Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
Kermaperseiden kokoontuminen taas palstalla.
Syyllistäminen ja haukkuminen kermaperseeksi ja ylimieliseksi kuuluu pelin henkeen, kun aikuinen ihminen ei alistu toisen narsistiseen vallankäyttöön ja kiusaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.
jep. tähän vastaisin " luojan kiitos!" :D
Se on kyllä parasta kun löytää rohkeuden pistää hirviöminiään välit totaalisen poikki. Onneksi poikakin älysi lopulta liitosta lähteä. Itseämme syytämme siinä, että huonosti kasvatimme kun sellaisen tytön aikoinaan valitsi.
No nyt on paremmin, uusi kumppaninsa on kiva ja nätti. Joku sanoikin aiemmin, että rahat jokainen määrää itse, niin liitossa kuin muissakin perhesuhteista.Täälläkin monet saavat aikanaan kokea olevansa täysin onnettomia anoppeja, kun saavat oman pikku hirviöminiän niskoilleen, jolle ei kelpaa mikään mitä anoppi tekee🤣 Se on kuulkaas mammat, niin että te oikein äidit olette itse anoppeja ja mummoja vain hetken päästä, elämä kuluu niin nopeasti.
Jankuti jankuti jankuti jankuti.
Jos minusta tulee canhemmiten sellainen kuin äitini nyt on, minut saa vapaasti ampua.
Sama, minut saa miniä ja vävyt polkea suohon samana iltana, jos alan kauhuanopiksi. He lupasivat tehdä sen, lämmöllä.
Mä myös. Jos alan tulevien miniöiden kanssa tekemään tuttavuutta kertomalla kuinka paljon parempi se Eetun ex on kuin sä, niin kylmäksi vaan. Tai jos ei ampuminen innosta, niin kaikki yhteystiedot salaisiksi ja muutto johonkin kauas, josta en lapseni perhettä löydä.
Vierailija kirjoitti:
17 sivua. En jaksanut lukea kuin aloituksen ja pari kommenttia. Mikä siinä nyt haittaa, jos ne omat tai appivanhemmat haluavat osallistua lapsenlapsen elämään antamalla lahjaksi vaatteita tms. Teidän parasta ne kuitenkin ajattelee. Sitten jos ei tule lahjaa, ei vaatetta, eikä kiinnostusta ole sen kultamukelon kaitsentaan teidän ryyppyiltoina, niin voi mikä ulina. Sitten jos vaikka serkun lapset saa mummolta niitä samoja vaatelahjoja ja te ette, niin ai että mikä määrä huutoa siitä, että isovanhemmalle lapsenlapset on jaettu suosikeihin ja syrjittyihin. Isovanhemmat heitettiin syrjään jo alkumetreillä tunkeilusta teidän perhe-elämään, mutta sitten, kun tajuatte, ettei apua enää tulekaan, niin sekin on niiden isovanhempien syy. Eikö enää osata ajatella toisen tunteita tai miettiä asiaa toisen näkökulmasta? Aina vaan loukkaannutaan, nyrpistellään, osoitetaan mieltä ja valitetaan miehelle, kun se anoppi on niin hirveä jne. Eikö voisi vaan sanoa kiitos ja viedä ne epämieluisat asiat sitten vaikka hyväntekeväisyyteen ilman sen kummempaa draamaa?
Tais vissiin osua ja upota? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.
jep. tähän vastaisin " luojan kiitos!" :D
Se on kyllä parasta kun löytää rohkeuden pistää hirviöminiään välit totaalisen poikki. Onneksi poikakin älysi lopulta liitosta lähteä. Itseämme syytämme siinä, että huonosti kasvatimme kun sellaisen tytön aikoinaan valitsi.
No nyt on paremmin, uusi kumppaninsa on kiva ja nätti. Joku sanoikin aiemmin, että rahat jokainen määrää itse, niin liitossa kuin muissakin perhesuhteista.Täälläkin monet saavat aikanaan kokea olevansa täysin onnettomia anoppeja, kun saavat oman pikku hirviöminiän niskoilleen, jolle ei kelpaa mikään mitä anoppi tekee🤣 Se on kuulkaas mammat, niin että te oikein äidit olette itse anoppeja ja mummoja vain hetken päästä, elämä kuluu niin nopeasti.
Aika pitkälle hyvä anoppi listalla pääsee sillä, että kysyy voinko jotenkin auttaa ja millaista apua kaipaatte. Ei ole kovin vaikea homma. Ei tarvitse tuputtaa jotain, mitä toiset ei ole vailla.
Sitten se miniä kirjoittaa sen ajan vauvapalstalle, kuinka anoppi tyrkyttää apuaan vaikka kukaan ei häneltä sitä ole pyytänyt. Näin se menee kun saa kaltaisensa hirviöminiän, mikään ei vaan kelpaa ja kaikki on väärin.
Mitä sinä olet lahjoittanut lapsesi perheelle? Millaista apua annoit/tarjosit? Siis mikä ei kelvannut ja oli väärin? Kysyitkö että mitä lahjaksi, lapset kertoivat että meiltä puuttuu X, ostit ja lahjoitit tavaran X ja lapsen perhe oli sittenkin vihainen, niinkö? No tuollaisesta kuviosta ei ole täällä kukaan kertonut.
Olet vaan yksi noista marttyyreista. No ei siinä mitään, kiusaaminen ja marttyrointi on ihan kelpo harrastuksia tietylle porukalle.
Muuten, mitä luulette, tuleeko entisistä koulukiusaajista vanhetessaan lastensa perheitä kiusaavia ja päsmäröiviä vanhempia ja appivanhempia? Kiusaaminen, vallankäyttö ja vähättely kun nimenomaan näyttäisi olevan jutun juoni. Tulee myös vahvasti mieleen se AV:n ketju 70-luvun vaikeista äideistä. Sukupolvikin tuntuu täsmäävän.
Mä oon oppinut itse aivan hurjasti tuollaisesta isovanhemmasta, joka on ollut lahjojen suhteen aivan rajaton oman lapseni kohdalla. Kysyn aina joululahjatoivetta esim. kummilasten vanhemmilta ja ostan vaan sellaista, mitä aidosti tarvitaan. Synttärilahjaksi vien jotain sellaista, mikä kuluu käytössä. Viimeisimmällä kerralla vein kummitytölle muffinssileivontasetin ja erilaisia koristeita. Kiva ajanviete ja yhteinen tekeminen, mutta ei jäänyt nurkkiin pyörimään. Ja jos lähipiiriin sattuu vielä syntymään vauvoja, niin en vie summassa jotain vaatetta, vaan kysyn ihan suoraan minkä merkin vauvanvaatteista tykkäätte ja onko väri/kokotoiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon oppinut itse aivan hurjasti tuollaisesta isovanhemmasta, joka on ollut lahjojen suhteen aivan rajaton oman lapseni kohdalla. Kysyn aina joululahjatoivetta esim. kummilasten vanhemmilta ja ostan vaan sellaista, mitä aidosti tarvitaan. Synttärilahjaksi vien jotain sellaista, mikä kuluu käytössä. Viimeisimmällä kerralla vein kummitytölle muffinssileivontasetin ja erilaisia koristeita. Kiva ajanviete ja yhteinen tekeminen, mutta ei jäänyt nurkkiin pyörimään. Ja jos lähipiiriin sattuu vielä syntymään vauvoja, niin en vie summassa jotain vaatetta, vaan kysyn ihan suoraan minkä merkin vauvanvaatteista tykkäätte ja onko väri/kokotoiveita.
Sama.
Kasvattakaa pallit ja vääntäkää rautalangasta. Ei tarvi selän takana ulista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan meijän miniä tämä ap. Kuullostaa yhtä typerältä.
Mä en alkuunkaan ymmärrä näitä kirpputoreilta ja käytettynä netistä etsittyjen "lahjojen" antamista vauvoille ja lapsille. Kuinka moni antaa aikuisellekaan kirpparilta ostetut rintaliivit, avatun hajuvesipullon tai aikuisten 1000 palan palapelin, josta ehkä saattaa puuttua joku palanen? Miksi vauva tai lapsi olisi poikkeus? Harva elää nyt sellaista pula-aikaa, että pitäisi etsiä kirppareilta ne kaikkein kauhtuneimmat vaatteet omalle lapselle. Äitiyspakkauksessa on paljon vaatetta vauvalle, uudetkaan lastenvaatteet ei paljoa halpismerkeillä maksa jne. Suurimmalla osalla vanhemmista on vara ostaa lapsensa vaatteet itse ja jos ei ole, niin sosiaalitoimi auttaa. Eihän ne käytetyt lastenvaatteet kelpaa edes turvakoteihin/tukitoiminnan kautta jaettavaksi, niin miksi niillä pitäisi täyttää jonkun koti? Eikä taideta edes joululahjakeräyksiin kelpuuttaa käytettyjä vaatteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvattakaa pallit ja vääntäkää rautalangasta. Ei tarvi selän takana ulista.
Opettele lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan meijän miniä tämä ap. Kuullostaa yhtä typerältä.
taidat olla anoppini, kun et osaa kirjoittaa sanaa kuulostaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tää ketju mun äidistä? :D Äidilläni on tapana pitkin vuotta hamstrata kaikenlaisista alennusmyynneistä, kesäkirpputoreilta ja muilta tavaraa. Joulut on olleet sitä, että saan kassillisen täynnä kaikkea epämääräistä. Nyt meille syntyi vauva, niin äiti ehdotti, että jos hän lopettaisi aikuisten lahjomisen tässä vaiheessa. Teki mieli kiljua riemusta. Riemua ei tosin kestänyt kauaa, kun tajusin äidin nyt hamstraavan vauvallemme kaikkea tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kermaperseiden kokoontuminen taas palstalla.
Siinä vaiheessa, kun sinun vaatekomeroosi on väkisin tungettu jätesäkillinen kirpputorilta ostettua liian pientä vaatetta, lelua ja muuta täysin tarpeetonta huonokuntoista rojua, alkaa hymy hyytyä. Eikä ole muiden tehtävä kantaa toisten rojuja takaisin kirpputoreille ja kaatopaikoille, ja kuluttaa siihen paitsi aikaa ja vaivaa, myös rahaa.
Tervetuloa yrittämään👊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille isovanhempi osteli myös kirpparilta kaikkea, laitoin surutta pois ne mitä ei käytetty. Tuntui tyhmältä kun on itse vähistä rahoista ostanut toppatakin ja anoppi antaa joululahjaksi toisen.
Nykyään onneksi kaikki osaa kysyä mitä tarvitaan. En yhtään muista mistä tämä vaihe alkoi... mutta parempi näin silti.
Alkoi se tympiä kun täyttyi kaapit aivan ihme vaatteista ja piti yrittää muistaa ja ehtiä lajitella ja viedä pois. Muutenkin vähissä vapaa-aika vaativan työn takia, ei sitä halua tuhlata tuollaiseen mitä ei ole itse halunnut eikä tilannut.
Käsittämätöntä! Aika monessa vauva/lapsiperheessä on raha tiukalla, varsinkin jos toinen vanhemmista on hoitovapaalla. Sitten olisi isovanhempi, joka voisi auttaa tarpeellisten tavaroiden ostamisessa, muttei sitä tee, koska "minä haluan itse päättää, mitä lahjaksi ostan".
Kannattaisi niellä oma ylpeys noilla isovanhemmilla ja ostaa reippaasti lahjaksi sitä, mitä perhe tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
17 sivua. En jaksanut lukea kuin aloituksen ja pari kommenttia. Mikä siinä nyt haittaa, jos ne omat tai appivanhemmat haluavat osallistua lapsenlapsen elämään antamalla lahjaksi vaatteita tms. Teidän parasta ne kuitenkin ajattelee. Sitten jos ei tule lahjaa, ei vaatetta, eikä kiinnostusta ole sen kultamukelon kaitsentaan teidän ryyppyiltoina, niin voi mikä ulina. Sitten jos vaikka serkun lapset saa mummolta niitä samoja vaatelahjoja ja te ette, niin ai että mikä määrä huutoa siitä, että isovanhemmalle lapsenlapset on jaettu suosikeihin ja syrjittyihin. Isovanhemmat heitettiin syrjään jo alkumetreillä tunkeilusta teidän perhe-elämään, mutta sitten, kun tajuatte, ettei apua enää tulekaan, niin sekin on niiden isovanhempien syy. Eikö enää osata ajatella toisen tunteita tai miettiä asiaa toisen näkökulmasta? Aina vaan loukkaannutaan, nyrpistellään, osoitetaan mieltä ja valitetaan miehelle, kun se anoppi on niin hirveä jne. Eikö voisi vaan sanoa kiitos ja viedä ne epämieluisat asiat sitten vaikka hyväntekeväisyyteen ilman sen kummempaa draamaa?
Voi pyhä yksinkertaisuus. Jos olisit vaivautunut lukemaan ketjun, olisit ymmärtänyt mistä täällä puhutaan. Mutta ei, pitää vaan päästä kommentoimaan, vaikka on aiheesta pihalla kuin lumiukko. Olet varmaan näitä "näkemättä paskaa" -kriitikoita.
Vie vaikka johonkin vaatekeräyskonttiin yms. jos ei netissä myymiseen ole aikaa.
tää keskustelu sai mut miettimään, mitä kaikkea meille on yksi ainoa sukulainen ostovimmoissaan roudannut vauvalle nyt vauvavuonna (en varmaan edes muista kaikkea). emme todellakaan ole pyytäneet näitä, eikä tarvetta näille ole ollut (koska on hankittu ko. tavara jo itse/ei tarvita kyseistä tavaraa lainkaan). Vaate-, kirja- ja leluhankinnoista n. 90 % tehty kirpparilta eli olleet käytettyjä:
-tyyny, kolme vauvan peittoa ja niihin itsetehdyt pussilakanat (vauvalla ei pidetä peittoa/tyynyä ja yksi peitto olisi riittänyt, miksi 3?)
-erikokoisia pyyhkeitä
-matkasänky
-syöttötuoli
-3 ulkovaatetta vauvalle, kaikki väärässä koossa
-n. 30 kirjaa
-kymmenkunta bodya, parit itsetehdyt vaatteet, yöpukuja, hattuja, kengät, käytettyjä sukkia, soivia leluja jne
Aivan jäätävä määrä ja vain yhdeltä ihmiseltä...
Muistui mieleen yh-kaveri, joka oli hyvin vähissä rahoissa lapsen vauva-aikana (lapsen isä oli haudassa). Lapsen mummeli osti tyttövauvalle prinsessamekkoja ja muuta hörhellystä. Vaikka kaveri kuinka sanoi, että enemmän hän tarvitsisi käyttövaatetta ja paketillista vaippoja, niin ei mennyt jakeluun. Kun ne prinsessamekot on niiiiiin söpöjä, tavisvaatteet tylsiä.
Alue: Aihe vapaa
Siinä vaiheessa, kun sinun vaatekomeroosi on väkisin tungettu jätesäkillinen kirpputorilta ostettua liian pientä vaatetta, lelua ja muuta täysin tarpeetonta huonokuntoista rojua, alkaa hymy hyytyä. Eikä ole muiden tehtävä kantaa toisten rojuja takaisin kirpputoreille ja kaatopaikoille, ja kuluttaa siihen paitsi aikaa ja vaivaa, myös rahaa.