Suomessa on yksinpärjäämisen kulttuuri

Meidän suvussamme on onneksi toisenlainen kulttuuri.

Riippuu, mistä roikkuu. 
Kyllä täällä vielä toisia ihmisiä auteta, mutta aika eikä energia riitä passaamaan kaikkia ihmisiä, joten sitä tekee sitten parhaansa vain oman lähipiirinsä kanssa. 

Suomessakin yhteisöllisimmät alueet menestyvät parhaiten. Siksi yksinpärjäämisen ihannointi on monen kehityksen jarruna.

Kyllä useimmiten apua saa, kun sitä pyytää. Mutta ei moni mene apua tyrkyttämään, eikä kaikki sitä pyydä.

Paljolti on näin, ettei ainakaan vilpittömästi auttavia kovin paljon ole. Pitkin hampain ehkä autetaan tai bensarahaa vastaan. Harva silkasta omasta ilosta muita auttelee. Joillakin on ehkä suku sen tyyppistä, että he auttavat pulassa. Ainakin joskus tai tiettyyn pisteeseen saakka.

Kyllä pyytäjää autetaan, mutta apua ei tulla tuputtaman. Pitää itse aktivoitua ja ymmärtää pyytää apua ajoissa. Kun p*ska iskee tuulettimeen, on jo liian myöhäistä.

Meidän talossa asui kerran kuukauden verran vuokralainen ja kyllä jokainen asukas  oli halukas auttamaan mielellään niiden muuttotavaroiden ulos kantamisessa, kun vain ukosta päästiin eroon. Kerkisi vieraidensa kanssa hajottaa sekä ovia että ikkunoita, kun herra hm myyjä ei ehtinyt avaamaan heti paikalla ovea ostajille.

Oli kyllä kymmeniin vuosiin ainoa asukas, josta jotain harmia on koitunut. Naapuritalon asukkaatkin kettuili, miten ihmeessä teidän talon pihalla on poliisiauto niin usein.

Onhan tässä varmaan nytkin vuokralaisia, mutta ei ole mitään  harmia heistä ollut.

Tämä muistelma ei mitenkään liity tuohon uutisoituun tapaukseen, koska en tietenkään voi tietää, mitä ja miksi siellä on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pyytäjää autetaan, mutta apua ei tulla tuputtaman. Pitää itse aktivoitua ja ymmärtää pyytää apua ajoissa. Kun p*ska iskee tuulettimeen, on jo liian myöhäistä.

Ei täällä auteta toisia ihmisiä. Tätä se meno on Suomessa ja sitten Suomea kehutaan. Negatiivisia esimerkkejä olis vaikka kuinka paljon jakaa.

Olen löytänyt yhteisöllisyyttä omaan elämääni, ja kyllä se tosiaan on voima jota pitäisi edistää. Saan apua, ja annan apua vastavuoroisesti, se tekee kaikille osapuolille hyvää sosiaalisesti ja henkisestikin. Työläämmistä jutuista toki kuuluu vaivanpalkka tekijälle jne. Yksin poteroituminen kerrostaloyksiössä köyhyysrajalla, seurana pelit ja some, ei saa elämän parhaita puolia kyllä esiin, ja on liian yleistä valitettavasti täällä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen löytänyt yhteisöllisyyttä omaan elämääni, ja kyllä se tosiaan on voima jota pitäisi edistää. Saan apua, ja annan apua vastavuoroisesti, se tekee kaikille osapuolille hyvää sosiaalisesti ja henkisestikin. Työläämmistä jutuista toki kuuluu vaivanpalkka tekijälle jne. Yksin poteroituminen kerrostaloyksiössä köyhyysrajalla, seurana pelit ja some, ei saa elämän parhaita puolia kyllä esiin, ja on liian yleistä valitettavasti täällä Suomessa.

Kyllä ne ongelmat kantautuvat vapaa-ajan kavereista ja työelämästä. Olo tuntuu todella syrjityltä. Ei tiedä, mitä enää tehdä. Apua on etsitty ja haettu. Kaverit on katkaisseet välit. Työttömänä ollut monta vuotta, koska ketään ei toisen hätä tunnu kiinnostava. Yksi henkilö on ketä auttaa työnsä puolesta, ns. työasioissa (verrattavissa työkkärin palveluihin).

Ei tässä varmaan voi muuta tehdä kuin muuttaa ulkomaille. Kyllästynyt empatiakyvyttömyyteen ja kylmiin ihmisiin. Vastavuoroisuutta ei avun antamisessa ei ole.

Olisiko suomenruotsalaisilla paremmin? Pitäisikö ryhtyä suomenruotsalaiseksi vai millainen kulttuuri se on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pyytäjää autetaan, mutta apua ei tulla tuputtaman. Pitää itse aktivoitua ja ymmärtää pyytää apua ajoissa. Kun p*ska iskee tuulettimeen, on jo liian myöhäistä.

Ei täällä auteta toisia ihmisiä. Tätä se meno on Suomessa ja sitten Suomea kehutaan. Negatiivisia esimerkkejä olis vaikka kuinka paljon jakaa.

Oletko pyytänyt apua, vai oletko vaatinut apua? Asenne ratkaisee. Auttajia löytyy, mutta käskyttämistä ei siedetä.

Vuodesta -45 saakka on ajettu kyttäämis ja kyräily ddr-kulttuuria Suomeen, eikä sosialisti Orpokaan näytä siitä poikenneen, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pyytäjää autetaan, mutta apua ei tulla tuputtaman. Pitää itse aktivoitua ja ymmärtää pyytää apua ajoissa. Kun p*ska iskee tuulettimeen, on jo liian myöhäistä.

Ei täällä auteta toisia ihmisiä. Tätä se meno on Suomessa ja sitten Suomea kehutaan. Negatiivisia esimerkkejä olis vaikka kuinka paljon jakaa.

Oletko pyytänyt apua, vai oletko vaatinut apua? Asenne ratkaisee. Auttajia löytyy, mutta käskyttämistä ei siedetä.

Apua ollaan yritetty löytää joka paikasta. HIljaista on. Apua ei haluta antaa.

Suomalaisilla ei ole mitään kulttuuria vaan kaikki on omittu muilta. Maksamme velkaa ja ikuista orjalaivatervojen taakkaa.

Suomalaisen ei pidä auttaa suomalaista, se on sanktioitavaa pimeää työtä. Oma kansa ensin ajattelu on haitallista. Suomalainen on velvoitettu auttamaat maailmakyläilijöitä ja heidän maahenkilöitään.

Vain demareilla on kulttuuri, ja siitä uutisoitiin noin kuukausi sitten.

Monihan haluaisi tänne Amerikan mallin että Kela pois ja köyhien pitäisi täysin turvautua Hurstiin ja vastaaviin hyväntekijöihin. Ei toimi näin kylmässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessakin yhteisöllisimmät alueet menestyvät parhaiten. Siksi yksinpärjäämisen ihannointi on monen kehityksen jarruna.

Juuri niin. Se yksinpärjäämisen kulttuuri tekee yhteisöstä heikomman. 

Vierailija kirjoitti:

Monihan haluaisi tänne Amerikan mallin että Kela pois ja köyhien pitäisi täysin turvautua Hurstiin ja vastaaviin hyväntekijöihin. Ei toimi näin kylmässä maassa.

Ei toimi ei, siksihän hallitus on nyt yllättynyt kun ostovoimaansa ei käytä leikkauksien takia nekään kenellä olisi varallisuutta siihen, eivät viisaudessaan sitten huomioineet että varakkaatkin tällaisessa tilanteessa varautuvat auttamaan läheisiään tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pyytäjää autetaan, mutta apua ei tulla tuputtaman. Pitää itse aktivoitua ja ymmärtää pyytää apua ajoissa. Kun p*ska iskee tuulettimeen, on jo liian myöhäistä.

Ei täällä auteta toisia ihmisiä. Tätä se meno on Suomessa ja sitten Suomea kehutaan. Negatiivisia esimerkkejä olis vaikka kuinka paljon jakaa.

Oletko pyytänyt apua, vai oletko vaatinut apua? Asenne ratkaisee. Auttajia löytyy, mutta käskyttämistä ei siedetä.

Apua ollaan yritetty löytää joka paikasta. HIljaista on. Apua ei haluta antaa.

Kerro lisää. Minkälaista apua olet ollut vailla ja mistä sitä pyytänyt? Ja nimenomaan, onko kyse ollut pyytämisestä vai ennemminkin vaatimisesta/käskemisestä? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä useimmiten apua saa, kun sitä pyytää. Mutta ei moni mene apua tyrkyttämään, eikä kaikki sitä pyydä.

Ainakin minulle puolison sukulaiset sanoivat, etteivät sitten aio auttaa eivätkä hoitaa lapsiamme. Minulla ei ole omaa sukua eli turvaverkkoja ei ole silläkään puolella. Siihen oltiin neuvolassa todella tyytymättömiä ja oli todella kiusallista toistaa sitä, mitä puolison sukulaiset sanoivat. Mutta saimme kuitenkin kasvatettua lapset aikuisiksi kysymättä kertaakaan apua puolisoni sukulaisilta. Lapset eivät olleet minuuttiakaan heidän vahdittavinaan eivätkä käyneet heillä yökylässä kuten serkkunsa.