Mä olen niin kiitollinen etten ole joutunut mihinkään uusperhekuvioihin

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:27"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:19"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:58"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:50"]Perunkirjoitukset ne vasta kivoja ovat sitten aikansa näissä uusperhekuvioissa [/quote] Niihin kannattaakin valmistautua. Ei se ole typeryyttä ja on mahdollista. [/quote] Joo, mä lapsena eli perivänä osapuolena erittäin mielelläni valmistautuisinkin. Mutta kun ei se ole minusta kiinni, vaan siitä, joka kuolee ja häntä se ei kiinnosta valmistautua siihen. Eihän hän ole enää paikalla riitelemässä. Ja hän uskoo, että mitään riitaa ei tule, mikä ei tosiankaan tule pitämään paikkaansa.  Miksi aina toitotetaan, että siihen voi varautua? Ei ne voi, joita se riitely koskee, varautua millään lailla, ainoastaan se voi, joka perintöä jättää, mutta koska häntä tosiaan se riitely ei koske niin ei välttämättä näe mitään tarvetta järjestellä asioita.  Se on ihan kiinni tämän perittävän ihmisen hyväntahtoisuudesta, haluaako ajatella jäljellejääviä ja yllättävän usein ei halua, koska ei kai omaa kuolemaa ole niin kiva ajatella.  Ja tiedän mistä puhun, sillä suvussamme on myös henkilö, yhtä sukupolvea ylempänä, joka on miettinyt kaiken ennalta ja antanut myös perintöä eläessään, eli sitä on suunnittelu. Siksi juuri, ettei tulisi riitaa. Häneen ei uusperhekuviot yllä, mutta sitten tämä hänen jälkeläisensä, jolla niitä on viis veisaa.  [/quote] No meidän suvussa on tapana tehdä testamentit sitä varten, että jälkeenjäävien ei tarvitse ihmetellä, mikä kellekin kuuluu.

[/quote]

Joo mun kommenttini olikin sulle siihen, että kiitos vain neuvosta mutta olisi kiva tietää, kuinka perinnönsaaja voi sinun neuvosi hyödyntää? Kun mun mielestä ei oikein mitenkään. Oon mä pari kertaa maininnut, että asioiden ennakointi ois kiva, mutta ainakaan tietääkseni tällaista ei ole tehty.  Eli kiiiiiitos neuvostasi! Kerron sen sille, joka asialle jotain voi.
[/quote]
No ei perinnönsaaja voi varautua, mutta eikös tämä ketju ollutkin uusperhettä perustaville? Tai siinä "riskissä" oleville? Että kun kamalat ihmiset menette uudelleen pariutumaan ettekä edes ajattele näitä jälkipolvia!

Tiedätkö mikä uusperheessä on helpompaa verrattuna ydinperheeseen? Et varmaan, joten mä kerron. Se siinä on helpompaa, että äitinä mun ei tarvi olettaa, että uusioukkoni osallistuu lasteni hoitamiseen. Mä siis hoidan lapseni ja hän omansa. Lasteni isä oli työnarkkis, jolle kaikki lasten hoitaminen oli vaikeeta. Oli tosi raskasta kattoa vierestä, kun toista ei saanut töistä kotiin ei sitten millään ( ei halunnut tulla, koska olisi joutunut auttamaan lastenhoidossa, josta ei siis makseta rahaa. Oli siis ennemmin töissä ansaitsemassa kuin kotona tekemässä ilmaiseksi). Kotona eksä tykkäsi vaan maata sohvalla tai sängyssä. Lasten hampaiden pesukin oli vaikeaa ja kun tätä pyysin, oli kommentti yleismmin, "no etsää nyt ees sitä viitsis...." Pointti siis se, että sitä olettaa, että jos lasten isä on paikalla, niin että hän jotenkin osallistuisi lastenhoitoon. Odotin tätä häneltä jo pelkästään siksi, että olin itse väsymyksestä kuoleman partaalla. Uusioukkoni jos on kotona, en oleta että hän hoitaa lapsiani. Meillä on vielä yhtenenkin lapsi, mutten oleta, että hän sitäkään hoitaa. Riittää, että tuo leveän leivän kotiin. Ja leveä leipä onkin, tienaa enemmän kuin Ranskan presidentti. Eikä tää ollu ees vitsi :)

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:31"]

Miehen exän kanssa ollaan hyvissä väleissä, lapsen juhlia vietetty porukalla jne. Tämän exän sisko lapsineen kylästelee meillä ja on välillä yötäkin, käydään Lintsillä lasten kans jne. Ja miehen exän äidin luona poiketaan joskus syömässä. Mun suku taas on lapsipuolelle extraa, sieltä muistetaan jouluna ja synttäreinä, kylästellään jne. Ja tietty miehen suvun kanssa ollaan yhteyksissä. Miköhän tässä nyt on kamalaa?

[/quote]

Se on suuri onni kun ihmiset osaavat tulla toimeen. 

No, olen elänyt uusperhekuvioissa oman lapsuuteni. Omat vanhempani hoitivat eron ja uudet suhteensa hyvin lapsiin nähden. Minulla on yksi täyssisar ja 2 puolikasta. Toinen äidin ja isäpuoleni toinen isän ja äitipuoleni. 

Omilla lapsillani on siis tuplamäärä isovanhempia. Minulla on edelleen avaimet molempien vanhempieni luokse ja olen molempiin paikkoihin aina ollut tervetullut. Meillä myös puolikkaat sisarukset ovat liikkuneet yhtä sulavasti kahden kodin väliä kuin täyssisarukset.

Onneksi vanhempani puolisoineen ovat ymmärtäneet että lapsilla ei ole osaa eikä arpaa eroon ja että sisarukset ovat toisilleen tärkeitä.

Isovanhempia minullakin on näin ollen tuplamäärä. Lisäksi löytyy tätejä,enoja ja setiä (osa niitä vanhempien uusien puolisoiden sisaruksia) paljon. Nyt kun omat isovanhemmat ovat vanhoja on heillä paljon apuja nuoremmista sukulaisista. On jokunen jo menehtynytkin. Aina mennyt niin että perinnönjakoon osallistuvat ainoastaan biologiset lapset tai lapsenlapset eikä siitä tosiaan ole mitään riitaa koskaan syntynyt. Samalla tavoin olen ei-biologisen isoäitini kotia tyhjentänyt kuin biologisenkin kun muutto vanhainkotiin koitti.

45 vielä.

Kyllä tässä omassa perhekuviossa on välillä selittämistä. Tyyliin "broidin serkku kuoli" tai "sisko mummi joutui sairaalaan". Itselleni se on aina ollut luonnollista mutta monelle joutuu tottakai selvittämään näitä sukulaissuhteita.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:25"]Minäkin olen tyytyväinen ydinperheeseeni, koska pelkään, etten jaksaisi hoitaa fiksusti uusperhekuviota. Onneksi omat lapsetkin kohta aikuisia. Uutta miestä en ota, jos nykyinen kupsahtaa.
[/quote]

Kannattaa pitää tavara tiukkana ja ettei pääse kroppa plösöötymään. Yhtä lailla miehesi voi lähteä nuoremman ja paremman perään

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:14"]vaan meillä on vain nämä yhteiset lapset. Koska tiedän ettei musta olisi sun-mun ja meidän lapset systeemiin. 

Tuli voimakkaana mieleen kun täältä luin näitä "vihaan miehen lasta" juttuja
[/quote]

Kuin mun suusta ! En pystyisi varsinkaan siihen jos miehellä olisi toisen kanssa lapsia, ahdistaa jo se että tämän ex oli tullut 2kertaa vahingossa raskaaksi ja itse olen ollut jo pari kuukautta ilman ehkäisyä eikä ole tärpännyt. Enkä haluaisi lapsilleni mitään vuoroviikkoja iskällä ja äitillä vaan haluan ehjän perheen..

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:47"]Toivotaan ettei ap.n mies esim.kupsahda [/quote] tai yksinkwrtaisesti jätä.

[/quote]

Koskaan ei voi tulevasta tietää, mies voi kuolla tai ehkäpä jopa jättääkin. Mutta olen melko varma että että en tarvitse uutta miestä, olen itsenäinen ihminen ja pärjään hienosti yksinkin. Mulla ei ole pakko olla suhdetta =)

Ihmeesti tuntuu ihmisiä ärsyttävän että joku ymmärtää olla onnellinen hyvästä parisuhteestaan, ydinperheestään ja siitä että se on pysynyt koossa. 

AP

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:47"]

Toivotaan ettei ap.n mies esim.kupsahda

[/quote]

Jos mun mies kuolisi, en koskaan ottaisi asuntoomme miestä. Seurustella voisin, mutta asuttaisiin kyllä poikani kanssa kahden. Ei se sitä tarkoita, jos aviomies kuolee, että heti pitää uusi raahata tilalle.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:47"]Toivotaan ettei ap.n mies esim.kupsahda [/quote] tai yksinkwrtaisesti jätä.

[/quote]

Koskaan ei voi tulevasta tietää, mies voi kuolla tai ehkäpä jopa jättääkin. Mutta olen melko varma että että en tarvitse uutta miestä, olen itsenäinen ihminen ja pärjään hienosti yksinkin. Mulla ei ole pakko olla suhdetta =)

Ihmeesti tuntuu ihmisiä ärsyttävän että joku ymmärtää olla onnellinen hyvästä parisuhteestaan, ydinperheestään ja siitä että se on pysynyt koossa. 

AP

[/quote]

Ohis, en usko että kenenkään tulevaisuuden haave olisi erilaiset uusperhekuviot joissa on exän, nyxän ja nyxän eksän lapsia ja vielä pari yhdenillan säädöistä tullutta. Eiköhän kaikki halua sitä ydinperhettä sisimmässään. Aina se ei vain toimi.

Elämässä ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Siksi on kurjaa lähteä haukkumaan uusperheellisiä.

T: kommentoija 45, itse ydinperheellinen.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:47"]Toivotaan ettei ap.n mies esim.kupsahda [/quote] tai yksinkwrtaisesti jätä.

[/quote]

Koskaan ei voi tulevasta tietää, mies voi kuolla tai ehkäpä jopa jättääkin. Mutta olen melko varma että että en tarvitse uutta miestä, olen itsenäinen ihminen ja pärjään hienosti yksinkin. Mulla ei ole pakko olla suhdetta =)

Ihmeesti tuntuu ihmisiä ärsyttävän että joku ymmärtää olla onnellinen hyvästä parisuhteestaan, ydinperheestään ja siitä että se on pysynyt koossa. 

AP
[/quote]

Mäkin olen onnellinen omasta perheestäni. Tää on mun eka avioliitto ja vain tämän miehen kanssa mulla on lapsia, nyt iltatähti tulossa. Miehen lapsi kuuluu perheeseemme. En keksi mitään valittamisen aihetta.

Minä olen myös niin onnellinen, lapseni ovat saaneet kasvaa oman äidin ja isän kanssa, ei ole tarvinnut miettiä sinun minun meidän lapsia tai koko muuta mummo-sukulaiskavalkaadia. Vaikka olen lapsirakas ja tykkään muidenkin lapsista niin jo aikanaan päätin jos ero tai kuolema tulisi niin uutta miestä en asumaan ottaisi, voihan sitä seurustella yhdessä asumattakin. Enkä myöskään olisi ottanut mitään isäkorviketta lapsilleni kenties oman lapsilaumansa kanssa. Näin on ollut hyvä, lapsetkin saivat viettää turvallisen ihanan lapsuuden kotona, ei hoitoon raahaamisia eikä monen kodin välien ramppaamista, jossain ehkä inhottunakin, onneksi lapset jo aikuisia ja lapsenlapsillakin ehjä ja rakastava mummola.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:40"]Minä olen myös niin onnellinen, lapseni ovat saaneet kasvaa oman äidin ja isän kanssa, ei ole tarvinnut miettiä sinun minun meidän lapsia tai koko muuta mummo-sukulaiskavalkaadia. Vaikka olen lapsirakas ja tykkään muidenkin lapsista niin jo aikanaan päätin jos ero tai kuolema tulisi niin uutta miestä en asumaan ottaisi, voihan sitä seurustella yhdessä asumattakin. Enkä myöskään olisi ottanut mitään isäkorviketta lapsilleni kenties oman lapsilaumansa kanssa. Näin on ollut hyvä, lapsetkin saivat viettää turvallisen ihanan lapsuuden kotona, ei hoitoon raahaamisia eikä monen kodin välien ramppaamista, jossain ehkä inhottunakin, onneksi lapset jo aikuisia ja lapsenlapsillakin ehjä ja rakastava mummola.
[/quote]

Meilläkin on rakastava mummola, itse asiassa kaksikin ja kolmas vielä ihan ylimääräinen, jonne on lapsikin aina tervetullut. Lapsi on aina saanut asua kotonaan, tavannut äitiään silloin tällöin. Hoitoonraahaamisia ei ole ollut normaali enemmän. Näin me ollaan hyvin pärjätty.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:14"]vaan meillä on vain nämä yhteiset lapset. Koska tiedän ettei musta olisi sun-mun ja meidän lapset systeemiin. 

Tuli voimakkaana mieleen kun täältä luin näitä "vihaan miehen lasta" juttuja
[/quote]

Mistä tiedätte, sä ja kaltaisesi, ettette joudu...

Ei elämässä mikään ole varmaa. Aika lapsellista kuvitellakaan ja pitää omaa suhdetta varmana tapauksena.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:14"]vaan meillä on vain nämä yhteiset lapset. Koska tiedän ettei musta olisi sun-mun ja meidän lapset systeemiin. 

Tuli voimakkaana mieleen kun täältä luin näitä "vihaan miehen lasta" juttuja
[/quote]

Kuin mun suusta ! En pystyisi varsinkaan siihen jos miehellä olisi toisen kanssa lapsia, ahdistaa jo se että tämän ex oli tullut 2kertaa vahingossa raskaaksi ja itse olen ollut jo pari kuukautta ilman ehkäisyä eikä ole tärpännyt. Enkä haluaisi lapsilleni mitään vuoroviikkoja iskällä ja äitillä vaan haluan ehjän perheen..
[/quote]
En mäkään halua omille lapsille vuoroviikkoa tai isäpuolia. En ole eroamassa. Silti meillä on uusperhe. Ei niitä miehen lapsia enää deletoimalla pois saa, mutta eihän ne mitään pahaa ole tehneet? Toki uusperhe oli heille tosi vaikea pala, koska harvoin se on kivaa, että vanhemmat eroaa.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:14"]vaan meillä on vain nämä yhteiset lapset. Koska tiedän ettei musta olisi sun-mun ja meidän lapset systeemiin.  Tuli voimakkaana mieleen kun täältä luin näitä "vihaan miehen lasta" juttuja [/quote] Mistä tiedätte, sä ja kaltaisesi, ettette joudu... Ei elämässä mikään ole varmaa. Aika lapsellista kuvitellakaan ja pitää omaa suhdetta varmana tapauksena.

[/quote]

Mikään ei ole varmaa, mutta omaan toimintaansa pystyy vaikuttamaan eron ja kuolemankin jälkeen. Kaikki eivät halua ryhtyä uusperhekuvioihin, koska ajattelevat esim. lapsiaan.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:47"]Toivotaan ettei ap.n mies esim.kupsahda [/quote] tai yksinkwrtaisesti jätä.

[/quote]

Koskaan ei voi tulevasta tietää, mies voi kuolla tai ehkäpä jopa jättääkin. Mutta olen melko varma että että en tarvitse uutta miestä, olen itsenäinen ihminen ja pärjään hienosti yksinkin. Mulla ei ole pakko olla suhdetta =)

Ihmeesti tuntuu ihmisiä ärsyttävän että joku ymmärtää olla onnellinen hyvästä parisuhteestaan, ydinperheestään ja siitä että se on pysynyt koossa. 

AP

[/quote]

Ohis, en usko että kenenkään tulevaisuuden haave olisi erilaiset uusperhekuviot joissa on exän, nyxän ja nyxän eksän lapsia ja vielä pari yhdenillan säädöistä tullutta. Eiköhän kaikki halua sitä ydinperhettä sisimmässään. Aina se ei vain toimi.

Elämässä ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Siksi on kurjaa lähteä haukkumaan uusperheellisiä.

T: kommentoija 45, itse ydinperheellinen.

[/quot

"lähteä haukkumaan" Niin missä kohtaa näin on tehty?

Moi uusperheelliset! On olemassa Suomen uusperheiden liitto SUPLI www.supli.fi. Vertairyhmätoimintaa on monille paikkakunnilla ja sen lisäksi perhelomia, koulutusta, FB ryhmä jne.

Oon ollu mukana jo 6 vuotta ja tosi kivoja tyyppejä ollaan tavattu ja ollaan myös saatu uusperheystäviä. Kaikilla perheillä on omat ongelmansa ja on hyvä tajuta ettei ole yksin vaan asioista voidaan puhua ja saada vertaistukea. Suosittelen! Varmasti osittain SUPLIN toiminnan ja tuen ansiosta ollaan pärjätty tosi hyvin näissä välillä haastavissakin uusperhekuvioissa :)

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:14"]vaan meillä on vain nämä yhteiset lapset. Koska tiedän ettei musta olisi sun-mun ja meidän lapset systeemiin.  Tuli voimakkaana mieleen kun täältä luin näitä "vihaan miehen lasta" juttuja [/quote] Mistä tiedätte, sä ja kaltaisesi, ettette joudu... Ei elämässä mikään ole varmaa. Aika lapsellista kuvitellakaan ja pitää omaa suhdetta varmana tapauksena.

Joo olen samaa mieltä oman kokemukseni perusteella (14 vuotta yhdessä melko tasaista elämää, 2 lasta ja mies lähti toisen naisen matkaan ilman ennakkovaroitusta).

T:Nyt uusperheellinen

[/quote]

Minäkin aina ajattelin samoin kuin ap.

Sitten mies vaihtoi minut lennosta toiseen 20 avioliittovuoden jälkeen. Olin muutaman vuoden yksin, mutta sitten minä onneton menin ja rakastuin neljän lapsen isään....

Katson, että meillä on parisuhde, jossa pyörii välillä enemmän ja välillä vähemmän lapsia. Emme me ole "perhe", vaan "parisuhde". Lapset ovat ikään kuin ekstraa, jotka jakavat kanssamme saman osoitteen. (Lapset ovat tietysti isompia, eli ihan pikkulapsielämää tässä ei eletä). Ymmärtääkö jokin toinen "uusperheilijä", mitä tarkoitan?