Lue keskustelun säännöt.
Avioehto - epäluottamusta vai molempien etu?
27.11.2021 |
Kerro, onko teillä tehty avioehto. Jos, niin minkälainen? Jos juristeja paikalla, kuulisin mielelläni minkälaisilla ehdoilla avioehdon voisi tehdä.
Kommentit (115)
Avioehto!
En todellakaan halua edes vahingossa joutua olemaan tekemisissä miehen suvun ikiaikaisen maapalan kanssa.
Siitä riittää riitaa varmasti tappelua ilman minuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on avioehto (ei oikeutta toisen omaisuuteen). Olen kyllä sanonut, että se revitään heti jos lapsia tulee. Minä en ole tästä suhteesta eroamassa, mutta jos mies saisi joskus jonkun 50 v kriisin mielenhäiriön ja lähtisi nuoremman matkaan, niin olisi oma taloudellinen tilanne turvattu.
Jos ei ole mitään nuorena mistä avioehdon tekee tulevista varoistako? Voihan olla että vain toisen urakehitys tuo paljonkin rahaa taloon, vaikka molemmat lähtisivät nollasta.
Eikö verotuksellisesti ole järkevämpää olla kuoleman hetkellä avioehto jossa sovitaan vainajan omaisuuden siirtyminen leskelle?
Itse en edes kehtaisi vaatia puolison rahoja jos olisi rikas puoliso ja tulisi ero, sen verran minulla kuitenkin itsekunnioitusta. Joten ymmärtäisin ihan hyvin jos huomattavasti varakkaampi kumppani haluaisi avioehdon ja suostuisin kyllä siihen. Nyt ei ole ehtoa koska meillä kummallakaan ei ole erityisen suurta varallisuutta muuta kuin asunto jota maksetaan yhdessä 50-50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en edes kehtaisi vaatia puolison rahoja jos olisi rikas puoliso ja tulisi ero, sen verran minulla kuitenkin itsekunnioitusta.
Mutta kehtaisit, jos olisi köyhempi puoliso vai mitä nyt yrität selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin naimisiin vasta pitkä avoliiton päätteeksi ja teimme siinä samalla avioehdon eron varalta. Omaisuus oli hankittu yhdessä ja sen suhteen ei olisi ongelmia. Sen sijaan olen itse panostanut enemmän kodin tavaroihin, joten jos ero tulisi, veisin ihan jokaisen hannkimani tavaran pikkulusikoita myöten pois. Siinä saisi mies ihmetellä, kun kaikki kattilat, astiat, pussilakanat ja pyyhkeet häviäisi kaapista.
Ihan ok kun teitte avioehdon.
Asenteestasi päätellen ero on jo tulossa.
Ero ei ole tulossa, joten luulet väärin. Totesin vain tosiasian. Enhän minä koske miehen harrastusvälineisiin vaan mies pitää ne itse. Jos me ruvettaisiin kattiloita jakamaan, niin sitten jaettaisiin miehen harrastusvälineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö verotuksellisesti ole järkevämpää olla kuoleman hetkellä avioehto jossa sovitaan vainajan omaisuuden siirtyminen leskelle?
Avioehdolla ei voi siirtää omaisuutta kenellekään. Avioehdolla voi vain rajoittaa sitä, että sellainen omaisuus, joka osituksessa normaalisti siirtyisi toiselle, ei siirrykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa, ei edes keskusteltu asiasta naimisiin mentäessä. Molemmilla on ihan reilusti omaisuutta, miehellä selvästi enemmän kuin itselläni. Olen traditionaalinen ihminen ja minusta avioliitto on sopimus, jossa sovitaan talouteen, perintöön ja lasten huoltajuuteen liittyviä asioita. Miksi niitä sen päälle pitäisi vielä sopia toisin?
Samoilla linjoilla. Ja jotenkin tuntuu, että tämä on nuorten aikuisten "juttu" nykyään. Tähän tuntuu myös liittyvän tämä naisten nykyinen itsenäisyyden ylikorostaminen, joka saa välillä koomisiakin piirteitä, kun kahvilassa käydessä joka toinen kerta mies maksaa ja joka toinen kerta vaimo, ettei toinen vain saa kohtuutonta hyötyä. Luulen, että ihmiset vain ylipäätään pelkäävät avioliitossa sitä kokonaisvaltaista riippuvuutta toisesta ihmisestä ja sitä, että pitää oikeasti sitoutua ja luottaa. Sitä sitten halutaan pehmittää mm. avioehdolla ja sillä, että erosta puhutaan jotenkin väistämättömänä asiana jo alusta saakka.
Miten tarkkaan sinä tiedät ja seuraat noita kahvilamaksamisia, kun ne ihan naurattaa sinua?
Tarkkaan ja tarkkaan. Tällä palstalla näitä ihan seuraan. Erityisesti kun joku aloittaa ketjun, jossa keskustellaan rahan jaosta perheen sisällä. Kaivan kyllä popparit esiin ja nautin. Naiset kirjoittavat pitkiä sepustuksia pennin tarkkuudella, miten juuri heidän perheessään vältetään se, ettei nainen vain näyttäisi hyväksikäyttäjältä. Toisaalta, sille miehellekään ei saa antaa liikaa valtaa taloudellisissa asioissa, ettei vaan mies hyödy tilanteesta enemmän! Ja nämä ihmiset ovat naimisissa keskenään :) Kyllähän se nyt naurattaa.
Sinä et voi päätellä mistään mitään siitä, kumpi maksun hoitaa. Aivan varmasti kukaan ei mieti maksaessa, että mitähän muut nyt ajattelee, kun mies maksaa enkä minä. Jos minä maksan kassalla, niin lopullinen maksaja voi olla minä, mies tai sitten se on yhteinen meno. Oma raha on minulle hyvin tärkeää eikä meillä toiminut yhteiset rahat, sitä on kokeiltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kuuluu kaikesta puolet. Jos yhdessä eletään vuosikymmenet ja lapset tehdään niin silloin on kyseessä yhteistalous, jossa molemmille kuuluu puolet. Niin se vaan on. Ei ole avioehtoa. Oikeastaan olisi aika naurettavaa jos olisi. Oikeudessa se nurin menisi joka tapauksessa tai tulisi kyseeseen kohtuullistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä lainkaan avioon? Voi elää avoparina, jos raha on se suurin rakkaus.
Avioliitto on kätevä keino tehdä sopimus asioista joista ei haluta sopia, kaikki kommervenkit tulee kylkiäisenä, eikä maksa mitään.
Kyllä, mitta avioehto ei silloin siihen sovi. Sekin kommervenkki pitäisi tehdä vielä erikseen, avioliiton lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto (ei oikeutta toisen omaisuuteen). Olen kyllä sanonut, että se revitään heti jos lapsia tulee. Minä en ole tästä suhteesta eroamassa, mutta jos mies saisi joskus jonkun 50 v kriisin mielenhäiriön ja lähtisi nuoremman matkaan, niin olisi oma taloudellinen tilanne turvattu.
Tyhmä. Ei tule tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, miltä pohjalta on avioliittoon päätymässä. Meillä puhdas rakkaussuhde, jossa maallista omaisuutta ei jaotella; yhteinen perhe ja yhteinen talous sekä tahtominen kunnes kuolema meidät erottaa. Helppoa. Kannattaa odottaa, että löytää sen oikean.
Juu tolleen se saduissa menee… mutta elämä ei ole kuin satua. Ystäväperheessäni mies sairastui henkisesti, kuitenkin niin että on oikeustoimikelpoinen. Halusi avioeron, kaikki puoliksi, lapsilta meni koti koska mies halusi kaikki käteisenä heti ja lähti uuden nuorikon kanssa kiertämään Aasiaa. Liitto oli rakkausliitto ja mitään merkkejä sairaudesta ei ollut vuosien aikana. Avioehdosta oli ollut puhe koska nainen oli ostanu yksiön opiskeluaikanaan josta sai nyt vuokraa mutta kuka ny semmosta tarttee ko rakastetaan?!? Liiton aikana nainen oli muutenkin säästänyt rahaa lapsien tulevia menoja varten kun mies oli ollut enempi tuhlaavainen. Kaikki puoliksi.
Katsos kun koskaa ei elämästä tiedä / siksi monilla ihmisillä on vakuutus, miksi sitten ei avioehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kummankin omaisuuden määrästä naimisiin mennessä. Jos molemmilla tai toisella on omaisuutta, niin avioehto on järkevää ihan tilastollisenkin faktan takia. Molempien lähtiessä nollasta on se mielestäni turhaa, mikäli molemmat osallistuvat omaisuuden hankintaa 50/50. Perintöasioissa voidaan puoliso sulkea pois jos enemmänkin omaisuutta jaossa.
Molempien etu ehdottomasti! Täällä listattu hyvin miksi kannattaa olla https://lakihelppi.com/tee-avioehto-avioliitto-paattyy-aina/
Täältä muuten saa avioehdon ilman ajanvarausta ihan juristin laatimana. Maksaa vaan 200€.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei erota ikinä eikä siksi ole avioehtoakaan. Valitkaa ne kumppaninne paremmin!
Eli teillä voisi olla avioehto 😊
Näin luulin minäkin. 38 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Me ei erota ikinä eikä siksi ole avioehtoakaan. Valitkaa ne kumppaninne paremmin!
Siis, tarkoitin:
Näin luulin minäkin. 38 vuotta.
Ei ole avioehtoa. Minä elätän kotiäitinä olevan vaimoni ja yhteiset lapsemme. Jos eroaisimme, en jättäisi lasteni äitiä tyhjän päälle. En tajua miehiä jotka toimivat noin.
M38
Vierailija kirjoitti:
Minulle kuuluu kaikesta puolet. Jos yhdessä eletään vuosikymmenet ja lapset tehdään niin silloin on kyseessä yhteistalous, jossa molemmille kuuluu puolet. Niin se vaan on. Ei ole avioehtoa. Oikeastaan olisi aika naurettavaa jos olisi. Oikeudessa se nurin menisi joka tapauksessa tai tulisi kyseeseen kohtuullistaminen.
Täsmälleen näin. Molemmille kuuluu puolet, kun ollaan tässä yhdessä oltu jo vuosikymmeniä. Avioehto ei ole koskaan tullut kummallekaan edes mieleen.
Veikkaisin, että useimmin ongelma ei ole osituksessa tai avioehdon puutteessa (sillekin voi olla tarvetta, jos haluaa suojata esim. suvun omistuksessa olevaa yritystä), vaan rahan kautta kanavoidaan muutkin avioliiton pettymykset, koska rahaa voi mitata konkreettisesti.