Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Olen 51, ja säilynyt vielä hyväkuntoisena. Ainoastaan vaihdevuodet vaivaavat, olen harkinnut korvaushoitoa, jos tämä tästä vielä pahenee. Kärsin ärsyttävistä kuumista aalloista.
Olen huomannut, ettei ajatus luista ihan niin hyvin, kuin aiemmin. Jotkut fyysiset suoritukset eivät onnistu samoin kuin nuorempana. Kroppa on kuitenkin vielä ihan ok, eikä kiloja ole (toistaiseksi) kertynyt. Tiedän, että tilanne voi muuttua tässä iässä hyvin nopeastikin, ja joka suhteessa.
Parisuhde voi hyvin, talous on kunnossa, ei ole velkaa. Nuorempana tuli paljon reissattua ja hurviteltuakin, nyt viihdyn paremmin rauhassa kotona, kirjojen äärellä.
Ikä on tuonut tullessaan mielenrauhaa, jonkinlaista seesteisyyttä ja varmuutta. Tunteet ovat tasaantuneet, nuorena kaikki oli yhtä vuoristorataa.
Tämä on tosi hyvä ikä olla ja elää, jos jätetään pois vaihdevuosioireet. Ja niihinkin on hoitoa tarvittaessa saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen 51, ja säilynyt vielä hyväkuntoisena. Ainoastaan vaihdevuodet vaivaavat, olen harkinnut korvaushoitoa, jos tämä tästä vielä pahenee. Kärsin ärsyttävistä kuumista aalloista.
Olen huomannut, ettei ajatus luista ihan niin hyvin, kuin aiemmin. Jotkut fyysiset suoritukset eivät onnistu samoin kuin nuorempana. Kroppa on kuitenkin vielä ihan ok, eikä kiloja ole (toistaiseksi) kertynyt. Tiedän, että tilanne voi muuttua tässä iässä hyvin nopeastikin, ja joka suhteessa.
Parisuhde voi hyvin, talous on kunnossa, ei ole velkaa. Nuorempana tuli paljon reissattua ja hurviteltuakin, nyt viihdyn paremmin rauhassa kotona, kirjojen äärellä.
Ikä on tuonut tullessaan mielenrauhaa, jonkinlaista seesteisyyttä ja varmuutta. Tunteet ovat tasaantuneet, nuorena kaikki oli yhtä vuoristorataa.
Tämä on tosi hyvä ikä olla ja elää, jos jätetään pois vaihdevuosioireet. Ja niihinkin on hoitoa tarvittaessa saatavilla.
Olen sinua vain vuoden nuorempi, mutta teen kyllä edelleen samoja juttuja, mistä nautin nuorempana ja nautin edelleen. Turhauttaa kun monet ystävistäni ovat tuleet tylsiksi - juuri tuollaisiksi "seesteisiksi" ja haukottelvat klo 22 jo niin, etteivät saa sanaa suustaan.
Minulle ikä ei ole tuonut rauhaa. En tiedä, onko se hyvä vai ei. Jatkuvaa muiden passaamista. Hoidettava on sekä omat lapset, puoliso ja omat vanhemmat sekä työ ja koti. En nuku juuri koskaan, en ehdi liikkua. Eniten huolestuttaa, kauanko oma terveyteni kestää tätä. Ja arvaan, että kukaan ei kyllä sitten huolehdi minusta, kun aika on.
Tykkään vanheta. Olen myös aina pitänyt vanhoja ihmisiä kauniina, sillä heistä näkee sen eletyn elämän. Nuorena ihminen ei näytä oikein miltään.
Vierailija kirjoitti:
Elän parasta aikaa. Mahtavan seesteinen olo, ei paineita uran, talouden tai ulkonäön puolelta. Toki olen sen verran luonteeltani turhamainen, että pidä kunnostani ja siisteydestäni huolta, mutta siihen saa jäädä. Aika tosiaan tuntuu menevän nopeammin jostain syystä.
Varmaan siksi, ettei tapahdu mitään erityistä. Aika menee omalla painollaan, asioihin ei kiinnitä niin paljon huomiota. Tunne-elämä ei kuohu.
Kaupungeilla ja kunnilla ei ole siivouspalvelua eläkeläisille. Joko omaiset siivoaa tai siivous on ostettava siivousyritykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin.
Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto.
Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta.
"How does it feel to be 50, looking for neariest chair? How does it feel, how does it feel..."
Vierailija kirjoitti:
Olen 51v ja liikunnasta palautuminen kestää kauemmin. Muuta rupsahtamista ei vielä. Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja eläkeikäkin jotain 67v
Nuoremmille se saattaa olla vain asiantuntijatyötä.
Aamulla avaa silmät ja illalla on jo laitettava silmät kiinni. Aika kulkee niin nopeasti, ettei kissaa ehdi päivän aikana sanoa. Minusta tuntuu, että olen koko ikäni ollut väärässä aikajatkumossa ja nyt se vaan kiihtyy ja kiihtyy tuo ulkopuolinen aika.
Olen 55 vuotias nainen. Toisaalta harmittaa ikääntyminen ja pikku vaivat, mutta toisaalta olen onnellinen siitä että sain viettää lapsuuden ja nuoruuden vailla kännyköitä tms. Elämä oli niin paljon vapaampaa. Sai liftailla ja mennä ilman rajoja. Seuraan kuitenkin tätä päivää ja taidan esim. olla ainoa työpaikallani joka kuuntelee suomi rap ja nrj kanavaa radiosta vaikka kaikki on nuorempia:) Ei ole ulkonäkö paineita ja ei tarvitse tehdä väkipakolla asioita joita piti aiemmin tehdä vain koska muutkin tekee. Ihan jees ikä siis.
Täytin juuri 49, enkä nyt tunne oloani erityisen riemukkaaksi. Tosin viimeiset puoli vuotta on ollut vaikeaa ja raskasta aikaa. Olen selviytynyt, mutta en paljon muuta.
Odotan ensi vuodelta enemmän, kun tautitilannekin varmaan hellittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän parasta aikaa. Mahtavan seesteinen olo, ei paineita uran, talouden tai ulkonäön puolelta. Toki olen sen verran luonteeltani turhamainen, että pidä kunnostani ja siisteydestäni huolta, mutta siihen saa jäädä. Aika tosiaan tuntuu menevän nopeammin jostain syystä.
Varmaan siksi, ettei tapahdu mitään erityistä. Aika menee omalla painollaan, asioihin ei kiinnitä niin paljon huomiota. Tunne-elämä ei kuohu.
Onneksi ei tunne-elämä enää kuohu. Kuohui nuorempana ihan riittävästi. En enää jaksaisi sitä. En kadu yhtään sitä, että aikaisemmin kuohui, eli elämääni ja opin virheistäni. Ja olihan mulla hauskaakin. Mutta ei enää sitä hyrskynmyrskyä, nyt on hyvä hyssytellä.
Olen 56-vuotias, menopaussissa kaksi vuotta. Oikein mukavaa minulla on, ei minkäänlaista valittamista mistään. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä alkaa silloin kun talo on maksettu ja lapset pärjäävät omillaan.
Minulla ei ole koskaan ollut taloa, ei asuntolainaa eikä omistusasuntoa - eikä ole tarvinnut odotella elämän alkamista.
Omakotitaloa ei voi myydä, koska silloin joutuu 5 vuoden vastuuseen jos löytyy hometta. Ja eläkeläinen joutuu ostamaan kodin siivouksen, jos ei omaiset siivoa. Mitä isompi asunto sitä kalliimpaa.
Ja jopa 8 vuoden jälkeen myyjä on joutunut maksamaan nuo kaupparahat takaisin, kun on löytynyt hometta.
Sähkö kallistuu koko ajan, sähkölämmitteistä taloa ei haluta edes ostaa.
Sähköautojen sähkö tulee varmaan sitten eri hinnalla, kun kaikkien pitäö hommata säähköauto.
Ankeeta. Kroppa reistailee ja iho roikkuu. Liikun ja syön terveellisesti, mutta ei mahda mitään. Ikä painaa vartalossa. Eikä tämä tästä parane ainakaan enää, alamäki alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Höh, minähän kolmekymppisenä suorastaan odotin viiskymppisyyttä. Nyt parikymmentä vuotta jälkeen viiskymppisyyden olen tyytyväinen, että olin ymmärtänyt asian oikein.
Elämä alkaa viidenkympin jälkeen ja analyysini nuorena oli aivan oikea; "Tyhjänpäiväisten asioitten kanssa meluaminen vie alle viisikymppisillä elämästä kaiken tavoiteltavan, eikä sitäpaitsi kohtele "lähistöllä" olevia reilusti."
Avaa silmät ja tee havaintoja avoimin mielin, toisaalta sisäisestä surusta voi joskus ammentaa jotain paperille pantavaa mutta siihen ei ole hyvä jäädä kiinni. Käytä aikasi hyvin, eniten harmitta se kokematta jäänyt.
Eniten vituttaisi kokemattatta jättäminen. Hyvässä ja pahassa. Do it!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ens viikolla 61v - vuoden alusta varhennetulle osa-aikaeläkkeelle. Waude. Teen töitä ehkä satunnaisesti, jos korona väistyy. Ehkä en.
Ihanaa vapaa-aikaa loma-asunnolla. Ei viittis isolla kirkolla (Jäke) ees käyä...Eläkeläinen joutuu maksamaan kodin siivouksen itse, muista säästää siivousrahat.
.
Niin? Siivoan itse (61)Juu, siivoat vielä 100 - vuotiaanakin tai sitten ostat siivouksen yksityiseltä siivousyritykseltä.
83-vuotias tätini siivoaa myös vielä itse omakotitalonsa.
En ymmärrä viestiäsi. Miksen saa apua siivoukseen, jos eläkkeellä tarvin???
Saat apua ostamalla siivouksen yksityiseltä siivousyritykseltä tai toinen vaihtoehto on, että omaiset siivoaa.
Minun eläkkeelläni ei makseta siivouspalveluja. Rahat ei riitä mihinkään, vaikka koko ikäni olen töitä tehnyt pienipalkkaisella alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ens viikolla 61v - vuoden alusta varhennetulle osa-aikaeläkkeelle. Waude. Teen töitä ehkä satunnaisesti, jos korona väistyy. Ehkä en.
Ihanaa vapaa-aikaa loma-asunnolla. Ei viittis isolla kirkolla (Jäke) ees käyä...Eläkeläinen joutuu maksamaan kodin siivouksen itse, muista säästää siivousrahat.
.
Niin? Siivoan itse (61)Juu, siivoat vielä 100 - vuotiaanakin tai sitten ostat siivouksen yksityiseltä siivousyritykseltä.
83-vuotias tätini siivoaa myös vielä itse omakotitalonsa.
En ymmärrä viestiäsi. Miksen saa apua siivoukseen, jos eläkkeellä tarvin???
Saat apua ostamalla siivouksen yksityiseltä siivousyritykseltä tai toinen vaihtoehto on, että omaiset siivoaa.
Minun eläkkeelläni ei makseta siivouspalveluja. Rahat ei riitä mihinkään, vaikka koko ikäni olen töitä tehnyt pienipalkkaisella alalla.
Jos eläke on 1257 tai alle niin voi saada palveluseteleitä, joilla saa alennusta, kun ostaa kodin siivouksen.
Jos eläke 1258 niin alennusta ei saa.
Ottakaa mallia työttömistä, me ei käydä parturissa, me leikataan itse hiukset.
Ja ollaan myös vaan kotona.
Ei ole saunavuoroa.
Eläkeläisten täytyy säästää rahat siivoukseen noista muista jutuista, ottaa työttömistä mallia.
Suomessa ei ole siivouspalvelua eläkeläisille.
Kannattaa myös asua pienessä kodissa niin siivous ei maksa niin paljon kuin esim. omakotitaloon.
Omakotitalossa on se 5 vuoden myyntivastuu, jos löytyy hometta.
Saat apua ostamalla siivouksen yksityiseltä siivousyritykseltä tai toinen vaihtoehto on, että omaiset siivoaa.