Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Ei hyväksyttävää kun kaikki pitää kierrättää, mutta eikö olisi helpointa ihan raa'asti vain viedä roskikseen ?
Ei ne siellä komerossa lisäarvoa saa. Vai pitääkö kaikki olla näytillä kun mummu pamahtaa paikalle.
Hyvä mun on sanoa kun en vaikka samaa ikäluokkaa olenkin , en tunne enkä tunnista ko.ihmistyyppiä kuin vanhoista suomifilmeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hyväksyttävää kun kaikki pitää kierrättää, mutta eikö olisi helpointa ihan raa'asti vain viedä roskikseen ?
Ei ne siellä komerossa lisäarvoa saa. Vai pitääkö kaikki olla näytillä kun mummu pamahtaa paikalle.
Hyvä mun on sanoa kun en vaikka samaa ikäluokkaa olenkin , en tunne enkä tunnista ko.ihmistyyppiä kuin vanhoista suomifilmeistä.
Siis samaa ikäluokkaa kuin syytetyt.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
No kun kyse on juuri siitä, että ostetaan sopimatonta ja tarpeetonta vaatetta. Kun sinä olisit tarvinnut lapsillesi vaikkapa talvikengät, ulkohousut ja pitkähihaisia paitoja, niin olisit saanut muoviset prinsessakengät, kuusi juhlapukua jotka täytyy pesettää pesulassa, ja pinon liian pieniä T-paitoja. Et varmaan olisi ollut iloinen muusta kuin ehkä siitä, jos olisit voinut myydä niitä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
No kun kyse on juuri siitä, että ostetaan sopimatonta ja tarpeetonta vaatetta. Kun sinä olisit tarvinnut lapsillesi vaikkapa talvikengät, ulkohousut ja pitkähihaisia paitoja, niin olisit saanut muoviset prinsessakengät, kuusi juhlapukua jotka täytyy pesettää pesulassa, ja pinon liian pieniä T-paitoja. Et varmaan olisi ollut iloinen muusta kuin ehkä siitä, jos olisit voinut myydä niitä eteenpäin.
Tai jos on sanonut, että Kuoma-saappaat kokoa 27, ne tulee koossa 25. "Ne oli niin ison näköiset ne kaksseiskat."
Joo mutku meillä on jo viime talvelta kaksvitoset, eivätkä ne enää mahdu jalkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken huippu tässä on, että äitini inhoaa tällaista käytöstä, mitä hän itse toteuttaa. Hän pisteliäästi kertoi, miten hänen oma äitinsä eläkkeellä yksinäisyyttään soitteli tyttärelleen töihin ja häiritsi työpäivää. Hän ei itse siedä krääsää, arvostelee aina selän takana ihmisiä, tavaroita ja lahjoja. Hän on aika joustamaton ihminen, eikä häntä sovi neuvoa missään asiassa tai ehdottaa esim. lomakohdetta.
Omaa tytärtä voikin sitten kohdella miten tahtoo, ilmeisesti kostaa niitä omien rajojen ylityksiä ja loukkauksia ja pettymyksiä?
Kaikki tarinat onkin täällä jo kerrottu. Annetaan tarpeetonta, mahdollisimman halpaa tavaraa. Olen mm. saanut tuliaisiksi länsimaisesta pääkaupungista puuvillaisia siivousrättejä, kaupasta muuten vaan tuliaisena tiskiharjan, puolisolleni on tuotu halpakaupan tennissukat. Ideana selvästi on, että tahtoo ostaa jotain, ja sitten ostetaan eka silmään sattunut halpa juttu. Sama näkyy monessa muussakin, esim. jos äidillä on hiuksissaan äkkiä sitaistu hiusdonitsi, vastaa se hänen silmissään tunnin kampaajalla tehtyä kampausta, ja sitä donitsia pitäisi kehua yhtä vuolaasti kuin taidokasta kampausta kehuttaisiin. Kampaus kuin kampaus, ja lahja kuin lahja.
Kun minulle ei voinut soittaa töihin, piti alkaa terrorisoida tulemalla kylään. Sekin meni kaasuvalotuksella: alkuun oli oikeasti kiva, että lapset saivat lyhyemmän päivän päiväkodista, mutta näitä juttuja ei ikinä voinut sopia meidän kalenterin mukaan. Jos meitä olisi hyödyttänyt päiväkodista hakeminen tiistaina, piti väkipakolla tulla maanantaina, tiistain saimme hoitaa jotenkin muuten. Alkuun tuli kerran kuussa, pian kerran kahdessa viikossa. Nuorimmaisen mentyä kouluun alkoi tulla kerran viikossa etukäteen ilmoittamatta. Lapset tietenkin päästivät sisään.
On niin paljon muitakin juttuja. Ollessani lapsi käytiin laivalla tasan kerran, vaikka kaikki muut kävivät vähintään kerran vuodessa ja mekin sitä kärtimme. Niinpä laivareissu olisi tarjottu suurieleisesti keski-ikäiselle minulle ja puolisolleni. Taka-ajatuksena todennäköisesti oli, että lapset tulisivat mummille yökylään. Olisi kysynyt suoraan, olisin antanut heidän mennä, mutta laivalle meitä ei kiinnosta puolisoni kanssa kaksin lähteä. Koko perheellä ollaan lasten vuoksi käyty.
Mitään ei ole ikinä tehty meidän pyyntömme mukaisesti, vaan aina äidin omien tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Esim. nuo tavarat, vierailuaikataulut, reissut jne. Jonkin verran hän otti opikseen, jonkun luvattoman vierailun yhteydessä tapahtuneen suuttumiseni jälkeen hän hetken teki menemisistä ja tulemisista selkoa ja varmistutti minulta etukäteen onko ok. Sovittiin hyvissä ajoin etukäteen, että hän lähtee lasten kanssa paikkaan A, ja sen mukaisesti pakattiin reissutarvikkeet. He menivätkin ihan muualle paikkaan B. Kun kuulin tästä, suutuin aivan silmittömästi. Anteeksipyynnön sijasta minulle päsähdettiin "KUN MIKÄÄN EI RIITÄ!"
🙄😮😥😣
Tämä juuri! Kun kokoaa itsensä ja kommunikoi ongelman asiallisesti ja rakentavasti, tuloksena ei ole se että asiat muuttuisivat, vaan päinvastoin tunkija kokee ansaitsevansa vielä lepyttelyä tullessaan niin julmasti kohdelluksi.
Minulla on nyt sellainen avautumisputki päällä että menköön vielä tämäkin. Minulla on ollut elämässäni paljon hyvin läheisiä ystäviä. Monen kanssa on asuttukin joskus, ja ennen tätä parisuhdetta oli ihan tavallista että vietettiin viikonloppu jonkun luona. Oli ihanaa kun ystävät tietävät missä sinulla on keittiössä mitäkin ja voidaan laittaa juhlaillallinen rennosti, eikä kenenkään tarvinnut vetää emännän roolia. Normaalien huomaavaisten ja toisten yksityisyyttä kunnioittavien ystävien kanssa ei tullut mieleenkään, että kukaan ryhtyisi aukomaan lääkekaappia tai tonkimaan pyykkejä.
Tavaraa tunkevan isoäidin tavaramerkkeihin on kuitenkin alusta asti kuulunut mm. deodorantin ja sukkahousujen lainailu, lääkekaapin penkominen kysymättä jotain esinettä etsiessä ja vaikka juhlapöytäliinan ottaminen kaapista itselle sauna-aluseksi kun "en halunnut häiritä kysymällä". On ollut pakko lausua ääneen sääntöjä, että meidän kodissa ei sovi vieraiden mennä kaapeille.
Nyt ei voi sitten antaa normaalien ihmistenkään "olla kuin kotonaan" niin kuin ennen. Mies kokisi sen hänen ei-mitään-pahaa-tarkoittavan äitinsä syrjimiseksi. Ahistaa.
Sen sijaan että kirjoitetaan vauva fi nuo tukee selvittää suoralla puheella, niin puolison kuin anopin tai sukulaisten kanssa.
Ylipäätään en ymmärrä ihmemaalaisten tapoja tulla toisen kotiin ilmoittamatta. Itse en avaisi ovea ja aivan pokkana lähettäisin omaan himaansa. Ei tulisi hkissä mieleenkään pelmahtaa jonkun porttikonkia painelemaan. Nykyään olemassa kännytkin ja muut.
Suora puhe? Missä? Ei voi syyttää kuin itseään että sallii kohdeltavan kuin tossua. Menkää terapiaan jos ei löydy itsekunnioitusta rajattomuutta kohtaan. Tuo vaikuttaa siltä että halutaan uhriutua ja juoruta. Tehkää asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken huippu tässä on, että äitini inhoaa tällaista käytöstä, mitä hän itse toteuttaa. Hän pisteliäästi kertoi, miten hänen oma äitinsä eläkkeellä yksinäisyyttään soitteli tyttärelleen töihin ja häiritsi työpäivää. Hän ei itse siedä krääsää, arvostelee aina selän takana ihmisiä, tavaroita ja lahjoja. Hän on aika joustamaton ihminen, eikä häntä sovi neuvoa missään asiassa tai ehdottaa esim. lomakohdetta.
Omaa tytärtä voikin sitten kohdella miten tahtoo, ilmeisesti kostaa niitä omien rajojen ylityksiä ja loukkauksia ja pettymyksiä?
Kaikki tarinat onkin täällä jo kerrottu. Annetaan tarpeetonta, mahdollisimman halpaa tavaraa. Olen mm. saanut tuliaisiksi länsimaisesta pääkaupungista puuvillaisia siivousrättejä, kaupasta muuten vaan tuliaisena tiskiharjan, puolisolleni on tuotu halpakaupan tennissukat. Ideana selvästi on, että tahtoo ostaa jotain, ja sitten ostetaan eka silmään sattunut halpa juttu. Sama näkyy monessa muussakin, esim. jos äidillä on hiuksissaan äkkiä sitaistu hiusdonitsi, vastaa se hänen silmissään tunnin kampaajalla tehtyä kampausta, ja sitä donitsia pitäisi kehua yhtä vuolaasti kuin taidokasta kampausta kehuttaisiin. Kampaus kuin kampaus, ja lahja kuin lahja.
Kun minulle ei voinut soittaa töihin, piti alkaa terrorisoida tulemalla kylään. Sekin meni kaasuvalotuksella: alkuun oli oikeasti kiva, että lapset saivat lyhyemmän päivän päiväkodista, mutta näitä juttuja ei ikinä voinut sopia meidän kalenterin mukaan. Jos meitä olisi hyödyttänyt päiväkodista hakeminen tiistaina, piti väkipakolla tulla maanantaina, tiistain saimme hoitaa jotenkin muuten. Alkuun tuli kerran kuussa, pian kerran kahdessa viikossa. Nuorimmaisen mentyä kouluun alkoi tulla kerran viikossa etukäteen ilmoittamatta. Lapset tietenkin päästivät sisään.
On niin paljon muitakin juttuja. Ollessani lapsi käytiin laivalla tasan kerran, vaikka kaikki muut kävivät vähintään kerran vuodessa ja mekin sitä kärtimme. Niinpä laivareissu olisi tarjottu suurieleisesti keski-ikäiselle minulle ja puolisolleni. Taka-ajatuksena todennäköisesti oli, että lapset tulisivat mummille yökylään. Olisi kysynyt suoraan, olisin antanut heidän mennä, mutta laivalle meitä ei kiinnosta puolisoni kanssa kaksin lähteä. Koko perheellä ollaan lasten vuoksi käyty.
Mitään ei ole ikinä tehty meidän pyyntömme mukaisesti, vaan aina äidin omien tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Esim. nuo tavarat, vierailuaikataulut, reissut jne. Jonkin verran hän otti opikseen, jonkun luvattoman vierailun yhteydessä tapahtuneen suuttumiseni jälkeen hän hetken teki menemisistä ja tulemisista selkoa ja varmistutti minulta etukäteen onko ok. Sovittiin hyvissä ajoin etukäteen, että hän lähtee lasten kanssa paikkaan A, ja sen mukaisesti pakattiin reissutarvikkeet. He menivätkin ihan muualle paikkaan B. Kun kuulin tästä, suutuin aivan silmittömästi. Anteeksipyynnön sijasta minulle päsähdettiin "KUN MIKÄÄN EI RIITÄ!"
🙄😮😥😣
Tämä juuri! Kun kokoaa itsensä ja kommunikoi ongelman asiallisesti ja rakentavasti, tuloksena ei ole se että asiat muuttuisivat, vaan päinvastoin tunkija kokee ansaitsevansa vielä lepyttelyä tullessaan niin julmasti kohdelluksi.
Minulla on nyt sellainen avautumisputki päällä että menköön vielä tämäkin. Minulla on ollut elämässäni paljon hyvin läheisiä ystäviä. Monen kanssa on asuttukin joskus, ja ennen tätä parisuhdetta oli ihan tavallista että vietettiin viikonloppu jonkun luona. Oli ihanaa kun ystävät tietävät missä sinulla on keittiössä mitäkin ja voidaan laittaa juhlaillallinen rennosti, eikä kenenkään tarvinnut vetää emännän roolia. Normaalien huomaavaisten ja toisten yksityisyyttä kunnioittavien ystävien kanssa ei tullut mieleenkään, että kukaan ryhtyisi aukomaan lääkekaappia tai tonkimaan pyykkejä.
Tavaraa tunkevan isoäidin tavaramerkkeihin on kuitenkin alusta asti kuulunut mm. deodorantin ja sukkahousujen lainailu, lääkekaapin penkominen kysymättä jotain esinettä etsiessä ja vaikka juhlapöytäliinan ottaminen kaapista itselle sauna-aluseksi kun "en halunnut häiritä kysymällä". On ollut pakko lausua ääneen sääntöjä, että meidän kodissa ei sovi vieraiden mennä kaapeille.
Nyt ei voi sitten antaa normaalien ihmistenkään "olla kuin kotonaan" niin kuin ennen. Mies kokisi sen hänen ei-mitään-pahaa-tarkoittavan äitinsä syrjimiseksi. Ahistaa.
Sen sijaan että kirjoitetaan vauva fi nuo tukee selvittää suoralla puheella, niin puolison kuin anopin tai sukulaisten kanssa.
Ylipäätään en ymmärrä ihmemaalaisten tapoja tulla toisen kotiin ilmoittamatta. Itse en avaisi ovea ja aivan pokkana lähettäisin omaan himaansa. Ei tulisi hkissä mieleenkään pelmahtaa jonkun porttikonkia painelemaan. Nykyään olemassa kännytkin ja muut.
Suora puhe? Missä? Ei voi syyttää kuin itseään että sallii kohdeltavan kuin tossua. Menkää terapiaan jos ei löydy itsekunnioitusta rajattomuutta kohtaan. Tuo vaikuttaa siltä että halutaan uhriutua ja juoruta. Tehkää asialle jotain.
Kas kun ei taas ole viitsitty lukea edes aloitusta. Kun ei se puhe auta.
Ja rajattomat kyllä tunkee kutsumatta Helsingissäkin.
Mene kotiin kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
No kun kyse on juuri siitä, että ostetaan sopimatonta ja tarpeetonta vaatetta. Kun sinä olisit tarvinnut lapsillesi vaikkapa talvikengät, ulkohousut ja pitkähihaisia paitoja, niin olisit saanut muoviset prinsessakengät, kuusi juhlapukua jotka täytyy pesettää pesulassa, ja pinon liian pieniä T-paitoja. Et varmaan olisi ollut iloinen muusta kuin ehkä siitä, jos olisit voinut myydä niitä eteenpäin.
Tai jos on sanonut, että Kuoma-saappaat kokoa 27, ne tulee koossa 25. "Ne oli niin ison näköiset ne kaksseiskat."
Joo mutku meillä on jo viime talvelta kaksvitoset, eivätkä ne enää mahdu jalkaan.
Tämä! Tuhat kertaa tämä!
Tässä on kyse siitä, että halutaan olla pätevämpiä kuin se lapsen oma äiti.
Minulle tehtiin juurikin tätä jatkuvasti. Ihan kuin en tietäisi lasteni kenkä- tai vaatekokoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi erityisesti inhoan niitä tavaroita, joita just yks isovanhemmista kärrää meille?
No, sanotaan näin, että jos olisi uusia ja niissä olisi vielä kaikki laput tallella, mutta esim. koko olisi liian pieni tai vaate ei istu. Nämä voisi myydä/antaa eteenpäin. Olisivat käyttämättömiä ja todennäköisesti kelpaisivat jollekulle.
Mutta kun saa "lahjaksi" näitä loppuunkuluneita vaatteita, niin ei niistä pääse eroon millään. Ei saa myytyä eteenpäin tai en ainakaan itse näe järkeväksi, että yritän eurolla kaupata jotain ratkeamispisteessä olevia housuja. Mikään paikka ei ota vastaan tällaisia todella kuluneita vaatteita, ainoa paikka on vaatejätekeräys.
Minulle väitettiin että lapseni on aliravittu, kitukasvuinen eikä voi mitenkään kasvaa niin kuin pitää.
Ei mennyt jakeluun edes neuvolan kasvukäyrä joka oli kuin oppikirjasta tasaisuudessaan ja neuvolan terkan merkintä että ”kasvu erinomaista, sopusuhtainen tyttö”.
Laminoin inttäjälle sen kasvukäyrän kun lapsi täytti 18 eikä lastensuojelulla voinut enää uhkailla.
Samalla lapsella ”diagnosoitiin” oppimisvaikeuksia. Kirjoitti viime keväänä ällän paperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken huippu tässä on, että äitini inhoaa tällaista käytöstä, mitä hän itse toteuttaa. Hän pisteliäästi kertoi, miten hänen oma äitinsä eläkkeellä yksinäisyyttään soitteli tyttärelleen töihin ja häiritsi työpäivää. Hän ei itse siedä krääsää, arvostelee aina selän takana ihmisiä, tavaroita ja lahjoja. Hän on aika joustamaton ihminen, eikä häntä sovi neuvoa missään asiassa tai ehdottaa esim. lomakohdetta.
Omaa tytärtä voikin sitten kohdella miten tahtoo, ilmeisesti kostaa niitä omien rajojen ylityksiä ja loukkauksia ja pettymyksiä?
Kaikki tarinat onkin täällä jo kerrottu. Annetaan tarpeetonta, mahdollisimman halpaa tavaraa. Olen mm. saanut tuliaisiksi länsimaisesta pääkaupungista puuvillaisia siivousrättejä, kaupasta muuten vaan tuliaisena tiskiharjan, puolisolleni on tuotu halpakaupan tennissukat. Ideana selvästi on, että tahtoo ostaa jotain, ja sitten ostetaan eka silmään sattunut halpa juttu. Sama näkyy monessa muussakin, esim. jos äidillä on hiuksissaan äkkiä sitaistu hiusdonitsi, vastaa se hänen silmissään tunnin kampaajalla tehtyä kampausta, ja sitä donitsia pitäisi kehua yhtä vuolaasti kuin taidokasta kampausta kehuttaisiin. Kampaus kuin kampaus, ja lahja kuin lahja.
Kun minulle ei voinut soittaa töihin, piti alkaa terrorisoida tulemalla kylään. Sekin meni kaasuvalotuksella: alkuun oli oikeasti kiva, että lapset saivat lyhyemmän päivän päiväkodista, mutta näitä juttuja ei ikinä voinut sopia meidän kalenterin mukaan. Jos meitä olisi hyödyttänyt päiväkodista hakeminen tiistaina, piti väkipakolla tulla maanantaina, tiistain saimme hoitaa jotenkin muuten. Alkuun tuli kerran kuussa, pian kerran kahdessa viikossa. Nuorimmaisen mentyä kouluun alkoi tulla kerran viikossa etukäteen ilmoittamatta. Lapset tietenkin päästivät sisään.
On niin paljon muitakin juttuja. Ollessani lapsi käytiin laivalla tasan kerran, vaikka kaikki muut kävivät vähintään kerran vuodessa ja mekin sitä kärtimme. Niinpä laivareissu olisi tarjottu suurieleisesti keski-ikäiselle minulle ja puolisolleni. Taka-ajatuksena todennäköisesti oli, että lapset tulisivat mummille yökylään. Olisi kysynyt suoraan, olisin antanut heidän mennä, mutta laivalle meitä ei kiinnosta puolisoni kanssa kaksin lähteä. Koko perheellä ollaan lasten vuoksi käyty.
Mitään ei ole ikinä tehty meidän pyyntömme mukaisesti, vaan aina äidin omien tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Esim. nuo tavarat, vierailuaikataulut, reissut jne. Jonkin verran hän otti opikseen, jonkun luvattoman vierailun yhteydessä tapahtuneen suuttumiseni jälkeen hän hetken teki menemisistä ja tulemisista selkoa ja varmistutti minulta etukäteen onko ok. Sovittiin hyvissä ajoin etukäteen, että hän lähtee lasten kanssa paikkaan A, ja sen mukaisesti pakattiin reissutarvikkeet. He menivätkin ihan muualle paikkaan B. Kun kuulin tästä, suutuin aivan silmittömästi. Anteeksipyynnön sijasta minulle päsähdettiin "KUN MIKÄÄN EI RIITÄ!"
🙄😮😥😣
Tämä juuri! Kun kokoaa itsensä ja kommunikoi ongelman asiallisesti ja rakentavasti, tuloksena ei ole se että asiat muuttuisivat, vaan päinvastoin tunkija kokee ansaitsevansa vielä lepyttelyä tullessaan niin julmasti kohdelluksi.
Minulla on nyt sellainen avautumisputki päällä että menköön vielä tämäkin. Minulla on ollut elämässäni paljon hyvin läheisiä ystäviä. Monen kanssa on asuttukin joskus, ja ennen tätä parisuhdetta oli ihan tavallista että vietettiin viikonloppu jonkun luona. Oli ihanaa kun ystävät tietävät missä sinulla on keittiössä mitäkin ja voidaan laittaa juhlaillallinen rennosti, eikä kenenkään tarvinnut vetää emännän roolia. Normaalien huomaavaisten ja toisten yksityisyyttä kunnioittavien ystävien kanssa ei tullut mieleenkään, että kukaan ryhtyisi aukomaan lääkekaappia tai tonkimaan pyykkejä.
Tavaraa tunkevan isoäidin tavaramerkkeihin on kuitenkin alusta asti kuulunut mm. deodorantin ja sukkahousujen lainailu, lääkekaapin penkominen kysymättä jotain esinettä etsiessä ja vaikka juhlapöytäliinan ottaminen kaapista itselle sauna-aluseksi kun "en halunnut häiritä kysymällä". On ollut pakko lausua ääneen sääntöjä, että meidän kodissa ei sovi vieraiden mennä kaapeille.
Nyt ei voi sitten antaa normaalien ihmistenkään "olla kuin kotonaan" niin kuin ennen. Mies kokisi sen hänen ei-mitään-pahaa-tarkoittavan äitinsä syrjimiseksi. Ahistaa.
Sen sijaan että kirjoitetaan vauva fi nuo tukee selvittää suoralla puheella, niin puolison kuin anopin tai sukulaisten kanssa.
Ylipäätään en ymmärrä ihmemaalaisten tapoja tulla toisen kotiin ilmoittamatta. Itse en avaisi ovea ja aivan pokkana lähettäisin omaan himaansa. Ei tulisi hkissä mieleenkään pelmahtaa jonkun porttikonkia painelemaan. Nykyään olemassa kännytkin ja muut.
Suora puhe? Missä? Ei voi syyttää kuin itseään että sallii kohdeltavan kuin tossua. Menkää terapiaan jos ei löydy itsekunnioitusta rajattomuutta kohtaan. Tuo vaikuttaa siltä että halutaan uhriutua ja juoruta. Tehkää asialle jotain.
Mahdoton lähettää toista omaan himaansa, kun olen itse sillä hetkellä töissä ja sellaisissa tehtävissä, missä ei voi omia asioitaan työn ohessa hoitaa. Myöskään lapseni eivät pystyneet heittämään mummiaan ulos, eikä se heidän tehtävänsä olekaan.
Tein asialle kotiin päästyäni ja vähän myöhemmin tein vielä enemmän, pistin välit kokonaan poikki. Ehkä olen tossu, kun mikään muu ei auttanut. "Onneksi" tässä on ketjullinen muita naisia, joilla on vastaavia ongelmia joko äidin tai anopin kanssa - mutta ei molempien. Minäkin tulen anoppini kanssa hyvin toimeen, vaikka äitini kanssa en tule.
Anoppikaan ei muuten tykkää minun äidistäni, vaikka ovat samaa ikää, samasta sosiaaliluokasta, samantyyppisestä ammatista yms. paperilla paljon yhteistä. Enkä ole pyrkinyt vaikuttamaan heidän väleihinsä, kuten en myöskään lasteni ja mummin välisiin väleihin. Lapset alkoivat itse ottaa etäisyyttä moisesta päällepäsmäristä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä todellakin uskallan sanoa EI ja että yhtään vaatetta tai ylimääräistä lelua en kotiini huoli. Kerrankin kielsin kirosanojen saattelemana, mutta kappas, seuraavana aamuna roikkui taas muovipussi ovenkahvassa. Voitte uskoa, että suututti, kun on muutenkin vähän säilytystilaa.
Toivottavasti kodissasi ei oikeasti asu kukaan muu kuin sinä itse.
Kun kymmenen kertaa kieltäytyy kauniisti, mutta se ei tuota toivottua lopputulosta, niin jossain vaiheessa sitä sanoo jo vähän rumemmin. Ja minä olen siis tunnettu pitkästä pinnastani, mutta jossain vain tulee raja vastaan. Ei kukaan halua toimia sukulaisten ilmaisena kaatopaikkana. Minulla kyse ei siis ole omista, eikä appivanhemmista, vaan sukulaisesta, joka kärrää kaikki lastensa pieneksi jääneet vaatteet meille kielloista huolimatta, ja päälle perinteinen uhriutuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saadaan isovanhemmalta sekä uusia että kierrätettyjä vaatteita. Kaikki vaatteet eivät ole täysin hyväkuntoisia. Hankalaa tässä vaateasiassa on myös se, että kun arki lapsiperheessä on kiireistä, niin ei huvittaisi käyttää aikaa vaatteiden eteenpäin antamiseen/myymiseen. Osa vaatteista on myös niin huonokuntoisia, ettei niitä varmasti saisi myytyä eteenpäin. Ja isovanhempikin kyselee ostamiensa vaatteiden perään. Kun isovanhempi tulee käymään, hän nostaa vaatekaapin päällimmäiseksi ostamansa vaatteet, jos ne ovat pinossa alempana. Tiedän, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta todella turhauttava tilanne!
Ap
Isovanhempi käy kaapeillanne ja järjestelee mielensä mukaan?
Opetelkaa sanomaan EI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan isovanhemmalta sekä uusia että kierrätettyjä vaatteita. Kaikki vaatteet eivät ole täysin hyväkuntoisia. Hankalaa tässä vaateasiassa on myös se, että kun arki lapsiperheessä on kiireistä, niin ei huvittaisi käyttää aikaa vaatteiden eteenpäin antamiseen/myymiseen. Osa vaatteista on myös niin huonokuntoisia, ettei niitä varmasti saisi myytyä eteenpäin. Ja isovanhempikin kyselee ostamiensa vaatteiden perään. Kun isovanhempi tulee käymään, hän nostaa vaatekaapin päällimmäiseksi ostamansa vaatteet, jos ne ovat pinossa alempana. Tiedän, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta todella turhauttava tilanne!
Ap
Isovanhempi käy kaapeillanne ja järjestelee mielensä mukaan?
Opetelkaa sanomaan EI
Olet ihan samanlainen kuin nuo häirikköisovanhemmatkin. ET KUUNTELE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä nämä "no miksi ette vaan sano ei"-kommentoijat, jotka eivät ole joko lukeneet ketjusta kuin ensimmäisen viestin puolikkaan, tai tajunneet lukemastaan sanaakaan. Sama kuin olisi ketju murtovarkaista:
AP: "Kyllä harmittaa, loman aikana kotiin murtauduttu. Oli valot päällä, hälytysjärjestelmä, kamerat ja kaikki, vaan ei auttanut. Poliisi liian myöhään paikalle."
50x komppaavaa viestiä
Joku "mulle ei oo käyny noin, niin ei sullekaan voi"-tyyppi: "No ei ole niin vaikeaa. Pidätte vaan ovet lukossa."Ja siihen vielä, että hyvää ne murtovarkaat vaan tarkoittavat. :D
Niinpä. Olistte kiitollisia. Meidän koti ei edes kiinnosta murtovarkaita. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan isovanhemmalta sekä uusia että kierrätettyjä vaatteita. Kaikki vaatteet eivät ole täysin hyväkuntoisia. Hankalaa tässä vaateasiassa on myös se, että kun arki lapsiperheessä on kiireistä, niin ei huvittaisi käyttää aikaa vaatteiden eteenpäin antamiseen/myymiseen. Osa vaatteista on myös niin huonokuntoisia, ettei niitä varmasti saisi myytyä eteenpäin. Ja isovanhempikin kyselee ostamiensa vaatteiden perään. Kun isovanhempi tulee käymään, hän nostaa vaatekaapin päällimmäiseksi ostamansa vaatteet, jos ne ovat pinossa alempana. Tiedän, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta todella turhauttava tilanne!
Ap
Isovanhempi käy kaapeillanne ja järjestelee mielensä mukaan?
Opetelkaa sanomaan EI
Näiden tekijät käyttävät hyväkseen sitä, että kyseessä on niin absurdi tilanne, ettei sitä voi edes uskoa todeksi. Jos tuohon sanoo nätisti, että et voi mennä meidän kaapeille tonkimaan, vastaukseksi tulee ystävällisesti sanottuna, että hyvää hyvyyttäänhän hän vain vähän auttoi tai jotain muuta positiivista. Jos sanoo rumasti "anna olla laitimmainen kerta kun menet meidän kaapeillemme!" se käännetään sanojan viaksi. Miten sinä nyt noin huudat, vaikka toinen vaan auttaa. Jos sen sanoo neutraalisti, vastataan edelleen ystävällisesti auttamisesta.
Mikään ei auta eikä mikään muutu.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on elämää suurempia ongelmia, isovanhempi joka ostaa vaatteita lapsenlapselle!
Kauheaa.
Jos on pakko tuoda jotain, niin toisi edes käyttökelpoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan isovanhemmalta sekä uusia että kierrätettyjä vaatteita. Kaikki vaatteet eivät ole täysin hyväkuntoisia. Hankalaa tässä vaateasiassa on myös se, että kun arki lapsiperheessä on kiireistä, niin ei huvittaisi käyttää aikaa vaatteiden eteenpäin antamiseen/myymiseen. Osa vaatteista on myös niin huonokuntoisia, ettei niitä varmasti saisi myytyä eteenpäin. Ja isovanhempikin kyselee ostamiensa vaatteiden perään. Kun isovanhempi tulee käymään, hän nostaa vaatekaapin päällimmäiseksi ostamansa vaatteet, jos ne ovat pinossa alempana. Tiedän, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta todella turhauttava tilanne!
Ap
Isovanhempi käy kaapeillanne ja järjestelee mielensä mukaan?
Opetelkaa sanomaan EINäiden tekijät käyttävät hyväkseen sitä, että kyseessä on niin absurdi tilanne, ettei sitä voi edes uskoa todeksi. Jos tuohon sanoo nätisti, että et voi mennä meidän kaapeille tonkimaan, vastaukseksi tulee ystävällisesti sanottuna, että hyvää hyvyyttäänhän hän vain vähän auttoi tai jotain muuta positiivista. Jos sanoo rumasti "anna olla laitimmainen kerta kun menet meidän kaapeillemme!" se käännetään sanojan viaksi. Miten sinä nyt noin huudat, vaikka toinen vaan auttaa. Jos sen sanoo neutraalisti, vastataan edelleen ystävällisesti auttamisesta.
Mikään ei auta eikä mikään muutu.
ja kun lopulta ei edes päästä sisään, ne nyssäkät ilmestyy pihalle tai postilaatikkoon tai joku muu sukulainen nakitetaan kuskaamaan niitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
No kun kyse on juuri siitä, että ostetaan sopimatonta ja tarpeetonta vaatetta. Kun sinä olisit tarvinnut lapsillesi vaikkapa talvikengät, ulkohousut ja pitkähihaisia paitoja, niin olisit saanut muoviset prinsessakengät, kuusi juhlapukua jotka täytyy pesettää pesulassa, ja pinon liian pieniä T-paitoja. Et varmaan olisi ollut iloinen muusta kuin ehkä siitä, jos olisit voinut myydä niitä eteenpäin.
Tai jos on sanonut, että Kuoma-saappaat kokoa 27, ne tulee koossa 25. "Ne oli niin ison näköiset ne kaksseiskat."
Joo mutku meillä on jo viime talvelta kaksvitoset, eivätkä ne enää mahdu jalkaan.
Siis yksi ei ymmärrä ettei vääränkokoisilla saappailla ole käyttöä ja toinen ei osa asiaantilaa selventää. Samaa jankkaamista jokaisen tarveharkinnan kanssa. Oiva esimerkki rakenteellisesta köyhyydestä yli sukupolvien. Siinä on sinunkin tulevaisuutesi. Ja lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa lukea tätä ketjua ja kaikkea haukkumista ja mollaamista. Itse olin aikoinaan köyhä kolmen lapsen yh ja olisin ollut todella onnellinen, jos vanhempani olisivat ostaneet vaatteita, kenkiä ja leluja lapsilleni. Te kaikki haukkujat olisitte olleet niin tyytyväisiä minun vanhempiini, joilta ei herunnut juuri mitään, vaikka ovat varakkaita. Ei käy tasan onnen lahjat 😔
No kun kyse on juuri siitä, että ostetaan sopimatonta ja tarpeetonta vaatetta. Kun sinä olisit tarvinnut lapsillesi vaikkapa talvikengät, ulkohousut ja pitkähihaisia paitoja, niin olisit saanut muoviset prinsessakengät, kuusi juhlapukua jotka täytyy pesettää pesulassa, ja pinon liian pieniä T-paitoja. Et varmaan olisi ollut iloinen muusta kuin ehkä siitä, jos olisit voinut myydä niitä eteenpäin.
Tai jos on sanonut, että Kuoma-saappaat kokoa 27, ne tulee koossa 25. "Ne oli niin ison näköiset ne kaksseiskat."
Joo mutku meillä on jo viime talvelta kaksvitoset, eivätkä ne enää mahdu jalkaan.
Siis yksi ei ymmärrä ettei vääränkokoisilla saappailla ole käyttöä ja toinen ei osa asiaantilaa selventää. Samaa jankkaamista jokaisen tarveharkinnan kanssa. Oiva esimerkki rakenteellisesta köyhyydestä yli sukupolvien. Siinä on sinunkin tulevaisuutesi. Ja lapsesi.
osaa selventää. sinä et osaa lukea.
ohis
Tämä juuri! Kun kokoaa itsensä ja kommunikoi ongelman asiallisesti ja rakentavasti, tuloksena ei ole se että asiat muuttuisivat, vaan päinvastoin tunkija kokee ansaitsevansa vielä lepyttelyä tullessaan niin julmasti kohdelluksi.
Minulla on nyt sellainen avautumisputki päällä että menköön vielä tämäkin. Minulla on ollut elämässäni paljon hyvin läheisiä ystäviä. Monen kanssa on asuttukin joskus, ja ennen tätä parisuhdetta oli ihan tavallista että vietettiin viikonloppu jonkun luona. Oli ihanaa kun ystävät tietävät missä sinulla on keittiössä mitäkin ja voidaan laittaa juhlaillallinen rennosti, eikä kenenkään tarvinnut vetää emännän roolia. Normaalien huomaavaisten ja toisten yksityisyyttä kunnioittavien ystävien kanssa ei tullut mieleenkään, että kukaan ryhtyisi aukomaan lääkekaappia tai tonkimaan pyykkejä.
Tavaraa tunkevan isoäidin tavaramerkkeihin on kuitenkin alusta asti kuulunut mm. deodorantin ja sukkahousujen lainailu, lääkekaapin penkominen kysymättä jotain esinettä etsiessä ja vaikka juhlapöytäliinan ottaminen kaapista itselle sauna-aluseksi kun "en halunnut häiritä kysymällä". On ollut pakko lausua ääneen sääntöjä, että meidän kodissa ei sovi vieraiden mennä kaapeille.
Nyt ei voi sitten antaa normaalien ihmistenkään "olla kuin kotonaan" niin kuin ennen. Mies kokisi sen hänen ei-mitään-pahaa-tarkoittavan äitinsä syrjimiseksi. Ahistaa.