Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Olen ostanut 5 lapsenlapselle suurimman osan vaatteista ja lapseni ovat olleet tosi kiitollisia vaikka heillä olisi varaa ostaa itsekin vaatteita.Pyrin ostamaan laadukkaita vaatteita.Jos lapseni sanoisivat mulle että he eivät tarvitse tai haluavat ostaa itse niin en tietenkään tyrkyttäisi.
No katsos, sinä oletkin päästäsi terve! Siitä tuo toimintasi johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa voi hyvin olla taustalla se, että kun isovanhemman omat lapset olivat pieniä, niin hänellä ei ollut rahaa ostaa lapsille sitä, mitä olisi halunnut. Nyt hänellä on toiset mahdollisuudet, hänestä on kivaa valita ja ostaa vaatteita lapsille, joten hän haluaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Mutta onhan se vanhempien mielestä ikävää, jos vaatteita tulee paljon eivätkä ne ole vanhempien mielen mukaisia. Yrittäisin päästä tuossa jonkinlaiseen kompromissiin eli sopimukseen isovanhemman kanssa siitä, että hän ostaa vuoden aikana korkeintaan vain sovitun määrän vaatteita. Näin vaatekaapissa on korkeintaan muutama ylimääräinen vaate kerrallaan.
- Ei se lapsenlapsi ole mikään "isovanhemman toinen tilaisuus".
Eihän tuossa vanhemmilla mitään velvollisuutta ole antaa isovanhemmalle toista tilaisuutta. Itse voisin sellaisen kuitenkin hyvin antaa, jos saadaan rajat sovittua. Ei se nyt niin kauheaa ole, jos isovanhempi saa vuoden aikana valita lapselle esim. kuusi vaatetta, vaikka ne eivät olisikaan minun mieleeni. Kassikaupalla turhaa roinaa en suostuisi ottamaan vastaan. Sen vuoksi yrittäisin nimenomaan päästä kompromissiin määrästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa voi hyvin olla taustalla se, että kun isovanhemman omat lapset olivat pieniä, niin hänellä ei ollut rahaa ostaa lapsille sitä, mitä olisi halunnut. Nyt hänellä on toiset mahdollisuudet, hänestä on kivaa valita ja ostaa vaatteita lapsille, joten hän haluaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Mutta onhan se vanhempien mielestä ikävää, jos vaatteita tulee paljon eivätkä ne ole vanhempien mielen mukaisia. Yrittäisin päästä tuossa jonkinlaiseen kompromissiin eli sopimukseen isovanhemman kanssa siitä, että hän ostaa vuoden aikana korkeintaan vain sovitun määrän vaatteita. Näin vaatekaapissa on korkeintaan muutama ylimääräinen vaate kerrallaan.
- Ei se lapsenlapsi ole mikään "isovanhemman toinen tilaisuus".
Eihän tuossa vanhemmilla mitään velvollisuutta ole antaa isovanhemmalle toista tilaisuutta. Itse voisin sellaisen kuitenkin hyvin antaa, jos saadaan rajat sovittua. Ei se nyt niin kauheaa ole, jos isovanhempi saa vuoden aikana valita lapselle esim. kuusi vaatetta, vaikka ne eivät olisikaan minun mieleeni. Kassikaupalla turhaa roinaa en suostuisi ottamaan vastaan. Sen vuoksi yrittäisin nimenomaan päästä kompromissiin määrästä.
minulle lastenvaatteissa riittää että on oikeankokoisia, kunnollisia, atoopikon iholle sopivia
Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi kysyi joulun alla lapsen lahjatoiveita. Sovimme, että hän ostaa lapsen toivelistalta lahjan x.
Aattona paketista paljastuikin jotain ihan muuta. Anopin kommentti että tämä on paljon parempi kuin se lapsen toive. Harmitti sillä olisin itse ostanut ko. lahjan x jollei anoppi olisi luvannut sitä ostaa.
Lopulta ostimme itse kaikki lahjat jotta varmasti tulee ne mitä oli ajateltukin hankkia. Kertaakaan ei tuplalahjoja tullut vaikka lahjalista anopilla joka vuosi tiedossa.
En ymmärrä miksi sovitusta ei voinut pitää kiinni? Kyse ei ollut siitä ettei osaa, tiedä tai on liian kallista - epäilen vallankäyttöä. Paha mieli tuli lahjaksi joka joulu.
Sama on käynyt minulle, mutta lapsena.
Toivomuslistaa joka vuosi kysyttiin, mutta käytännössä mitään siltä ei hommattu. Sen olisi kai pitänyt olla ajatustenlukua. Olen saamassa lahjaksi nämä asiat, nyt täytyy älytä toivoa juuri niitä.
Paha mieli on muiden lahjojen joukossa tullut joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.
Ei välttämättä auta. "ihan hyvä" vaikka hihat on kyynärpäissä ja kiristää niin pirusti.
bonuskommentti: "kyllä sitä nyt käytetään kun on ostettukin!" :D
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.
Tähän saa vastaukseksi "hyvinhän se mahtuu!" vaikka vaate kinnaisi päällä ja napit tai vetskari ei mahtuisi kiinni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.
Tähän saa vastaukseksi "hyvinhän se mahtuu!" vaikka vaate kinnaisi päällä ja napit tai vetskari ei mahtuisi kiinni :D
"miniä pessyt pilalle, eikö se mitään osaa"
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.
Ei olisi. Lapsella ei ole mitään velvollisuutta pukea ahdistavaa ja liian pientä vaatetta päälleen ja olla sen jälkeen näyttelykappaleena.
Liian pienet vaatteet ovat päällä todella inhottavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei haittaa edes se krääsä, turhat vaatteet jne mutta en jaksa sitä 64-vuotiasta kyselyikäistä, jolle pitäisi selittää kaikki että miksi, miksi, miksi.
Miksei voi vaan hyväksyä, että lapsi syö jotain johonkin aikaan, käyttää tietynmerkkisiä vaippoja, on tietyssä päiväkodissa, leikkii tietyillä leluilla, on kaveri tiettyjen lasten kanssa.
Miksi jokaikinen pienikin asia pitäisi selittää erikseen. Miksi ylipäätään pitää "ymmärtää" ihan kaikki lapseen liittyvä.
Miksi, miksi, miksi, miksi, miksi. "Minä vaan kysyn."
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi helpointa osoittaa isovanhemmalle koon olevan väärä sillä, että pukee vääränkokoisen vaatteen lapsen päälle, kun mennään seuraavan kerran mummolaan? Kuvittelisi sen jälkeen isovanhemman uskovan paremmin vanhemman antamia kokotietoja. Liian pieniin kenkiin tätä ei voi tietenkään käyttää.
Meille tuli kokoa 116 oleva collegepuku kun vauva oli ehkä 2kk. Sanoin, että onpas tilava. Loukkaantunut tiuskaisu anopilta: ihan sopiva se on, kun vähän käärääsöö hihoja ja pulttuja. Ei mennyt perille. Sitten kun lapset alkoi olla metrin pitusia, tuli kokoa 68. Isompaa ei voinut ostaa, kun se pienempi on niin söpö.
On muuten tuo harvoja vaatteita se collegepuku, joka oli käyttökelpoinen. Mutta sekin tuli käyttöön vuosien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa edes se krääsä, turhat vaatteet jne mutta en jaksa sitä 64-vuotiasta kyselyikäistä, jolle pitäisi selittää kaikki että miksi, miksi, miksi.
Miksei voi vaan hyväksyä, että lapsi syö jotain johonkin aikaan, käyttää tietynmerkkisiä vaippoja, on tietyssä päiväkodissa, leikkii tietyillä leluilla, on kaveri tiettyjen lasten kanssa.
Miksi jokaikinen pienikin asia pitäisi selittää erikseen. Miksi ylipäätään pitää "ymmärtää" ihan kaikki lapseen liittyvä.
Miksi, miksi, miksi, miksi, miksi. "Minä vaan kysyn."
Ehkä se on osallistumista? Kiinnostusta siitä, miten asiat ovat muuttuneet oman lapsen lapsuudesta?
Toinen ääripää on se, joiden mielestä kaikki pitää tehdä kuten silloinkin. Täällä olikin jo "kyllä villalapset pitää päiväkodissa olla, teilläkin oli!"-tyyppi. Olen myös kuullut ihan vakavissaan ehdotetun "tehän voitte jättää turvakaukalon ostamatta ja säästää siinä rahaa, ei teilläkään mitään kaukaloa ollut!"-äidistä.
Oma äitini selitti ihan vakavalla naamalla miten lapsella täytyy olla villapaita, kyllä täytyy olla villaa haalarin alla. Pian hän ostikin meille ihanan pörröisen neulepaidan. Katsoin sitä vähän hämmentyneenä ja lappuun kurkkaaminen vahvisti sen, mikä loisti kilometrin päähän. Paita oli sataprosenttista akryyliä. Itse hän ei akryylivaatteita käytä, ne kun kutittavat eivätkä ole edes lämpimiä. En minäkään niitä siksi osta, vaikka nättejä ovatkin.
Muistan myös ne 5-vuotiaalle ostetut housut, joista näki jo päälle päin, että ne ovat jonkun muun ikäisen caprit. Sanoin lappuun vilkaisten aivan neutraalisti "nämä näyttävät olevan kokoa 150". Heti hätääntyneenä alettiin puolustella "minä kaupassa katsoin, että lahkeet ovat sopivan mittaiset!"
Ehkä, mutta eihän ne vyötäröltä ja lantiolta istu, ne ovat teinin housut. Ei saanut vaihtaa niitäkään, lahja on lahja ja ajatus tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaa edes se krääsä, turhat vaatteet jne mutta en jaksa sitä 64-vuotiasta kyselyikäistä, jolle pitäisi selittää kaikki että miksi, miksi, miksi.
Miksei voi vaan hyväksyä, että lapsi syö jotain johonkin aikaan, käyttää tietynmerkkisiä vaippoja, on tietyssä päiväkodissa, leikkii tietyillä leluilla, on kaveri tiettyjen lasten kanssa.
Miksi jokaikinen pienikin asia pitäisi selittää erikseen. Miksi ylipäätään pitää "ymmärtää" ihan kaikki lapseen liittyvä.
Miksi, miksi, miksi, miksi, miksi. "Minä vaan kysyn."
Ehkä se on osallistumista? Kiinnostusta siitä, miten asiat ovat muuttuneet oman lapsen lapsuudesta?
Toinen ääripää on se, joiden mielestä kaikki pitää tehdä kuten silloinkin. Täällä olikin jo "kyllä villalapset pitää päiväkodissa olla, teilläkin oli!"-tyyppi. Olen myös kuullut ihan vakavissaan ehdotetun "tehän voitte jättää turvakaukalon ostamatta ja säästää siinä rahaa, ei teilläkään mitään kaukaloa ollut!"-äidistä.
Oma äitini selitti ihan vakavalla naamalla miten lapsella täytyy olla villapaita, kyllä täytyy olla villaa haalarin alla. Pian hän ostikin meille ihanan pörröisen neulepaidan. Katsoin sitä vähän hämmentyneenä ja lappuun kurkkaaminen vahvisti sen, mikä loisti kilometrin päähän. Paita oli sataprosenttista akryyliä. Itse hän ei akryylivaatteita käytä, ne kun kutittavat eivätkä ole edes lämpimiä. En minäkään niitä siksi osta, vaikka nättejä ovatkin.
Muistan myös ne 5-vuotiaalle ostetut housut, joista näki jo päälle päin, että ne ovat jonkun muun ikäisen caprit. Sanoin lappuun vilkaisten aivan neutraalisti "nämä näyttävät olevan kokoa 150". Heti hätääntyneenä alettiin puolustella "minä kaupassa katsoin, että lahkeet ovat sopivan mittaiset!"
Ehkä, mutta eihän ne vyötäröltä ja lantiolta istu, ne ovat teinin housut. Ei saanut vaihtaa niitäkään, lahja on lahja ja ajatus tärkein.
Mä niin vihaan tuota fraasia ajatus on tärkein. Mikähän ajatus se on tärkeä, kun ostaa väärän kokoisia vaatteita lapsenlapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas se, joka aamulla riiteli tuputtajaisoäidin lahjakassista.
Mies mököttää edelleen ja on kuin perseeseen ammuttu karhu. Loukkaantui äitinsä puolesta. Minun pitäisi lähteä nyt hyvittelemään muoria kun loukkasin häntä vaikka hyvää tarkoitti. En mene, tietenkään.
En vain tiedä mitä nyt. Oikeasi tekisi mieli lähinnä ruveta katselemaan asuntoja minulle ja lapselle ja jättää tuo mammanpoika mammoineen elämään niin kuin ovat tottuneet.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas se, joka aamulla riiteli tuputtajaisoäidin lahjakassista.
Mies mököttää edelleen ja on kuin perseeseen ammuttu karhu. Loukkaantui äitinsä puolesta. Minun pitäisi lähteä nyt hyvittelemään muoria kun loukkasin häntä vaikka hyvää tarkoitti. En mene, tietenkään.
En vain tiedä mitä nyt. Oikeasi tekisi mieli lähinnä ruveta katselemaan asuntoja minulle ja lapselle ja jättää tuo mammanpoika mammoineen elämään niin kuin ovat tottuneet.
Voi ei. Tuo on kuin mä ja mun mies kahdeksan vuotta sitten. Ihan hitosti on tarvittu aikaa, energiaa ja kärsivällisyyttä, että mies alkoi tajuta, miten paljon tuhoa hänen äitinsä tekee meidän perheelle. Käytiin pariterapiassakin, ja miehelleni oli vaikea paikka kuulla, kun pariterapeutti selitti, että hänen äitinsä käytös on rajatonta, ihan puhtaasti henkistä väkivaltaa. Mies kun lapsesta asti ollut tuollaisen manipuloinnin ja järjettömyyden kohteena, niin hän on kehittänyt omat selviytymiskeinonsa äitinsä kanssa. Mulla niitä samoja keinoja ei ole, ja siksi ahdistuin anopin käytöksestä.
Tsemppiä sinulle!
Oi niitä aikoja. Meidänkin hyvin monella tapaa rajaton isoäiti on toteuttanut nämä kaikki: lähtien toukokuun lopussa syntyneelle 36-koon huovutetusta villalakista ja fleecehaalarista 50cm:n koossa koko ajan kasvaviin tavarakasoihin joka kerta tavatessa huipentuen liian pieniin talvikenkiin, joille olin sanonut ei jo parikymmentä kertaa… Alkuun ensimmöisen lapsen synnyttyä saattoi soittaa jostain kaupasta ja kysyä, mitä tavittaisiin, mutta koskaan juuri sitä juttua ei tuonut, vaan toi jtn muuta jota ”myyjäkin oli suositellut!” Ymmärsin, että turha sanoa mitään, sillä ei yksinkertaisesti halua tuida mitäön pyydettyä juttua ja aloin vastata, ettei tarvita mitään. Oltiin toki muutenkin ostettu kaikki itse, niin samapa tuo. Sen jälkeen ei enää kysynytkäön meiltä, käykö että ostaa, tarvitaanko ja mitä kokoa lapsi olisi. N. 75% ihan uusina ostetuista vaatteista on ollut tavalla tai toisella käyttökelvottomia, suurin osa siksi, että on liian pieniä. Kirpparille meni osa, osa serkuille, osa ihan vaan hyväntekeväisyyteen. Tämä yltyi aika massiiviksi tuhlaamiseksi ja itse olin jo ymmärtänyt, että isoäidille tapa ostella vauvalle oli vain tapa shoppailla mieleisiään juttuja ilman että ukkonsa valitti jatkuvasta ostelusta. Lopulta kaiken muun rajattomuudenkin takia piti vetää isosti liinoja kiinni ja vihdoin raivostunut isoäitikin myönsi, ettei häntä kiinnosta, tulevatko tavarat käyttöön, ovatko ne millään tavalla ilahduttavia tms, hän itseasiassa ei yleensä edes tiennyt, että joku vaate saattoi olla hänen ostamansa. Hänestä hänellä on oikeus ostaa lahjoja, jotka ilahduttavat häntä! Hänhän ne maksaakin. Ja hän ei alennu kysymään mitään niin tyhmiltä ihmisiltä kuin me, koska myyjä tietää kyllä lasten koot paremmin kuin me!
Koska ostelutarve oli siis ihan hänen omansa, on ollut helppo käännyttää rojut sen jälkeen vain takaisin. Ei huolita muuta kuin lasten synttärilahjat ja joululahjat, vaikka toki kaikkea tyrkyttää ja välillä salaa sulloo niitä vauvakoon sukkia viisivuotiaan kassiin. Viime jouluna oltiin niin tyhmiä, että annettiin lasten itse avata isoäidiltä tulleet paketit ja paha mielihän siinä taas tuli, kun oli hieno frozen-paita liian pienessä koossa eikä sitä saanut käyttöön. Isoäitiä tämä ei yhtäön haitannut, eikä mitään kuittia tai muuta vaihtomahdollisuutta tietenkään ollut. Tämä muistutus kaatui sitten lapsen niskaan, ei anneta enää itse avata pehmeitä paketteja ja tarkistetaan ne taas itse ensin. Mummo se vaan rakastaa niin paljon, että hänelle lapsen paha mieli on ihan yhdentekevä - tämän huomioiden itse kyllä suhtaudun niin, että minulle se mummon paha mieli on myös samantekevä. Hänelle se meidän asunnon täyttäminen hänen ostamillaan kamoilla on aina ollut jokin ”reviirinvaltausyritys” ja lapsen kanssa aivan erityisen raskasta, mutta me tosiaan on otettu tavaksi palauttaa/olla ottamatta häneltä enää rojua ja se kyllä toimii niin. Onneksi hän sai uusia lapsenlapsia, niin pääsi ne pahimmat tuhlaamisensa tuhlaamaan sinne. Me ei olla kuin kiitollisia siitä, että isoäidin huomio ja rahankäytön kohteena olo on pois meistä.
Meidän muori kun lukisi tämän, puistelisi päätään eikä edes tunnistaisi itseään näistä, kun hänhän on aina niin sovinnollinen, auttavainen ja kuuntelee lasten äitejä (isillä ei hänen mielestään ole mitään sanomista mihinkään). Joopa joo.
Minulla on myös samanlaisia kokemuksia anopin kanssa. Vaatteita tulee sekä meille vanhemmille että lapsille. Ollaan yritetty kieltää hyvällä (ei mitään vaikutusta) ja jopa pahalla, mutta siitä tuli niin kauhea koko sukua koskeva tappelu, jossa meidät leimattiin ihan kauheiksi ihmisiksi. Tavarapussukoita (ja myös ruokaa) viedään heillä käydessä salaa autoon, jos ovi on auki tai tuodaan työpäivän aikana terassille tai ovenripaan roikkumaan.
Huvittavinta oli että edes oma äitini ei uskonut, että miten rasittavaa anopin tavaran tuputtaminen on ja ehkä luuli että liioittelen. Kunnes sitten kerran keskellä kuuminta kesää oli poikamme synttärit. Anoppi oli edeltävällä viikolla käynyt kirpparikierroksella ja löytänyt sieltä sinapinvärisen poolopaidan, jonka edellinen omistaja oli varmasti pessyt 90 asteessa koneessa. Paita oli todella tiukka ja kapea, enkä usko että kukaan aikuinen sitä edes saisi päälle venytettyä. Anoppi oli jo edellisenä päivänä tyrkyttänyt paitaa minulle heillä käydessään, mutta olin kylmästi jättänyt sen eteisen lattialle.
Niinpä anoppi oli ottanut paidan mukaan pojan synttäreille ja päättänyt, että hän antaa sen äidilleni. Anoppi ojensi paidan äidilleni suurileisesti ja äiti sanoi heti, ettei hän ota sitä kun ei struuman takia pysty pitämään kaulan lähellä mitään tiukkaa ja puristavaa. Anoppi ei tästä lannistunut, vaan venytteli paitaa ja sanoi, että varmasti äiti pystyy (anoppi tietää paremmin) kun kyllähän paita venyy. Äiti kieltäytyi taas ja anoppi aloitti esitelmän kuinka laadukasta materiaalia paita on ja kuinka nykyisin ei tällaisia edes saa ja kuinka hyvä löytö paita on. Äiti kieltäytyi taas ja niinpä anoppi kävi viemässä paidan eteiseen suoraan äitini laukkuun. Katsoin ikkunasta kun vanhempani lähtivät meiltä ja huomasin että äiti pudotti paidan Roska-astiaan. Tämän jälkeen äidillenikin valkeni, että ehkä en liiottelekaan.
Anna liian pienet vaatteet hänelle takaisin ja käske viemään kirpparille. Tuoko uutta vaatetta vai kulahtaneita käytettyjä? jos tuo vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja niin annat takaisin ja sanot että säilyttää omassa kodissaan ja tuo vuoden päästä kun vaatteet tuleva käyttöön, teillä ei ole tilaa säilyttää.
itse tekisin noin ja säästäisin omat rahat jos tuo kuitenkin ihan käyttökelpoista tavaraa, ylitse jäävät tai pienet jos uudenveroisia niin laittaisin kirpparille jossa on täysipalvelu eli he hinnoittelevat ja hoitavat ja sinä vain kuskaisit sinne kerran kuussa vaatteet. tuosta voisi tienatakin jo kivasti ja sitten vaan ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Anna liian pienet vaatteet hänelle takaisin ja käske viemään kirpparille. Tuoko uutta vaatetta vai kulahtaneita käytettyjä? jos tuo vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja niin annat takaisin ja sanot että säilyttää omassa kodissaan ja tuo vuoden päästä kun vaatteet tuleva käyttöön, teillä ei ole tilaa säilyttää.
itse tekisin noin ja säästäisin omat rahat jos tuo kuitenkin ihan käyttökelpoista tavaraa, ylitse jäävät tai pienet jos uudenveroisia niin laittaisin kirpparille jossa on täysipalvelu eli he hinnoittelevat ja hoitavat ja sinä vain kuskaisit sinne kerran kuussa vaatteet. tuosta voisi tienatakin jo kivasti ja sitten vaan ulkomaille.
ei voi kuin ihmetellä tätä lukutaidon puutetta
Samaa rajattomuutta on tämä loputon no tehän voitte käyttää niitä huonoja vaatteita pihavaatteina tai heittää huonot vaatteet pois ja ottaa näitä hyviä tilalle tai tehän voitte kutsua koko suvun kylään niin tarvitsette sen 12 hengen juhla-astiaston -selittäjät.
Noilla samoilla saatesanoilla ne roinat syydetään sinne tyttären tai miniän kotiin riesaksi. Uusi ja hyvälaatuinenkin tavara muuttuu roinaksi, kun se on täysin vääränlaista. Väärän sukupuolen vaatteet, liian pienet kengät, kaapillinen juhlamekkoja tai toppahaalareita, 50 cm toppahaalari kesävauvalle tai 80 cm toppahaalari talvivauvalle.