boomer sukulaiset kutsuu aina kuukauden välein kylään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Vanhempasi eivät ole pitäneet yhteyttä? Ennen boomerisukupolvea oli tapana, että nimenomaan lapset lähdettyään kotoa pitivät yhteyttä vanhempiinsa ja kävivät katsomassa, ehkä auttelemassakin. Ehkä he olettavat että perinne jatkuu ja tuntevat itsensä hylätyiksi. Mikset itse et kyläile lastesi kanssa vanhemmillasi. Etenkään kun ei ole riitaa edes.

Daa, mistäpä oletat etten ole yrittänyt? Kas kun eivät vastaa jos soitan, eivät halua tull kylään jos kutsun, eivät ole tulleet edes ristiäisiin mikä on kyllä melkoisen loukkaavaa. Heitä ei KIIN-NOS-TA, miten on vaikea ymmärtää? Hitto mikä einstein.

Eivätkö avaa edes ovea kun soitat ovikelloa ja haluaisit tutustuttaa lapsesi isovanhemmille ja päinvastoin. Ehkä heillä on mielenterveydessä vikaa ja tarvitsisivat apua. Ei todellakaan ole mikään boomereiden juttu.

Vierailija kirjoitti:

Tukehduin melkein kahviini eilen lukiessani Hesarin juttua, jossa puhuttiin vanhusten digitaidoista ja mummo sanoi, että kumpa "kaikki hoituisi niin helposti ja yksinkertaisesti kuin ennen" 🤣

Jopa mummon pitäisi ymmärtää, että kaikki on helpompaa nykyään (kunhan opettelee).

Siinäpä se (kunhan opettelee). Se opetteleminen ei kyllä vanhalle ihmiselle ole niin helppoa, kun on näössä ja näppäilyssä vaikeuksia. Monet asiat digimaailmassa on tehty nuorille, pienet tekstit, pienet, liian herkät näppäimet. Ruudulle saattaa ilmestyä myös yhtäkkiä englanninkielistä tekstiä, mitä se mummo ei ymmärrä. Koko ajan puhutaan myös rikollisuudesta, mitä on netissä. Ei tuo digimaailma ole helppoa, jos ei ole aivan lähipiirissä auttajaa. En itse ainakaan lähtisi esim pankkiasioissa tai terveysasioissa hakemaan apua esim vieraalta kirjaston työntekijältä. Vanhenemista ja sen mukanaan tuomia rajoitteita ei ymmärrä sellainen, joka ei ole sitä ikääntymistä itse kokenut.

Muutama vuosi sitten kun Helsingin liikennelaitoksen (HSL) maksuautomaatteja uusittiin, huomasin heti, että taas ikääntyviä ei ole otettu huomioon. Maksupäätteen kohta mihin maksukortti laitetaan on todella ahdas ja näppäimet turhan pienet.  Maksupääte on myös huonosti valaistu ja luulen, että en pysty sitä enää muutaman vuoden päästä käyttämään, jos nivelrikkoni etenee. Ihmisistä tehdään yhä aikaisemmin avuttomia aivan perusasioissa, se siitä digin helppoudesta.

Laitoin tuosta HSL:lle palautetta, kun laitteet olivat vielä koekäytössä, mutta eipä sieltä koskaan mitään vastailtu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Ikävä jos on tuollainen tilanne. En tiedä, millaisia boomerit keskimäärin ovat, mutta omat 40-luvulla syntyneet vanhempani ovat erittäin lapsirakkaita, ja jälkikasvu perheineen heille kalleimmat aarteet maan päällä, näin voisin kuvailla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Vanhempasi eivät ole pitäneet yhteyttä? Ennen boomerisukupolvea oli tapana, että nimenomaan lapset lähdettyään kotoa pitivät yhteyttä vanhempiinsa ja kävivät katsomassa, ehkä auttelemassakin. Ehkä he olettavat että perinne jatkuu ja tuntevat itsensä hylätyiksi. Mikset itse et kyläile lastesi kanssa vanhemmillasi. Etenkään kun ei ole riitaa edes.

Daa, mistäpä oletat etten ole yrittänyt? Kas kun eivät vastaa jos soitan, eivät halua tull kylään jos kutsun, eivät ole tulleet edes ristiäisiin mikä on kyllä melkoisen loukkaavaa. Heitä ei KIIN-NOS-TA, miten on vaikea ymmärtää? Hitto mikä einstein.

Eivätkö avaa edes ovea kun soitat ovikelloa ja haluaisit tutustuttaa lapsesi isovanhemmille ja päinvastoin. Ehkä heillä on mielenterveydessä vikaa ja tarvitsisivat apua. Ei todellakaan ole mikään boomereiden juttu.

Samaa ajattelin, makaavatko kuolleina kämpässään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te ole mitään rakentaneet, vaan löhönneet helpossa yhteiskunnassa.

Tänä päivänä voi löhötä helpossa yhteiskunnassa. Ennen piti tehdä töitä tai joutui kerjuulle tai kuoli nälkään. Nykyisin ongelma on, että kaikille ei riitä töitä, mutta yhteiskunta kyllä elättää ja tarjoaa lämpimän asunnon. Ehkä tämän päivän nuori ei kykenisi vaikkapa suolenpesijäksi teurastamolle tai raskaaseen työhön tehtaalle pienellä palkalla. Yhteiskunta on kehittynyt.

Miksi boomerit aina höpisee noista ajoista, joita eivät itse ole eläneet? Te olette eläneet ihmiskunnan helpoimmat ja mukavimmat ajat, todella ällöttävää ratsastaa vanhempienne kokemilla vaikeuksilla kuin olisitte kokeneet ne itse. Häpeisit.

Minä olen elänyt. Olen 75 vuotias. Häpeisit itse. Minun vanhempani elivät mukavaa elämää maalaistalossa koska tekivät sen eteen myös kovaa ruumiillista työtä. Talo ei kuitenkaan kaikkia elättänyt. Nuorena oli työn perässä lähdettävä alivuokralaiseksi puilla lämmitettävään hellahuoneeseen. Mutta sinähän sen paremmin tiedät vaikket ollut vielä edes syntynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Ikävä jos on tuollainen tilanne. En tiedä, millaisia boomerit keskimäärin ovat, mutta omat 40-luvulla syntyneet vanhempani ovat erittäin lapsirakkaita, ja jälkikasvu perheineen heille kalleimmat aarteet maan päällä, näin voisin kuvailla. 

Se on tuon ikäisillä kovin polarisoitunutta eli siis ääripäät on isot. Mun samaa ikäluokkaa olevat vanhemmat vihaa lapsia - myös omiaan - ja pitää kaikkia lapsia nulikoina joita pitäisi vaan pieksää ja kurittaa. Lapset tulisi alistaa ja nujertaa ja ottaa tahto pois.

TämäKIN on yllättävän yleistä ja esim juuri meistä 70-luvun lapsista tosi isolla osalla on tällaiset aivan hirveät vanhemmat.

Tällaisten vanhempien kanssa ei ole mikään ”yllätys” että he ei viitsi pitää yhteyttä tai halua tavata lapsenlapsiaan. Jos on lapsenvihaaja niin ei ne lapset tai lapsenlapset kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Vanhempasi eivät ole pitäneet yhteyttä? Ennen boomerisukupolvea oli tapana, että nimenomaan lapset lähdettyään kotoa pitivät yhteyttä vanhempiinsa ja kävivät katsomassa, ehkä auttelemassakin. Ehkä he olettavat että perinne jatkuu ja tuntevat itsensä hylätyiksi. Mikset itse et kyläile lastesi kanssa vanhemmillasi. Etenkään kun ei ole riitaa edes.

Daa, mistäpä oletat etten ole yrittänyt? Kas kun eivät vastaa jos soitan, eivät halua tull kylään jos kutsun, eivät ole tulleet edes ristiäisiin mikä on kyllä melkoisen loukkaavaa. Heitä ei KIIN-NOS-TA, miten on vaikea ymmärtää? Hitto mikä einstein.

Eivätkö avaa edes ovea kun soitat ovikelloa ja haluaisit tutustuttaa lapsesi isovanhemmille ja päinvastoin. Ehkä heillä on mielenterveydessä vikaa ja tarvitsisivat apua. Ei todellakaan ole mikään boomereiden juttu.

Samaa ajattelin, makaavatko kuolleina kämpässään?

Tuskin, sillä facebookissa on marbellanmatkoja sun muita.

Heitä ei vaan kiinnosta. En ymmärrä miksi on niin vaikea tajuta joidenkin, että ei kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan. Mun vanhemmat teki meidät lapset koska oli sosiaalinen pakko. Ei he pidä lapsista, edes omistaan.

Voi hyvät hyssykät, että on isot murheet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te ole mitään rakentaneet, vaan löhönneet helpossa yhteiskunnassa.

Ei kannattaisi vaivautua, ihminen joka ei arvosta juuriaan ja vanhempia ihmisiä on hukassa. Sen huomaa,  kun katselee ympärilleen ja kuuntelee uutisia maailmalta ja meiltä. Kuvottavaa solvata ihmisiä, jotka ovat sodasta selvinneiden vanhempiensa kasvattamina  ryhtyneet töihin. Tehneet töitä, ilman välivuosia. Kateus on kaamea tauti, harmittaako kun meillä on mukavat eläkkeet, voimme matkustella. Harmittaako, kun olemme tyytyväisiä elämään, kykenemme rakastamaan lapsiamme, voimme auttaa kaikintavoin lapsiamme ja lapsenlapsiamme. Lapseni muuten remontoi saunakylppärini, lattiasta kattoon, saunaankin tähtivälot. Tulee vaimonsa kanssa tänään syömään poronkäristystä ja perunamuusia. Laittoi poika uuden modeemin ja pöytäkoneenkin, auttaa kun osaa.

    On kertonut, että olen maailman paras äiti, ai niin ja toi Hollywoodista opiskeluaikanaan Oskar patsaan,  jossa lukee HOLLYWOOD BEST MOTHER

Siitä oksentamaan alapeukuttamaan hopo hopi, sen te osaatte

Suurilla ikäluokilla on millä patsastella työnteossa, jos on jäänyt kokematta työttömäksi jääminen ja ikäsyrjintä työnhaussa. 70-luvulla syntyneiltä 90-luvun alun lama vei suoralta kädeltä opiskeluajan kesätyöpaikat (= sisäänpääsy työelämään) ja pääsy vakituisiin pitkiin työsuhteisiin eli varmaan toimeentuloon vaikeutui huomattavasti entisestä.

Kyllähän noita suurten ikäluokkien ihmisiä jäi paljon 90-luvun lamassa työttömiksi. Huonolla pohjakoulutuksella ei yli 5-kymppinen päässyt enää mihinkään töihin ja moni jäi pitkäaikaistyöttömäksi ja he ovat nyt pienituloisia eläkeläisiä. Moni oli pitkään velkasaneerauksessa, meni vasaran alle koko omaisuus. Ne "laman lasten" vanhemmatkin olivat kärsijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Vanhempasi eivät ole pitäneet yhteyttä? Ennen boomerisukupolvea oli tapana, että nimenomaan lapset lähdettyään kotoa pitivät yhteyttä vanhempiinsa ja kävivät katsomassa, ehkä auttelemassakin. Ehkä he olettavat että perinne jatkuu ja tuntevat itsensä hylätyiksi. Mikset itse et kyläile lastesi kanssa vanhemmillasi. Etenkään kun ei ole riitaa edes.

Daa, mistäpä oletat etten ole yrittänyt? Kas kun eivät vastaa jos soitan, eivät halua tull kylään jos kutsun, eivät ole tulleet edes ristiäisiin mikä on kyllä melkoisen loukkaavaa. Heitä ei KIIN-NOS-TA, miten on vaikea ymmärtää? Hitto mikä einstein.

Eivätkö avaa edes ovea kun soitat ovikelloa ja haluaisit tutustuttaa lapsesi isovanhemmille ja päinvastoin. Ehkä heillä on mielenterveydessä vikaa ja tarvitsisivat apua. Ei todellakaan ole mikään boomereiden juttu.

Samaa ajattelin, makaavatko kuolleina kämpässään?

Tuskin, sillä facebookissa on marbellanmatkoja sun muita.

Heitä ei vaan kiinnosta. En ymmärrä miksi on niin vaikea tajuta joidenkin, että ei kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan. Mun vanhemmat teki meidät lapset koska oli sosiaalinen pakko. Ei he pidä lapsista, edes omistaan.

Tuo on hyvinkin yleinen tilanne. Mutta asia on oikein tabujen tabu ja tämän takia kukaan ei siitä ääneen puhu. En minäkään kehtaa kellekään kertoa että vanhemmat ei ole elämässäni mitenkään mukana.

Mun mielestä nuo välinpitämättömät vanhrmmat on aivan helvetin typeriä. Kun ovat raihnaisessa kunnossa, niin ei ne omat lapset enää tule auttamaan, kun sitä edeltävät 30 vuotta ovat olleet täysin niiden vanhusten hylkäämiä ja ignoroimia.

Mulla on kaikki tunteet kuolleet vanhempiini. Eivät edes tulleet lasteni ristiäsiin ja siitä loukkannuin todella pahasti. En aio auttaa heitä vanhana, sillä tämä välirikko on ihan heidän valinta - kestäkööt sitten valintansa loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Vanhempasi eivät ole pitäneet yhteyttä? Ennen boomerisukupolvea oli tapana, että nimenomaan lapset lähdettyään kotoa pitivät yhteyttä vanhempiinsa ja kävivät katsomassa, ehkä auttelemassakin. Ehkä he olettavat että perinne jatkuu ja tuntevat itsensä hylätyiksi. Mikset itse et kyläile lastesi kanssa vanhemmillasi. Etenkään kun ei ole riitaa edes.

Daa, mistäpä oletat etten ole yrittänyt? Kas kun eivät vastaa jos soitan, eivät halua tull kylään jos kutsun, eivät ole tulleet edes ristiäisiin mikä on kyllä melkoisen loukkaavaa. Heitä ei KIIN-NOS-TA, miten on vaikea ymmärtää? Hitto mikä einstein.

Eivätkö avaa edes ovea kun soitat ovikelloa ja haluaisit tutustuttaa lapsesi isovanhemmille ja päinvastoin. Ehkä heillä on mielenterveydessä vikaa ja tarvitsisivat apua. Ei todellakaan ole mikään boomereiden juttu.

Samaa ajattelin, makaavatko kuolleina kämpässään?

Tuskin, sillä facebookissa on marbellanmatkoja sun muita.

Heitä ei vaan kiinnosta. En ymmärrä miksi on niin vaikea tajuta joidenkin, että ei kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan. Mun vanhemmat teki meidät lapset koska oli sosiaalinen pakko. Ei he pidä lapsista, edes omistaan.

Hyvä on, uskon toki, mutta ajattelisin kyllä, että ovat vähemmistönä meissä isovanhemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Vanhempasi eivät ole pitäneet yhteyttä? Ennen boomerisukupolvea oli tapana, että nimenomaan lapset lähdettyään kotoa pitivät yhteyttä vanhempiinsa ja kävivät katsomassa, ehkä auttelemassakin. Ehkä he olettavat että perinne jatkuu ja tuntevat itsensä hylätyiksi. Mikset itse et kyläile lastesi kanssa vanhemmillasi. Etenkään kun ei ole riitaa edes.

Daa, mistäpä oletat etten ole yrittänyt? Kas kun eivät vastaa jos soitan, eivät halua tull kylään jos kutsun, eivät ole tulleet edes ristiäisiin mikä on kyllä melkoisen loukkaavaa. Heitä ei KIIN-NOS-TA, miten on vaikea ymmärtää? Hitto mikä einstein.

Eivätkö avaa edes ovea kun soitat ovikelloa ja haluaisit tutustuttaa lapsesi isovanhemmille ja päinvastoin. Ehkä heillä on mielenterveydessä vikaa ja tarvitsisivat apua. Ei todellakaan ole mikään boomereiden juttu.

Samaa ajattelin, makaavatko kuolleina kämpässään?

Se ei ole lasten ongelma, itsehän nuo ei sitä yhteydenpitoa halua.

Taannoin oli iso tutkimus, et- ja vauvalehti yhdessä siitä kirjoitti, olikohan väestöliitto mukana myös, ja täälläkin tuloksia käsiteltiin. Siinä oli tuloksena että 20% isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lasten/lastenlasten kanssa eikö ole näiden elämässä eikä tapaa heitä.

Tuo on ihan helvetin iso luku. Te jotka höpötätte että marginaalista on, niin EI OLE. Joka VIIDES lapsiperhe on tilanteessa jossa isovanhemmat ei osallistu.

Tällaista se on meilläkin. Ja lukemattomilla muilla tutuilla. Tunnen enemmän niitä lapsiperheitä joilla isovanhemmat kieltäytyy isovanhemmuudesta, kuin niitä joilla ne osallistuu

Vierailija kirjoitti:

Taannoin oli iso tutkimus, et- ja vauvalehti yhdessä siitä kirjoitti, olikohan väestöliitto mukana myös, ja täälläkin tuloksia käsiteltiin. Siinä oli tuloksena että 20% isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lasten/lastenlasten kanssa eikö ole näiden elämässä eikä tapaa heitä.

Tuo on ihan helvetin iso luku. Te jotka höpötätte että marginaalista on, niin EI OLE. Joka VIIDES lapsiperhe on tilanteessa jossa isovanhemmat ei osallistu.

Tällaista se on meilläkin. Ja lukemattomilla muilla tutuilla. Tunnen enemmän niitä lapsiperheitä joilla isovanhemmat kieltäytyy isovanhemmuudesta, kuin niitä joilla ne osallistuu

Itse en tunne yhtään isovanhempaa, joka ei pitäisi yhteyttä lastensa perheisiin. Kaikki ystäväni ja tuttavani ovat sellaisia, joilla on tiiviit suhteet lastenlapsiinsa ja käyvät antamassa myös lastenhoitoapua.

Vierailija kirjoitti:

Taannoin oli iso tutkimus, et- ja vauvalehti yhdessä siitä kirjoitti, olikohan väestöliitto mukana myös, ja täälläkin tuloksia käsiteltiin. Siinä oli tuloksena että 20% isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lasten/lastenlasten kanssa eikö ole näiden elämässä eikä tapaa heitä.

Tuo on ihan helvetin iso luku. Te jotka höpötätte että marginaalista on, niin EI OLE. Joka VIIDES lapsiperhe on tilanteessa jossa isovanhemmat ei osallistu.

Tällaista se on meilläkin. Ja lukemattomilla muilla tutuilla. Tunnen enemmän niitä lapsiperheitä joilla isovanhemmat kieltäytyy isovanhemmuudesta, kuin niitä joilla ne osallistuu

Ja 80%:lla on yhteys, onneksi kuulun tuohon enemmistöön. Kiinnostaisi tietää, mitkä ovat ne syyt, miksi tuo 20% ei ole yhteyksissä? Ja kuuluuko tuo 20% johonkin tiettyyn sosiaaliluokkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä osaat sitten boomerina ilmaista asiasi muille ihmisille siten, ettei tarvitse avautua anonyymisti tuntemattomille. Se on jotenkin niin toistaitoista.

Noo, ei ole kovin viisasta heitellä parin lauseen solvauksia, tiedättekö edes mitä boomeri tarkoittaa.

Nettikulttuurissa boomer ei todellakaan ainq viittaa baby boomereihin, vaan ihan vaan kalkkiksiin tai vähän vanhempiin noloihin aikuisiin (yläasteikäisen mielestä viiskymppinen opettaja on boomer ym.).

Sanoit oikein tuon, että ikärasis tit nuoret luokittelevat _kaikki_ yli 50-vuotiaat buumereiksi. Kyse ei siis ole heidän todellisesta arvomaailmastaan ja ajatuksistaan, vaan nuorten yleistämisestä. Toki opettajat usein ovatkonservatiivisia ja ammattinsa takia ikään kuin 'varavanhempia', auktoriteetteja nuorille. Tämähän on heille punainen vaate jo sinänsä.

Henk koht minua ärsyttää se, että ikäni takia olen muka automaattisesti nolo kalkkis. Vaikka oikeasti olen hyvin radikaali ja yhteiskuntaan sopeutumaton. Pidän sen vain omana tietonani. En korosta itseäni (kovin) poikkeavalla ulkonäöllä tms.

Miksi ei voi olla sen ikäinen, mikä on? Miksi pitää mielistellä teinejä, muka olemalla "cool". En halua ruveta radikaaliksi tai muutoin poikkiteloin pelkästään siksi, että kelpaan joillekin keskenkasvuisille. Hekin kasvavat aikanaan ja muuttuvat uuden sukupolven pilkkaamiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te ole mitään rakentaneet, vaan löhönneet helpossa yhteiskunnassa.

Ei kannattaisi vaivautua, ihminen joka ei arvosta juuriaan ja vanhempia ihmisiä on hukassa. Sen huomaa,  kun katselee ympärilleen ja kuuntelee uutisia maailmalta ja meiltä. Kuvottavaa solvata ihmisiä, jotka ovat sodasta selvinneiden vanhempiensa kasvattamina  ryhtyneet töihin. Tehneet töitä, ilman välivuosia. Kateus on kaamea tauti, harmittaako kun meillä on mukavat eläkkeet, voimme matkustella. Harmittaako, kun olemme tyytyväisiä elämään, kykenemme rakastamaan lapsiamme, voimme auttaa kaikintavoin lapsiamme ja lapsenlapsiamme. Lapseni muuten remontoi saunakylppärini, lattiasta kattoon, saunaankin tähtivälot. Tulee vaimonsa kanssa tänään syömään poronkäristystä ja perunamuusia. Laittoi poika uuden modeemin ja pöytäkoneenkin, auttaa kun osaa.

    On kertonut, että olen maailman paras äiti, ai niin ja toi Hollywoodista opiskeluaikanaan Oskar patsaan,  jossa lukee HOLLYWOOD BEST MOTHER

Siitä oksentamaan alapeukuttamaan hopo hopi, sen te osaatte

Suurilla ikäluokilla on millä patsastella työnteossa, jos on jäänyt kokematta työttömäksi jääminen ja ikäsyrjintä työnhaussa. 70-luvulla syntyneiltä 90-luvun alun lama vei suoralta kädeltä opiskeluajan kesätyöpaikat (= sisäänpääsy työelämään) ja pääsy vakituisiin pitkiin työsuhteisiin eli varmaan toimeentuloon vaikeutui huomattavasti entisestä.

 Patsastella työnteossa. Lähdin työn perässä suureen kaupunkiin, yksin.  Ei ollut kännytköitä, kävin  soittamassa kotiin Postitalon puhelimesta. Ikävöin kaikkea, tunsin itseni orvoksi suuressa kaupungissa. Äiti laittoi paketteja, pieni rahakin oli aina mukana huolesta, rakkaudesta, ei äiti kirjoittanut että rakastaa. Äidin rakkautta oli tekeminen, myöhemminkin,  kun menimme kotona käymään, äiti kysyi ekana onko teillä pyykkiä padassa on kuumaa vettä ja pulsaattori pelasi. Tiesi kyllä että meilläkin on jo pesukoneet kodeissamme.

Kirjoitin kirjeitä yksinäisinä iltoina, piti aloittaa monta kertaa kun kyyneleet kastelivat paperin. Opin kirjoittamaan silleen sivusta. Piti kirjoittaa kotiin,  että hyvin minulle menee, toivottavasti teilläkin siellä kotona.

 Aluksi menin myyjäksi pieneen putiikkiin ja myymälänhoitaja opasti, että murteella ei saa puhua, koska varsinkin ruotsinkieliset daamit loukkaantuvat syvästi,  jos tahtovat pullapitkon  ja myyjä tarjoaa leetaa. En ole savolainen, leeta on kai savon murretta.

Sittemmin pikkusiskot tulivat perässä opiskelemaan ja minä aloin heille "varaäidiksi" vaikka itse olin itsekin vasta vähän yli parikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te ole mitään rakentaneet, vaan löhönneet helpossa yhteiskunnassa.

Ei kannattaisi vaivautua, ihminen joka ei arvosta juuriaan ja vanhempia ihmisiä on hukassa. Sen huomaa,  kun katselee ympärilleen ja kuuntelee uutisia maailmalta ja meiltä. Kuvottavaa solvata ihmisiä, jotka ovat sodasta selvinneiden vanhempiensa kasvattamina  ryhtyneet töihin. Tehneet töitä, ilman välivuosia. Kateus on kaamea tauti, harmittaako kun meillä on mukavat eläkkeet, voimme matkustella. Harmittaako, kun olemme tyytyväisiä elämään, kykenemme rakastamaan lapsiamme, voimme auttaa kaikintavoin lapsiamme ja lapsenlapsiamme. Lapseni muuten remontoi saunakylppärini, lattiasta kattoon, saunaankin tähtivälot. Tulee vaimonsa kanssa tänään syömään poronkäristystä ja perunamuusia. Laittoi poika uuden modeemin ja pöytäkoneenkin, auttaa kun osaa.

    On kertonut, että olen maailman paras äiti, ai niin ja toi Hollywoodista opiskeluaikanaan Oskar patsaan,  jossa lukee HOLLYWOOD BEST MOTHER

Siitä oksentamaan alapeukuttamaan hopo hopi, sen te osaatte

Suurilla ikäluokilla on millä patsastella työnteossa, jos on jäänyt kokematta työttömäksi jääminen ja ikäsyrjintä työnhaussa. 70-luvulla syntyneiltä 90-luvun alun lama vei suoralta kädeltä opiskeluajan kesätyöpaikat (= sisäänpääsy työelämään) ja pääsy vakituisiin pitkiin työsuhteisiin eli varmaan toimeentuloon vaikeutui huomattavasti entisestä.

 Patsastella työnteossa. Lähdin työn perässä suureen kaupunkiin, yksin.  Ei ollut kännytköitä, kävin  soittamassa kotiin Postitalon puhelimesta. Ikävöin kaikkea, tunsin itseni orvoksi suuressa kaupungissa. Äiti laittoi paketteja, pieni rahakin oli aina mukana huolesta, rakkaudesta, ei äiti kirjoittanut että rakastaa. Äidin rakkautta oli tekeminen, myöhemminkin,  kun menimme kotona käymään, äiti kysyi ekana onko teillä pyykkiä padassa on kuumaa vettä ja pulsaattori pelasi. Tiesi kyllä että meilläkin on jo pesukoneet kodeissamme.

Kirjoitin kirjeitä yksinäisinä iltoina, piti aloittaa monta kertaa kun kyyneleet kastelivat paperin. Opin kirjoittamaan silleen sivusta. Piti kirjoittaa kotiin,  että hyvin minulle menee, toivottavasti teilläkin siellä kotona.

 Aluksi menin myyjäksi pieneen putiikkiin ja myymälänhoitaja opasti, että murteella ei saa puhua, koska varsinkin ruotsinkieliset daamit loukkaantuvat syvästi,  jos tahtovat pullapitkon  ja myyjä tarjoaa leetaa. En ole savolainen, leeta on kai savon murretta.

Sittemmin pikkusiskot tulivat perässä opiskelemaan ja minä aloin heille "varaäidiksi" vaikka itse olin itsekin vasta vähän yli parikymppinen.

Noinhan se meni monenkin kohdalla. Asuntona alivuokralaisasunto, missä sai käyttää keittiötä tiettyyn aikaan, samoin oli kylpyhuoneen kanssa. Vieraita ei saanut käydä, ainoastaan sisar sai yöpyä kerran, kun sen etukäteen kysyin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te ole mitään rakentaneet, vaan löhönneet helpossa yhteiskunnassa.

Ei kannattaisi vaivautua, ihminen joka ei arvosta juuriaan ja vanhempia ihmisiä on hukassa. Sen huomaa,  kun katselee ympärilleen ja kuuntelee uutisia maailmalta ja meiltä. Kuvottavaa solvata ihmisiä, jotka ovat sodasta selvinneiden vanhempiensa kasvattamina  ryhtyneet töihin. Tehneet töitä, ilman välivuosia. Kateus on kaamea tauti, harmittaako kun meillä on mukavat eläkkeet, voimme matkustella. Harmittaako, kun olemme tyytyväisiä elämään, kykenemme rakastamaan lapsiamme, voimme auttaa kaikintavoin lapsiamme ja lapsenlapsiamme. Lapseni muuten remontoi saunakylppärini, lattiasta kattoon, saunaankin tähtivälot. Tulee vaimonsa kanssa tänään syömään poronkäristystä ja perunamuusia. Laittoi poika uuden modeemin ja pöytäkoneenkin, auttaa kun osaa.

    On kertonut, että olen maailman paras äiti, ai niin ja toi Hollywoodista opiskeluaikanaan Oskar patsaan,  jossa lukee HOLLYWOOD BEST MOTHER

Siitä oksentamaan alapeukuttamaan hopo hopi, sen te osaatte

Suurilla ikäluokilla on millä patsastella työnteossa, jos on jäänyt kokematta työttömäksi jääminen ja ikäsyrjintä työnhaussa. 70-luvulla syntyneiltä 90-luvun alun lama vei suoralta kädeltä opiskeluajan kesätyöpaikat (= sisäänpääsy työelämään) ja pääsy vakituisiin pitkiin työsuhteisiin eli varmaan toimeentuloon vaikeutui huomattavasti entisestä.

 Patsastella työnteossa. Lähdin työn perässä suureen kaupunkiin, yksin.  Ei ollut kännytköitä, kävin  soittamassa kotiin Postitalon puhelimesta. Ikävöin kaikkea, tunsin itseni orvoksi suuressa kaupungissa. Äiti laittoi paketteja, pieni rahakin oli aina mukana huolesta, rakkaudesta, ei äiti kirjoittanut että rakastaa. Äidin rakkautta oli tekeminen, myöhemminkin,  kun menimme kotona käymään, äiti kysyi ekana onko teillä pyykkiä padassa on kuumaa vettä ja pulsaattori pelasi. Tiesi kyllä että meilläkin on jo pesukoneet kodeissamme.

Kirjoitin kirjeitä yksinäisinä iltoina, piti aloittaa monta kertaa kun kyyneleet kastelivat paperin. Opin kirjoittamaan silleen sivusta. Piti kirjoittaa kotiin,  että hyvin minulle menee, toivottavasti teilläkin siellä kotona.

 Aluksi menin myyjäksi pieneen putiikkiin ja myymälänhoitaja opasti, että murteella ei saa puhua, koska varsinkin ruotsinkieliset daamit loukkaantuvat syvästi,  jos tahtovat pullapitkon  ja myyjä tarjoaa leetaa. En ole savolainen, leeta on kai savon murretta.

Sittemmin pikkusiskot tulivat perässä opiskelemaan ja minä aloin heille "varaäidiksi" vaikka itse olin itsekin vasta vähän yli parikymppinen.

Noinhan se meni monenkin kohdalla. Asuntona alivuokralaisasunto, missä sai käyttää keittiötä tiettyyn aikaan, samoin oli kylpyhuoneen kanssa. Vieraita ei saanut käydä, ainoastaan sisar sai yöpyä kerran, kun sen etukäteen kysyin.

Joku kuittaili, että kuinka voi täällä kertoa asioistaan. Onhan kaikki facebookit joissa moni kertoo jokaisen päivänsä kulun, tunkee jopa läheistensä kuvia. Kerron koska olen sanomattoman onnellinen ja vaikka olen jo vanha, solvaamista en siedä En ole koskaan sietänyt. Pyhäinpävänä kaipaan edesmenneitä, tunnen suunnatonta kiitollisuutta ja onnea monesta asiasta elämässäni, suurin ilo ovat lapseni.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taannoin oli iso tutkimus, et- ja vauvalehti yhdessä siitä kirjoitti, olikohan väestöliitto mukana myös, ja täälläkin tuloksia käsiteltiin. Siinä oli tuloksena että 20% isovanhemmista ei ole missään tekemisissä lasten/lastenlasten kanssa eikö ole näiden elämässä eikä tapaa heitä.

Tuo on ihan helvetin iso luku. Te jotka höpötätte että marginaalista on, niin EI OLE. Joka VIIDES lapsiperhe on tilanteessa jossa isovanhemmat ei osallistu.

Tällaista se on meilläkin. Ja lukemattomilla muilla tutuilla. Tunnen enemmän niitä lapsiperheitä joilla isovanhemmat kieltäytyy isovanhemmuudesta, kuin niitä joilla ne osallistuu

Itse en tunne yhtään isovanhempaa, joka ei pitäisi yhteyttä lastensa perheisiin. Kaikki ystäväni ja tuttavani ovat sellaisia, joilla on tiiviit suhteet lastenlapsiinsa ja käyvät antamassa myös lastenhoitoapua.

Epäilen että tunnet, tämä asia salataan. Niin mun oma äitikin - joka ei ole missään yhteydessä minuun tai lapsiini - selittelee puolitutuille ja sukulaislle miten koko ajan auttaa ja hoitaa. Täyttä valehtelua kaikki. Se on vaan sosiaalinen paine joka laittaa valehtelemaan.