Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
No kun kyse on juuri siitä, että ostetaan sopimatonta ja tarpeetonta vaatetta. Kun sinä olisit tarvinnut lapsillesi vaikkapa talvikengät, ulkohousut ja pitkähihaisia paitoja, niin olisit saanut muoviset prinsessakengät, kuusi juhlapukua jotka täytyy pesettää pesulassa, ja pinon liian pieniä T-paitoja. Et varmaan olisi ollut iloinen muusta kuin ehkä siitä, jos olisit voinut myydä niitä eteenpäin.
Tai jos on sanonut, että Kuoma-saappaat kokoa 27, ne tulee koossa 25. "Ne oli niin ison näköiset ne kaksseiskat."
Joo mutku meillä on jo viime talvelta kaksvitoset, eivätkä ne enää mahdu jalkaan.
Siis yksi ei ymmärrä ettei vääränkokoisilla saappailla ole käyttöä ja toinen ei osa asiaantilaa selventää. Samaa jankkaamista jokaisen tarveharkinnan kanssa. Oiva esimerkki rakenteellisesta köyhyydestä yli sukupolvien. Siinä on sinunkin tulevaisuutesi. Ja lapsesi.
osaa selventää. sinä et osaa lukea.
ohis
Elä sinä renttu viisastele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan isovanhemmalta sekä uusia että kierrätettyjä vaatteita. Kaikki vaatteet eivät ole täysin hyväkuntoisia. Hankalaa tässä vaateasiassa on myös se, että kun arki lapsiperheessä on kiireistä, niin ei huvittaisi käyttää aikaa vaatteiden eteenpäin antamiseen/myymiseen. Osa vaatteista on myös niin huonokuntoisia, ettei niitä varmasti saisi myytyä eteenpäin. Ja isovanhempikin kyselee ostamiensa vaatteiden perään. Kun isovanhempi tulee käymään, hän nostaa vaatekaapin päällimmäiseksi ostamansa vaatteet, jos ne ovat pinossa alempana. Tiedän, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta todella turhauttava tilanne!
Ap
Isovanhempi käy kaapeillanne ja järjestelee mielensä mukaan?
Opetelkaa sanomaan EINäiden tekijät käyttävät hyväkseen sitä, että kyseessä on niin absurdi tilanne, ettei sitä voi edes uskoa todeksi. Jos tuohon sanoo nätisti, että et voi mennä meidän kaapeille tonkimaan, vastaukseksi tulee ystävällisesti sanottuna, että hyvää hyvyyttäänhän hän vain vähän auttoi tai jotain muuta positiivista. Jos sanoo rumasti "anna olla laitimmainen kerta kun menet meidän kaapeillemme!" se käännetään sanojan viaksi. Miten sinä nyt noin huudat, vaikka toinen vaan auttaa. Jos sen sanoo neutraalisti, vastataan edelleen ystävällisesti auttamisesta.
Mikään ei auta eikä mikään muutu.
Tästä muistuu mieleen yksityinen psykologi, jolla lapseni kävi koulukypsyystutkimuksissa, kolme käyntiä. Hän otti sillä lääkäriasemalla vastaan vain yhtenä iltana viikossa ja meidän jälkeemme tuli aina sama äiti-lapsipari samalla asialla.
Aikataulu ei koskaan pitänyt. Oman lapseni käynti venyi joka kerta ylipitkäksi, vaikka lapsi teki tehtävät ripeästi ohjeiden mukaan, siitä ei ole kyse. Se toinen äiti vihaisena huokaili ja puhkui, ymmärtäähän sen. Se ei voinut jäädä psykologilta huomaamatta. Äiti myös antoi selväsanaista palautetta toistuvasta myöhästymisestä. Psykologi vain kohautteli olkiaan.
Jos en olisi tuota nähnyt, minulla olisi psykologista pelkästään hyvää sanottavaa, enkä edelleenkään voi omasta puolestamme olla häneen pettynyt. Meidän asiamme hän hoiti hienosti. Sen toisen äidin mielipide on taatusti ihan toinen.
Sama ihminen, sama tilanne, ihan eri vaikutus eri ihmisiin. Käytöksessä ei mitään muutosta seuraavalle viikolle.
Minulle ei ole ongelma laittaa tavaroita eteenpäin tai roskiin. Minulla oli täti joka oli kova hamstraamaan kaikkea ja osa tästä jätevuoresta päätyi pyytämättä meillekin. Yksi lasten kuppi oli ihan kiva ja käyttökelpoinen. Loput sai mennä.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännää huomata miten joillekin isovanhempi tarkoittaa jotain sodanaikana syntynyttä henkilöä aina vaan. Pahimmillaan kuvitellaan, että tämän päivän isovanhemmat ovat sodassa olleita.
Nykyisten vanhempien vanhemmat ovat syntyneet noin 50- ja 60-luvuilla. Ei vuonna 1929 tai 1939. Pieniä lapsia on paljon 1980-1990-luvuilla syntyneillä.
Saman huomaa kun puhutaan "vanhuksista", jotka eivät osaa käyttää internetiä. Suurimalla osalla olisi ollut aivan hyvä mahdollisuus opetella käyttämään nettiä. Ei niitä osaamattomia 95-vuotiaita enää montaa ole, suurin osa on 60-70-vuotiaita, joilla olisi ollut 20 vuotta aikaa opetella käyttämään tietokonetta ja nettipankkia.
No tuota. Olen nykyinen vanhempi ja minun vanhempani ovat syntyneet 1920-ja 1930-luvulla. Isäni on jopa ollut sodassa, tosin nuorena poikana apuhommissa, mutta muistaa ajan hyvin kuitenkin. Olen itse syntynyt 1960-luvulla, enkä ole vielä isovanhempi, vaikka se mukavaa olisikin. Netin käyttöä osaamattomia 60-70-vuotiaita en tunne, aika moni ystävistäni on 60-vuotiaita, ja kaikki me olemme käyttäneet tietokoneita jo 1980-luvusta lähtien. Isänikin on jo yli 90-vuotias, ja hoitaa mm. pankkiasiansa ja verkkokauppaostoksensa netin kautta.
Ei kuulosta terveeltä ihmiseltä joka kunnioittaa muita. Yrittää elää teidän kauttaan ja ajattelee itsekkäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
No kun kyse on juuri siitä, että ostetaan sopimatonta ja tarpeetonta vaatetta. Kun sinä olisit tarvinnut lapsillesi vaikkapa talvikengät, ulkohousut ja pitkähihaisia paitoja, niin olisit saanut muoviset prinsessakengät, kuusi juhlapukua jotka täytyy pesettää pesulassa, ja pinon liian pieniä T-paitoja. Et varmaan olisi ollut iloinen muusta kuin ehkä siitä, jos olisit voinut myydä niitä eteenpäin.
Tai jos on sanonut, että Kuoma-saappaat kokoa 27, ne tulee koossa 25. "Ne oli niin ison näköiset ne kaksseiskat."
Joo mutku meillä on jo viime talvelta kaksvitoset, eivätkä ne enää mahdu jalkaan.
Meillä tuossa on mukana anopin uhma, ettei vahingossakaan tule tehtyä miniän toiveen mukaan. En käsitä mitä iloa anoppi itselleen tuosta saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
No kun kyse on juuri siitä, että ostetaan sopimatonta ja tarpeetonta vaatetta. Kun sinä olisit tarvinnut lapsillesi vaikkapa talvikengät, ulkohousut ja pitkähihaisia paitoja, niin olisit saanut muoviset prinsessakengät, kuusi juhlapukua jotka täytyy pesettää pesulassa, ja pinon liian pieniä T-paitoja. Et varmaan olisi ollut iloinen muusta kuin ehkä siitä, jos olisit voinut myydä niitä eteenpäin.
Tai jos on sanonut, että Kuoma-saappaat kokoa 27, ne tulee koossa 25. "Ne oli niin ison näköiset ne kaksseiskat."
Joo mutku meillä on jo viime talvelta kaksvitoset, eivätkä ne enää mahdu jalkaan.
Meillä tuossa on mukana anopin uhma, ettei vahingossakaan tule tehtyä miniän toiveen mukaan. En käsitä mitä iloa anoppi itselleen tuosta saa.
Meillä tämä niskoittelu näkyy aivan kaikessa. MYSTISTÄ KÄYTÖSTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole lapsia, mutta pystyn hyvin kuvittelemaan, millainen meno olisi jos olisi. Kymmenien keskustelujen jälkeen ollaan edelleen siinä pisteessä, että jouluna tulee minulle ja miehelleni vyörynä tavaraa, jota emme tarvitse tai halua. Enemmän on parempi ja sitähän sitten riittää. Keskusteltu on jouluna (ei hyvä tunnelman kannalta) ja joulujen välissä, tuloksetta. Olemme sanoneet, että mitään ei tarvitse ostaa ja tavaraa ei tarvita. Silti tulee pörröaamutakkia, mekkoa koossa xl (olen xs), saatteilla Ihan on sun näköinen, Kyllä näitä voi olla monta jne. Viisikymppisille ihmisille ostaa roinaa kaikki paikat täyteen.
Parina vuonna tuli yhtenä lahjana tosi kiva, vuosittain toistuva asia. Kehuin kovasti kun oli niin mukava saada se (ei varsinaisesti tavaraa) ja mikä oli seuraus? No tietenkin etten enää saanut sitä kun hän ei ostanut enää itselleenkään.
Mulle on turha lässyttää, että pitää ottaa asia puheeksi. No shit Sherlock. Maailmassa on oikeasti muuten ihan fiksuja ihmisiä, joilla on tapa osoittaa rakkauttaan (?) syytämällä lähipiiriin oman makunsa mukaisia ja tarpeettomia tavaroita kuuntelematta heitä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle väitettiin että lapseni on aliravittu, kitukasvuinen eikä voi mitenkään kasvaa niin kuin pitää.
Ei mennyt jakeluun edes neuvolan kasvukäyrä joka oli kuin oppikirjasta tasaisuudessaan ja neuvolan terkan merkintä että ”kasvu erinomaista, sopusuhtainen tyttö”.
Laminoin inttäjälle sen kasvukäyrän kun lapsi täytti 18 eikä lastensuojelulla voinut enää uhkailla.
Samalla lapsella ”diagnosoitiin” oppimisvaikeuksia. Kirjoitti viime keväänä ällän paperit.
Menee ohi vaateaiheen, mutta anoppini kaikilla muilla lapsenlapsilla, eli tyttäriensä lapsilla, on mielenterveysongelmia ja lasu vahvasti mukana elämässä. Ei ole kauniisti sanottu, enkä ikinä puhu näin suoraan herkistä asioista. Kaunistelin pitkään jopa omassa mielessäni, että vika on varmaan lapsissa kuten anoppi sanoo, siis useampi lapsenlapsi olisi syntymästään saakka ollut häiriintynyt. Viat johtuisivat isien geeneistä, vaikka anopin tyttäret kohtelivat välillä lapsiaan todella ilkeästi, ikään kuin empatia olisi puuttunut kokonaan. Lapsissa se vika varmasti, juu.
Jostain syystä meidän perheessä on toistaiseksi vältytty suuremmilta ongelmilta, toki anoppi maalailee joka tapaamisella kauhukuvia, milloin lasten koulu alkaa mennä alaspäin, tulee päihteidenkäyttöä kuten tyttärensä lapsilla, huumeita ja muuta. No ei ole tullut. Diagnoosien ja ongelmien luominen meille on niin pakkomielteistä, että kun 4-vuotias pohti kuollutta lintua metsässä, anoppi ahdistuneena kertoi minulle että lapsi on varmaan masentunut ja haluaa kuolla. Koska hänen oman tyttärensä lapset haluavat kuolla ja ovat hoidossa, pitää meillä olla samat ongelmat. Anopilla on vereni seisauttava äänensävy, jolla hän aina tulee toooodella huolissaan ja luottamuksella juttelemaan, mitä on lapsissani milloinkin havainnut. Kun minä olin vaan huolissani lapsiparastanne, joka oireilee itsetuhoisesti, ei tarvitse suuttua, nyyh. Ai v*ttu sentään kun alkaa v*tuttaa pelkkä tän kirjoittaminen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä nämä "no miksi ette vaan sano ei"-kommentoijat, jotka eivät ole joko lukeneet ketjusta kuin ensimmäisen viestin puolikkaan, tai tajunneet lukemastaan sanaakaan. Sama kuin olisi ketju murtovarkaista:
AP: "Kyllä harmittaa, loman aikana kotiin murtauduttu. Oli valot päällä, hälytysjärjestelmä, kamerat ja kaikki, vaan ei auttanut. Poliisi liian myöhään paikalle."
50x komppaavaa viestiä
Joku "mulle ei oo käyny noin, niin ei sullekaan voi"-tyyppi: "No ei ole niin vaikeaa. Pidätte vaan ovet lukossa."Ja siihen vielä, että hyvää ne murtovarkaat vaan tarkoittavat. :D
Hyvää tarkoittavat murtovarkaat voisivat samalla viedä nuo isovanhemman raijaamat krääsävuoret mennessään. Jättäsin ovet apposen auki heille ja kakkukahvit keittiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle väitettiin että lapseni on aliravittu, kitukasvuinen eikä voi mitenkään kasvaa niin kuin pitää.
Ei mennyt jakeluun edes neuvolan kasvukäyrä joka oli kuin oppikirjasta tasaisuudessaan ja neuvolan terkan merkintä että ”kasvu erinomaista, sopusuhtainen tyttö”.
Laminoin inttäjälle sen kasvukäyrän kun lapsi täytti 18 eikä lastensuojelulla voinut enää uhkailla.
Samalla lapsella ”diagnosoitiin” oppimisvaikeuksia. Kirjoitti viime keväänä ällän paperit.
Menee ohi vaateaiheen, mutta anoppini kaikilla muilla lapsenlapsilla, eli tyttäriensä lapsilla, on mielenterveysongelmia ja lasu vahvasti mukana elämässä. Ei ole kauniisti sanottu, enkä ikinä puhu näin suoraan herkistä asioista. Kaunistelin pitkään jopa omassa mielessäni, että vika on varmaan lapsissa kuten anoppi sanoo, siis useampi lapsenlapsi olisi syntymästään saakka ollut häiriintynyt. Viat johtuisivat isien geeneistä, vaikka anopin tyttäret kohtelivat välillä lapsiaan todella ilkeästi, ikään kuin empatia olisi puuttunut kokonaan. Lapsissa se vika varmasti, juu.
Jostain syystä meidän perheessä on toistaiseksi vältytty suuremmilta ongelmilta, toki anoppi maalailee joka tapaamisella kauhukuvia, milloin lasten koulu alkaa mennä alaspäin, tulee päihteidenkäyttöä kuten tyttärensä lapsilla, huumeita ja muuta. No ei ole tullut. Diagnoosien ja ongelmien luominen meille on niin pakkomielteistä, että kun 4-vuotias pohti kuollutta lintua metsässä, anoppi ahdistuneena kertoi minulle että lapsi on varmaan masentunut ja haluaa kuolla. Koska hänen oman tyttärensä lapset haluavat kuolla ja ovat hoidossa, pitää meillä olla samat ongelmat. Anopilla on vereni seisauttava äänensävy, jolla hän aina tulee toooodella huolissaan ja luottamuksella juttelemaan, mitä on lapsissani milloinkin havainnut. Kun minä olin vaan huolissani lapsiparastanne, joka oireilee itsetuhoisesti, ei tarvitse suuttua, nyyh. Ai v*ttu sentään kun alkaa v*tuttaa pelkkä tän kirjoittaminen. :D
Hah. Meillä ihan sama kuvio sillä erotuksella että anopin oma nuorin lapsi syömishäiriöinen koulupudokas aikoinaan. ei voi kestää että joku osaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältähän sai vertaistukea ämpärikaupalla, kiitos. Olen myös itse leimautunut hankalaksi miniäksi lasteni vaatteiden takia. Anoppi halusi kovasti ostaa ensimmäiset vaatteet ja ensimmäiset kengät. Taivuin aika paljoon, ainoastaan kenkien kohdalla kerroin mitä merkkiä ja mikä koko. Lapsi kävi fyssarilla liikkumisen kankeuden takia, joten kenkien piti olla tietyt, kuitenkin yleinen merkki, jota myytiin Prismassakin. Anoppi sanoi ettei ymmärrä, näytin ihan kuvankin, että tällaiset. Valitse väri itse, mutta muuten tämä malli. Anoppi hermostui ja sanoi, ettei hän tuollaisia lähde mistään etsimään, ei hän osaa kuitenkaan ostaa mitään, mikä tyydyttäisi minua kun olen niin kauhean vaativa(?), ettei mitkään tavalliset kengät käy, jotka hän ostaisi.
Kuukauden päästä kertoi, miten osti omalle tyttärelleen tietyt vaatteet ja kengät. He olivat tyttären kanssa sopineet, että lapsen joka synttäreinä äitinsä ostaa suurella summalla tyttären valitsemia vaatteita ja kenkiä lapselle. Näin hän haluaa auttaa tytärtään, kiireistä äitiä. Että näin. :D
Innostuin äitiyslomalla ompelemaan, kävin kansalaisopiston kurssinkin. Anoppi repi ompelemiani vaatteita, koska "halusi testata saumojen kestävyyden". Ihan järkkyä. Hän teatraalisesti ihmetteli myös, miten ehdin hoitaa lasta, kun koko ajan vaan harrastan. Lopulta kun mikään muu ei auttanut, hän kysyi viattomasti onko lapsella lainkaan oikeita vaatteita, vai pelkästään "näitä" ja piteli tekemääni paitaa käsissään.
Yökyläänkään eivät voi enää ottaa, koska ohjeistan liikaa. Lasten yöpymishuoneessa mökillä oli laitettu yövaloksi kynttilöitä, siis palamaan koko yöksi hirsiseinän viereen. Vein tilalle turvallisen yövalon ja sain vastaani niskojen nakkelut hankaluudestani jälleen kerran. Anopille en kertonut, mutta en saanut pariin yöhön unta kun mietin, mitä olisi voinut tapahtua jos ne kynttilät olisi kaatuneet. Huoneen ovea pidettiin tiukasti kiinni, eikä siellä ollut edes palovaroitinta.
Heh. Aiemminhan täällä joku anoppi kirjoitti, kuinka eivät enää voi olla normaalisti tekemisissä miniän kanssa, kun se ”valitus ja ohjeistus” esim. yökyläilyjen kanssa on niin mahdotonta. Mietin sitä lukiessani, mitähän tällainen ohjeistus on. Onko oikeasti hulluja vaatimuksia, vaiko ehkäpä tyyliä ”ei saa antaa allergiselle lapselle allergisoivaa ruokaa, ja hampaat pitäisi pestä ennen nukkumaanmenoa”. Vai olikohan se juuri tämä miniä? :D
Tuossa voi hyvin olla taustalla se, että kun isovanhemman omat lapset olivat pieniä, niin hänellä ei ollut rahaa ostaa lapsille sitä, mitä olisi halunnut. Nyt hänellä on toiset mahdollisuudet, hänestä on kivaa valita ja ostaa vaatteita lapsille, joten hän haluaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Mutta onhan se vanhempien mielestä ikävää, jos vaatteita tulee paljon eivätkä ne ole vanhempien mielen mukaisia. Yrittäisin päästä tuossa jonkinlaiseen kompromissiin eli sopimukseen isovanhemman kanssa siitä, että hän ostaa vuoden aikana korkeintaan vain sovitun määrän vaatteita. Näin vaatekaapissa on korkeintaan muutama ylimääräinen vaate kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtuukohan sitä paljoa että ei-toivottua roinaa raahaa lapsensa kotiin isä/appiukko? Siis esimerkiksi mitä tapahtuu tai tapahtuisi jos vaikka appiukko toisi joka viikko tullessaan peräkärryllisen kierrätyskeskuksesta löytämiään aarteita. Joka kerta saapuisi takarontti täynnä auton varaosia (ei sovi perheen autoon tai rikki), kremppoja puutarhakalusteita, 40-vuotta vanhoja loppuunpalaneita porakoneita (no korjaa vaan niin se on ihan hyvä), tiiliä puretusta talosta (savupiippua voi vaikka joutua joskus paikkaaman niin kiva kun on tiilet jo valmiiksi), ruosteista kattopeltiä, rikkinäinen kaasugrilli, kuusi vuotavaa peltistä vesisaavia, betoninen likakaivon rengas....yms yms muuta tarpeellista.
Jep, kauanko mies katselisi hiljaa tai estelisi kohteliaasti kun autotalli ja piha täyttyy rojusta jolle ei ole mitään käyttöä mutta jonka hamsteri raahaa toisen tontille ihan hyvän hyvyyttään? Ja joka jäisi kaikki miehen hoidettavaksi. Veikkaan että muutama kuukausi korkeintaan ja kärsivällisinkin mies räjähtäisi isälleen tai appiukolle totaalisesti ja heittäisi hyväntekijän ulos niskaperseotteella.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa voi hyvin olla taustalla se, että kun isovanhemman omat lapset olivat pieniä, niin hänellä ei ollut rahaa ostaa lapsille sitä, mitä olisi halunnut. Nyt hänellä on toiset mahdollisuudet, hänestä on kivaa valita ja ostaa vaatteita lapsille, joten hän haluaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Mutta onhan se vanhempien mielestä ikävää, jos vaatteita tulee paljon eivätkä ne ole vanhempien mielen mukaisia. Yrittäisin päästä tuossa jonkinlaiseen kompromissiin eli sopimukseen isovanhemman kanssa siitä, että hän ostaa vuoden aikana korkeintaan vain sovitun määrän vaatteita. Näin vaatekaapissa on korkeintaan muutama ylimääräinen vaate kerrallaan.
No eikö se ole jo tullut selväksi tässä ettei noitten kanssa voi mistään sopia tai tehdä kompromisseja? Jos voisi niin eihän tuota ongelmaa edes olisi. Kyllä vanhemmat osaavat kertoa mitä tarvitaan. Mutta nämä rajattomat eivät kuuntele. Koskaan.
On kaikenlaista kivaa mitä minäkin nyt haluan tehdä kun en aikaisemmin voinut, mutta en silti voi tunkea sen kivan tekemisen tuotoksia väen väkisin jonkun toisen ihmisen kotiin ja olettaa että hän on sitten onnelllinen.
Meillä anoppi kysyi joulun alla lapsen lahjatoiveita. Sovimme, että hän ostaa lapsen toivelistalta lahjan x.
Aattona paketista paljastuikin jotain ihan muuta. Anopin kommentti että tämä on paljon parempi kuin se lapsen toive. Harmitti sillä olisin itse ostanut ko. lahjan x jollei anoppi olisi luvannut sitä ostaa.
Lopulta ostimme itse kaikki lahjat jotta varmasti tulee ne mitä oli ajateltukin hankkia. Kertaakaan ei tuplalahjoja tullut vaikka lahjalista anopilla joka vuosi tiedossa.
En ymmärrä miksi sovitusta ei voinut pitää kiinni? Kyse ei ollut siitä ettei osaa, tiedä tai on liian kallista - epäilen vallankäyttöä. Paha mieli tuli lahjaksi joka joulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältähän sai vertaistukea ämpärikaupalla, kiitos. Olen myös itse leimautunut hankalaksi miniäksi lasteni vaatteiden takia. Anoppi halusi kovasti ostaa ensimmäiset vaatteet ja ensimmäiset kengät. Taivuin aika paljoon, ainoastaan kenkien kohdalla kerroin mitä merkkiä ja mikä koko. Lapsi kävi fyssarilla liikkumisen kankeuden takia, joten kenkien piti olla tietyt, kuitenkin yleinen merkki, jota myytiin Prismassakin. Anoppi sanoi ettei ymmärrä, näytin ihan kuvankin, että tällaiset. Valitse väri itse, mutta muuten tämä malli. Anoppi hermostui ja sanoi, ettei hän tuollaisia lähde mistään etsimään, ei hän osaa kuitenkaan ostaa mitään, mikä tyydyttäisi minua kun olen niin kauhean vaativa(?), ettei mitkään tavalliset kengät käy, jotka hän ostaisi.
Kuukauden päästä kertoi, miten osti omalle tyttärelleen tietyt vaatteet ja kengät. He olivat tyttären kanssa sopineet, että lapsen joka synttäreinä äitinsä ostaa suurella summalla tyttären valitsemia vaatteita ja kenkiä lapselle. Näin hän haluaa auttaa tytärtään, kiireistä äitiä. Että näin. :D
Innostuin äitiyslomalla ompelemaan, kävin kansalaisopiston kurssinkin. Anoppi repi ompelemiani vaatteita, koska "halusi testata saumojen kestävyyden". Ihan järkkyä. Hän teatraalisesti ihmetteli myös, miten ehdin hoitaa lasta, kun koko ajan vaan harrastan. Lopulta kun mikään muu ei auttanut, hän kysyi viattomasti onko lapsella lainkaan oikeita vaatteita, vai pelkästään "näitä" ja piteli tekemääni paitaa käsissään.
Yökyläänkään eivät voi enää ottaa, koska ohjeistan liikaa. Lasten yöpymishuoneessa mökillä oli laitettu yövaloksi kynttilöitä, siis palamaan koko yöksi hirsiseinän viereen. Vein tilalle turvallisen yövalon ja sain vastaani niskojen nakkelut hankaluudestani jälleen kerran. Anopille en kertonut, mutta en saanut pariin yöhön unta kun mietin, mitä olisi voinut tapahtua jos ne kynttilät olisi kaatuneet. Huoneen ovea pidettiin tiukasti kiinni, eikä siellä ollut edes palovaroitinta.
Heh. Aiemminhan täällä joku anoppi kirjoitti, kuinka eivät enää voi olla normaalisti tekemisissä miniän kanssa, kun se ”valitus ja ohjeistus” esim. yökyläilyjen kanssa on niin mahdotonta. Mietin sitä lukiessani, mitähän tällainen ohjeistus on. Onko oikeasti hulluja vaatimuksia, vaiko ehkäpä tyyliä ”ei saa antaa allergiselle lapselle allergisoivaa ruokaa, ja hampaat pitäisi pestä ennen nukkumaanmenoa”. Vai olikohan se juuri tämä miniä? :D
Laktoosi-intoleranssia ja maitoallergiaa potevalle lapselle pitää väkisin survoa VOIleipää, kun voi on niin terveellistä! Ja todellakin sitä leipää yritettiin väkisin syöttää kouluikäiselle joka itse osasi sanoa, ettei saa syödä voita. Anoppi jahtasi karkuun juoksevaa lasta pitkin taloa. Takaa-ajon keskeytti anopin oma poika.
Anoppi sitten myöhemmin marttyyrina vaati miniää lukemaan tuoteselosteet kaikista ruokapakkauksista, kun ei muka missä on maitoa.
Anoppini on valmistunut yliopistosta maisteriksi, toisin kuin tyhmäksi haukuttu miniä.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa voi hyvin olla taustalla se, että kun isovanhemman omat lapset olivat pieniä, niin hänellä ei ollut rahaa ostaa lapsille sitä, mitä olisi halunnut. Nyt hänellä on toiset mahdollisuudet, hänestä on kivaa valita ja ostaa vaatteita lapsille, joten hän haluaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Mutta onhan se vanhempien mielestä ikävää, jos vaatteita tulee paljon eivätkä ne ole vanhempien mielen mukaisia. Yrittäisin päästä tuossa jonkinlaiseen kompromissiin eli sopimukseen isovanhemman kanssa siitä, että hän ostaa vuoden aikana korkeintaan vain sovitun määrän vaatteita. Näin vaatekaapissa on korkeintaan muutama ylimääräinen vaate kerrallaan.
Mun appivanhemmat ovat olleet ylempää keskiluokkaa. Ainoa, mikä on puuttunut on ollut empatia ja aito välittäminen muista ihmisistä.
Miksi edes köyhä ihminen haluaisi niitä puhki kuluneita roskiskunnossa olevia vaatteita? Tai tosiaan ne 25 koon kengät, kun lapsen jalka on kokoa 27?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa voi hyvin olla taustalla se, että kun isovanhemman omat lapset olivat pieniä, niin hänellä ei ollut rahaa ostaa lapsille sitä, mitä olisi halunnut. Nyt hänellä on toiset mahdollisuudet, hänestä on kivaa valita ja ostaa vaatteita lapsille, joten hän haluaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Mutta onhan se vanhempien mielestä ikävää, jos vaatteita tulee paljon eivätkä ne ole vanhempien mielen mukaisia. Yrittäisin päästä tuossa jonkinlaiseen kompromissiin eli sopimukseen isovanhemman kanssa siitä, että hän ostaa vuoden aikana korkeintaan vain sovitun määrän vaatteita. Näin vaatekaapissa on korkeintaan muutama ylimääräinen vaate kerrallaan.
- Ei se lapsenlapsi ole mikään "isovanhemman toinen tilaisuus".
Nämä on hauskoja juttuja ainakin lukijan näkökulmasta. Päätä hakataan seinään oikein antaumuksella.