Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tuottanut mitään ongelmia kertoa että vaikeassa tilanteessa otamme avustukset mieluummin rahana/lahjakorttina, niin ostamme itse tarpeellisen perheeseen.
Ja tää liittyi nyt ketjun aiheeseen miten?
Mietipä sitä kun järjestelet niitä nyssyköitäs. Jos haluaa auttaa, voi auttaa rahallisesti.
Ja luuletko sinä että nämä ketjun kymmenet krääsään hukutetut ei sitä olisi tajunneet?
En, koska osa jutuista ei ole täyspäisten ihmisten toimintaa. Tunnistan palstan huru-ukon juttuja
Niin. Täällä on se kultamummi ja muut ”jätän kauhuminiän perinnöttä” -sössöttäjät paikalla tietty mutta ei ne liity sinun sössötykseesi mitenkään.
Laita nyt vielä ne 2 pakollista tykkäystä eri laitteella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu isovanhempiakin olevan, niin ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää minkä ihmeen ajatusprosessin kautta on päädytty esim. seuraavaan: kysytään ensin olisiko jotain mitä voisimme ostaa ja vastaus on, että ehjät kumisaappaat koko 32, värillä tai merkillä ei väliä. Sitten tuodaan 2m pitkä ja 1m leveä ilmatäytteinen kirkkaan punainen muovinen Fatboy aikuisten löhötuoli. Ja kun minä kiittämätön myin tuon turhakkeen puoleen hintaan ja ostin ne saappaat, ollaan kiukkuisia kun ei kelvannut vaikka oli Stockmannilta.
tää ei mulle aukea että niitä ei edes saa myydä
Mun anopilla ainakin on käsitys, että jos hän antaa meille jotain, niin hän edelleen omistaa tämän esineen. Olin aikoinaan kovin hämmentynyt, kun näköjään lahjan antaminen voi toiselle tarkoittaa lainaa.522
Laita lapselle ostamasi vaatteet ja kehu isovanhemmalle miten hienot nämä hänen ostamansa vaatteet ovat.
Kun hän sanoo, ettei ole näitä ostanut, sano että olethan! Etkö muista? Alkaako muisti pätkiä?
Vierailija kirjoitti:
mä en oo ikinä tajunnut tuota, miksi ei voi hankkia sitä mille olisi tarve? miksi ostaa vaikka satasella vaatteita, jos toiset toivoo vitosen sukkaparia?
Äh. Ei kaikkea voi järjellä perustella tai tajuta.
Isovanhempi haluaa auttaa. Olisi ehkä itse toivonut itselleen nuorena äitinä tuollaista.
Ei välttämättä osaa sanoittaa.
Isovanhemmat menee usein sekaisin näistä uusista ihmeistä.
Aapeellä on aika tiukat rajat ja kiellot päällä.
Hyvä, että tietää mitä haluaa. Toisaalta ihmisiä täällä ollaan. Hyvää tarkoittaa.
Minä todellakin uskallan sanoa EI ja että yhtään vaatetta tai ylimääräistä lelua en kotiini huoli. Kerrankin kielsin kirosanojen saattelemana, mutta kappas, seuraavana aamuna roikkui taas muovipussi ovenkahvassa. Voitte uskoa, että suututti, kun on muutenkin vähän säilytystilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä en oo ikinä tajunnut tuota, miksi ei voi hankkia sitä mille olisi tarve? miksi ostaa vaikka satasella vaatteita, jos toiset toivoo vitosen sukkaparia?
Äh. Ei kaikkea voi järjellä perustella tai tajuta.
Isovanhempi haluaa auttaa. Olisi ehkä itse toivonut itselleen nuorena äitinä tuollaista.
Ei välttämättä osaa sanoittaa.Isovanhemmat menee usein sekaisin näistä uusista ihmeistä.
Aapeellä on aika tiukat rajat ja kiellot päällä.
Hyvä, että tietää mitä haluaa. Toisaalta ihmisiä täällä ollaan. Hyvää tarkoittaa.
Ai ylikävelyä ja kotinsa sotkemista?
Hyvää tuossa ei todellakaan haeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä en oo ikinä tajunnut tuota, miksi ei voi hankkia sitä mille olisi tarve? miksi ostaa vaikka satasella vaatteita, jos toiset toivoo vitosen sukkaparia?
Äh. Ei kaikkea voi järjellä perustella tai tajuta.
Isovanhempi haluaa auttaa. Olisi ehkä itse toivonut itselleen nuorena äitinä tuollaista.
Ei välttämättä osaa sanoittaa.Isovanhemmat menee usein sekaisin näistä uusista ihmeistä.
Aapeellä on aika tiukat rajat ja kiellot päällä.
Hyvä, että tietää mitä haluaa. Toisaalta ihmisiä täällä ollaan. Hyvää tarkoittaa.
Minun sukulaiseni pojalla on nepsy-ongelmia ja vanhempansa ovat moneen kertaan asiallisesti ja järkevästi perustellen pyytäneet, että esimerkiksi makeisia ei tarjottaisi liikaa.
Ko pojan toinen isoäiti lähetti nyt taas pojan nimellä joulupaketin, jossa oli viisi kiloa suklaata. Poika on 15. Luulisi että ihme olisi haaltunut tänä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä nämä "no miksi ette vaan sano ei"-kommentoijat, jotka eivät ole joko lukeneet ketjusta kuin ensimmäisen viestin puolikkaan, tai tajunneet lukemastaan sanaakaan. Sama kuin olisi ketju murtovarkaista:
AP: "Kyllä harmittaa, loman aikana kotiin murtauduttu. Oli valot päällä, hälytysjärjestelmä, kamerat ja kaikki, vaan ei auttanut. Poliisi liian myöhään paikalle."
50x komppaavaa viestiä
Joku "mulle ei oo käyny noin, niin ei sullekaan voi"-tyyppi: "No ei ole niin vaikeaa. Pidätte vaan ovet lukossa."
On olemassa tasan kaksi asiaa, jotka tällaisiin ihmisiin toimivat. Ne ovat fyysinen väkivalta ja välien katkaisu. Niistä voi valita tilanteeseen paremmin sopivan. Puhe näihin ei uppoa. Se on testattu ja havaittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä ehdotti ratkaisuksi, että tuollaiselle isovanhemmalle pitäisi suuttua oikein kunnolla, jotta hän tajuaisi olla tuomatta tavaraa. Omalla kohdalla koen, että minun tehtävä ei ole suuttua ja huutaa miehen äidille, joka on tuollainen rajaton isovanhempi. Se on miehen tehtävä. Mies ei vaan halua loukata äitiään niin, että ihan tosissaan karjuisi, että meille ei tuoda enää yhtään pyytämätöntä tavaraa. Minä en miniänä halua vielä enemmän saada sitä "paha poliisi" -leimaa otsaani huutamalla anopille. Olenkin nyt siirtynyt siihen, että mies hoitaa kaiken äitinsä tavarakasoihin liittyvät asiat - käy ne läpi, hoitaa noiden vaatteiden pesut, vie tavarat roskiin. En suostu enää edes purkamaan noita tavaroita muovikasseista. Katsotaan, tajuaako mies jossain vaiheessa, kuinka ärsyttävää tämä on...
Meillä anoppi nimenomaan ahdisteli mua, kun olin äitiyslomalla. Kun mies oli kotona, anoppi kävi todella harvoin. Mulle ja vauvalle hän näitä löytöjään toi. Miehelle narisee aikani, mutta hänelle oli tärkeintä, että "kaikki tulevat keskenään toimeen", eli mun olisi pitänyt sietää ikuisesti anopin haukkumista, ylikävelyä ja keksiä vielä sille kaikelle roskalle, mitä anoppi toi, järkevä säilytystila.
Kyllä mä sen anopin sitten lopuksi melko äänekkäästi monen sivistyneemmän yrityksen jälkeen sain anopin tajuamaan, että hänen käytöstään en enää katso sekuntiakaan. Tämäkin piti toistaa kolmesti, mutta sitten mä sain rauhan anopilta, ja rauhan sielulleni. Olin pitänyt puoliani elämäni suurinta painajaista vastaan, ja voitin! On ihanaa, kun tavaroita ei tupsahtele jatkuvasti ja pyytämättä meille, poistui paljon muutakin kuonaa elämästä samalla anopin myötä. Mies oli vähän ensin "no oliko pakko" , johon vastasin, että oli pakko. Myöhemmin mieskin on todennut, että minimi-yhteydet hänen äitiinsä on hyväksi meidän perheelle, varsinkin parisuhde on ampaissut uuteen nousuun, kun anoppi ei ole joka sekunti puuttumassa asioihin.
No nyt on elämää suurempia ongelmia, isovanhempi joka ostaa vaatteita lapsenlapselle!
Kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä todellakin uskallan sanoa EI ja että yhtään vaatetta tai ylimääräistä lelua en kotiini huoli. Kerrankin kielsin kirosanojen saattelemana, mutta kappas, seuraavana aamuna roikkui taas muovipussi ovenkahvassa. Voitte uskoa, että suututti, kun on muutenkin vähän säilytystilaa.
Toivottavasti kodissasi ei oikeasti asu kukaan muu kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on elämää suurempia ongelmia, isovanhempi joka ostaa vaatteita lapsenlapselle!
Kauheaa.
Luepa koko ketju ajatuksella.
Mullakin olis hei mun kaapissa vaatteita joita sä varmasti haluat!
2 rikkinäiset villasukat (ihan hyvät tulee kun korjaa!), hiostavaa materiaalia oleva xxs kokoinen paita ja haaroista revenneet farkut. Kai sä haluut nää? :) Kiva lahja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt on elämää suurempia ongelmia, isovanhempi joka ostaa vaatteita lapsenlapselle!
Kauheaa.
Jep, ne on ne lumihiutaleet joilla lanttu laukeaa jos jotain satunnaista tapahtuu jota ei hallita käskyillä ja ennustettavuudella.
Ehkä vähän koomista, mut anoppi tuo tällaiset turhat tavarat meille aina roskapussissa 😂😂 (olisikin vaan vienyt suoraan roskiin)
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännää huomata miten joillekin isovanhempi tarkoittaa jotain sodanaikana syntynyttä henkilöä aina vaan. Pahimmillaan kuvitellaan, että tämän päivän isovanhemmat ovat sodassa olleita.
Nykyisten vanhempien vanhemmat ovat syntyneet noin 50- ja 60-luvuilla. Ei vuonna 1929 tai 1939. Pieniä lapsia on paljon 1980-1990-luvuilla syntyneillä.
Saman huomaa kun puhutaan "vanhuksista", jotka eivät osaa käyttää internetiä. Suurimalla osalla olisi ollut aivan hyvä mahdollisuus opetella käyttämään nettiä. Ei niitä osaamattomia 95-vuotiaita enää montaa ole, suurin osa on 60-70-vuotiaita, joilla olisi ollut 20 vuotta aikaa opetella käyttämään tietokonetta ja nettipankkia.
Unohdat, että ihmiset lisääntyvät eri ikäisinä. Esim. minä ja ystäväni olemme 70-luvun loppupuolella syntyneitä, melko myöhään lisääntymneitä, ja minun ystäväpiirissäni suuri osa päiväkoti-ikäisten lasten isovanhemmista on syntynyt 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolella. Oma 1954-syntynyt äitini taitaa olla nuorin. Sen sijaan useampi isovanhemmista on syntynyt 30-luvun lopussa, ja äärimmäisin tapaus 1910-luvulla… hän ei toki ole elossa, ja kyseessä oli vähän tällainen Salen ja Jennin tyyppinen, vanhemmalla iällä lisääntynyt pariskunta. Mutta ei vaikka vuonna 1939 syntynyt pikkulasten isovanhempi ole mikään harvinaisuus, ja teinien kohdalla lienee vielä tavallisempaa.
Kenellä se pakkomielle oikein on?
Kaiken huippu tässä on, että äitini inhoaa tällaista käytöstä, mitä hän itse toteuttaa. Hän pisteliäästi kertoi, miten hänen oma äitinsä eläkkeellä yksinäisyyttään soitteli tyttärelleen töihin ja häiritsi työpäivää. Hän ei itse siedä krääsää, arvostelee aina selän takana ihmisiä, tavaroita ja lahjoja. Hän on aika joustamaton ihminen, eikä häntä sovi neuvoa missään asiassa tai ehdottaa esim. lomakohdetta.
Omaa tytärtä voikin sitten kohdella miten tahtoo, ilmeisesti kostaa niitä omien rajojen ylityksiä ja loukkauksia ja pettymyksiä?
Kaikki tarinat onkin täällä jo kerrottu. Annetaan tarpeetonta, mahdollisimman halpaa tavaraa. Olen mm. saanut tuliaisiksi länsimaisesta pääkaupungista puuvillaisia siivousrättejä, kaupasta muuten vaan tuliaisena tiskiharjan, puolisolleni on tuotu halpakaupan tennissukat. Ideana selvästi on, että tahtoo ostaa jotain, ja sitten ostetaan eka silmään sattunut halpa juttu. Sama näkyy monessa muussakin, esim. jos äidillä on hiuksissaan äkkiä sitaistu hiusdonitsi, vastaa se hänen silmissään tunnin kampaajalla tehtyä kampausta, ja sitä donitsia pitäisi kehua yhtä vuolaasti kuin taidokasta kampausta kehuttaisiin. Kampaus kuin kampaus, ja lahja kuin lahja.
Kun minulle ei voinut soittaa töihin, piti alkaa terrorisoida tulemalla kylään. Sekin meni kaasuvalotuksella: alkuun oli oikeasti kiva, että lapset saivat lyhyemmän päivän päiväkodista, mutta näitä juttuja ei ikinä voinut sopia meidän kalenterin mukaan. Jos meitä olisi hyödyttänyt päiväkodista hakeminen tiistaina, piti väkipakolla tulla maanantaina, tiistain saimme hoitaa jotenkin muuten. Alkuun tuli kerran kuussa, pian kerran kahdessa viikossa. Nuorimmaisen mentyä kouluun alkoi tulla kerran viikossa etukäteen ilmoittamatta. Lapset tietenkin päästivät sisään.
On niin paljon muitakin juttuja. Ollessani lapsi käytiin laivalla tasan kerran, vaikka kaikki muut kävivät vähintään kerran vuodessa ja mekin sitä kärtimme. Niinpä laivareissu olisi tarjottu suurieleisesti keski-ikäiselle minulle ja puolisolleni. Taka-ajatuksena todennäköisesti oli, että lapset tulisivat mummille yökylään. Olisi kysynyt suoraan, olisin antanut heidän mennä, mutta laivalle meitä ei kiinnosta puolisoni kanssa kaksin lähteä. Koko perheellä ollaan lasten vuoksi käyty.
Mitään ei ole ikinä tehty meidän pyyntömme mukaisesti, vaan aina äidin omien tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Esim. nuo tavarat, vierailuaikataulut, reissut jne. Jonkin verran hän otti opikseen, jonkun luvattoman vierailun yhteydessä tapahtuneen suuttumiseni jälkeen hän hetken teki menemisistä ja tulemisista selkoa ja varmistutti minulta etukäteen onko ok. Sovittiin hyvissä ajoin etukäteen, että hän lähtee lasten kanssa paikkaan A, ja sen mukaisesti pakattiin reissutarvikkeet. He menivätkin ihan muualle paikkaan B. Kun kuulin tästä, suutuin aivan silmittömästi. Anteeksipyynnön sijasta minulle päsähdettiin "KUN MIKÄÄN EI RIITÄ!"
🙄😮😥😣
Vierailija kirjoitti:
Hyviä nämä "no miksi ette vaan sano ei"-kommentoijat, jotka eivät ole joko lukeneet ketjusta kuin ensimmäisen viestin puolikkaan, tai tajunneet lukemastaan sanaakaan. Sama kuin olisi ketju murtovarkaista:
AP: "Kyllä harmittaa, loman aikana kotiin murtauduttu. Oli valot päällä, hälytysjärjestelmä, kamerat ja kaikki, vaan ei auttanut. Poliisi liian myöhään paikalle."
50x komppaavaa viestiä
Joku "mulle ei oo käyny noin, niin ei sullekaan voi"-tyyppi: "No ei ole niin vaikeaa. Pidätte vaan ovet lukossa."
Ja siihen vielä, että hyvää ne murtovarkaat vaan tarkoittavat. :D
No lue aloitus niin tiedät mistä on kyse