Lue keskustelun säännöt.
Avioehto - epäluottamusta vai molempien etu?
27.11.2021 |
Kerro, onko teillä tehty avioehto. Jos, niin minkälainen? Jos juristeja paikalla, kuulisin mielelläni minkälaisilla ehdoilla avioehdon voisi tehdä.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein on miehen turvaksi. Naiset pääosin köyhempiä ja varattomampia.
Valitettavan usein jää tekemättä alkukiimoissa ja luottamuksen tuntemuksesta liittoa kohtaan.Varatuomari
Niin... tänään viimeksi olen palstalta lukenut kommentin, jossa kerrotaan, ettei miehille ole naisen koulutuksella ja ammatilla mitään merkitystä. Jännästi sitten kuitenkin on ongelma, että nainen on pienituloisempi, köyhempi ja varattomampi ;-)
Ei ole mitään virkaa jollain palstakommentilla todellisuuden kanssa. Sehän on naisen ongelma jos on köyhä, ei miehen. Jotain järkeä hei sullekin nyt päähän jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole avioehtoa. Jos mieheni olisi sitä ehdottanut, olisin kokenyt, että hän haluaa suojata omaisuutensa minun varaltani. En voisi mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa. Jos taas minusta tuntuisi, että minun pitäisi suojata omaisuuteni tulevan mieheni varalta, ei ehkä kannata sellaisen kanssa naimisiin mennäkään. Nykyään tunnutaan ajattelevan, että avioliitot päättyvät aina eroon ja että viisainta on tähän tulevaan eroon varautua jo ennen kuin liitto on solmittu. Eikä siinä mitään. Mutta minusta se on masentava lähtökohta avioliitolle ja todennäköisesti tekee erosta totta ennemmin tai myöhemmin. Avioliitto käsitetään nykyään kahden itsenäisen ihmisen löyhäksi yhteenliittymäksi, jossa elellään hetki saman katon alla, kunnes on aika perustaa se uusperhe. Tällaisessa kulttuurissa niiden omien pennosten suojaaminen on tietenkin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa tehdä aina. On surkea tilanne, kun maatalon poika tai tytär menee naimisiin ja sitten tulee ero. Maatila menee puoliksi jos puoliso on myös tehnyt töitä maatilalla - kuten yleensä on. Kummallakaan ole yleensä varaa lunastaa toisen osuutta ja ottaa tilaa hallintaansa.
Tämä on yleinen legenda, ei se maatila erossa mene puoliksi, vain yhteenlaskettu omaisuuden arvo jaetaan tasan.
Tiedän perheen, jossa nainen kuvitteli saavansa erossa puolet tilasta ja loppupelissä hän menetti perimänsä kesämökin ja osakkeet. Koska ei ollut sitä avioehtoa!
Vierailija kirjoitti:
Rikkaamman etuhan tuo selvästi on, mikäli ehdot ovat sellaiset että molemmat pitävät oman, ja itsehankitun. Eli ei kannata köyhemmän tehdä noilla ehdoilla.
Sen sijaan sellainen jossa rajataan toiselle tuleva perintö tai sen osa pois, on eri asia.
Oman yrityksen kanssa tulee molempien olla tarkkana, ettei avioehto voimassaolevana tee yrityksen puolesta mitään se joka ei sitä omistakaan, eikä hän myöskään mahdollista yrityksen menestymistä naimisissaoloaikana. Yrityksen omistajan taas kannattaa avioehto tehdä, ettei mene oma firma puokkiin erossa.
Meillä ei ole avioehtoa, koska molempoien mielestä on täysin oikein että omaisuus jaetaan eron sattuessa, eli emme tarvitse sitä mihinkään, vaan olemme nimen omaan tehneet avioliittosopimuksen harkiten ilman avioehtoa.
Avokillani on osakeyhtiö. Jos ero tulisi, niin en siis hyötyisi siitä millään tavalla. Silti minusta on itsestäänselvää, että autan häntä tarvittaessa, jotta hänen yrityksensä menestyisi. Tietysti! Jos ihmistä rakastaa, niin tietysti hänelle haluaa kaikkea hyvää!
Usein näissä avoliitto/avioliitto -keskusteluissa muistutetaan myös, ettei esimerkiksi pidä maksaa sitä tai tätä osuutta asumisesta (tai pitää maksaa sitä tai tätä), koska muuten se toinen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Aivan yhtä käsittämätön asia minulle. Miksi se olisi huono asia tai jotenkin minulta pois, jos minulle rakas ihminen kartuttaa omaa varallisuuttaan sillä, että jaamme asumiskulut 50/50?
Vierailija kirjoitti:
Avioeron osituksen saa osapuolet sopia mieleisekseen.
Tämä on totta, mutta aika usein erotilanteessa välit ovat sen verran kireät, että sopiminen ei onnistu, vaan mennään lain kirjaimen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole avioehtoa, ei edes keskusteltu asiasta naimisiin mentäessä. Molemmilla on ihan reilusti omaisuutta, miehellä selvästi enemmän kuin itselläni. Olen traditionaalinen ihminen ja minusta avioliitto on sopimus, jossa sovitaan talouteen, perintöön ja lasten huoltajuuteen liittyviä asioita. Miksi niitä sen päälle pitäisi vielä sopia toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jos avioehdon neuvottelusta jompikumpi hermostuu, ei ole ns "puhtaat jauhot pussissa". Miksi pitäisi olla oikeus toisen omaisuuteen🤔
No jos vaikka toinen tekee työtä, jossa pitää olla paljon ja pitkiä aikoja pois kotoa, niin toinen joutuu olemaan kuin yksinhuoltaja mikäli perheessä on pikkulapsia. Teepä siinä ylitöitä, kun päiväkoti menee kiinni.
Tämmöset asiat pitäisi ehdottomasti keskustella kiihkottomasti selväksi heti suhteen alussa. Samoin kuin se, miten perheen naisosapuolelle kompensoidaan mahdollisten lasten takia kesken jäänyt urakehitys ja tulonmenetys. Esimerkki, voidaan sopia, että mies laittaa tietyn summan vain naisen omistuksessa olevaan rahastoon tms. Säästö kompensoi eläkertymän pienentymistä ja tulokehityksen heikkenemistä.
Kyse ei ole hyväksikäytöstä eikä epäluottamuksesta. Vaikka ollaan pariskunta ja perhe, on jokaisella silti velvollisuus huolehtia myös yksilötasolla omasta taloudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei erota ikinä eikä siksi ole avioehtoakaan. Valitkaa ne kumppaninne paremmin!
Eli teillä voisi olla avioehto 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaamman etuhan tuo selvästi on, mikäli ehdot ovat sellaiset että molemmat pitävät oman, ja itsehankitun. Eli ei kannata köyhemmän tehdä noilla ehdoilla.
Sen sijaan sellainen jossa rajataan toiselle tuleva perintö tai sen osa pois, on eri asia.
Oman yrityksen kanssa tulee molempien olla tarkkana, ettei avioehto voimassaolevana tee yrityksen puolesta mitään se joka ei sitä omistakaan, eikä hän myöskään mahdollista yrityksen menestymistä naimisissaoloaikana. Yrityksen omistajan taas kannattaa avioehto tehdä, ettei mene oma firma puokkiin erossa.
Meillä ei ole avioehtoa, koska molempoien mielestä on täysin oikein että omaisuus jaetaan eron sattuessa, eli emme tarvitse sitä mihinkään, vaan olemme nimen omaan tehneet avioliittosopimuksen harkiten ilman avioehtoa.
Avokillani on osakeyhtiö. Jos ero tulisi, niin en siis hyötyisi siitä millään tavalla. Silti minusta on itsestäänselvää, että autan häntä tarvittaessa, jotta hänen yrityksensä menestyisi. Tietysti! Jos ihmistä rakastaa, niin tietysti hänelle haluaa kaikkea hyvää!
Usein näissä avoliitto/avioliitto -keskusteluissa muistutetaan myös, ettei esimerkiksi pidä maksaa sitä tai tätä osuutta asumisesta (tai pitää maksaa sitä tai tätä), koska muuten se toinen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Aivan yhtä käsittämätön asia minulle. Miksi se olisi huono asia tai jotenkin minulta pois, jos minulle rakas ihminen kartuttaa omaa varallisuuttaan sillä, että jaamme asumiskulut 50/50?
Minusta taas ilmaistyön tekeminen toisen yrityksen hyväksi on pelkästään hölmöä. En ymmärrä, miten joku voi vaatia puolisoltaan sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkeä. Ei mitään tekemistä epäluottamuksen kanssa.
Ei missään nimessä. Yksi suhde päättyi aikoinaan viittä vaille alttarille koska viime metreillä alettiin vaatia avioehtoa. Silloin kun kyseessä on kaksi elämää aloittelevaa nuorta aikuista jolla varallisuutta ei ole kummallakaan alunperin, ja toinen hoitaa kotia ja lasta jotta toinen voi tienata ja kerryttää varallisuutta asunnon maksamisen muodossa niin jos siihen aletaan vaatimaan avioehtoa niin on hyvä lähteä lätkimään ja nopeasti. Perhe on yhteinen yritys ilman ehtoja.
Valitsin mielummin puolison joka on mukana täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö satavarmasti, että et halua itse eroa 15 vuoden päästä? Et tiedä.
Ilman muuta avioehto.
Oletetaan, että puoliso A on saanut perintönä 1 000 000 euron arvosta osakkeita ja kiinteistöjä, testamentilla on suljettu pois sekä perintö että sen sijaan hankittu omaisuus ja vieläpä perityn omaisuuden tuottokin. Puolisolla B on 50 000 e arvoinen kesämökki ja 25 000 e rahaa. Yhdessä otetaan 350 000 euron laina ja hankitaan 400 000 e arvoinen talo, tähän kumpikin laittaa 25 000 e omarahoitusta.
Tulee ero ja silloin lasketaan yhteen omaisuuden arvo eli 400 000 e + 50 000 e ja vähennetään velat 350 000 e ja puolison A perinnöstään sijoitama osuus 25 000 e, jolloin jaettavaa jää 75 000 e. Molemmat saavat 37 500 e eli B maksaa A:lle 12 500 e, jotta voi pitää kesämökkinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päädyttiin avoliittoon ja keskinäiseen testamenttiin avioliiton, avioehdon ja testamentin sijaan. Vähemmän paperitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa tehdä aina. On surkea tilanne, kun maatalon poika tai tytär menee naimisiin ja sitten tulee ero. Maatila menee puoliksi jos puoliso on myös tehnyt töitä maatilalla - kuten yleensä on. Kummallakaan ole yleensä varaa lunastaa toisen osuutta ja ottaa tilaa hallintaansa.
Tämä on yleinen legenda, ei se maatila erossa mene puoliksi, vain yhteenlaskettu omaisuuden arvo jaetaan tasan.
Tiedän perheen, jossa nainen kuvitteli saavansa erossa puolet tilasta ja loppupelissä hän menetti perimänsä kesämökin ja osakkeet. Koska ei ollut sitä avioehtoa!
Meillä vanhempani sulkivat testamentissaan pois lastensa puolisot. Toimii avioehdon omaisesti ko. testamentilla perittyyn omaisuuteen eli se ei ole mahdollisessa erotilanteessa osituksessa mukana.
MIES!!! MUISTA AINA AVIOEHTO!
!!!!!!AINA!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa, ei edes keskusteltu asiasta naimisiin mentäessä. Molemmilla on ihan reilusti omaisuutta, miehellä selvästi enemmän kuin itselläni. Olen traditionaalinen ihminen ja minusta avioliitto on sopimus, jossa sovitaan talouteen, perintöön ja lasten huoltajuuteen liittyviä asioita. Miksi niitä sen päälle pitäisi vielä sopia toisin?
Samoilla linjoilla. Ja jotenkin tuntuu, että tämä on nuorten aikuisten "juttu" nykyään. Tähän tuntuu myös liittyvän tämä naisten nykyinen itsenäisyyden ylikorostaminen, joka saa välillä koomisiakin piirteitä, kun kahvilassa käydessä joka toinen kerta mies maksaa ja joka toinen kerta vaimo, ettei toinen vain saa kohtuutonta hyötyä. Luulen, että ihmiset vain ylipäätään pelkäävät avioliitossa sitä kokonaisvaltaista riippuvuutta toisesta ihmisestä ja sitä, että pitää oikeasti sitoutua ja luottaa. Sitä sitten halutaan pehmittää mm. avioehdolla ja sillä, että erosta puhutaan jotenkin väistämättömänä asiana jo alusta saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jos avioehdon neuvottelusta jompikumpi hermostuu, ei ole ns "puhtaat jauhot pussissa". Miksi pitäisi olla oikeus toisen omaisuuteen🤔
No jos vaikka toinen tekee työtä, jossa pitää olla paljon ja pitkiä aikoja pois kotoa, niin toinen joutuu olemaan kuin yksinhuoltaja mikäli perheessä on pikkulapsia. Teepä siinä ylitöitä, kun päiväkoti menee kiinni.
Tämmöset asiat pitäisi ehdottomasti keskustella kiihkottomasti selväksi heti suhteen alussa. Samoin kuin se, miten perheen naisosapuolelle kompensoidaan mahdollisten lasten takia kesken jäänyt urakehitys ja tulonmenetys. Esimerkki, voidaan sopia, että mies laittaa tietyn summan vain naisen omistuksessa olevaan rahastoon tms. Säästö kompensoi eläkertymän pienentymistä ja tulokehityksen heikkenemistä.
Kyse ei ole hyväksikäytöstä eikä epäluottamuksesta. Vaikka ollaan pariskunta ja perhe, on jokaisella silti velvollisuus huolehtia myös yksilötasolla omasta taloudestaan.
Tilanteet muuttuvat ja ihmiset myös. Entä jos miehelle tarjotaan matkustamista vaativaa unelmatyötä naisen raskaana ollessa? Kieltäytyykö mies heti ja sanoo, että olemme vaimon kanssa sopineet jo kymmen vuotta sitten, että en voi ottaa työtä vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkaamman etuhan tuo selvästi on, mikäli ehdot ovat sellaiset että molemmat pitävät oman, ja itsehankitun. Eli ei kannata köyhemmän tehdä noilla ehdoilla.
Sen sijaan sellainen jossa rajataan toiselle tuleva perintö tai sen osa pois, on eri asia.
Oman yrityksen kanssa tulee molempien olla tarkkana, ettei avioehto voimassaolevana tee yrityksen puolesta mitään se joka ei sitä omistakaan, eikä hän myöskään mahdollista yrityksen menestymistä naimisissaoloaikana. Yrityksen omistajan taas kannattaa avioehto tehdä, ettei mene oma firma puokkiin erossa.
Meillä ei ole avioehtoa, koska molempoien mielestä on täysin oikein että omaisuus jaetaan eron sattuessa, eli emme tarvitse sitä mihinkään, vaan olemme nimen omaan tehneet avioliittosopimuksen harkiten ilman avioehtoa.
Avokillani on osakeyhtiö. Jos ero tulisi, niin en siis hyötyisi siitä millään tavalla. Silti minusta on itsestäänselvää, että autan häntä tarvittaessa, jotta hänen yrityksensä menestyisi. Tietysti! Jos ihmistä rakastaa, niin tietysti hänelle haluaa kaikkea hyvää!
Usein näissä avoliitto/avioliitto -keskusteluissa muistutetaan myös, ettei esimerkiksi pidä maksaa sitä tai tätä osuutta asumisesta (tai pitää maksaa sitä tai tätä), koska muuten se toinen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Aivan yhtä käsittämätön asia minulle. Miksi se olisi huono asia tai jotenkin minulta pois, jos minulle rakas ihminen kartuttaa omaa varallisuuttaan sillä, että jaamme asumiskulut 50/50?
Minusta taas ilmaistyön tekeminen toisen yrityksen hyväksi on pelkästään hölmöä. En ymmärrä, miten joku voi vaatia puolisoltaan sellaista.
Sinulla ei ole tapana auttaa rakastamaasi ihmistä?
Oma yritys kannattaa pitää erillään avioliitosta, siis tehdä siitä erillinen oikeussubjekti, esim. oy.