Avioehto - epäluottamusta vai molempien etu?
Kerro, onko teillä tehty avioehto. Jos, niin minkälainen? Jos juristeja paikalla, kuulisin mielelläni minkälaisilla ehdoilla avioehdon voisi tehdä.
Kommentit (115)
Molempien etu. Teimme sen jo nuorina, koska puoliso oli liike-elämässä ja yrittäjä. Sillä tavalla turvattiin omaisuus esim liike-elämän tappioiden varalta.
Avioehdon pitäisi olla automaattinen, niiltä osin kuin mahdollista.
Etu.
Epäluottamusta on jos siihen ei suostu. Silloinhan uskoo eroon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto (ei oikeutta toisen omaisuuteen). Olen kyllä sanonut, että se revitään heti jos lapsia tulee. Minä en ole tästä suhteesta eroamassa, mutta jos mies saisi joskus jonkun 50 v kriisin mielenhäiriön ja lähtisi nuoremman matkaan, niin olisi oma taloudellinen tilanne turvattu.
Oman taloudellisen tilanteen voi turvata ihan myös menemällä työhön ja tienaamalla omat rahat.
Jos mennään avioon rakkauden takia, ei avioehdon pitäisi olla mikään ongelma.
Jos mennään avioon eikä ikinäkoskaan erota, ei avioehdob pitäisi olla mikään ongelma.
Jos mennään avioliittoon ja halutaan laskea paljonko siitä rahallisesti hyödyn, etenkin jos jään kotiin makaamaan kun toinen tienaa ja paljonko saan nyhdettyä irti kun erotaan... Silloin ei suostuta avioehtoon.
Ei ole ehtoja. meillä ollaan aviossa kunnes kuolo korjaa ja yhteinen lapsi perii molempien omaisuuden. Avioliittoon mentiin kun minulla oli omaisuutta n. 200 000 ja miehellä ei juuri mitään. Tilanne on muuttunut oleellisesti tästä.
Jos molemmat varattomia naimisiin mennessä ehto on turha, mutta jos puolisoilla jo olemassa olevaa varallisuutta niin avioehto ehdottomasti. Ei mitään tekemistä rakkauden kanssa, ainoastaan järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat varattomia naimisiin mennessä ehto on turha, mutta jos puolisoilla jo olemassa olevaa varallisuutta niin avioehto ehdottomasti. Ei mitään tekemistä rakkauden kanssa, ainoastaan järkeä.
Ei ole koskaan turha. Tilanne voi aina muuttua avioliiton aikana. Ehto on AINA järkevä.
En kannata avioehtoa. Koska ilman sitä minulla on mielettömän hyvä mahdollisuus menettää omaisuuteni.
Mies on perinyt avio-oikeuden poissulkevalla testamentilla 2 000 000 e omaisuuden, minulla on 200 000 euron arvoinen asunto. Jos tulee ero, minä annan miehelle 100 000 e, koska avio-oikeus koskee vain minun omaisuuttani, ei hänen saamaansa perintöä tuottoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat varattomia naimisiin mennessä ehto on turha, mutta jos puolisoilla jo olemassa olevaa varallisuutta niin avioehto ehdottomasti. Ei mitään tekemistä rakkauden kanssa, ainoastaan järkeä.
Ei ole koskaan turha. Tilanne voi aina muuttua avioliiton aikana. Ehto on AINA järkevä.
Mihin viittaat tilanteen muuttumisella? Jos tarkoitat mahdollisia perintöjä, niin jos järkevästi tehty testamentti, niissä on maininta ettei puolisolla ole oikeutta perintöön. Suhteen aikana hankittu mahdollinen omaisuus on luonnollisesti yhteistä ainakin mun mielestä, pätee myös sijoituksiin etc. Miten suhteissa tulot sitten jakaantuvat on jokaisen suhteen oma asia käsitellä nämä asiat.
Vierailija kirjoitti:
En kannata avioehtoa. Koska ilman sitä minulla on mielettömän hyvä mahdollisuus menettää omaisuuteni.
Mies on perinyt avio-oikeuden poissulkevalla testamentilla 2 000 000 e omaisuuden, minulla on 200 000 euron arvoinen asunto. Jos tulee ero, minä annan miehelle 100 000 e, koska avio-oikeus koskee vain minun omaisuuttani, ei hänen saamaansa perintöä tuottoineen.
Ööh, eikö juurikin sinun tilanteessa se olisi järkevä, jolloin miehellä ei oikeutta sun asuntoon?
Kun menimme naimisiin olimme molemmat 35-vuotiaita, siinä vaiheessa olleet yhdessä kolme vuotta. Minulla ei ollut mitään omaisuutta, mutta oli vielä opintovelkaakin. Miehellä oli runsaasti omaisuutta. Hän on myös varakkaasta perheestä ja saa aikanaan perintöä; minä en peri yhtään mitään. Minulle oli ehdottoman selvää että avioehto tehdään. Kun varallisuuserot olivat noin suuret, halusin selvästi osoittaa että en ole mieheni kanssa rahan takia. No yli 20 vuotta on tässä oltu naimisissa; avioehto ei ole vaikuttanut elämään mitenkään (sitähän tarvitaan vasta kun liitto päättyy), ja omaisuutta on minullekin kertynyt oikein mukavasti.
Avioehtoon laitettiin täsmennys että se on voimassa vain jos avioliitto päättyy eroon, eikä silloin jos se päättyy toisen puolison kuolemaan. Tämä siksi että tiesimme jo naimisiin mennessämme että emme halua lapsia, joten verotuksellisesti oli järkevää laittaa tuo lisäys.
Avioehto ei estä sitä että erotessa sovitaan omaisuuden jakamisesta tasan puoliksi. Eli ehdosta ei ole mitään haittaa :)
Vierailija kirjoitti:
En kannata avioehtoa. Koska ilman sitä minulla on mielettömän hyvä mahdollisuus menettää omaisuuteni.
Mies on perinyt avio-oikeuden poissulkevalla testamentilla 2 000 000 e omaisuuden, minulla on 200 000 euron arvoinen asunto. Jos tulee ero, minä annan miehelle 100 000 e, koska avio-oikeus koskee vain minun omaisuuttani, ei hänen saamaansa perintöä tuottoineen.
Eli siis ihan haluat antaa sen 100k€ miehellesi. Ok!
Olisin tehnyt avioehdon varmaan joka tapauksessa, koska minulla on huomattavasti enemmän varallisuutta kuin miehelläni, mutta lapsien ollessa jo olemassa mennessämme naimisiin mietimme asiaa enemmän heidän kannaltaan kuin omaltamme. Lapsemme perivät toki meidät molemmat mutta mieheni ja minä ajattelemme, että heidän kannaltaan on parempi, että varallisuutta ei pilkota erossa vaan se pysyy yhtenä kokonaisuutena. Puille paljaille mieheni ei erossa jää vaan saa tietyn könttäsumman.