Avioehto - epäluottamusta vai molempien etu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole avioehtoa, ei edes keskusteltu asiasta naimisiin mentäessä. Molemmilla on ihan reilusti omaisuutta, miehellä selvästi enemmän kuin itselläni. Olen traditionaalinen ihminen ja minusta avioliitto on sopimus, jossa sovitaan talouteen, perintöön ja lasten huoltajuuteen liittyviä asioita. Miksi niitä sen päälle pitäisi vielä sopia toisin?

Samoilla linjoilla. Ja jotenkin tuntuu, että tämä on nuorten aikuisten "juttu" nykyään. Tähän tuntuu myös liittyvän tämä naisten nykyinen itsenäisyyden ylikorostaminen, joka saa välillä koomisiakin piirteitä, kun kahvilassa käydessä joka toinen kerta mies maksaa ja joka toinen kerta vaimo, ettei toinen vain saa kohtuutonta hyötyä. Luulen, että ihmiset vain ylipäätään pelkäävät avioliitossa sitä kokonaisvaltaista riippuvuutta toisesta ihmisestä ja sitä, että pitää oikeasti sitoutua ja luottaa. Sitä sitten halutaan pehmittää mm. avioehdolla ja sillä, että erosta puhutaan jotenkin väistämättömänä asiana jo alusta saakka.

Miten tarkkaan sinä tiedät ja seuraat noita kahvilamaksamisia, kun ne ihan naurattaa sinua?

Ehdottomasti kannattaa tehdä. Itse olen yrittäjä, enemmistö yrityksen varallisuudesta on sidottu rakennukseen, koneisiin, kalustoon, ajoneuvoihin. En pystyisi millään myymättä yritystä maksamaan puolia kumppanilleni.

Vierailija kirjoitti:

MIES!!! MUISTA AINA AVIOEHTO!

!!!!!!AINA!!!!!!

Tähän voisin vielä lisätä, että vaikka nainen uhkailee jättää jos avioehto pitää tehdä, niin tee se AINA!!!!!!!!!!!!!!!!!

On tehty ( jo yli 30 v sitten) ja on järkevää ja selkeää.

Aina avioehto, nyt järki käteen.

On tehty. Mieheni halusi turvata työpaikkansa( maatila) ja aiemmin hankitun omaisuutensa.

Puoliso ei suostunut avioehtoon, minä laitoin samantien henkivakuutukseen edunsaajaksi veljeni. Jostain syystä puolison mielestä en halua turvata hänen tulevaisuuttaan.

Nainen haluaa avioehdon-> hän on voimaantunut ja moderni (ja tosi viisas jos sattuu tienaamaan enemmän kuin mies). 

Mies haluaa avioehdon -> kusipää, joka haluaa pystyä jättämään naisen kuin nallin kalliolle ja vaihtamaan nuorempaan. 

Minä ainakin teksisin sellaisen avioehdon, että eron tullessa saan vähintään 2 miljoonaa. Joten sanoisin, että on etu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaamman etuhan tuo selvästi on, mikäli ehdot ovat sellaiset että molemmat pitävät oman, ja itsehankitun. Eli ei kannata köyhemmän tehdä noilla ehdoilla.

Sen sijaan sellainen jossa rajataan toiselle tuleva perintö tai sen osa pois, on eri asia.

Oman yrityksen kanssa tulee molempien olla tarkkana, ettei avioehto voimassaolevana tee yrityksen puolesta mitään se joka ei sitä omistakaan, eikä hän myöskään mahdollista yrityksen menestymistä naimisissaoloaikana. Yrityksen omistajan taas kannattaa avioehto tehdä, ettei mene oma firma puokkiin erossa.

Meillä ei ole avioehtoa, koska molempoien mielestä on täysin oikein että omaisuus jaetaan eron sattuessa, eli emme tarvitse sitä mihinkään, vaan olemme nimen omaan tehneet avioliittosopimuksen harkiten ilman avioehtoa. 

Avokillani on osakeyhtiö. Jos ero tulisi, niin en siis hyötyisi siitä millään tavalla. Silti minusta on itsestäänselvää, että autan häntä tarvittaessa, jotta hänen yrityksensä menestyisi. Tietysti! Jos ihmistä rakastaa, niin tietysti hänelle haluaa kaikkea hyvää!

Usein näissä avoliitto/avioliitto -keskusteluissa muistutetaan myös, ettei esimerkiksi pidä maksaa sitä tai tätä osuutta asumisesta (tai pitää maksaa sitä tai tätä), koska muuten se toinen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Aivan yhtä käsittämätön asia minulle. Miksi se olisi huono asia tai jotenkin minulta pois, jos minulle rakas ihminen kartuttaa omaa varallisuuttaan sillä, että jaamme asumiskulut 50/50?

Minusta taas ilmaistyön tekeminen toisen yrityksen hyväksi on pelkästään hölmöä. En ymmärrä, miten joku voi vaatia puolisoltaan sellaista.

Sinulla ei ole tapana auttaa rakastamaasi ihmistä?

Tietenkin autan. Auttaa voi muullakin tavalla kuin tekemällä ilmaista työtä toisen yrityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Nainen haluaa avioehdon-> hän on voimaantunut ja moderni (ja tosi viisas jos sattuu tienaamaan enemmän kuin mies). 

Mies haluaa avioehdon -> kusipää, joka haluaa pystyä jättämään naisen kuin nallin kalliolle ja vaihtamaan nuorempaan. 

Miksi ajattelet noin?

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla naisista ainoa omaisuus on tissit ja pim psa.

Aina avioehto!

Miksi yhdenkään miehen pitää mennä naimisiin kouluttamattoman, työhaluttoman ja persaukisen naisen kanssa? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin usein on miehen turvaksi. Naiset pääosin köyhempiä ja varattomampia.

Valitettavan usein jää tekemättä alkukiimoissa ja luottamuksen tuntemuksesta liittoa kohtaan.

Varatuomari

Todellisuudessa miehissä on 50% enemmän varattomia kuin naisissa. Ja varallisuutta, harvoja perintöjä lukuunottamatta, ei ole kummallakaan alle siinä iässä kun avioliitto yleensä solmitaan (keskimäärin 29-31 -vuotiaana). Miehen omaisuus kyllä kasvaa avioliiton aikana enemmän kuin naisen, mutta sori, tuo ruokkimasi mielikuva miehistä elättäjinä ja rahapussina on ihan satua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole avioehtoa. Jos mieheni olisi sitä ehdottanut, olisin kokenyt, että hän haluaa suojata omaisuutensa minun varaltani. En voisi mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa. Jos taas minusta tuntuisi, että minun pitäisi suojata omaisuuteni tulevan mieheni varalta, ei ehkä kannata sellaisen kanssa naimisiin mennäkään. Nykyään tunnutaan ajattelevan, että avioliitot päättyvät aina eroon ja että viisainta on tähän tulevaan eroon varautua jo ennen kuin liitto on solmittu. Eikä siinä mitään. Mutta minusta se on masentava lähtökohta avioliitolle ja todennäköisesti tekee erosta totta ennemmin tai myöhemmin. Avioliitto käsitetään nykyään kahden itsenäisen ihmisen löyhäksi yhteenliittymäksi, jossa elellään hetki saman katon alla, kunnes on aika perustaa se uusperhe. Tällaisessa kulttuurissa niiden omien pennosten suojaaminen on tietenkin tärkeää.

Pääosin samaa mieltä, ja herättää kysymyksen että miksi ihmeessä pitää mennä naimisiin? Eikö voi elää menemättä, jolloin ei tarivtse mitään papereita eron varalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIES!!! MUISTA AINA AVIOEHTO!

!!!!!!AINA!!!!!!

Tähän voisin vielä lisätä, että vaikka nainen uhkailee jättää jos avioehto pitää tehdä, niin tee se AINA!!!!!!!!!!!!!!!!!

Avioehtoa ei voi tehdä yksin…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole avioehtoa, ei edes keskusteltu asiasta naimisiin mentäessä. Molemmilla on ihan reilusti omaisuutta, miehellä selvästi enemmän kuin itselläni. Olen traditionaalinen ihminen ja minusta avioliitto on sopimus, jossa sovitaan talouteen, perintöön ja lasten huoltajuuteen liittyviä asioita. Miksi niitä sen päälle pitäisi vielä sopia toisin?

Samoilla linjoilla. Ja jotenkin tuntuu, että tämä on nuorten aikuisten "juttu" nykyään. Tähän tuntuu myös liittyvän tämä naisten nykyinen itsenäisyyden ylikorostaminen, joka saa välillä koomisiakin piirteitä, kun kahvilassa käydessä joka toinen kerta mies maksaa ja joka toinen kerta vaimo, ettei toinen vain saa kohtuutonta hyötyä. Luulen, että ihmiset vain ylipäätään pelkäävät avioliitossa sitä kokonaisvaltaista riippuvuutta toisesta ihmisestä ja sitä, että pitää oikeasti sitoutua ja luottaa. Sitä sitten halutaan pehmittää mm. avioehdolla ja sillä, että erosta puhutaan jotenkin väistämättömänä asiana jo alusta saakka.

Miten tarkkaan sinä tiedät ja seuraat noita kahvilamaksamisia, kun ne ihan naurattaa sinua?

Tarkkaan ja tarkkaan. Tällä palstalla näitä ihan seuraan. Erityisesti kun joku aloittaa ketjun, jossa keskustellaan rahan jaosta perheen sisällä. Kaivan kyllä popparit esiin ja nautin. Naiset kirjoittavat pitkiä sepustuksia pennin tarkkuudella, miten juuri heidän perheessään vältetään se, ettei nainen vain näyttäisi hyväksikäyttäjältä. Toisaalta, sille miehellekään ei saa antaa liikaa valtaa taloudellisissa asioissa, ettei vaan mies hyödy tilanteesta enemmän! Ja nämä ihmiset ovat naimisissa keskenään :) Kyllähän se nyt naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIES!!! MUISTA AINA AVIOEHTO!

!!!!!!AINA!!!!!!

Tähän voisin vielä lisätä, että vaikka nainen uhkailee jättää jos avioehto pitää tehdä, niin tee se AINA!!!!!!!!!!!!!!!!!

Avioehtoa ei voi tehdä yksin…

Miksi latelet tyhmyyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIES!!! MUISTA AINA AVIOEHTO!

!!!!!!AINA!!!!!!

Tähän voisin vielä lisätä, että vaikka nainen uhkailee jättää jos avioehto pitää tehdä, niin tee se AINA!!!!!!!!!!!!!!!!!

Avioehtoa ei voi tehdä yksin…

Miksi latelet tyhmyyksiä?

Miksi täällä kehotetaan miestä tekemään aina avioehto? Ei mies voi sitä yksin tehdä. Miksi täällä annetaan tyhmiä ohjeita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaamman etuhan tuo selvästi on, mikäli ehdot ovat sellaiset että molemmat pitävät oman, ja itsehankitun. Eli ei kannata köyhemmän tehdä noilla ehdoilla.

Sen sijaan sellainen jossa rajataan toiselle tuleva perintö tai sen osa pois, on eri asia.

Oman yrityksen kanssa tulee molempien olla tarkkana, ettei avioehto voimassaolevana tee yrityksen puolesta mitään se joka ei sitä omistakaan, eikä hän myöskään mahdollista yrityksen menestymistä naimisissaoloaikana. Yrityksen omistajan taas kannattaa avioehto tehdä, ettei mene oma firma puokkiin erossa.

Meillä ei ole avioehtoa, koska molempoien mielestä on täysin oikein että omaisuus jaetaan eron sattuessa, eli emme tarvitse sitä mihinkään, vaan olemme nimen omaan tehneet avioliittosopimuksen harkiten ilman avioehtoa. 

Avokillani on osakeyhtiö. Jos ero tulisi, niin en siis hyötyisi siitä millään tavalla. Silti minusta on itsestäänselvää, että autan häntä tarvittaessa, jotta hänen yrityksensä menestyisi. Tietysti! Jos ihmistä rakastaa, niin tietysti hänelle haluaa kaikkea hyvää!

Usein näissä avoliitto/avioliitto -keskusteluissa muistutetaan myös, ettei esimerkiksi pidä maksaa sitä tai tätä osuutta asumisesta (tai pitää maksaa sitä tai tätä), koska muuten se toinen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Aivan yhtä käsittämätön asia minulle. Miksi se olisi huono asia tai jotenkin minulta pois, jos minulle rakas ihminen kartuttaa omaa varallisuuttaan sillä, että jaamme asumiskulut 50/50?

Itselleni lähtökohta onkin että yhdessä eletään yhteistä elämää yhteisillä tuloilla, ja kaikki on molempien yhteistä, ja eron tullessa luonnollisesti tämä yhteinen jaetaan puoliksi. Jos toinen alkaa puhumaan että pitää se avioehto tehdä, joka tarkoittaa sitä että hän ajatteleekin että emme olekaan yksikkö, jolla kaikki on yhteistä, ja eron jälkeen puolitettavissa, niin tottakai silloin joko ei mennä naimisiin ollenkaan, tai sitten katsotaan että talous on erillinen, eikä sitä tasan erossa jaettaisikaan, jolloin on itsestään selvää että kumpikaan ei myöskään kartuta sitä toisen omaisuutta, koska erossa se oma panos onkin yhtäkkiä toisen tilipussissa.

Jos saa lapsia, niin avioehto on huono koska yleensä turvaa vaan miehiä ja nainen jää köyhäksi vaikka on auttanut miestä menestymään. En suostuisi avioehtoon, koska minä hoidan lapsia jolloin eläke, palkka ja ura jää paussille. Miehen pitää kompensoida nuo jotenkin. Jos ollaan yhdessä, niin ei väliä koska yhteisiähän varat on mutta erossa on hyvä naisen turvata oma ja lasten tulevaisuus kun moni mies vaihtaa nuorempaan.