Avioehto - epäluottamusta vai molempien etu?

Molempien etu tietysti, ei voida olettaa että mikään suhde on ikuinen, pitäisi erotella molempien varallisuus ja kaikki yhteiset hankinnat puoliksi.

Emme mene naimisiin mutta jos menisimme, niin avioehto olisi itsestäänselvyys. Meillä sen tavoite olisi yksinkertaisesti pitää myös avioliiton aikana hankittu omaisuus erillään. Ennen avioliittoa hankittu on kai muutenkin omaa, sitä ei otettaisi huomioon osituksessa?

epäluottamusta jos mies haluaa avioehdon. molempien etu jos nainen haluaa.

Mielestäni jos avioehdon neuvottelusta jompikumpi hermostuu, ei ole ns "puhtaat jauhot pussissa". Miksi pitäisi olla oikeus toisen omaisuuteen🤔

Me mentiin naimisiin vasta pitkä avoliiton päätteeksi ja teimme siinä samalla avioehdon eron varalta. Omaisuus oli hankittu yhdessä ja sen suhteen ei olisi ongelmia. Sen sijaan olen itse panostanut enemmän kodin tavaroihin, joten jos ero tulisi, veisin ihan jokaisen hannkimani tavaran pikkulusikoita myöten pois. Siinä saisi mies ihmetellä, kun kaikki kattilat, astiat, pussilakanat ja pyyhkeet häviäisi kaapista.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jos avioehdon neuvottelusta jompikumpi hermostuu, ei ole ns "puhtaat jauhot pussissa". Miksi pitäisi olla oikeus toisen omaisuuteen🤔

No jos vaikka toinen tekee työtä, jossa pitää olla paljon ja pitkiä aikoja pois kotoa, niin toinen joutuu olemaan kuin yksinhuoltaja mikäli perheessä on pikkulapsia. Teepä siinä ylitöitä, kun päiväkoti menee kiinni.

Avioehto on ainoastaan reilu järjestely. Ei mitään muuta. Jos pidät sitä epäoikeudenmukaisena yms. niin olet kullankaivaja

Molempien etu. Epäluottamusta on olla allekirjoittamatta sitä, sehän osoittaa että aikoo erota ja pyrkii vielä hyötymään erosta toisen kustannuksella.

Avioehto kannattaa tehdä aina. On surkea tilanne, kun maatalon poika tai tytär menee naimisiin ja sitten tulee ero. Maatila menee puoliksi jos puoliso on myös tehnyt töitä maatilalla - kuten yleensä on. Kummallakaan ole yleensä varaa lunastaa toisen osuutta ja ottaa tilaa hallintaansa.

Jokainen avioliitto päättyy - joko eroon tai puolison kuolemaan. Me tehtiin avioehto 15 vuotta naimisiinmenon jälkeen lähinnä sulkemaan perinnöt pois kun jälkikasvua ei tullut, sukulaiset alkoivat heittämään lusikkaa nurkkaan ja perintöriitoja avio-oikeuksineen on nähty riittävästi. Ja jaettiin myös avioliiton aikainen omaisuus samalla, ihan pragmaattisesti jos satutaan eroamaan, että ei tarvitse myöhemmin tapella.

Kummallakaan ei ollut aikoinaan omaisuutta mutta tasaisesti ollaan sitä kartutettu. Mies on saamassa paljolti perintöä, mutta minä ehdotin poissulkevaa avioehtoa, koska appivanhemmat tuskin ovat tajunneet tehdä sitä testamentissa.

Vierailija kirjoitti:

Emme mene naimisiin mutta jos menisimme, niin avioehto olisi itsestäänselvyys. Meillä sen tavoite olisi yksinkertaisesti pitää myös avioliiton aikana hankittu omaisuus erillään. Ennen avioliittoa hankittu on kai muutenkin omaa, sitä ei otettaisi huomioon osituksessa?

Sinulla on väärä käsitys. Myös ennen avioliittoa hankittu omaisuus otetaan huomioon osituksessa, jos ei ole avioehtoa.

Hyvin usein on miehen turvaksi. Naiset pääosin köyhempiä ja varattomampia.

Valitettavan usein jää tekemättä alkukiimoissa ja luottamuksen tuntemuksesta liittoa kohtaan.

Varatuomari

Vierailija kirjoitti:

Emme mene naimisiin mutta jos menisimme, niin avioehto olisi itsestäänselvyys. Meillä sen tavoite olisi yksinkertaisesti pitää myös avioliiton aikana hankittu omaisuus erillään. Ennen avioliittoa hankittu on kai muutenkin omaa, sitä ei otettaisi huomioon osituksessa?

V Ä Ä R i N, kumma kyllä, tuo on tosi yleinen virheellinen tieto että ennen liittoa oleva omaisuus jäisi osituksen ulkopuolelle - ei. Se jää osituksen ulkopuolelle ainostaan avioehdon avulla tai siinä tapauksessa että ko omaisuus on peritty ja testamentissa avio-oikeus on poissuljettu!

jos toinen rikas ja toinen ei, niin silloin tietysti, mutta jos molemmat tyhjätaskuina aloittaneet ja yhteisen yhdessä hankkineet, niin silloinhan ei tarvita.

Avioeron osituksen saa osapuolet sopia mieleisekseen. 

Rikkaamman etuhan tuo selvästi on, mikäli ehdot ovat sellaiset että molemmat pitävät oman, ja itsehankitun. Eli ei kannata köyhemmän tehdä noilla ehdoilla.

Sen sijaan sellainen jossa rajataan toiselle tuleva perintö tai sen osa pois, on eri asia.

Oman yrityksen kanssa tulee molempien olla tarkkana, ettei avioehto voimassaolevana tee yrityksen puolesta mitään se joka ei sitä omistakaan, eikä hän myöskään mahdollista yrityksen menestymistä naimisissaoloaikana. Yrityksen omistajan taas kannattaa avioehto tehdä, ettei mene oma firma puokkiin erossa.

Meillä ei ole avioehtoa, koska molempoien mielestä on täysin oikein että omaisuus jaetaan eron sattuessa, eli emme tarvitse sitä mihinkään, vaan olemme nimen omaan tehneet avioliittosopimuksen harkiten ilman avioehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme mene naimisiin mutta jos menisimme, niin avioehto olisi itsestäänselvyys. Meillä sen tavoite olisi yksinkertaisesti pitää myös avioliiton aikana hankittu omaisuus erillään. Ennen avioliittoa hankittu on kai muutenkin omaa, sitä ei otettaisi huomioon osituksessa?

Sinulla on väärä käsitys. Myös ennen avioliittoa hankittu omaisuus otetaan huomioon osituksessa, jos ei ole avioehtoa.

Ok, kiitos korjauksesta. En ole tosiaan perehtynyt, koska en ole menossa naimisiin. Mutta jos mieli muuttuisi niin silloin sekin sisällytettäisiin avioehtoon.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin usein on miehen turvaksi. Naiset pääosin köyhempiä ja varattomampia.

Valitettavan usein jää tekemättä alkukiimoissa ja luottamuksen tuntemuksesta liittoa kohtaan.

Varatuomari

Niin... tänään viimeksi olen palstalta lukenut kommentin, jossa kerrotaan, ettei miehille ole naisen koulutuksella ja ammatilla mitään merkitystä. Jännästi sitten kuitenkin on ongelma, että nainen on pienituloisempi, köyhempi ja varattomampi ;-)

Me ei erota ikinä eikä siksi ole avioehtoakaan. Valitkaa ne kumppaninne paremmin!

Jokaisen kannattaa muistaa sekin, että jos toisen puolison vanhemmat ovat tehneet poissulkevan testamentin ja toisen ei, niin sen toisen saama perintö jaetaan erossa ja toinen saa pitää perintönsä ihan itsellään. Avioehdolla voi turvata oman perintönsä.