Lue keskustelun säännöt.
Kuinka helpottaa lapsiperheen elämää?
08.11.2021 |
Tässäpä siis villakoiran ydin. Neuvoja tarvitaan. Olen kotirouva, minulla on viittä vaille yliopistotutkinto joka jäi kun tulin raskaaksi, lapsia on 2. Molemmilla tytöillä on ADD. Tytöt ovat 8v ja 9v. Asumme kivalla alueella Helsingissä neliössä. Miehellä on oma firma ja hän työskentelee paljon, nytkin kun ei ole matkustanut niin töitä tehdään Suomeen nähden ihmeellisiin aikoihin ja vähäisestä vapaa-ajasta mies treenaa kovaa vastapainoksi raskaalle työlle.
Lapsilla on omat huoneet, siivooja käy kerran viikossa. Tästä huolimatta olen aivan uupunut tähän siivoamisen määrään. Siivoan 1,5-3h joka ikinen päivä. Homma alkaa aamuisin sillä että illalla jäätävän tappelun perusteella kesken jäänyt vaatteiden laittaminen valmiiksi alkaa. Täytyy etsiä vaatteet jotka käyvät vuodenaikaan. Pipoja en löytänyt vaan lähetin toisen kouluun ns mummopipossa. Kummatkin tytöt ovat syyslukukaudella hävittäneet lukemattomia kyniä ja kumeja, papereita, kenkiä, ulkohousuja, yhden takin, lukemattomia määriä hansikkaita. Älykello on ostettu jo kahdesti uusi (älykelloihin siirryttiin kun molemmat hävittivät 2 kännykkää.). Toisen reppu repeytyi jo ennen syyslomaa. Kaikissa lukee nimi. Kun lapset saan lähtemään kouluun, siivoan keittiön tyhjennänn ja täytän tiskikoneen ja siivoan ruokapöydän. Sitten laitan ensimmäisen satsin pyykkejä koneeseen. Tällä välillä robotti-imuri koittaa imuroida paikoilta jonne mahtuu. Lasten huoneet ovat kuin räjähdyksen jäljiltä. Koitan pestä lavuaarit ja peilit hammastahnajäljiltä. Koitan tehdä jonkinlaisia polkuja lastenhuoneisiin. On koitettu tavaroille nimettyjä paikkoja, on kokeiltu lasten päättämiä paikkoja, mutta mikään ei tunnu toimivan. Heti koulusta kotiin tultua tyhjennetään kilo hiekkaa kengistä eteiseen vaikka seison vieressä, vaatteet putoavat siihen mihin osuvat, tsägällä yksi vaate menee paikoilleen.
Harrastuksiin pitää soitella lapsia ympäri kyliä että nyt vaihtamaan vaatteet ja sinne ja sinne. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään, mutta voi luoja kun lasken vuosia siihen että muuttavat opiskelemaan. Ovat sinänsä kilttejä, ihania, urheilullisia lapsia. Nukkuvat 19:30-07:30 ja osaavat myös leikkiä kauniisti yhdessä. Ovat aivan älyttömän luovia ja mahtavia taiteilijoita ja vaikkapa legoista tulee upeita taideteoksia!
Otan mielelläni ohjeita, neuvoja ja vaikka mielipiteitä tästä jos siellä olisi edes muutama toimiva kikka jolla saisi edes hiukan helpotettua elämää…
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ongelma on ap:n pakkomielteen omainen siivous.
Tämä voi olla ihan totta. Mutta mietin että mikä tässä olisi se vaihtoehto? Jos minä en siivoa, täällä hukutaan ihan kirjaimellisesti tavaraan, roskaan ja askarteluihin.
ApNo sehän tässä on jo usein ehdotettu vaihtoehto, että karsitte sitä tavaran ja vaatteiden määrää, ja myös lapset alkavat tehdä oman osansa kotitöistä ja siivoavat omat jälkensä.
Mitä pidemmälle tämä ketju menee, sitä enemmän piirtyy kuva siitä, että ap on kodin palvelija, joka kävelee perässä siivoamassa toisten sotkut, eikä vaadi muilta mitään.
Olet ap nyt jotenkin jumiutunut tuohon rooliisi, sekä siihen, että koska lapsilla on diagnoosit, varjelet heitä ihan normaalielämään kuuluvilta velvollisuuksilta. Teet heille karhunpalveluksen, kun pompit sätkynukkena heidän päähänpistojensa ja halujensa mukaan.
Kukaan lapsi ei tykkää siivouksesta eikä kotitöistä. Mielipiteet jakautuvat sen suhteen, maksetaanko lapsille kotitöistä vai ei. En sano, että meidän tapamme on oikea, mutta meillä viikkorahaa (teineille kuukausirahaa) maksetaan myös sen mukaan, tekevätkö sovitut kotityöt. Oma huone täytyy pitää siistinä, ja imuroida kerran viikossa. Tiskikone tyhjennetään ja roskat viedään, kun pyydetään. Voivat keskenään sopia, kuka tekee minkäkin homman. Välillä tulee marinaa, tai pitää muistuttaa että viepä nyt ne roskat, mutta homma toimii kuitenkin, kun ei lähde mukaan tuohon oi voi etkö haluakaan, no äitipä se tässä sitten tekee kaikki puolestasi.
Palvelija en haluaisi olla mutta se on ihan mahdollista että olen. En koe pomppivani sätkynukkena päähänpistojen mukaan, mutta siivouksessa annan periksi koska en enää näe vaihtoehtoja.
Lapset tappelevat vastaan kuin taaperot, heittäytyvät maahan ja heittelevät tavaroita. Huutavat kuin syötävä. Yksinkertaisesti kieltäytyvät tekemästä mitään. Monesti tämä johtaa siihen että jää siivoamatta. On kokeiltu viikon pelikieltoa, tavaroiden poisottoa, kotiarestia, karkkipäivän poisottoa jne mutta mikään ei ole tähän mennessä johtanut siihen että olisin saanut lapset siivoamaan. He vain sietävät epämukavuuden, mutta eivät siivoa. Ainoa milloin he suostuvat siivoamaan on kun teen siitä leikin (esim robottia käsketään keräämään 5 tavaraa tai kuinka monta samanlaista esinettä ehdit noukkimaan 1min sisään, tai kuinka kauan menee siivota legot) mutta nämä leikit ovat päivittäin liian rankkoja minulle verrattuna siihen että siivoan itse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä siivoat 3h päivässä?
Jotta täällä olisi siistiä. Toinen lapsista tykkää vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä ja käytetyt vaatteet päätyvät lattian kautta pesun - monesti myös puhtaat vaatteet jotka ovat ”olleet tiellä”. Eli pyykkiä tulee. Toinen tykkää askarrella ja tehdä omia keksintöjään. Sillä välin kun keitän aamukahvia ja laitan puuroa pöytään, on molemmat ehtineet laittaa huoneensa uuteen kuntoon. Eli lapset ovat hyvin ehtiväisiä. Jos haluan siistin kodin, niin täällä on pakko jonkun siivota.
Ja meillä on juurikin Dysonin varsi-imuri ja lisäksi robotti-imuri joka on paljon käytössä. Kun olen saanut kodin siistiksi, tulevat lapset takaisin kotiin ja sama rumba alkaa alusta.
Ap
No hei tuollaistahan se lapsi(p)erhe-elämä on!!!!! Ei kai tuo yllätä, vai oletko ollut vähän sinisilmäinen hoopo?
Tähän kuvaukseesi kiteytyy pitkälti sekin, miksi monet ei missään tapauksessa halua lapsia.
erheellisen elämä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä siivoat 3h päivässä?
Jotta täällä olisi siistiä. Toinen lapsista tykkää vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä ja käytetyt vaatteet päätyvät lattian kautta pesun - monesti myös puhtaat vaatteet jotka ovat ”olleet tiellä”. Eli pyykkiä tulee. Toinen tykkää askarrella ja tehdä omia keksintöjään. Sillä välin kun keitän aamukahvia ja laitan puuroa pöytään, on molemmat ehtineet laittaa huoneensa uuteen kuntoon. Eli lapset ovat hyvin ehtiväisiä. Jos haluan siistin kodin, niin täällä on pakko jonkun siivota.
Ja meillä on juurikin Dysonin varsi-imuri ja lisäksi robotti-imuri joka on paljon käytössä. Kun olen saanut kodin siistiksi, tulevat lapset takaisin kotiin ja sama rumba alkaa alusta.
ApNo hei tuollaistahan se lapsi(p)erhe-elämä on!!!!! Ei kai tuo yllätä, vai oletko ollut vähän sinisilmäinen hoopo?
Tähän kuvaukseesi kiteytyy pitkälti sekin, miksi monet ei missään tapauksessa halua lapsia.
Kaipa olen ollut sinisilmäinen hoopo. Meillä oli aina siistiä lapsuudenperheessäni. Jokainen siivosi oman osuutensa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
erheellisen elämä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä siivoat 3h päivässä?
Jotta täällä olisi siistiä. Toinen lapsista tykkää vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä ja käytetyt vaatteet päätyvät lattian kautta pesun - monesti myös puhtaat vaatteet jotka ovat ”olleet tiellä”. Eli pyykkiä tulee. Toinen tykkää askarrella ja tehdä omia keksintöjään. Sillä välin kun keitän aamukahvia ja laitan puuroa pöytään, on molemmat ehtineet laittaa huoneensa uuteen kuntoon. Eli lapset ovat hyvin ehtiväisiä. Jos haluan siistin kodin, niin täällä on pakko jonkun siivota.
Ja meillä on juurikin Dysonin varsi-imuri ja lisäksi robotti-imuri joka on paljon käytössä. Kun olen saanut kodin siistiksi, tulevat lapset takaisin kotiin ja sama rumba alkaa alusta.
ApNo hei tuollaistahan se lapsi(p)erhe-elämä on!!!!! Ei kai tuo yllätä, vai oletko ollut vähän sinisilmäinen hoopo?
Tähän kuvaukseesi kiteytyy pitkälti sekin, miksi monet ei missään tapauksessa halua lapsia.
Kaipa olen ollut sinisilmäinen hoopo. Meillä oli aina siistiä lapsuudenperheessäni. Jokainen siivosi oman osuutensa.
Ap
Sitten alat vaatia niiltä lapsilta jotain!
Kai sinutkin kasvatettiin käyttäytymään siellä sinun siistissä lapsuudenkodissasi?? Mikä siinä on, että et ITSE osaa kasvattaa omia lapsiasi samaan.
-sama-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erheellisen elämä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä siivoat 3h päivässä?
Jotta täällä olisi siistiä. Toinen lapsista tykkää vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä ja käytetyt vaatteet päätyvät lattian kautta pesun - monesti myös puhtaat vaatteet jotka ovat ”olleet tiellä”. Eli pyykkiä tulee. Toinen tykkää askarrella ja tehdä omia keksintöjään. Sillä välin kun keitän aamukahvia ja laitan puuroa pöytään, on molemmat ehtineet laittaa huoneensa uuteen kuntoon. Eli lapset ovat hyvin ehtiväisiä. Jos haluan siistin kodin, niin täällä on pakko jonkun siivota.
Ja meillä on juurikin Dysonin varsi-imuri ja lisäksi robotti-imuri joka on paljon käytössä. Kun olen saanut kodin siistiksi, tulevat lapset takaisin kotiin ja sama rumba alkaa alusta.
ApNo hei tuollaistahan se lapsi(p)erhe-elämä on!!!!! Ei kai tuo yllätä, vai oletko ollut vähän sinisilmäinen hoopo?
Tähän kuvaukseesi kiteytyy pitkälti sekin, miksi monet ei missään tapauksessa halua lapsia.
Kaipa olen ollut sinisilmäinen hoopo. Meillä oli aina siistiä lapsuudenperheessäni. Jokainen siivosi oman osuutensa.
ApSitten alat vaatia niiltä lapsilta jotain!
Kai sinutkin kasvatettiin käyttäytymään siellä sinun siistissä lapsuudenkodissasi?? Mikä siinä on, että et ITSE osaa kasvattaa omia lapsiasi samaan.
-sama-
En rehellisesti tiedä. Itse olin kiltti ja kuuliainen. Nämä sietävät mitä tahansa epämukavuutta jotta saisivat pitää oman päänsä. Meillä on käynyt niin perhetyö kun psykologit eikä kenestäkään ole ollut apua. Lapset ovat iloisia, onnellisia ja osaavia, keskustelevia ja käyttäytyvät hyvin. Mutta omien jälkien siivouskyky on puhdas 0. Otan mielelläni kaikki vinkit vastaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta omien jälkien siivouskyky on puhdas 0. Otan mielelläni kaikki vinkit vastaan.
Ap
Aloita nyt sillä tavaroiden karsimisella. Lapsille sanot, että sen verran saa pitää tavaraa kun jaksaa pitää järjestyksessä, ylimääräiset johonkin varastoon. Sun siivousurakka helpottuu ihan huomattavasti, ja lapsille tulee tuntuva seuraus siitä, että eivät suostu siivoamaan. Kirjoitit, että lapset eivät suostu luopumaan mistään, ja toisaalta kirjoitit myös, että erilaiset seuraamukset eivät saa lapsia siivoamaan. Ehkä se tavaroiden lähteminen on se seuraus, joka nostaa lapset sellaiselle epämukavuusalueelle, että siivous alkaa kiinnostaa.
Suosittelen sitä toimintaterapiaa, niin saatte ihan käytännön neuvoja, miten saada lapsi pukeutumaan ulos tai siivoamaan huoneensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta omien jälkien siivouskyky on puhdas 0. Otan mielelläni kaikki vinkit vastaan.
ApAloita nyt sillä tavaroiden karsimisella. Lapsille sanot, että sen verran saa pitää tavaraa kun jaksaa pitää järjestyksessä, ylimääräiset johonkin varastoon. Sun siivousurakka helpottuu ihan huomattavasti, ja lapsille tulee tuntuva seuraus siitä, että eivät suostu siivoamaan. Kirjoitit, että lapset eivät suostu luopumaan mistään, ja toisaalta kirjoitit myös, että erilaiset seuraamukset eivät saa lapsia siivoamaan. Ehkä se tavaroiden lähteminen on se seuraus, joka nostaa lapset sellaiselle epämukavuusalueelle, että siivous alkaa kiinnostaa.
Suosittelen sitä toimintaterapiaa, niin saatte ihan käytännön neuvoja, miten saada lapsi pukeutumaan ulos tai siivoamaan huoneensa.
Jep. Tämä tavarankarsiminen aloitettiinkin perheenä jo tänään ketjun innostamana. Mieskin saatiin auttamaan. Onko toimintaterapiassa osaavampaa apua kuin esim perhetyön nepsyerikoistuneet sosiologit tai psykologit?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on luovia, ihania, adhd-piirteisiä lapsia, joille pikkulegot ovat olleet leluista mieluisimpia, ja niitä onkin varovaisesti arvioiden sata tuhatta. Niillä on joka päivä rakennettu ja leikitty.
Ihan pienestä saakka linja on ollut, että Legot siivotaan illalla lattialta. Saa itkeä ja saa raivota, mutta ne kerätään tai siivouslasta vie ne jätteisiin. Välillä aikuinen on auttanut, jos nukkumaanmeno on uhannut viivästyä, mutta sitten on seuraavana päivänä aloitettu aiemmin.
Noin 7-8-vuotiaina lapset ovat oppineet, että niitä legoja ei kannata päiväsaikaankaan levitellä enempää kuin pakko, ja 9-10-vuotiaina heitä on alkanut ärsyttää lattialla lojuvat Legot. Eli toistoja on tarvittu. En osaa ap:lle tämän täsmällisempiä neuvoja antaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on luovia, ihania, adhd-piirteisiä lapsia, joille pikkulegot ovat olleet leluista mieluisimpia, ja niitä onkin varovaisesti arvioiden sata tuhatta. Niillä on joka päivä rakennettu ja leikitty.
Ihan pienestä saakka linja on ollut, että Legot siivotaan illalla lattialta. Saa itkeä ja saa raivota, mutta ne kerätään tai siivouslasta vie ne jätteisiin. Välillä aikuinen on auttanut, jos nukkumaanmeno on uhannut viivästyä, mutta sitten on seuraavana päivänä aloitettu aiemmin.
Noin 7-8-vuotiaina lapset ovat oppineet, että niitä legoja ei kannata päiväsaikaankaan levitellä enempää kuin pakko, ja 9-10-vuotiaina heitä on alkanut ärsyttää lattialla lojuvat Legot. Eli toistoja on tarvittu. En osaa ap:lle tämän täsmällisempiä neuvoja antaa.
Meillä on myös legoja päätynyt roskiin saakka. Ehkäpä toistoja vaan tarvitaan enemmän kuin itse uskoisin? Nyt suostuvat siivoamaan mukana jonkun verran kun aikuinen tekee ja neuvoo. Pääasiassa tässä itse kuitenkin tehdään, esikoinen tanssii musiikin mukana ja vaihtaa vaatteitaan (laittoi kuitenkin pyynnön jälkeen vanhat vaatteet pesukaappiin) ja kuopus on mennyt mytyksi ja leikkii nukella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko toimintaterapiassa osaavampaa apua kuin esim perhetyön nepsyerikoistuneet sosiologit tai psykologit?
Ap
Toimintaterapeutit auttavat asiakasta selviytymään käytännön arjesta. Ei voi sanoa, että ovat "osaavampia", koska tekevät eri työtä kuin sosiologit tai psykologit. Jos henkilö tarvitsee psykologin apua, toimintaterapeutti ei ole oikea ammattilainen auttamaan, eikä sosiologi tai psykologi pysty tarjoamaan samanlaista apua kuin toimintaterapeutti.
Periaatteessa toimintaterapeutti voisi auttaa esimerkiksi eteisen järjestelyssä niin, että lapsen olisi helppo lähteä aamulla kouluun ja ottaa mukaan reppu ja sopivat vaatteet, jos todetaan, että tällainen järjestäminen olisi tarpeen, tai auttaa löytämään toimiva keino, joka auttaisi lasta muistamaan aamulla, mitä täytyy ottaa mukaan. Toimintaterapiassa asetetaan tavoitteita, joita halutaan saavuttaa, yksi tällainen tavoite voisi olla esimerkiksi "lapsi pukeutuu aamulla itsenäisesti" tai "lapsi muistaa itse ottaa aamuisin kouluun tarvittavat välineet".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko toimintaterapiassa osaavampaa apua kuin esim perhetyön nepsyerikoistuneet sosiologit tai psykologit?
ApToimintaterapeutit auttavat asiakasta selviytymään käytännön arjesta. Ei voi sanoa, että ovat "osaavampia", koska tekevät eri työtä kuin sosiologit tai psykologit. Jos henkilö tarvitsee psykologin apua, toimintaterapeutti ei ole oikea ammattilainen auttamaan, eikä sosiologi tai psykologi pysty tarjoamaan samanlaista apua kuin toimintaterapeutti.
Periaatteessa toimintaterapeutti voisi auttaa esimerkiksi eteisen järjestelyssä niin, että lapsen olisi helppo lähteä aamulla kouluun ja ottaa mukaan reppu ja sopivat vaatteet, jos todetaan, että tällainen järjestäminen olisi tarpeen, tai auttaa löytämään toimiva keino, joka auttaisi lasta muistamaan aamulla, mitä täytyy ottaa mukaan. Toimintaterapiassa asetetaan tavoitteita, joita halutaan saavuttaa, yksi tällainen tavoite voisi olla esimerkiksi "lapsi pukeutuu aamulla itsenäisesti" tai "lapsi muistaa itse ottaa aamuisin kouluun tarvittavat välineet".
Kuulostaa siltä että toimintaterapia olisi meidän ongelmiin ihan ihanteellinen!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeät rutiinit, enemmän ulkoilua iltaan/harrastuksia jos kotona sotkevat liikaa? Kengille kurakaukalo eteiseen. Kaikelle selkeät, omat paikat. Eniten teillä auttaisi ehkä tavaroiden karsiminen ja sinulla sen blogi/someunelman ylläpidon lopettaminen - siis että lapsiperheen koti olisi aina siisti. Sitä harvoin on.
Rutiinit ovat selvät. Niissä olemme mielestämme onnistuneet hyvin. Nyt molemmilla on niin paljon kavereita ettei lapsia paljon kotona näy ennen ruoka-aikaa. Harrastuksia on esikoisella kahdet / viikko ja kuopuksella 1.
Tavaroita on karsittu, lasten vaatteista pitäisi karsia ihan ensimmäisenä, mutta se tuntuu lapsista jotenkin hirvittävälle ajatukselle vaikka olen ehdottanut että minä voisin tehdä sen yksin. Lastenvaatteita tuli meille ihan joka paikasta. Jos mies on tekemisissä lastenvaateyritysten kanssa, sieltä lähetetään kunnon laatikollinen lahjuksia. Ystävät, isoäiti, tädit kaikki tuovat aina tullessaan vaatteita vaikka olen kertonut että juuri nyt olisi mm neljät ulkohousut… Siis ihanaa että ajattelevat meitä, en tarkoita todellakaan kuulostaa epäkiitolliselta.
Leluista nuo eivät suostu luopumaan. Ollenkaan. Olen ehdottanut että annettaisiin niitä lapsille jotka tarvitsevat niitä enemmän, tai että saisivat itse niistä rahat jos ne myydään kirpparilla. Toistaiseksi mikään ei ole tuottanut tulosta. Varsinkin esikoinen kerää ihan roskiakin koska näkee niissä huikeaa potentiaalia taideteoksissaan jonka harvemmin kuin harvoin oikeasti sitten tekeekin.
Ensin meillä oli systeeminä että lapsilla oli tietyt kotityöt jotka oli tehtävä jos mieli saada viikkorahaa. Sitten lapsipsykologi ehdotti että puhtaan kodin tulisi olla tarpeeksi kova motivaatio… Eli en sitten enää tiedä mitä sen kanssa tekisi. Harvoinpa silläkään suostuivat omia huoneitaan siivoamaan.
Ap
Melkein liikutuin kun luin noista taideteoksista :) Tuli niin mieleen kun omat (adhd) lapset olivat vielä kotona. Kaipaan sitä kaaosta ja merkityksellistä elämää, vaikka silloin tuntui, että henki lähtee just. Meillä on kyllä aina ollut lapsilla vain vähän tavaroita ja vaatteita. Että sikäli erilainen tilanne. Täällä on ehdotettukin tavaroiden ja vaatteiden karsimista ja olen sitä mieltä, että se on ainoa keino. Ehkä kyselet liikaa lapsiltasi, että: "sopisiko, että laitetaan nämä ja nämä tavarat pois?" Eihän se koskaan sovi. Mutta jollain tavalla pitää tehdä karsintaa. Kun tavara vähenee, niin tulee tilaa luovuudelle. Helpompi tehdä ja rakentaa ja jopa ajatella. Mitä vähemmän tavaroita, sitä vähemmän järjestämistä. Lue joku kirja aiheesta. Minimalismi-kirjoja riittää nykyään. Voisiko miehesi osallistua tähän projektiin? Joskus miehet saavat hoidettua tällaiset asiat kivuttomammin. Ja joskus lapset tottelevat isäänsä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Järjestättekö te muut lasten vierailuajat? Meillä lapset itse keskenään sopivat koulussa ja sitten voivat soittaa koulusta että saako sejase tulla meille. En ole kamalan usein kehdannut kieltäytyä etteivät lapset jää ilman kavereita…
Ap
Järjestetään, ja järjestää moni muukin. Kovin moneen perheeseen ei voi mennä kylään koska tahansa (voi olla vuorotyöläisiä tai pikkulapsia nukkumassa, vanhempia etätöissä jne.). Teillä voisi ihan hyvin olla ennalta sovittu kyläilyajankohta ja ehtona se, että huone pitää olla siivottuna jotta saa tuoda kaverin, ja muulloin pitää pyytää erikseen lupa, ja erityislupaa ei todellakaan ole pakko antaa, jos ajankohta ei teille sovi.
Vierailija kirjoitti:
Lakkasimme maksamasta senkin vuoksi koska mummo haluaa osallistua lasten elämään maksamalla näille viikkorahaa vastikkeetta, jolloin meidän 20sentin roskienvienti muuttui yhtäkkiä turhaksi.
Jos tuntuu, että mummon maksamasta viikkorahasta on haittaa, voisiko mummo laittaa rahat jemmaan lasten tileille tulevaisuutta varten? Käyttöraha tulisi vain teiltä vanhemmilta.
Vähän tuntuu siltä, että teidän perhettä pyörittää ainakin osittain lapset ja jopa lasten kaverit ja ehkä vähän mummokin, etkä sinä uskalla ottaa ohjia omiin käsiisi. Uskalla sanoa tarvittaessa EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeät rutiinit, enemmän ulkoilua iltaan/harrastuksia jos kotona sotkevat liikaa? Kengille kurakaukalo eteiseen. Kaikelle selkeät, omat paikat. Eniten teillä auttaisi ehkä tavaroiden karsiminen ja sinulla sen blogi/someunelman ylläpidon lopettaminen - siis että lapsiperheen koti olisi aina siisti. Sitä harvoin on.
Rutiinit ovat selvät. Niissä olemme mielestämme onnistuneet hyvin. Nyt molemmilla on niin paljon kavereita ettei lapsia paljon kotona näy ennen ruoka-aikaa. Harrastuksia on esikoisella kahdet / viikko ja kuopuksella 1.
Tavaroita on karsittu, lasten vaatteista pitäisi karsia ihan ensimmäisenä, mutta se tuntuu lapsista jotenkin hirvittävälle ajatukselle vaikka olen ehdottanut että minä voisin tehdä sen yksin. Lastenvaatteita tuli meille ihan joka paikasta. Jos mies on tekemisissä lastenvaateyritysten kanssa, sieltä lähetetään kunnon laatikollinen lahjuksia. Ystävät, isoäiti, tädit kaikki tuovat aina tullessaan vaatteita vaikka olen kertonut että juuri nyt olisi mm neljät ulkohousut… Siis ihanaa että ajattelevat meitä, en tarkoita todellakaan kuulostaa epäkiitolliselta.
Leluista nuo eivät suostu luopumaan. Ollenkaan. Olen ehdottanut että annettaisiin niitä lapsille jotka tarvitsevat niitä enemmän, tai että saisivat itse niistä rahat jos ne myydään kirpparilla. Toistaiseksi mikään ei ole tuottanut tulosta. Varsinkin esikoinen kerää ihan roskiakin koska näkee niissä huikeaa potentiaalia taideteoksissaan jonka harvemmin kuin harvoin oikeasti sitten tekeekin.
Ensin meillä oli systeeminä että lapsilla oli tietyt kotityöt jotka oli tehtävä jos mieli saada viikkorahaa. Sitten lapsipsykologi ehdotti että puhtaan kodin tulisi olla tarpeeksi kova motivaatio… Eli en sitten enää tiedä mitä sen kanssa tekisi. Harvoinpa silläkään suostuivat omia huoneitaan siivoamaan.
ApMelkein liikutuin kun luin noista taideteoksista :) Tuli niin mieleen kun omat (adhd) lapset olivat vielä kotona. Kaipaan sitä kaaosta ja merkityksellistä elämää, vaikka silloin tuntui, että henki lähtee just. Meillä on kyllä aina ollut lapsilla vain vähän tavaroita ja vaatteita. Että sikäli erilainen tilanne. Täällä on ehdotettukin tavaroiden ja vaatteiden karsimista ja olen sitä mieltä, että se on ainoa keino. Ehkä kyselet liikaa lapsiltasi, että: "sopisiko, että laitetaan nämä ja nämä tavarat pois?" Eihän se koskaan sovi. Mutta jollain tavalla pitää tehdä karsintaa. Kun tavara vähenee, niin tulee tilaa luovuudelle. Helpompi tehdä ja rakentaa ja jopa ajatella. Mitä vähemmän tavaroita, sitä vähemmän järjestämistä. Lue joku kirja aiheesta. Minimalismi-kirjoja riittää nykyään. Voisiko miehesi osallistua tähän projektiin? Joskus miehet saavat hoidettua tällaiset asiat kivuttomammin. Ja joskus lapset tottelevat isäänsä paremmin.
Meillä kyllä näkee selvästi että isää totellaan paremmin. Varmaan koska se on niin harvinaista herkkua :/ Konmaritin pari vuotta sitten meidän tavaramme mutta lasten tavaroihin en puuttunut koska lapset eivät halunneet osallistua. Voisin koittaa nyt uudestaan. Ja jos se ei ala toimia, voisin vain raa’asti ottaa sieltä suoraan ainakin liian pienet vaatteet pois ja kesävaatteet säilöön.
Juuri tuli tänään postilaatikosta suuri lelukuvasti… Sieltähän heti alettiin ruksimaan mitä tahdotaan joululahjaksi… Taidan alkaa markkinoimaan sitä että uusia ei tule jos ei tehdä tilaa.
Ap
En edes ymmärrä mikä tässä on ongelma? Lähinnä
äidin ajatus että koko ajan pitää olla siistiä?
Meillä on kolme lasta ja ei, ei ole koskaan vaatteet oikeilla paikoilla ja huoneet ovat iloisessa sekasotkussa.
En todellakaan siivoa tuota määrää edes viikossa. Meillä ollaan ihan onnellisia ja rentoutuneita.
Vierailija kirjoitti:
En edes ymmärrä mikä tässä on ongelma? Lähinnä
äidin ajatus että koko ajan pitää olla siistiä?Meillä on kolme lasta ja ei, ei ole koskaan vaatteet oikeilla paikoilla ja huoneet ovat iloisessa sekasotkussa.
En todellakaan siivoa tuota määrää edes viikossa. Meillä ollaan ihan onnellisia ja rentoutuneita.
Löytyykö teillä tavarat ajoissa ilman että lapset vetävät hermoromahdusta sen takia? Minä nautin siististä kodista, voin huonosti sotkun keskellä että minä tässä selvästi olen se ongelma. Mutta haluaisin ajatella että asialle voi tehdä jotain ja voisin saada edes jotain systeemiä kasattua jolla saisin lapset edes hiukan osallistumaan kotitöihin ja olemaan sotkematta jatkuvasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeät rutiinit, enemmän ulkoilua iltaan/harrastuksia jos kotona sotkevat liikaa? Kengille kurakaukalo eteiseen. Kaikelle selkeät, omat paikat. Eniten teillä auttaisi ehkä tavaroiden karsiminen ja sinulla sen blogi/someunelman ylläpidon lopettaminen - siis että lapsiperheen koti olisi aina siisti. Sitä harvoin on.
Rutiinit ovat selvät. Niissä olemme mielestämme onnistuneet hyvin. Nyt molemmilla on niin paljon kavereita ettei lapsia paljon kotona näy ennen ruoka-aikaa. Harrastuksia on esikoisella kahdet / viikko ja kuopuksella 1.
Tavaroita on karsittu, lasten vaatteista pitäisi karsia ihan ensimmäisenä, mutta se tuntuu lapsista jotenkin hirvittävälle ajatukselle vaikka olen ehdottanut että minä voisin tehdä sen yksin. Lastenvaatteita tuli meille ihan joka paikasta. Jos mies on tekemisissä lastenvaateyritysten kanssa, sieltä lähetetään kunnon laatikollinen lahjuksia. Ystävät, isoäiti, tädit kaikki tuovat aina tullessaan vaatteita vaikka olen kertonut että juuri nyt olisi mm neljät ulkohousut… Siis ihanaa että ajattelevat meitä, en tarkoita todellakaan kuulostaa epäkiitolliselta.
Leluista nuo eivät suostu luopumaan. Ollenkaan. Olen ehdottanut että annettaisiin niitä lapsille jotka tarvitsevat niitä enemmän, tai että saisivat itse niistä rahat jos ne myydään kirpparilla. Toistaiseksi mikään ei ole tuottanut tulosta. Varsinkin esikoinen kerää ihan roskiakin koska näkee niissä huikeaa potentiaalia taideteoksissaan jonka harvemmin kuin harvoin oikeasti sitten tekeekin.
Ensin meillä oli systeeminä että lapsilla oli tietyt kotityöt jotka oli tehtävä jos mieli saada viikkorahaa. Sitten lapsipsykologi ehdotti että puhtaan kodin tulisi olla tarpeeksi kova motivaatio… Eli en sitten enää tiedä mitä sen kanssa tekisi. Harvoinpa silläkään suostuivat omia huoneitaan siivoamaan.
ApMelkein liikutuin kun luin noista taideteoksista :) Tuli niin mieleen kun omat (adhd) lapset olivat vielä kotona. Kaipaan sitä kaaosta ja merkityksellistä elämää, vaikka silloin tuntui, että henki lähtee just. Meillä on kyllä aina ollut lapsilla vain vähän tavaroita ja vaatteita. Että sikäli erilainen tilanne. Täällä on ehdotettukin tavaroiden ja vaatteiden karsimista ja olen sitä mieltä, että se on ainoa keino. Ehkä kyselet liikaa lapsiltasi, että: "sopisiko, että laitetaan nämä ja nämä tavarat pois?" Eihän se koskaan sovi. Mutta jollain tavalla pitää tehdä karsintaa. Kun tavara vähenee, niin tulee tilaa luovuudelle. Helpompi tehdä ja rakentaa ja jopa ajatella. Mitä vähemmän tavaroita, sitä vähemmän järjestämistä. Lue joku kirja aiheesta. Minimalismi-kirjoja riittää nykyään. Voisiko miehesi osallistua tähän projektiin? Joskus miehet saavat hoidettua tällaiset asiat kivuttomammin. Ja joskus lapset tottelevat isäänsä paremmin.
Meillä kyllä näkee selvästi että isää totellaan paremmin. Varmaan koska se on niin harvinaista herkkua :/ Konmaritin pari vuotta sitten meidän tavaramme mutta lasten tavaroihin en puuttunut koska lapset eivät halunneet osallistua. Voisin koittaa nyt uudestaan. Ja jos se ei ala toimia, voisin vain raa’asti ottaa sieltä suoraan ainakin liian pienet vaatteet pois ja kesävaatteet säilöön.
Juuri tuli tänään postilaatikosta suuri lelukuvasti… Sieltähän heti alettiin ruksimaan mitä tahdotaan joululahjaksi… Taidan alkaa markkinoimaan sitä että uusia ei tule jos ei tehdä tilaa.
Ap
Siis ymmärsinkö oikein, ettet ole vielä koskaan karsinut lasten tavaroita ja leluja? Tai pieniä vaatteita tai kausivaatteita? Ei ihme, että teillä ei pysy paikat siistinä!
Olen ihan oikeasti luullut, että lelujen karsiminen/varastointi esim. joulun ja synttäreiden alla, pienten vaatteiden kiertoon laitto ja kausivaatteiden vaihto vaatekaapissa kuuluvat jokaisen normiperheen arkeen. Näin kaikki minun tuntemani ihmiset tekevät, eikä kukaan kysele lapsilta saisinko nyt laittaa liian pienet vaatteet tai lelut, joilla et ole leikkinyt kahteen vuoteen tai roskat pois/kiertoon. Aikuinen vain tekee sen, ja leluista joilla vielä jotenkin leikitään, neuvotellaan, että mistä voisi luopua, jos haluaa joululahjaksi jonkun uuden lelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeät rutiinit, enemmän ulkoilua iltaan/harrastuksia jos kotona sotkevat liikaa? Kengille kurakaukalo eteiseen. Kaikelle selkeät, omat paikat. Eniten teillä auttaisi ehkä tavaroiden karsiminen ja sinulla sen blogi/someunelman ylläpidon lopettaminen - siis että lapsiperheen koti olisi aina siisti. Sitä harvoin on.
Rutiinit ovat selvät. Niissä olemme mielestämme onnistuneet hyvin. Nyt molemmilla on niin paljon kavereita ettei lapsia paljon kotona näy ennen ruoka-aikaa. Harrastuksia on esikoisella kahdet / viikko ja kuopuksella 1.
Tavaroita on karsittu, lasten vaatteista pitäisi karsia ihan ensimmäisenä, mutta se tuntuu lapsista jotenkin hirvittävälle ajatukselle vaikka olen ehdottanut että minä voisin tehdä sen yksin. Lastenvaatteita tuli meille ihan joka paikasta. Jos mies on tekemisissä lastenvaateyritysten kanssa, sieltä lähetetään kunnon laatikollinen lahjuksia. Ystävät, isoäiti, tädit kaikki tuovat aina tullessaan vaatteita vaikka olen kertonut että juuri nyt olisi mm neljät ulkohousut… Siis ihanaa että ajattelevat meitä, en tarkoita todellakaan kuulostaa epäkiitolliselta.
Leluista nuo eivät suostu luopumaan. Ollenkaan. Olen ehdottanut että annettaisiin niitä lapsille jotka tarvitsevat niitä enemmän, tai että saisivat itse niistä rahat jos ne myydään kirpparilla. Toistaiseksi mikään ei ole tuottanut tulosta. Varsinkin esikoinen kerää ihan roskiakin koska näkee niissä huikeaa potentiaalia taideteoksissaan jonka harvemmin kuin harvoin oikeasti sitten tekeekin.
Ensin meillä oli systeeminä että lapsilla oli tietyt kotityöt jotka oli tehtävä jos mieli saada viikkorahaa. Sitten lapsipsykologi ehdotti että puhtaan kodin tulisi olla tarpeeksi kova motivaatio… Eli en sitten enää tiedä mitä sen kanssa tekisi. Harvoinpa silläkään suostuivat omia huoneitaan siivoamaan.
ApMelkein liikutuin kun luin noista taideteoksista :) Tuli niin mieleen kun omat (adhd) lapset olivat vielä kotona. Kaipaan sitä kaaosta ja merkityksellistä elämää, vaikka silloin tuntui, että henki lähtee just. Meillä on kyllä aina ollut lapsilla vain vähän tavaroita ja vaatteita. Että sikäli erilainen tilanne. Täällä on ehdotettukin tavaroiden ja vaatteiden karsimista ja olen sitä mieltä, että se on ainoa keino. Ehkä kyselet liikaa lapsiltasi, että: "sopisiko, että laitetaan nämä ja nämä tavarat pois?" Eihän se koskaan sovi. Mutta jollain tavalla pitää tehdä karsintaa. Kun tavara vähenee, niin tulee tilaa luovuudelle. Helpompi tehdä ja rakentaa ja jopa ajatella. Mitä vähemmän tavaroita, sitä vähemmän järjestämistä. Lue joku kirja aiheesta. Minimalismi-kirjoja riittää nykyään. Voisiko miehesi osallistua tähän projektiin? Joskus miehet saavat hoidettua tällaiset asiat kivuttomammin. Ja joskus lapset tottelevat isäänsä paremmin.
Meillä kyllä näkee selvästi että isää totellaan paremmin. Varmaan koska se on niin harvinaista herkkua :/ Konmaritin pari vuotta sitten meidän tavaramme mutta lasten tavaroihin en puuttunut koska lapset eivät halunneet osallistua. Voisin koittaa nyt uudestaan. Ja jos se ei ala toimia, voisin vain raa’asti ottaa sieltä suoraan ainakin liian pienet vaatteet pois ja kesävaatteet säilöön.
Juuri tuli tänään postilaatikosta suuri lelukuvasti… Sieltähän heti alettiin ruksimaan mitä tahdotaan joululahjaksi… Taidan alkaa markkinoimaan sitä että uusia ei tule jos ei tehdä tilaa.
ApSiis ymmärsinkö oikein, ettet ole vielä koskaan karsinut lasten tavaroita ja leluja? Tai pieniä vaatteita tai kausivaatteita? Ei ihme, että teillä ei pysy paikat siistinä!
Olen ihan oikeasti luullut, että lelujen karsiminen/varastointi esim. joulun ja synttäreiden alla, pienten vaatteiden kiertoon laitto ja kausivaatteiden vaihto vaatekaapissa kuuluvat jokaisen normiperheen arkeen. Näin kaikki minun tuntemani ihmiset tekevät, eikä kukaan kysele lapsilta saisinko nyt laittaa liian pienet vaatteet tai lelut, joilla et ole leikkinyt kahteen vuoteen tai roskat pois/kiertoon. Aikuinen vain tekee sen, ja leluista joilla vielä jotenkin leikitään, neuvotellaan, että mistä voisi luopua, jos haluaa joululahjaksi jonkun uuden lelun.
Normaalisti meillä onkin laitettu. Olen vain opettanut lapseni neuvottelemaan joka on johtanut siihen että heillä on ollut erinomaisia perusteluja siihen miksi kesävaatteita tarvitsee olla esillä vielä talvella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
erheellisen elämä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä siivoat 3h päivässä?
Jotta täällä olisi siistiä. Toinen lapsista tykkää vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä ja käytetyt vaatteet päätyvät lattian kautta pesun - monesti myös puhtaat vaatteet jotka ovat ”olleet tiellä”. Eli pyykkiä tulee. Toinen tykkää askarrella ja tehdä omia keksintöjään. Sillä välin kun keitän aamukahvia ja laitan puuroa pöytään, on molemmat ehtineet laittaa huoneensa uuteen kuntoon. Eli lapset ovat hyvin ehtiväisiä. Jos haluan siistin kodin, niin täällä on pakko jonkun siivota.
Ja meillä on juurikin Dysonin varsi-imuri ja lisäksi robotti-imuri joka on paljon käytössä. Kun olen saanut kodin siistiksi, tulevat lapset takaisin kotiin ja sama rumba alkaa alusta.
ApNo hei tuollaistahan se lapsi(p)erhe-elämä on!!!!! Ei kai tuo yllätä, vai oletko ollut vähän sinisilmäinen hoopo?
Tähän kuvaukseesi kiteytyy pitkälti sekin, miksi monet ei missään tapauksessa halua lapsia.
Kaipa olen ollut sinisilmäinen hoopo. Meillä oli aina siistiä lapsuudenperheessäni. Jokainen siivosi oman osuutensa.
Ap
Katse peiliin. Sieltä löytyy syyllinen. Ratkaisun ongelmaasi kirjoititkin ihan itse tuohon viimeiseen lauseeseen.
Mulla on toi sama, mutta normilapset (ei voi syyttää sairauksia) ja lisäksi sotkuinen mies. Itse olen kiireinen uraihminen, en kotiäiti. Sellaista se vaan on lapsiperheessä, ei auta.