvi vinkua ja ulista kun taas tekivät väärään. Kumpa eivät olisi edes sukua jatkaneet niin ei olis teitäkään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä se, joka eilen riiteli miehensä kanssa tuputtajaisoäidin vaatekassista.
Kohtasin anopin eilen. Rouva hymyili maireasti, että on niin mukava nähdä. Kävin läpi eilen tapahtuneen. Kerroin mielestäni rakentavasti, että olen tottunut sopimaan asioista sanallisesti, ja minua stressaa jos tapahtuu muita kuin sovittuja asioita. Kerroin, että tämä on erityisen raskasta hänen pojalleen. Muori myhäili ja viittasi kädellään sanoen, että se nyt on mennyttä. Hän ihan mielellään antaa meidän päättää omista asioistamme (millainen ihminen sanoo noin ääneen, onko muka vaihtoehtoja?). Sitten muori jatkoi muihin aiheisiin. Kun olin lähdössä, muori silmiin katsoen ja maireasti hymyillen sanoi: "Kuule, muista tämä jatkossa. Mitä. Ikinä. Minä. Teen. Teen. Sen. Aina. Hyvällä. Tarkoituksella. Jos sinä kuvittelet koskaan jotain muuta, se on virhe."
En keksinyt tuohon mitään rehellistä vastattavaa. Näin tuputtajamuori jälleen kerran petasi itselleen oikeiden tehdä ihan mitä vaan ja astua varpaille, koska hyvällähän hän vain.
Mies oli vetäytynyt työhuoneeseen ovi kiinni ja jäi sinne myös nukkumaan. Tänä aamuna katosi töihin hyvästelemättä. Hän siis edelleen on vihainen siitä että arvostelin hänen rakasta äitimuoriaan, vaikka muori itse ei ole moksiskaan.
Kunpa voisi vain ottaa lapset ja lähteä pois jonnekin onnelliseen paikkaan.
Mun äidin vastaava lause on 'ilman sarvia tai hampaita teen tämän tai sanon tämän'.
Ja sillä varjolla tekee ja sanoo ihan mitä huvittaa.
Meilläkin on ollut tuota samaa vanhojen romujen ja rättien raijaamista, ja aivan hirveää uhriutumista kun olen niin kiittämätön ja itsekäs, ettei hyvä tavara kelpaa.
Näistä on kyllä auttamisen halu ja hyvä tarkoitus kaukana.- kun mikään ei kelpaa
- ihan hyvää hyvyyttänihän minä
- aina sinä olet hankala
- mikä sinä luulet olevasi
- minä olen rehellinen ihminen
Näitä seuraa aina paskaa niskaan.
Meidän pitäisi opetella yhdessä vastaukset noihin:
- no ei kelpaakaan! Hyvä kun lopulta meni perille!
- karhunpalveluksia ei kukaan halua!
- vain hankalille ihmisille, kuten sinulle!
- minä olen minä ihan ilman luulemisia! Sinulla tässä puuttuu ymmärrys että minä en ole sinä!
- rehellisesti täys kuspää, huomattu on!
Ei noilla vastauksilla voi tulla enempää paskaa niskaan kuin aikaisemminkaan... Oma selusta toki kannattaa varmistaa, eli avautua kaikille vaikeasta isovanhemmasta, ei ihan niin moni mene uskomaan sen isovanhemman versiota. Tokihan aina osa uskoo mielummin "hyvää" tekevää kuin kiittämätöntä.
Tuollaisia hokeva ei välttämättä erota ihmisiä erillisiksi.
Kun hänen mielestään jokin on hyvä, sen pitää kaikkien muidenkin mielestä olla hyvä. Ei siis mahdu päähän, että maailmassa voisi olla muita mielipiteitä - ja jos joku tällaista inttää, hän on hankala.
t. narsistin hankala tytär