Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ens viikolla 61v - vuoden alusta varhennetulle osa-aikaeläkkeelle. Waude. Teen töitä ehkä satunnaisesti, jos korona väistyy. Ehkä en.

Ihanaa vapaa-aikaa loma-asunnolla. Ei viittis isolla kirkolla (Jäke) ees käyä...

Eläkeläinen joutuu maksamaan kodin siivouksen itse, muista säästää siivousrahat.

.

Niin? Siivoan itse (61)

Juu, siivoat vielä 100 - vuotiaanakin tai sitten ostat siivouksen yksityiseltä siivousyritykseltä.

83-vuotias tätini siivoaa myös vielä itse omakotitalonsa.

En ymmärrä viestiäsi. Miksen saa apua siivoukseen, jos eläkkeellä tarvin???

Saat apua ostamalla siivouksen yksityiseltä siivousyritykseltä tai toinen vaihtoehto on, että omaiset siivoaa.

Minun eläkkeelläni ei makseta siivouspalveluja. Rahat ei riitä mihinkään, vaikka koko ikäni olen töitä tehnyt pienipalkkaisella alalla.

Kukaan ei tule eläkeläiselle siivoamaan ilmaiseksi paitsi korkeintaan omaiset.

Suomessa ei ole mitään ilmaisia siivouspalveluita kenellekään.

Jos eläke 1257 tai alle niin voi saada palveluseteleitä, joilla saa alennusta kodin siivouksesta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt se elämä oikein kunnolla alkaa kun asunto maksettu ja lapset aikuisia. Vaihdoin juuri miehenkin tuoreempaan =)

Samma här mutta vaihdoinkin vaimon nuorempaan, liian arkipäiväistynyt ja pitkästyttävä suhde. Yllättävästi ovat +35 muikkelit kiinostuneita tämmöisestä +50 gubbesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon päättäny etten elä yli 60-vuotiaaksi. Joten sulla on viekä 10 hyvää vuotta jäljellä ja sit voit alkaa katella hautakiveä :)

Ai koska olet itse päättänyt osaltasi näin, samoin sen täytyy olla muidenkin suhteen. Että hautakiveä vain muutkin katselemaan samassa iässä. Narskumainen kommentti.

Ilmastokin kiittää kun työkyvyttömät vanhukset ei oo saastuttamassa maailmaa. Turhaako sitä kuppaa 80-vuotiaaksi, kun ainut asia jota pystyy tekee on paskoa vaippaan, syödä ja nukkua? Käyttävät vielä työkykyisten ihmisten aikaa, kun eivät pysty huolehtimaan itsestään. Turhamaista.

Läheiseni 93 v, elää hyväkuntoisena ja toimintakykyisenä itsenäisesti - jotain perussairauksia on, mutta ovat hoidossa.

Mitä vaippoihin tulee, hän ei tarvitse edes pikkuhousunsuojia, vaikka on synnyttänyt nainen. Elämänsä aktiivisesti liikkunut ei kärsi ikääntyessäänkään samalla tavalla fyysisesti. Vakavat sairaudet ovat sitten eri asia ja tilanne silloin toinen.

Ärsyttää vain kaltaistesi ja kaltaisesi ihmisarvoa loukkaavat "mielipiteet". - Mikä sinä olet määrittelemään muiden oikeudesta elämään.

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt se elämä oikein kunnolla alkaa kun asunto maksettu ja lapset aikuisia. Vaihdoin juuri miehenkin tuoreempaan =)

Samma här mutta vaihdoinkin vaimon nuorempaan, liian arkipäiväistynyt ja pitkästyttävä suhde. Yllättävästi ovat +35 muikkelit kiinostuneita tämmöisestä +50 gubbesta.

Ei olla. Kiinnostuneita. Yök.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt se elämä oikein kunnolla alkaa kun asunto maksettu ja lapset aikuisia. Vaihdoin juuri miehenkin tuoreempaan =)

Samma här mutta vaihdoinkin vaimon nuorempaan, liian arkipäiväistynyt ja pitkästyttävä suhde. Yllättävästi ovat +35 muikkelit kiinostuneita tämmöisestä +50 gubbesta.

Niin jos satut olemaan varakas, muuten eivät tietenkään huononevalla potenssilla, uniapneaa sairastava, mömömahainen, kuiva käppänä ei kiinnosta boomeri-mielipiteineen.

58-vuotiaana olen huippukunnossa, n. 600 tuntia kestävyysurheilua vuodessa. Testien mukaan kuntoni vastaa hyvä kuntoista 24-vuotiasta miestä. Ei mitään lääkityksiä ja sängyssä kuin punasilmä kani laitan menemään pitkiä sessioita. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut elää yli satavuotiaiksi, että älä nyt vielä ala kuolinsiivousta tekemään 😄

Ketä se lohduttaa ei meidän suvussa ole ollut lähellekään satavuotiaita. Eläkeiän saavuttaminenkin alkaa olla jo siinä ja siinä, kun se on noussut sen verran vauhdikkaasti. Realismi on ihan jees.

Olen onnellisempi ja itsevarmempi kuin koskaan elämässäni. N54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt se elämä oikein kunnolla alkaa kun asunto maksettu ja lapset aikuisia. Vaihdoin juuri miehenkin tuoreempaan =)

Samma här mutta vaihdoinkin vaimon nuorempaan, liian arkipäiväistynyt ja pitkästyttävä suhde. Yllättävästi ovat +35 muikkelit kiinostuneita tämmöisestä +50 gubbesta.

Niin jos satut olemaan varakas, muuten eivät tietenkään huononevalla potenssilla, uniapneaa sairastava, mömömahainen, kuiva käppänä ei kiinnosta boomeri-mielipiteineen.

Oletpa katkera ja saakin olla. Käppänä ei voi olla möhömahainen. No sua ei kiinnosta mutta monta muuta kiinnostaa enkä ole edes kovin varakas. Kyllähän sitä mieskin voi liueta tylsästä parisuhteesta kun on kaikki velvollisuudet suoritettu. Stondaa vielä ilman viagraaa.

Vierailija kirjoitti:

58-vuotiaana olen huippukunnossa, n. 600 tuntia kestävyysurheilua vuodessa. Testien mukaan kuntoni vastaa hyvä kuntoista 24-vuotiasta miestä. Ei mitään lääkityksiä ja sängyssä kuin punasilmä kani laitan menemään pitkiä sessioita. 

Mennyt ei ole tae tulevasta. Saman ikäisiä ollaan ja tässä iässä alkoi tulla niitä vaivoja. Netistä on tullut katseltua erilaisten vaivojen kuvauksia viime aikoina. Kunto on hyvä, mutta täytyy vaan pyöräillä jatkossa, jos se viivästyttäisi tekonivelleikkausta kävelyyn verrattuna yms. pientä. Yksi leikkaus oli juuri.

Vierailija kirjoitti:

Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin. 

Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto. 

Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta. 

No on sulla joku rappeuttava sairaus. Mee lääkäriin. Isäni on aivan dementti mutta äitini on älykäs ja sivistynyt keskustelija.

Älykkyystesteissä kyllä menestys hiipuu iän myötä. Se on ihan totta. En ehkä varmaan sais samanlaisia pisteitä kuin nuorempana, silti koen että olen älyllisesti voimieni huipulla juuri nyt.

Joo, nuoruus tuli kyllä elettyä ihan huolella. Sinne kaipaa takaisin yhtä paljon, kuin lapsuuden hiekkalaatikoille.

Kannattaa aloittaa liikuntaharrastus jos ei ole vielä aloittanut. Ikä ei itsessään merkitse mitään. Muistan kun olin jossain silloisen naisystävän sukujuhlissa ja paikalle saapui joku vähän yli nelikymppinen hirmuisen ylipainoinen mies. Kova puuskutus kävi kun hän laahusti salin poikki sohvalle johon häntä vanhemmat ihmiset tekivät tilaa ja jossa hän istui koko tilaisuuden ajan muiden kantaessa kakkukahvit nenän eteen. Kun hän oli istahtanut paikalleen muistan kuinka puheensorina huoneessa oli katkennut kuin seinään ja kaikki kuuntelivat tuota puuskutusta hiljaa. Siinä vähän niin kuin hiljaa uumoiltiin, että hautajaiset kohta tulossa. No jossain vaiheessa kun kahvit oli juotu ja joku kersa juoksi siihen ja kysyi että kuka tulee kattoon mun uutta trampoliinia takapihalla. No joku 90-kymppinen papparainen pomppasi samalta sohvalta ja sanoi, että minä.

Tässähän ei itseasiassa merkkaa edes se elämän pituus vaan laatu. Tuo ensin mainittu vain odottelee kuolemaansa kämpillään kun kaikki tärkeät asiat jää tekemättä. 50:senäkin siis ehtii vielä aloittaa liikunnan ja on iso ero jaksaako ponnista itse syvältä sohvalta ylös vaiko pitääkö muiden vetää.

Vaikka vanheneminen ja sen tuomat muutokset on luonnollinen asia, liittyy vanhenemiseen haikeutta ja surua.  Näin 50+ vuotiaana on monta asiaa, johon ei enää pysty.  Keho ei kestä enää samanlaista treeniä, joten harrastuksia muutettava. Ikänäkö on ollut järkytys, joka vaikeuttaa arkea huomattavasti. On tullut myös alkavia sairauksia (kulumia, rappeumasairautta eri kudoksissa).  On paljon kipuja, jotka valvottavat öisin, keikoilla käyminen on tuskaa seisomisen takia. Vammoista toipuminen kestää ikuisuuden. Työpaikan vaihtaminen on vaikeaa ikäsyrjinnän takia ja alan vaihtaminen käytännössä mahdotonta.

Olet vuorossa se, joka hoitaa edellisen sukupolven hautajaisia, myös omia ystäviä ja työkavereita on jo nukkunut pois. Uutta kumppania ei enää löydy.  Omien vanhempia tuskalliset viimeiset vuodet ja kuolema on piirtynyt aivokuorelle liian tarkasti. Äidin pitkä jaraskas hoitaminen opetti mm. että tämä on se ikä jolloin muistisairaus alkaa (ensimmäiset oireet tulevat vasta 15-20 vuotta sairauden alkamisesta), joten omaa kognitiivista kyvykkyyttä tulee tarkkailtua. Elämää ei näillä vuosirenkailla ja tällä kokemuksella voi enää ottaa kovin kevyesti, kun tietää mitä on tod.näk. edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin. 

Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto. 

Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta. 

Sitten vanhempana tekin ymmärrätte, että kaikesta älykkyydestänne huolimatta ette oikeasti tietä paljon mitään todellista. Pelkkää turhaa knoppitietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

58-vuotiaana olen huippukunnossa, n. 600 tuntia kestävyysurheilua vuodessa. Testien mukaan kuntoni vastaa hyvä kuntoista 24-vuotiasta miestä. Ei mitään lääkityksiä ja sängyssä kuin punasilmä kani laitan menemään pitkiä sessioita. 

Mennyt ei ole tae tulevasta. Saman ikäisiä ollaan ja tässä iässä alkoi tulla niitä vaivoja. Netistä on tullut katseltua erilaisten vaivojen kuvauksia viime aikoina. Kunto on hyvä, mutta täytyy vaan pyöräillä jatkossa, jos se viivästyttäisi tekonivelleikkausta kävelyyn verrattuna yms. pientä. Yksi leikkaus oli juuri.

Olet aivan oikeassa. Nykyinen huippukuntoni ei kerro tulevasta, mutta antaa viitteitä, että jaksamiseni on mahdollisesti parempaa, kun jatkan urheilua ja pidän itselläni tavoitteita. Kuntoilu on kuin rahaa panisi pankkiin, jos ajatellaan myöhempiä vuosia. Itse tein valinnan, että koitan urheilemalla pitää itseni kunnossa. Moni tuttu on tehnyt toisenlaisen valinnan ja nyt on kivitalot joiltakin juotu, osa kuollut. Kaikki kuollaan, mutta elämästä voi yrittää tehdä mukavampaa esim. urheilemalla.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on mieskunnon menetys iso asia ikääntyessä.

Ei se 50 v. vielä saa olla menetetty, lääkäriin kipin kapin .Ylipainoa ?

Vanheneminen tuntuu ihan eriltä kuin luulin, sitä ei nimittäin huomaa. Sisällä asuu se sama nuori ihminen, joka iloitsee, riemastuu, on onnellinen, rakastuu ja rakastaa, suree ja elää arkea. Mutta olo on jotenkin tyytyväisempi ja rauhallisempi. Siis kaikkein paras elämänvaihe tähän mennessä, nuorena kipuilin vaikka minkä turhan kanssam, nyt asiat vaan lutviutuu. N51

Tänään vähän kipuilen, kun esikoinen muuttaa kotoa. 

Muuten en pohdi vanhenemista. 

N52 v.