Mä olen niin kiitollinen etten ole joutunut mihinkään uusperhekuvioihin

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:47"]Toivotaan ettei ap.n mies esim.kupsahda [/quote] tai yksinkwrtaisesti jätä.

[/quote]

Koskaan ei voi tulevasta tietää, mies voi kuolla tai ehkäpä jopa jättääkin. Mutta olen melko varma että että en tarvitse uutta miestä, olen itsenäinen ihminen ja pärjään hienosti yksinkin. Mulla ei ole pakko olla suhdetta =)

Ihmeesti tuntuu ihmisiä ärsyttävän että joku ymmärtää olla onnellinen hyvästä parisuhteestaan, ydinperheestään ja siitä että se on pysynyt koossa. 

AP

[/quote]

Ohis, en usko että kenenkään tulevaisuuden haave olisi erilaiset uusperhekuviot joissa on exän, nyxän ja nyxän eksän lapsia ja vielä pari yhdenillan säädöistä tullutta. Eiköhän kaikki halua sitä ydinperhettä sisimmässään. Aina se ei vain toimi.

Elämässä ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Siksi on kurjaa lähteä haukkumaan uusperheellisiä.

T: kommentoija 45, itse ydinperheellinen.

[/quot

"lähteä haukkumaan" Niin missä kohtaa näin on tehty?

[/quote]

Minusta otsikko kyllä ottaa kantaa sillä mielellä, että ne joilla on uusioperhe, ovat jotenkin epäonnistuneita tai myöhemmin ketjussa annetaan ymmärtää, että lastensakiusaajia., mikä taas eiippuu aina tapauksesta, onko se sitä, kuten olemme saaneet tästäkin ketjusta lukea t. aikuisena ydinperheessä, lapsena uusioperhekuviota(ei niin onnellista)  kokenut

Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, jossa kysyttiin kummat ovat ärsyttävämpiä pienet tytöt vai pienet pojat. Ihmisiä tuntuu ärsyttävän useasti muiden lapset, pienet tytöt, pienet pojat, kaupassa, ravintolassa, lentokoneessa.. Saati sitten uuden miehen lapset. Moni myöntää täälläkin ettei olisi valmis uusperheelliseksi sen toisen lasten vuoksi. 

Hauska toi yhdistyksen nimi: SUPLI. Sen pitäisi olla SUMPLI, niin oltaisiin lähellä asian ydintä :D

Idiootihan vain kuvittelee ettei koskaa voi/joudu eroamaan.

Onko nämä kaikki aikuisia ihmisiä täällä?!?

Isäpuoli käytti seksuaalisesti hyväksi ja pyöritti pitkin huonetta/ kantoi alas portaita hiuksistani.

Hyviäkin kokemuksia on ja toimivia uusperheitä. Yksin jääneelle siskolleni (mies petti ja pahoinpiteli), jolla lapsi, toivon hyvää miestä ja onnellista uusperhe-elämää.

Itse en kokemuksieni vuoksi taitaisi uskaltaa, jos jäisin syystä tai toisesta yksin. Elän hyvin onnellisessa avioliitossa ja iloitsemme lapsistamme.

Lapsuuteni ja nuoruuteni jälkeen oma perhe-elämä on kuin taivas. Olen hyvin kiitollinen siitä, mutta toivottavasti en omahyväinen.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:14"]vaan meillä on vain nämä yhteiset lapset. Koska tiedän ettei musta olisi sun-mun ja meidän lapset systeemiin.  Tuli voimakkaana mieleen kun täältä luin näitä "vihaan miehen lasta" juttuja [/quote] Mistä tiedätte, sä ja kaltaisesi, ettette joudu... Ei elämässä mikään ole varmaa. Aika lapsellista kuvitellakaan ja pitää omaa suhdetta varmana tapauksena.

[/quote]

Mikään ei ole varmaa, mutta omaan toimintaansa pystyy vaikuttamaan eron ja kuolemankin jälkeen. Kaikki eivät halua ryhtyä uusperhekuvioihin, koska ajattelevat esim. lapsiaan.
[/quote]

Miten ihmeessä vaikutat toiseen ja oman kuoleman jälkeen yhtään mihinkään!

Uusperhe voi toimiakin. Meillä asuu minä ja minun lapset, mies ja yhteinen lapsi. Miehen lapset eivät käy meillä, koska haluamme miehen kanssa elää ydinperheomasesti. Mies on kuin oikea isä minun lapsilleni, joten meillä ei ole mitään onelmia, vaan olemme onnellisia yhdessä. Asiat voi siis järjestää uusperheessäkin hyvin.

Ja mä olen niiiin kiitollinen mun uusperheestä jossa kaikki asiat on hyvin ja toisia rakastetaan! :)

Mä olen onnellinen siitä, että olen kasvanut uusioperheessä. Nykyään asun jo omillani, mutta uusioperhe opetti mulle aika paljon. Opin, että rakkaus ei ole kiinni siitä, kuka on kenellekän biologista sukua. Itse rakastan kaikkia sisaruksiani yhtä paljon: osa heistä biologisia ja osa ei ole virallisesti mulle mitään sukua. Lisäksi yksi rikkaus on, että nyt mulla on todella iso suku ja perhe. :) Meillä ei myöskään onneksi äiti tai hänen miehensä eläneet periaatteella, että "nämä lapset ovat mun ja nuo lapset sun", vaan kaikkia lapsia kohdeltiin samalla tavalla. Tai sitten mun äidillä ja isäpuolella vaan on niin hyvä ja tasapainoinen parisuhde, että ei ole koskaan tarvinnut edes pelätä mitään tollasta ;)

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:14"]vaan meillä on vain nämä yhteiset lapset. Koska tiedän ettei musta olisi sun-mun ja meidän lapset systeemiin.  Tuli voimakkaana mieleen kun täältä luin näitä "vihaan miehen lasta" juttuja [/quote] Mistä tiedätte, sä ja kaltaisesi, ettette joudu... Ei elämässä mikään ole varmaa. Aika lapsellista kuvitellakaan ja pitää omaa suhdetta varmana tapauksena.

[/quote]

Voi luoja! Minä en koskaan laittaisi lapsiani uusperheviritelmän läpi. Toki jotkut onnistuvat, mutta ne ovat harvoja tapauksia. Jos mieheni jättää tai kuolee, pärjään aivan hyvin yksinkin. Ja vaikka tapaisin ihanan miehen, arvostan lapsiani niin paljon, etten heidän elämäänsä sekottaisi lisää muuttamalla sen miehen kanssa yhteen. Avioero saati vanhemman kuolema on lapsille aina valtava shokki ja trauma. Keskittyisin elämääni itseni ja lasteni kanssa.

Elämässä on varmaa se, että minä laittaisin lapseni etusijalle. En ole niitä naisia, jotka tarvitsevat miehen ollakseen onnellisia. Enkä myöskään tehnyt lapsia ensimmäisen vastaantulevan miehen kanssa ja sitten havainnut, että mies on tunnevammainen, työnarkomaani tai itsekeskeinen. Valitsin miehen huolellisesti ja olemme tehneet yhdessä paljon työtä erinomaisen suhteen eteen, mutta jos hänelle jotain kävisi, pärjäisin hienosti myös yksin. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 12:31"]Uusperhe voi toimiakin. Meillä asuu minä ja minun lapset, mies ja yhteinen lapsi. Miehen lapset eivät käy meillä, koska haluamme miehen kanssa elää ydinperheomasesti. Mies on kuin oikea isä minun lapsilleni, joten meillä ei ole mitään onelmia, vaan olemme onnellisia yhdessä. Asiat voi siis järjestää uusperheessäkin hyvin.
[/quote]

No ei toi kyllä kauheen hyvältä kuulosta, sivuutat miehen lapset kokonaan

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 11:50"] [quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:14"]vaan meillä on vain nämä yhteiset lapset. Koska tiedän ettei musta olisi sun-mun ja meidän lapset systeemiin.  Tuli voimakkaana mieleen kun täältä luin näitä "vihaan miehen lasta" juttuja [/quote] Mistä tiedätte, sä ja kaltaisesi, ettette joudu... Ei elämässä mikään ole varmaa. Aika lapsellista kuvitellakaan ja pitää omaa suhdetta varmana tapauksena. [/quote] Mikään ei ole varmaa, mutta omaan toimintaansa pystyy vaikuttamaan eron ja kuolemankin jälkeen. Kaikki eivät halua ryhtyä uusperhekuvioihin, koska ajattelevat esim. lapsiaan. [/quote] Miten ihmeessä vaikutat toiseen ja oman kuoleman jälkeen yhtään mihinkään!

[/quote]

Kyse olikin siitä, että ei ITSE lähtisi uusperheilyyn. Voi vain toivoa, että puoliso on samaa mieltä vielä vaikka kuolisin tai eroaisimme. Onneksi on niin samat arvot kaikessa, että eiköhän tuo laittaisi lapset myös etusijalle "omaan onneensa" nähden. Toki puolisoni on myös aikuinen ihminen, jonka onni ei ole riippuvainen parisuhteesta, toisin kuin monilla tuntuu olevan.

Aikuisten ihmisten elämät eivät vie minne sattuu, eikä YOLO:lla perustella omien halujen laittamista lasten edun edelle. Kaikkea ei voi kontrolloida, mutta omaa käytöstä ja omia päätöksiään kyllä pitäisi voida!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 12:31"]

Uusperhe voi toimiakin. Meillä asuu minä ja minun lapset, mies ja yhteinen lapsi. Miehen lapset eivät käy meillä, koska haluamme miehen kanssa elää ydinperheomasesti. Mies on kuin oikea isä minun lapsilleni, joten meillä ei ole mitään onelmia, vaan olemme onnellisia yhdessä. Asiat voi siis järjestää uusperheessäkin hyvin.

[/quote]

Eihän teillä ole järjestetty asioita hyvin, vaan olette ihan siellä kamaimman uusperheviritykset-listalla! Järkyttävää, että mielestäsi on ok hylätä lapsia, koska haluatte elää elämää, joka teille ei ole mahdollista! Kuinkas käy teidän lapsillenne kun mies löytää taas uuden? Onko mukava sitten selitellä lapsillesi, että isi ei halua teitä sekaantumaan uuteen elämäänsä? Ihminen, joka hylkää lapsensa on AINA pohjasakkaa. YÖK!

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:02"]

Ja mä olen niin onnellinen etten jäänyt mätänemään perusperheeseen! Ei se huono ollut, kiltti mies, ei juonut, hakannut tai pettänyt mutta ei  myöskään osannut rakastaa eikä arvostaa. Sellaista mallia en halunnut lapsilleni. 14 vuotta kuitenkin sinnittelin.

3 vuoden yksinolon jälkeen löysin samanlaisen ihanan miehen kuin nro 18:D Nyt olemme eläneet onnellisina uusperheelämää jo lähes 20 vuotta enkä päivääkään vaihtaisi pois! Sain rakastavan ja arvostavan puolison ja lapset ihanan isän joka ei "puolikkaita" laske. Meillä on vain tämä yksi elämä ja siiitä on tehtävä paras mahdoliinen....

[/quote]

No toki, mutta jos sun miehelläsi olisi ollut ed liitosta lapsia tai sun miehes hankkis niitä uuden naisen kanssa, niin heti ois kuusi astetta vaikeampaa.

[/quote]

exäni adoptoi uuden vaimonsa pojan. Eipä tuolla ole perittävää joten ei haittaa...

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:36"]

Tiedätkö mikä uusperheessä on helpompaa verrattuna ydinperheeseen? Et varmaan, joten mä kerron. Se siinä on helpompaa, että äitinä mun ei tarvi olettaa, että uusioukkoni osallistuu lasteni hoitamiseen. Mä siis hoidan lapseni ja hän omansa. Lasteni isä oli työnarkkis, jolle kaikki lasten hoitaminen oli vaikeeta. Oli tosi raskasta kattoa vierestä, kun toista ei saanut töistä kotiin ei sitten millään ( ei halunnut tulla, koska olisi joutunut auttamaan lastenhoidossa, josta ei siis makseta rahaa. Oli siis ennemmin töissä ansaitsemassa kuin kotona tekemässä ilmaiseksi). Kotona eksä tykkäsi vaan maata sohvalla tai sängyssä. Lasten hampaiden pesukin oli vaikeaa ja kun tätä pyysin, oli kommentti yleismmin, "no etsää nyt ees sitä viitsis...." Pointti siis se, että sitä olettaa, että jos lasten isä on paikalla, niin että hän jotenkin osallistuisi lastenhoitoon. Odotin tätä häneltä jo pelkästään siksi, että olin itse väsymyksestä kuoleman partaalla. Uusioukkoni jos on kotona, en oleta että hän hoitaa lapsiani. Meillä on vielä yhtenenkin lapsi, mutten oleta, että hän sitäkään hoitaa. Riittää, että tuo leveän leivän kotiin. Ja leveä leipä onkin, tienaa enemmän kuin Ranskan presidentti. Eikä tää ollu ees vitsi :)

[/quote]

Eli teillä kumpikin elää omaa perheelämää kulissien sisällä ja sua kiinnostaa miehessä vain lompakko. Ok.

Meillä uusperheessä kaikki ovat yhtä rakkaita perheenjäseniä mummoja, setiä ja tätejä myöten verisukulaisuuteen katsomatta. Isä(puoli) on isä kaikille ja minä äiti(puoli) jokaiselle mitenkään erottelematta. Samasta pussista makseetaan kaikkien menot, eipä nuo exät ole minimielareita lukuunottamatta osallistuneet mitenkään meidän elämään.

Vaikkei sille voikaan mitään, jos mies jättää, on uusperhe oma valinta. Jos mieheni jättäisi tä kuolisi, en ottaisi uutta, koska en halua uusperhettä. Silti ihailen heitä, jotka jaksavat hoitaa asiallisesti uusperhettä. Mutta sellainen elämäntapa ei sovi minulle, mieluummin eläisin ilman parisuhdetta.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 12:31"]Uusperhe voi toimiakin. Meillä asuu minä ja minun lapset, mies ja yhteinen lapsi. Miehen lapset eivät käy meillä, koska haluamme miehen kanssa elää ydinperheomasesti. Mies on kuin oikea isä minun lapsilleni, joten meillä ei ole mitään onelmia, vaan olemme onnellisia yhdessä. Asiat voi siis järjestää uusperheessäkin hyvin.
[/quote
Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että miehelläsi on muitakin lapsia ja jos hän pystyy rakastamaan yhteistä lastanne , hänen muutkin lapsensa ovat hänen sydämessään halusit tai et. Kuulostaa kamalalta jatodellisuuden kieltämiseltä tuo tilanteesi. T ydinperheellinen

"Uusperhe voi toimiakin. Meillä asuu minä ja minun lapset, mies ja yhteinen lapsi. Miehen lapset eivät käy meillä, koska haluamme miehen kanssa elää ydinperheomasesti. Mies on kuin oikea isä minun lapsilleni, joten meillä ei ole mitään onelmia, vaan olemme onnellisia yhdessä. Asiat voi siis järjestää uusperheessäkin hyvin"

Nyt on kyllä termit sekaisin, eikä kysymys ole uusperheestä, puhumattakaan ydinperheestä ja vaan pahin mahdollinen versio, jos mies on hylännyt omat lapsensa ja jättänyt oman onnensa nojaan ja yhteiskunnan harteille eli todellisuudessa teillä ei suinkaan ole toimiva uusperhe, vaan elätte mielikuvitusleikkiä perheestä, jossa mies ei ansaitse pienintäkään kunnioitusta. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 16:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:36"]

Tiedätkö mikä uusperheessä on helpompaa verrattuna ydinperheeseen? Et varmaan, joten mä kerron. Se siinä on helpompaa, että äitinä mun ei tarvi olettaa, että uusioukkoni osallistuu lasteni hoitamiseen. Mä siis hoidan lapseni ja hän omansa. Lasteni isä oli työnarkkis, jolle kaikki lasten hoitaminen oli vaikeeta. Oli tosi raskasta kattoa vierestä, kun toista ei saanut töistä kotiin ei sitten millään ( ei halunnut tulla, koska olisi joutunut auttamaan lastenhoidossa, josta ei siis makseta rahaa. Oli siis ennemmin töissä ansaitsemassa kuin kotona tekemässä ilmaiseksi). Kotona eksä tykkäsi vaan maata sohvalla tai sängyssä. Lasten hampaiden pesukin oli vaikeaa ja kun tätä pyysin, oli kommentti yleismmin, "no etsää nyt ees sitä viitsis...." Pointti siis se, että sitä olettaa, että jos lasten isä on paikalla, niin että hän jotenkin osallistuisi lastenhoitoon. Odotin tätä häneltä jo pelkästään siksi, että olin itse väsymyksestä kuoleman partaalla. Uusioukkoni jos on kotona, en oleta että hän hoitaa lapsiani. Meillä on vielä yhtenenkin lapsi, mutten oleta, että hän sitäkään hoitaa. Riittää, että tuo leveän leivän kotiin. Ja leveä leipä onkin, tienaa enemmän kuin Ranskan presidentti. Eikä tää ollu ees vitsi :)

[/quote]

Eli teillä kumpikin elää omaa perheelämää kulissien sisällä ja sua kiinnostaa miehessä vain lompakko. Ok.

Meillä uusperheessä kaikki ovat yhtä rakkaita perheenjäseniä mummoja, setiä ja tätejä myöten verisukulaisuuteen katsomatta. Isä(puoli) on isä kaikille ja minä äiti(puoli) jokaiselle mitenkään erottelematta. Samasta pussista makseetaan kaikkien menot, eipä nuo exät ole minimielareita lukuunottamatta osallistuneet mitenkään meidän elämään.

[/quote]

Syy sille, että kerroin mieheni hyvistä tuloista oli se, että hänen hyvät tulonsa mahdollistavat tällaisen työnjaon. Jos mun pitäisi puolet maksaa kaikista menoista, en sitten haluaisi yksin tehdä kaikkia kotihommiakaan. Joku roti siinäkin kuka maksaa ja kuka tekee. Ihmettelen sunkaltaisia, jotka olettavat, että jos mies on varakas, on hänen oltava mulkku, jota ei voi rakastaa? Sama kuin väittäisit, että mies ei voi rakastaa ulkoisesti kaunista naista, koska kaikki kauniithan on automattisesti kusipäitä. 

[/quote]

No mulle perhe on yhteisyritys tuloista huolimatta. Mun mies ei ikinä voisi kunnioittaa itseään jos jättäisi lapset ja kodinhoidon mun kontolle!!  Kaikki on yhteistä, niin arki, kotityöt, rakkaus kuin lapsista huolehtiminenkin.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 12:22"]

Idiootihan vain kuvittelee ettei koskaa voi/joudu eroamaan. Onko nämä kaikki aikuisia ihmisiä täällä?!?

[/quote]

Jos eroaisin, ei tulisi mieleenikään alkaa enää pukkaamaan rakkausrusinoita uuden miehen kanssa ja elämään uusperheessä. En ole koskaan ollut riippuvainen siitä, että on pakko olla mies. Pärjään vallan mainiosti itsekin .