Mä olen niin kiitollinen etten ole joutunut mihinkään uusperhekuvioihin

Kuvio on aikuisista kiinni, jos aikuiset ei pysty oleen aikuisia keskenään homma ei toimi. Lapselle on oltava aikuinen ja aikuisten on pidettävä yhtä, oli ne sit omia tai toisen omia.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:36"]

Tiedätkö mikä uusperheessä on helpompaa verrattuna ydinperheeseen? Et varmaan, joten mä kerron. Se siinä on helpompaa, että äitinä mun ei tarvi olettaa, että uusioukkoni osallistuu lasteni hoitamiseen. Mä siis hoidan lapseni ja hän omansa. Lasteni isä oli työnarkkis, jolle kaikki lasten hoitaminen oli vaikeeta. Oli tosi raskasta kattoa vierestä, kun toista ei saanut töistä kotiin ei sitten millään ( ei halunnut tulla, koska olisi joutunut auttamaan lastenhoidossa, josta ei siis makseta rahaa. Oli siis ennemmin töissä ansaitsemassa kuin kotona tekemässä ilmaiseksi). Kotona eksä tykkäsi vaan maata sohvalla tai sängyssä. Lasten hampaiden pesukin oli vaikeaa ja kun tätä pyysin, oli kommentti yleismmin, "no etsää nyt ees sitä viitsis...." Pointti siis se, että sitä olettaa, että jos lasten isä on paikalla, niin että hän jotenkin osallistuisi lastenhoitoon. Odotin tätä häneltä jo pelkästään siksi, että olin itse väsymyksestä kuoleman partaalla. Uusioukkoni jos on kotona, en oleta että hän hoitaa lapsiani. Meillä on vielä yhtenenkin lapsi, mutten oleta, että hän sitäkään hoitaa. Riittää, että tuo leveän leivän kotiin. Ja leveä leipä onkin, tienaa enemmän kuin Ranskan presidentti. Eikä tää ollu ees vitsi :)

[/quote]

Eli teillä kumpikin elää omaa perheelämää kulissien sisällä ja sua kiinnostaa miehessä vain lompakko. Ok.

Meillä uusperheessä kaikki ovat yhtä rakkaita perheenjäseniä mummoja, setiä ja tätejä myöten verisukulaisuuteen katsomatta. Isä(puoli) on isä kaikille ja minä äiti(puoli) jokaiselle mitenkään erottelematta. Samasta pussista makseetaan kaikkien menot, eipä nuo exät ole minimielareita lukuunottamatta osallistuneet mitenkään meidän elämään.

[/quote]

Syy sille, että kerroin mieheni hyvistä tuloista oli se, että hänen hyvät tulonsa mahdollistavat tällaisen työnjaon. Jos mun pitäisi puolet maksaa kaikista menoista, en sitten haluaisi yksin tehdä kaikkia kotihommiakaan. Joku roti siinäkin kuka maksaa ja kuka tekee. Ihmettelen sunkaltaisia, jotka olettavat, että jos mies on varakas, on hänen oltava mulkku, jota ei voi rakastaa? Sama kuin väittäisit, että mies ei voi rakastaa ulkoisesti kaunista naista, koska kaikki kauniithan on automattisesti kusipäitä. 

[/quote]

Rahallahan on aina voinut ostaa pillua ja kodinhoitajan.

No juu yh-naisten kanssa en kyllä rupee mihinkään suhteeseen muuhun kun yhden yön ja sillon heti ulos aamulla ennenkun lapset tule kotio!En todellakaan rupee kenenkään toisen miehen kakaroita elättään!

Täällä on monikin todennut, että ei ottaisi uutta miestä, koska pärjää vallan mainiosti itsekin. Oletatteko, että uusperheelliset ovat ryhtyneet uuteen parisuhteeseen vain siksi, että eivät pärjää yksin? Kyllä minäkin ajattelin eron jälkeen haavoja nuollessani, että uutta miestä en kyllä ota. Että pärjään ilman miestäkin. No totta helkutissa pärjään, mutta pitääkö sen takia jäädä alle nelikymppisenä loppuelämäksi ilman parisuhdetta? En  vielä pari vuotta sitten voinut kuvitellakaan kohdalleni tilannetta, että olisin vielä uudelleen naimisissa, saatika saisin enempää lapsia. No, tässä sitä ollaan: onnellisesti avioliitossa ja pulla uunissa :) 

Nämä kun ovat niitä asioita, joita on kauhean vaikea päättää etukäteen (tai sitten vielä pitää niitä päätöksiä). Eipä sitä oikeasti voi tietää mitä elämällä on tulevaisuudessa tarjottavanaan.

Tässäkin ketjussa on unohdettu ne lapset kokonaan ja puhutaan vain aikuisten näkökulmasta ja siitä miten arki sujuu ja on itse tyytyväinen ja onnellinen ja lapset ravaavat sitten useammassa kodissa ja näkevät omia vanhempiaan satunnaisesti ja joutuvat katselemaan vierestä, miten uusi perhe on vienyt heidän paikkansa.

Koko uusperheviritys on lapsen kannalta kauheaa. Aikuiset nyt tottakai pystyvät tekemään arjesta sujuvan ja heillä on valta päättää, miten tapaamiset järjestetään, ollaanko sopuisissa väleissä vai haukutaanko toista vanhempaa koko ajan ja miten siihen lapseen suhtaudutaan uusien puolisoiden taholta. Koko uusperheilyhän menee nimenomaan aikuisten ehdoilla eikä siinä ole hetkeäkään mietitty lasten tarpeita. Uusperheily on aikuisten itsekkyyttä ja omanapaisuutta, oli kyseessä sitten kuinka toimiva perhe tahansa. Ja perhehän on toimiva tasan niin kauan kuin sen jokainen jäsen on onnellinen.

Joskus joku uusperhe onnistuu mutta se ei silti tarkoita, että kaikki uusperheet tai edes useimmat uusperheet olisi lapsille hyväksi. Uusperheissä se lapsen paras on laitettu syrjään ja kaikki tapahtuu vain aikuisten näkökulmasta käsin. Se, että joku onnistuu tällä reseptillä, ei tarkoita, että se resepti olisi hyvä lapsille vaan vain sitä, että sattuipas hyvä tuuri, että huonoista aineksista syntyikin hyvä soppa.

Olen mies ja mulla uusperhekuvio meni täysin päin helvettiä, osa on toki omaakin syytä mutta ei kaikki. Harkitkaa miehet tarkkaan jos aiotte vieraita lapsia "kasvattaa", se ei ole helppoa. Kaikki tilanteet on tietysti ainutlaatuisia ja hyvinkin voi mennä, mutta sanoisin että uusperhe on lähtökohtaisesti vaikeampi kuin "normaali".

Onko teillä käynyt mielessä, että voitte ihan tahtomattanne vielä joskus olla osa uusperhekuviota? Ero voi tulla ja vaikka itse et uutta ottaisi, niin entäs se mies? Samaa soppaa olet niiden ekojen lasten äitinäkin. Jos tämä juna menee ohi, niin mikäpä se estää joutumasta uusperheen isovanhemmaksi? Osallisena siinäkin on. 

Näin uusperheellisenä täytyy kyllä sanoa, että en ole varma lähtisinkö tähän uudelleen, jos lähtiessäni olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt. Kyseessä on paljon raskaampi ja työllistävämpi kuvio, kuin silloin alussa ruusunpunaiset lasit päässä kuvittelin. Yhteisten lasten myötä tunteet miehen lapsia kohtaan ovat viilentyneet, koska energia ei riitä kuin omista välittämiseen. Monesti miehen lapset tuntuvat vain lisätyöltä ja -vaivalta. Ja sitten on huono omatunto, kun ei jaksa, lapsiahan he vain ovat. Ärtymys purkautuu sitten mieheen ja toisinaan noihin yhteisiin, se jos mikä on perseestä. Jos meille nyt ero tulisi, en todellakaan uutta uusperhettä enää perustaisi. En vain voisi elää sen kanssa, että kumppanillani olisi yhtä synkkiä ajatuksia minun lasteni suhteen.

Olisin mieluummin yksin ja keskittyisin lapsiini (+vapaavkoloppuina ja isän lomien aikana ystäviin, harrastuksiin jne.) kuin pilaisin jokaisen vuoteni sinulle-minulle-meille-teille-milloin-kenelle jouluna-vääntämiseen. Siis ei helvetti sentään menisi hermot jos pitäisi koko elämä suunnitella oman exän ja exän nyxän lasten aikatauluihin ja elämään sopivaksi ja koittaa sitten kohdistaa ielä niitä aikatauluja oman nyxän exän perheen vaatimuksiin, jotta joskus edes olisi kaikki paikalla perhelomalla. Mitään ei voisi tehdä enää niin kuin itselle parhaiten sopisi, aina pitää sumplia vähintään kahden, jopa kolmen, muun perheen menoihin ja loma-aikatauluihin mätsääväksi oma elämä. Kuka saa/ottaa lapset milloinkin ja kenen vuoro on pitää jouluna. Lapsia riepoteltaisiin sinne tänne sukuloimaan kun jokainen mamma, mummu ja mummipuoli haluaa saada osansa vähästä ajasta.

Lapsella on sisarpuolia parhaimmillaan molemmissa kodeissa. On isän nyxän lapset ja heidän uudet yhteiset lapset. Sitten omat sisarukset ja äidin ja isäpuolen yhteiset. Tietysti vielä isäpuolen aiemman liiton rakkaudenhedelmät. On siinä pysyvyyttä kerrakseen. Mahtavatko itsekkään oppia uusia sukulaisiaan nimeltä ennen kuin ovat taas jo ex-anoppeja ja vaaripuolia? Kun tuntuu näissä suvuissa muillakin olevan parinvaihtoviikot aina säännöllisin väliajoin ja vaihtuvuutta sukulaisissa piisaa.

Joko ottaisin lapsettoman rakastajan tai odottaisin, että lapset kasvaisivat sen verran etteivt olisi kiinnostuneita enää koko kesälomaa viettämään vanhempiensa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:36"]

Tiedätkö mikä uusperheessä on helpompaa verrattuna ydinperheeseen? Et varmaan, joten mä kerron. Se siinä on helpompaa, että äitinä mun ei tarvi olettaa, että uusioukkoni osallistuu lasteni hoitamiseen. Mä siis hoidan lapseni ja hän omansa. Lasteni isä oli työnarkkis, jolle kaikki lasten hoitaminen oli vaikeeta. Oli tosi raskasta kattoa vierestä, kun toista ei saanut töistä kotiin ei sitten millään ( ei halunnut tulla, koska olisi joutunut auttamaan lastenhoidossa, josta ei siis makseta rahaa. Oli siis ennemmin töissä ansaitsemassa kuin kotona tekemässä ilmaiseksi). Kotona eksä tykkäsi vaan maata sohvalla tai sängyssä. Lasten hampaiden pesukin oli vaikeaa ja kun tätä pyysin, oli kommentti yleismmin, "no etsää nyt ees sitä viitsis...." Pointti siis se, että sitä olettaa, että jos lasten isä on paikalla, niin että hän jotenkin osallistuisi lastenhoitoon. Odotin tätä häneltä jo pelkästään siksi, että olin itse väsymyksestä kuoleman partaalla. Uusioukkoni jos on kotona, en oleta että hän hoitaa lapsiani. Meillä on vielä yhtenenkin lapsi, mutten oleta, että hän sitäkään hoitaa. Riittää, että tuo leveän leivän kotiin. Ja leveä leipä onkin, tienaa enemmän kuin Ranskan presidentti. Eikä tää ollu ees vitsi :)

[/quote]

Eli teillä kumpikin elää omaa perheelämää kulissien sisällä ja sua kiinnostaa miehessä vain lompakko. Ok.

Meillä uusperheessä kaikki ovat yhtä rakkaita perheenjäseniä mummoja, setiä ja tätejä myöten verisukulaisuuteen katsomatta. Isä(puoli) on isä kaikille ja minä äiti(puoli) jokaiselle mitenkään erottelematta. Samasta pussista makseetaan kaikkien menot, eipä nuo exät ole minimielareita lukuunottamatta osallistuneet mitenkään meidän elämään.

[/quote]

Syy sille, että kerroin mieheni hyvistä tuloista oli se, että hänen hyvät tulonsa mahdollistavat tällaisen työnjaon. Jos mun pitäisi puolet maksaa kaikista menoista, en sitten haluaisi yksin tehdä kaikkia kotihommiakaan. Joku roti siinäkin kuka maksaa ja kuka tekee. Ihmettelen sunkaltaisia, jotka olettavat, että jos mies on varakas, on hänen oltava mulkku, jota ei voi rakastaa? Sama kuin väittäisit, että mies ei voi rakastaa ulkoisesti kaunista naista, koska kaikki kauniithan on automattisesti kusipäitä. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:42"]Sama juttu. Ja todella, TODELLA toivon etten joudukaan uusioperhekuvioihin eilä etenkään lapseni. Oikein ahdistaa lukea noita kuinka toisen lapsi koetaan vain riesana. Sitten syntyy yhteisiä lapsia, jotka ovat silmäteriä, miltähän niistä uusiolapsistakin mahtaa tuntua kun molemmissa perheissä on uudet silmäterät ja uusille puolisoille ei olekaan niin rakas.
[/quote]
Paskalta, voin kertoa. Ihan helvetin paskalta ja sattuu vieläkin.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:36"]

Tiedätkö mikä uusperheessä on helpompaa verrattuna ydinperheeseen? Et varmaan, joten mä kerron. Se siinä on helpompaa, että äitinä mun ei tarvi olettaa, että uusioukkoni osallistuu lasteni hoitamiseen. Mä siis hoidan lapseni ja hän omansa. Lasteni isä oli työnarkkis, jolle kaikki lasten hoitaminen oli vaikeeta. Oli tosi raskasta kattoa vierestä, kun toista ei saanut töistä kotiin ei sitten millään ( ei halunnut tulla, koska olisi joutunut auttamaan lastenhoidossa, josta ei siis makseta rahaa. Oli siis ennemmin töissä ansaitsemassa kuin kotona tekemässä ilmaiseksi). Kotona eksä tykkäsi vaan maata sohvalla tai sängyssä. Lasten hampaiden pesukin oli vaikeaa ja kun tätä pyysin, oli kommentti yleismmin, "no etsää nyt ees sitä viitsis...." Pointti siis se, että sitä olettaa, että jos lasten isä on paikalla, niin että hän jotenkin osallistuisi lastenhoitoon. Odotin tätä häneltä jo pelkästään siksi, että olin itse väsymyksestä kuoleman partaalla. Uusioukkoni jos on kotona, en oleta että hän hoitaa lapsiani. Meillä on vielä yhtenenkin lapsi, mutten oleta, että hän sitäkään hoitaa. Riittää, että tuo leveän leivän kotiin. Ja leveä leipä onkin, tienaa enemmän kuin Ranskan presidentti. Eikä tää ollu ees vitsi :)

[/quote]

Eli teillä kumpikin elää omaa perheelämää kulissien sisällä ja sua kiinnostaa miehessä vain lompakko. Ok.

Meillä uusperheessä kaikki ovat yhtä rakkaita perheenjäseniä mummoja, setiä ja tätejä myöten verisukulaisuuteen katsomatta. Isä(puoli) on isä kaikille ja minä äiti(puoli) jokaiselle mitenkään erottelematta. Samasta pussista makseetaan kaikkien menot, eipä nuo exät ole minimielareita lukuunottamatta osallistuneet mitenkään meidän elämään.

[/quote]

Syy sille, että kerroin mieheni hyvistä tuloista oli se, että hänen hyvät tulonsa mahdollistavat tällaisen työnjaon. Jos mun pitäisi puolet maksaa kaikista menoista, en sitten haluaisi yksin tehdä kaikkia kotihommiakaan. Joku roti siinäkin kuka maksaa ja kuka tekee. Ihmettelen sunkaltaisia, jotka olettavat, että jos mies on varakas, on hänen oltava mulkku, jota ei voi rakastaa? Sama kuin väittäisit, että mies ei voi rakastaa ulkoisesti kaunista naista, koska kaikki kauniithan on automattisesti kusipäitä. 

[/quote]

Myös minulla on varakas mies, mutta ei se lastenhoitoon tai kotihommiin liity. 

Puhuit lisäksi itsesi niin umpipussiin että voi luoja. Kerroit, että uusperheessä on paremmin asiat sen suhteen, että kumpikin hoitaa omat lapsensa. Mutta eihän mies hoida omia lapsiaan. Sinähän hoidat myös teidän yhteisen lapsenne ilman että edes odotat hänen osallistuvan. Miten se ei olisi mahdollista ydinperheessä, vai meinaatko ettei kukaan ydinperheessä suostuisi moiseen älyttömyyteen?