Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Ite oon päättäny etten elä yli 60-vuotiaaksi. Joten sulla on viekä 10 hyvää vuotta jäljellä ja sit voit alkaa katella hautakiveä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua elää lähellekkään satavuotiaaksi. Ap.
Elän parasta aikaa. Mahtavan seesteinen olo, ei paineita uran, talouden tai ulkonäön puolelta. Toki olen sen verran luonteeltani turhamainen, että pidä kunnostani ja siisteydestäni huolta, mutta siihen saa jäädä. Aika tosiaan tuntuu menevän nopeammin jostain syystä.
Lasten itsenäistyminen, niin hyvä asia kuin se onkin, tuo kyyneleet silmiin kun muistelee niitä kaikkia ihania hetkiä niiden ollessa pieniä. Vaikka olikin raskasta niin se oli elämän parasta aikaa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ite oon päättäny etten elä yli 60-vuotiaaksi. Joten sulla on viekä 10 hyvää vuotta jäljellä ja sit voit alkaa katella hautakiveä :)
Ai koska olet itse päättänyt osaltasi näin, samoin sen täytyy olla muidenkin suhteen. Että hautakiveä vain muutkin katselemaan samassa iässä. Narskumainen kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteet on . Mutta niitä ei kannata miettiä liikaa . Tehdessään eri asioita unohtaa ikänsä . Ainakin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu siltä, että pitäisi vielä aika pitkään jaksaa töissä. Ja että lapset olisi pitänyt tehdä nuorempana.
Olen onnellinen, kun ikää jo +50, ihan kamalaa olisi olla tässä hullussa mailmassa vaika 20 ja pitäisi jaksaa tehdä kaikkea "paskaa"...ei jaksa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen, kun ikää jo +50, ihan kamalaa olisi olla tässä hullussa mailmassa vaika 20 ja pitäisi jaksaa tehdä kaikkea "paskaa"...ei jaksa....
20v. ajattelee ehkä eri tavalla.
Höh, minähän kolmekymppisenä suorastaan odotin viiskymppisyyttä. Nyt parikymmentä vuotta jälkeen viiskymppisyyden olen tyytyväinen, että olin ymmärtänyt asian oikein.
Elämä alkaa viidenkympin jälkeen ja analyysini nuorena oli aivan oikea; "Tyhjänpäiväisten asioitten kanssa meluaminen vie alle viisikymppisillä elämästä kaiken tavoiteltavan, eikä sitäpaitsi kohtele "lähistöllä" olevia reilusti."
Avaa silmät ja tee havaintoja avoimin mielin, toisaalta sisäisestä surusta voi joskus ammentaa jotain paperille pantavaa mutta siihen ei ole hyvä jäädä kiinni. Käytä aikasi hyvin, eniten harmitta se kokematta jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 88v. anoppi käy tansseissa. Löytää sieltä vielä jonkun ukonkäppänän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 80v äiti tuli just Teneriffalta, joten meinaan minäkin elää vielä sen 30 vuotta ainakin.
Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin.
Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto.
Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta.
Mulle tuki ikäkriisi vasta lähellä 60v ikää parin loukkaantumisen ja niitä seuranneen kunnon (niin fyysisen kuin henkisenkin) heikkenemisen myötä. Vuosikymmenten unettomuuskin alkaa vaikuttamaan epäsuotuisasti mutta onneksi pääsin lopulta tk eläkkeelle keväällä. Nyt saa nauttia elämästä omaan tahtiin. Vanhukseksi en sentään aio alkaa vielä vuosiin, nyt suunnittelemme mieheni kanssa osavuotista muuttoa ulkomaille, hänellä onneksi työ kulkee mukana.
50-57 vuodet oli ihania!
Nyt se elämä oikein kunnolla alkaa kun asunto maksettu ja lapset aikuisia. Vaihdoin juuri miehenkin tuoreempaan =)
En nyt kyllä 50+ v. ole vielä luopumisen tunnelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhenemisessa kaikkein pahinta on älyllinen rupsahtaminen: Reputan älykkyystesteissä, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä en enää ymmärrä ajatuksiani. Nuorempa sain korkeat pisteet älykkyysteisteistä ja ymmärsin omat ajatuksenikin.
Tunne olevani labyrintissä; en löydä tietä sisään enkä ulos. Muistikin reistailee ja hajamielisyys on voittanut. Kultainen nuoruus on hämärä, kuollut muisto.
Tätä se elämä on kun on täyttänyt 50-vuotta.
Mulle tuo palikkatesteissä taantuminen oli kova paikka. Aina ollut 5% parhaimpien joukossa ja nyt viimevuonna hädintuskin keskitasoa (normaali siis vielä ikäisekseni). Omilla kriteereillä täysin pudonnut kykyjeni tasolta
18
Alue: Aihe vapaa
Jotkut elää yli satavuotiaiksi, että älä nyt vielä ala kuolinsiivousta tekemään 😄