Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla sellaista salaisuutta mistä miehesi ei tiedä mitään?
26.01.2015 |
Tarkoitan esimerkiksi sellaista, mitä toivoisit ettei mies koskaan saisi tietää. Pelkäätkö koskaan asin paljastuvan? Voin aloittaa: itse harrastin seksiä toisen miehen kanssa silloin kuin tapailimme jo vakavasti nykyisen mieheni kanssa. Podin hirvittäviä omantunnon tuskia. Nyt olemme olleet jo useamman vuoden parisuhteessa eikä tulisi mieleenkään tehdä mitään tuollaista mitä tuossa säätövaiheessa tein.
Kommentit (230)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi puolison pitäisi tietää sinusta kaikki salaisuudet? Olen ollut mieheni kanssa 14 vuotta, eikä minua kiinnosta hänen nuoruudentoilailunsa yms. Ja päinvastoin. Tapasimme siis vasta vähän alta kolmekymppisinä.
Luurangot vaan kaapissa kolisee. Enkä aio koskaan kertoa.
Ohn paljonkin asioita joista en kerro kellekään.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:55"]
Menetin neitsyyteni vasta 23-vuotiaana. Ja mulla on ollut vain n. neljä seksikumppania ennen häntä. Hävettää kokemattomuuteni. Onneksi olen oppinut feikkaamaan, että olisin kokeneempi.
[/quote]
Voiko joku kertoa, miksi tässä on 24 alapeukkua? Mitä te yritätte kertoa?
[/quote]
Kokemusta ei käytännössä voi feikata luontevasti. Kyllä mies huomaa osaako vaiko ei. Eikä osaamisella väliä. itsekin menetin neitsyydestän päälle parikymppisenä. Jännitin. Kun aloin seurusteleen ja eka kerta koitti, ukko sanoi "hienoo että oot itseäs säästelly etkä oo kuin moni muu kana, mä näytän sulle pari helppoo asentoo" :)
[/quote]
Olipa tosi arvostavasti naisia kohtaan sanottu, ja sä olet tästä ylpeä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tiedä, että teen aikamoista paskaduunia työkseni. Tietää siis missä olen töissä, mutta ei tarkalleenottaen mitä työnkuvaani kuuluu..
Ei teidä kenen kanssa menetin neitsyyteni, tai miten vanha olen ollut, tai ylipäänsä ei tiedä aiemmista seksikumppaneista tai niiden määrästä mitään.
Ei myöskään tiedä puoliakaan asioista, joita ostelen, koska koskaan en kerro mitään.. En tiedä kiinnnostaisko häntä edes.
Ei mulla mitään suuren suuria salaisuuksia ole. Ollaan oltu teini-iästä asti yhdessä (reilu 10v) , niin ei voi oikein olla mitään suuria lainoja tms. hommattuna/tehtynä ennen miestä.
Mutta kaikenlaisia pikkusalaisuuksia kyllä on. En kerro miehelleni oikeastaan mitään mitä pääni sisällä pyörii. Hän ei tiedä unelmistani eikä edes sitä mitä musiikkia kuuntelen, sillä kuuntelen aina kuulokkeet korvilla ja poistan koneelta lopuksi selaushistorian. Muualla en kuuntele musiikkia kuin kotona tietokoneella. Mies tietää, että käyn täällä av:lla, mutta ei tiedä mitä avauksia luen, koska poistan ne tiedot aina varta vasten, ettei mies näe. Vaikka se avaus olisikin vain tyliin "Lempivärisi".
Mies ei koskaan tiedä, jos/kun olen surullinen tai jos mieltäni vaivaa joku asia. En koskaan kerro hänelle niistä mitään. Kuten en siitäkään jos vaikka päätäni särkee.
Mä en halua, että mies saa yhtään mitään millä voisi edes teoriassa mua lyödä. Mies nimittäin on sitä sorttia, joka suuttuessaan kaivaa kaikki vanhat tai vähänkin herkemmät asiat esille. Olen meidän alkuaikoina erehtynyt kertomaan, ettei mies ole mun ensimmäinen (minä olin miehelleni) ja sain siitä sitten pitkään kuulla monta kertaa riidan keskellä.
Mä olen sitä mieltä, että trust no one.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olimme yli 30-vuotiaita kun aloimme seurustella ja nyt on lähes kymmenen vuotta oltu yhdessä ja menty naimisiin. En mä koe tarpeelliseksi vuodattaa kaikkea mulle tapahtunutta hänelle, toki oleelliset asiat hän on tiennyt alusta lähtien. Mutta kun on molemmilla paljon elettyä elämää takana niin en voi olettaa, että tietäisin miehestäni "kaiken" tai että hän tietäisi "kaiken" minusta. Mitään isompaa tekoa ei ole, jonka jättäisin kertomatta. Yhteinen eletty elämä ratkaisee, ei menneisyys.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:55"]Menetin neitsyyteni vasta 23-vuotiaana. Ja mulla on ollut vain n. neljä seksikumppania ennen häntä. Hävettää kokemattomuuteni. Onneksi olen oppinut feikkaamaan, että olisin kokeneempi.
[/quote]
Mä olisin tästä ylpeä. Valitettavasti olin parikymppisenä "villi ja vapaa". Kokemuksia kertyi ihan liikaa. Nyt 34v äitinä Se harmittaa, ja toivoisin että olisin ymmärtänyt arvostaa itseäni enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olen aikoinaan sairastunut anoreksiaan ja olin sairaalahoidossa sen takia.
Mulla ei ole mitään salattavaa. Nuoresta saakka oltu yhdessä. Tietenkään en puhu kaikista ajatuksistani koska en ole sellainen suorasuu joka loukkaa toisia. Tiedämme toistemme parisuhdehistorian ja paljon muutakin. Mieheni ei oo täydellinen mutta en ole minäkään. Rakastan ja haluan olla avoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 21:31"]Ei mulla mitään suuren suuria salaisuuksia ole. Ollaan oltu teini-iästä asti yhdessä (reilu 10v) , niin ei voi oikein olla mitään suuria lainoja tms. hommattuna/tehtynä ennen miestä.
Mutta kaikenlaisia pikkusalaisuuksia kyllä on. En kerro miehelleni oikeastaan mitään mitä pääni sisällä pyörii. Hän ei tiedä unelmistani eikä edes sitä mitä musiikkia kuuntelen, sillä kuuntelen aina kuulokkeet korvilla ja poistan koneelta lopuksi selaushistorian. Muualla en kuuntele musiikkia kuin kotona tietokoneella. Mies tietää, että käyn täällä av:lla, mutta ei tiedä mitä avauksia luen, koska poistan ne tiedot aina varta vasten, ettei mies näe. Vaikka se avaus olisikin vain tyliin "Lempivärisi".
Mies ei koskaan tiedä, jos/kun olen surullinen tai jos mieltäni vaivaa joku asia. En koskaan kerro hänelle niistä mitään. Kuten en siitäkään jos vaikka päätäni särkee.
Mä en halua, että mies saa yhtään mitään millä voisi edes teoriassa mua lyödä. Mies nimittäin on sitä sorttia, joka suuttuessaan kaivaa kaikki vanhat tai vähänkin herkemmät asiat esille. Olen meidän alkuaikoina erehtynyt kertomaan, ettei mies ole mun ensimmäinen (minä olin miehelleni) ja sain siitä sitten pitkään kuulla monta kertaa riidan keskellä.
Mä olen sitä mieltä, että trust no one.
[/quote]
hyvä ja terve suhde,voi perse.
Kerran samassa kahvipöydässä istui kanssani kuusi vanhaa hoitoani. Onneksi en mennyt möläyttämään mitään. Oi niitä hippiaikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:54"]
Olin Jehovan todistaja kymmenvuotiaaksi asti. En ole suhteessa mutta tätä asiaa en aio ikinä miehille kertoa.
[/quote]
Eihän tuo ole sinun vikasi. Olet kuulunut lahkoon vanhempiesi tahdosta ja nyt siitä eronnut. Ei menneisyyttään tarvitse hävetä eikä salailla.
[/quote]
Tätä en minäkään ole kertonut, enkä kerro.
Mulla oli "seksisuhde" reilusti vanhempaan mieheen joskus 14-15 vuotiaana. Tämä ei onneksi ole vaikuttanut mitenkään elämääni, esim suhteeseeni seksiin tai miehiin, mutta häpeän sitä kyllä hirveästi. En koe tarpeelliseksi kertoa tätä miehelleni.
Jos nyt sitten mennään johonkin vähemmän vakavempaan, jos tämä nyt edes on sama asia, niin peittelen suklaan syömistäni. Saatan ostaa kaupasta suklaapatukan, syön sen autossa ja heitän johkin yleiseen roskikseen ennen kuin menen kotiin. :D Tähän ei olisi kyllä mitään syytä, en ole mikään ylipainoinen suklaanorsu mutta joskus kun sen patukan ostan, syön sen piilossa.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 21:59"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 21:31"]Ei mulla mitään suuren suuria salaisuuksia ole. Ollaan oltu teini-iästä asti yhdessä (reilu 10v) , niin ei voi oikein olla mitään suuria lainoja tms. hommattuna/tehtynä ennen miestä. Mutta kaikenlaisia pikkusalaisuuksia kyllä on. En kerro miehelleni oikeastaan mitään mitä pääni sisällä pyörii. Hän ei tiedä unelmistani eikä edes sitä mitä musiikkia kuuntelen, sillä kuuntelen aina kuulokkeet korvilla ja poistan koneelta lopuksi selaushistorian. Muualla en kuuntele musiikkia kuin kotona tietokoneella. Mies tietää, että käyn täällä av:lla, mutta ei tiedä mitä avauksia luen, koska poistan ne tiedot aina varta vasten, ettei mies näe. Vaikka se avaus olisikin vain tyliin "Lempivärisi". Mies ei koskaan tiedä, jos/kun olen surullinen tai jos mieltäni vaivaa joku asia. En koskaan kerro hänelle niistä mitään. Kuten en siitäkään jos vaikka päätäni särkee. Mä en halua, että mies saa yhtään mitään millä voisi edes teoriassa mua lyödä. Mies nimittäin on sitä sorttia, joka suuttuessaan kaivaa kaikki vanhat tai vähänkin herkemmät asiat esille. Olen meidän alkuaikoina erehtynyt kertomaan, ettei mies ole mun ensimmäinen (minä olin miehelleni) ja sain siitä sitten pitkään kuulla monta kertaa riidan keskellä. Mä olen sitä mieltä, että trust no one. [/quote] hyvä ja terve suhde,voi perse.
[/quote]
Ollaan ihan normaalionnellisia ja ihan perussuhde meillä on noin muuten. Uskallan jopa väittää, että meidän liitto tulee kestämään hautaan asti. Mä en rajoita miestäni mitenkään, en utele tai nalkuta tai vaadi kertomaan mitään. Annan miehelle paljon omaa tilaa. Mies on tosi kova puhumaan kaikesta, mutta mä vain nyökyttelen. Ei mies aina edes huomaa, etten kerro hänelle mitään.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:00"]Kerran samassa kahvipöydässä istui kanssani kuusi vanhaa hoitoani. Onneksi en mennyt möläyttämään mitään. Oi niitä hippiaikoja.
[/quote]
Lortto
Me seurataan miehen kanssa yhdessä urheilua. Mies urheilun vuoksi, minä kauniiden js lihaksikkaiden ihmisvartaloiden vuoksi. Mies ei ole tajunnut, että multa kuola vaan valuu :)
Joskus sinkkuna tuli harrastettua villiä seksiä mukavan miehen kanssa. Nyt selvisi, että tämä mies on poikaystäväni veli. En ole kertonut (ainakaan vielä).
En kyllä voi sanoa, että minulla olisi mitään salaisuuksia, mitä mieheni ei tiedä. Kaiken olen kertonut ja mielestäni niin kuuluu ollakin. Jos jättää jotain kertomatta, niin tuntuu, ettei puoliso oikeasti tiedä millainen ihminen olet. Oisi kamalaa, jos pitäisi esittää jotain muuta kuin on.