Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Rakastanut miestä 5 vuotta, mutta ystävä vei hänet
05.03.2015 |
Otsikko kuulostaa katkerammalta kuin oli tarkoitus :( Olen rakastanut miestä jo kauan, olemme olleet todella läheisiä aina, mutta nyt sain kuulla, että hän on alkanut seurustella ystäväni kanssa. Ystäväni tiesi tunteistani miestä kohtaan, sillä olen kertonut niistä hänelle: miten hän saattoi tehdä minulle näin :(
Kommentit (126)
Niin itselle viimeinen mitä kaipaisin olisi ap:n ystävän kaltainen ystävä, mutta ei mulla sellaisia olekaan, kartan naisia kuin ruttoa. Ja näköjään ihan hyvä niin. Yli puolet täällä toimisi kuin ap:n ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 04:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:46"]
Mä olen ollut melkein samanlaisessa tilanteessa, mutta tuon "ystävän" roolissa. Kyseessä oli kyllä lähinnä kaverisuhde, emme olleet ystäviä kuitenkaan ihan. Tiesin kuitenkin tämän kaverini olleen ihastunut (ellei jopa rakastunut, koska tätä "ihastusta" kesti monta vuotta ja jatkuu vieläkin), mutta ihastunut olin minäkin. Minun ja miehen välillä rakkaus leimahti heti ja molemmat tekivät aloitteita molempiin suuntiin. Toisin kuin tämä ystäväni: hän ei ikinä tehnyt asialle yhtään mitään. Ei siis yhtäkään pientäkään elettä tai sanaa.
Voin kuvitella, että ystävälläsikin on ollut vaikeaa tuossa tilanteessa. Mieti jos hän oli itsekin ihastunut/rakastunut tuohon mieheen? Ja sitten kuunteli vain sinua, kun avauduit tunteistasi. Ehkä hän ei uskaltanut sanoa mitään, että "hei mäkin olen iskenyt silmäni siihen". Siitähän olisi syntynyt kilpailu ja sota. Ehkä ystäväsi huomasi, että koska sinä et tehnyt aloitteita miehen suhteen, niin hän voisi tehdä niin. Tai ehkä mieskin oli ihastunut ystävääsi ja hän teki aloitteen, eikä ystäväsi voinut enää vastustaa kiusausta koska oli itsekin niin palavasti rakastunut.
Jos et kuitenkaan VIIDEN VUODEN aikana tehnyt yhtään aloitetta miehen saamiseksi, tai vaikka olisitkin tehnyt ja hän olisi torjunut sinut, niin et voi olettaa, että voisit noin monta vuotta varata jotain miestä. Viisi vuotta on todella pitkä aika, kuulostaa vähän jo pakkomielteeltä eikä pelkältä ihastukselta. Niinkuin tuon kaverinikin kohdalla. Kyllä tuollaisesta asiasta pitää päästä yli ja jatkaa omaa elämää, eikä jäädä roikkumaan.
Toivon todella, että viimeistään nyt ymmärrät jatkaa elämääsi. Anna ystäväsi olla onnellinen suhteessaan ja etsi itsellesi uusi kumppani, sellainen joka myös rakastaa sinua.
[/quote]
Joo ja se viimeisen lauseen toteutuminen onkin ihan pikkujuttu eikös niin? Onneksi olitte vain kavereita. Ymmärrän kyllä, että pakkohan se oli sinunkin noin toimia, mutta vituttaa tää ap:n muka kannustaminen että rakkaus löytyy, ei se kaikille edes löydy vaikka okei, ei ole sinun vikasi, ei, mutta älä puolustele mitä itse teit, tiet mitä halusit ja sitten toisaalta toi että ap:n tunteista ei vain piitata, hän on kuin ilmaa (oot varmaan vinksahtanut) siis vaikka asia olisikin lukkiutunut ja ap tai samanlaiset naiset avuntarpeessa niin pitääkö sitä olla niin helvetin alentuvainen ja neuvoa sieltä saamasi miehen kainalosta toisia?
[/quote]
Miksi olet noin vihainen? En ole väittänyt, etteikö ap:n tunteilla ole väliä. Ymmärrän kyllä, että hänestä tuntuu nyt pahalta. Sen takia yritänkin laittaa faktoja pöytään ja kannustaa häntä liikkumaan elämässään eteenpäin. Se olisi tässä tilanteessa parasta. Ap:lla oli viisi vuotta aikaa tehdä aloite ja koska hänellä oli ystävä, joka tiesi tunteista miestä kohtaan, hän olisi esimerkiksi voinut pyytää häneltä apua tai vinkkejä miehen saamiseksi. Jos ystävälläkin oli jo silloin tunteita miestä kohtaan, se olisi varmasti tullut silloin jo puheeksi.
Ei kukaan voi luvata, että "se oikea" ja rakkaus löytyy, mutta mitä muutakaan voi tehdä, kuin joko a) yrittää löytää sellainen tai b) antaa olla vaan ja odottaa, jos sellainen tulisi vastaan. Tämä mies ei selvästikään ollut ap:lle "se oikea", koska hän ei rakastanut ap:ta. Muuten he olisivat nyt yhdessä, eikä hänen ystävänsä olisi miehen kanssa. Ja kannattaa miettiä tuota ystävänkin puolta tarinasta: mitä hän on tuntenut tässä tilanteessa?
Viisi vuotta on todella, todella pitkä aika tuhlattavaksi epäonniseen rakkauteen, jossa et saa vastarakkautta. Ei ole järkeä jäädä roikkumaan sellaiseen. Se on varmasti todella puuduttavaa ja vie valtavasti voimia olla jatkuvasti pettynyt ja surullinen siitä, ettei mies tunne samoin. Mielestäni ap ansaitsee miehen, joka rakastaa häntä takaisin yhtä paljon.
T. 95
[/quote]
No just siks olen vihainen kun aloittajan ystävän ei tarvitse muka edes hävetä sitä, mitä teki aloittajalle. Ja sillä, millaisen miehen ap ansaitsee ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, saako hän sellaista miestä tai ketään miestä ikinä. Oletko kuullut onnettomista rakkauksista? Toisilla on sellaisia. Ja ei taaskaan ole sinun vikasi ei. Eikö olekin ihanaa? Sä et elä päivästä toiseen asiaa murehtien.
[/quote]
Siis mitä nyt taas? Juurihan minä sanoin, ettei kukaan voi luvata, että löytyykö se elämäsi sielunkumppani jostain. Se ei silti poista sitä asiaa, etteikö jokainen ihminen halutessaan ansaitsisi vierelleen kumppanin jota rakastaa ja joka rakastaa sinua takaisin. Ja olen kuullut onnettomista rakkauksista, sellainenhan tämä ap:nkin tarina on. Ja juuri sen takia, edelleenkin, hänen kannattaisi _siirtyä_eteenpäin_elämässään_. Ja kuten olen jo varmaan pariin otteeseen maininnut, viisi (5, ymmärrätkö?) vuotta on TODELLA pitkä aika tuhlata murehtimiseen tälläisen onnettoman rakkauden takia. Sen sijaan kannattaisi alkaa tekemään asioita, jotka tekee onnelliseksi. Se ei välttämättä ole parisuhde, mikä pelastaa koko elämän ja tekee elämästä täydellistä ja ihanaa.
T. 95
[/quote]
Siis mitä mitä nyt taas? En mäkään lupaamisesta sanonut sun puhuneen, vaan ansaitsemisesta.
Mutta mitä iloa on ajatella, että ansaitsee? Jos sitä ei ole eikä löydy, eikä tule?
[/quote]
Jos ei löydy, niin ei löydy. Jos ei tule, niin ei tule. Silti voi aina yrittää etsiä. On siitäkin iloa sen verran, että silloin ihminen pitää itseään sen verran hyvänä ihmisenä ja arvostaa itseään, kun tietää että ansaitsee rakkautta. Jos vihaa itseään tai ei pidä itsestään, se näkyy myös ulospäin. Olet jotenkin tosi kyyninen tämän asian suhteen.
T. 95
[/quote]
Tietenkin se näkyy ulospäin, jos vihaa itseään. Kai mä sitten vihaan tai siis joo, vihaan. En ainakaan rakasta itseäni. Se ei ole minun syyni miten tähän on tultu, asia juontaa juurensa lapsuuteeni. Olen nyt 40v ja ilman ystäviä ja äskettäin alkanut myöntää näitä asioita itselleni. Ei ole näköpiirissä mitään työkaluja muuttumiseen, yhtä hyvin voisin vetää ranteetkin auki, mutta kaipa mä elän vaikken haluakaan.
[/quote]
Ehkä sun kannattaisi mennä johonkin juttelemaan ajatuksistasi ja tunteistasi. Ystäviä on todella vaikea löytää, sen voin todeta itsekin.
T. 95
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:15"]
No, sitä saa mitä tilaa. Kenenkään ei tarvitse kunnioittaa aloittajan ystävän ja aloittajan ihastuksen liittoa sitten!
[/quote]
Ap:llä ei ollut mitään suhdetta jota rikkoa. Vain oma yksipuolinen ihastumisensa. Sellaistako ulkopuolisten pitäisi kunnioittaa?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:22"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:05"]
Siis pitäisikö teidän mielestänne ap:n nyt vain jatkaa ystävälleen hymyilemistä eikä sovi olla yhtään katkera?
[/quote]
Se olisi minusta ihailtavaa, eli siihen pitäisi pyrkiä.
[/quote]
Koo ja siihen pystyykin, jos rakkautta on. Mutta aloittajalla ei ollut. Ehkä sellainen, joka ei ole rakastanut miestä etänä 5 vuotta ei vain voi tajuta asiaa.
Minusta ihailtavaa olisi, jos aloittajan ystävä olisi välittämyt ap:n tunteista ja valinnut tämän suhteen vain jos se ei satuta aloittajaa. Mutta se mies saa oikeastaan mitä ansaitseekin, joten ei hätää.
[/quote]
Ai mitä mies ansaitsee? Onko mies tehnyt jotain väärin?
Eikös sitä sanota, että aidosti toista rakastaessa toivoo hänen parastaan kaikissa tilanteissa. Ap:n siis pitäisi olla onnellinen, mikäli hänen rakastamansa mies on nyt onnellinen. Vai oliko kyse vain omistushalusta?
[/quote]
Jos mies tietää ap:n rakastaneen ja silti valitsee ystävän siis huom. jos ystävä oli aloitteellinen, niin saa mitä ansaitsee.
[/quote]
Jos jos... Mies on ainakin saanut suhteen, mitä ap:ltä ei viidessä vuodessa saanut. Ehkä mies on ansainnut sen.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:12"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 01:04"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 00:58"] [quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 00:54"] [quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 00:32"] Kiitosta vain, olo entistä kurjempi. [/quote] Minkäs sitä totuudelle mahtaa. Olisit toiminut, etkä hönkinyt vaan etäältä. Ystävääsi et voi syyttää mistään, jos hän kykenee antamaan miehelle jotain mitä sinä et aikaiseksi saanut. [/quote] Ymmärtäisin, jos kyse olisi vaikka mun työkaverista, joka vie miehen vaikka tietääkin mun rakastavan tärä, mutta en ymmärrä ystävän tekevän niin. En. [/quote] Ap.:llä oli viisi vuotta aikaa tehdä siirtonsa. Kuinka pitkään ystävän olisi pitänyt odottaa, 50 vuottako? Etenkin kun mieskin tuntuu olevan tyytyväinen. Ihan kuin hänellä ei muka olisi sanaansa sanottavana asiassa. [/quote] Voi haloo. Kyse on siitä että ystävät Ei Tee Siirtoja toistensa miehiä koskien. Ei se oo mikään ystävä, joka vie äijän toisen nenän edestä. Tai jos molemmat on ihastuneita samaan mieheen, niin olis hyvä käydä ees keskustelua asiasta. Et onhan okei, jos että hänelläkin on tunteita ja mies välittää.
[/quote]
Nyt vähän realismia peliin, saako pyytää? Ei se mies ollut missään mitassa "ap:n mies". Se, että ap. on viisi vuotta rakastanut miestä etäältä, ei ole mikään suhde, jota ulkopuolisten pitää varjella. Ap:n ystävä odotti pidempään, kuin kohtuudella olisi voinut vaatia.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:29"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 03:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:46"]
Mä olen ollut melkein samanlaisessa tilanteessa, mutta tuon "ystävän" roolissa. Kyseessä oli kyllä lähinnä kaverisuhde, emme olleet ystäviä kuitenkaan ihan. Tiesin kuitenkin tämän kaverini olleen ihastunut (ellei jopa rakastunut, koska tätä "ihastusta" kesti monta vuotta ja jatkuu vieläkin), mutta ihastunut olin minäkin. Minun ja miehen välillä rakkaus leimahti heti ja molemmat tekivät aloitteita molempiin suuntiin. Toisin kuin tämä ystäväni: hän ei ikinä tehnyt asialle yhtään mitään. Ei siis yhtäkään pientäkään elettä tai sanaa.
Voin kuvitella, että ystävälläsikin on ollut vaikeaa tuossa tilanteessa. Mieti jos hän oli itsekin ihastunut/rakastunut tuohon mieheen? Ja sitten kuunteli vain sinua, kun avauduit tunteistasi. Ehkä hän ei uskaltanut sanoa mitään, että "hei mäkin olen iskenyt silmäni siihen". Siitähän olisi syntynyt kilpailu ja sota. Ehkä ystäväsi huomasi, että koska sinä et tehnyt aloitteita miehen suhteen, niin hän voisi tehdä niin. Tai ehkä mieskin oli ihastunut ystävääsi ja hän teki aloitteen, eikä ystäväsi voinut enää vastustaa kiusausta koska oli itsekin niin palavasti rakastunut.
Jos et kuitenkaan VIIDEN VUODEN aikana tehnyt yhtään aloitetta miehen saamiseksi, tai vaikka olisitkin tehnyt ja hän olisi torjunut sinut, niin et voi olettaa, että voisit noin monta vuotta varata jotain miestä. Viisi vuotta on todella pitkä aika, kuulostaa vähän jo pakkomielteeltä eikä pelkältä ihastukselta. Niinkuin tuon kaverinikin kohdalla. Kyllä tuollaisesta asiasta pitää päästä yli ja jatkaa omaa elämää, eikä jäädä roikkumaan.
Toivon todella, että viimeistään nyt ymmärrät jatkaa elämääsi. Anna ystäväsi olla onnellinen suhteessaan ja etsi itsellesi uusi kumppani, sellainen joka myös rakastaa sinua.
[/quote]
Joo ja se viimeisen lauseen toteutuminen onkin ihan pikkujuttu eikös niin? Onneksi olitte vain kavereita. Ymmärrän kyllä, että pakkohan se oli sinunkin noin toimia, mutta vituttaa tää ap:n muka kannustaminen että rakkaus löytyy, ei se kaikille edes löydy vaikka okei, ei ole sinun vikasi, ei, mutta älä puolustele mitä itse teit, tiet mitä halusit ja sitten toisaalta toi että ap:n tunteista ei vain piitata, hän on kuin ilmaa (oot varmaan vinksahtanut) siis vaikka asia olisikin lukkiutunut ja ap tai samanlaiset naiset avuntarpeessa niin pitääkö sitä olla niin helvetin alentuvainen ja neuvoa sieltä saamasi miehen kainalosta toisia?
[/quote]
Miksi olet noin vihainen? En ole väittänyt, etteikö ap:n tunteilla ole väliä. Ymmärrän kyllä, että hänestä tuntuu nyt pahalta. Sen takia yritänkin laittaa faktoja pöytään ja kannustaa häntä liikkumaan elämässään eteenpäin. Se olisi tässä tilanteessa parasta. Ap:lla oli viisi vuotta aikaa tehdä aloite ja koska hänellä oli ystävä, joka tiesi tunteista miestä kohtaan, hän olisi esimerkiksi voinut pyytää häneltä apua tai vinkkejä miehen saamiseksi. Jos ystävälläkin oli jo silloin tunteita miestä kohtaan, se olisi varmasti tullut silloin jo puheeksi.
Ei kukaan voi luvata, että "se oikea" ja rakkaus löytyy, mutta mitä muutakaan voi tehdä, kuin joko a) yrittää löytää sellainen tai b) antaa olla vaan ja odottaa, jos sellainen tulisi vastaan. Tämä mies ei selvästikään ollut ap:lle "se oikea", koska hän ei rakastanut ap:ta. Muuten he olisivat nyt yhdessä, eikä hänen ystävänsä olisi miehen kanssa. Ja kannattaa miettiä tuota ystävänkin puolta tarinasta: mitä hän on tuntenut tässä tilanteessa?
Viisi vuotta on todella, todella pitkä aika tuhlattavaksi epäonniseen rakkauteen, jossa et saa vastarakkautta. Ei ole järkeä jäädä roikkumaan sellaiseen. Se on varmasti todella puuduttavaa ja vie valtavasti voimia olla jatkuvasti pettynyt ja surullinen siitä, ettei mies tunne samoin. Mielestäni ap ansaitsee miehen, joka rakastaa häntä takaisin yhtä paljon.
T. 95
[/quote]
No just siks olen vihainen kun aloittajan ystävän ei tarvitse muka edes hävetä sitä, mitä teki aloittajalle. Ja sillä, millaisen miehen ap ansaitsee ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, saako hän sellaista miestä tai ketään miestä ikinä. Oletko kuullut onnettomista rakkauksista? Toisilla on sellaisia. Ja ei taaskaan ole sinun vikasi ei. Eikö olekin ihanaa? Sä et elä päivästä toiseen asiaa murehtien.
[/quote]
Siis mitä nyt taas? Juurihan minä sanoin, ettei kukaan voi luvata, että löytyykö se elämäsi sielunkumppani jostain. Se ei silti poista sitä asiaa, etteikö jokainen ihminen halutessaan ansaitsisi vierelleen kumppanin jota rakastaa ja joka rakastaa sinua takaisin. Ja olen kuullut onnettomista rakkauksista, sellainenhan tämä ap:nkin tarina on. Ja juuri sen takia, edelleenkin, hänen kannattaisi _siirtyä_eteenpäin_elämässään_. Ja kuten olen jo varmaan pariin otteeseen maininnut, viisi (5, ymmärrätkö?) vuotta on TODELLA pitkä aika tuhlata murehtimiseen tälläisen onnettoman rakkauden takia. Sen sijaan kannattaisi alkaa tekemään asioita, jotka tekee onnelliseksi. Se ei välttämättä ole parisuhde, mikä pelastaa koko elämän ja tekee elämästä täydellistä ja ihanaa.
T. 95
[/quote]
Siis mitä mitä nyt taas? En mäkään lupaamisesta sanonut sun puhuneen, vaan ansaitsemisesta.
Mutta mitä iloa on ajatella, että ansaitsee? Jos sitä ei ole eikä löydy, eikä tule?
[/quote]
Jos ei löydy, niin ei löydy. Jos ei tule, niin ei tule. Silti voi aina yrittää etsiä. On siitäkin iloa sen verran, että silloin ihminen pitää itseään sen verran hyvänä ihmisenä ja arvostaa itseään, kun tietää että ansaitsee rakkautta. Jos vihaa itseään tai ei pidä itsestään, se näkyy myös ulospäin. Olet jotenkin tosi kyyninen tämän asian suhteen.
T. 95
[/quote]
Tietenkin se näkyy ulospäin, jos vihaa itseään. Kai mä sitten vihaan tai siis joo, vihaan. En ainakaan rakasta itseäni. Se ei ole minun syyni miten tähän on tultu, asia juontaa juurensa lapsuuteeni. Olen nyt 40v ja ilman ystäviä ja äskettäin alkanut myöntää näitä asioita itselleni. Ei ole näköpiirissä mitään työkaluja muuttumiseen, yhtä hyvin voisin vetää ranteetkin auki, mutta kaipa mä elän vaikken haluakaan.