Lue keskustelun säännöt.
Rehelliset kommentit siitä, että miltä oikeasti tuntui, kun sai lapsena remmiä? Kun kurittamista niin kovasti paheksutaan, niin
05.11.2021 |
tällainen piloille lellitty pullamössö haluaisi tietää, että miten kova rangaistus se oikeasti oli?
Kommentit (365)
...siis ponnista hyvään elämään, älä siihen ankeaan 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suuri vaikutus sillä saiko piiskaa ja selkäsaunaa todellisesta tehdystä ”tuhmuudesta” (silloin edes ymmärsi syyn) vai saiko mielivaltaista ilman syytä tapahtuvaa kuritusta (lapsi ei ymmärrä syytä ja oppii vaan pelkäämään).
Meillä se oli sitä mielivaltaista, ilman syytä, siksi kun vanhemman piti vaan purkaa kiukku ja stressi pois. Ja sitten pieksettiin lasta.Saatettiin joskus sanoa joku tekosyy (tyyliin katsoit väärällä lailla, äänenpaino oli väärä) ja sitten tuli rangaistusta.
Tämä johti siihen että kaikkea piti varoa ja pelätä koko ajan, ilmeitä, eleitä, äänenpainoa, kävelytyyliä. Mikä vaan saattoi sitten laukaista sen että vanhempi purki kiukkunsa lapsiin.
En ole väleissä näihin kaltoinkohtelijoihin enkä anna heidän tavata lapsiani. Vanhempani väittää että mitään tällaista ei ole ikinä tapahtunut (vaikka on ollut useita todistajia asioilla) ja että tahallani kiusaan heitä keksimällä valheita. Tämän lausuman jälkeen sitten laitoin välit poikki, en enää ikinä yritä puhua asiasta. Enpä ”kiusaa” enää, todellakaan.
Minunkin vanhempani kielsivät koko asian. Sanoivat silmät suurina ihmetyksestä ettei meillä ole lapsia piesty, kun kerroin luomea leikanneen lääkärin ihmetelleen, ettei normaali leikkausveitsi mene paksusta ihosta läpi. Kysyi olenko lapsena saanut paljon remmiä ja vastasin myöntävästi. Kun kerroin tämän vanhemmilleni, he sanoivat minun valehdelleen.
Olen syntynyt 90-luvun loppupuolella ja ruumiillista kuritusta saanut kerran isältäni, kun olin viisi. Se ei kuitenkaan ole jättänyt jälkiä minuun. Tekemäni asia oli kumminkin niin paha, että ymmärsin jo silloin, mistä rangaistus tuli.
Äitini käytös, joka käytännössä käyttää aseenaan ääntään ja vallankäyttöään on taas jättänyt omat jälkensä. Hänen tapojaan on nämä kolme kovaa eli uhkailu, lahjonta ja kiristys, mitkä näyttävät olevan suosiossa kasvatuksessa ("Jos nyt et lopeta, otetaan kännykkä pois"). Tämä kun yhdistetään vielä sellaiseen persoonaan, että toiminnasta puuttuu välillä oikeasti perustelut, soppa on valmis. Paras hetki lapsena oli se, kun äiti ei ollut kotona.
Isän toimilla, käskyillä tai ennemminkin pyynnöillä oli aina järkisyyt. Hänen toimintansa oli aina avointa ja johdonmukaista. Tuon yhden ruumiillisen kurituskerran lisäksi hän on kerran huutanut elämänsä aikana ja uhkaillut tai kiristänyt ei ole kertaakaan. Kaikesta pystyi neuvottelemaan, mutta jos jotain hän pyysi, niin se tapahtui. Isään voi luottaa ja hänen sanansa pitävät aina paikkansa. Hän on se ihminen, joka toimii turvasatamana ja hänelle voi kertoa kaiken. Ei tarvitse miettiä sekuntiakaan voiko pyytää apua.
Äitiin ei voi luottaa ja häntä pitää varoa. Aikuisiällä olen pitänyt yhteyttä niin vähän kuin mahdollista. Samoin toimivat sisarukset. Äiti on mielivaltaisen henkisen väkivallan käyttäjä.
Jotenkin samaistun tuohon ajatukseen, että mielivaltaisuus on todella vahingollista. Jos äitiltäni kysyy, niin arvatakin saattaa, että mitään kuvailemaani ei ole tapahtunut.
Onko sinulla lapsia? Jos on, annatko äitisi tavata?
Samanlaista täälläkin, ja yritin kyllä alkuun sitä että antaisin äitini käydä. Mutta pin huomasin että henkinen väkivalta alkoi kohdistua pieniin lapsiini. Jouduin sulkemaan äitini ulos elämästämme.
Tämä on valtava taakka ja ristiriita mulle, sillä olisin niin halunnut että lapsilla olisi edes yksi isovanhempi. Nyt sitä yhtäkään ei ole. Mutta mun tehtävä on suojella lapsiani ja itseäni, ja myös koen että velvollisuuteni on estää ylisukupolvinen kaltoinkohtelu ja sen leviäminen äitini kautta.
Omat lapset kasvatan täysin toisin kuin äitini teki.
Ei ole, mutta itse olen päättänyt pikkuhiljaa jättää äitini täysin pois elämästäni. Ymmärtääkseni äitini äiti on ollut hyvin samanlainen, mutta äärimmäisen väkivaltainen vielä tuon kaiken päälle. Äitini taisi saada aikanansa selkään päivittäin hänen siskonsa yllytyksestä. Hän on antanut lasten olla tekemisissä mummon kanssa ja mummo on meille hyvin tärkeä erityisesti, kun olimme pieniä. Mummon epävakaisuus ja manipulatiivisuus ei ole oikeastaan näyttäytynyt meille kuin vasta aikuisiällä. Nykyyän se on suorempaa, koska alkavat muistisairaudet tuovat ilmi aina välillä vähän kaikenlaista. Esimerkiksi yhtenä päivänä hän toi ilmi seikan jostain koirasta, joka oli tullut takaisin meille ja oli ollut hetken aikaa hoidossa mummollani. Hän kertoi kuinka ei anna ikinä vanhemmilleni anteeksi sitä, että koira lopetettiin. Jätti kumminkin mainitsematta seikan, että koira oli niin agressiivinen, että hyökki koirien sekä ihmisten kimppuun. Siis jopa lastenvaunujen. Mummo ei ole kuitenkaan meitä lapsenlapsia kohdellut huonosti eikä ole ikinä ollut pelkoa henkisestä tai fyysisestä väkivallasta.
Äitissäni on myös valitettavasti todella paljon hyviä puolia, mikä tekee kaikesta todella ristiriitaista. Hän on ollut äärimmäisen tukeva kouluja käydessä sekä elämässä muutenkin. Mutta hänen taitonsa vetää toiselta matto alta on ihan käsittämätön. Hänellä oli tapana alistaa toinen kiristämällä täysin hänen valtaansa. Vanhempani ovat äärimmäisen tasapuolisia, mikä on aina ylettynyt uusien kumppanien lapsiin. Ihailen sitä. Monella tavalla pelkään, että en pysty siihen samaan johdonmukaisuuteen mihin isäni on pystynyt, vaan luisun äitini tapoihin.
Aina kun etäisyys äitiin on kasvanut, hänen käytöksensä on parantunut. Tekisin varmaan samalla tavalla kuin sinä, että seurailisin tilannetta, mutta viheltäisin pelin poikki, jos on tarvis.
Jotai piiskaa kintuille . Koulukaverit opetti polttaa tupakkaa ja juotti viinaa siitä tuli sanomista ja arestia ne luulee että oli itse tehnyt sellaista mutta ei kyllä ne nyt oli ne koulu kaverit .....totuus .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta se ei ole oikein järkevää mutta kyllä mä lapsena ymmärsin että se johtui siitä että olin töllöillyt.
Jos oikeasti piiska olis niin tuhoisa kasvatuksessa kuin nykyään huudellaan, meidän kaikki edelliset sukupolvet olis rikkinäisiä ja traumatisoituneita. Ehkäpä sota ym ollut kuitenkin aika lailla kuormittavampaa kuin kasvatukseen kuuluva rankaiseminen piiskaamalla.
Hulluinta on se että tällä palstalla on rinnastettu piiskaaminen hakkaamiseen ja kovaan väkivaltaan. Itse lapsena piiskaa saaneena näitä asioita ei mielestäni voi sekottaa. Sain lapsena piiskaa mutta en ole kasvanut väkivaltaisessa perheessä. Vanhemmat toimi niinkuin heitä oli kasvatettu toimimaan.
Itselle olisi todella vieras ajatus antaa piiskaa lapsille, ei se tätä päivää enää ole.
Ei traumoja mutta mitään tarvetta piiskan antamiselle onnistuneessa kasvatuksessa ei kyllä ole.
Hyvin suuri osa edellisistä sukupolvista ON traumatisoituneita, kuten niin moni tässäkin ketjussa.
Onneksi lasten kuritus ei enää ole yleisesti hyväksyttyä, ja se helpottaa väkivallan (ja traumatisoitumisen) ketjun katkaisemista.
Te, jotka kuritatte lastanne: teille tulee yksinäinen vanhuus, ja voi olla, että ette näe lapsenlapsianne koskaan. Nykyiset lapset ja nuoret eivät enää kasvatusmenetelmiänne hyväksy, vaan saattavat katkaista välit teihin heti, kun ovat täysikäisiä.
En ole tuo jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Minä en kurita lapsia ja noudatan tietenkin lakeja, mutta en myöskään usko, että se pieni nipistys takapuolessa voi olla ollut niin traumaattista, kuin annetaan ymmärtää. Kyllä niissä tämänkin ketjun kauhitarinoissa ne traumat on tulleet siitä, että perheessä on muutenkin ollut asiat ihan sekaisin, on pitänyt pelätä mielivaltaista väkivaltaa, on hakattu hullunraivolla, ei ole huolehdittu lapsista jne. Jos olisi kuvitteellinen hyvä perhe, jossa kaikki olisi muuten täydellistä, mutta rangaistuksena käytettäisiin remmiä, en usko, että siitä kovasti lapsi traumatisoituisi.
Ongelma tällaisen asian selvittämisessä on se, että tällaisia perheitä ei ole. Kuritusta on niissä perheissä, joissa kaikki on muutenkin päin p:tä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys:
Te joita pieksettiin silmittömästi, ilman syytä, mitättömästä syystä, siis epäoikeudenmukaisesri: millaiset välit sinulla on vanhempiisi tänään?Yllättävän moni tuntuu olevan silti väleissä. Mä en voi olla, en enää sen jälkeen kun sain omia lapsia. En päästä niitä lähellekään omia rakkaita lapsiani, ne eivät ole ansainneet olla isovanhempia (eikä edes vanhempia).
Ei ketään ole piiskattu silmittömästi eikä ilman syytä.
Tiedät hyvin, että lapsia on jopa kuollut pahoinpitelyihin. Mikähän on ollut niin tuhma teko, että se on oikeuttanut tuollaisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä osin karmeita kommentteja kun lukee, niin luulen, että täällä korostuu ääripäiden kokemukset. Eiköhän suurimmalla osalla ole menty sitä kultaista keskitietä, että remmiä on käytetty tarpeen mukaan yhtenä kasvatuskeinona muiden joukossa, eikä se koko lapsuus ole tämän asian ympärillä pyörinyt.
No mitä mieltä olette tästä millaista minulla oli? Meillä se oli tavallaan merkki siitä, että nyt ollaan tosissaan. Eli sanottiin, että nyt tottelet vai haetaanko vyö. Ja yleensä tuossa vaiheessa tajusin itsekin, että nyt vanhemmat on tosissaan tässä asiassa. Koko lapsuuden ja nuoruuden aikana vyötä käytettiin ehkä 5 kertaa.
Uhkaillaanhan lapsia nykyäänkin, tottele tai otetaan kännykkä pois. Joten ei tuo nyt niin kamalalta kuulosta.
No kuule väkivallalla uhkailu on ihan eri luokassa sen kanssa että uhataan ottaa puhelin tms pois.
Jos nyt aikuisena joutuisin pimeänä iltana tiukkaan paikkaan niin pienempi paha ja vähemmän traumatisoivaa olisi se että uhataan ryöstöllä kuin väkivallalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta se ei ole oikein järkevää mutta kyllä mä lapsena ymmärsin että se johtui siitä että olin töllöillyt.
Jos oikeasti piiska olis niin tuhoisa kasvatuksessa kuin nykyään huudellaan, meidän kaikki edelliset sukupolvet olis rikkinäisiä ja traumatisoituneita. Ehkäpä sota ym ollut kuitenkin aika lailla kuormittavampaa kuin kasvatukseen kuuluva rankaiseminen piiskaamalla.
Hulluinta on se että tällä palstalla on rinnastettu piiskaaminen hakkaamiseen ja kovaan väkivaltaan. Itse lapsena piiskaa saaneena näitä asioita ei mielestäni voi sekottaa. Sain lapsena piiskaa mutta en ole kasvanut väkivaltaisessa perheessä. Vanhemmat toimi niinkuin heitä oli kasvatettu toimimaan.
Itselle olisi todella vieras ajatus antaa piiskaa lapsille, ei se tätä päivää enää ole.
Ei traumoja mutta mitään tarvetta piiskan antamiselle onnistuneessa kasvatuksessa ei kyllä ole.
Hyvin suuri osa edellisistä sukupolvista ON traumatisoituneita, kuten niin moni tässäkin ketjussa.
Onneksi lasten kuritus ei enää ole yleisesti hyväksyttyä, ja se helpottaa väkivallan (ja traumatisoitumisen) ketjun katkaisemista.
Te, jotka kuritatte lastanne: teille tulee yksinäinen vanhuus, ja voi olla, että ette näe lapsenlapsianne koskaan. Nykyiset lapset ja nuoret eivät enää kasvatusmenetelmiänne hyväksy, vaan saattavat katkaista välit teihin heti, kun ovat täysikäisiä.
En ole tuo jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Minä en kurita lapsia ja noudatan tietenkin lakeja, mutta en myöskään usko, että se pieni nipistys takapuolessa voi olla ollut niin traumaattista, kuin annetaan ymmärtää. Kyllä niissä tämänkin ketjun kauhitarinoissa ne traumat on tulleet siitä, että perheessä on muutenkin ollut asiat ihan sekaisin, on pitänyt pelätä mielivaltaista väkivaltaa, on hakattu hullunraivolla, ei ole huolehdittu lapsista jne. Jos olisi kuvitteellinen hyvä perhe, jossa kaikki olisi muuten täydellistä, mutta rangaistuksena käytettäisiin remmiä, en usko, että siitä kovasti lapsi traumatisoituisi.
Ongelma tällaisen asian selvittämisessä on se, että tällaisia perheitä ei ole. Kuritusta on niissä perheissä, joissa kaikki on muutenkin päin p:tä.
Erittäin hieno yleistys. Yllättyisit kuinka paljon kiiltokuvaperheissä on ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä katkaisin välit isään täydellisesti, en ole 20 vuoteen vastannut yhteenkään viestiin. Itkee kuulemma kun ei tiedä mitä pojalleen kuuluu.
Sitä saa mitä tilaa.
Suosittelen jokaista muutakin pahoinpideltyä lasta ottamaan etäisyyttä pahoinpitelijäänsä. En tiedä, tajuavatko he edes silloin, mitä pahaa ovat tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain kuritusta ainoastaan hyvästä syystä ja koen, että sen ansiosta opin paremmin oikean ja väärän eron. Olin melkoinen hulivili ja mm. rikoin tiiliskivellä erään auton ikkunan, siitä minua pyöriteltiin aika lailla ja ei varmasti olisi samalla tavalla mennyt perille jos olisi pelkästään sanottu jotain "hyi hyi ei noin saa tehdä".
Tässä on kasvatus mennyt pahasti pieleen. Ei normaalisti kasvatettu lapsi riko ikkunoita. Ensin jätetään kasvattamatta ja sitten annetaan remmiä. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nehän niitä vanhan toorarullan sääntöjä mooseksesta että kurittaa lapsiaan heidän lapsia ei meidän kristittyjen . Uudessa testamentissa on lähinnä ohjeita tee työtä auta toisia ja tee hyviä tekoja sekä pidä kiinni Jeesuksen armosta . Ei koske kristittyjä . On muuten eläinten uhraajien oppeja .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiassa on kyllä niin hirmuisen monta muuttujaa, että mitään yleispätevää ei voi varmaan sanoa, että miltä se tuntui ja miten vaikutti mihinkin. Itse sain viimeisen kerran kurituksen 12-vuotiaana, kun en suostunut pitämään pyöräilykypärää. Laitoin kyllä päähän, kun vanhemmat katsoi, mutta... Jäin monta kertaa kiinni ja oli arestia ja pyörätakavarikkoa. Sitten sanottiin ihan suoraan, että jos en muuten usko, niin sitten kuritetaan, mikä myös toteutui, ihan kunnolla vyöllä takapuolelle eikä kovin kevyesti.
Mutta en tiedä, pitäisikö siitä olla katkera, kun ihan omaa tyhmyyttäni ja itsepäisyyttäni ajoin tilaanteen siihen, että jotain oli pakko tehdä? Mitä mieltä te olette?
Jos oletetaan kuvitteellisesti, että kurittaminen olisi sallittua, tuo olisi mielestäni sellainen tilanne, missä sitä voisi käyttää. Kun tahallaan tekee toistuvasti jostain, mistä on sanottu, ja kun lapsi on niin iso, että varmasti on ymmärtänyt asian.
Kaikkein kamalinta mielestäni on se, jos kuritetiin pieniä lapsia, jotka ei edes ymmärrä, mitä on tehneet! :( Tai jos kuritetaan vahingosta, jos särkee vaikka jotain tarkoittamatta. Tai jos kuritetaan, koska vanhemmilla on paha olo.
No ei olisi. Jos on selitetty riittävästi, ja se tie on kuljettu, niin sitten otetaan pyörä pois. Kokonaan ja pysyvästi. Kävellessä ei tarvitse pitää pyöräilykypärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeisiään vetelee hullu pieksäjä. En käy en vastaa puhelimeen. Menee myös kuoppaansa ilman saattajaa.
Mun isä tuntui katuvan vanhoilla päivillään. Yritti lähentyä ja kyllähän minä hänelle olin asiallinen ja kohtelias, mutta ei meistä tullut mitään muuta kuin hyvänpäivän tuttuja. Ihan ventovieras ukko hän minulle oli koska itsestään sellaisen minulle teki. En voinut koskaan turvautua häneen koska vain pelkäsin häntä. Itse oli pilannut välit omaan lapseensa typerillä kasvatusmetodeillaan.
En mennyt häntä edes sairaalaan katsomaan viimeisinä päivinään, koska en yksinkertaisesti tiennyt mitä hänelle sanoisin? Ei ollut mitään sanottavaa. Hänellä oli todella yksinäiset eläkepäivät koska oli pilannut välit lapsiinsa. Hän oli masentunut ja yksinäinen, valitti äidille, että miksi lapset laukkaa harva se päivä siellä, mutta ei koskaan hänen luonaan. No mistäköhän johtuisi? Äiti ei meitä koskaan lyönyt, eikä henkistäkään väkivaltaa käyttänyt. Ei mennyt oikein mikään putkeen isälläni ja säälin häntä, koska hänellä oli varmasti omatkin traumansa. En tosin tiedä niistä. Sen tiedän että äitiäni lyötiin lapsena, mutta hän ei halunnut lyödä omia lapsiaan, vaikka se oli siihen aikaan vielä sallittua. Isäni valitsi toisin ja itsekin siitä sitten lopulta kärsi.
Ikkunoita rikkuu pallo peleissä ei tahallaan . Ne on vahinkoja . Joskus voi jalkapallo osua jonkun päähän pahasti . Tai maila . Mutta lapset aiheuttaa järkytyksiä kun ne kiipeilee tai juoksee tai putoilee . Luotuja liikkumaan . Joskus pianotuntien sijaan käy ratsastustunnit tai baletin sijaan kilpajuoksu .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumaattinen. Tuntuu, että sekosin siitä useaksi päiväksi. Minulla on joitain autismin kirjoon viittaavia piirteitä ja hoin "remmittämisen"n jälkeen monen päivän ajan että "älä lyö älä lyö" kuin papukaija. Olin noin 10-vuotias.
En ikinä lyö enkä löisi omia lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiassa on kyllä niin hirmuisen monta muuttujaa, että mitään yleispätevää ei voi varmaan sanoa, että miltä se tuntui ja miten vaikutti mihinkin. Itse sain viimeisen kerran kurituksen 12-vuotiaana, kun en suostunut pitämään pyöräilykypärää. Laitoin kyllä päähän, kun vanhemmat katsoi, mutta... Jäin monta kertaa kiinni ja oli arestia ja pyörätakavarikkoa. Sitten sanottiin ihan suoraan, että jos en muuten usko, niin sitten kuritetaan, mikä myös toteutui, ihan kunnolla vyöllä takapuolelle eikä kovin kevyesti.
Mutta en tiedä, pitäisikö siitä olla katkera, kun ihan omaa tyhmyyttäni ja itsepäisyyttäni ajoin tilaanteen siihen, että jotain oli pakko tehdä? Mitä mieltä te olette?
Jos oma lapseni oli kieltäytynyt käyttämästä pyöräilykypärää niin en olisi antanut piiskaa vaan olisin ottanut pyörän pois kunnes kypärän käyttö onnistuu. Aina löytyy se väkivallaton vaihtoehto.
Mutta niinhän tuossakin oli jo tehty, mutta ei auttanut.
Jos oli otettu pyörä pois, niin mihin sitä pyöräilykypärää olis pitänyt käyttää? Aivan. Kyllä olis auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiassa on kyllä niin hirmuisen monta muuttujaa, että mitään yleispätevää ei voi varmaan sanoa, että miltä se tuntui ja miten vaikutti mihinkin. Itse sain viimeisen kerran kurituksen 12-vuotiaana, kun en suostunut pitämään pyöräilykypärää. Laitoin kyllä päähän, kun vanhemmat katsoi, mutta... Jäin monta kertaa kiinni ja oli arestia ja pyörätakavarikkoa. Sitten sanottiin ihan suoraan, että jos en muuten usko, niin sitten kuritetaan, mikä myös toteutui, ihan kunnolla vyöllä takapuolelle eikä kovin kevyesti.
Mutta en tiedä, pitäisikö siitä olla katkera, kun ihan omaa tyhmyyttäni ja itsepäisyyttäni ajoin tilaanteen siihen, että jotain oli pakko tehdä? Mitä mieltä te olette?
Jos oma lapseni oli kieltäytynyt käyttämästä pyöräilykypärää niin en olisi antanut piiskaa vaan olisin ottanut pyörän pois kunnes kypärän käyttö onnistuu. Aina löytyy se väkivallaton vaihtoehto.
Mutta niinhän tuossakin oli jo tehty, mutta ei auttanut.
Pyörä kokonaan pois parin kerran jälkeen.
No entä jos remmin avulla asian sai nopeammin kuntoon ja pois päiväjärjestyksestä? Tuollainen jatkuva otetaan pyörä pois, annetaan takaisin, pois, takaisin, annetaan arestia jne sotkee arjen pitäksi aikaa.
Eiköhän arki sotkeudu pahoinpitelyllä vielä pidemmäksi aikaa. Toivottavasti jokainen, joka ikinen lapsi tietää, että lapsia ei saa piiskata, ja lapsi voi itsekin ilmoittaa siitä poliisille.
Karmein juttu kaveripiirissäni oli kun erään kaverini isä ei enää tyytynyt nahkavyöhön, vaan aikoi ruveta hakkaamaan metallikettingillä! Siinä olisi käynyt jo todella pahasti, mutta kaverini juoksi karkuun ja isä juoksi perässä painava ketju kädessä. Siinä oli sen verran silminnäkijöitä, että onneksi tilanteeseen puututtiin.
Kai ne lyönnit sattui sillä hetkellä, mutta enemmän koski häpeä ja se, että äiti kielsi itkemästä.
Kerran sain selkääni eikä minulle kerrottu miksi, se tuntuu kaikkein pahimmalta vielä vuosikymmenien jälkeen. Kun ei uskaltanut kysyäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran nipisti pakaraa että tajusin, et ens kerralla tottelen ;)
Meillä ei käytetty vitsaa usein, olen saanut ehkä 2 kertaa, 70-luvulla. En kokenut väkivaltana tai traumaattisena, vaan tajusin toimineeni väärin. Se oli siis sen ajan käsityksen mukaan oikeutettua rangaistus, oli kuitenkin varoiteltu useaan otteeseen.
Miksi alapeukut :O ? Sanotteko, että en saa kokea näin, että kokemukseni on väärä?
Ei kannata kysyä jos ei kestä erilaisia vastauksia :(
Näytät olevan aika herkkä palautteelle, jonka koet arvostelevaksi. Miksiköhän?
Hyvä pointti.
Oppii ainakin peittämään jälkensä ja valehtelemaan.
Tää nyt oli provo, mutta me kaikki tiedetään, että lapsia kuritetaan yhä. Jos näette yhtään merkkiä sellaisesta, jos tulee pienikin epäily, niin tehkää lasu, vaikka nimettömänä. Pyydän.