Rakastanut miestä 5 vuotta, mutta ystävä vei hänet

Hymyillen vain pitäisi katsoa vierestä, kun ystävä osaa antaa sitä rakkautta, mitä itse ei kyennyt ja saa sitä rakkautta toiselta, mitä itse ei saa?

Täysin turha ystävä tuollainen aloittajalle.

No, sitä saa mitä tilaa. Kenenkään ei tarvitse kunnioittaa aloittajan ystävän ja aloittajan ihastuksen liittoa sitten! Koska pitkissä suhteissa on luonnollista ihastua suhteen ulkopuolisiin ja jos aloittajan ystävä keksiikin myöhemmin olla onnellinen aivan jonkun muun miehen kanssa tai ihastus jonkun muun naisen kanssa, niin ei kun sinne, minne nenä näyttää!

Tai siis näiden kahden ei tarvitse sitten kunnioittaa omaakaan liitoaan! Sitä tarkoitin. Menkööt vain muiden kanssa heti kun vähänkään alkaa siltä tuntumahan. Sitähän he tilasivat! Piittaamattomuutta toisten tunteista.

85

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:05"]

Siis pitäisikö teidän mielestänne ap:n nyt vain jatkaa ystävälleen hymyilemistä eikä sovi olla yhtään katkera?

[/quote]

Se olisi minusta ihailtavaa, eli siihen pitäisi pyrkiä.

Niin... jos aloittajan ihastus vaatisi, että aloittajan ystävä välittää aloittajan tunteista, niin eivät astuisi kenekään varpaille... Mutta kun siitä ei välitetä, niin mies tilaa itselleen naisen, joka voi jonain päivänä astua hänen varpailleen..! Aloittajan ystävä ei tule siis välittämään tämän miehenkään tunteista, jos tiukka paikka tulee. Onnea aloittajan ihastus!

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:22"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:05"]

Siis pitäisikö teidän mielestänne ap:n nyt vain jatkaa ystävälleen hymyilemistä eikä sovi olla yhtään katkera?

[/quote]

Se olisi minusta ihailtavaa, eli siihen pitäisi pyrkiä.

[/quote]

Koo ja siihen pystyykin, jos rakkautta on. Mutta aloittajalla ei ollut. Ehkä sellainen, joka ei ole rakastanut miestä etänä 5 vuotta ei vain voi tajuta asiaa.

Minusta ihailtavaa olisi, jos aloittajan ystävä olisi välittämyt ap:n tunteista ja valinnut tämän suhteen vain jos se ei satuta aloittajaa. Mutta se mies saa oikeastaan mitä ansaitseekin, joten ei hätää.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:22"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:05"]

Siis pitäisikö teidän mielestänne ap:n nyt vain jatkaa ystävälleen hymyilemistä eikä sovi olla yhtään katkera?

[/quote]

Se olisi minusta ihailtavaa, eli siihen pitäisi pyrkiä.

[/quote]

Koo ja siihen pystyykin, jos rakkautta on. Mutta aloittajalla ei ollut. Ehkä sellainen, joka ei ole rakastanut miestä etänä 5 vuotta ei vain voi tajuta asiaa.

Minusta ihailtavaa olisi, jos aloittajan ystävä olisi välittämyt ap:n tunteista ja valinnut tämän suhteen vain jos se ei satuta aloittajaa. Mutta se mies saa oikeastaan mitä ansaitseekin, joten ei hätää.

[/quote]

Ai mitä mies ansaitsee? Onko mies tehnyt jotain väärin?

Eikös sitä sanota, että aidosti toista rakastaessa toivoo hänen parastaan kaikissa tilanteissa. Ap:n siis pitäisi olla onnellinen, mikäli hänen rakastamansa mies on nyt onnellinen. Vai oliko kyse vain omistushalusta?

Aina heikompi-itsetuntoisia sorretaan, niin ystävyyssuhteissa kuin kaikkialla muuallakin. Tuntuu, että kaikki miehiä vievät vahvaitsetuntoiset naiset ovat vain niin täysiä paskoja!

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:37"]

Aina heikompi-itsetuntoisia sorretaan, niin ystävyyssuhteissa kuin kaikkialla muuallakin. Tuntuu, että kaikki miehiä vievät vahvaitsetuntoiset naiset ovat vain niin täysiä paskoja!

[/quote]

Se on luonnonlaki. Heikot jäävät syrjään. Ihan sama onko heikkous fyysinen vai henkinen puute. Oletko itse valitsemassa mahdollisimman heikkoa puolisoa itsellesi, jotta olisit positiivinen poikkeus? Ai et vai? Okei.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:25"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:22"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:05"]

Siis pitäisikö teidän mielestänne ap:n nyt vain jatkaa ystävälleen hymyilemistä eikä sovi olla yhtään katkera?

[/quote]

Se olisi minusta ihailtavaa, eli siihen pitäisi pyrkiä.

[/quote]

Koo ja siihen pystyykin, jos rakkautta on. Mutta aloittajalla ei ollut. Ehkä sellainen, joka ei ole rakastanut miestä etänä 5 vuotta ei vain voi tajuta asiaa.

Minusta ihailtavaa olisi, jos aloittajan ystävä olisi välittämyt ap:n tunteista ja valinnut tämän suhteen vain jos se ei satuta aloittajaa. Mutta se mies saa oikeastaan mitä ansaitseekin, joten ei hätää.

[/quote]

Ai mitä mies ansaitsee? Onko mies tehnyt jotain väärin?

Eikös sitä sanota, että aidosti toista rakastaessa toivoo hänen parastaan kaikissa tilanteissa. Ap:n siis pitäisi olla onnellinen, mikäli hänen rakastamansa mies on nyt onnellinen. Vai oliko kyse vain omistushalusta?

[/quote]

Jos mies tietää ap:n rakastaneen ja silti valitsee ystävän siis huom. jos ystävä oli aloitteellinen, niin saa mitä ansaitsee.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:37"]

Aina heikompi-itsetuntoisia sorretaan, niin ystävyyssuhteissa kuin kaikkialla muuallakin. Tuntuu, että kaikki miehiä vievät vahvaitsetuntoiset naiset ovat vain niin täysiä paskoja!

[/quote]

Se on luonnonlaki. Heikot jäävät syrjään. Ihan sama onko heikkous fyysinen vai henkinen puute. Oletko itse valitsemassa mahdollisimman heikkoa puolisoa itsellesi, jotta olisit positiivinen poikkeus? Ai et vai? Okei.

[/quote]

Eihän tässä nainen ollut valitsemassa ap:tä puolisokseen vaan he olivat ystäviä. 

Mä olen ollut melkein samanlaisessa tilanteessa, mutta tuon "ystävän" roolissa. Kyseessä oli kyllä lähinnä kaverisuhde, emme olleet ystäviä kuitenkaan ihan. Tiesin kuitenkin tämän kaverini olleen ihastunut (ellei jopa rakastunut, koska tätä "ihastusta" kesti monta vuotta ja jatkuu vieläkin), mutta ihastunut olin minäkin. Minun ja miehen välillä rakkaus leimahti heti ja molemmat tekivät aloitteita molempiin suuntiin. Toisin kuin tämä ystäväni: hän ei ikinä tehnyt asialle yhtään mitään. Ei siis yhtäkään pientäkään elettä tai sanaa.

Voin kuvitella, että ystävälläsikin on ollut vaikeaa tuossa tilanteessa. Mieti jos hän oli itsekin ihastunut/rakastunut tuohon mieheen? Ja sitten kuunteli vain sinua, kun avauduit tunteistasi. Ehkä hän ei uskaltanut sanoa mitään, että "hei mäkin olen iskenyt silmäni siihen". Siitähän olisi syntynyt kilpailu ja sota. Ehkä ystäväsi huomasi, että koska sinä et tehnyt aloitteita miehen suhteen, niin hän voisi tehdä niin. Tai ehkä mieskin oli ihastunut ystävääsi ja hän teki aloitteen, eikä ystäväsi voinut enää vastustaa kiusausta koska oli itsekin niin palavasti rakastunut.

Jos et kuitenkaan VIIDEN VUODEN aikana tehnyt yhtään aloitetta miehen saamiseksi, tai vaikka olisitkin tehnyt ja hän olisi torjunut sinut, niin et voi olettaa, että voisit noin monta vuotta varata jotain miestä. Viisi vuotta on todella pitkä aika, kuulostaa vähän jo pakkomielteeltä eikä pelkältä ihastukselta. Niinkuin tuon kaverinikin kohdalla. Kyllä tuollaisesta asiasta pitää päästä yli ja jatkaa omaa elämää, eikä jäädä roikkumaan.

Toivon todella, että viimeistään nyt ymmärrät jatkaa elämääsi. Anna ystäväsi olla onnellinen suhteessaan ja etsi itsellesi uusi kumppani, sellainen joka myös rakastaa sinua.

Miten tässä nyt koko ajan menee kommentoijilla sekaisin se, että kyse oli ystävyydestä, jota ap varmasti suree, kun menetti tai siihen tuli särö. Ei ap:n miehen valinnasta.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:47"]

Miten tässä nyt koko ajan menee kommentoijilla sekaisin se, että kyse oli ystävyydestä, jota ap varmasti suree, kun menetti tai siihen tuli särö. Ei ap:n miehen valinnasta.

[/quote]

Eihän sitä ole pakko menettää. Se on omasta suhtautumisesta kiinni.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:46"]

Mä olen ollut melkein samanlaisessa tilanteessa, mutta tuon "ystävän" roolissa. Kyseessä oli kyllä lähinnä kaverisuhde, emme olleet ystäviä kuitenkaan ihan. Tiesin kuitenkin tämän kaverini olleen ihastunut (ellei jopa rakastunut, koska tätä "ihastusta" kesti monta vuotta ja jatkuu vieläkin), mutta ihastunut olin minäkin. Minun ja miehen välillä rakkaus leimahti heti ja molemmat tekivät aloitteita molempiin suuntiin. Toisin kuin tämä ystäväni: hän ei ikinä tehnyt asialle yhtään mitään. Ei siis yhtäkään pientäkään elettä tai sanaa.

Voin kuvitella, että ystävälläsikin on ollut vaikeaa tuossa tilanteessa. Mieti jos hän oli itsekin ihastunut/rakastunut tuohon mieheen? Ja sitten kuunteli vain sinua, kun avauduit tunteistasi. Ehkä hän ei uskaltanut sanoa mitään, että "hei mäkin olen iskenyt silmäni siihen". Siitähän olisi syntynyt kilpailu ja sota. Ehkä ystäväsi huomasi, että koska sinä et tehnyt aloitteita miehen suhteen, niin hän voisi tehdä niin. Tai ehkä mieskin oli ihastunut ystävääsi ja hän teki aloitteen, eikä ystäväsi voinut enää vastustaa kiusausta koska oli itsekin niin palavasti rakastunut.

Jos et kuitenkaan VIIDEN VUODEN aikana tehnyt yhtään aloitetta miehen saamiseksi, tai vaikka olisitkin tehnyt ja hän olisi torjunut sinut, niin et voi olettaa, että voisit noin monta vuotta varata jotain miestä. Viisi vuotta on todella pitkä aika, kuulostaa vähän jo pakkomielteeltä eikä pelkältä ihastukselta. Niinkuin tuon kaverinikin kohdalla. Kyllä tuollaisesta asiasta pitää päästä yli ja jatkaa omaa elämää, eikä jäädä roikkumaan.

Toivon todella, että viimeistään nyt ymmärrät jatkaa elämääsi. Anna ystäväsi olla onnellinen suhteessaan ja etsi itsellesi uusi kumppani, sellainen joka myös rakastaa sinua.

[/quote]

Joo ja se viimeisen lauseen toteutuminen onkin ihan pikkujuttu eikös niin? Onneksi olitte vain kavereita. Ymmärrän kyllä, että pakkohan se oli sinunkin noin toimia, mutta vituttaa tää ap:n muka kannustaminen että rakkaus löytyy, ei se kaikille edes löydy vaikka okei, ei ole sinun vikasi, ei, mutta älä puolustele mitä itse teit, tiet mitä halusit ja sitten toisaalta toi että ap:n tunteista ei vain piitata, hän on kuin ilmaa (oot varmaan vinksahtanut) siis vaikka asia olisikin lukkiutunut ja ap tai samanlaiset naiset avuntarpeessa niin pitääkö sitä olla niin helvetin alentuvainen ja neuvoa sieltä saamasi miehen kainalosta toisia?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 02:47"]

Miten tässä nyt koko ajan menee kommentoijilla sekaisin se, että kyse oli ystävyydestä, jota ap varmasti suree, kun menetti tai siihen tuli särö. Ei ap:n miehen valinnasta.

[/quote]

Eihän sitä ole pakko menettää. Se on omasta suhtautumisesta kiinni.

[/quote]

No, mä en ainakaan aloittajana suhtautuisi mitenkään lämpimästi enää.

Sitäpaitsi millainen ystävä ei itsekin kerro, että mäkin olen ihastunut samaan mieheen? "Sitten syttyisi sota". Kyllä sen voi reilusti ja avoimesti kertoa, jos se kerran on totta, että on samaan mieheen ihastunut. Raukkamaista oikeastaan pidätellä sitä tietoa. Ja sitten vain "antaa tapahtua", sotahan se silti on, sä vain kävit sitä peitellyin kortein, tiesit enemmän kuin kaverisi. Tämä siis 95:lle.

Ei nämä tilanteet varmaan koskaan niin mustavalkoisia ole, mutta kyllä todellakin antaisin "luvan" ystävälleni seurustella miehen kanssa, jolta olen saanut pakit / joka ei vastaa tunteisiini. Varmasti se kirvelisi alkuun, mutta ei minulla ole halua eikä oikeutta vaatia ketään (saati sitten omaa rakasta ystävääni) heittämään rakkautta hukkaan oman itsekkyyteni vuoksi.

Mulla oli kerran yksi ihastus ja oli hiukan hassua huomata, että ihastuttuani häneen kaverinikin ihastui häneen. Vasta sitten. Itse en ole koskaan ihastunut samaan mieheen tai poikaan kuin kaverini. Koitan kai jotenkin alitajuisesti välttää sitä, eli jos kaveri on ihastunut johonkuhun, en oikeastaan pysty sen jälkeen enää näkemään sitä miestä viehättävänä. Minusta te olette haaskalintuja ja käytte haaskalla, jotka niin toimitte.