Maksatteko 20-30-vuotiaiden lastenne menoja/kuluja?

Minä tai mieheni ei olla saatu koskaan lapsuudenkodistamme mitään. Me toimimme nyt omien lastemme kanssa toisin.

Maksaisin kyllä! Mullekin maksettiin kun olin nuori. Ja edelleen maksetaan jos vanhemmat kokevat että haluavat. 

Annan kymppejä silloin tällöin. Hän käy töissä yliopisto-opintojensa ohella mutta miksen joskus antaisi rahaa bensaan, ravintolaruokiin jne hänelle?

Maksan opiskelevien lasten puhelinkulut ja kotivakuutuksen ja ostan huonekaluja/koneita. Työssäkäyvät maksavat itse. t. Viiden yh, kaikki lapset jo aikuisia.

Aina jos apua tarviivat, autetaan. Lisäksi maksetaan aina mitä milloinkin. Jos tuntuu ettei pitkään aikaan ole antanut rahaa, lähetetään sitä muutenvaan.

Duunarikoti minullakin. Edelleen äiti saattaa avittaa, vaikka olen moninkertaisesti häntä varakkaampi. Olen nyt 51 -vuotias. 

Esikoiseni on nyt 22. Maksan vakuutukset, puhelimen, mitä milloinkin. Vaatteita en ole tainnut viime aikoina maksaa paitsi lenkkarit viime kesänä. Kirppiksiltä kyllä bongailen hänellekin vaatteita tai ompelen itse, kun hän pyytää.

Opintojaan olen maksanut, ruokakasseja vien jatkuvasti jne.

Annan lapsille rahaa enkä koe, että siinä on mitään yläikärajaa. Miksen auttaisi, kun pystyn? Heillehän ne rahat lopulta kuitenkin päätyvät. Joutuvat sitten maksamaan vähemmän perintöverojakin.

Meille on ihan selvää, että lapsia tuetaan siihen asti että he saavat opinnot loppuun. Ennemmin tingin omista menoista kuin jätän auttamatta. Helpoiten auttaminen sujuu maksamalla joskus lasten laskuja kuten vuokria, mutta heidän luona käydessämme viemme lapsen kauppaan ja syömään ja välillä laitamme tilille rahaa.

Mä autan lapsiani taloudellisesti opiskeluajan ja tarvittaessa sen jälkeenkin, sillä viituttaa edelleen se ettei omat vanhempani auttaneet minua hädässä. Nykyään vanhempani saavat sitten pärjätä rahojensa kanssa keskenään, ei mullakaan ole aikaa tai halua sinne päin kun se ei koskaan ollut vastavuoroista.

Omiin lapsiini lämpimät ja läheiset välit on.

Jos on ylimääräistä rahaa, sitä on helpompi jakaa. Jos vanhempi taas joutuu itse luopumaan jostain tukiessaan lasta, on tilanne vaikeampi, vaikka silloinkin moni saattaa laittaa lapsensa hyvinvoinnin omansa edelle. Tietty on myös niitä varakkaita vanhempia, jotka eivät halua antaa aikuisille lapsilleen yhtään mitään.

Olen 26v ja jumissa huonopalkkaisessa työpaikassa, hyvätuloiset vanhempani auttavat rahallisesti jos pyydän, toisinaan laittavat myös rahaa oma-aloitteisesti.

Olen tosi pienituloinen niin pystyn auttamaan vain vähän yliopisto-opiskelijalastani 20v. Maksan puhelinlaskun, vakuutukset, junamatkat luokseni, YTHS-maksut ja joskus annan pientä ruokarahaa. 

Itse sain vanhemmiltani vain jotain huonekaluja soluhuoneeseen kun muutin sekä junalippurahat kotona käydessä. Isovanhemmiltani sain rahaa ihan hyviä summia.

Opintotuki on aika pieni, joten auttaisin enemmänkin, jos olisin hyvätuloinen. Isovanhemmat antavat jonkun verran rahaa.

Ihan vielä lapset ei ole edes täysi-ikäisiä, mutta kyllä niitä kuluja varmasti jonkin verran maksetaan niin kauan kuin siihen vain pystyy.

Maksan opiskelevien lasteni puhelinlaskut. Joskus jos on käyty yhdessä kaupassa, pyydän laittamaan ostokset minun maksettavaksi.

Toivon, että jos heille tulee oikeasti tiukka paikka, niin kääntyvät minun puoleeni ennen kuin ottavat pikavippejä tms.

Nuoremmalla tyttärellä ja hänen miehellään on niin hyvät palkat että en edes luule että minun pitäisi puuttua rahallisesti heidän elämään. Vanhempi tytär tarvitsee apua sillöin tällöin mutta annan sen lainana jonka hän saa jossain vaiheessa maksaa takaisin. Juuri nytkin hän maksaa yhtä lainaa takaisin maksamalla minun internetti yhteyttä joka kuukausi. Lasten täytyy oppia huolehtimaan elämästää ja niin myös laskuistaan. Jos minä maksan ja huolehdin, enkä anna heidän itsensä oppia, mitä tapahtuu sitten kun kuolen? Meillä kotona sanoi aina vanhemmat että ei saa elää yli varojensa  ja että osamaksulla ei mitään osteta. Olen nyt yli 60 vuotias ja koskaan en ole osamaksulla mitään ostanut joten tuo kyllä jäi päähän niistä vanhempien hokemisista 😁

Kyllä kun nuorimmalla (25v)rahat vähissä, annan bensa- ja ruokarahaa.

Mielelläni maksaisin aikuisten lasteni kuluja tai veisin heitä matkoille tai ulos syömään tms.  mutta ei minulla ole rahaa. Molemmat lapseni tienaavat enenmän kuin minä. 

Olen kotoa poismuuton jälkeen saanut tukea kahdesti taloudellista tukea vanhemmiltani; 20euroa junalippuun molemmilla kerroilla. EI muuta. 

Veljelleni on maksettu ajokortit, auto, vakuutukset, lapselleen harrastusvälineet, ruokarahaa, bensarahaa, sakkoihin rahaa... You name it.

Vanhemmat pitkäaikaistyöttömiä olleet aina. Minulta kuppasivat ja syyllistäen taivuttelivat aikanaan minutkin rahaa "lainaamaan" veljelleni. Kunnes laitoin tälle totaalisesti stopin. Vanhemmillenikin rahaa lainasin aikanaan; Maksoivat pois, kun kielipitkällä odotettu perintö mummolta tuli aikanaan.

Minulle on ensiarvoisen tärkeää pärjätä omillani; Koska tukiverkostoa taloudellisesti ei ole. Ja omille lapsilleni olen säästänyt pesämunaa sekä opettanut vastuullista rahankäyttöä.

En minä lapsia taloudellisesti tue, tuen pienituloisia vanhempiani. Olen tukenut heitä taloudellisesti jo 16-vuotiaasta asti, kun menin töihin. Lapseni tienaavat minua enemmän, joten heitä ei todellakaan ole tarpeen tukea.