boomer sukulaiset kutsuu aina kuukauden välein kylään

Vierailija kirjoitti:

VMP nyt taas. Yhteydenpito on aina molempien vastuulla, ei koskaan vain lasten. Jos toista osapuolta ei kiinnosta niin sitten yhteydenpitoa ei ole. Mulla myös tällaiset vanhemmat jotka ei viitsi laiskuuttaan tavata tai soitella tai kyläillä. Mä joskus soitan niille, joskus vastaavat joskus ei. Silti jos vastaavatkib niin kyllä on kiinnostamatonta ja passiivista.

En jaksa olla se joka yksin kannattelee suhdetta. Se kun on MOLEMPIEN vastuulla eikä vaan lapsen.

Ei käsittääkseni myöskään vanhempien, niin kuin meillä?

Vierailija kirjoitti:

Boomerit maksaa vaikka 500.000€ kerrostaloyksiöstä tai 500€ hotellihuoneesta, jotta nuorilla ei olisi niihin varaa.

Mitä kummaa yrität tuolla kommentillasi sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Vanhempasi eivät ole pitäneet yhteyttä? Ennen boomerisukupolvea oli tapana, että nimenomaan lapset lähdettyään kotoa pitivät yhteyttä vanhempiinsa ja kävivät katsomassa, ehkä auttelemassakin. Ehkä he olettavat että perinne jatkuu ja tuntevat itsensä hylätyiksi. Mikset itse et kyläile lastesi kanssa vanhemmillasi. Etenkään kun ei ole riitaa edes.

Samaa mieltä. Luulen, että nuoremmat nykyään automaattisesti ajattelevat, että vain vanhemmat pitävät yhteyttä. Voi olla, että ne vanhemmat arkailevat soitella ja häiritä kiireisiä työssäkäyviä ihmisiä. Minä ainakin tuumin aina pitkään, onko nyt hyvä aika soittaa, vai onko lapset nukkumassa, päiväunilla, onko ruokailuaika, onko vieraita jne. Joskus olen jopa kuulevani, että oli huono aika soittaa. Sitä me vanhemmat usein mietimme, että häiritsenkö?

Usein laitan sitten viestin, voinko soittaa, vai soittavatko lasten perheet meille, kun on aikaa.

 Minä en soittele, laitan viestiä joka ei häiritse ja siihen onneksi vastataan säällisen ajan kuluttua. Varon tuppaamasta, olemme suunnilleen selvillä toistemme elämästä, työ ym.ulkomaanmatkoista yritän pikkasen vaivihkaa urkkia, silleen nätisti. Olen sellainen huolestuja.

Minusta on kuitenkin mukavaa välillä  jutellakin,  tekstiviestien lisäksi. Siksi tuohon edelliseen vastasin, että jos yhteydenotot olisivat vain lasteni varassa, niin aika pitkään saisin varmaan odotella niitä kuulumisia, vaikka mitään riitoja ei ole meilläkään ollut. Yhteydenotot meillä lasten taholta liittyvät usein siihen, että on tarvetta lastenhoitajille. No menemme iloisina heitä sitten kyllä hoitamaan. En tiedä muuttuuko asia sitten, kun lastenhoitoapua ei enää tarvita? Jääkö yhteydenotot pelkästään minun varaan, näin pelkään.

Tottakai on tärkeää myös jutella, siksi kutsun kotiin syömään tai mennään yhdessä ulos syömään, ja jouluna saan kutsun joulua viettämään jossa me molemmat anopit.

 Tuo on muuten kai aika yleistä etteivät lapset tee aloitetta, varsikaan pojat. Pikkusiskokin kertoo että jos hän ei ota yhteyttä hiljaista on. Kai se on meidän vastuulla viedä perinteitä seuraaville sukupolville, vaikka meillä toki nettikin pelittää,  kylmää kyytiä nämä virtuaaliset yhteydenpidot.

Usein se menee niin että yhteydenpito ei mene oman mielen mukaan. Mä haluaisin lämpimän suvun, hyvät välit, tapaamisia ja soitteluita. Mutta omia vanhempia ei kiinnosta mikään näistä. Siis koskaan. Ja ai helkkari että olen yrittänyt aikani, kutsunut jouluksi, synttäreille, yrittänyt pitää yhteyttä, lähettänyt lasteni kuvia ja askarteluja. Silti MIKÄÄN ei saanut niitä kiinnostumaan.

Lopulta tajusin että olen aika hölmö kun hakkaan päätä seinään, ja toivon että vanhempiani kiinnostaisi vaikka he erittäin selvästi ilmaisee että ei kiinnosta.

Jouduin tekemään ison surutyön ja luopumisen mikä kesti useamman vuoden, mutta nyt olen hyväksynyt asian. Ja huomaan että nyt se energia joka ennen meni ”väkisin yrittämiseen” jääkin nyt itselleni ja omille lapsilleni.

Jos tosiaan on niin että yhteydenpito on aina vain yhden osapuolen varassa ja toinen osapuoli kaikin tavoin ilmaisee että vähääkään ei kiinnosta, niin silloin suosittelen samaa ratkaisua kun itse tein. Eli luovuttamista. Mielestäni tämä pätee toisinkinpäin eli vanhempi voi myös luovuttaa aikuisen lapsensa suuntaan jos lapsi ei yhteydenottoja halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Vanhempasi eivät ole pitäneet yhteyttä? Ennen boomerisukupolvea oli tapana, että nimenomaan lapset lähdettyään kotoa pitivät yhteyttä vanhempiinsa ja kävivät katsomassa, ehkä auttelemassakin. Ehkä he olettavat että perinne jatkuu ja tuntevat itsensä hylätyiksi. Mikset itse et kyläile lastesi kanssa vanhemmillasi. Etenkään kun ei ole riitaa edes.

Samaa mieltä. Luulen, että nuoremmat nykyään automaattisesti ajattelevat, että vain vanhemmat pitävät yhteyttä. Voi olla, että ne vanhemmat arkailevat soitella ja häiritä kiireisiä työssäkäyviä ihmisiä. Minä ainakin tuumin aina pitkään, onko nyt hyvä aika soittaa, vai onko lapset nukkumassa, päiväunilla, onko ruokailuaika, onko vieraita jne. Joskus olen jopa kuulevani, että oli huono aika soittaa. Sitä me vanhemmat usein mietimme, että häiritsenkö?

Usein laitan sitten viestin, voinko soittaa, vai soittavatko lasten perheet meille, kun on aikaa.

 Minä en soittele, laitan viestiä joka ei häiritse ja siihen onneksi vastataan säällisen ajan kuluttua. Varon tuppaamasta, olemme suunnilleen selvillä toistemme elämästä, työ ym.ulkomaanmatkoista yritän pikkasen vaivihkaa urkkia, silleen nätisti. Olen sellainen huolestuja.

Minusta on kuitenkin mukavaa välillä  jutellakin,  tekstiviestien lisäksi. Siksi tuohon edelliseen vastasin, että jos yhteydenotot olisivat vain lasteni varassa, niin aika pitkään saisin varmaan odotella niitä kuulumisia, vaikka mitään riitoja ei ole meilläkään ollut. Yhteydenotot meillä lasten taholta liittyvät usein siihen, että on tarvetta lastenhoitajille. No menemme iloisina heitä sitten kyllä hoitamaan. En tiedä muuttuuko asia sitten, kun lastenhoitoapua ei enää tarvita? Jääkö yhteydenotot pelkästään minun varaan, näin pelkään.

Tottakai on tärkeää myös jutella, siksi kutsun kotiin syömään tai mennään yhdessä ulos syömään, ja jouluna saan kutsun joulua viettämään jossa me molemmat anopit.

 Tuo on muuten kai aika yleistä etteivät lapset tee aloitetta, varsikaan pojat. Pikkusiskokin kertoo että jos hän ei ota yhteyttä hiljaista on. Kai se on meidän vastuulla viedä perinteitä seuraaville sukupolville, vaikka meillä toki nettikin pelittää,  kylmää kyytiä nämä virtuaaliset yhteydenpidot.

Samoin, kutsun kotiini heitä kyllä syömään. Nyt korona-aikana kyllä kyläilty vähemmän, kun lastenlapsia on monessa koulussa. Pojat usein varmaan laiskempia ottamaan yhteyttä, pitää olla oikeata asiaa ennen kuin luuriin tartutaan. Noita perinteitä minäkin haluan viedä eteenpäin, tulevana isänpäivänä kokoonnutaan taas koko kööri ja mummeli pistää pöydän koreaksi.

Ehkä osaat sitten boomerina ilmaista asiasi muille ihmisille siten, ettei tarvitse avautua anonyymisti tuntemattomille. Se on jotenkin niin toistaitoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen. Meillä boomerisovanhemmat (eli mun ja miehen vanhemmat) ei välitä tippakaan aikuisista lapsistaan ja näiden lapsista. Eivät halua tavata, eivät soittele, eivät kutsu, eivät pidä yhteyttä. Kun kuulemma elävät nyt itselleen. Golfaavat, reissaavat, käyvät karaokessa - mihin toki on oikeus mutta sitä tehdään 365pv vuodessa ja yhtäkään kertaa vuoden aikana ei viitsitä tavata lapsenlapsia, ei edes jouluna, ei koskaan lastenlasten synttärinä.

Maksaisin mitä vaan jos saisin sellaiset isovanhemmat jotka kutsuisi kylään ja haluaisi nähdä. Ratkoisin ilolla tietokoneongelmatkin.

Tuo välinpitämättömyys on boomereiden juttu. Ennen isovanhemmat aina osallistui ja auttoi lapsiaan, itsekkään boomerit on eka sukupolvi joka katkaisi sukupolvien auttamisen ketjun. Osa niitä toki auttaa edelleen, mutta erittäin iso osa vain kieltäytyy isovanhemmiudesta ja niitä ei kiinnosta.

Esim omat vanhemmat ei ole 15 vuoteen pitäneet mitään yhteyttä, ja ei ole mitään riitaa tms, ei vaan kiinnosta. Edes lasteni syntymä ei sitä kiinnostusta tuonut.

Vanhempasi eivät ole pitäneet yhteyttä? Ennen boomerisukupolvea oli tapana, että nimenomaan lapset lähdettyään kotoa pitivät yhteyttä vanhempiinsa ja kävivät katsomassa, ehkä auttelemassakin. Ehkä he olettavat että perinne jatkuu ja tuntevat itsensä hylätyiksi. Mikset itse et kyläile lastesi kanssa vanhemmillasi. Etenkään kun ei ole riitaa edes.

Samaa mieltä. Luulen, että nuoremmat nykyään automaattisesti ajattelevat, että vain vanhemmat pitävät yhteyttä. Voi olla, että ne vanhemmat arkailevat soitella ja häiritä kiireisiä työssäkäyviä ihmisiä. Minä ainakin tuumin aina pitkään, onko nyt hyvä aika soittaa, vai onko lapset nukkumassa, päiväunilla, onko ruokailuaika, onko vieraita jne. Joskus olen jopa kuulevani, että oli huono aika soittaa. Sitä me vanhemmat usein mietimme, että häiritsenkö?

Usein laitan sitten viestin, voinko soittaa, vai soittavatko lasten perheet meille, kun on aikaa.

 Minä en soittele, laitan viestiä joka ei häiritse ja siihen onneksi vastataan säällisen ajan kuluttua. Varon tuppaamasta, olemme suunnilleen selvillä toistemme elämästä, työ ym.ulkomaanmatkoista yritän pikkasen vaivihkaa urkkia, silleen nätisti. Olen sellainen huolestuja.

Minusta on kuitenkin mukavaa välillä  jutellakin,  tekstiviestien lisäksi. Siksi tuohon edelliseen vastasin, että jos yhteydenotot olisivat vain lasteni varassa, niin aika pitkään saisin varmaan odotella niitä kuulumisia, vaikka mitään riitoja ei ole meilläkään ollut. Yhteydenotot meillä lasten taholta liittyvät usein siihen, että on tarvetta lastenhoitajille. No menemme iloisina heitä sitten kyllä hoitamaan. En tiedä muuttuuko asia sitten, kun lastenhoitoapua ei enää tarvita? Jääkö yhteydenotot pelkästään minun varaan, näin pelkään.

Tottakai on tärkeää myös jutella, siksi kutsun kotiin syömään tai mennään yhdessä ulos syömään, ja jouluna saan kutsun joulua viettämään jossa me molemmat anopit.

 Tuo on muuten kai aika yleistä etteivät lapset tee aloitetta, varsikaan pojat. Pikkusiskokin kertoo että jos hän ei ota yhteyttä hiljaista on. Kai se on meidän vastuulla viedä perinteitä seuraaville sukupolville, vaikka meillä toki nettikin pelittää,  kylmää kyytiä nämä virtuaaliset yhteydenpidot.

Ei se mielestäni ole niin että pojat ei pidä yhteytä vaan tapa on SUVUISSA KULKEVA.

Omassa lapsuusperheessä - kylmä, tunnevammainen ja toksinen lapsuusperhe - on se häiriintynyt tapa että kukaan ei ota yhteyttä toiseen, mutta sitten kyräilee ja salaa odottaa että toinen ottaisi. Välillä vanhemmilla oli jopa kirjanpito soitoista, miten suosikkilapsi soitti useammin ja inhokkilapsi ei tarpeeksi. Tämä outo vallankäyttö oli jo ollut heidänkin vanhemmillaan.

Jos sitten soitti, sai kuulla vain nälvimistä ja arvostelua, ei mitään kivaa sanaa tai kuulumisen kyselyä.

Sisareni (naisia) eivät ikinä soita mulle mistään, PAITSI kun tarvitsevat rahaa (olen ainoa jolla vakituinen työ). Ikävältä tämäkin tuntuu.

Joissain suvuissa ja perheissä on toksinen vuorovaikutus ja ihmeellinen vihamielinen kulttuuri omia lapsi kohtaan.

Olen nyt etäännyttänyt itseni perheestäni ja koitan sitten ikäänkuin perustaa uuden suvun. Siis siten että omat lapseni ksvatan toisin ja yritän antaa normaalin mallin kanssakäymisestä ja yhteydenpidosta. Omasta suvusta tulee vain pahaa mieltä ja loukkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomerit maksaa vaikka 500.000€ kerrostaloyksiöstä tai 500€ hotellihuoneesta, jotta nuorilla ei olisi niihin varaa.

Mitä kummaa yrität tuolla kommentillasi sanoa?

Kai hän viisasteli, että me ollaan tyhmiä.

 Onhan totta, että nyt määrättyjä asuntoja myydään vuorokaudessa, moni tarjoaa kymppitonneja lisää, että saa juuri sen minkä haluaa.

  Miksi ei, jos rahaa on, ei tarvitse mennä kaikenmaailman sotkujen ja suitsukkeiden hajuun. En ole kateellinen lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te ole mitään rakentaneet, vaan löhönneet helpossa yhteiskunnassa.

Tänä päivänä voi löhötä helpossa yhteiskunnassa. Ennen piti tehdä töitä tai joutui kerjuulle tai kuoli nälkään. Nykyisin ongelma on, että kaikille ei riitä töitä, mutta yhteiskunta kyllä elättää ja tarjoaa lämpimän asunnon. Ehkä tämän päivän nuori ei kykenisi vaikkapa suolenpesijäksi teurastamolle tai raskaaseen työhön tehtaalle pienellä palkalla. Yhteiskunta on kehittynyt.

Miksi boomerit aina höpisee noista ajoista, joita eivät itse ole eläneet? Te olette eläneet ihmiskunnan helpoimmat ja mukavimmat ajat, todella ällöttävää ratsastaa vanhempienne kokemilla vaikeuksilla kuin olisitte kokeneet ne itse. Häpeisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te ole mitään rakentaneet, vaan löhönneet helpossa yhteiskunnassa.

Ei kannattaisi vaivautua, ihminen joka ei arvosta juuriaan ja vanhempia ihmisiä on hukassa. Sen huomaa,  kun katselee ympärilleen ja kuuntelee uutisia maailmalta ja meiltä. Kuvottavaa solvata ihmisiä, jotka ovat sodasta selvinneiden vanhempiensa kasvattamina  ryhtyneet töihin. Tehneet töitä, ilman välivuosia. Kateus on kaamea tauti, harmittaako kun meillä on mukavat eläkkeet, voimme matkustella. Harmittaako, kun olemme tyytyväisiä elämään, kykenemme rakastamaan lapsiamme, voimme auttaa kaikintavoin lapsiamme ja lapsenlapsiamme. Lapseni muuten remontoi saunakylppärini, lattiasta kattoon, saunaankin tähtivälot. Tulee vaimonsa kanssa tänään syömään poronkäristystä ja perunamuusia. Laittoi poika uuden modeemin ja pöytäkoneenkin, auttaa kun osaa.

    On kertonut, että olen maailman paras äiti, ai niin ja toi Hollywoodista opiskeluaikanaan Oskar patsaan,  jossa lukee HOLLYWOOD BEST MOTHER

Siitä oksentamaan alapeukuttamaan hopo hopi, sen te osaatte

Suurilla ikäluokilla on millä patsastella työnteossa, jos on jäänyt kokematta työttömäksi jääminen ja ikäsyrjintä työnhaussa. 70-luvulla syntyneiltä 90-luvun alun lama vei suoralta kädeltä opiskeluajan kesätyöpaikat (= sisäänpääsy työelämään) ja pääsy vakituisiin pitkiin työsuhteisiin eli varmaan toimeentuloon vaikeutui huomattavasti entisestä.

Mun mielestä (olen siis vanhempieni ”hylkäämä”, he eivät tiedä elämästäni mitään kun eivät halua pitää yhteyttä) on erityisen loukkaavaa jos vanhempi ei halua koskaan mitään yhteydenpitoa.

Varmasti sekin loukkaa jos lapsi ei tee niin, mutta silti asetelma on niin että lapsen pitääkin irtautua ja rakentaa omaa elämää. Sen sijaan vanhemmilla on mielestäni edes joku moraalinen vastuu lapsistaan vaikka lapset olisi aikuisia. Edes kerta vuoteen soittaa lapselleen ja tarkistaa onko lapsi elossa. Mun vanhemmille sekin on liikaa.

Edellisen kerran yhteydenpitoa oli 6 vuotta sitten kun sain haukkumissähköpostin. Sen jälkeen mulle on syntynyt lapsiakin joita vanhempani ei ole koskaan nähneet.

Tämä on erittäin loukkaavaa, täydellistä välinpitämättömyyttä ja piittaamattomuutta.

En ymmärrä miten joku voi lapselleen tehdä noin - varsinkin kun olen koko ikäni ollut mitä kiltein lapsi ja kaikin tavoin yrittänyt miellyttää vanhempiani.

Varmaan joku hoitamaton mt ongelma tai joku muu.

Te joilla lapset ei pidä yhteyttä, koittakaa kuitenkin jaksaa edes joskus soittaa sille lapselle. Ettei se lapsi tunne itseän täysin vanhempien hylkäämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä osaat sitten boomerina ilmaista asiasi muille ihmisille siten, ettei tarvitse avautua anonyymisti tuntemattomille. Se on jotenkin niin toistaitoista.

Noo, ei ole kovin viisasta heitellä parin lauseen solvauksia, tiedättekö edes mitä boomeri tarkoittaa.

Tukehduin melkein kahviini eilen lukiessani Hesarin juttua, jossa puhuttiin vanhusten digitaidoista ja mummo sanoi, että kumpa "kaikki hoituisi niin helposti ja yksinkertaisesti kuin ennen" 🤣

Jopa mummon pitäisi ymmärtää, että kaikki on helpompaa nykyään (kunhan opettelee).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te ole mitään rakentaneet, vaan löhönneet helpossa yhteiskunnassa.

Tänä päivänä voi löhötä helpossa yhteiskunnassa. Ennen piti tehdä töitä tai joutui kerjuulle tai kuoli nälkään. Nykyisin ongelma on, että kaikille ei riitä töitä, mutta yhteiskunta kyllä elättää ja tarjoaa lämpimän asunnon. Ehkä tämän päivän nuori ei kykenisi vaikkapa suolenpesijäksi teurastamolle tai raskaaseen työhön tehtaalle pienellä palkalla. Yhteiskunta on kehittynyt.

Miksi boomerit aina höpisee noista ajoista, joita eivät itse ole eläneet? Te olette eläneet ihmiskunnan helpoimmat ja mukavimmat ajat, todella ällöttävää ratsastaa vanhempienne kokemilla vaikeuksilla kuin olisitte kokeneet ne itse. Häpeisit.

No minä en ole ollut suolenpesijänä, mutta olen nähnyt ja kokenut 50-luvun köyhyyden ja pulan. Pieni mökki, ilman mitään mukavuuksia suuren sisarusparven keskellä. Näitä kokemuksia varmaan löytyy meiltä suurilta ikäluokilta vaikka kuinka paljon. Huonoissa vaatteissa sitä kansakoulua käytiin pitkienkin matkojen päästä.

Isä sodan traumatisoimana ja äiti lukuisten raskauksien uuvuttamana, se oli se todellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä osaat sitten boomerina ilmaista asiasi muille ihmisille siten, ettei tarvitse avautua anonyymisti tuntemattomille. Se on jotenkin niin toistaitoista.

Noo, ei ole kovin viisasta heitellä parin lauseen solvauksia, tiedättekö edes mitä boomeri tarkoittaa.

Nettikulttuurissa boomer ei todellakaan ainq viittaa baby boomereihin, vaan ihan vaan kalkkiksiin tai vähän vanhempiin noloihin aikuisiin (yläasteikäisen mielestä viiskymppinen opettaja on boomer ym.).

Olen vanhempi, yksinasuva nainen, taustalla masennusta ja yksinäisyyttä.

Iäkkäämpi naapurini otti aluksi minuun usein yhteyttä, tuli jopa usein soittamaan ovikelloa ihan yllättäen. Yleensä hän oli jotain vailla, ja uskoi minun voivan auttaa. Kuten voinkin. Juuri noita tietokonejuttuja, mutta myös vaativampia, esim. laatia valituskirjelmiä(!). Väsyin tähän, ja ymmärsin että minä en saa "ystävyydestämme" lainkaan energiaa. Lakkasin vastaamasta hänelle.

Minulla on aikuisia lapsia. He eivät pidä yhteyttä muuten kuin silloin, kun ovat jotain vailla.

Tämä on ollut kohtaloni: kukaan ei ole kiinnostunut minusta eikä pidä seuraani minkään arvoisena. Minulla on pelkkä hyötyarvo.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä sun elämä onkin kauheata.

Nyt oikein tartutaan tähän trendikkääseen boomer-sanaan...

On muuten naurettava haukkumasana, sävynä ylimielisyys ja halveksunta!

Boomerit  ja kaikki edeltävät sukupolvet

ovat niitä tämän maan ja yhteiskunnan rakentajia, tukipilareita, kovalla työllään rakentaneet Suomen hienoksi paikaksi asua.

Tämä itsekäs minä-minä-sukupolvi ei osaa sitä arvostaa.

Pääministeri näyttää mallia, että boomereista on aika mennyt ohi ja heidän kustannuksellaan voi pilailla.

Olen viimeisiä boomer-sukupolvia eli -61 syntynyt. Auttelen vanhempiani tietsikoiden kanssa. He ovat ennen sotaa syntyneitä joten eivät ole boomereita. Boomerit, ne varhaisimmat, ovat pikäälti vastanneetbsiitä että tietkoneita on ja ettämopit käyttämään niitä. Gates, Jobs ja Torvalds ovat boomereita. Kännykät ja tekstarit ja internet ovat boomereiden keksitäntöä. Tyyppi joka opetti sinut käyttämään konetta oli luultavasti boomer.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä osaat sitten boomerina ilmaista asiasi muille ihmisille siten, ettei tarvitse avautua anonyymisti tuntemattomille. Se on jotenkin niin toistaitoista.

Noo, ei ole kovin viisasta heitellä parin lauseen solvauksia, tiedättekö edes mitä boomeri tarkoittaa.

Nettikulttuurissa boomer ei todellakaan ainq viittaa baby boomereihin, vaan ihan vaan kalkkiksiin tai vähän vanhempiin noloihin aikuisiin (yläasteikäisen mielestä viiskymppinen opettaja on boomer ym.).

Sanoit oikein tuon, että ikärasis tit nuoret luokittelevat _kaikki_ yli 50-vuotiaat buumereiksi. Kyse ei siis ole heidän todellisesta arvomaailmastaan ja ajatuksistaan, vaan nuorten yleistämisestä. Toki opettajat usein ovatkonservatiivisia ja ammattinsa takia ikään kuin 'varavanhempia', auktoriteetteja nuorille. Tämähän on heille punainen vaate jo sinänsä.

Henk koht minua ärsyttää se, että ikäni takia olen muka automaattisesti nolo kalkkis. Vaikka oikeasti olen hyvin radikaali ja yhteiskuntaan sopeutumaton. Pidän sen vain omana tietonani. En korosta itseäni (kovin) poikkeavalla ulkonäöllä tms.

Vierailija kirjoitti:

Tukehduin melkein kahviini eilen lukiessani Hesarin juttua, jossa puhuttiin vanhusten digitaidoista ja mummo sanoi, että kumpa "kaikki hoituisi niin helposti ja yksinkertaisesti kuin ennen" 🤣

Jopa mummon pitäisi ymmärtää, että kaikki on helpompaa nykyään (kunhan opettelee).

Itse tein elämäntyöni ensin päätteellä ja myöhemmin nekin kehittyivät, ei hankaluuksia ja lapsi auttaa jos tulee tiltti.

Ihmettelen, kuinka kukaan ei pidä 80-100 vuotiaiden puolia lainkaan, ovat terveydenhoidon, omaisuutensa ja maksujen hoidon kanssa heitteillä,  jopa roistojen armoilla.

  Pankkiin pitää matkustaa taksilla Espoossa ja Helsingissä, puhumattakaan muista asioiden hoidosta. Kotona alkaa ramppaamaan porukkaa, onko vanhus selvillä millä asialla kukin piipahtaa, jopa avaimillaan. Surullista, ihan kamalaa ja sitten vielä solvataan.  Ainoa mikä nyt pelaa, on se että heille annetaan, tullaan kotiin antamaan koronapiikki, nyt jo kolmatta heille kilvan jaetaan. En viitsi enenpää ettei mene sensuuriin.