Mä olen niin kiitollinen etten ole joutunut mihinkään uusperhekuvioihin

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:50"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:47"] Toivotaan ettei ap.n mies esim.kupsahda [/quote] Toivotaan. Ja vaikka kupsahtaiskin, en saisi enää uusperhettä aikaan. Omat lapset  osa jo teini-iässä ja osa aikuisia. Itsellä hedelmällinen ikä ohi =) ap [/quote] no ne sun lapset saa hyvinkin. Muista sit olla kiltti mummuke lapdipuolille

[/quote]

Se on sitten taas asia erikseen. Se ei ole mun elämämääni 24/7
[/quote] onneksi ei. Heidän onni

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:50"]Perunkirjoitukset ne vasta kivoja ovat sitten aikansa näissä uusperhekuvioissa
[/quote]
Niihin kannattaakin valmistautua. Ei se ole typeryyttä ja on mahdollista.

Meillä on uusperhe ja vieläpä hyvin tasapainoinen ja onnellinen. Kaikista välitetään jne. En silti suosittele kenellekään tätä, kyllä ydinperheessä ja yksinhuoltajana edellisen puolison kuoltua oli helpompaa. Kun kaksi perhettä erilaisilla taustoilla, kasvatuksella ym laitetaan yhteen, niin kyllä siinä on melkoinen tunteiden vuoristorata edessä ennenkuin asettuu. Jos asettuu.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:54"]

Ja mä olen tosi onnellinen ettei mulla ollut mitään ennakkoluuloja yksinhuoltajia kohtaan. Näin onnistuin löytämään upean vaimon ja sain samalla kaksi ihanaa lasta. Nyt yhteisiä vuosia takana jo 17 ja lapsiakin jo neljä; kaikki yhtä rakkaita.

[/quote]

Miehelle tää kuvio onkin ehkä helpompi. Ja sulla ei ilmeisesti ollut lapsia aiemmasta liitosta? Helpottaa kuule tilannetta kummasti. Mun isä suorastaan hylkäsi minut ajan myötä kun löysi uuden, vaikka heille ei -luojan kiitos - yhteisiä lapsia tullutkaan. Mutta vaimo sen hylkäämisen takana oli, ei varmaan pahantahtoisuuttaan, mutta hänen sanansa oli laki eikä se enää sopinutkaan, että isälläni on kahdenkeskistä aikaa minun kanssani eikä isääkään haitannut. Ilman uusperhettä mun isällä ei olisi ollut mitään syytä unohtaa minua.

Ja tiedän, ettei isäni ole ainoa, joka kunnioittaa uuden vaimonsa sanaa enemmän kuin lapsensa näissä tapaamisasioissa ja miten muutenkin asiat järjestetään. Ja siis olin jo 15 kun kaikki alkoi, eli jotain sananvaltaa tapaamisiin olisi luullut olevan minullakin.

Ja mä olen niin onnellinen etten jäänyt mätänemään perusperheeseen! Ei se huono ollut, kiltti mies, ei juonut, hakannut tai pettänyt mutta ei  myöskään osannut rakastaa eikä arvostaa. Sellaista mallia en halunnut lapsilleni. 14 vuotta kuitenkin sinnittelin.

3 vuoden yksinolon jälkeen löysin samanlaisen ihanan miehen kuin nro 18:D Nyt olemme eläneet onnellisina uusperheelämää jo lähes 20 vuotta enkä päivääkään vaihtaisi pois! Sain rakastavan ja arvostavan puolison ja lapset ihanan isän joka ei "puolikkaita" laske. Meillä on vain tämä yksi elämä ja siiitä on tehtävä paras mahdoliinen....

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:50"]Perunkirjoitukset ne vasta kivoja ovat sitten aikansa näissä uusperhekuvioissa [/quote] Niihin kannattaakin valmistautua. Ei se ole typeryyttä ja on mahdollista.

[/quote]

Joo, mä lapsena eli perivänä osapuolena erittäin mielelläni valmistautuisinkin. Mutta kun ei se ole minusta kiinni, vaan siitä, joka kuolee ja häntä se ei kiinnosta valmistautua siihen. Eihän hän ole enää paikalla riitelemässä. Ja hän uskoo, että mitään riitaa ei tule, mikä ei tosiankaan tule pitämään paikkaansa. 

Miksi aina toitotetaan, että siihen voi varautua? Ei ne voi, joita se riitely koskee, varautua millään lailla, ainoastaan se voi, joka perintöä jättää, mutta koska häntä tosiaan se riitely ei koske niin ei välttämättä näe mitään tarvetta järjestellä asioita.

 Se on ihan kiinni tämän perittävän ihmisen hyväntahtoisuudesta, haluaako ajatella jäljellejääviä ja yllättävän usein ei halua, koska ei kai omaa kuolemaa ole niin kiva ajatella. 

Ja tiedän mistä puhun, sillä suvussamme on myös henkilö, yhtä sukupolvea ylempänä, joka on miettinyt kaiken ennalta ja antanut myös perintöä eläessään, eli sitä on suunnittelu. Siksi juuri, ettei tulisi riitaa. Häneen ei uusperhekuviot yllä, mutta sitten tämä hänen jälkeläisensä, jolla niitä on viis veisaa. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:02"]

Ja mä olen niin onnellinen etten jäänyt mätänemään perusperheeseen! Ei se huono ollut, kiltti mies, ei juonut, hakannut tai pettänyt mutta ei  myöskään osannut rakastaa eikä arvostaa. Sellaista mallia en halunnut lapsilleni. 14 vuotta kuitenkin sinnittelin.

3 vuoden yksinolon jälkeen löysin samanlaisen ihanan miehen kuin nro 18:D Nyt olemme eläneet onnellisina uusperheelämää jo lähes 20 vuotta enkä päivääkään vaihtaisi pois! Sain rakastavan ja arvostavan puolison ja lapset ihanan isän joka ei "puolikkaita" laske. Meillä on vain tämä yksi elämä ja siiitä on tehtävä paras mahdoliinen....

[/quote]

No toki, mutta jos sun miehelläsi olisi ollut ed liitosta lapsia tai sun miehes hankkis niitä uuden naisen kanssa, niin heti ois kuusi astetta vaikeampaa.

Mä olen näin aikuisena onnellinen, ettei ole tarvinnut kasvaa uusperheessä. Eroperheissä kasvaneiden ystävien parisuhteet näyttää olevan melkoista sekoilua.

"No meillä oli uusperheilyä aikansa, mutta nykyään eletään kuin ydinperhe. Miehen lapset käy meillä omaan tahtiinsa kun huvittaa, eivät paljon häiritse. Toki pitää aina katsoa, että heille on ruokaa ja huone siistinä. Yleensä poikkeavat vain päiväseltään ja haluavat mennä äidin luo "omaan kotiin" nukkumaan. Oli meillä ihan törkeen vaikeeta aikoinaan, mutta vuosien varrella monet asiat tasottuu ja turha mennyttä on muistella. Se oli silloin"

Mä en taas usko, että uusperheet voisivat elää kuin ydinperheet, sillä niin vanhempien kuin lasten elämään kuuluvat molempien suku eli isovanhemmat, enot, sedät, tädit jne. ja tuskin sitä samaa sukurakkautta ja yhteyttä voidaan koskaan kokea uusperheissä, kun perhehistoria ja taustat ovat menneet vuosien saatossa sirpaleiksi moneen kertaan.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:50"]Perunkirjoitukset ne vasta kivoja ovat sitten aikansa näissä uusperhekuvioissa [/quote] Niihin kannattaakin valmistautua. Ei se ole typeryyttä ja on mahdollista.

[/quote]

Joo, mä lapsena eli perivänä osapuolena erittäin mielelläni valmistautuisinkin. Mutta kun ei se ole minusta kiinni, vaan siitä, joka kuolee ja häntä se ei kiinnosta valmistautua siihen. Eihän hän ole enää paikalla riitelemässä. Ja hän uskoo, että mitään riitaa ei tule, mikä ei tosiankaan tule pitämään paikkaansa. 

Miksi aina toitotetaan, että siihen voi varautua? Ei ne voi, joita se riitely koskee, varautua millään lailla, ainoastaan se voi, joka perintöä jättää, mutta koska häntä tosiaan se riitely ei koske niin ei välttämättä näe mitään tarvetta järjestellä asioita.

 Se on ihan kiinni tämän perittävän ihmisen hyväntahtoisuudesta, haluaako ajatella jäljellejääviä ja yllättävän usein ei halua, koska ei kai omaa kuolemaa ole niin kiva ajatella. 

Ja tiedän mistä puhun, sillä suvussamme on myös henkilö, yhtä sukupolvea ylempänä, joka on miettinyt kaiken ennalta ja antanut myös perintöä eläessään, eli sitä on suunnittelu. Siksi juuri, ettei tulisi riitaa. Häneen ei uusperhekuviot yllä, mutta sitten tämä hänen jälkeläisensä, jolla niitä on viis veisaa. 
[/quote]
No meidän suvussa on tapana tehdä testamentit sitä varten, että jälkeenjäävien ei tarvitse ihmetellä, mikä kellekin kuuluu.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:17"]Mä olen näin aikuisena onnellinen, ettei ole tarvinnut kasvaa uusperheessä. Eroperheissä kasvaneiden ystävien parisuhteet näyttää olevan melkoista sekoilua.
[/quote]

Mä olen kasvanut uusperheessä ja isäpuoleni on sata kertaa fiksumpi ja luotettavampi kuin oma isäni. Itse olen lähi-äitipuolena ollut 16v ja meillä on lapsipuolen kanssa hyvät välit. En nyt menisi allekirjoittamaan väitettäsi, kyllä nuo ydinperheidenkin lapset sekoilla osaa, eiköhän syitä ole monia muitakin

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:18"]"No meillä oli uusperheilyä aikansa, mutta nykyään eletään kuin ydinperhe. Miehen lapset käy meillä omaan tahtiinsa kun huvittaa, eivät paljon häiritse. Toki pitää aina katsoa, että heille on ruokaa ja huone siistinä. Yleensä poikkeavat vain päiväseltään ja haluavat mennä äidin luo "omaan kotiin" nukkumaan. Oli meillä ihan törkeen vaikeeta aikoinaan, mutta vuosien varrella monet asiat tasottuu ja turha mennyttä on muistella. Se oli silloin"

Mä en taas usko, että uusperheet voisivat elää kuin ydinperheet, sillä niin vanhempien kuin lasten elämään kuuluvat molempien suku eli isovanhemmat, enot, sedät, tädit jne. ja tuskin sitä samaa sukurakkautta ja yhteyttä voidaan koskaan kokea uusperheissä, kun perhehistoria ja taustat ovat menneet vuosien saatossa sirpaleiksi moneen kertaan.
[/quote]

Miten ne ovat menneet sirpaleiksi? Samat sukulaiset mulla on edelleen ja hyvät välit

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:18"]"No meillä oli uusperheilyä aikansa, mutta nykyään eletään kuin ydinperhe. Miehen lapset käy meillä omaan tahtiinsa kun huvittaa, eivät paljon häiritse. Toki pitää aina katsoa, että heille on ruokaa ja huone siistinä. Yleensä poikkeavat vain päiväseltään ja haluavat mennä äidin luo "omaan kotiin" nukkumaan. Oli meillä ihan törkeen vaikeeta aikoinaan, mutta vuosien varrella monet asiat tasottuu ja turha mennyttä on muistella. Se oli silloin"

Mä en taas usko, että uusperheet voisivat elää kuin ydinperheet, sillä niin vanhempien kuin lasten elämään kuuluvat molempien suku eli isovanhemmat, enot, sedät, tädit jne. ja tuskin sitä samaa sukurakkautta ja yhteyttä voidaan koskaan kokea uusperheissä, kun perhehistoria ja taustat ovat menneet vuosien saatossa sirpaleiksi moneen kertaan.
[/quote]
Miten ne eivät kuuluisi enää sukuun vanhempien eron vuoksi?

Minäkin olen tyytyväinen ydinperheeseeni, koska pelkään, etten jaksaisi hoitaa fiksusti uusperhekuviota. Onneksi omat lapsetkin kohta aikuisia. Uutta miestä en ota, jos nykyinen kupsahtaa.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:47"]Toivotaan ettei ap.n mies esim.kupsahda
[/quote] tai yksinkwrtaisesti jätä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:18"]"No meillä oli uusperheilyä aikansa, mutta nykyään eletään kuin ydinperhe. Miehen lapset käy meillä omaan tahtiinsa kun huvittaa, eivät paljon häiritse. Toki pitää aina katsoa, että heille on ruokaa ja huone siistinä. Yleensä poikkeavat vain päiväseltään ja haluavat mennä äidin luo "omaan kotiin" nukkumaan. Oli meillä ihan törkeen vaikeeta aikoinaan, mutta vuosien varrella monet asiat tasottuu ja turha mennyttä on muistella. Se oli silloin"

Mä en taas usko, että uusperheet voisivat elää kuin ydinperheet, sillä niin vanhempien kuin lasten elämään kuuluvat molempien suku eli isovanhemmat, enot, sedät, tädit jne. ja tuskin sitä samaa sukurakkautta ja yhteyttä voidaan koskaan kokea uusperheissä, kun perhehistoria ja taustat ovat menneet vuosien saatossa sirpaleiksi moneen kertaan.
[/quote]
No siis meillä - eli minulla ja miehellä - on aika vähän lähisukua elossa muutenkaan. Olemme tekemisissä miehen vanhempien ja sisaren perheen kanssa + mun suvun kanssa. Minun ja mieheni isovanhemmat ovat kuolleet. Meidän tätejä on 3 elossa, joista yksi aivan dementti. Mulla on kaksi serkkua, joihin pidetään jonkinlaista yhteyttä.

Mies ei ole ollut vuosiin tekemisissä isojen lastensa suvun kanssa, kuin siis tyyliin "joulukortti ja satunnainen puhelu". Se, että mun mies on eronnut yhden kerran, ei ole "repinyt sukua moneen kertaan". Toki meidän yhteiselämän ekat 5 vuotta oli sellaiset, että miehen "entinen elämä" tuntui olevan jotenkin läsnä koko ajan. Mutta en keksi enää millä käytännön tasolla se olisi. Miehen lapset joo käyvät meillä, mutta saavat käydä. En mä heitä sen kummemmin mieti, kuin että kiva että lapsilla on isompia sisaruksia. Kaikki kasvattaminen jää pois, kun eivät meillä vietä aikaa. Se on sitä rusinat pullasta - oleilua.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:19"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:58"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:50"]Perunkirjoitukset ne vasta kivoja ovat sitten aikansa näissä uusperhekuvioissa [/quote] Niihin kannattaakin valmistautua. Ei se ole typeryyttä ja on mahdollista. [/quote] Joo, mä lapsena eli perivänä osapuolena erittäin mielelläni valmistautuisinkin. Mutta kun ei se ole minusta kiinni, vaan siitä, joka kuolee ja häntä se ei kiinnosta valmistautua siihen. Eihän hän ole enää paikalla riitelemässä. Ja hän uskoo, että mitään riitaa ei tule, mikä ei tosiankaan tule pitämään paikkaansa.  Miksi aina toitotetaan, että siihen voi varautua? Ei ne voi, joita se riitely koskee, varautua millään lailla, ainoastaan se voi, joka perintöä jättää, mutta koska häntä tosiaan se riitely ei koske niin ei välttämättä näe mitään tarvetta järjestellä asioita.  Se on ihan kiinni tämän perittävän ihmisen hyväntahtoisuudesta, haluaako ajatella jäljellejääviä ja yllättävän usein ei halua, koska ei kai omaa kuolemaa ole niin kiva ajatella.  Ja tiedän mistä puhun, sillä suvussamme on myös henkilö, yhtä sukupolvea ylempänä, joka on miettinyt kaiken ennalta ja antanut myös perintöä eläessään, eli sitä on suunnittelu. Siksi juuri, ettei tulisi riitaa. Häneen ei uusperhekuviot yllä, mutta sitten tämä hänen jälkeläisensä, jolla niitä on viis veisaa.  [/quote] No meidän suvussa on tapana tehdä testamentit sitä varten, että jälkeenjäävien ei tarvitse ihmetellä, mikä kellekin kuuluu.

[/quote]

Joo mun kommenttini olikin sulle siihen, että kiitos vain neuvosta mutta olisi kiva tietää, kuinka perinnönsaaja voi sinun neuvosi hyödyntää? Kun mun mielestä ei oikein mitenkään. Oon mä pari kertaa maininnut, että asioiden ennakointi ois kiva, mutta ainakaan tietääkseni tällaista ei ole tehty.  Eli kiiiiiitos neuvostasi! Kerron sen sille, joka asialle jotain voi.

Ottakaa huomioon, että uusperhekuvioon voi joutua myös itsestä riippumattomista syistä. Tarkoitan isovanhempana. t edellinen

35 sama kuin 39

Miehen exän kanssa ollaan hyvissä väleissä, lapsen juhlia vietetty porukalla jne. Tämän exän sisko lapsineen kylästelee meillä ja on välillä yötäkin, käydään Lintsillä lasten kans jne. Ja miehen exän äidin luona poiketaan joskus syömässä. Mun suku taas on lapsipuolelle extraa, sieltä muistetaan jouluna ja synttäreinä, kylästellään jne. Ja tietty miehen suvun kanssa ollaan yhteyksissä. Miköhän tässä nyt on kamalaa?