Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?

Mitäpä ajattelet sen vastasyntyneen vauvan vastaavan kun kysytään laitetaanko napillinen body vai ilamnu? Gägägaga?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?

Missähän on kerrottu, että vanhemmat tuputtaa. Koko ketju käsittelee sitä, miten vanhemmat nimenomaan yrittää hillitä.

Ja nythän on niin, että ne vanhemmat on lapsen huoltajia ja ihan lain mukaan päättävät alaikäisen asioista. He on myös vastuussa asianmukaisesta vaatetuksesta.

Ja mitään tuollaista kiertotietä isovanhemmalla ei ole, että kiertää lailliset huoltajat ja yrittää sitä kautta tunkea niitä omia näkemyksiään lapsen mielipiteenä.

t. se jonka äiti yritti väittää että "lapsi toivoi ponikakkua" vaikkei lapsi edes tiennyt tykkäävänsä poneista, mutta mummon piti päästä kilpailemaan "tärkeimmän aikuisen jakkarasta" jälleen kerran

Heti avausviestissä lukee, miten vanhemmat haluavat itse valita, minkälaisia vaatteita lapselle ostetaan.

Miksi lapsen mielipidettä ei kuunnella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.

Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.

Esimerkkiperheen ei tosiaan ole pakko säästää turhia tavaroita, joita isovanhempi tuo. Tosin se aiheuttaa  loukkaantumista ja isovanhempi voi kertoa tuttavilleen pahaa pojan perheestä. Luin tätä ketjua eilen illalla. Mietin jälkeenpäin miksi joku tyrkyttää toiselle ihmiselle  väkisin  tavaroita, jotka ovat saajalle vastenmielisiä. Onko kyseessä vallankäyttö? Anoppi tuppautuu pojan perheeseen tavalla, joka ei ole kaunis. Haluaako anoppi tietoisesti aiheuttaa pojan perheeseen epäsopua? Voiko taustalla jopa olla salainen toive siitä, että pojan avioliitto kariutuu, jolloin oma äiti saisi takaisin menetetyn asemansa poikansa tärkeimpänä ystävänä? Kuvaillun kaltainen "lahjoittamisvimma"  aiheutta vahinkoa pojan perheelle. Mietin myös onko anopilla luonnehäiriö. Sellainen ihminen ei  ikävä kyllä muutu. Tai onko anoppi niin tyhmä, ettei ymmärrä  puhetta?  - Kun anoppi seuraavan kerran tuo jotakin, mitä ei todellakaan ole toivottu, mitä jos sanoisitte suoraan? "Sinä kysyit meiltä mitä lapsi tarvitsee ja me sanoimme, että hän tarvitsee jarrusukat. Minkä takia sinä toit pipon ja verkkarihousut? Oliko tarkoitus aiheuttaa meille mielipahaa? Emme halua noita toisia tavaroita!" -Jos anopilla on maaninen ostovimma, anoppi voi tarvita lääkäriä. Se voi olla kilpirauhashäiriö tai joku psykiatrinen tila. Yksi selitys olisi se, että vanhempi nainen on yksinäinen, elämällä ei ole merkitystä ja ainoa ilonaihe on juosta kaupoissa "ostamassa lapsenlapselle".  Jos asia on niin, niin osaisitteko ohjata hänet kanavoimaan shoppailun tuotokset hädänalaisten hyväksi?  -Oletteko harkinneet turhien, uusien lastenvaatteiden antamista   hyvään tarkoitukseen? En tarkoita facebookia, jossa avun tarve voi olla keksitty. Esim.  Nuorkauppakamarin joulupuukeräys, jossa lahjat menevät lastensuojelun asiakkaille  ja lastenkotiin. Varmasti tarpeeseen, koska perheiden tilanne on tutkittu.  Helsingissä keräys alkaa 15.12.  tänä vuonna ja kestää pari päivää.   Vaatteiden pitää olla paketoituna ja mukana lappu, jossa lukee lapsen sukupuoli ja ikä/koko. Epäilin joskus keräystä, mutta sosiaalityöntekijät kertoivat sanomalehdessä ihmisistä, jotka olivat todella tarvinneet tätä apua. Pystyisittekö ohjaamaan anopin ostohalua tuohon suuntaan? Ja kun taas tulee joku ei-toivottu vaate, ottakaa lapsesta kuva vaate päällä ja lähettäkää anopille kuvia muistoksi.

Anteeksi, keräys alkaa Helsingissä 16.12. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?

Missähän on kerrottu, että vanhemmat tuputtaa. Koko ketju käsittelee sitä, miten vanhemmat nimenomaan yrittää hillitä.

Ja nythän on niin, että ne vanhemmat on lapsen huoltajia ja ihan lain mukaan päättävät alaikäisen asioista. He on myös vastuussa asianmukaisesta vaatetuksesta.

Ja mitään tuollaista kiertotietä isovanhemmalla ei ole, että kiertää lailliset huoltajat ja yrittää sitä kautta tunkea niitä omia näkemyksiään lapsen mielipiteenä.

t. se jonka äiti yritti väittää että "lapsi toivoi ponikakkua" vaikkei lapsi edes tiennyt tykkäävänsä poneista, mutta mummon piti päästä kilpailemaan "tärkeimmän aikuisen jakkarasta" jälleen kerran

Heti avausviestissä lukee, miten vanhemmat haluavat itse valita, minkälaisia vaatteita lapselle ostetaan.

Miksi lapsen mielipidettä ei kuunnella?

Eihän se ole tuputtamista, vaan sitä että huoltaja vaatettaa lapsensa.  Ap:n lapsi taisi olla muutaman kuukauden ikäinen. Vaikea sellaiselta on tarkkaa mielipidettä kysyä, vaikka toki sen näkee, mikä tuntuu lapsesta hyvältä päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?

Missähän on kerrottu, että vanhemmat tuputtaa. Koko ketju käsittelee sitä, miten vanhemmat nimenomaan yrittää hillitä.

Ja nythän on niin, että ne vanhemmat on lapsen huoltajia ja ihan lain mukaan päättävät alaikäisen asioista. He on myös vastuussa asianmukaisesta vaatetuksesta.

Ja mitään tuollaista kiertotietä isovanhemmalla ei ole, että kiertää lailliset huoltajat ja yrittää sitä kautta tunkea niitä omia näkemyksiään lapsen mielipiteenä.

t. se jonka äiti yritti väittää että "lapsi toivoi ponikakkua" vaikkei lapsi edes tiennyt tykkäävänsä poneista, mutta mummon piti päästä kilpailemaan "tärkeimmän aikuisen jakkarasta" jälleen kerran

Heti avausviestissä lukee, miten vanhemmat haluavat itse valita, minkälaisia vaatteita lapselle ostetaan.

Miksi lapsen mielipidettä ei kuunnella?

Moni on kirjoittanut siitä, miten äiti on yrittänyt kertoa LAPSEN TOIVEITA ja siitä miten itse on jo lapsena kertonut äidilleen toiveita ja se samainen rajaton isoäiti on jo sen oman lapsensa toiveet sivuuttanut.

Minä kerroin mummolle, millainen maku lapsilla on, erityisesti siinä vaiheessa, kun alkoivat olla esiteinejä ja tarkempia vaatteistaan.

Sain järkyt vihat päälleni, kun 14-vuotias ei suostunut käyttämään mummon kutomaa kypäräpipoa.

Itselläni ei ole edes lapsia, mutta ärsyttää tämä kirppiskehoitus. "Vie vaan kirpparille", just joo. Tämän vinkin antajat ei ole koskaan vieneet itse tavaraa kirpparille tai ainakaan laskeneet koko showhun käyttämäänsä aikaa.

Ei niitä noin vaan viedä kirpparille, vaan pöytä pitää varata ennakkoon ja hakea hintalaput, tavarat pitää käydä läpi, pestä ja puhdistaa ja vielä hinnoitella, tavarat on kannettava kirpparille ja järjesteltävä pöytä kivasti jotta saa myyntiä. Pöytä on käytävä siivoamassa mielellään joka päivä, koska ihmiset on porsaita ja sekaisessa pöydässä ei käy kauppa. Parin viikon jälkeen varataan taas aikaa että saadaan käydä tyhjentämässä pöytä ja kantamassa romut kotiin.

Kun pöytävuokra on maksettu, jää jäljelle voittoa jopa 100€ jos kauppa on käynyt todella hyvin. Työtä on mennyt kaikkinensa ehkä 15-20h, eli noin pari -kolmen työpäivän verran.

Eli saat tuntipalkkaa 5€/h ja sinulla on edelleen röykkiö tavaraa mikä ei mennyt kaupaksi. Ennemmin heitän romut roskiin ja käytän tuon ajan palautumiseen tai ihan vaan perheen kanssa olemiseen.

Voi kun lahjat olisi ainoa asia, josta vääntää! Ollaan painotettu isovanhemmille, että arvostettaisiin sitä, että isovanhemmat oman ehtimisen ja jaksamisen rajoissa viettäisi aikaa lapsenlapsen kanssa arkisten asioiden parissa. Kävisivät leikkipuistossa, metsäretkellä tms. Eiköhän toiset isovanhemmat osoita sitä välittämistä hankkimalla kaikkea tarpeetonta ja mahdollisimman paljon. Olisivat myös kuskaamassa pientä taaperoa hoploppiin, vaikka on sanottu, että leikkipuisto olisi tässä ikävaiheessa isompi elämys. Mutta kun pitää oman pään sisällä kilpailla siitä, ketkä on parhaita isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole edes lapsia, mutta ärsyttää tämä kirppiskehoitus. "Vie vaan kirpparille", just joo. Tämän vinkin antajat ei ole koskaan vieneet itse tavaraa kirpparille tai ainakaan laskeneet koko showhun käyttämäänsä aikaa.

Ei niitä noin vaan viedä kirpparille, vaan pöytä pitää varata ennakkoon ja hakea hintalaput, tavarat pitää käydä läpi, pestä ja puhdistaa ja vielä hinnoitella, tavarat on kannettava kirpparille ja järjesteltävä pöytä kivasti jotta saa myyntiä. Pöytä on käytävä siivoamassa mielellään joka päivä, koska ihmiset on porsaita ja sekaisessa pöydässä ei käy kauppa. Parin viikon jälkeen varataan taas aikaa että saadaan käydä tyhjentämässä pöytä ja kantamassa romut kotiin.

Kun pöytävuokra on maksettu, jää jäljelle voittoa jopa 100€ jos kauppa on käynyt todella hyvin. Työtä on mennyt kaikkinensa ehkä 15-20h, eli noin pari -kolmen työpäivän verran.

Eli saat tuntipalkkaa 5€/h ja sinulla on edelleen röykkiö tavaraa mikä ei mennyt kaupaksi. Ennemmin heitän romut roskiin ja käytän tuon ajan palautumiseen tai ihan vaan perheen kanssa olemiseen.

Tämä! Ja jos meinaisit myydä samanlaisia kirpparilumppuja, joita me saatiin lapselle "lahjaksi", niin ei niitä kukaan osta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?

Missähän on kerrottu, että vanhemmat tuputtaa. Koko ketju käsittelee sitä, miten vanhemmat nimenomaan yrittää hillitä.

Ja nythän on niin, että ne vanhemmat on lapsen huoltajia ja ihan lain mukaan päättävät alaikäisen asioista. He on myös vastuussa asianmukaisesta vaatetuksesta.

Ja mitään tuollaista kiertotietä isovanhemmalla ei ole, että kiertää lailliset huoltajat ja yrittää sitä kautta tunkea niitä omia näkemyksiään lapsen mielipiteenä.

t. se jonka äiti yritti väittää että "lapsi toivoi ponikakkua" vaikkei lapsi edes tiennyt tykkäävänsä poneista, mutta mummon piti päästä kilpailemaan "tärkeimmän aikuisen jakkarasta" jälleen kerran

Heti avausviestissä lukee, miten vanhemmat haluavat itse valita, minkälaisia vaatteita lapselle ostetaan.

Miksi lapsen mielipidettä ei kuunnella?

Tässä inttämisessä on nyt juurikin se ihmeellinen harhaluulo, että vanhemmat ja isovanhemmat olisivat jotenkin tasavertaisia kisaajia ja lapsi olisi jonkinlainen ylituomari kisassa.

Ei ole. Lapsen vanhemmat saa kyllä ihan vapaasti päättää paljonko ostavat vaatteita jne, kunhan lapsi on sään mukaan vaatetettu, vaatteet on oikeankokoisia jne.

Mitään sellaista kisaa ei ole, että joukkue a ja joukkue b kisaisi lapsesta ja sitten ratkaistaisiin kumpi voittaa. Voittaja tiedetään jo: Se lapsi on ihan vanhempiensa lapsi. Isovanhempien vuoro meni jo, monta vuosikymmentä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?

Koska isovanhemmat eivät sitä kysy tai hyväksy. Vanhempien kysymänä tai kertomana sillä ei ole mitään merkitystä.

Pistä roskikseen. Pääkaupunkiseudulla jätteet poltetaan ja lämpö otetaan talteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä vaatteisiin käytettävä summa rahana lapsen tilille.

Hah. Luuletko vakavissasi, että tällainen isovanhempi siihen lähtee?

Hah, onko todellakin niin vaikeaa vetää rajat?

On. Minut on ainakin kasvatettu kiltiksi, ottamaan muut huomioon vaikka sitten itseni kustannuksella. Tunnen hyökyaaltomaista pahaa oloa jos vaikka loukkaan jotakuta.

Jos sanon äidille ei vähän rumasti, hän alkaa itkeä, huokailee, että en rakasta häntä yhtään ja ihan sama vaikka hän kuolisi pois kun kerta oma lapsi inhoaa. 

Sitten kun taas kerran annan periksi niin kyyneleet menee pikavauhtia takaisin kyynelkanaviin.

Itse olin ihan samanlainen, joskaan minulla ei ollut ihan noin dramaattisia sukulaisia. Mutta tuon hyökyaaltomaisen pahan olon saamiseen riitti jo se, että luulin loukanneeni jotakuta vahingossa. Nyt olen terapiassa saanut sitä suitsittua, en esimerkiksi ikimaailmassa kuvitellut kykeneväni jättämään vastaamatta jonkun epätoivotun henkilön viesteihin! Suosittelen opettelemaan vetämään rajat. Helppoa se ei ole, ja alkuun koet varmasti pahaa oloa, mutta se todellakin kannattaa. Tottakai nämä hyvyyttäsi hyväksikäyttävät tulevat kipuilemaan sen kanssa, mahdollisesti räyhäävät, mutta pysy lujana, äläkä ala selittelemään tai perumaan sanomisiasi. Kyllä hekin tottuvat uuteen normaaliin (eli siihen, että sinullakin on omanarvontunto!). Olet itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi, ja jos kärsit jatkuvasti ovimattona olemisesta, on sinun velvollisuutesi itseäsi kohtaan katkaista se. Jatkuva ahdistus ei tee ihmiselle fyysisestikään hyvää.

Itseltä ainakin tuntui, kun valtava taakka olisi nostettu harteilta, kun jätin vastaamatta häiriköivälle tädille. Ja ensimmäisen kerran jälkeen se muuttui tuhat kertaa helpommaksi. Ensimmäinen kerta on oikeasti vaikein. Ehkä yksi tärkeimmistä opeista on ollut se, ettei minun tarvitse selitellä tekemisiäni kenellekään. Jos jokin ihminen tuottaa toiminnallaan pahaa vointia, voin laittaa tilanteelle stopin alkamatta selittelemään, että miksi se nyt ei oikein sovi. Selittely merkitsee käytännössä sitä, että pidät omia tunteitasi ja ajatuksiasi huonompina kuin kaikkien muiden ja siksi sinun täytyy juurta jaksain perustella oma mielipiteesi, ennen kuin se voidaan hyväksyä. Lisäksi se mitätöi sanoman voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamat suoraan vaan jakoon jossakin FB:n roskalavaryhmässä tai kirppikselle.

Jos kyselee perään, niin sanot, että annoit enemmän tarvitsevalle tai turvakotiin, kun teillä jo on kaikkea.

Esimerkkiperheen ei tosiaan ole pakko säästää turhia tavaroita, joita isovanhempi tuo. Tosin se aiheuttaa  loukkaantumista ja isovanhempi voi kertoa tuttavilleen pahaa pojan perheestä. Luin tätä ketjua eilen illalla. Mietin jälkeenpäin miksi joku tyrkyttää toiselle ihmiselle  väkisin  tavaroita, jotka ovat saajalle vastenmielisiä. Onko kyseessä vallankäyttö? Anoppi tuppautuu pojan perheeseen tavalla, joka ei ole kaunis. Haluaako anoppi tietoisesti aiheuttaa pojan perheeseen epäsopua? Voiko taustalla jopa olla salainen toive siitä, että pojan avioliitto kariutuu, jolloin oma äiti saisi takaisin menetetyn asemansa poikansa tärkeimpänä ystävänä? Kuvaillun kaltainen "lahjoittamisvimma"  aiheutta vahinkoa pojan perheelle. Mietin myös onko anopilla luonnehäiriö. Sellainen ihminen ei  ikävä kyllä muutu. Tai onko anoppi niin tyhmä, ettei ymmärrä  puhetta?  - Kun anoppi seuraavan kerran tuo jotakin, mitä ei todellakaan ole toivottu, mitä jos sanoisitte suoraan? "Sinä kysyit meiltä mitä lapsi tarvitsee ja me sanoimme, että hän tarvitsee jarrusukat. Minkä takia sinä toit pipon ja verkkarihousut? Oliko tarkoitus aiheuttaa meille mielipahaa? Emme halua noita toisia tavaroita!" -Jos anopilla on maaninen ostovimma, anoppi voi tarvita lääkäriä. Se voi olla kilpirauhashäiriö tai joku psykiatrinen tila. Yksi selitys olisi se, että vanhempi nainen on yksinäinen, elämällä ei ole merkitystä ja ainoa ilonaihe on juosta kaupoissa "ostamassa lapsenlapselle".  Jos asia on niin, niin osaisitteko ohjata hänet kanavoimaan shoppailun tuotokset hädänalaisten hyväksi?  -Oletteko harkinneet turhien, uusien lastenvaatteiden antamista   hyvään tarkoitukseen? En tarkoita facebookia, jossa avun tarve voi olla keksitty. Esim.  Nuorkauppakamarin joulupuukeräys, jossa lahjat menevät lastensuojelun asiakkaille  ja lastenkotiin. Varmasti tarpeeseen, koska perheiden tilanne on tutkittu.  Helsingissä keräys alkaa 15.12.  tänä vuonna ja kestää pari päivää.   Vaatteiden pitää olla paketoituna ja mukana lappu, jossa lukee lapsen sukupuoli ja ikä/koko. Epäilin joskus keräystä, mutta sosiaalityöntekijät kertoivat sanomalehdessä ihmisistä, jotka olivat todella tarvinneet tätä apua. Pystyisittekö ohjaamaan anopin ostohalua tuohon suuntaan? Ja kun taas tulee joku ei-toivottu vaate, ottakaa lapsesta kuva vaate päällä ja lähettäkää anopille kuvia muistoksi.

Mielenkiintoinen kysymys, siis se että miksi isovanhempi ostaa jatkuvasti tavaraa jonka tietää olevan ei-toivottua? Jotain palkitsevaa siinä on, muuten toiminta ei jatkuisi kielloista huolimatta. Riidat perheessä puolisoiden välillä, ehkä jopa ero, upeaa? Tai lapsen ja vanhempien väliset kärhämät jos isovanhempi hemmottelee tavaratulvalla ja lapsen odotukset muuttuvat epärealistisiksi - lapsi sanoo että rakastaa  mummoa enemmän, wau? Tai jos välit perheeseen katkeavat, saa nautintoa siitä että marttyyrina valittaa kylillä miten ei arvosteta ja ollaan kiittämättömiä vaikka niin kaikkensa on aina antanut...

Oikeastaan kun asiaa ajattelee, rajattomasti toimiva isovanhempi ei voi tässä pelissä kuin voittaa sillä hän saa nautintoa ja palkintoja nuoren perheen kiusaamisesta, oli lopputulos sitten mikä tahansa. Pääsee joko päsmäröimään ja kylvämään riitaa tai marttyyriksi ja molemmat vaihtoehdot tuovat tyydytystä. Perhe sen sijaan häviää aina jotenkin, tekee mitä tahansa.

Tää ongelma ei rajoitu ainakaan meillä pelkästään lahjaosastoon, vaan muutenkin ollaan aivan kuuroja meidän vanhempien näkemysten suhteen.

Jos sanomme, että vauva tykkää todella paljon piltin omenasoseesta, niin ostetaan ruusunmarjasosetta. Jos sanotaan, että meidän vauva ei vietä ruutuaikaa, niin itkevä vauva kiikutetaan katsomaan telkkaria, jotta itku unohtuu. Jos sanomme, että vauvaa ei jätetä valvomatta aggressiivisen kissan kanssa samaan huoneeseen, niin äkkiäkös sitä käydään välillä hämmentämässä keittoa liedellä ja vauva jää yksin lattialle kissan kanssa. Viimeisen kaltaiset piittaamattomuudet vauvan turvallisuudesta ovat tehneet sen, että vauva ei vietä mummolassaan sekuntiakaan ilman jompaakumpaa meistä vanhemmista. Menee useampi vuosi, ennen kuin edes uskaltaa harkita lapsen jättämistä mummolaan yöksi niin, että me vanhemmat emme olisi paikalla. Mummosta olemme varmaan epäreiluja, mutta oman lapsen turvallisuudesta tai pahimmillaan hengestä ei huvita tinkiä.

Kun se tunkeminen loppuisikin tavaraan, mutta kun se ulottuu kaikkeen.

- mitä lapset syö

- miten lapset syö

- milloin lapset syö

- kuka päättää mitä, miten, milloin lapset syö

- missä lapset käy lääkärissä

- kuka päättää milloin lääkäriin pitää mennä

- kuka valitsee lääkärin

- mitä lapset harrastaa

- milloin he harrastaa

- miten he harrastaa

- miten lapset hoidetaan

- kuka valitsee hoitotavan

- kuka päättää mikä päiväkoti

- kenen päätös on hoitopäivän pituus

- mihin kouluun lapset menee

- miten lapset menee kouluun

- missä lapsi on iltapäivät koulun jälkeen

- onko lapsi jossakin koulun jälkeen

- kenen kanssa lapsi on koulun jälkeen

- kuka hakee lapsen sieltä missä lapsi on koulun jälkeen

- monelta lapsi haetaan

- keitä kavereita lapsella on

- kuka päättää keitä ne kaverit on

- kuka päättää mitä kaverien kanssa tehdään

Lista on täysin loputon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?

Missähän on kerrottu, että vanhemmat tuputtaa. Koko ketju käsittelee sitä, miten vanhemmat nimenomaan yrittää hillitä.

Ja nythän on niin, että ne vanhemmat on lapsen huoltajia ja ihan lain mukaan päättävät alaikäisen asioista. He on myös vastuussa asianmukaisesta vaatetuksesta.

Ja mitään tuollaista kiertotietä isovanhemmalla ei ole, että kiertää lailliset huoltajat ja yrittää sitä kautta tunkea niitä omia näkemyksiään lapsen mielipiteenä.

t. se jonka äiti yritti väittää että "lapsi toivoi ponikakkua" vaikkei lapsi edes tiennyt tykkäävänsä poneista, mutta mummon piti päästä kilpailemaan "tärkeimmän aikuisen jakkarasta" jälleen kerran

Heti avausviestissä lukee, miten vanhemmat haluavat itse valita, minkälaisia vaatteita lapselle ostetaan.

Miksi lapsen mielipidettä ei kuunnella?

Eihän se ole tuputtamista, vaan sitä että huoltaja vaatettaa lapsensa.  Ap:n lapsi taisi olla muutaman kuukauden ikäinen. Vaikea sellaiselta on tarkkaa mielipidettä kysyä, vaikka toki sen näkee, mikä tuntuu lapsesta hyvältä päällä.

Jos ei saa itse valita, vaan muut valitsee sun puolesta, se on aina tuputtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?

Missähän on kerrottu, että vanhemmat tuputtaa. Koko ketju käsittelee sitä, miten vanhemmat nimenomaan yrittää hillitä.

Ja nythän on niin, että ne vanhemmat on lapsen huoltajia ja ihan lain mukaan päättävät alaikäisen asioista. He on myös vastuussa asianmukaisesta vaatetuksesta.

Ja mitään tuollaista kiertotietä isovanhemmalla ei ole, että kiertää lailliset huoltajat ja yrittää sitä kautta tunkea niitä omia näkemyksiään lapsen mielipiteenä.

t. se jonka äiti yritti väittää että "lapsi toivoi ponikakkua" vaikkei lapsi edes tiennyt tykkäävänsä poneista, mutta mummon piti päästä kilpailemaan "tärkeimmän aikuisen jakkarasta" jälleen kerran

Heti avausviestissä lukee, miten vanhemmat haluavat itse valita, minkälaisia vaatteita lapselle ostetaan.

Miksi lapsen mielipidettä ei kuunnella?

Tässä inttämisessä on nyt juurikin se ihmeellinen harhaluulo, että vanhemmat ja isovanhemmat olisivat jotenkin tasavertaisia kisaajia ja lapsi olisi jonkinlainen ylituomari kisassa.

Ei ole. Lapsen vanhemmat saa kyllä ihan vapaasti päättää paljonko ostavat vaatteita jne, kunhan lapsi on sään mukaan vaatetettu, vaatteet on oikeankokoisia jne.

Mitään sellaista kisaa ei ole, että joukkue a ja joukkue b kisaisi lapsesta ja sitten ratkaistaisiin kumpi voittaa. Voittaja tiedetään jo: Se lapsi on ihan vanhempiensa lapsi. Isovanhempien vuoro meni jo, monta vuosikymmentä sitten.

Missasit pointin täydellisesti.

lapseni isoäiti täyttää selvästi jotakin tyhjiötä tuolla ylettömällä shoppailulla. hän on nuorempana kärsinyt rahapeliongelmasta ja uskon tässä olevan jotain samaa. saa jotain tyydytystä siitä, kun löytää taas kerran todella haalistuneen taaperon t-paidan kirpputorilta kahdella eurolla ja näkyvästi kuluneen muovikrääsälelun viidelläkymmenellä sentillä. hänelle nuo ovat löytöjä - minulle nuo ovat roskaa, jota en koskaan itse ostaisi. sitä mietin, miksi ei voisi vaikka aina ostohimon tullessa kohdalle laittaa kyseistä summaa säästöpossuun lasta varten? jos tekisi mieli ostaa se kahden euron t-paita, niin laittaisi sen summan säästöpossuun ja ostaisi vaikka pari kertaa vuodessa lapselle jonkun isomman jutun ihan uutena kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat tuputtaa. Vanhemmat tuputtaa. Miksi kukaan ei kysy lapsen mielipidettä?

Missähän on kerrottu, että vanhemmat tuputtaa. Koko ketju käsittelee sitä, miten vanhemmat nimenomaan yrittää hillitä.

Ja nythän on niin, että ne vanhemmat on lapsen huoltajia ja ihan lain mukaan päättävät alaikäisen asioista. He on myös vastuussa asianmukaisesta vaatetuksesta.

Ja mitään tuollaista kiertotietä isovanhemmalla ei ole, että kiertää lailliset huoltajat ja yrittää sitä kautta tunkea niitä omia näkemyksiään lapsen mielipiteenä.

t. se jonka äiti yritti väittää että "lapsi toivoi ponikakkua" vaikkei lapsi edes tiennyt tykkäävänsä poneista, mutta mummon piti päästä kilpailemaan "tärkeimmän aikuisen jakkarasta" jälleen kerran

Heti avausviestissä lukee, miten vanhemmat haluavat itse valita, minkälaisia vaatteita lapselle ostetaan.

Miksi lapsen mielipidettä ei kuunnella?

Tässä inttämisessä on nyt juurikin se ihmeellinen harhaluulo, että vanhemmat ja isovanhemmat olisivat jotenkin tasavertaisia kisaajia ja lapsi olisi jonkinlainen ylituomari kisassa.

Ei ole. Lapsen vanhemmat saa kyllä ihan vapaasti päättää paljonko ostavat vaatteita jne, kunhan lapsi on sään mukaan vaatetettu, vaatteet on oikeankokoisia jne.

Mitään sellaista kisaa ei ole, että joukkue a ja joukkue b kisaisi lapsesta ja sitten ratkaistaisiin kumpi voittaa. Voittaja tiedetään jo: Se lapsi on ihan vanhempiensa lapsi. Isovanhempien vuoro meni jo, monta vuosikymmentä sitten.

Missasit pointin täydellisesti.

Ai sen että sinusta kolmekuinen pitää panna päättämään omista vaatteistaan. Jee.

Vierailija kirjoitti:

Tää ongelma ei rajoitu ainakaan meillä pelkästään lahjaosastoon, vaan muutenkin ollaan aivan kuuroja meidän vanhempien näkemysten suhteen.

Jos sanomme, että vauva tykkää todella paljon piltin omenasoseesta, niin ostetaan ruusunmarjasosetta. Jos sanotaan, että meidän vauva ei vietä ruutuaikaa, niin itkevä vauva kiikutetaan katsomaan telkkaria, jotta itku unohtuu. Jos sanomme, että vauvaa ei jätetä valvomatta aggressiivisen kissan kanssa samaan huoneeseen, niin äkkiäkös sitä käydään välillä hämmentämässä keittoa liedellä ja vauva jää yksin lattialle kissan kanssa. Viimeisen kaltaiset piittaamattomuudet vauvan turvallisuudesta ovat tehneet sen, että vauva ei vietä mummolassaan sekuntiakaan ilman jompaakumpaa meistä vanhemmista. Menee useampi vuosi, ennen kuin edes uskaltaa harkita lapsen jättämistä mummolaan yöksi niin, että me vanhemmat emme olisi paikalla. Mummosta olemme varmaan epäreiluja, mutta oman lapsen turvallisuudesta tai pahimmillaan hengestä ei huvita tinkiä.

ollaankohan sukua? lapseni mummo vähätteli ja naureskeli "eihän se nyt haittaa, sellaista sattuu", kun säikähtänyt kissa juoksi parin viikon ikäisen vauvamme päältä ja vauva sai kasvoihinsa kynsistä haavat. lähin haava oli parin sentin päässä silmästä. O_O