Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Abortti vai vauva - auttakaa :'(
13.01.2015 |
Elämäni vaikein ja kamalin päätös edessä huomenna. Minulle on varattu aika kaavintaan huomisaamuksi. En vain tiedä pystynkö siihen. Olen 28 vuotias nainen, jonka ei pitänyt koskaan hankkia omia lapsia. Parisuhde oli ja on tunnekuollut, yhteistä tulevaisuutta ei ilman lasta olisi enää kestänyt pitkään. Seksiä oli n. kerran kahdessa kuussa. Ja siitä sitten varmoilla päivillä sai tämä lapsonen alkunsa. Olen rv 11, mutta en tunne alkiota kohtaan mitään muuta kuin pelkoa ja ahdistusta. Joudun syömään rauhoittavia ja nukahtamislääkkeitä. Kävin viime perjantaina ultrassa, jossa todettiin kaiken olevan normaalisti, alkion sydän löi hurjaan tahtiin jne. Olen terve, OLIN tasapainoinen järkevä työssäkäyvä ihminen ennen tätä raskausuutista. En pidä vauvoista enkä raskaana olemisesta. Tuntuu, että elämäni päättyisi vauvan syntymään. En siis rakasta miestäni, nykyään lähinnä inhoan ja haluaisin muuttaa pois mikäli en olisi raskaana. Tuntuu vain ihan hirveältä pysäyttää alkion sydän ja tappaa viaton lapsi. Mutta raskauden jatkaminenkin tuntuu kuolemantuomiolta minulle. Olen todella eläinrakas ja pidän lapsista pieninä annoksina, mutta olen aina tuntenut ns. vauvainhoa. Tämä on elämäni hirvein ja vaikein päätös. Haluaisin abortin, mutta entä jos jään katumaan ja syyttelemään itseäni vauvan sydämen pysäyttämisestä. Olen taipuvainen ajattelemaan asioita tunteella enkä järjellä. Miten tästä voi selvitä hyppäämättä kerrostalon katolta?
Kommentit (145)
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:32"]Auttaisko joku keskustelu ennemmin kuin noi lääkkeet?
[/quote] miksi alapeukku? Kyllä ap:n tarvii terapiaa kun joku ahdistaa! Ap:n kysymykseenon vaikea vastata kun ei oikeasti tiedä minkälainen on? Mutta abortti on ihan hirveä asia jos se kuitenkin vaikuttaa koko loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 11:26"]
Ihme tyyppejä täälläkin neuvomassa. Ei eläimistä tarvitse luopua vaikka tulee vauva. Oletteko ihan sekaisin vai onko eläimet tosiaan täällä monille tunnekylmille ihmisille vain välineitä? Ei tulisi mieleenkään luopua kissasta tai koirasta sen takia, että tulee perheenlisäystä. NE OVAT MYÖS PERHETTÄ.
Kyllä ap sinä pystyt itsesi ja elämäsi säilyttämään. Kukaan ei voi puolestasi päättää mutta tiedäthän, että jos teet abortin niin siitä ei tosiaan ole paluuta. Sitten on turha itkeä sitä mitä ei koskaan ollut. Sitä on turha itkeä vuosia myöhemmin minkä ikäinen lapsi olisi. Entä jos se on tässä ja nyt, ettei tule toista mahdollisuutta? On paljon asioita joita kannattaa puntaroida.
Adoptio on aina hyvä mahdollisuus sillä perheitä jotka kipeästi kaipaavat omaa lasta etsivät suomalaista adoptiolasta. Tietenkin jos olet täysin varma ettet kykene tulevaa lasta rakastamaan niin on parempi mennä sinne kaavintaan.
Viimeinen vinkki. Lopeta se turha suhteesi eikä kannata seksiä harrastaa ihmisen kanssa jos ei ole valmis seurauksia kantamaan.
[/quote]
Turha nyt jonkun koira/kissafanin vetää hernettä nenäänsä. Lemmikit ovat ihan ok ja myös lapsiperheessä. Mutta jos ihminen vähänkin epäilee omaa jaksamistaan (kuten ap tuossa aikaisemmin ilmaisi asian koiriensa suhteen), kanntaa olla järkevä ja kehitää jokin väliaikaisratkaisu lemmikien suhteen, kun vauva tulee. Valitettavasti lemmikkien pidossa on vallalla tunteellinen ajattelu, joka ei palvele edes koirien tai kissojen etuja viime kädessä.
Mutta mikäli ap nyt noudattaa sinun ohjeitasi kirjaimellisesti hän jää joko yksinhuoltajaksi koiriensa kanssa tai jatkaa koirien kanssa yksin antaen lapsensa adoptioon. Enpä tiedä kuinka moni adoptiota suureen ääneen rummuttava oikein tajuaa, miltä tuntuu tunnetasolla luovuttaa oma lapsi pois. Tuskimpa edes miettivät sitä, miltä siitä lapsesta tuntuu. Pääasiassa että lapsettomille on lapsia kaupan.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:35"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:11"]Adoptiota en ole edes miettinyt, sillä tämä koko raskausaika on ahdistuksineen, paniikkikohtauksineen ja pahoinvointineen sellaista, että kestäisin tämän vain, jos todella haluaisin lapsen. Raskaus, synnytys ja lapsen poisantaminen tuntuisi viimeiseltä vaihtoehdolta. Lisäksi vauvan isä ei ikinä antaisi lasta adoptioon.
-Ap
[/quote]
Anna huoltajuus sitten vauvan isälle ja käy tapaamassa lasta kun haluat.
[/quote]
Tätä minäkin ehdottaisin jos mies haluaa lapsen. Mitä hän ajattelee asiasta?
Olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Mietin aborttia, mutta päätin sitten kuitenkin pitää lapsen. Nyt olen reippaan ja ihanan kultahiuksisen ekaluokkalaisen tytön totaaliyh-äiti. Jos susta yhtään tuntuu pahalta ajatus abortista, älä tee sitä. Kannat seurauksia sydämessäsi lopun ikääsi. Voimia sulle!
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:53"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:37"] [quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:23"]Olen keskustellut asiasta lääkäreiden ja psykologin kanssa. Psykologi on kannustanut pitämään lapsen, lääkärit ovat puoltaneet aborttia. Erityisesti neuvolalääkäri sanoi, että hän ei yleensä ole aborttien kannalla, mutta noin voimakkaan ahdistuksen vuoksi hän sitä minulle suosittelisi. -Ap [/quote] Ahdistus voi mennä ohi, mutta lapsen elämää ei enää takaisin saa. [/quote] voi ja voi.... lapsiakin voi tehdä lisää. [/quote] Sitä lasta joka abortoidaan ei saa enää takaisin. Jos sun lapsi kuolee, niin voit ehkä saada uuden lapsen, mutta ei se ole se sama lapsi. Eikä aina uuden raskauden alkaminen ole mikään itsestäänselvyys.
[/quote]
Ainoastaan näiden aborttivouhkaajien mielestä se muutaman sentin toukka on jo konkreettinen lapsi ja ihminen. Harva abortintekijä itseasiassa katuu ratkaisuaan. Tai jos katuu, katuu siksi, että oli sellaisessa pakkoraossa, että oli pakko tehdä abortti, mutta lapsen syntymättä jäämistä ei kadu. Tämä on tabu mutta tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä neuvoisin sinua seuraamaan tunteitasi. Näin tärkeää asiaa ei mielestäni voi ratkaista pelkällä järjellä ja plus-miinuslistoja tekemällä. Ainakin olen omassa elämässäni oppinut, että kun kuuntelee sitä kuuluisaa "sydämen ääntä", ei voi mennä vikaan. Pelko ja ahdistus ovat luonnollisia tunteita muutosten yhteydessä, mutta ne eivät kestä ikuisesti ja niihin saa apua. Nykyihmisellä on illuusio, että elämää voisi aina kontrolloida, mikä ei useinkaan pidä paikkaansa. Odottamattomia asioita tapahtuu, se tulee vain hyväksyä. Siihen puolestaan voi yleensä vaikuttaa, miten näissä tilanteissa toimii, ja omien tunteiden seuraaminen on omalla kohdallani osoittautunut aina oikeaksi ratkaisuksi.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin sinä, koin suunnattomia paniikin ja ahdistuksen tunteita ja olin jo varannut ajan aborttia varten. Jokin minussa kuitenkin harasi jatkuvasti vastaan ja lopulta ymmärsin kuunnella sitä pientä sinnikästä ääntä sisälläni. Se meinasi jäädä kuulematta, koska ahdistukseni ääni oli niin paljon voimakkaampi. Kehottaisin sinuakin nyt pysähtymään, yritä rauhoittaa mielesi edes hetkeksi ja kuuntele, mitä sinun tunteesi sinulle kertovat. En sano, että ne sanoisivat samoja asioita kuin minulla aikoinaan eikä tämä välttämättä kohdallasi toimi, koska me ihmiset olemme niin erilaisia, mutta uskon, että sinun kannattaa kuitenkin kokeilla.
Minua myös aikoinaan lohduttivat nämä jo kovin kliseiset ja kuluneet, mutta paikkansapitävät sanat: asioilla on tapana järjestyä. Kyllä elämä kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä se vauva. Voit antaa sen adoptioon hetu kun syntyy tai ihan millon tahansa. Jos nyt lopetat vauvan elämän ni sitä ei koskaan saa takaisin. Hanki apua raskauteesi ja mieti asioita kaikessa rauhassa. Mun mielestä "vauvainho" on liian mitätön syy toisen elämän lopettamiseen. Jos on vauva laitettu alulle ni pitää osata ottaa vastuu asiasta eikä rynnätä abortoimaan "ku emmä nyt haluu tätä".
Aika kaavintaan?
Noilla viikoilla keskeytys tehdään lääkkeellisesti, ei kaavinnalla. Paljon turvallisempi tapa. Ymmärrän, miksi joku haluaa provota juuri tällä aiheella ja juuri tuollaisella skenaariolla, mutta paheksun silti.
t. Oikeasti keskeytyksen kokenut rv15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jäävi vastaamaan, kun on 3kk vauva sylissä. Selviät varmasti vauvan kanssa yksin, tai yhteishuoltajuutena miehesi kanssa. Mutta kannattaa erota. Vauvat kasvaa nopeasti, ja tekstistä tuli sellainen kuva että sinusta tulisi varmasti hyvä äiti, omaan lapseen tulee erilainen suhde kuin muihin. Moni ei pidä lapsista yleisesti mutta omaa lasta rakastaa pohjattomasti ja nauttii lapsen kanssa touhuilusta.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 09:32"]Auttaisko joku keskustelu ennemmin kuin noi lääkkeet? [/quote] miksi alapeukku? Kyllä ap:n tarvii terapiaa kun joku ahdistaa! Ap:n kysymykseenon vaikea vastata kun ei oikeasti tiedä minkälainen on? Mutta abortti on ihan hirveä asia jos se kuitenkin vaikuttaa koko loppuelämän.
[/quote]
Varmoja päiviä ehkäisynä käyttävien ihmisten tyhmyys on ihan hirveä asia ja se vaikuttaa koko loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 07:18"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 06:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 08:09"]
Lääkkeet ovat neuvolalääkärin määräämiä eli ns. turvallisia. Ei hän olisi niitä määrännyt, jos ne eivät olisi olleet välttämättömiä. - Ap
[/quote]
En tiedä onko joku tätä kommenttia kommentoinut kun olen lukenut vasta ekan sivun alkua, mutta jos tk-lääkäri tietää että menet aborttiin, voi hän määrätä myös sikiötä vahingoittavia lääkkeitä.
[/quote]
Ei kukaan lääkäri sellaista tee. Törkeä oletus.
[/quote]
Jos sikiö kerran poistetaan, niin kyllä lääkärit vaan niin tekee, jos on tarve. Eikä ole mikään oletus vaan tieto.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 08:53"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 07:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 17:06"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 10:11"]Tee abortti. Se on vasta katkarapu, ei mikään ihminen. Vaikutat niin ahdistuneelta että lapsikin kärsii raskauden jatkamisesta. Turha uskotella että kaikki oppisivat rakastamaan ei toivottua lasta. Ei se niin aina tapahdu. Lapsen synnyttäminen ei ole mikään sovitustyö. Ja lapsikauppaajat voivat sulkea suunsa. Adoptiossakin kärsii moni - myös se lapsi, joka ihmettelee miksei kelvannut. [/quote] Tällä katkaravulla on sykkivä sydän. Ja ymmärtänet että vauva kasvaa, ensin koko on pienempi mutta kaikki on jo kehittymässä hyvin varhain.
[/quote]
Nimenomaan. Kehittymässä. Hyvin varhain. Vasta.
[/quote]
Silti sillä katkaravulla on jo määritelty tietty ulkonäkö ja luonne jotka ovat ainutlaatuiset.
[/quote]
Paitsi, että sillä katkaravulla ei vielä ole luonnetta, sellainen tarvitsee paljon kehittyneemmän hermoston kuin noilla viikoilla on. Ja juu ulkonäkö päällepäin on ihmismäinen, mutta sisältä hyvin kehittymätön.
[/quote]
Ei vielä mutta se on sille jo rakkennettu dna:ssa. Aivan kuten sinustakin on kasvanut yksilö, abortoituna ei tulisi toista kaltaistasi.
[/quote]
Mitä teidän hullujen päässä oikein liikkuu? Luonteeseen toki vaikuttaa DNA, mutta YMPÄRISTÖ enemmän.
PS. Mutta kun on olemassa yksilö joka on täsmälleen kaltaiseni (no okei, nimi vähän eri ja sormenjäljet ja vuosien aikana on tullut mutaatioita), olen toinen identtisistä kaksosista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä vai murha? Mielestäni tässä ei ole kahta vaihtoehtoa on vain yksi vaihtoehto.. Tänäpäivänä ei kukaan joka seksiä harrastaa voi sanoa että ei tiedä mitä siittä saattaa seurata. Seksi on kuolemanvakava asia ei pelkkää hauskanpitoa ja huvia. Jos joku mahdollisesti miettii että mikä se vaihtoehto noista kahdesta on niin ELÄMÄ on vastaus. Murha ei ole vaihtoehto...
Niin. Se pohtiminen ahdistaa ja itsensä altistaminen toisten "suosituksille".
Tappaako oma lapsi vai ei, siinä elämää suurempi kysymys.
Alue: Aihe vapaa
Älä tee aborttia! olin itse n.vuosi sitten samassa tilanteessa kuin sinä. Olin jo päättänyt tehdä abortin, mutta onneksi tajusinb lopulta mitä syvällä sisimmässäni halusin.. ja nyt on ihana oma lapsi sylissä :)