Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Ja jos alennuksessa on vaaleanpunainen perhosmekko niin se istetaan koska "voihan poikakin mekkoa pitää". Osa sukulaisistakin on yrittäneet puuttua tähän, mutta eipä ole ollut vaikutusta.
Tätä minä en kyllä usko! Raja se on satujen keksimiselläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se mummo ja anoppi. Ostan hulluna kaikkea enkä pysty lopettamaan. Ihan kuin minusta kirjoitti Ap.
MIKSI?
1. Se on jonkinlainen kiero tapa osoittaa rakkautta.
2. Minun lapseudessani ei ollut niin hienoja vaatteita ja leluja.
3. Minulla on aikaa ja rahaa,.
4. Kaikki muumit eiväy ole laaksossa.
Minäkin shoppailin alkuun, kun lapsi oli pieni. Siis omalle lapselle shoppasin. Mitä lie traumoja köyhästä lapsuudesta, kun oli liian vähän leluja ja valtaosa vaatteista oli isoveljiltä perittyjä, vaikka olin tyttö. No kyllä minulta välillä kysyttiin, olenko tyttö vai poika, kun äidin leikkaamat hiukset ja poikien vaatteet o_O
Mutta pääsin lopulta yli siitä! Innostuin kirjanpidon kautta selvittämään, mihin meidän rahat menee, kun mitään ei jäänyt säästöön. Lapselle oli säästetty ja hällä oli jo 15000€ sijoituksissa, meillä ei mitään! Kateus tuli suoraan sanottuna. Kirjanpidon kautta tuli tolkku meidän rahankäyttöön ja alkoi jäädä säästöön. Ja kas, osakkeiden ostaminen on ihan yhtä kivaa kun muukin shoppailu! Nyt vaan kotiläksyjä lukemaan aiheesta sijoittaminen, lahjaverotus ja mitähän muuta. Pyydät vanhemmilta lupaa avata lapsenlapselle sijoitussalkku ja alat shoppaamaan sinne. Ei vie yhtään tilaa kotona eikä tarvii kaupoissa juoksennella. Lapsi osaa arvostaa viimeistään 18-vuotiaana, kun saa sijoitukset hallintaansa. No voi olla että tuhlaa kaiken, mutta eipä niistä lapselle ostetuista vaatteistakaan ole 18-vuotispäivänä enää mitään iloa.
Ap on hyvä ja myy vaatteet kirpparilla eikä valita. Lapsille on hauskaa ostella kauniita vaatteita, ja kuinka lapsella olisi muka niin vain liikaa vaatteita? Aina jotain on pesussa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se mummo ja anoppi. Ostan hulluna kaikkea enkä pysty lopettamaan. Ihan kuin minusta kirjoitti Ap.
MIKSI?
1. Se on jonkinlainen kiero tapa osoittaa rakkautta.
2. Minun lapseudessani ei ollut niin hienoja vaatteita ja leluja.
3. Minulla on aikaa ja rahaa,.
4. Kaikki muumit eiväy ole laaksossa.
Minäkin shoppailin alkuun, kun lapsi oli pieni. Siis omalle lapselle shoppasin. Mitä lie traumoja köyhästä lapsuudesta, kun oli liian vähän leluja ja valtaosa vaatteista oli isoveljiltä perittyjä, vaikka olin tyttö. No kyllä minulta välillä kysyttiin, olenko tyttö vai poika, kun äidin leikkaamat hiukset ja poikien vaatteet o_O
Mutta pääsin lopulta yli siitä! Innostuin kirjanpidon kautta selvittämään, mihin meidän rahat menee, kun mitään ei jäänyt säästöön. Lapselle oli säästetty ja hällä oli jo 15000€ sijoituksissa, meillä ei mitään! Kateus tuli suoraan sanottuna. Kirjanpidon kautta tuli tolkku meidän rahankäyttöön ja alkoi jäädä säästöön. Ja kas, osakkeiden ostaminen on ihan yhtä kivaa kun muukin shoppailu! Nyt vaan kotiläksyjä lukemaan aiheesta sijoittaminen, lahjaverotus ja mitähän muuta. Pyydät vanhemmilta lupaa avata lapsenlapselle sijoitussalkku ja alat shoppaamaan sinne. Ei vie yhtään tilaa kotona eikä tarvii kaupoissa juoksennella. Lapsi osaa arvostaa viimeistään 18-vuotiaana, kun saa sijoitukset hallintaansa. No voi olla että tuhlaa kaiken, mutta eipä niistä lapselle ostetuista vaatteistakaan ole 18-vuotispäivänä enää mitään iloa.
meillä tuollainen vaativa shoppailijaisovanhempi ei suostuisi tuohon. hänestä ei ole hauskaa sijoittaa ja ostaa osakkeita - niitä kun ei voi ihastella lapsen päällä! tekisi mieli sanoa, että paljon enemmän se lapsi arvostaisi sitä osakesalkkua kuin kaikkea sitä sälää, mitä isovanhempi ehtii vuosien aikana hankkimaan...
Vierailija kirjoitti:
Ap on hyvä ja myy vaatteet kirpparilla eikä valita. Lapsille on hauskaa ostella kauniita vaatteita, ja kuinka lapsella olisi muka niin vain liikaa vaatteita? Aina jotain on pesussa tms.
- Eivät mahdu kaappiin.
- En jaksa pienten lasten kanssa varailla kirpputoripöytiä, eikä ole minun asiani kuljettaa toisten rojuja kaatopaikalle ja vielä maksaa siitä!
- Ei kuulu muille, miten lapseni puen. Osta itsellesi vaatetta, jos shoppailla haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täältähän sai vertaistukea ämpärikaupalla, kiitos. Olen myös itse leimautunut hankalaksi miniäksi lasteni vaatteiden takia. Anoppi halusi kovasti ostaa ensimmäiset vaatteet ja ensimmäiset kengät. Taivuin aika paljoon, ainoastaan kenkien kohdalla kerroin mitä merkkiä ja mikä koko. Lapsi kävi fyssarilla liikkumisen kankeuden takia, joten kenkien piti olla tietyt, kuitenkin yleinen merkki, jota myytiin Prismassakin. Anoppi sanoi ettei ymmärrä, näytin ihan kuvankin, että tällaiset. Valitse väri itse, mutta muuten tämä malli. Anoppi hermostui ja sanoi, ettei hän tuollaisia lähde mistään etsimään, ei hän osaa kuitenkaan ostaa mitään, mikä tyydyttäisi minua kun olen niin kauhean vaativa(?), ettei mitkään tavalliset kengät käy, jotka hän ostaisi.
Kuukauden päästä kertoi, miten osti omalle tyttärelleen tietyt vaatteet ja kengät. He olivat tyttären kanssa sopineet, että lapsen joka synttäreinä äitinsä ostaa suurella summalla tyttären valitsemia vaatteita ja kenkiä lapselle. Näin hän haluaa auttaa tytärtään, kiireistä äitiä. Että näin. :D
Innostuin äitiyslomalla ompelemaan, kävin kansalaisopiston kurssinkin. Anoppi repi ompelemiani vaatteita, koska "halusi testata saumojen kestävyyden". Ihan järkkyä. Hän teatraalisesti ihmetteli myös, miten ehdin hoitaa lasta, kun koko ajan vaan harrastan. Lopulta kun mikään muu ei auttanut, hän kysyi viattomasti onko lapsella lainkaan oikeita vaatteita, vai pelkästään "näitä" ja piteli tekemääni paitaa käsissään.
Yökyläänkään eivät voi enää ottaa, koska ohjeistan liikaa. Lasten yöpymishuoneessa mökillä oli laitettu yövaloksi kynttilöitä, siis palamaan koko yöksi hirsiseinän viereen. Vein tilalle turvallisen yövalon ja sain vastaani niskojen nakkelut hankaluudestani jälleen kerran. Anopille en kertonut, mutta en saanut pariin yöhön unta kun mietin, mitä olisi voinut tapahtua jos ne kynttilät olisi kaatuneet. Huoneen ovea pidettiin tiukasti kiinni, eikä siellä ollut edes palovaroitinta.
Herran kiesus, on sulla veemäinen anoppi, ja niin kaheli tai pahantahtoinen että tahallaan vaarantaa lasten hengen. Palavia kynttilöitä yövalona lastenhuoneessa, siis KUKA on noin vajaaälyinen??? Ei ennenvanhaan jätetty mitään palamaan yöksi ihmisten nukkuessa koska ymmärrettiin hyvin mitä siitä voi seurata. Juu, olen sen verran vanha että muistan mitä isovanhemmat kertoilivat ajasta ennenkuin taloonsa vedettiin sähköt.
Itse en enää ikinä päästäisi lapsiani tuollaiseen anoppilaan yökylään ja katkaisisin välit. Lasten turvallisuus ajaa välien säilyttämisen yli kuus nolla. Tuosta saa ja pitääkin raivostua silmittömästi, se on hengenvaarallista.
Vierailija kirjoitti:
Ap on hyvä ja myy vaatteet kirpparilla eikä valita. Lapsille on hauskaa ostella kauniita vaatteita, ja kuinka lapsella olisi muka niin vain liikaa vaatteita? Aina jotain on pesussa tms.
Lapsi kasvaa nopeasti. Ei hän tarvitse niin paljon vaatteita.
Sitäpaitsi täällä on kerrottu, että lahjaksi saa jo valmiiksi pieniä.
Missä kirpputorilla nyt voi muka myydä? Tori piste on ainoa ja hemmetin työlästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään monella tavalla anopistani, mutta tämä tavara-asia keittää mulla oli. Täällä sama kokemus, että tavaraa tuodaan kysymättä ja pyytämättä. Pahin oli, kun lapsemme syntyi ja aloimme miehen kanssa järjestellä ristiäisiä. Lapselle tuli miehen vanha kastemekko ja minun suvun kastemalja - tasapuolinen jako, kun kummankin puolelta oli jotain. Anoppi sitten toi meille kysymättä kastetyynyn, päänkuivaamiseen liinan ja lapselle juhlapuvun kahvitusta varten. Tuntui todella pahalta, sillä halusin järjestää ainoan lapsen ristiäiset miehen kanssa ja valita nuo asiat itse. Liinan otimme käyttöön, mutta muut asiat jäivät käyttämättöminä komeroon ja lapsi köllötteli kahvien ajan hellepäivänä lyhythihaisessa lempibodyssamme.
Vierailija kirjoitti:
Sääli että te olette noin julmia. Anoppi on miehesi äiti ajatelkaa jos aikanaan oma miniänne ei antaisi tavata poikaamme jonkun vähäpätöisen asian takia. Vituttaa tuollaiset ämmät. En voi käsittää jos ei ole oikeaa syytä tai jos syy on joku tavaran ostelu tai ostamattomuus
Julmia ? Eihän tässä julmuudesta ole kyse vaan turhautumisesta ja yli kävelystä.
Joku roudaa sulle säkki kaupalla tavaraa jota et ole pyytänyt. Olet kertonut , että haluat nro 38 luistimet niin saat märkäpuvun kokoa 54.
Ei haittaa ? Pitäkää ne kirppislöytönne ihan itsellänne ja kuunnelkaa vanhempia ja jos ette vaan pysty niin antakaa rahaa . On taas niiiii...iin outoa jengiä nää tuputtaja mummelit, sama sairaus kuin komeropoliiseilla ja toisten kotiin tunkeilijoilla.
T.mummeli 65v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos alennuksessa on vaaleanpunainen perhosmekko niin se istetaan koska "voihan poikakin mekkoa pitää". Osa sukulaisistakin on yrittäneet puuttua tähän, mutta eipä ole ollut vaikutusta.
Tätä minä en kyllä usko! Raja se on satujen keksimiselläkin.
No kun tekee mieli ostaa ja ostos pitää jotenkin järkeillä.
Ei sitä mekkoa ole tarkoitettu pojan käytettäväksi, mutta mekon sai ostettua, sille sai keksittyä käytön ja syyllistettyä tytärtä tai miniää, kun ei se sitä pue pojalle.
Tää ketju on ollut ihan loistavaa vertaistukea, kun äitini kanssa on mennyt hermot moneen kertaan! Hän ostaa asioita, joita emme tarvitse. Poika on onneksi vielä niin pieni, ettei tajua tuota tavaratulvaa vielä eikä osaa sitä kommentoida. Eiköhän äitini saa vielä kuulla, kun poika ihmettelee ääneen miksei mamma tuonut sitä toivottua asiaa, vaan jotain muuta.
Ollaan yritetty sitäkin, että toivotaan suoraan jotain tiettyä, sukkia, pyjamaa tai muuta, mutta toiveet kaikuvat kuuroille korville. Äitini haluaa itse päättää ja valita, vanhempien toive ei kelpaa. Mitenkähän käy, kun poika kasvaa, tuskin kuuntelee toiveita silloinkaan, koska "mamma tietää mitä tarvitset ja tämä on niin kivakin".
Mun päähän ei yksinkertaisesti mahdu, miksi ei voi hankkia sellaista, mikä oikeasti tulee käyttöön. Kyllä minä mieluummin ostaisin sen pyjaman, jota pidettäisiin usein käytössä kuin jonkun kauluspaitaviritelmän Leevi-Julius 1 veelle, jota ei käytetä kuin pakon edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi sukulaisemme ostaa jatkuvasti vauvallemme tavaraa kielloistamme huolimatta. Hankkii kaiken käytettynä tori.fi:stä. Inhottaa, kun tuo vauvalle vaatteita ja ihan pokkana selittää, kuinka hyviä ja uusia nämä on. Noista vaatteista näkee, että ovat todella kuluneita ja kiertäneet jo monella lapsella eikä vaatteissa koskaan ole lappuja jäljellä. :(
Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää lähestyvä joulu on ihan hel ve tistä.
jo kuukausia aiemmin alkoi höpötys, kuinka on ostettu meidän lapselle ekat joululahjat kaappiin odottamaan. napakasti sanottiin, ettei oteta mitään tavararöykkiötä jouluna vastaan, vaan yksi lahja. siitäkös tuli paha mieli ja lahjoja ryhdyttiin jakamaan lapselle pitkin syksyä kaapista. kohtuullisuus olisi ihan kiva. tällaiset tavarantyrkyttäjät ei tajua sitä, että lapsen kasvaessa sitä ihmetellään, miksi henkilö x aina antaa näin paljon lahjoja ja miksi normaalit ihmiset antavat ihan vaan sen yhden lahjan kuten kuuluukin...
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?
Missähän on kerrottu, että vanhemmat tuputtaa. Koko ketju käsittelee sitä, miten vanhemmat nimenomaan yrittää hillitä.
Ja nythän on niin, että ne vanhemmat on lapsen huoltajia ja ihan lain mukaan päättävät alaikäisen asioista. He on myös vastuussa asianmukaisesta vaatetuksesta.
Ja mitään tuollaista kiertotietä isovanhemmalla ei ole, että kiertää lailliset huoltajat ja yrittää sitä kautta tunkea niitä omia näkemyksiään lapsen mielipiteenä.
t. se jonka äiti yritti väittää että "lapsi toivoi ponikakkua" vaikkei lapsi edes tiennyt tykkäävänsä poneista, mutta mummon piti päästä kilpailemaan "tärkeimmän aikuisen jakkarasta" jälleen kerran
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laittaisin silmää räpäyttämättä uffin laatikkoon (tai roskiin jos ovat huonokuntoisia) turhat roinat. Ja kertoisin sen myös suoraan lahjoittajalle. Jos ei ymmärrä kun selvästi sanotaan ettei jotain rojua kertakaikkiaan tarvita niin kärsikööt nahoissaan. Jos yllätän jonkun tonkimasta ilman lupaa meidän komeroita, napsahtaa porttikielto kunnes oppii olemaan ihmisiksi toisen kodissa. Hävyttömyyttä ei tarvitse sietää edes omalta äidiltään, kyllä aikuisella ihmisellä luulisi olevan käytöstävat jo hallussa. Ei kai he hyökkää jonkun ystävän tai naapurinkaan komeroille omin lupineen tonkimaan kylässä käydessään? Vanhemmat viime kädessä päättävät lapsen vaatteista ja muista tavaroista, siihen ei isovanhemmilla ole mitään sanomista.
Jos mummi tuo turhaa tavaraa vaikka vaan kerran vuodessa, voisin antaa armon käydä oikeudesta ja katsoa löytyyko rojukassista edes yksi käyttökelpoinen vaate. Muut uffille tai roskiin.
Ei kannata olla liian kiltti jos mummi on noin rajaton. Huonoa käytöstä ei palkita. Ainoa mikä toimii on kova kovaa vastaan.
No itse asiassa minun äitini on rajaton vähän kaikkien kanssa, nuuskii naapurien asioita, on penkonut myös naapurien postilaatikkoja ihan surutta, sekaantuu kaikkeen, päivystää keitä kulkee naapurin mökkitiellä, ei ole koskaan saanut pikein työpaikkaa pidettyä. Parhaimmillaan häntä on kuvattu sanoilla "hän on nyt sellainen, pitää ymmärtää".
Siksi hän kai meihin takertuukin, kun ketään muuta ei yksinkertaisesti ole.
Otan osaa. Siitä huolimatta voit surutta kieltää kaappiesi tonkimisen ja roinan roudaamisen. Ja jos ei usko hyvällä niin nököttää sitten yksinään kotonaan. Jos ihminen aina ja kaikkialla tieten tahtoen loukkaa toisia ihmisiä eikä usko kun neuvotaan miten tulisi käyttäytyä että välit säilyvät, niin sitten on tietoisesti valinnut osansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältähän sai vertaistukea ämpärikaupalla, kiitos. Olen myös itse leimautunut hankalaksi miniäksi lasteni vaatteiden takia. Anoppi halusi kovasti ostaa ensimmäiset vaatteet ja ensimmäiset kengät. Taivuin aika paljoon, ainoastaan kenkien kohdalla kerroin mitä merkkiä ja mikä koko. Lapsi kävi fyssarilla liikkumisen kankeuden takia, joten kenkien piti olla tietyt, kuitenkin yleinen merkki, jota myytiin Prismassakin. Anoppi sanoi ettei ymmärrä, näytin ihan kuvankin, että tällaiset. Valitse väri itse, mutta muuten tämä malli. Anoppi hermostui ja sanoi, ettei hän tuollaisia lähde mistään etsimään, ei hän osaa kuitenkaan ostaa mitään, mikä tyydyttäisi minua kun olen niin kauhean vaativa(?), ettei mitkään tavalliset kengät käy, jotka hän ostaisi.
Kuukauden päästä kertoi, miten osti omalle tyttärelleen tietyt vaatteet ja kengät. He olivat tyttären kanssa sopineet, että lapsen joka synttäreinä äitinsä ostaa suurella summalla tyttären valitsemia vaatteita ja kenkiä lapselle. Näin hän haluaa auttaa tytärtään, kiireistä äitiä. Että näin. :D
Innostuin äitiyslomalla ompelemaan, kävin kansalaisopiston kurssinkin. Anoppi repi ompelemiani vaatteita, koska "halusi testata saumojen kestävyyden". Ihan järkkyä. Hän teatraalisesti ihmetteli myös, miten ehdin hoitaa lasta, kun koko ajan vaan harrastan. Lopulta kun mikään muu ei auttanut, hän kysyi viattomasti onko lapsella lainkaan oikeita vaatteita, vai pelkästään "näitä" ja piteli tekemääni paitaa käsissään.
Yökyläänkään eivät voi enää ottaa, koska ohjeistan liikaa. Lasten yöpymishuoneessa mökillä oli laitettu yövaloksi kynttilöitä, siis palamaan koko yöksi hirsiseinän viereen. Vein tilalle turvallisen yövalon ja sain vastaani niskojen nakkelut hankaluudestani jälleen kerran. Anopille en kertonut, mutta en saanut pariin yöhön unta kun mietin, mitä olisi voinut tapahtua jos ne kynttilät olisi kaatuneet. Huoneen ovea pidettiin tiukasti kiinni, eikä siellä ollut edes palovaroitinta.
Herran kiesus, on sulla veemäinen anoppi, ja niin kaheli tai pahantahtoinen että tahallaan vaarantaa lasten hengen. Palavia kynttilöitä yövalona lastenhuoneessa, siis KUKA on noin vajaaälyinen??? Ei ennenvanhaan jätetty mitään palamaan yöksi ihmisten nukkuessa koska ymmärrettiin hyvin mitä siitä voi seurata. Juu, olen sen verran vanha että muistan mitä isovanhemmat kertoilivat ajasta ennenkuin taloonsa vedettiin sähköt.
Itse en enää ikinä päästäisi lapsiani tuollaiseen anoppilaan yökylään ja katkaisisin välit. Lasten turvallisuus ajaa välien säilyttämisen yli kuus nolla. Tuosta saa ja pitääkin raivostua silmittömästi, se on hengenvaarallista.
Saako tämmöset ihmiset jotain iloa siitä että leikkivät ihmishengillä??!! (Vrt ne jotka syöttävät tahallaan lapselle allergeeneja kun haluavat nähdä mitä tapahtuu)
Vierailija kirjoitti:
Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.
Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.
Esimerkkiperheen ei tosiaan ole pakko säästää turhia tavaroita, joita isovanhempi tuo. Tosin se aiheuttaa loukkaantumista ja isovanhempi voi kertoa tuttavilleen pahaa pojan perheestä. Luin tätä ketjua eilen illalla. Mietin jälkeenpäin miksi joku tyrkyttää toiselle ihmiselle väkisin tavaroita, jotka ovat saajalle vastenmielisiä. Onko kyseessä vallankäyttö? Anoppi tuppautuu pojan perheeseen tavalla, joka ei ole kaunis. Haluaako anoppi tietoisesti aiheuttaa pojan perheeseen epäsopua? Voiko taustalla jopa olla salainen toive siitä, että pojan avioliitto kariutuu, jolloin oma äiti saisi takaisin menetetyn asemansa poikansa tärkeimpänä ystävänä? Kuvaillun kaltainen "lahjoittamisvimma" aiheutta vahinkoa pojan perheelle. Mietin myös onko anopilla luonnehäiriö. Sellainen ihminen ei ikävä kyllä muutu. Tai onko anoppi niin tyhmä, ettei ymmärrä puhetta? - Kun anoppi seuraavan kerran tuo jotakin, mitä ei todellakaan ole toivottu, mitä jos sanoisitte suoraan? "Sinä kysyit meiltä mitä lapsi tarvitsee ja me sanoimme, että hän tarvitsee jarrusukat. Minkä takia sinä toit pipon ja verkkarihousut? Oliko tarkoitus aiheuttaa meille mielipahaa? Emme halua noita toisia tavaroita!" -Jos anopilla on maaninen ostovimma, anoppi voi tarvita lääkäriä. Se voi olla kilpirauhashäiriö tai joku psykiatrinen tila. Yksi selitys olisi se, että vanhempi nainen on yksinäinen, elämällä ei ole merkitystä ja ainoa ilonaihe on juosta kaupoissa "ostamassa lapsenlapselle". Jos asia on niin, niin osaisitteko ohjata hänet kanavoimaan shoppailun tuotokset hädänalaisten hyväksi? -Oletteko harkinneet turhien, uusien lastenvaatteiden antamista hyvään tarkoitukseen? En tarkoita facebookia, jossa avun tarve voi olla keksitty. Esim. Nuorkauppakamarin joulupuukeräys, jossa lahjat menevät lastensuojelun asiakkaille ja lastenkotiin. Varmasti tarpeeseen, koska perheiden tilanne on tutkittu. Helsingissä keräys alkaa 15.12. tänä vuonna ja kestää pari päivää. Vaatteiden pitää olla paketoituna ja mukana lappu, jossa lukee lapsen sukupuoli ja ikä/koko. Epäilin joskus keräystä, mutta sosiaalityöntekijät kertoivat sanomalehdessä ihmisistä, jotka olivat todella tarvinneet tätä apua. Pystyisittekö ohjaamaan anopin ostohalua tuohon suuntaan? Ja kun taas tulee joku ei-toivottu vaate, ottakaa lapsesta kuva vaate päällä ja lähettäkää anopille kuvia muistoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos alennuksessa on vaaleanpunainen perhosmekko niin se istetaan koska "voihan poikakin mekkoa pitää". Osa sukulaisistakin on yrittäneet puuttua tähän, mutta eipä ole ollut vaikutusta.
Tätä minä en kyllä usko! Raja se on satujen keksimiselläkin.
Tuota, hyvinkin voi olla totta! Minun äitini lähetti ulkomaille asti 1-vuotiaalle pojalle roosan college-puseron kimalle perhoskuvioilla. "Voi se poikakin nättejä vaatteita käyttää".
Minun siskoni asuu niin, että hänen ikkunoihinsa näkee äidin asunnosta. Äiti seuraa ihan avoimesti sitä, missä huoneessa siskolla milloinkin palaa valo. En tiedä onko kiikaritkin kaapissa...