Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Isoäidit on sitä sodan yli puutteessa elänyttä porukkaa, jotka haluavat, että edes heidän lapsenlapsillaan olisi asiat hyvin. Mutta ilmeisesti tulivat kasvattaneeksi omat lapsensa liian itsekkäiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?
Missähän on kerrottu, että vanhemmat tuputtaa. Koko ketju käsittelee sitä, miten vanhemmat nimenomaan yrittää hillitä.
Ja nythän on niin, että ne vanhemmat on lapsen huoltajia ja ihan lain mukaan päättävät alaikäisen asioista. He on myös vastuussa asianmukaisesta vaatetuksesta.
Ja mitään tuollaista kiertotietä isovanhemmalla ei ole, että kiertää lailliset huoltajat ja yrittää sitä kautta tunkea niitä omia näkemyksiään lapsen mielipiteenä.
t. se jonka äiti yritti väittää että "lapsi toivoi ponikakkua" vaikkei lapsi edes tiennyt tykkäävänsä poneista, mutta mummon piti päästä kilpailemaan "tärkeimmän aikuisen jakkarasta" jälleen kerran
Heti avausviestissä lukee, miten vanhemmat haluavat itse valita, minkälaisia vaatteita lapselle ostetaan.
Miksi lapsen mielipidettä ei kuunnella?
Eihän se ole tuputtamista, vaan sitä että huoltaja vaatettaa lapsensa. Ap:n lapsi taisi olla muutaman kuukauden ikäinen. Vaikea sellaiselta on tarkkaa mielipidettä kysyä, vaikka toki sen näkee, mikä tuntuu lapsesta hyvältä päällä.
Jos ei saa itse valita, vaan muut valitsee sun puolesta, se on aina tuputtamista.
Voi yhden kerran. Se on kuule nimenomaan sitä huoltajuutta. Ei vanhemmat edes voi antaa kolmekuisen alkaa päättää, mitä se pukee päälleen. Se on heitteillejättö.
Vierailija kirjoitti:
Isoäidit on sitä sodan yli puutteessa elänyttä porukkaa, jotka haluavat, että edes heidän lapsenlapsillaan olisi asiat hyvin. Mutta ilmeisesti tulivat kasvattaneeksi omat lapsensa liian itsekkäiksi.
Eikä ole.
He on 50-60-luvuilla syntyneitä, joiden oma lapsuus oli yltäkylläisempi monella tapaa.
Meidän lapsi on vasta pieni, mutta kauhulla odotan jo hänen kasvamistaan. Miehen vanhemmat eivät paljon säännöistä välitä ja erityisesti mummi kokee oikeudekseen hemmotella ylenpalttisesti. Jos kiellämme tekemästä jotain, niin tekee niin silti. Jo nyt on sitä, että ei riitä pullasiivu tai vanukas kerran päivässä tai pieni karkkiaski karkkipäivänä, vaan karkkia tungetaan koko ajan.
Onpa kiva, jos sanotaan lapselle aikanaan, ettei hän saa uutta pelikonsolia, niin voin kuvitella kuinka mummi ostaa sen kielloistamme huolimatta, koska pitäähän mummin mussukkaa nyt hemmotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäidit on sitä sodan yli puutteessa elänyttä porukkaa, jotka haluavat, että edes heidän lapsenlapsillaan olisi asiat hyvin. Mutta ilmeisesti tulivat kasvattaneeksi omat lapsensa liian itsekkäiksi.
Eikä ole.
He on 50-60-luvuilla syntyneitä, joiden oma lapsuus oli yltäkylläisempi monella tapaa.
Ilmeisesti teillä tehdään lapset todella nuorina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin moni kuvittelee olevansa loistava ostamaan lahjoja? Jos itse mietin, niin joo, tiedän minkälainen ulkoilutakki voisi olla miehestäni kiva tai että äitini pitää joulunpunaisista vaatteista, mutta en silti menisi ostamaan kummallekaan vaatetta kysymättä, tykkäisitkö tästä ja tarvitsetko tätä.
Kaiken luonnonsuojelu- ja ekologisuuskeskustelun keskellä tuntuu jotenkin irvokkaalta, että on monia mummoikäisiä, jotka viisveisaavat siitä, millainen ympäristön jättävät omille lapsenlapsilleen kulutushysteriansa takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäidit on sitä sodan yli puutteessa elänyttä porukkaa, jotka haluavat, että edes heidän lapsenlapsillaan olisi asiat hyvin. Mutta ilmeisesti tulivat kasvattaneeksi omat lapsensa liian itsekkäiksi.
Eikä ole.
He on 50-60-luvuilla syntyneitä, joiden oma lapsuus oli yltäkylläisempi monella tapaa.
Ilmeisesti teillä tehdään lapset todella nuorina?
Isoäiti syntynyt 1950, poikansa 1992 ja nyt sitten pojanpoika 2021.
Toinen isoäiti syntynyt 1960, tytär 1990 ja nyt sitten lapsenlapsi 2020.
En nyt sanoisi että teinivanhemmista olisi kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää noissa kuluneissa kirppistavaroissa se, että ne hajoavat käytössä todella nopeasti. Onko ihme, jos se vaate on ollut jo viiden muun lapsen päällä vai kirja painettu joskus lapsen vanhempien syntymän aikoihin? En osta meille mitään halpistavaraa, joka jo ostaessa näyttää hajoavan käsiin. En siis halua käytettynäkään vastaavaa tavaraa kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Kun se tunkeminen loppuisikin tavaraan, mutta kun se ulottuu kaikkeen.
- mitä lapset syö
- miten lapset syö
- milloin lapset syö
- kuka päättää mitä, miten, milloin lapset syö
- missä lapset käy lääkärissä
- kuka päättää milloin lääkäriin pitää mennä
- kuka valitsee lääkärin
- mitä lapset harrastaa
- milloin he harrastaa
- miten he harrastaa
- miten lapset hoidetaan
- kuka valitsee hoitotavan
- kuka päättää mikä päiväkoti
- kenen päätös on hoitopäivän pituus
- mihin kouluun lapset menee
- miten lapset menee kouluun
- missä lapsi on iltapäivät koulun jälkeen
- onko lapsi jossakin koulun jälkeen
- kenen kanssa lapsi on koulun jälkeen
- kuka hakee lapsen sieltä missä lapsi on koulun jälkeen
- monelta lapsi haetaan
- keitä kavereita lapsella on
- kuka päättää keitä ne kaverit on
- kuka päättää mitä kaverien kanssa tehdään
Lista on täysin loputon.
En tiedä oliko mun esikoinen edes kuukauden ikäinen, kun anoppi ilmoitti päätettynä asiana, että lapsi menee samaan kyläkouluun jossa isänsäkin oli. Ei ollut käynyt mielessäkään koko asia miltei kohtulämpimän vauvan kanssa.
Nimi oli väärin. Kun kuopusta syntyi, anoppi touhukkaasti yritti saada esikoista hoitoonsa kokopäiväisesti. Kun ei suostuttu, kertoili pitkin kylää kuinka "huolissaan" hän meidän perheestä on, ja ramppasi meillä joka päivä. Oli vihainen siitäkin, kun en huolinut anoppia mukaan kauppareissuun, neuvolaan tms. Anoppi oli noin stop kommenttiraita, joka kertoi mitä kaikkea teen väärin. Ja aina, ihan aina olisi pitänyt lapsilla olla anopin antamat vaatteet. Mun ostamat vaatteet hän vielä sieti, mutta mun äidin ostamat vaatteet olivat anopin kryptoniittia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoäidit on sitä sodan yli puutteessa elänyttä porukkaa, jotka haluavat, että edes heidän lapsenlapsillaan olisi asiat hyvin. Mutta ilmeisesti tulivat kasvattaneeksi omat lapsensa liian itsekkäiksi.
Se sodan yli puutteessa elänyt sukupolvi joka siitä puutteesta jotain muistaa alkaa olla kahdeksan-yhdeksänkymppistä. Harvemmin ne enää laukkaavat kirppareilla ostelemassa risaisia teepaitoja ja potkuhousuja. Niitten lapsenlapset on useimmat jo aikuisia.
Se on se 50-60 luvulla syntynyt sukupolvi joka tässä häärii. Ei voida puhua suuresta puutteesta heidän nuoruudessaan enää. Tiedän hyvin kun olen samaa sukupolvea itsekin. Jostain ihan muusta tässä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kun se tunkeminen loppuisikin tavaraan, mutta kun se ulottuu kaikkeen.
- mitä lapset syö
- miten lapset syö
- milloin lapset syö
- kuka päättää mitä, miten, milloin lapset syö
- missä lapset käy lääkärissä
- kuka päättää milloin lääkäriin pitää mennä
- kuka valitsee lääkärin
- mitä lapset harrastaa
- milloin he harrastaa
- miten he harrastaa
- miten lapset hoidetaan
- kuka valitsee hoitotavan
- kuka päättää mikä päiväkoti
- kenen päätös on hoitopäivän pituus
- mihin kouluun lapset menee
- miten lapset menee kouluun
- missä lapsi on iltapäivät koulun jälkeen
- onko lapsi jossakin koulun jälkeen
- kenen kanssa lapsi on koulun jälkeen
- kuka hakee lapsen sieltä missä lapsi on koulun jälkeen
- monelta lapsi haetaan
- keitä kavereita lapsella on
- kuka päättää keitä ne kaverit on
- kuka päättää mitä kaverien kanssa tehdään
Lista on täysin loputon.
Niin, unohdit mainita, että mummi valitsee ensialkuun etu- ja sukunimen lapselle. Samoin kummit ja ristiäistarjoilut.
Lasten kasvaessa valitaan tulevat ammatit ja asuinpaikka.
Määräily ei lopu edes lastenlasten aikuistumiseen.
Mummi on kovin uupunut tähän loputtomaan vastuunkantamiseen, mutta ei voi lopettaa, valitettavasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi on vasta pieni, mutta kauhulla odotan jo hänen kasvamistaan. Miehen vanhemmat eivät paljon säännöistä välitä ja erityisesti mummi kokee oikeudekseen hemmotella ylenpalttisesti. Jos kiellämme tekemästä jotain, niin tekee niin silti. Jo nyt on sitä, että ei riitä pullasiivu tai vanukas kerran päivässä tai pieni karkkiaski karkkipäivänä, vaan karkkia tungetaan koko ajan.
Onpa kiva, jos sanotaan lapselle aikanaan, ettei hän saa uutta pelikonsolia, niin voin kuvitella kuinka mummi ostaa sen kielloistamme huolimatta, koska pitäähän mummin mussukkaa nyt hemmotella.
Sitten kun lapsi on tuon ikäinen, voitte olla asiasta paljonkin eri mieltä. Saatatte olla onnellisia, kun mummo ostaa playstationit, Nike Airit, airpodit ja uusimman iphonen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se tunkeminen loppuisikin tavaraan, mutta kun se ulottuu kaikkeen.
- mitä lapset syö
- miten lapset syö
- milloin lapset syö
- kuka päättää mitä, miten, milloin lapset syö
- missä lapset käy lääkärissä
- kuka päättää milloin lääkäriin pitää mennä
- kuka valitsee lääkärin
- mitä lapset harrastaa
- milloin he harrastaa
- miten he harrastaa
- miten lapset hoidetaan
- kuka valitsee hoitotavan
- kuka päättää mikä päiväkoti
- kenen päätös on hoitopäivän pituus
- mihin kouluun lapset menee
- miten lapset menee kouluun
- missä lapsi on iltapäivät koulun jälkeen
- onko lapsi jossakin koulun jälkeen
- kenen kanssa lapsi on koulun jälkeen
- kuka hakee lapsen sieltä missä lapsi on koulun jälkeen
- monelta lapsi haetaan
- keitä kavereita lapsella on
- kuka päättää keitä ne kaverit on
- kuka päättää mitä kaverien kanssa tehdään
Lista on täysin loputon.
Niin, unohdit mainita, että mummi valitsee ensialkuun etu- ja sukunimen lapselle. Samoin kummit ja ristiäistarjoilut.
Lasten kasvaessa valitaan tulevat ammatit ja asuinpaikka.
Määräily ei lopu edes lastenlasten aikuistumiseen.
Mummi on kovin uupunut tähän loputtomaan vastuunkantamiseen, mutta ei voi lopettaa, valitettavasti!
totta.
ja unohdin laittaa senkin, että kuka päättää perheen lapsiluvun
sen että voiko ottaa koiran perheeseen ja millaisen koiran
minne lomamatkat saa tehdä ja miten
jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi on vasta pieni, mutta kauhulla odotan jo hänen kasvamistaan. Miehen vanhemmat eivät paljon säännöistä välitä ja erityisesti mummi kokee oikeudekseen hemmotella ylenpalttisesti. Jos kiellämme tekemästä jotain, niin tekee niin silti. Jo nyt on sitä, että ei riitä pullasiivu tai vanukas kerran päivässä tai pieni karkkiaski karkkipäivänä, vaan karkkia tungetaan koko ajan.
Onpa kiva, jos sanotaan lapselle aikanaan, ettei hän saa uutta pelikonsolia, niin voin kuvitella kuinka mummi ostaa sen kielloistamme huolimatta, koska pitäähän mummin mussukkaa nyt hemmotella.
Sitten kun lapsi on tuon ikäinen, voitte olla asiasta paljonkin eri mieltä. Saatatte olla onnellisia, kun mummo ostaa playstationit, Nike Airit, airpodit ja uusimman iphonen.
Miksi kukaan olisi iloinen siitä että joku ostaa lapselle jotain, joka on juuri kielletty?
Mikä juttu tää muuten oikein on, että ihmiset joilla on lapsia itselläänkin, ostelee hirveän epäkäytännöllisiä vaatteita vauvoille? Mulla ei edes ole lapsia, mutta tajuan silti, että pienelle vauvalle on vaikea pukea esim. joustamatonta vaatetta, jossa on kovin pieni "pukemisaukko". Mun vauvakuva-albumissa on oikein kuvakin siitä yhdestä kerrasta, kun mulle puettiin tällainen äärimmäisen epäkäytännöllinen mutta ah niin söppeli lahjavaate, ja asia on mulle selitetty silloin lapsuudessa kun on joskus vauvakuvia katseltu. Ja mun lapsuusaikainen vauvanukke taas sai mun serkulle ostetut vastasyntyneen kokoiset vaatteet, jotka eivät ikinä mahtuneet päälle, kun serkku olikin sellainen 54cm jötkäle syntyessään. Elikkä tämän verran tullut aiheesta opittua jo lapsuudessa, ja ne joilla on omia lapsia, varmaan oppivat vielä paljon lisää. Mihin se tieto katoaa myöhempien sukulaislasten kohdalla? Niin, ja lapsuudesta muistan kyllä vielä sen pettymyksen, kun osoittautui että henkilön x antama lahjavaate ei TAASKAAN mahdu alunperinkään päälle...
Laitatte lahjavaatteet kerran päälle lapselle ja otatte valokuvan. Sitten kiertoon ilmaiseksi jonnekin, jos ette tykkää.
Sitähän se lahjanantaja haluaa: nähdä sen vaatteen päällä. Samalla näkee sitten istuuko vai ei ja ehkä oppii jotain.
Kai niistä sukulaisista jotain iloakin on?
Vierailija kirjoitti:
Laitatte lahjavaatteet kerran päälle lapselle ja otatte valokuvan. Sitten kiertoon ilmaiseksi jonnekin, jos ette tykkää.
Sitähän se lahjanantaja haluaa: nähdä sen vaatteen päällä. Samalla näkee sitten istuuko vai ei ja ehkä oppii jotain.
Kai niistä sukulaisista jotain iloakin on?
miksi pitäisi alkaa juosta jonkun vieraan ihmisen mielihalujen mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.
Ne saa samalla mitalla takaisin sitten kun ovat itse anoppeja. Karma is a bitch.
Minä taidan olla sellainen ”ei kuulu joukkoon”- mummi. Minä nimittäin inhoan yli kaiken shoppailua ja kaupoissa kiertelyä. Me annamme joulu- ja synttärilahjat rahana lastenlasten tileille ja vanhemmat saavat käyttää niitä oman harkintansa mukaan lasten tarpeisiin.
Kaikki ovat tyytyväisiä ja sopu säilyy.
Alue: Aihe vapaa
Olen havainnut tällaista käytöstä livenä läheltä ainoastaan eräältä sukulaiseltani, joka hänkin on ~70v nainen. Yleisesti ottaen tämä käytösmalli tuntuu keskittyvän hieman vanhempiin naisiin (toki varmasti poikkeuksia on). Tämä tuntemani sukulainen on aina ollut jotenkin hankala, ja hänen tapansa hoitaa ihmissuhteita on yltiömakeilla päin naamaa, mutta piilopiikitellä minkä ehtii ja muutenkin tehdä rumia tekoja. Olen järkeillyt asiaa tämän ja lukemieni tapausten perusteella niin, että näin käyttäytyvät ihmiset kokevat kontrollin puutetta muun elämänsä suhteen. Tämäkin sukulaiseni on nainut alistavan miehen, ja ollut paikkakuntaan sidoksissa koko elämänsä. Ainoa tapa olla kontrollissa on kyykyttää muita, mutta sekin pitää naamioida hyvän tekemisen varjoon ja makeiluun, ettei heitä vaan voida syyttää mistään kiusanteosta. Sitten seuraa kunnon marttyyriuhriutumiset kun joku kehtaa sanoa, että nyt ei tunnu hyvältä tämä sinun toimintasi. Hänhän vain tarkoittaa hyvää!