Lue keskustelun säännöt.
Kuinka helpottaa lapsiperheen elämää?
08.11.2021 |
Tässäpä siis villakoiran ydin. Neuvoja tarvitaan. Olen kotirouva, minulla on viittä vaille yliopistotutkinto joka jäi kun tulin raskaaksi, lapsia on 2. Molemmilla tytöillä on ADD. Tytöt ovat 8v ja 9v. Asumme kivalla alueella Helsingissä neliössä. Miehellä on oma firma ja hän työskentelee paljon, nytkin kun ei ole matkustanut niin töitä tehdään Suomeen nähden ihmeellisiin aikoihin ja vähäisestä vapaa-ajasta mies treenaa kovaa vastapainoksi raskaalle työlle.
Lapsilla on omat huoneet, siivooja käy kerran viikossa. Tästä huolimatta olen aivan uupunut tähän siivoamisen määrään. Siivoan 1,5-3h joka ikinen päivä. Homma alkaa aamuisin sillä että illalla jäätävän tappelun perusteella kesken jäänyt vaatteiden laittaminen valmiiksi alkaa. Täytyy etsiä vaatteet jotka käyvät vuodenaikaan. Pipoja en löytänyt vaan lähetin toisen kouluun ns mummopipossa. Kummatkin tytöt ovat syyslukukaudella hävittäneet lukemattomia kyniä ja kumeja, papereita, kenkiä, ulkohousuja, yhden takin, lukemattomia määriä hansikkaita. Älykello on ostettu jo kahdesti uusi (älykelloihin siirryttiin kun molemmat hävittivät 2 kännykkää.). Toisen reppu repeytyi jo ennen syyslomaa. Kaikissa lukee nimi. Kun lapset saan lähtemään kouluun, siivoan keittiön tyhjennänn ja täytän tiskikoneen ja siivoan ruokapöydän. Sitten laitan ensimmäisen satsin pyykkejä koneeseen. Tällä välillä robotti-imuri koittaa imuroida paikoilta jonne mahtuu. Lasten huoneet ovat kuin räjähdyksen jäljiltä. Koitan pestä lavuaarit ja peilit hammastahnajäljiltä. Koitan tehdä jonkinlaisia polkuja lastenhuoneisiin. On koitettu tavaroille nimettyjä paikkoja, on kokeiltu lasten päättämiä paikkoja, mutta mikään ei tunnu toimivan. Heti koulusta kotiin tultua tyhjennetään kilo hiekkaa kengistä eteiseen vaikka seison vieressä, vaatteet putoavat siihen mihin osuvat, tsägällä yksi vaate menee paikoilleen.
Harrastuksiin pitää soitella lapsia ympäri kyliä että nyt vaihtamaan vaatteet ja sinne ja sinne. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään, mutta voi luoja kun lasken vuosia siihen että muuttavat opiskelemaan. Ovat sinänsä kilttejä, ihania, urheilullisia lapsia. Nukkuvat 19:30-07:30 ja osaavat myös leikkiä kauniisti yhdessä. Ovat aivan älyttömän luovia ja mahtavia taiteilijoita ja vaikkapa legoista tulee upeita taideteoksia!
Otan mielelläni ohjeita, neuvoja ja vaikka mielipiteitä tästä jos siellä olisi edes muutama toimiva kikka jolla saisi edes hiukan helpotettua elämää…
Kommentit (88)
Olet siis kotirouva, eli et käy töissä, asutte neliössä, ei edes omakotitalossa, teillä käy siivooja, ja olet silti uupunut kotitöiden tekemiseen? Miten se on edes mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko ratkaisu olla, että menisit töihin? Ongelmat paisuvat järjettömiin mittasuhteisiin, kun elämäsi sisältö on tuo siivoaminen.
Olen itse yksin kahden lapsen kanssa. Lisäksi on suhteellisen vaativa työ ja pitkät työpäivät - etänä nykyään tosin. Onhan tämä melkoista tasapainoilua, että saa hoidettua lapset, heidän asiansa ja työnsä. Minulla 10 vuotias poika on erityisherkkä ja monet asiat menevät vääntämiseksi. Koulu takkuaa. Menee illoista iso osa läksyjen kanssa tappeluun tai pojan liikkeiden paikantamiseen. Hänellekin kaikki roskat, vaatteet ja tavarat putoavat lattialle, kirjat ja koulutarvikkeet kadoksissa jatkuvasti. Tiedostan, että tilanne on vähän haastavampi kuin normaalisti, mutta en näe, että se olisi ylitsepääsemätön. Tätä ne ruuhkavuodet on.
Meillä on ihan normisiistiä, mutta en tosiaan siivoa tunteja päivässä. Tai mikäs olisi siivoillessa, jos kotiäitiys olisi työni. Eikös työpäivässä ole 7,5 tuntia? Tuskin koko sitä aikaa siivoat ja hoidat asioita, joita muut hoitavat työn ohessa. Oletko uupunut henkisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolet tavaroista lasten huoneista pitäisi saada pois. Kaikki ei-kauden vaatteet aina nopeasti johonkin pitkäaikaissäilöön, varastoon tms.
Materiaalinen sälä on nepsylle henkistä meteliä. Mieti ennakkoluulottomasti mistä se karsiminen/yksinkertaistaminen vuosi tulla.
Rakkaitakin leluja ja pikkuesineitä voi laittaa määräajaksi jonnekin yläkaappiin, esim kuukaudeksi. Vaihtaa sitten toisiin ”lepovuoroon” meneviin.Kummalta vanhemmalta piirteet periytyvät? Tämä ei ole syytös vaan toteamus. Nuo piirteet eivät tule itsestään. Oireileva tai vääränlaisia kompensointikeinoja käyttävä vanhempi tarvitsee ohjausta myös.
Tekeekö isä osansa huomioiden, että käy töissä? Silti vanhemman arkirutiineista osa kuuluu hänelle. Molemmilla pitäisi olla omaa vapaa-aikaa yhtä paljon.
Usko kun sanon, et tulee kokemuksella tämä. Oma 9 v tytär menisi heittämällä johonkin nepsydiagnoosiin, mut toistaiseksi on pärjätty hyvällä ohjauksella. Arkirutiinit ihan tuskaa. Ollaan eroperhe, mutta lapsen asioissa 100% yhteistyössä.
Isällä as- ja add-diagnoosit, minulla, äidillä, adhd.
Ollaan molemmat korkeakoulutettuja ja tosi hyvissä töissä. Kukaan ei uskoisi, jos sanoisin, ettei ex-puolisoni osaa junailla edes ruokaa tiettyyn kellonaikaan arjessaan, kun mies on kansainvälisesti arvostettu asiantuntija alallaan.Harrastuspäivien määrä ja ohjelma arvionin alle. Meillä on sovittu, et harrastuspäivinä suoraan koulusta kotiin, ripeästi, ei mitään muuta kuin läksyt, ja ne heti kotiin saavuttua.
Ruutuaika on max tunti päivässä, yleensä puoli tuntia. Suurempi määrä näkyy keskittymisen ongelmina heti.Sulla on kaksi lasta. Mulla vain yksi. Mutta paljon samaa meidän tilanteissa.
Diagnoosi tulee isän puolelta. Minulla on ihan omat ongelmani, isoin niistä vaativa persoonallisuushäiriö (itseäni kohtaan). Tämä tukee tarvettani siistiin kotiin. Lisäksi sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen joka kroonistui. Lasten isällä en ole koskaan nähnyt adhd-piirteitä. Mutta tutkimuksissa selvisi että hän hallitsee sitä työnarkomaniallaan, syömishäiriöllään ja rankalla fyysisellä treenillä. Voi olla tietysti että tulee osa minunkin puoleltani.
Lapset ovat selkeästi minun projektini. Miehellä ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä ehkäpä kiinnostustakaan kovasti hoitaa omaa osuuttaan. Sovimme sen jo alussa. Mies hoitaa kuskaukset ja käy välillä urheilemassa lasten kanssa. On kuitenkin rakastava heidän kansaan ollessaan, mutta minun niskaani tämä kaikki kaatuu.
ApOlen tuo sama edellinen.
Täytyy sanoa, että ihailen jonkinlaista tyyneyttäsi tän kokonaisuuden suhteen, vaikka olet varmasti ihan poikki. Teillä täytyy kaiken kaikkiaan olla paljon hyvää tuossa kuviossa, vaikka noin älyttömän vaativia palikoita monta.Isää ei tietysti voi pakottaa ottamaan asiantuntija-apua vastaan omien juttujensa kanssa, vaikka kuvauksestasi päätellen hänkin sitä todella tarvitsis. Mietin tuota vaativaa persoonallisuutta; sulla on realistinen kuva siitä ja jollain tapaa oot hyvin sinut itsesi kanssa. Uskon, että tarvitsisit asiantuntijan neuvoja, että saat sovitettua oman erityisyytesi yhteen perheenjäsenten erityisyyden kanssa.
Millaista läheiselle tarkoitettua tukea sun itsesi ois mahdollista saada? Siis sellaista, mikä on tarkoitettu nepsyn vanhemmalle. Näkisin, että todella tarvitse omaa, tuosta alasta tietävää ammattiapua. Koita ajatella niin, että se ois henkistä valmennusta, ei niin, että ”voi ei, tarvitsen terapiaa”.
En tiedä, saatko kiinni ajatuksestani.
Se mielikuva, mikä teidän perheestä tulee, on todella poikkeuksellisten vahvuuksien yhdistyminen todella isoihin haasteisiin.
Kiitos kauniista sanoistasi! Olemme saaneet lasten kautta nepsyvanhemmille tarkoitettua orientaatiota ja tukea. Minulla on psykiatri jonka kanssa tapaan kerran kuukaudessa, miehellä omansa. Varmasti tekisi meille kaikille hyvää löytää nepsyihin erikoistunut perheterapeutti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ratkaisu olla, että menisit töihin? Ongelmat paisuvat järjettömiin mittasuhteisiin, kun elämäsi sisältö on tuo siivoaminen.
Olen itse yksin kahden lapsen kanssa. Lisäksi on suhteellisen vaativa työ ja pitkät työpäivät - etänä nykyään tosin. Onhan tämä melkoista tasapainoilua, että saa hoidettua lapset, heidän asiansa ja työnsä. Minulla 10 vuotias poika on erityisherkkä ja monet asiat menevät vääntämiseksi. Koulu takkuaa. Menee illoista iso osa läksyjen kanssa tappeluun tai pojan liikkeiden paikantamiseen. Hänellekin kaikki roskat, vaatteet ja tavarat putoavat lattialle, kirjat ja koulutarvikkeet kadoksissa jatkuvasti. Tiedostan, että tilanne on vähän haastavampi kuin normaalisti, mutta en näe, että se olisi ylitsepääsemätön. Tätä ne ruuhkavuodet on.
Meillä on ihan normisiistiä, mutta en tosiaan siivoa tunteja päivässä. Tai mikäs olisi siivoillessa, jos kotiäitiys olisi työni. Eikös työpäivässä ole 7,5 tuntia? Tuskin koko sitä aikaa siivoat ja hoidat asioita, joita muut hoitavat työn ohessa. Oletko uupunut henkisesti?
Tutun kuuloista tuo läksyjen kanssa taistelu. Joskus menee monta tuntia että lapset suostuvat tekemään ne. Esikoisen lääkitys selkeästi lakkaa toimimasta n. kello 17, joten on tärkeää ehtiä ennen sitä, muuten ei läksyjen teosta tule mitään.
Meillä työntekoani haastaa miehen työn arvaamattomuus, päädyimme tähän ratkaisuun jotta meille jäisi enemmän aikaa yhdessä ja perheenä.
Olen nimenomaan henkisesti uupunut siihen että päivästä toiseen samat asiat eivät luonnistu. Lopun aikaa teen ruokaa (mies syö etätyön vuoksi kotona lounaan kanssani) ja sitten yritän tehdä itsestäni mukavia asioita. Lasten koulu loppuu joinainen päivinä jo 12:30 jonka jälkeen alkaa sitten tappelu siitä mitä lapset suostuvat syömään välipalaksi - heille kun kelpaisi usein vain kaikki epäterveellinen mitä jossain kavereilla on saanut.
Ap
Miksi ihmeessä siivoat 3h päivässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä siivoat 3h päivässä?
Jotta täällä olisi siistiä. Toinen lapsista tykkää vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä ja käytetyt vaatteet päätyvät lattian kautta pesun - monesti myös puhtaat vaatteet jotka ovat ”olleet tiellä”. Eli pyykkiä tulee. Toinen tykkää askarrella ja tehdä omia keksintöjään. Sillä välin kun keitän aamukahvia ja laitan puuroa pöytään, on molemmat ehtineet laittaa huoneensa uuteen kuntoon. Eli lapset ovat hyvin ehtiväisiä. Jos haluan siistin kodin, niin täällä on pakko jonkun siivota.
Ja meillä on juurikin Dysonin varsi-imuri ja lisäksi robotti-imuri joka on paljon käytössä. Kun olen saanut kodin siistiksi, tulevat lapset takaisin kotiin ja sama rumba alkaa alusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ratkaisu olla, että menisit töihin? Ongelmat paisuvat järjettömiin mittasuhteisiin, kun elämäsi sisältö on tuo siivoaminen.
Olen itse yksin kahden lapsen kanssa. Lisäksi on suhteellisen vaativa työ ja pitkät työpäivät - etänä nykyään tosin. Onhan tämä melkoista tasapainoilua, että saa hoidettua lapset, heidän asiansa ja työnsä. Minulla 10 vuotias poika on erityisherkkä ja monet asiat menevät vääntämiseksi. Koulu takkuaa. Menee illoista iso osa läksyjen kanssa tappeluun tai pojan liikkeiden paikantamiseen. Hänellekin kaikki roskat, vaatteet ja tavarat putoavat lattialle, kirjat ja koulutarvikkeet kadoksissa jatkuvasti. Tiedostan, että tilanne on vähän haastavampi kuin normaalisti, mutta en näe, että se olisi ylitsepääsemätön. Tätä ne ruuhkavuodet on.
Meillä on ihan normisiistiä, mutta en tosiaan siivoa tunteja päivässä. Tai mikäs olisi siivoillessa, jos kotiäitiys olisi työni. Eikös työpäivässä ole 7,5 tuntia? Tuskin koko sitä aikaa siivoat ja hoidat asioita, joita muut hoitavat työn ohessa. Oletko uupunut henkisesti?
Tutun kuuloista tuo läksyjen kanssa taistelu. Joskus menee monta tuntia että lapset suostuvat tekemään ne. Esikoisen lääkitys selkeästi lakkaa toimimasta n. kello 17, joten on tärkeää ehtiä ennen sitä, muuten ei läksyjen teosta tule mitään.
Meillä työntekoani haastaa miehen työn arvaamattomuus, päädyimme tähän ratkaisuun jotta meille jäisi enemmän aikaa yhdessä ja perheenä.
Olen nimenomaan henkisesti uupunut siihen että päivästä toiseen samat asiat eivät luonnistu. Lopun aikaa teen ruokaa (mies syö etätyön vuoksi kotona lounaan kanssani) ja sitten yritän tehdä itsestäni mukavia asioita. Lasten koulu loppuu joinainen päivinä jo 12:30 jonka jälkeen alkaa sitten tappelu siitä mitä lapset suostuvat syömään välipalaksi - heille kun kelpaisi usein vain kaikki epäterveellinen mitä jossain kavereilla on saanut.
Ap
Eikö tuota lasten lääkitystä saa säädettyä niin, että vaikuttaa myös illalla? En todellakaan itse tiedä asiaista, mutta ystäväni on kolmen lapsen yh, joista kahdella adhd. Heillä oli sama, että lääkitys riitti koulupäiviin, mutta ei iltoihin. Äiti tietysti väsyi, kun yksin yritti pärjätä. Lääkitystä korjattiin, ja nyt heillä arki sujuu paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä siivoat 3h päivässä?
Jotta täällä olisi siistiä. Toinen lapsista tykkää vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä ja käytetyt vaatteet päätyvät lattian kautta pesun - monesti myös puhtaat vaatteet jotka ovat ”olleet tiellä”. Eli pyykkiä tulee. Toinen tykkää askarrella ja tehdä omia keksintöjään. Sillä välin kun keitän aamukahvia ja laitan puuroa pöytään, on molemmat ehtineet laittaa huoneensa uuteen kuntoon. Eli lapset ovat hyvin ehtiväisiä. Jos haluan siistin kodin, niin täällä on pakko jonkun siivota.
Ja meillä on juurikin Dysonin varsi-imuri ja lisäksi robotti-imuri joka on paljon käytössä. Kun olen saanut kodin siistiksi, tulevat lapset takaisin kotiin ja sama rumba alkaa alusta.
Ap
No mitä väliä vaikka aina ei olisi siistiä.
No minusta tarvitsisit nyt jonkin oman jutun. Opiskelua, työtä, kiinnostava harrastus. Joku, jossa et ajattele lapsia, siivousta ja miestä. Voit siivota loputtomiin, siistiä ei tule. Minulla on nyt jo aikuinen Asperger-poika, jota kaikenlaiset jätteet myös kiinnostivat. Oli yli kaiken kiinnostunut ilotulitteista, keräsi uudenvuodenpäivänä niitä roskia ja hautoi niitä ties missä, pullonkorkit on kerätty ja ties mitä. Nykyisin ei juuri mitään erityisyyttä huomaakaan. Jossain määrin niitä outoja jätteitä voi säilytellä (laatikossa tms.), jos ne lapselle ovat tärkeitä, ei kodin tarvitse olla mikään normikoti, jota esitellä muille.
Jos lapsilla on koulu, harrastuksia, liehuvat iltapäivät kavereillaan jne. voivat käydä jo niin ylikierroksilla, ettei järjestyksenpito onnistu lainkaan. En itse tiedä tuosta ADD:stä sen tarkemmin, mutta usein erityisillä auttaa elämän rauhoittuminen, ei se, että puretaan energiaa loputtomiin.
Minusta nyt turhaan mietit omaa ajankäyttöäsi (töitä ym.) miehesi mukaan. Mies tekee töitä kun tekee, et sinä voi sillä perusteella kaiken varalta odottaa kotona, että josko teillä olisi yhteistä aikaa. Etätyöläinen voi myös itse lämmittää ruoan, ei sinun sitä tarvitse tiettyyn aikaan tehdä. Oikeasti hommaa aamupäiviin tekemistä, jatka vaikka opintoja. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko hakea lapsille toimintaterapiaa? Saisitte sieltä neuvoja arjen sujuvoittamiseen.
Jos tavaraa on liikaa, sitä pitää vähentää. Lapset eivät voi päättää, paljonko kotona on tavaraa, varsinkaan jos eivät itse tavaroista huolehdi. Meillä on kompromissina pakattu yläkaappiin sellaista tavaraa, mitä ei raaskita antaa pois, mutta jota ei välttämättä käytetä. Jos lasten kaapit alkvat täyttyä, mitään uutta tavaraa ei voi saada, ennen kuin vanhaa on karsittu. Esimerkiksi ennen joulua ja synttäreitä tämä sääntö saa pahvinpalaset ja paperisälän katoamaan aika tehokkaasti... Minä vedän tavarat ja roskat lastalla jätesäkkiin, jos niitä ei kerätä lattialta pyynnöistä huolimatta.
Minä en maksaisi kotitöistä palkkaa, mutta meillä jotkin etuudet on sidottu kotitöihin - esimerkiksi karkkipäivänä pitää tehdä pyydetyt asiat ennen kuin voi saada karkit.
Tsemppiä! Mullakin nepsy-lapsi ja puoliso, ja haasteet kuulostavat tutuilta... On henkisesti uuvuttavaa vääntää samojen asioiden kanssa päivästä toiseen, ja huolehtia jatkuvasti toisten asioista.
Vaikka nepsyjen on oikeasti vaikeaa suoriutua joistakin asioista, niin kannattaa varoa myös sitä, ettei tee lapsen puolesta liikaa - esimerkiksi niitä tavaroita on helppo hukata, jos kaappiin ilmestyy aina uudet tilalle. Minä lopetin ostamasta kalliita vedenpitäviä hanskoja enemmän kuin tietyn määrän, ja ilmoitin, että niiden kadottua tarjolla on lapasia, niin kummasti alkoi hanskat pysyä tallessa, ja jos hävisivät, niin lasta alkoi kummasti kiinnostaa niiden etsiminen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ratkaisu olla, että menisit töihin? Ongelmat paisuvat järjettömiin mittasuhteisiin, kun elämäsi sisältö on tuo siivoaminen.
Olen itse yksin kahden lapsen kanssa. Lisäksi on suhteellisen vaativa työ ja pitkät työpäivät - etänä nykyään tosin. Onhan tämä melkoista tasapainoilua, että saa hoidettua lapset, heidän asiansa ja työnsä. Minulla 10 vuotias poika on erityisherkkä ja monet asiat menevät vääntämiseksi. Koulu takkuaa. Menee illoista iso osa läksyjen kanssa tappeluun tai pojan liikkeiden paikantamiseen. Hänellekin kaikki roskat, vaatteet ja tavarat putoavat lattialle, kirjat ja koulutarvikkeet kadoksissa jatkuvasti. Tiedostan, että tilanne on vähän haastavampi kuin normaalisti, mutta en näe, että se olisi ylitsepääsemätön. Tätä ne ruuhkavuodet on.
Meillä on ihan normisiistiä, mutta en tosiaan siivoa tunteja päivässä. Tai mikäs olisi siivoillessa, jos kotiäitiys olisi työni. Eikös työpäivässä ole 7,5 tuntia? Tuskin koko sitä aikaa siivoat ja hoidat asioita, joita muut hoitavat työn ohessa. Oletko uupunut henkisesti?
Tutun kuuloista tuo läksyjen kanssa taistelu. Joskus menee monta tuntia että lapset suostuvat tekemään ne. Esikoisen lääkitys selkeästi lakkaa toimimasta n. kello 17, joten on tärkeää ehtiä ennen sitä, muuten ei läksyjen teosta tule mitään.
Meillä työntekoani haastaa miehen työn arvaamattomuus, päädyimme tähän ratkaisuun jotta meille jäisi enemmän aikaa yhdessä ja perheenä.
Olen nimenomaan henkisesti uupunut siihen että päivästä toiseen samat asiat eivät luonnistu. Lopun aikaa teen ruokaa (mies syö etätyön vuoksi kotona lounaan kanssani) ja sitten yritän tehdä itsestäni mukavia asioita. Lasten koulu loppuu joinainen päivinä jo 12:30 jonka jälkeen alkaa sitten tappelu siitä mitä lapset suostuvat syömään välipalaksi - heille kun kelpaisi usein vain kaikki epäterveellinen mitä jossain kavereilla on saanut.
ApEikö tuota lasten lääkitystä saa säädettyä niin, että vaikuttaa myös illalla? En todellakaan itse tiedä asiaista, mutta ystäväni on kolmen lapsen yh, joista kahdella adhd. Heillä oli sama, että lääkitys riitti koulupäiviin, mutta ei iltoihin. Äiti tietysti väsyi, kun yksin yritti pärjätä. Lääkitystä korjattiin, ja nyt heillä arki sujuu paremmin.
Meitä peloteltiin sillä että nukkuminen saattaa vaikeutua ja lapset ovat aina olleet mahtavia nukkumaan, niin kai se pelottaa. Voin kysyä ensi tapaamisella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä lasten diagnooseista en ymmärrä, mutta tällaisia juttuja tulee mieleen tästä tilanteesta:
- sinulle ehdottomasti joku oma juttu. Harrastus, osa-aikainen työ, joku mihin voit käyttää aikaasi ja huomiotasi. Nyt huomio menee täysin kotiin ja jatkuvaan siivoamiseen. Muistan itsekin, kun olin kotona lasten ollessa pieniä, niin siivosin paljon - toki sotkua tulikin pienten lasten kanssa, esim. ruokaa tippui syödessä lattialle jne. Mutta kun palasin töihin, oli vain pakko tyytyä tiettyyn siisteystasoon. Kolme tuntia päivässä siivoamiseen on todella paljon!
- lasten vaatteita ja leluja on kerta kaikkiaan karsittava. Edes jemmaan kaappiin niin, että vuorottelee niiden kanssa. Jos nyt vaatteita ja leluja on valtava määrä, ja lisää tulee koko ajan, eihän sellaista tavaramäärää pysty hallitsemaan. Varsinkaan, jos lapset levittävät kaiken päivittäin. Lapsi ei mene siitä rikki, että osa vaatteista ja leluista on esim. varastossa tai laitetaan kiertoon.
- elämän rauhoittaminen. Kuten joku tuossa yllä jo kirjoitti, kuulostaa siltä että lapset käyvät ylikierroksilla, kun ovat koko ajan kavereillaan, harrastuksissa jne. Kotona sitten levittävät kaiken.
- diagnooseista en tosiaan ymmärrä, enkä sen suhteen osaa neuvoa, mutta kyllä tuon ikäisiltä normaaleilta lapsilta voi jo vaatia omien jälkiensä siivousta. Itse olen tehnyt niinkin lasten ollessa tuon ikäisiä, että kun huonetta ei lukuisista pyynnöistä huolimatta siivottu, keräsin lattialta kaiken jätesäkkeihin ja vein varastoon. Siellä oli rojut pari päivää, ja siivous alkoi taas kiinnostaa.
- aikuinen päättää, mitä syödään, lapsi kuinka paljon. Ainahan lapset marisevat siitä, kun eivät saa herkkuja jne. Mutta on aikuisen tehtävä taata lapselle monipuolinen ja terveellinen ruokavalio, lapsi ei siitä päätä.
- kuulostaa siltä, että lapset ja mies määrää teillä tahdin, ja sinä yrität marionettinukkena keikkua siinä kaiken välissä ja miellyttää kaikkea. Tätä kuviota olisi hyvä tarkastella ihan ajatuksen kanssa.
Olen samaa mieltä jokun toisen kanssa että siivous ei ole juurisyy uupumiselle, vaan se on joku muu, todennäköisesti yksinäisyys tai aikuiskontaktien puute tai epäreiluuden tunne epäreilusta työnjaosta. Tunne ei ole välttämättä tietoinen vaan voi olla alitajuinen.
Itsellä oli vähän samaa, mulla on lapsia tuplasti enemmän vielä, ja tämä oli aikana kun olin olosuhteiden pakosta kotona aika pitkään (perhevapaan aikana työ meni alta). Kun pääsin taas töihin alkoi helpottaa. Siis siivouksen ja sotkun määrä oli vakio sinällään mutta yksinäisyys helpotti ja sitä myötä moni muukin asia.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis kotirouva, eli et käy töissä, asutte neliössä, ei edes omakotitalossa, teillä käy siivooja, ja olet silti uupunut kotitöiden tekemiseen? Miten se on edes mahdollista?
Veikkaan, että hänen käsitys siisteydestä on niin kova, että kun siihen ei pääse niin ahdistuu. Jonkinlaista armollisuutta itseään kohtaan hän tarvitsisi. Itse siivoisin vain korkeintaan kerran viikossa ja antaisin tavaroiden olla muuten sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko hakea lapsille toimintaterapiaa? Saisitte sieltä neuvoja arjen sujuvoittamiseen.
Jos tavaraa on liikaa, sitä pitää vähentää. Lapset eivät voi päättää, paljonko kotona on tavaraa, varsinkaan jos eivät itse tavaroista huolehdi. Meillä on kompromissina pakattu yläkaappiin sellaista tavaraa, mitä ei raaskita antaa pois, mutta jota ei välttämättä käytetä. Jos lasten kaapit alkvat täyttyä, mitään uutta tavaraa ei voi saada, ennen kuin vanhaa on karsittu. Esimerkiksi ennen joulua ja synttäreitä tämä sääntö saa pahvinpalaset ja paperisälän katoamaan aika tehokkaasti... Minä vedän tavarat ja roskat lastalla jätesäkkiin, jos niitä ei kerätä lattialta pyynnöistä huolimatta.
Minä en maksaisi kotitöistä palkkaa, mutta meillä jotkin etuudet on sidottu kotitöihin - esimerkiksi karkkipäivänä pitää tehdä pyydetyt asiat ennen kuin voi saada karkit.
Tsemppiä! Mullakin nepsy-lapsi ja puoliso, ja haasteet kuulostavat tutuilta... On henkisesti uuvuttavaa vääntää samojen asioiden kanssa päivästä toiseen, ja huolehtia jatkuvasti toisten asioista.
Vaikka nepsyjen on oikeasti vaikeaa suoriutua joistakin asioista, niin kannattaa varoa myös sitä, ettei tee lapsen puolesta liikaa - esimerkiksi niitä tavaroita on helppo hukata, jos kaappiin ilmestyy aina uudet tilalle. Minä lopetin ostamasta kalliita vedenpitäviä hanskoja enemmän kuin tietyn määrän, ja ilmoitin, että niiden kadottua tarjolla on lapasia, niin kummasti alkoi hanskat pysyä tallessa, ja jos hävisivät, niin lasta alkoi kummasti kiinnostaa niiden etsiminen...
Meillä lapsi taas ennemmin huitelee pihalla tähän vuoden aikaan ilman hanskoja kuin etsii niitä. Joudun aamuisin varmistamaan että pipo on päässä, hanskat käsissä, takki päällä ja ulkohousut jalassa. En todellakaan tiedä miten nämä onnistuvat niiltä joiden pitää olla aamulla töissä ennen lasten kouluunmenoa! Koen olevani todella onnekas kun pystyn olemaan kotona.
Eteinen pitäisi selkeästi nyt saada järkevämmäksi ja toimivammaksi. Sitten taidamme koittaa noita kuvakortteja mitä joku aiemmin suositteli. Ja jostain pitäisi saada aloitettua lasten tavaroiden karsiminen… Ajatuskin ahdistaa, mutta ehkäpä se helpottaa kun pääsee alkuun?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä siivoat 3h päivässä?
Jotta täällä olisi siistiä. Toinen lapsista tykkää vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä ja käytetyt vaatteet päätyvät lattian kautta pesun - monesti myös puhtaat vaatteet jotka ovat ”olleet tiellä”. Eli pyykkiä tulee. Toinen tykkää askarrella ja tehdä omia keksintöjään. Sillä välin kun keitän aamukahvia ja laitan puuroa pöytään, on molemmat ehtineet laittaa huoneensa uuteen kuntoon. Eli lapset ovat hyvin ehtiväisiä. Jos haluan siistin kodin, niin täällä on pakko jonkun siivota.
Ja meillä on juurikin Dysonin varsi-imuri ja lisäksi robotti-imuri joka on paljon käytössä. Kun olen saanut kodin siistiksi, tulevat lapset takaisin kotiin ja sama rumba alkaa alusta.
Ap
Siis eihän niitä puolipitoisia vaatteita tarvi heti pesuun laittaa? Hommaat vaikka jonkun vaaterekin, johon ne kerran käytetyt / kokeillut vaatteet kerätään. Ja uusia ei tarvitse ottaa jatkuvasti myöskään eli sovitte tähän jonkun selkeän säännön, eli esim. koulun jälleen voi vaihtaa erit vaatteet.
Lastenhuoneitakaan ei kannata montaa kertaa päivässä siivota. Otatte rutiiniksi, että illalla lapset itse keräävät ylim. tavarat pois. Jos sua häiritsee se siivo päivän mittaan, niin pistät oven kiinni.
Kuten jo aiemmin sanottu, niin selkeitä rutiineja lapsille ja sitä myöten toistoa toiston perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis kotirouva, eli et käy töissä, asutte neliössä, ei edes omakotitalossa, teillä käy siivooja, ja olet silti uupunut kotitöiden tekemiseen? Miten se on edes mahdollista?
Veikkaan, että hänen käsitys siisteydestä on niin kova, että kun siihen ei pääse niin ahdistuu. Jonkinlaista armollisuutta itseään kohtaan hän tarvitsisi. Itse siivoisin vain korkeintaan kerran viikossa ja antaisin tavaroiden olla muuten sekaisin.
Tätä koitin kerran, mutta ilmeisesti oma häpeä ja ahdistus siitä siivottomuudesta on niin kamala että annoin 8v lapsen vaikuttaa omaan fiilikseeni aiheesta. Olin siis koittanut muutaman päivän ajan ottaa rennommin ja ajatellut että koitan saada lapset yhdessä siivoamaan jonkun kivan leikin avulla kun on ensin mennyt muutama päivä etten yhtään sano lapsille siivouksesta. Tänne tuli esikoisen todella kiva kaveri (ensimmäistä kertaa kylään) ja kiltisti totesi että hän voi kyllä auttaa siivouksessa, näyttää että täällä pitäisi siivota. Esikoinen ei kuitenkaan siivouksesta innostunut ja voitte arvata kuka puunasi asuntoa yötä myöten itku kurkussa :D
Ap
Olen tuo sama edellinen.
Täytyy sanoa, että ihailen jonkinlaista tyyneyttäsi tän kokonaisuuden suhteen, vaikka olet varmasti ihan poikki. Teillä täytyy kaiken kaikkiaan olla paljon hyvää tuossa kuviossa, vaikka noin älyttömän vaativia palikoita monta.
Isää ei tietysti voi pakottaa ottamaan asiantuntija-apua vastaan omien juttujensa kanssa, vaikka kuvauksestasi päätellen hänkin sitä todella tarvitsis. Mietin tuota vaativaa persoonallisuutta; sulla on realistinen kuva siitä ja jollain tapaa oot hyvin sinut itsesi kanssa. Uskon, että tarvitsisit asiantuntijan neuvoja, että saat sovitettua oman erityisyytesi yhteen perheenjäsenten erityisyyden kanssa.
Millaista läheiselle tarkoitettua tukea sun itsesi ois mahdollista saada? Siis sellaista, mikä on tarkoitettu nepsyn vanhemmalle. Näkisin, että todella tarvitse omaa, tuosta alasta tietävää ammattiapua. Koita ajatella niin, että se ois henkistä valmennusta, ei niin, että ”voi ei, tarvitsen terapiaa”.
En tiedä, saatko kiinni ajatuksestani.
Se mielikuva, mikä teidän perheestä tulee, on todella poikkeuksellisten vahvuuksien yhdistyminen todella isoihin haasteisiin.