Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemman pakkomielle lapsenlapsen vaatteista
13.12.2021 |
Yksi isovanhemmista haluaa ostaa lapsellemme vaatteet. Emme ole pyytäneet tätä ja kun isovanhempi ottaa aiheen esille "minä voisin ostaa lapselle toppahousut/talvihaalarin/yöpuvun..." niin sanomme, että meillä on jo kyseinen vaate/kyseisiä vaatteita tarpeeksi tai emme tarvitse juuri nyt sellaista. Kiellämme suoraan isovanhempaa ostamasta vaatteita. Meillä vanhemmilla on vara itselläkin ostaa tarvittavat vaatteet ja haluaisimme itse valita, miten lapsemme puemme. Emme siis käytä mitään superkalliita lastenvaatteita, mutta haluamme ostaa helppokäyttöisiä vaatteita, jotka kestävät kulutusta sekä on helppo pukea ja pestä koneessa. Emme myöskään halua kaappeihin pyörimään rajattomasti vaatteita, vaan kohtuullinen määrä riittää. Isovanhempi on saanut aikanaan lastensa kohdalla päättää, miten meidät lapsensa pukee. Nyt on meidän vanhempien vuoro valita, miten puemme lapsemme.
Isovanhempi saattaa muistaa kieltomme hetken. Sitten vähän ajan päästä kylään tullessaan isovanhempi tuo mukanaan vaatteet, jotka on ostanut meiltä kysymättä ja kielloistamme huolimatta. Isovanhempi korostaa, että haluaa itse valita, millaiset vaatteet lapsellemme ostaa, koska lahjan antaja saa valita mitä hankkii. Jos olisimme vailla vaikka housuja, niin isovanhempi ei ostaisi sellaista, vaan haluaisi ostaa lapselle haalarin. Jos lapsi tarvitsisi uimapuvun, niin isovanhempi ostaa kaulahuivin jne. Sekään ei auta, että sanoisimme vaikka "merkin X legginssit koossa Y olisi tarpeen", vaan isovanhempi haluaa päättää merkin ja mallin itse. Kokokaan ei usein ole oikea, vaan isovanhempi saattaa ostaa jopa vuoden vanhemmalle lapselle tarkoitettuja vaatteita. Näitä sitten säilötään nyt kaappien kätköissä odottamassa, että lapsi kasvaisi. Isovanhempi ei myöskään välitä siitä, onko vaate helppokäyttöinen, kunhan se on hänestä söpö (usein nämä ovat niitä napitettavia ja käsinpestäviä vaatteita, joita emme itse ikinä ostaisi). Yhdelläkin kertaa ehdotimme lapselle vaatteiden shoppailusta haaveilleelle isovanhemmalle, että ostaisi lapsellemme jarrusukat, niille olisi todella tarve. Isovanhempi ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa, vaan toi seuraavalla käynnillä kassillisen muita vaatteita. Ja kuten arvata saattaa, isovanhempi odottaa meidän pukevan lapsemme ostamiinsa vaatteisiin, varsinkin silloin kun isovanhempi näkee lapsenlastaan.
Onko jollakin muulla tällaista ongelmaa isovanhemman kanssa? Pää meinaa hajota tämän asian kanssa. Miksi ihmeessä pitää ostaa meille tavaraa, jota emme tarvitse? Ja jos jotain nyt on aivan pakko ostaa, miksi ei osta sitä, mikä olisi tarpeen (sen sijaan, että hän ostaa mitä itse haluaa hankkia oli tarpeellista tai ei)?
Ap
Kommentit (780)
Vierailija kirjoitti:
17 sivua. En jaksanut lukea kuin aloituksen ja pari kommenttia. Mikä siinä nyt haittaa, jos ne omat tai appivanhemmat haluavat osallistua lapsenlapsen elämään antamalla lahjaksi vaatteita tms. Teidän parasta ne kuitenkin ajattelee. Sitten jos ei tule lahjaa, ei vaatetta, eikä kiinnostusta ole sen kultamukelon kaitsentaan teidän ryyppyiltoina, niin voi mikä ulina. Sitten jos vaikka serkun lapset saa mummolta niitä samoja vaatelahjoja ja te ette, niin ai että mikä määrä huutoa siitä, että isovanhemmalle lapsenlapset on jaettu suosikeihin ja syrjittyihin. Isovanhemmat heitettiin syrjään jo alkumetreillä tunkeilusta teidän perhe-elämään, mutta sitten, kun tajuatte, ettei apua enää tulekaan, niin sekin on niiden isovanhempien syy. Eikö enää osata ajatella toisen tunteita tai miettiä asiaa toisen näkökulmasta? Aina vaan loukkaannutaan, nyrpistellään, osoitetaan mieltä ja valitetaan miehelle, kun se anoppi on niin hirveä jne. Eikö voisi vaan sanoa kiitos ja viedä ne epämieluisat asiat sitten vaikka hyväntekeväisyyteen ilman sen kummempaa draamaa?
17 sivua kertoo selkeästi että ei tod ajatella lapsia tai lastenlapsia vaan ITSEÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.
jep. tähän vastaisin " luojan kiitos!" :D
Se on kyllä parasta kun löytää rohkeuden pistää hirviöminiään välit totaalisen poikki. Onneksi poikakin älysi lopulta liitosta lähteä. Itseämme syytämme siinä, että huonosti kasvatimme kun sellaisen tytön aikoinaan valitsi.
No nyt on paremmin, uusi kumppaninsa on kiva ja nätti. Joku sanoikin aiemmin, että rahat jokainen määrää itse, niin liitossa kuin muissakin perhesuhteista.
Täälläkin monet saavat aikanaan kokea olevansa täysin onnettomia anoppeja, kun saavat oman pikku hirviöminiän niskoilleen, jolle ei kelpaa mikään mitä anoppi tekee🤣 Se on kuulkaas mammat, niin että te oikein äidit olette itse anoppeja ja mummoja vain hetken päästä, elämä kuluu niin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.
jep. tähän vastaisin " luojan kiitos!" :D
Se on kyllä parasta kun löytää rohkeuden pistää hirviöminiään välit totaalisen poikki. Onneksi poikakin älysi lopulta liitosta lähteä. Itseämme syytämme siinä, että huonosti kasvatimme kun sellaisen tytön aikoinaan valitsi.
No nyt on paremmin, uusi kumppaninsa on kiva ja nätti. Joku sanoikin aiemmin, että rahat jokainen määrää itse, niin liitossa kuin muissakin perhesuhteista.Täälläkin monet saavat aikanaan kokea olevansa täysin onnettomia anoppeja, kun saavat oman pikku hirviöminiän niskoilleen, jolle ei kelpaa mikään mitä anoppi tekee🤣 Se on kuulkaas mammat, niin että te oikein äidit olette itse anoppeja ja mummoja vain hetken päästä, elämä kuluu niin nopeasti.
Jankuti jankuti jankuti jankuti.
Jos minusta tulee canhemmiten sellainen kuin äitini nyt on, minut saa vapaasti ampua.
Vierailija kirjoitti:
17 sivua. En jaksanut lukea kuin aloituksen ja pari kommenttia. Mikä siinä nyt haittaa, jos ne omat tai appivanhemmat haluavat osallistua lapsenlapsen elämään antamalla lahjaksi vaatteita tms. Teidän parasta ne kuitenkin ajattelee. Sitten jos ei tule lahjaa, ei vaatetta, eikä kiinnostusta ole sen kultamukelon kaitsentaan teidän ryyppyiltoina, niin voi mikä ulina. Sitten jos vaikka serkun lapset saa mummolta niitä samoja vaatelahjoja ja te ette, niin ai että mikä määrä huutoa siitä, että isovanhemmalle lapsenlapset on jaettu suosikeihin ja syrjittyihin. Isovanhemmat heitettiin syrjään jo alkumetreillä tunkeilusta teidän perhe-elämään, mutta sitten, kun tajuatte, ettei apua enää tulekaan, niin sekin on niiden isovanhempien syy. Eikö enää osata ajatella toisen tunteita tai miettiä asiaa toisen näkökulmasta? Aina vaan loukkaannutaan, nyrpistellään, osoitetaan mieltä ja valitetaan miehelle, kun se anoppi on niin hirveä jne. Eikö voisi vaan sanoa kiitos ja viedä ne epämieluisat asiat sitten vaikka hyväntekeväisyyteen ilman sen kummempaa draamaa?
Nyt kun itse olen äiti, olen tajunnut että minun äitini ei ole ikinä ajatellut minua tai minun etuani.
Minä olen vain jotenkin keikkunut hänen matkassaan ja minut on otettu esille kuin käsilaukku kun hänellä on ollut jotain käyttöä minulle.
Ja nyt hän tulee perheeseeni kuin norsulauma käyttäytyen kuon minä olisin jonkinlainen sijaissynnyttäjä ja hän tämänkin draaman päätähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.
jep. tähän vastaisin " luojan kiitos!" :D
Se on kyllä parasta kun löytää rohkeuden pistää hirviöminiään välit totaalisen poikki. Onneksi poikakin älysi lopulta liitosta lähteä. Itseämme syytämme siinä, että huonosti kasvatimme kun sellaisen tytön aikoinaan valitsi.
No nyt on paremmin, uusi kumppaninsa on kiva ja nätti. Joku sanoikin aiemmin, että rahat jokainen määrää itse, niin liitossa kuin muissakin perhesuhteista.Täälläkin monet saavat aikanaan kokea olevansa täysin onnettomia anoppeja, kun saavat oman pikku hirviöminiän niskoilleen, jolle ei kelpaa mikään mitä anoppi tekee🤣 Se on kuulkaas mammat, niin että te oikein äidit olette itse anoppeja ja mummoja vain hetken päästä, elämä kuluu niin nopeasti.
Aika pitkälle hyvä anoppi listalla pääsee sillä, että kysyy voinko jotenkin auttaa ja millaista apua kaipaatte. Ei ole kovin vaikea homma. Ei tarvitse tuputtaa jotain, mitä toiset ei ole vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi on vasta pieni, mutta kauhulla odotan jo hänen kasvamistaan. Miehen vanhemmat eivät paljon säännöistä välitä ja erityisesti mummi kokee oikeudekseen hemmotella ylenpalttisesti. Jos kiellämme tekemästä jotain, niin tekee niin silti. Jo nyt on sitä, että ei riitä pullasiivu tai vanukas kerran päivässä tai pieni karkkiaski karkkipäivänä, vaan karkkia tungetaan koko ajan.
Onpa kiva, jos sanotaan lapselle aikanaan, ettei hän saa uutta pelikonsolia, niin voin kuvitella kuinka mummi ostaa sen kielloistamme huolimatta, koska pitäähän mummin mussukkaa nyt hemmotella.
Anoppi piti kauhean shown ristiäisissä, kun en antanut anopin syöttää herkkävatsaiselle vauvalle kermavaahtoa. Anoppi alahuuli pitkällä tekoitkun kanssa ääni väristen vetosi, että ei se pienen suu tuohesta ole. Muu ristiäisväki ei kompannut anoppia, se taisi olla vielä pahempi kolaus narskulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi on vasta pieni, mutta kauhulla odotan jo hänen kasvamistaan. Miehen vanhemmat eivät paljon säännöistä välitä ja erityisesti mummi kokee oikeudekseen hemmotella ylenpalttisesti. Jos kiellämme tekemästä jotain, niin tekee niin silti. Jo nyt on sitä, että ei riitä pullasiivu tai vanukas kerran päivässä tai pieni karkkiaski karkkipäivänä, vaan karkkia tungetaan koko ajan.
Onpa kiva, jos sanotaan lapselle aikanaan, ettei hän saa uutta pelikonsolia, niin voin kuvitella kuinka mummi ostaa sen kielloistamme huolimatta, koska pitäähän mummin mussukkaa nyt hemmotella.
Sitten kun lapsi on tuon ikäinen, voitte olla asiasta paljonkin eri mieltä. Saatatte olla onnellisia, kun mummo ostaa playstationit, Nike Airit, airpodit ja uusimman iphonen.
No ei osta, kun niistä olisi saajalle enempi iloa kuin hänelle itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
17 sivua. En jaksanut lukea kuin aloituksen ja pari kommenttia. Mikä siinä nyt haittaa, jos ne omat tai appivanhemmat haluavat osallistua lapsenlapsen elämään antamalla lahjaksi vaatteita tms. Teidän parasta ne kuitenkin ajattelee. Sitten jos ei tule lahjaa, ei vaatetta, eikä kiinnostusta ole sen kultamukelon kaitsentaan teidän ryyppyiltoina, niin voi mikä ulina. Sitten jos vaikka serkun lapset saa mummolta niitä samoja vaatelahjoja ja te ette, niin ai että mikä määrä huutoa siitä, että isovanhemmalle lapsenlapset on jaettu suosikeihin ja syrjittyihin. Isovanhemmat heitettiin syrjään jo alkumetreillä tunkeilusta teidän perhe-elämään, mutta sitten, kun tajuatte, ettei apua enää tulekaan, niin sekin on niiden isovanhempien syy. Eikö enää osata ajatella toisen tunteita tai miettiä asiaa toisen näkökulmasta? Aina vaan loukkaannutaan, nyrpistellään, osoitetaan mieltä ja valitetaan miehelle, kun se anoppi on niin hirveä jne. Eikö voisi vaan sanoa kiitos ja viedä ne epämieluisat asiat sitten vaikka hyväntekeväisyyteen ilman sen kummempaa draamaa?
minä voin lahjoittaa sinulle mieheni aivan pian puhkikuluvat alushousut, käytetyn hammasmukin ja vanhan virsikirjan vuodelta 1980. mulle tulee niin hyvä mieli, kun saan nuo tavarat kiertoon, on varmasti sulle tarpeen ja oon varma, että noi on just sun tyylisiä. :)
Meille on yritetty tunkea vanhaa tavaraa vauvan syntymästä asti. Alkuun otettiin vastaan, enää ei. Kaukaisemmat sukulaiset ja kaverit sentään kysyy, onko meillä tarvetta ja aina sanotaan ei, kun tulossa olisi jotkut viidessä perheessä olleet, naarmuuntuneet legopalikat tai jonkun varastossa vuosikymmeniä olleet vaatteet. isovanhempi ei välitä kysyä, vaan kärrää kysymättä meille kirppislöytönsä. On huomattavasti vaikeampi päästä tavarasta eroon, kun se on jo tuotu kotiovestasi sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17 sivua. En jaksanut lukea kuin aloituksen ja pari kommenttia. Mikä siinä nyt haittaa, jos ne omat tai appivanhemmat haluavat osallistua lapsenlapsen elämään antamalla lahjaksi vaatteita tms. Teidän parasta ne kuitenkin ajattelee. Sitten jos ei tule lahjaa, ei vaatetta, eikä kiinnostusta ole sen kultamukelon kaitsentaan teidän ryyppyiltoina, niin voi mikä ulina. Sitten jos vaikka serkun lapset saa mummolta niitä samoja vaatelahjoja ja te ette, niin ai että mikä määrä huutoa siitä, että isovanhemmalle lapsenlapset on jaettu suosikeihin ja syrjittyihin. Isovanhemmat heitettiin syrjään jo alkumetreillä tunkeilusta teidän perhe-elämään, mutta sitten, kun tajuatte, ettei apua enää tulekaan, niin sekin on niiden isovanhempien syy. Eikö enää osata ajatella toisen tunteita tai miettiä asiaa toisen näkökulmasta? Aina vaan loukkaannutaan, nyrpistellään, osoitetaan mieltä ja valitetaan miehelle, kun se anoppi on niin hirveä jne. Eikö voisi vaan sanoa kiitos ja viedä ne epämieluisat asiat sitten vaikka hyväntekeväisyyteen ilman sen kummempaa draamaa?
minä voin lahjoittaa sinulle mieheni aivan pian puhkikuluvat alushousut, käytetyn hammasmukin ja vanhan virsikirjan vuodelta 1980. mulle tulee niin hyvä mieli, kun saan nuo tavarat kiertoon, on varmasti sulle tarpeen ja oon varma, että noi on just sun tyylisiä. :)
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vielä tajuan, jos isovanhempi ei vaikka halua antaa lahjaksi rahaa ja kokisi rahan antamisen jotenkin kylmäksi. Sitä en todellakaan tajua, että jos perheeltä saa selvän lahjatoiveen ja se on kohtuuhintainen (eli joku alle 20 euron toive), niin miksi sitä ei voi toteuttaa? Eikö se jo riitä, että isovanhempi saa ostaa tavaran itse ja tietää, että sitä on toivottu? Eikö olisi paljon kivempi nähdä lapsen/vanhemman kasvoilla ilo siitä toivotusta Ryhmä Hau -puserosta kuin hämmennys siitä, kun mummo toikin toivotun lahjan sijaan Peppi Pitkätossu -paidan, kun se oli mummosta kauniimpi?
Kas kun meillä ei mummo usko, että minä äitinä tietäisin, mitä lapseni toivoo. Hänellä on mielestään läheisempi yhteys lapseeni kuin minulla. Hän loukkaantuu kun minä ylipäätään siihen väliin tulen mitään söpöttämään.
Siksi hän mm boikotoi minun järjestämiä lapsen synttäreitä ja ryysi sitten kutsumatta kaksi päivää myöhemmin sen "lapsen toivekakun" kanssa meille. Lapsi oli kyllä yhtä pihalla kuin minäkin, että ai, tykkääkö hän poneista. Mummo pannut monta kymppiä johonkin räätälöityyn ponikakkuun. Ja kyllä, sairastahan tuo on.
Minunkin äitini keksii päästään kaikkea mistä lapseni tykkäisi. 8-vuotias on sitä mieltä, että ”mummi on ihan pihalla taas” ja pyörittelee silmiään näille jutuille. Esim. nyt äitini oli keksinyt, että lapsi haluaa joululomalla yhteen tiettyyn paikkaan. Koska meillä on muitakin suunnitelmia sille viikolle, jonka me vanhemmat voimme pitää lomaa, kysyin lapselta asiasta. Lapsi ei tiennyt yhtään mistä puhuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ihana anoppi muuttui lapsen synnyttyä tällaiseksi maaniseksi lahjojen ostelijaksi. Aina oli mukana jotain tavaraa. Ei auttanut kiellot. Mulle on ollut vaikea sanoa anopille suoraan, että poikasi on sata kertaa sanonut, että älä osta tavaraa pyytämättä. Tyydyn vain olemaan hiljaa, en kommentoi ostoksia mitenkään enkä kiitä niistä enää. (Lapsen synttäri- ja joululahjoista toki kiitän, mutta näistä pakkotavaroista en).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.
jep. tähän vastaisin " luojan kiitos!" :D
Se on kyllä parasta kun löytää rohkeuden pistää hirviöminiään välit totaalisen poikki. Onneksi poikakin älysi lopulta liitosta lähteä. Itseämme syytämme siinä, että huonosti kasvatimme kun sellaisen tytön aikoinaan valitsi.
No nyt on paremmin, uusi kumppaninsa on kiva ja nätti. Joku sanoikin aiemmin, että rahat jokainen määrää itse, niin liitossa kuin muissakin perhesuhteista.Täälläkin monet saavat aikanaan kokea olevansa täysin onnettomia anoppeja, kun saavat oman pikku hirviöminiän niskoilleen, jolle ei kelpaa mikään mitä anoppi tekee🤣 Se on kuulkaas mammat, niin että te oikein äidit olette itse anoppeja ja mummoja vain hetken päästä, elämä kuluu niin nopeasti.
Jankuti jankuti jankuti jankuti.
Jos minusta tulee canhemmiten sellainen kuin äitini nyt on, minut saa vapaasti ampua.
Kerro se tulevalle miniäparallesi😊 Hän varmasti mielellään tekee sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vielä joskus tajuan, että ihmiset ei aina osta sitä, mitä on toivottu. Mutta silloinkin musta on kohteliasta ilmoittaa asiasta etukäteen. Tyyliin "Pyysitte Kerttuli-Pärttylille joululahjaksi duplosettiä x. En löytänyt sellaista meidän kaupasta, joten ostin sen sijaan duplosetin y, toivottavasti teillä ei ole sitä ennestään." Näin perhe voisi hankkia itse setin x, jos se on aivan ehdoton. Kurjaa on se, että lapsi luulee saavansa toivomansa duplosetin ja lahjapaketista paljastuu uimarengas ja rantapallo keskellä talvea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.
jep. tähän vastaisin " luojan kiitos!" :D
Se on kyllä parasta kun löytää rohkeuden pistää hirviöminiään välit totaalisen poikki. Onneksi poikakin älysi lopulta liitosta lähteä. Itseämme syytämme siinä, että huonosti kasvatimme kun sellaisen tytön aikoinaan valitsi.
No nyt on paremmin, uusi kumppaninsa on kiva ja nätti. Joku sanoikin aiemmin, että rahat jokainen määrää itse, niin liitossa kuin muissakin perhesuhteista.Täälläkin monet saavat aikanaan kokea olevansa täysin onnettomia anoppeja, kun saavat oman pikku hirviöminiän niskoilleen, jolle ei kelpaa mikään mitä anoppi tekee🤣 Se on kuulkaas mammat, niin että te oikein äidit olette itse anoppeja ja mummoja vain hetken päästä, elämä kuluu niin nopeasti.
Aika pitkälle hyvä anoppi listalla pääsee sillä, että kysyy voinko jotenkin auttaa ja millaista apua kaipaatte. Ei ole kovin vaikea homma. Ei tarvitse tuputtaa jotain, mitä toiset ei ole vailla.
Sitten se miniä kirjoittaa sen ajan vauvapalstalle, kuinka anoppi tyrkyttää apuaan vaikka kukaan ei häneltä sitä ole pyytänyt. Näin se menee kun saa kaltaisensa hirviöminiän, mikään ei vaan kelpaa ja kaikki on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.
jep. tähän vastaisin " luojan kiitos!" :D
Se on kyllä parasta kun löytää rohkeuden pistää hirviöminiään välit totaalisen poikki. Onneksi poikakin älysi lopulta liitosta lähteä. Itseämme syytämme siinä, että huonosti kasvatimme kun sellaisen tytön aikoinaan valitsi.
No nyt on paremmin, uusi kumppaninsa on kiva ja nätti. Joku sanoikin aiemmin, että rahat jokainen määrää itse, niin liitossa kuin muissakin perhesuhteista.Täälläkin monet saavat aikanaan kokea olevansa täysin onnettomia anoppeja, kun saavat oman pikku hirviöminiän niskoilleen, jolle ei kelpaa mikään mitä anoppi tekee🤣 Se on kuulkaas mammat, niin että te oikein äidit olette itse anoppeja ja mummoja vain hetken päästä, elämä kuluu niin nopeasti.
Jankuti jankuti jankuti jankuti.
Jos minusta tulee canhemmiten sellainen kuin äitini nyt on, minut saa vapaasti ampua.
Kerro se tulevalle miniäparallesi😊 Hän varmasti mielellään tekee sen.
Kumpikaan tyttäristäni ei vssn ole lesbo.
Olen luovuttanut omien vanhempieni suhteen ajat sitten. Olen lähivanhempi, lapset 7 ja 9v. Vanhempani ” haluavat auttaa” ostamalla lapsille kaikenlaista, mutta ovat kehittäneet taitolajin siitä, ettei koskaan ikinä sellaista mitä pyydetään tai toivotaan. Esim. kysyin voisivatko ostaa joululahjaksi asian X. Tiedän, että lahjoja tulee säkillinen joka tapauksessa. No eivät tietenkään voi kun lahjat on ostettu jo keväällä. Kuvio on ihan sairas, kun sitten minä myyn niitä turhia juttuja ja ostan mitä tarvitaan. Ainoa, joka voittaa on kauppias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin kaiken avun kun mikään ollut oikein tyttären mielestä. Haluan viettää vanhuuteni rauhassa en kenenkään piikana enkä haukuttavaa.
Vähät rahani käytän itseeni ja miesystäväni lapsenlapsiin jotka käyvät auttamassa meitä, tekevät pihatöitä ja siivouksia.
Älkää äidit ja isät antako kiittämättömien lastenne, miniöitten ja vävyjen hyväksikäyttää teitä.Kuulostat ihan minun äidiltäni. Ei hänellä oikeasti ole ketään ja tuo "annan sitten lahjat naapurin lapsille kun te olette niin kiittämättömiä" on aika lapsellinen läppä.
jep. tähän vastaisin " luojan kiitos!" :D
Se on kyllä parasta kun löytää rohkeuden pistää hirviöminiään välit totaalisen poikki. Onneksi poikakin älysi lopulta liitosta lähteä. Itseämme syytämme siinä, että huonosti kasvatimme kun sellaisen tytön aikoinaan valitsi.
No nyt on paremmin, uusi kumppaninsa on kiva ja nätti. Joku sanoikin aiemmin, että rahat jokainen määrää itse, niin liitossa kuin muissakin perhesuhteista.Täälläkin monet saavat aikanaan kokea olevansa täysin onnettomia anoppeja, kun saavat oman pikku hirviöminiän niskoilleen, jolle ei kelpaa mikään mitä anoppi tekee🤣 Se on kuulkaas mammat, niin että te oikein äidit olette itse anoppeja ja mummoja vain hetken päästä, elämä kuluu niin nopeasti.
Jankuti jankuti jankuti jankuti.
Jos minusta tulee canhemmiten sellainen kuin äitini nyt on, minut saa vapaasti ampua.
Sama, minut saa miniä ja vävyt polkea suohon samana iltana, jos alan kauhuanopiksi. He lupasivat tehdä sen, lämmöllä.
Alue: Aihe vapaa
17 sivua. En jaksanut lukea kuin aloituksen ja pari kommenttia. Mikä siinä nyt haittaa, jos ne omat tai appivanhemmat haluavat osallistua lapsenlapsen elämään antamalla lahjaksi vaatteita tms. Teidän parasta ne kuitenkin ajattelee. Sitten jos ei tule lahjaa, ei vaatetta, eikä kiinnostusta ole sen kultamukelon kaitsentaan teidän ryyppyiltoina, niin voi mikä ulina. Sitten jos vaikka serkun lapset saa mummolta niitä samoja vaatelahjoja ja te ette, niin ai että mikä määrä huutoa siitä, että isovanhemmalle lapsenlapset on jaettu suosikeihin ja syrjittyihin. Isovanhemmat heitettiin syrjään jo alkumetreillä tunkeilusta teidän perhe-elämään, mutta sitten, kun tajuatte, ettei apua enää tulekaan, niin sekin on niiden isovanhempien syy. Eikö enää osata ajatella toisen tunteita tai miettiä asiaa toisen näkökulmasta? Aina vaan loukkaannutaan, nyrpistellään, osoitetaan mieltä ja valitetaan miehelle, kun se anoppi on niin hirveä jne. Eikö voisi vaan sanoa kiitos ja viedä ne epämieluisat asiat sitten vaikka hyväntekeväisyyteen ilman sen kummempaa draamaa?